Valitus, jonka Puolan tasavalta on tehnyt 19.2.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-367/13, Puola v. komissio, 3.12.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-105/16 P)

(2016/C 136/26)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavalta vaatii, että Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 3.12.2015 asiassa T-367/13, Puolan tasavalta v. Euroopan komissio, antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä hylättiin vaatimukseen käyttää vähintään 50 prosenttia tuesta uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin liittyvä ensimmäinen väite, joka esitettiin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 2.5.2013 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä 2013/214/EU (tiedoksiannettu numerolla C(2013) 2436) nostetun kumoamiskanteen ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä, että tämä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä tehdään Puolan tasavallan osaelantotilojen tukemiseen ilmoittamiin menoihin 11 prosentin suuruinen ekstrapoloitu oikaisu, määrältään 4 583 950,92 euroa ja 39 583 726,30 euroa, ja että Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa tuomiossa Puolan tasavallan kumoamiskanteen komission päätöksestä, jonka mukaan Puolan tasavallan osaelantotilojen tukemiseen ilmoittamiin menoihin sovelletaan suuruudeltaan 8 292 783,94 euron ja 71 610 559,39 euron rahoitusoikaisuja.

Komissio väitti, että Puolan tasavalta syyllistyi varoja osaelantotilojen tukemiseen myöntäessään viiteen rikkomiseen, joihin kuuluu sen asetuksen N:o 1257/1999 (2) 33 b artiklan vaatimuksen täyttämättä jättäminen, jonka mukaan maanviljelijän pitää käyttää vähintään 50 prosenttia tuesta uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin. Tämä rikkominen muodosti perustan komission osaelantotilojen tukemiseen ilmoitettuihin menoihin tekemälle 11 prosentin suuruiselle ekstrapoloidulle oikaisulle, jonka määrä vastasi niiden hakemusten prosenttimäärää, joista komission pistokokeessa tarkastamien 100 hakemusasiakirjan joukossa ilmeni, ettei vaatimusta käyttää puolet tuesta uudelleenjärjestelyyn ole noudatettu.

Tässä yhteydessä Puolan tasavalta esittää valituksenalaista tuomiota vastaan valitusperusteen asetuksen N:o 1257/1999 33 b artiklan virheellisestä soveltamisesta sen vuoksi, että oletettiin tuen myöntämisen osaelantotiloille edellyttävän, että vähintään 50 prosenttia tuesta käytetään uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin, vaikka tällaista vaatimusta ei tueta unionin oikeuden säännöksissä.

Puolan tasavalta väittää, että edellä mainitun säännöksen virheellinen soveltaminen sai unionin yleisen tuomioistuimen olettamaan, että komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä perustellusti, että Puolan tasavalta olisi saanut hyväksyä vain alkuperäiset tukihakemukset, joissa tukea hakevat maanviljelijät olivat erityisesti sitoutuneet käyttämään vähintään 50 prosenttia tuesta uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin.

Väite sen vaatimuksen täyttämättä jättämisestä, että maanviljelijän täytyy käyttää vähintään 50 prosenttia tuesta uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin, on valittajan mukaan ollut perusta 11 prosentin suuruisen ekstrapoloidun oikaisun soveltamiselle osaelantotilojen tukemiseen ilmoitettuihin menoihin.

Puolan tasavallan mukaan vaatimus siitä, että viljelijän täytyy käyttää vähintään 50 prosenttia tuesta uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin, ei johdu unionin oikeudesta. Sen mukaan missään unionin oikeuden säännöksistä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset edellytykset tuen myöntämiselle osaelantotiloille, ei säädetä sellaisesta vaatimuksesta, että vähintään 50 prosenttia tuesta pitää käyttää uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin. Asetuksen N:o 1257/1999 33 b artiklassa ei säädetä tällaisesta vaatimuksesta. Komissio ei myöskään ole asettanut tällaista vaatimusta asetuksessa N:o 141/2004 (3), joka sisältää asetuksen N:o 1257/1999 IX a luvussa säädettyjen erityisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

Väitetään, etteivät Puolan viranomaiset tämän vuoksi ole rikkoneet valvontavelvollisuuksiaan yllä mainittujen tuen myöntämisen edellytysten toimenpiteelle ”osaelantotilojen tukeminen” osalta. Ei siis ole perusteltua tehdä rahoitusoikaisua minkään tällaisen rikkomisen vuoksi. Unionin yleinen tuomioistuin siis hylkäsi perusteettomasti kanteen täytäntöönpanopäätöksen 2013/214/EU kumoamisesta siltä osin kuin siinä tehdään 11 prosentin suuruinen ekstrapoloitu oikaisu Puolan tasavallan osaelantotilojen tukemiseen ilmoittamiin menoihin.

(1)  EUVL L 123, s. 11.

(2)  Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17.5.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, s. 80).

(3)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa siirtymäaikana toteutettavien maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta 28.1.20014 annettu komission asetus (EY) N:o 141/2004 (EUVL L 24, s. 25).