—

kumoamaan sopimuspuolina olevia Euroopan unionia ja Amerikan yhdysvaltoja sitovan, vaikkakin julkistamattoman ja suullisen vastaajan tahdonilmaisun sopimuksen tekemiseksi niistä tavoista, joilla transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevien neuvottelujen asiakirjoihin (nk. TTIP-asiakirjat) on mahdollista tutustua – tai toissijaisesti toteamaan kyseisen tahdonilmaisun unionin oikeuden vastaiseksi – siltä osin kuin jäsenvaltioiden parlamenttien kansanedustajia on sen mukaan ehdottomasti kielletty ottamasta mukaansa (turvallisuusselvitettyjä) työntekijöitä parlamentaarisen ryhmän henkilöstön jäsenet mukaan lukien tutustumaan asiakirjoihin tätä varten käyttöön otetuissa TTIP-lukuhuoneissa (ks. asiakirjoihin tutustumista koskevasta järjestelystä neuvoston asiakirjan nro 14029/15 liite III);

—

kumoamaan edellä mainitun tahdonilmaisun esittämistä koskevan aikaisemman ja tosin julkistamattoman (suullisesti tehdyn) vastaajan päätöksen sopimuksen hyväksymisestä (jäljempänä hyväksymispäätös) siltä osin kuin jäsenvaltioiden parlamenttien kansanedustajia on sen mukaan ehdottomasti kielletty ottamasta mukaansa (turvallisuusselvitettyjä) työntekijöitä parlamentaarisen ryhmän henkilöstön jäsenet mukaan lukien tutustumaan asiakirjoihin tätä varten käyttöön otetuissa TTIP-lukuhuoneissa;

—

kumoamaan vastaajan (suullisen) päätöksen, joka liittyy sopimuksen tai sitomattoman poliittisen sopimuksen tekemiseen Amerikan yhdysvaltojen kanssa TTIP-asiakirjoihin tutustumista koskevasta järjestelystä ja jolla kyseinen järjestely määritellään unionin oikeudessa sitovaksi (määrittelemispäätös), siltä osin kuin jäsenvaltioiden parlamenttien kansanedustajia on sen mukaan ehdottomasti kielletty ottamasta mukaansa (turvallisuusselvitettyjä) työntekijöitä parlamentaarisen ryhmän henkilöstön jäsenet mukaan lukien tutustumaan asiakirjoihin tätä varten käyttöön otetuissa TTIP-lukuhuoneissa;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEU 10 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen, kun sitä luetaan yhdessä SEU 1 artiklan toisen kohdan kanssa, rikkomiseen

Kantajat väittävät, että SEU 10 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä otetaan käyttöön unionia ja sen toimielimiä sitova objektiivinen oikeusperiaate, jonka mukaan niiden on tehtävä päätöksensä mahdollisimman avoimesti. Kyseisestä myös SEU 1 artiklan toisessa kohdassa ilmaistusta ja unionin toimien mahdollisimman suureen avoimuuteen tähtäävästä optimointivaatimuksesta voidaan tosin poiketa siltä osin kuin sitä vastaan voidaan yksittäistapauksessa vedota oikeuttamisperusteeseen unionin oikeuden legitiimin tavoitteen muodossa ja rajoitus on tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarkoituksenmukainen, tarpeellinen ja oikeasuhteinen. Tällaisia perusteluja ei kuitenkaan ole olemassa siltä osin kuin on kyse kansallisilta kansanedustajilta evätystä mahdollisuudesta ottaa mukaansa turvallisuusselvitettyjä parlamentaarisen ryhmän henkilöstön jäseniä tutustumaan TTIP-asiakirjoihin.

Ei ole myöskään perusteltavissa, että unionin kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tutustua TTIP-asiakirjoihin sellaisina kuin ne ovat nähtävillä lukuhuoneissa.

Kyse on lisäksi SEU 10 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen rikkomisesta jo sen vuoksi, että vastaajan saama TTIP-neuvottelumandaatti koskee myös kysymyksiä, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 15 artiklan 1 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä SEU 1 artiklan toisen kohdan kanssa, rikkomiseen ensimmäisessä kanneperusteessa mainituista syistä.