1. 

Saksan tulliviranomaiset pyytävät erinäisiä henkilötietoja sellaisten yritysten johtajista ja työntekijöistä, jotka haluavat saada tai säilyttää valtuutetun talouden toimijan aseman (jäljempänä AEO-asema), jonka ansiosta yrityksen kohtelu on muita maahantuojia tai maastaviejiä suotuisampaa.

2. 

Ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, mitä rajoituksia unionin oikeudessa asetetaan näille pyynnöille yksinomaan tullialalla sekä myös henkilötietojen suojan alalla.

3.

Asetuksen N:o 952/2013 ( 2 ) 38 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Unionin tullialueelle sijoittautunut talouden toimija, joka täyttää 39 artiklassa asetetut edellytykset, voi hakea valtuutetun talouden toimijan asemaa.

– –

2.   Valtuutetun talouden toimijan asema käsittää seuraavat valtuutukset:

– –”

4.

Tullikoodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämisedellytyksiä ovat seuraavat seikat:

– –”

5.

Täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”– –

Kun hakija ei ole luonnollinen henkilö, koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet katsotaan täytetyiksi, jos yhdelläkään seuraavista henkilöistä ei ole viimeisten kolmen vuoden ajalta vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia eikä merkintöjä taloudelliseen toimintaansa liittyvistä vakavista rikoksista:

6.

Delegoidun asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa säädetään koodeksin 278 artiklassa tarkoitettuja tiedon vaihtamis- ja tallennusmenetelmiä koskevat siirtymätoimenpiteet, joita sovelletaan siihen saakka, kun koodeksin säännösten soveltamiseksi tarvittavat sähköiset järjestelmät ovat toiminnassa.

2.   Tässä asetuksessa, delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/2447 vahvistettuina siirtymäkausina sovellettavat tietovaatimukset, lomakkeet ja koodit ovat tämän asetuksen liitteissä.”

7.

Saman asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaiset voivat täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun AEO-järjestelmän parannuspäivään asti sallia, että AEO-hakemuksissa ja ‑päätöksissä sekä myöhemmissä tapauksissa, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa alkuperäiseen hakemukseen tai päätökseen, käytetään muuta menetelmää kuin sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on

8.

Liitteessä 6 olevien selittävien huomautusten 19 kohta koskee AEO-hakemuslomakkeen sisältöä:

”Hakijan nimi, päiväys ja allekirjoitus:

Allekirjoitus: allekirjoittajan olisi merkittävä asemansa. Allekirjoittajan olisi aina oltava henkilö, joka edustaa koko hakijaa.

Nimi: hakijan nimi ja leima.

– –

– –”

9.

Asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –”

10.

Saman asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

– –”

11.

Asetuksen 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

– –

– –

2.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä, joka tehdään 1 kohdan c ja e alakohdan noudattamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojenkäsittely muun muassa muissa erityisissä käsittelytilanteissa siten kuin IX luvussa säädetään.

3.   Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko

Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. – – Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

4.   Jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, eikä käsittely perustu rekisteröidyn suostumukseen eikä unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi, rekisterinpitäjän on otettava huomioon muun muassa seuraavat asiat varmistaakseen, että muuhun tarkoitukseen tapahtuva käsittely on yhteensopivaa sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot alun perin kerättiin:

12.

Asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisterinpitäjään tai henkilötietojen käsittelijään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimenpiteellä rajoittaa 12–22 artiklassa ja 34 artiklassa sekä 5 artiklassa, siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 12–22 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja ‑vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, jotta voidaan taata

– –

13.

Mainitun lain 139a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävän asian tosiseikkoihin, säädetään seuraavaa:

”Bundeszentralamt für Steuern [liittovaltion keskusverovirasto] antaa jokaiselle verovelvolliselle yksiselitteistä verotusmenettelyssä tunnistusta varten yhtenäisen ja pysyvän tunnuksen (tunniste), joka verovelvollisen tai kolmannen osapuolen, jonka on annettava tämän verovelvollisen tietoja veroviranomaisille, on ilmoitettava veroviranomaisille hakemusten, ilmoitusten tai tiedoksiantojen yhteydessä. Tunniste koostuu numerosarjasta, jota ei saa muodostaa tai johtaa verovelvollisen muista tiedoista ja jonka viimeinen numero on tarkistusnumero – –”.

14.

Saman lain 139b §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Luonnollisella henkilöllä voi olla vain yksi tunnistenumero – –

(2)   Veroviranomaiset saavat kerätä ja käyttää tunnistenumeroita ainoastaan, kun se on välttämätöntä niille laissa annettujen tehtävien hoitamiseksi tai kun oikeussäännössä sallitaan nimenomaisesti tunnistenumeroiden kerääminen tai käyttäminen tai määrätään niiden keräämisestä tai käyttämisestä. Muut julkiset tai yksityiset elimet saavat

– –

(3)   Bundeszentralamt für Steuern tallentaa luonnollisista henkilöistä seuraavat tiedot:

– –

– –

(4)   Edellä 3 momentissa luetellut tiedot tallennetaan

15.

Saksan tuloverolain 38 §:n 1 ja 3 momentissa, sellaisina kuin niitä sovelletaan tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, säädetään seuraavaa:

”(1)   Epäitsenäisestä ansiotyöstä saatujen tulojen verotuksessa tulovero kannetaan pidättämällä se palkasta (palkkavero), jos palkan maksaa työnantaja – –

– –

(3)   Työnantajan on pidätettävä palkkavero palkasta työntekijän lukuun jokaisen palkanmaksun yhteydessä – –”

16.

Tuloverolain 39 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Palkkaveron pidätyksen toteuttamiseksi määritetään työntekijän pyynnöstä palkkaveron pidätysperusteet – –

– –

(4)   Palkkaveron pidätysperusteita ovat

– –”

17.

Tuloverolain 39e §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Bundeszentralamt für Steuern määrittää lähtökohtaisesti automaattisesti palkkaveron pidätysperusteina (39 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen 1 ja 2 kohta) jokaisen työntekijän veroluokan ja veroluokissa I–IV huomioon otettavien lasten perusteella lapsivähennysten määrän – – Jos verotoimisto määrittää palkkaveron pidätysperusteet 39 §:n mukaisesti, se ilmoittaa ne Bundeszentralamt für Steuernille, jotta työnantaja voisi hakea ne automatisoidusti – –

(2)   Jotta työnantaja voisi hakea palkkaveron pidätysperusteet automatisoidusti, Bundeszentralamt für Steuern tallentaa palkkaveron pidätysperusteet ja tunnistenumeron sekä jokaisesta verovelvollisesta yleisistä verosäännöksistä annetun lain 139b §:n 3 momentissa mainittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

– –

(4)   Työntekijän on ilmoitettava jokaiselle työnantajalleen työsuhteen alkaessa palkkaveron pidätysperusteiden hakua varten

– –

Työnantajan on haettava työsuhteen alkaessa työntekijän sähköiset palkkaveron pidätysperusteet Bundeszentralamt für Steuernista teletekniikkaa hyväksi käyttäen ja otettava ne huomioon työntekijän palkkalaskelmassa. – –

– –”

18.

Deutsche Postilla on tullilupia, jotka on myönnetty asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ( 6 ) ja asetuksen (ETY) N:o 2454/93 ( 7 ) mukaisesti, erityisesti valtuutetun vastaanottajan ja valtuutetun lähettäjän luvat. Sillä on myös yleisvakuus, joka helpottaa unionin passitusmenettelyä ja yhteistä passitusmenettelyä, sekä uuden tullikoodeksin täysimääräisen voimaantulon jälkeen lupa väliaikaiseen varastointiin tarkoitettuun varastotilaan.

19.

Hauptzollamt Köln (Kölnin keskustullitoimipaikka, jäljempänä Hauptzollamt) pyysi Deutsche Postia 19.4.2017 päivätyllä kirjeellä vastaamaan internetissä olevan arviointilomakkeen ensimmäiseen osaan (yrityksen tiedot) ennen 19.5.2017. Arviointilomakkeeseen sisältyivät muun muassa seuraavat kohdat:

”1.1.2 Antakaa seuraavat tiedot (soveltuvin osin yritysmuodon mukaisesti):

– –

1.1.6 Ilmoittakaa yrityksen ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt (kuten toimitusjohtajat, osastonpäälliköt, pääkirjanpitäjä ja tulliosaston johtaja) ja kuvailkaa asiaankuuluvat sijaisuusjärjestelyt. Ilmoittakaa ainakin etunimi, sukunimi, syntymäaika, verotunnistenumero ja toimivaltainen verotoimisto.

– –

1.3.1 Ilmoittakaa organisaationne tulliasioista vastaavien ja niitä käsittelevien henkilöiden nimet (esimerkiksi tullikäsittelijä ja tulliosaston päällikkö): etu- ja sukunimi, syntymäaika, verotunnistenumero, toimivaltainen veroviranomainen ja asema organisaatiossa.”

20.

Hauptzollamt huomautti Deutsche Postille, että jollei se tee tarvittavaa yhteistyötä, on mahdotonta varmistaa, täyttyvätkö lupaa koskevat edellytykset tullikoodeksin mukaisesti. Se ilmoitti samoin peruuttavansa toistaiseksi voimassa olevat luvat, ellei Deutsche Post tee tarvittavaa yhteistyötä eivätkä kyseiset edellytykset täyty.

21.

Deutsche Post nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se kielsi olevansa velvollinen ilmoittamaan Hauptzollamtille arviointilomakkeessa mainittujen henkilöiden verotunnistenumeroita ja näiden suhteen toimivaltaisten verotoimistojen yhteystietoja. Se vaati ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta toteamaan, ettei se ole velvollinen vastaamaan lomakkeen kyseiseen osaan.

22.

Deutsche Post väittää kanteensa perusteeksi, että

23.

Hauptzollamt vastusti Deutsche Postin väitteitä ja totesi, että verotunnistenumeron pyytäminen on välttämätöntä, jotta asiaankuuluvat henkilöt voidaan tunnistaa asianmukaisesti verotoimistoille osoitettujen tietopyyntöjen yhteydessä. Tietojenvaihtoa tapahtuu vain, jos verotoimiston tiedossa on vakavia tai toistuvia verotussääntöjen rikkomisia. Rikosoikeudellisilla tai hallintorikosoikeudellisilla menettelyillä, jotka on jätetty sillensä, ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Verotussääntöjen toistuvat rikkomiset otetaan huomioon, jos niitä on tapahtunut suhteettoman usein hakijan liiketoiminnan lajiin ja laajuuteen nähden.

24.

Hauptzollamtin mukaan kysymyksissä tarkoitettujen henkilöiden ryhmä on täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sekä valtuutettuja talouden toimijoita koskevien komission suuntaviivojen mukainen. Hauptzollamt päättää tapauskohtaisesti riskien perusteella, keiden henkilöiden osalta verotoimistojen kanssa vaihdetaan tietoja. Tulliasioita hoitavien henkilöiden kohdalla tietojen antaminen rajoittuu suurilla tulliosastoilla osaston johtajiin ja esimiehiin.

25.

Finanzgericht Düsseldorf (Düsseldorfin verotuomioistuin, Saksa) on epävarma siitä, onko pyydettyjen henkilötietojen (lomakkeen 1.1.2 kohdan c alakohdassa, 1.1.6 kohdassa ja 1.3.1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden verotunnistenumeron ja tuloveron kantamisessa toimivaltaisen verotoimiston) kysyminen tällaisten tietojen laillista käsittelyä tietosuoja-asetuksen sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

26.

Se on epävarma myös siitä, onko tuloverotusta varten kerättyjen kantajan työntekijöiden ja hallintoneuvoston jäsenten henkilötietojen pyytäminen tarpeen, sillä henkilötiedoilla ei ole suoraa yhteyttä tullitoimintaan liittyvän luotettavuuden arviointiin tai Deutsche Postin taloudelliseen toimintaan.

27.

Tässä yhteydessä Finanzgericht Düsseldorf on päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24.11.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että tulliviranomainen voi sen nojalla vaatia hakijaa ilmoittamaan hakijayhtiön hallintoneuvoston jäsenten ja hakijayhtiössä toimivien johtajien, osastopäälliköiden, pääkirjanpitäjän ja tulliosaston päällikön sekä tulliasioista vastaavien ja niitä käsittelevien henkilöiden verotunnistenumerot, jotka Bundeszentralamt für Steuern on antanut tuloverotusta varten, sekä näiden henkilöiden tuloverotuksessa toimivaltaiset verotoimistot?”

28.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Deutsche Post, Hauptzollamt ja Espanjan, Unkarin ja Italian hallitukset sekä komissio. Deutsche Post, Hauptzollamt ja komissio osallistuivat istuntoon, joka pidettiin 5.7.2018.

29.

Ennen asiasisällön tarkastelua on selvennettävä, mitä henkilötietojen suojaa koskevia unionin oikeussääntöjä asiassa sovelletaan.

30.

Henkilötietoja pyydettiin Deutsche Postilta 19.4.2017 eli ennen tietosuoja-asetuksen voimaantulopäivää (25.5.2018). Tuolloin oli voimassa direktiivi 95/46/EY, ( 8 ) mutta sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneet muut osapuolet, komissiota lukuun ottamatta, pitävät mainitun tietosuoja-asetuksen soveltamista varmana.

31.

Selitys tällaiseen poikkeamaan voi löytyä alkuperäisen kansallisen menettelyn luonteesta. Kuten istunnossa selitettiin, Deutsche Post ei ole nostanut kumoamiskannetta (Anfechtungsklage), joka tuomioistuimen olisi ratkaistava tosiseikkojen tapahtuma-aikaan voimassa olleen lainsäädännön perusteella, vaan se on nostanut vahvistuskanteen (Feststellungsklage), ( 9 ) joka on ratkaistava istunnon ja tuomion antamisen aikaan voimassa olevan oikeudellisen tilanteen perusteella.

32.

Kansallisen prosessilainsäädännön tulkinta on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, eikä unionin tuomioistuin ota siihen kantaa. Jos kansallisen lainsäädännön perusteella katsotaan, että riita-asia on ratkaistava ajallisista syistä tietosuoja-asetuksen eikä direktiivin 95/46 mukaisesti, unionin tuomioistuimen on näin ollen tulkittava tietosuoja-asetusta direktiivin sijaan. ( 10 )

33.

Ennakkoratkaisupyynnöllä haetaan täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan 1 kohdan tulkintaa, jota varten on otettava huomioon tietosuoja-asetus sekä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla, mutta sillä ei haeta mahdollista pätemättömäksi toteamista. ( 11 ) Toistan, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt kyseisen artiklan mahdollisesti olevan pätemätön, ja kyseisessä artiklassa ainoastaan vahvistetaan AEO-aseman myöntämistä koskevat edellytykset eikä siinä itsessään edellytetä, että kolmannen osapuolen on siirrettävä tai käsiteltävä henkilötietoja.

34.

AEO-asemasta on hyötyä ( 12 ) talouden toimijoille, joita pidetään tulliin liittyvien toimintojen yhteydessä luotettavina koko unionin alueella (tullikoodeksin 5 artiklan 5 kohta). Tullikoodeksin 38 artiklan 6 kohdassa säädetyn mukaisesti näihin etuihin kuuluu muita toimijoita suotuisampi kohtelu tullitarkastusten osalta. Valtuutetulle talouden toimijalle tehdään vähemmän fyysisiä ja asiakirjoihin perustuvia tarkastuksia sen mukaan, millainen lupa sille on myönnetty.

35.

Koska valtuutettujen talouden toimijoiden on oltava ehdottoman luotettavia ja maineeltaan tahrattomia, aseman myöntäminen edellyttää tullikoodeksin 39 artiklassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä: ( 13 )

36.

Nämä edellytykset koskevat kaikkia toimijoita, niin luonnollisia henkilöitä kuin oikeushenkilöitä, jotka hakevat AEO-asemaa. Käsiteltävässä asiassa Deutsche Post on oikeushenkilö, joten vaatimus siitä, ettei hakijalla ole vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia eikä merkintöjä taloudelliseen toimintaan liittyvistä vakavista rikoksista, koskee myös eräitä sen työntekijöitä (merkittävimmissä asemissa olevat työntekijät, jotka täsmennetään jäljempänä). ( 14 ) Tästä säädetään täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklassa, joka koskee tullikoodeksin 39 artiklan a alakohdan soveltamista. ( 15 )

37.

Täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan mukaan henkilöllä, ”joka käyttää määräysvaltaa hakijaan tai vastaa sen liikkeenjohdosta”, ei saa olla tällaisia rikkomisia eikä merkintöjä. ( 16 )

38.

Täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklassa määritetään rajat, joita tulliviranomaiset eivät saa ylittää pyytäessään tietoa tutkittavien henkilöiden ryhmästä. Tulliviranomaisten on myös noudatettava täytäntöönpanoasetusta kyseisten henkilöiden tietojen keräämisen tarkoituksen osalta.

39.

Täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan taustalla on ajatus siitä, että AEO-aseman myöntämiseksi ( 17 ) tulliviranomaisilla on oltava tiettyjä tietoja yritysten tärkeimmistä vastuuhenkilöistä ja yrityksen tullitoimintaa johtavista luonnollisista henkilöistä. ( 18 )

40.

Täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan sanamuoto on suppea: siinä mainitaan ainoastaan määräysvaltaa (AEO-asemaa hakevaan toimijaan) käyttävä tai sen liikkeenjohdosta vastaava henkilö sekä tulliasioista vastaava työntekijä. Säännöksessä käytetään näistä henkilöistä yksikköä, joten sitä on tulkittava suppeasti, ja tätä tukee myös se seikka, että ilmoitettavat tiedot ovat henkilötietoja. Delegoidun asetuksen 2016/341 liitteen 6 kaltainen johdetun oikeuden oikeussääntö, joka on säädöshierarkiassa täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan alapuolella, ei voi laajentaa kyseisen artiklan henkilöllistä soveltamisalaa.

41.

Tulliviranomaiset voivat siis kerätä henkilötietoja ainoastaan

42.

Tästä lähtökohdasta käsin yhdyn ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemykseen siitä, että hallintoneuvoston tai asiantuntijaelimen jäsenten henkilötietojen pyytäminen ei kuulu täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan soveltamisalaan. Säännöksen perusteella ei voida vaatia vastaavasti myöskään muiden osastojen johtajien tai pääkirjanpitäjän tietoja, elleivät kyseiset henkilöt käytä lisäksi lopullista päätösvaltaa yrityksessä tai huolehdi sen tulliasioista.

43.

Kuten olen jo todennut, täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan mukaisesti voidaan kerätä vain tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, ettei ”vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön ja verotussääntöjen rikkomisia” ole tapahtunut eikä hakijalla ole ”merkintöjä taloudelliseen toimintaan liittyvistä vakavista rikoksista”.

44.

Tulliviranomaiset voivat siis kerätä tietoja ainoastaan tätä tarkoitusta varten. Säännöksessä ei täsmennetä kuitenkaan, millaiset tiedot soveltuvat tähän tarkoitukseen, joten jäsenvaltioiden on määritettävä kyseiset tiedot ja pidettävä samalla mielessä, että tietojen on rajoituttava niihin, jotka ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, ettei yritysten tärkeimpien vastuuhenkilöiden luotettavuuteen vaikuttavaa toimintaa ole ollut.

45.

Sen varmistamiseksi, ovatko AEO-asemaa hakevan yrityksen edellä mainitut työntekijät tarvittavalla tavalla nuhteettomia, jotta ne voivat nauttia tulliviranomaisen luottamusta, täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklassa luetellaan kolme rikkomisen lajia:

46.

Mitä tietoja tulliviranomaiset voivat kerätä täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan mukaisesti saadakseen tiedon kyseisistä rikkomisista AEO-aseman myöntämisen yhteydessä?

47.

Hauptzollamt väittää, että sen on saatava tulliasioiden hoitamista valvovien Deutsche Postin johtajien ja työntekijöiden verotunnistenumerot sekä heidän verotoimistojensa yhteystiedot. Sen mukaan ainoastaan näin voidaan todeta, ovatko kyseiset henkilöt syyllistyneet vakaviin tai toistuviin verolainsäädännön rikkomisiin, sillä Saksassa alueelliset viranomaiset huolehtivat monien verojen kannosta. Verotunnistenumero on perustieto, jonka avulla kyseisiltä viranomaisilta voidaan saada tarvittavat tiedot asianomaisista henkilöistä.

48.

Deutsche Post vakuuttaa sitä vastoin, ettei sen työntekijöiden tuloverotuksella ole merkitystä arvioitaessa, ovatko nämä syyllistyneet vakaviin tai toistuviin verotussääntöjen rikkomisiin. Heidän verotunnistenumeroidensa ilmoittaminen ei siis ole välttämätöntä eikä myöskään tarkoituksenmukaista tullitoimintaan liittyvän luotettavuuden arvioimiseksi.

49.

Kirjallisista huomautuksista ja istunnossa annetuista selityksistä käy ilmi, että verotunnistenumero on henkilökohtainen tunniste, jota käytetään luonnollisten henkilöiden ja Saksan verohallinnon välisissä suhteissa useissa eri asioissa. Yksimielisiä ollaan siitä, että verotunnistenumeroa käytetään pääosin tuloverojen hallinnoinnissa, mikä selittää verotunnistenumeron ja tuloveron kantamisessa toimivaltaisten verotoimistojen yhteystietojen välisen yhteyden pääasiassa.

50.

Saksan lainsäädännön tulkinta ei ole unionin tuomioistuimen vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa, että Bundeszentralamt für Steuernin Deutsche Postin työntekijöille antamia verotunnistenumeroita (verolain 139a §:n 1 momentin ensimmäinen virke) voidaan kerätä ja säilyttää ainoastaan tuloveron pidättämiseksi palkasta (tuloverolain 39e §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen 1 kohta).

51.

Edellä esitettyä tarkoitusta varten kerätyillä Deutsche Postin työntekijöiden henkilötiedoilla ei ole ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan suoraa yhteyttä kyseisen yrityksen taloudelliseen toimintaan eivätkä ne ole näin ollen merkityksellisiä arvioitaessa sen tullitoimintaan liittyvää luotettavuutta. ( 23 )

52.

Katson kuitenkin, että tullilainsäädännön näkökulmasta mikään ei estä Saksan viranomaista kysymästä AEO-asemaa hakevan yrityksen johtajan ja tulliasioista vastaavan työntekijän verotunnistenumeroa (ja tuloveron kantamisessa toimivaltaista verotoimistoa). Näiden tietojen avulla voidaan varmistaa, etteivät kyseiset henkilöt ole syyllistyneet rikkomisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, mitä esitän jäljempänä kyseisten henkilötietojen suojasta.

53.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä peruste voi olla merkityksellinen, ellei verotunnistenumeron avulla kustakin luonnollisesta henkilöstä saatavien tietojen ja yrityksen toiminnan välillä ole yhteyttä (mihin mainittu tuomioistuin vaikuttaa viittaavan). Tietojen tarkistamisella pyritään kuitenkin varmistamaan nimenomaan, onko AEO-asemaa hakevassa yrityksessä asianomaisia tehtäviä hoitavien kahden luonnollisen henkilön oma toiminta (ei siis yrityksen toiminta) kolmen edellisen vuoden aikana heikentänyt heidän luotettavuuttaan, jolloin heidän nuhteettomuuden puute – heille aiemmin määrätyt seuraamukset – heikentää siis tätä kautta myös sen yrityksen luotettavuutta, jota he johtavat tai jonka tulliasioista he vastaavat.

54.

Samoin kuin muut vastaavat verotusta koskevat ja unionin tuomioistuimen näin luokittelemat tiedot, ( 24 ) myös verotunnistenumero on tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu henkilötieto, sillä se koskee tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa henkilöä. ( 25 )

55.

Tietyn henkilön tuloveron kantamisessa toimivaltaisen verotoimiston nimeäminen vaikuttaa ennakkoratkaisupyynnön perusteella liittyvän läheisesti verotunnistenumeroon Saksan verojärjestelmän liittovaltiorakenteen vuoksi. Sitä voidaan pitää tässä yhteydessä lisäksi tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevana verotietona.

56.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tuonut esiin, verotunnistenumerolla tehdyllä automaattisella haulla voidaan saada erityisen arkaluonteisia tietoja. ( 26 ) Sen avulla pystytään esimerkiksi tunnistamaan verotunnistetiedon haltija ja saamaan tiettyjä hallintoviranomaisen hallussa olevia tietoja hänen yksityis- ja perhe-elämästään.

57.

Tulliviranomaisen ja AEO-asemaa hakevien toimijoiden välisissä suhteissa verotunnistenumeroihin liittyvää toimintaa voidaan pitää tietojen keräämisenä tai luovuttamisena siirtämällä. Molemmissa tapauksissa on kyseessä tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu tietojenkäsittely. Saksan tulliviranomainen pyytää verotunnistenumeroita, järjestää ne rekisteriin ja käyttää niitä pyytääkseen toimivaltaisilta verotoimistoilta tietoa asianomaisten henkilöiden suorittamista mahdollisista vakavista tai toistuvista verolainsäädännön rikkomisista. Jo pelkkä tällaisten tietojen saaminen edellyttää tietojen käsittelyä, ja käsittelyä ovat valtaosin myös tietojen järjestäminen ja myöhempi käyttö asianomaisia henkilöitä koskevien tietojen haussa. ( 27 )

58.

Unionin tuomioistuin on katsonut niin ikään, että henkilötietojen käsittelystä on kyse silloin, kun tietoja siirretään julkiselta elimeltä toiselle julkiselle elimelle ( 28 ) ja myös kun työnantaja välittää henkilötietoja kansalliselle viranomaiselle. ( 29 ) Näin ollen se, että Deutsche Post siirtää johdon henkilöiden ja työntekijöiden henkilötietoja Hauptzollamtille, on tietosuoja-asetuksessa tarkoitettua ”tietojen käsittelyä”.

59.

Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään käsittelyssä noudatettavasta käyttötarkoitussidonnaisuuden pääperiaatteesta, ja sen mukaan ”henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia: – – ne on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla”. ( 30 )

60.

On siis tarpeen ratkaista, onko Deutsche Postilta pyydettyjen, sen johdossa toimivien ja tulliasioista vastaavien henkilöiden verotunnistenumeroiden käyttö tulliviranomaisissa näiden henkilötietojen keräämistä koskevan kansallisessa lainsäädännössä säädetyn tarkoituksen mukaista.

61.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmaisee olevansa epävarma asiasta ( 31 ) ja katsovansa, ettei johdon henkilöiden ja tulliasioista vastaavien työntekijöiden verotunnistenumeron eikä tuloveron kantamisessa toimivaltaisten verotoimistojen välillä ole suoraa yhteyttä Deutsche Postin tullitoimiin. Kuten istunnossa kävi ilmi ja kuten olen edellä todennut, Saksan lainsäädännössä säädetään kyseisten verotietojen käyttämisestä pääosin – muttei yksinomaan – työnantajan ja työntekijän välisessä työsuhteessa tuloveron kantamista varten.

62.

Verotunnistenumerot (ja niiden ohessa tuloveron kantamisessa toimivaltaiset verotoimistot) ovat näin ollen henkilötietoja, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi yrityksen ja Saksan tulliviranomaisten välisessä suhteessa AEO-aseman saamista tai säilyttämistä varten. Kyseessä oleva henkilötietojen käsittely ei siis lähtökohtaisesti vastaa tietojen keräämisen tarkoitusta, mikä on vastoin tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

63.

Tämäntyyppisten henkilötietojen käsittely saattaisi kuitenkin olla perusteltua. Siihen riittäisi esimerkiksi, että asianomaiset luonnolliset henkilöt antavat suostumuksensa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asiakirja-aineistosta käy kuitenkin ilmi, että Deutsche Postin työntekijät vastustavat tietojen antamista, joten tämä ratkaisu ei ole mahdollinen.

64.

Muita mahdollisia perusteita on esitetty 6 artiklan 1 kohdassa, ( 32 ) jonka mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen ”rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi” (c alakohta) tai ”yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi” (e alakohta). ( 33 ) Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään näiden kummankin tilanteen varalta, että käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

65.

Tulliviranomaisen Deutsche Postille esittämän henkilötietojen antamista koskevan pyynnön ja kyseisten tietojen käsittelyn laillisuus perustuu tulliviranomaiselle laissa säädettyyn velvollisuuteen ( 34 ) varmistaa, että AEO-asema myönnetään ainoastaan yrityksille, joiden johtajat ja tulliasioista vastaavat henkilöt eivät ole syyllistyneet edellä mainittuihin rikkomisiin. Tämä oikeudellinen velvollisuus perustuu viime kädessä täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklaan. Katson näin ollen, että tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittua perustetta voidaan soveltaa.

66.

Yrityksen johtajan ja tulliasioista vastaavan henkilön verotunnistenumerojen käsittelyn lainmukaisuus voi perustua AEO-aseman myöntämisen yhteydessä myös (tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan) perusteeseen, jonka mukaan käsittely on tarpeen ”rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi”, ( 35 ) sillä tulliviranomaisen on välttämätöntä käyttää itselleen annettua julkista valtaa valvoa AEO-aseman saaneita yrityksiä. AEO-asema edellyttää, että sen saaneille yrityksille siirretään joitakin tullivalvonnan tehtäviä, mikä puolestaan antaa viranomaiselle laajat valtuudet tarkistaa yrityksen luotettavuus ja valvoa sitä.

67.

Riita-asiassa kyseessä olevien tietojen pyytäminen ja käsittely, jotka ovat lainmukaisia 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan perusteella, saattavat rajoittaa jollakin tavalla oikeuksia, jotka on annettu tietosuoja-asetuksen 12–22 artiklassa kyseisten henkilötietojen omistajille. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä, onko Hauptzollamt rajoittanut kyseisiä tietoja käsitellessään asianomaisille henkilöille kuuluvia oikeuksia, esimerkiksi oikeutta päästä tietoihin, oikeutta oikaista tai poistaa tietoja tai oikeutta vastustaa tietojen käsittelyä.

68.

Jos tällaisia rajoituksia on ollut, voivat ne olla perusteltuja, jotta voidaan taata muiden muassa ”muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, erityisesti unionille tai jäsenvaltiolle tärkeä taloudellinen tai rahoituksellinen etu, mukaan lukien rahaan, talousarvioon ja verotukseen liittyvät asiat sekä kansanterveys ja sosiaaliturva” (tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohta). Jos tällaisia rajoituksia asetetaan, on lisäksi noudatettava ”keskeisiltä osin perusoikeuksia ja ‑vapauksia” ja rajoituksen on oltava ”demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen”. ( 36 )

69.

Mielestäni tarkoitus varmistaa yrityksen johtajan ja tulliasioista vastaavan henkilön tullitoimintaan liittyvä luotettavuus AEO-aseman myöntämistä varten on unionin ja Saksan valtion yleisen edun mukainen tavoite niin talouden, verotuksen kuin talousarvion kannalta. Valtuutettujen talouden toimijoiden luotettavuuden valvonta edistää tullimaksujen keräämistä, ja tullimaksut ovat unionin omia varoja, jotka jäsenvaltiot siirtävät unionin talousarvioon vähennettyään niistä ensin tietyn prosentuaalisen osuuden hallintomenoihin.

70.

Yrityksen johtajan ja tulliasioista vastaavan henkilön nuhteettomuuden puute voi heikentää kyseisen yrityksen tullitoimintaan liittyvää luotettavuutta ja vaikuttaa suoraan AEO-aseman myöntämiseen. ( 37 ) Kuten olen varoittanut esittämässäni ratkaisuehdotuksessa Impresa di Costruzioni Ing. E. Mantovani ja Guerrato, ( 38 ) yritysten luotettavuuden puutetta on johdonmukaista arvioida niiden johtamisesta vastaavien henkilöiden harjoittaman rikollisen toiminnan valossa.

71.

Tämän perusteella tulliviranomaiset voivat tutkia kyseisten johtajien verotiedot, jotka koskevat aiempien vuosien tuloverotusta. Jos yrityksen johtaja tai sen tulliasioista vastaava henkilö on syyllistynyt kyseisen veron tai jonkin muun veron kantamista koskeviin rikkomisiin, tulliviranomaisen on nähdäkseni voitava saada tieto näistä rikkomisista.

72.

Vastaavasti tällaisten tietojen kerääminen ja käyttö ovat oikeasuhteisia keinoja täytäntöönpanoasetuksen 24 artiklan 1 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. ( 39 ) Hauptzollamtin istunnossa esittämien lausumien mukaan Saksan lainsäädännössä ei ole vaihtoehtoisia vähemmän rajoittavia keinoja, sillä Saksan liittovaltiorakenteen vuoksi alueviranomaiset hallinnoivat osaa veroista, esimerkiksi tuloveroa. Verotunnistenumero on sopivin keino, jolla (liittovaltion) tulliviranomainen pyytää ja saa eri alueviranomaisten hallussa olevia verotietoja. ( 40 )

73.

On vielä esitettävä kaksi viimeistä tarkennusta:

74.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Düsseldorfille seuraavasti: