This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62017CN0482
Case C-482/17: Action brought on 9 August 2017 — Czech Republic v European Parliament, Council of the European Union
Asia C-482/17: Kanne 9.8.2017 – Tšekin tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Asia C-482/17: Kanne 9.8.2017 – Tšekin tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
EUVL C 357, 23.10.2017, p. 4–5
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
23.10.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 357/4 |
Kanne 9.8.2017 – Tšekin tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-482/17)
(2017/C 357/06)
Oikeudenkäyntikieli: tšekki
Asianosaiset
Kantaja: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek, O. Sedula ja J. Vlačil)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
|
— |
Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta 17.5.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) N:o 2017/853 (1) on kumottava |
|
— |
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
toissijaisesti
|
— |
riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 6 alakohta on kumottava siltä osin kuin sillä täydennetään direktiivin 91/477/ETY (2) 5 artiklan 3 kohtaa ja 6 artiklan 6 kohdan toista alakohtaa; |
|
— |
riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 7 alakohta on kumottava siltä osin kuin sillä täydennetään direktiivin 91/477/ETY 7 artiklan 4 a kohtaa; |
|
— |
riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 19 alakohta on kumottava siltä osin kuin sillä
|
|
— |
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäinen kanneperuste perustuu annetun toimivallan periaatteen loukkaamiseen. Riidanalainen direktiivi on annettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla, vaikka sen tavoitteena ei ole esteiden poistaminen sisämarkkinoilta vaan yksinomaan rikosten ja terrorismin ehkäiseminen. Unionin lainsäätäjällä ei ole kuitenkaan toimivaltaa toteuttaa tällä alalla yhdenmukaistamistoimenpiteitä.
Toinen kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Unionin lainsäätäjä ei ole tutkinut lainkaan kysymystä toteutettujen toimenpiteiden oikeasuhteisuudesta eikä se ole tietoisesti pyrkinyt saamaan riittävästi tietoja (esimerkiksi vaikutuksia koskevalla analyysillä) voidakseen arvioida asiantuntevasti kyseisen periaatteen noudattamista. Tällaisen arvioinnin puuttumisen vuoksi unionin lainsäätäjä on toteuttanut ilmeisen suhteettomia toimenpiteitä, joilla kielletään tietyn tyyppiset itselataavat aseet, joita ei kuitenkaan käytetä Euroopan unionissa terroritekojen toteuttamiseen, ankaroitetaan tiettyjen, vähimmäisvaaraa merkitsevien aseiden (historialliset jäljennökset tai aseet, joiden osalta on osoitettu, että ne ovat pysyvästi ampumakelvottomia) sääntelyä ja lopuksi määrätään rangaistavaksi tiettyjen latauslaitteiden hallussapito.
Kolmas kanneperuste perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen. Uudelleen määritellyt kiellettyjen aseiden luokat (A7 ja A8) sekä säännös, jossa määrätään seuraamus ylärajan ylittävien latauslaitteiden hallussapidosta, ovat oikeusvarmuuden kannalta täysin epäselviä, joten niiden nojalla asianomaiset henkilöt eivät voi saada selkeästi selville oikeuksiaan ja velvoitteitaan. Direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 7 artiklan 4 a kohta (jota kutsutaan nimellä ”grandfathering clause), velvoittaa lisäksi käytännössä jäsenvaltiot antamaan sisäistä lainsäädäntöä, jolla on taannehtivia vaikutuksia.
Neljäs kanneperuste perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen. Direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa säädetystä poikkeuksesta saa tosin sellaisen kuvan, että se on neutraali toimenpide, mutta todellisuudessa sen soveltamisedellytykset on vahvistettu siten, että ne soveltuvat vain sveitsiläiseen järjestelmään, joka koskee aseiden säilyttämistä asepalveluksen päättyessä, mille ei ole mitään objektiivista perustelua riidanalaisen direktiivin tavoitteen kannalta.