1. 

Tällä valituksellaan SolarWorld AG (jäljempänä SolarWorld) vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen, ( 2 ) jolla tämä jälkimmäinen jätti tutkimatta kanteen, jolla vaadittiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 (jäljempänä riidanalainen asetus) ( 3 ) 2 artiklan kumoamista. Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa otettiin käyttöön lopullinen tasoitustulli tuotaessa Kiinasta kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleita, kun taas saman asetuksen 2 artiklassa vapautettiin 1 artiklassa vahvistetusta tasoitustullista sellaisten yritysten tuonti, jotka olivat sitoutuneet soveltamaan vähimmäistuontihintaa tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka. Valituksenalaisessa määräyksessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei 2 artikla ollut erotettavissa muusta asetuksesta, koska ainoastaan tämän säännöksen kumoaminen olisi muuttanut riidanalaisen asetuksen pääsisältöä. Näin ollen se jätti tutkimatta kanteen, joka koski ainoastaan 2 artiklan kumoamista.

2. 

Tämän valituksen osalta tulee esille kysymys siitä, voidaanko asetuksen osalta, jolla otetaan käyttöön tasoitustulli ja sitten vapautetaan tämän tullin maksamisesta viejät, joiden sitoumustarjous on hyväksytty, vaatia yksin vapautuksen kumoamista. Jos asia on näin ja valitus hyväksytään, asetuksessa säädettyä tasoitustullia sovellettaisiin sellaisten yritysten tuontitavaroihin, jotka olivat aikaisemmin sitoumuksen osapuolina. Jollei asia ole näin ja valitus hyväksytään, asetus kumottaisiin kokonaisuudessaan eikä sen mukaista tullia voitaisi enää soveltaa. Komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet valituksenalaisen määräyksen kumoamista koskevan tuomion täytäntöönpanemiseksi ja arvioitava erityisesti, voiko se hyväksyä tarkistetun sitoumuksen vai onko tulli otettava käyttöön ilman mitään tällaista vapautusta.

3.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 ( 4 ) 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön, jos

– –

Väliaikaisen tasoitustullin määrä ei saa ylittää väliaikaisesti määritettyä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen kokonaismäärää, ja sen on oltava tätä määrää alhaisempi, jos alhaisempi tulli riittää estämään yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.”

4.

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Mikäli tuen ja vahingon olemassaolo on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumustarjoukset, joissa:

Tällöin ei komission 12 artiklan 3 kohdan nojalla käyttöön ottamia väliaikaisia tulleja ja neuvoston 15 artiklan 1 kohdan nojalla käyttöön ottamia lopullisia tulleja sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumusten hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä ja sen mahdollisissa myöhemmissä muutoksissa.

Sitoumuksiin perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia kuin on tarpeen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tasaamiseksi, ja niiden olisi oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.”

5.

Perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos sitoumuksen antanut osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, sitoumukselle annettu hyväksyntä peruutetaan kuulemisen jälkeen komission päätöksellä tai, tapauksen mukaan, komission asetuksella, ja sitoumuksen sijasta aletaan soveltaa komission 12 artiklan mukaisesti käyttöön ottamaa väliaikaista tullia tai neuvoston 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamaa lopullista tullia edellyttäen, että kyseessä olevalle viejälle tai alkuperä- ja/tai viejämaalle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, jollei kyseinen viejä tai maa ole itse peruuttanut sitoumusta.

– –”

6.

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea ja siitä aiheutunutta vahinkoa esiintyy, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 31 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin komission ehdotuksesta, jonka se tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa.

– –

Tasoitustullin suuruus ei saa ylittää todettua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää, ja sen olisi oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.”

7.

Komissio aloitti 6.9.2012 Kiinasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn. ( 5 ) Menettely aloitettiin EU ProSunin, joka on kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien eurooppalaisten valmistajien yhteenliittymä, tekemän valituksen johdosta.

8.

Komissio aloitti 8.11.2012 Kiinasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn. ( 6 )

9.

Komissio antoi 4.6.2013 asetuksen (EU) N:o 513/2013, jolla otettiin käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli Kiinasta peräisin olevien kyseisten tuotteiden tuonnissa. ( 7 ) Tämä väliaikainen polkumyyntitulli oli arvotullin muodossa.

10.

Kahden kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien eurooppalaisen valmistajan, joista toinen on SolarWorld, asetuksen N:o 513/2013 kumoamiseksi nostama kanne hylättiin unionin yleisen tuomioistuimen määräyksellä. ( 8 ) Tästä määräyksestä tehty valitus hylättiin unionin tuomioistuimen määräyksellä. ( 9 )

11.

Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari (jäljempänä CCCME) ja useat kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat esittivät 27.7.2013 komissiolle lähettämässään kirjeessä sitoumustarjouksen, joka koski erityisesti vähimmäistuontihinnan (jäljempänä vähimmäistuontihinta) soveltamista tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka, joka vastasi niiden markkinaosuutta. Arvotullia kannettaisiin kyseisen määrän ylittävästä tuonnista. Komissio antoi 2.8.2013 päätöksen 2013/423/EU, jolla tämä sitoumus hyväksyttiin. ( 10 ) Komissio antoi samana päivänä asetuksen (EU) N:o 748/2013, ( 11 ) jolla muutettiin asetusta N:o 513/2013 tämän sitoumuksen hyväksymisen huomioonottamiseksi.

12.

Neuvosto antoi 2.12.2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013, jolla otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinasta peräisin olevia kyseisiä tuotteita. ( 12 ) Asetuksen N:o 1238/2013 1 artiklassa neuvosto otti käyttöön arvotullin. Tämän asetuksen 3 artiklassa vapautettiin 1 artiklassa vahvistetusta tullista tuontitavarat, jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio oli hyväksynyt ja jonka nimi mainittiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä. ( 13 )

13.

Komissio teki 4.12.2013 päätöksen 2013/707. Tässä päätöksessä komissio hyväksyi CCCME:n ja vientiä harjoittavien tuottajien muutetun sitoumustarjouksen (jäljempänä sitoumus) lopullisen polkumyyntitullin soveltamiskauden ajaksi. Se hyväksyi sitoumuksen sekä polkumyynnin että tukien vastaisen menettelyn osalta.

14.

Neuvosto antoi 2.12.2013 riidanalaisen asetuksen, jolla otettiin käyttöön lopullinen tasoitustulli, joka koski Kiinasta peräisin olevien kyseisten tuotteiden tuontia. Asetuksen 1 artiklassa otettiin käyttöön arvoon perustuva tasoitustulli. Asetuksen 2 artiklassa tuontitavarat, jotka oli laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio oli hyväksynyt ja jonka nimi mainittiin täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 liitteessä, vapautettiin tästä tasoitustullista.

15.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi määräyksellään päätöksen 2013/423 ja päätöksen 2013/707 kumoamista koskevan kanteen. ( 14 ) Unionin tuomioistuin hylkäsi määräyksellään tästä määräyksestä tehdyn valituksen. ( 15 )

16.

Komissio hyväksyi 15.9.2014 päivätyssä kirjeessään CCCME:n vähimmäistuontihinnan alentamista koskevan pyynnön sitoumuksen lausekkeen 3.5 mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 16.2.2017 SolarWorldin kanteen, joka koski komission 15.9.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen kumoamista. ( 16 )

17.

SolarWorld ja kaksi muuta kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien eurooppalaista valmistajaa, Brandoni solare SpA (jäljempänä Brandoni solare) ja Solaria Energia y Medio Ambiente, SA (jäljempänä Solaria Energia), nostivat 28.2.2014 kanteen riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamiseksi.

18.

Valituksenalaisella määräyksellä unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta.

19.

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista eli jos toimen osittaisella kumoamisella ei muuteta sen pääsisältöä. Nyt käsiteltävässä asiassa vaadittiin ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamista. Yksinomaan 2 artiklan kumoaminen johtaisi siihen, että tasoitustulleja sovellettaisiin kaikkeen sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontiin, joiden sitoumustarjous on hyväksytty. Tämä laajentaisi tasoitustullien kattavuutta, sillä riidanalaisen asetuksen mukaan näitä tulleja kannetaan ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien tuonnista, jotka eivät ole tehneet sitoumusta, ja tämän tuonnin osuus kaikesta kyseisen tuotteen tuonnista on 30 prosenttia. Näin ollen 2 artiklaa ei voitu erottaa muusta riidanalaisesta asetuksesta. Kanne, joka koski ainoastaan 2 artiklan kumoamista, oli jätettävä tutkimatta.

20.

Koska unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen sillä perusteella, että ainoastaan 2 artiklan kumoaminen olisi muuttanut riidanalaisen asetuksen sisältöä, se ei tarkastellut neuvoston esittämää toista oikeudenkäyntiväitettä eli sitä, että SolarWorldillä, Brandoni solarella ja Solar Energialla ei ollut asiavaltuutta riitauttaa riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa.

21.

SolarWorld vaatii 11.4.2016 tekemällään valituksella unionin tuomioistuinta ottamaan valituksen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi, kumoamaan valituksenalaisen määräyksen ja joko antamaan ratkaisun asiassa sekä kumoamaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan tai palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen. SolarWorld vaatii myös, että unionin tuomioistuin velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja määrää SolarWorldin maksamaan valituksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa.

23.

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen perusteettomana ja määrää SolarWorldin maksamaan oikeudenkäyntikulut.

24.

SolarWorld esittää kaksi valitusperustetta. Ensinnäkin se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa voida erottaa tämän asetuksen muista osista. Toiseksi se väittää, että jättäessään sen nostaman kanteen tutkimatta unionin yleinen tuomioistuin loukkasi Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 ja 20 artiklaa.

25.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan SolarWorld väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen määräyksen 53–60 kohdassa ja varsinkin tämän määräyksen 55–59 kohdassa, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa ei voida erottaa muusta asetuksesta.

26.

Ensinnäkin SolarWorld väittää, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa tarkoitettu vähimmäistuontihintaa koskeva sitoumus ja tämän asetuksen 1 artiklan mukaiset arvoon perustuvat tasoitustullit ovat kaksi tasoitustoimenpiteiden eri muotoa. Sellaisina niillä on sama tarkoitus (unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistaminen) ja ne on asetettava tasolle, jolla tämä vahinko poistetaan. Näin ollen yhden tasoitustoimenpiteen (sitoumuksen) korvaaminen toisella (tullit) ei muuta riidanalaisen asetuksen sisältöä. Tämä johtuu siitä, että asetuksen soveltamisalana on tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto kaiken tuetun tuonnin osalta niiden muodosta riippumatta. Valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa viitattuja tuomioita ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, koska näissä tuomioissa osittainen kumoaminen olisi johtanut riidanalaisen toimenpiteen soveltamisalan aineelliseen muuttumiseen, kun taas nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen osittainen kumoaminen johtaisi ainoastaan käyttöön otettujen tasoitustoimenpiteiden muodon muuttumiseen.

27.

Toiseksi SolarWorld väittää, että perusasetuksessa itsessään säädetään yhden tasoitustoimenpiteen korvaamisesta toisella eri muodossa olevalla toimenpiteellä. Tämän asetuksen 13 artiklan 9 kohdassa säädetään, että jos sitoumusta rikotaan tai se peruutetaan taikka jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, aletaan soveltaa vahvistettua tasoitustullia.

28.

Kolmanneksi SolarWorld korostaa, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi kumonnut riidanalaisen asetuksen 2 artiklan SolarWorldin esittämällä perusteella, että vähimmäistuontihintaa ei ollut asetettu tasolle, jolla unionin tuotannonalalle aiheutuva vahinko poistetaan, tämä ei välttämättä olisi johtanut tullien käyttöön ottamiseen. Komissio ja neuvosto olisivat voineet kumoamista koskevan tuomion noudattamiseksi hyväksyä tarkistetun vähimmäistuontihinnan, joka olisi asetettu tasolle, jolla vahinko poistetaan.

29.

Neljänneksi SolarWorld katsoo, että sillä, että ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen johtaisi tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tasoitustullien käyttöön ottamiseen kaiken tuetun tuonnin osalta sen sijaan, että niitä aikaisemmin sovellettiin vain 30 prosentin osalta tästä tuonnista, ei ole merkitystä. Tämä ei muuta riidanalaisen asetuksen soveltamisalaa, koska tämän asetuksen soveltamisalana on tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto kaiken tuetun tuonnin osalta. Näin ollen tuetun tuonnin osuudella, johon yhtä tietyssä muodossa olevaa tasoitustoimenpidettä sovelletaan, ei ole merkitystä.

30.

Neuvosto väittää, että ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska ensinnäkin sillä ainoastaan toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty peruste ja toiseksi se perustuu tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin, joiden arviointi ei kuulu unionin tuomioistuimen valvontaan lukuun ottamatta sitä tapausta, että todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, mitä SolarWorld ei ole väittänyt.

31.

Neuvosto väittää asiakysymysten osalta, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä. Ensinnäkin SolarWorldin tekemä erottelu tasoitustoimenpiteiden ja tasoitustullien välillä on keinotekoinen. Kun perusasetuksessa viitataan ”toimenpiteisiin”, tällä tarkoitetaan yleensä tulleja, kuten esimerkiksi 12 ja 14 artiklan otsikossa. Toiseksi neuvosto väittää, että ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen johtaisi tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tasoitustullien soveltamiseen kaikkeen tuontiin, kun niitä aikaisemmin sovellettiin ainoastaan tietyn vuotuisen tuontimäärän ylittävän tuonnin osalta eli ainoastaan osaan tuetusta tuonnista. Tämä muuttaisi riidanalaisen asetuksen sisältöä. Kolmanneksi neuvosto väittää, ettei sitoumusta voida panna täytäntöön ilman tulleja. Tämä johtuu siitä, että sitoumuksella on rajoitettu soveltamisala (se soveltuu ainoastaan tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka, jonka ylittävältä osin sovelletaan tulleja). Neljänneksi unionin tuotannonalan edun arvioimiseksi neuvosto ja komissio ottivat huomioon vähimmäistuontihinnan vaikutukset. Viidenneksi tullit asetettiin tasolle, jolla yhdessä vähimmäistuontihinnan kanssa niillä poistetaan unionin tuotannonalalle aiheutuva vahinko. Näin ollen riidanalainen asetus perustuu yhdistettyyn vaikutukseen, joka tulleista ja sitoumuksesta aiheutuu taloudelle. Ei ole varmaa, että neuvosto olisi ilman sitoumusta ottanut käyttöön tasoitustullit kaiken tuetun tuonnin osalta.

32.

Komissio väittää, että ensimmäinen valitusperuste on perusteeton.

33.

Ensinnäkään sillä ei ole merkitystä, että sitoumus ja tasoitustullit ovat molemmat tasoitustoimenpiteitä ja että sellaisina niillä on sama tarkoitus (unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistaminen). Merkityksellistä on se, että ensimmäisen korvaaminen jälkimmäisellä muuttaisi riidanalaisen asetuksen sisältöä. Tämä johtuu siitä, että sitoumusta ja tulleja arvioitiin kokonaisuutena siltä osin kuin kyseessä oli aiheutuneen vahingon poistaminen ja unionin etu. Lisäksi sitoumuksella ja tasoitustulleilla on erilaiset vaikutukset. Kun viejä saa sitoumuksen puitteissa kertyvät lisätulot, tulleista saatavat tulot maksetaan unionin talousarvioon.

34.

Toiseksi komissio ei hyväksy SolarWorldin väitettä, jonka mukaan valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa mainittuja tuomioita ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Komissio korostaa sitä, että näissä tuomioissa osittaista kumoamista ei hylätty siitä syystä, että se olisi johtanut aineellisiin muutoksiin riidanalaisen toimenpiteen soveltamisalassa, vaan siitä syystä, että se olisi muuttanut riidanalaisen toimenpiteen sisältöä. Vastaavasti nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen muuttaisi tämän asetuksen sisältöä. Tämä johtui siitä, että ainoastaan 2 artiklan kumoaminen olisi laajentanut tasoitustullien soveltamisalaa, koska niitä olisi sovellettu tuontiin, joka oli aikaisemmin vapautettu tulleista. Toisin kuin SolarWorld väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että osittainen kumoaminen olisi muuttanut riidanalaisen asetuksen soveltamisalaa.

35.

Komission mukaan ei voida väittää, ettei SolarWorldillä ole intressiä vaatia riidanalaisen asetuksen kumoamista kokonaisuudessaan (koska tämän asetuksen 1 artiklassa otetaan käyttöön tullit sen kiinalaisten kilpailijoiden osalta). Tämä johtuu siitä, että nostamalla kanteen, jolla olisi vaadittu asetuksen kumoamista kokonaisuudessaan, SolarWorld olisi voinut vaatia tuomion täytäntöönpanon lykkäämistä siihen saakka, kunnes toimivaltaiset toimielimet olisivat toteuttaneet tämän tuomion noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet (toisin sanoen siihen saakka, kunnes nämä toimielimet olisivat antaneet uudelleen asetuksen, jolla otetaan käyttöön tasoitustullit). Ainoastaan 2 artiklan kumoamisen vaatiminen on komission toteamuksen mukaisesti ”oikeudenkäynnin strategiavirhe”, jota ei voida korjata tässä oikeudenkäynnissä.

36.

Komissio toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, ettei osittaista kumoamista voida hyväksyä. Jos unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla on lainvastainen, se olisi ainoastaan voinut kumota asetuksen kokonaisuudessaan ja antaa neuvoston ja komission päättää siitä, minkälaisia tasoitustoimenpiteitä kyseisen tuomion noudattamiseksi olisi toteutettava. Ainoastaan kumoamalla riidanalainen asetus kokonaisuudessaan voidaan noudattaa perussopimuksissa vahvistettua toimielinten välistä tasapainoa.

37.

CCCME ei esittänyt kirjallisia huomautuksia. Istunnossa se oli kuitenkin samaa mieltä neuvoston ja komission kanssa siitä, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa ei voida erottaa tämän asetuksen muista osista.

38.

Neuvosto väittää, että ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska sillä ainoastaan toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty erotettavuutta koskeva peruste ja toiseksi se perustuu tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin, joiden arviointi ei kuulu unionin tuomioistuimen valvontaan.

39.

Mielestäni neuvoston tutkimatta jättämistä koskeva väite on hylättävä.

40.

Ensinnäkin on totta, että neuvoston tutkimatta jättämistä koskevaan väitteeseen vastatessaan SolarWorld väitti ensimmäisessä oikeusasteessa, että tämä säännös oli erotettavissa riidanalaisen asetuksen muista osista. SolarWorld kuitenkin toteaa selvästi unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, mitkä valituksenalaisen määräyksen kohdat ovat sen mielestä oikeudellisesti virheellisiä eli erityisesti 55 kohta (joka koskee tasoitustullien laajempaa soveltamisalaa siinä tapauksessa, että ainoastaan 2 artikla kumottaisiin), 57 kohta (jossa unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee erotettavuusvaatimusta koskevia aikaisempia tuomioita) ja 59 kohta (jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei 2 artikla ole erotettavissa muusta riidanalaisesta asetuksesta). Näin ollen SolarWorld ei ainoastaan vaadi unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen uudelleen tutkimista ja unionin tuomioistuin voi tutkia valituksenalaisen määräyksen. ( 17 )

41.

Toiseksi kysymys siitä, voidaanko riidanalaisen asetuksen 2 artiklan katsoa olevan erotettavissa tämän asetuksen muista osista oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ja olevan näin ollen yksin kumottavissa, ei ole tosiseikkoja koskeva kysymys. Kyseessä on oikeudellista luonnehdintaa koskeva kysymys, jonka unionin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan. ( 18 )

42.

Tästä syystä katson, että ensimmäinen valitusperuste on otettava tutkittavaksi.

43.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan SolarWorld väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla ei ole erotettavissa muusta asetuksesta.

44.

Muistutan siitä, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa otetaan käyttöön tasoitustullit arvotullien muodossa, kun taas 2 artiklassa säädetään, että tuetut tuonnit ”vapautetaan 1 artiklassa vahvistetusta tasoitustullista sillä edellytyksellä, että – – [päätöksen 2013/707] liitteessä mainittu yritys on valmistanut – – tuotteet ja lähettänyt ne – – sekä laskuttanut niistä – –”. Päätöksen 2013/707 liitteessä luetellaan kaikki vientiä harjoittavat tuottajat, joiden sitoumustarjouksen komissio on hyväksynyt. Tätä sitoumusta kuvataan päätöksessä 2013/423 siten, että se sisältää vähimmäistuontihinnan tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka, joka vastaa vientiä harjoittavan tuottajan senhetkistä markkinaosuutta. ( 19 )

45.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa muusta toimesta. Tämä edellytys ei täyty, jos toimen osittainen kumoaminen johtaisi sen pääsisällön muuttumiseen, mitä on arvioitava objektiivisen arviointiperusteen eikä sellaisen subjektiivisen arviointiperusteen perusteella, joka liittyy kyseessä olevan toimen antaneen elimen poliittiseen tahtoon. ( 20 ) Sen tarkistaminen, ovatko unionin toimen osat erotettavissa, edellyttää niiden ulottuvuuden tutkimista, jotta voidaan arvioida, merkitsisikö niiden kumoaminen kyseisen toimen hengen ja pääsisällön muuttamista. ( 21 )

46.

Muuttaisiko ainoastaan 2 artiklan kumoaminen riidanalaisen asetuksen pääsisältöä? Mielestäni ei.

47.

Aluksi huomautan, että tasoitustullissa oleva virhe voi aineellisessa arvioinnissa olevan virheen tavoin johtaa tasoitustullien käyttöönottoa koskevan asetuksen pääsisällön muuttumiseen.

48.

Kyse ei ole siitä, etteikö toimielinten aineellisten arviointien, jotka koskevat tasoitustullin alaista tukea, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua, kumoaminen voisi muuttaa tasoitustullien käyttöönottoa koskevan asetuksen sisältöä, sillä yhden näistä tekijöistä puuttuessa tulleja ei voida ottaa käyttöön. ( 22 )

49.

Tasoitustullissa oleva virhe saattaa vielä suuremmassa määrin johtaa tämän tullin käyttöönottoa koskevan asetuksen sisällön muuttumiseen. Tämä johtuu siitä, että tällaisen asetuksen tarkoituksena on nimenomaan tullin käyttöönotto unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi.

50.

Tältä osin on tarkasteltava unionin yleisen tuomioistuimen äskettäin antamaa tuomiota JingAo Solar ym. v. neuvosto. ( 23 ) Tuomiossa JingAo Solar oli kysymys siitä, että tietyt kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja niiden kumppaneina olevat tuojat olivat riitauttaneet kokonaisuudessaan asetuksen N:o 1239/2013, jonka 2 artikla on riitautettu nyt käsiteltävässä asiassa. Neuvosto ja komissio väittivät ensinnäkin, että kantajien intressinä oli ainoastaan vaatia 2 artiklan kumoamista (koska hallinnollisen menettelyn aikana ne olivat vaatineet 2 artiklan soveltamista), ja toiseksi, että 1 artiklaa ei voitu erottaa tämän toimenpiteen muista osista, joten kolmanneksi kanne, jolla vaadittiin riidanalaisen asetuksen kumoamista kokonaisuudessaan oli jätettävä tutkimatta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että asianosaisten, joiden sitoumus on hyväksytty, tasoitustullien käyttöönottoa koskevan asetuksen riitauttamista koskevat kanteet on otettava tutkittavaksi, ja toiseksi, että 1 artiklaa ei voida erottaa riidanalaisen asetuksen muista osista, joten kolmanneksi riidanalaisen asetuksen kumoamista kokonaisuudessaan koskeva kanne oli otettava tutkittavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti, että ”virhe, joka voi johtaa toimielinten riidanalaisen asetuksen 1 artiklan antamisen yhteydessä tekemien arviointien kumoamiseen, muuttaisi tämän asetuksen pääsisältöä. Asetuksen 2 artikla – – raukeaisi ilman eri toimenpiteitä siltä osin kuin siinä säädetään tämän asetuksen 1 artiklassa vahvistettujen tasoitustullien maksamista koskevasta vapautuksesta”. ( 24 )

51.

Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti tuomiossa JingAo Solar, että riidanalaisen asetuksen 1 artikla ei ollut erotettavissa tämän asetuksen muista osista. Kuitenkaan jäljempänä esitettävistä syistä tästä ei seuraa, ettei 2 artikla olisi erotettavissa muusta riidanalaisesta asetuksesta.

52.

Ensinnäkin korostan, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa ei aseteta mitään edellytyksiä tullien käyttöönotolle. Tullien käyttöönoton edellytyksenä ei varsinkaan ole sitoumuksen rikkominen tai peruuttaminen. Näin ollen jos ainoastaan tämän asetuksen 2 artikla kumottaisiin, sovellettaisiin riidanalaisen asetuksen osalta edelleen sen 1 artiklaa, sellaisena kuin neuvosto on sen hyväksynyt (ainoastaan ilman vapautusta).

53.

Riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädetään sitä vastoin 1 artiklaa koskevasta vapautuksesta. Näin ollen jos ainoastaan 1 artikla kumottaisiin, sitoumuksen mukaista vähimmäistuontihintaa sovellettaisiin tullien sijasta, kun taas riidanalaisessa asetuksessa, sellaisena kuin neuvosto on sen hyväksynyt, 2 artiklaa sovelletaan ainoastaan vapautuksena 1 artiklassa asetettujen tullien maksamisesta. ( 25 )

54.

Näin ollen sillä ei ole merkitystä, kuten SolarWorld on väittänyt, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa vahvistetut tasoitustullit ja 2 artiklassa mainittu sitoumus ovat kaksi eri muodossa olevaa tasoitustoimenpidettä, joilla on sama tarkoitus eli unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistaminen. Merkitystä on sillä, että toinen toimenpiteistä on vapautus toisesta ja ettei ensimmäisen kumoamisella näin ollen ole samoja seurauksia kuin jälkimmäisen kumoamisella.

55.

Tästä seuraa, että vaikka ainoastaan riidanalaisen asetuksen 1 artiklan kumoaminen muuttaisi tämän asetuksen sisältöä, yksistään sen 2 artiklan kumoaminen ei muuttaisi. Syy, jonka vuoksi tuomiossa JingAo Solar ( 26 ) katsottiin, että 1 artikla ei ollut erotettavissa riidanalaisen asetuksen muista osista eli se, että 2 artikla on vapautus 1 artiklasta, on nimenomaisesti syynä sille, että 2 artiklan on katsottava olevan erotettavissa muusta asetuksesta.

56.

Tätä päätelmää tukee se, että kaikissa tilanteissa, joissa sitoumusta ei sovelleta tai sen soveltaminen on päättynyt, riidanalaisen asetuksen 1 artiklan mukaiset tullit on maksettava. Kuten edellä on todettu, sitoumuksen mukaista vähimmäistuontihintaa sovelletaan ainoastaan tiettyyn vuotuiseen tuontimäärään saakka. Tämän määrän ylittävästä tuonnista kannetaan riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa vahvistetut tullit. Lisäksi perusasetuksen 13 artiklan 9 kohdan mukaan jos jokin osapuolista rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, ”aletaan soveltaa” riidanalaisen asetuksen 1 artiklan mukaisia tulleja. Sitoumukselle annettu hyväksyntä todellakin peruutettiin tiettyjen vientiä harjoittavien tuottajien osalta sen vuoksi, että ne olivat rikkoneet sitoumuksen mukaisia velvoitteitaan (erityisesti velvollisuuttaan noudattaa vähimmäistuontihintaa tai raportointia koskevia velvollisuuksiaan), ( 27 ) tai sen vuoksi, että vientiä harjoittavat tuottajat halusivat peruuttaa sitoumuksen. ( 28 ) Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan mukaisia tulleja alettiin heti soveltaa. ( 29 )

57.

Toiseksi sillä ei ole merkitystä, että ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamisen johdosta 1 artiklan mukaisia tasoitustulleja sovellettaisiin kaikkeen tuontiin, kun niitä tällä hetkellä sovelletaan ainoastaan sellaisten viejien tuontiin, jotka eivät ole sitoumuksen osapuolina, eli 30 prosenttiin kaikesta tuonnista.

58.

Tältä osin huomautan, että yksinomaan 2 artiklan kumoaminen ei laajentaisi riidanalaisen asetuksen soveltamisalaa, koska 1 artiklan nojalla tullit on otettu käyttöön kaiken tuonnin osalta. Sellaisten yritysten tuonti, jotka ovat sitoumuksen osapuolina, on ainoastaan vapautettu tulleista, mikä ilmenee siitä, että jos sitoumusta rikotaan tai se peruutetaan, tulleja aletaan soveltaa.

59.

Vaikka katsottaisiin, että yksinomaan 2 artiklan kumoaminen laajentaisi tasoitustullien soveltamisalaa, tällä ei olisi merkitystä, kuten SolarWorld on väittänyt, koska riidanalaisen asetuksen soveltamisala ei muuttuisi. Yksistään 2 artiklan kumoamisen johdosta 1 artiklalla olisi täsmälleen sama soveltamisala kuin riidanalaisella asetuksella, sellaisena kuin neuvosto on sen antanut.

60.

Näin ollen mielestäni unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 55 kohdassa, että riidanalaisen asetuksen sisältö muuttuisi, koska ainoastaan 2 artiklan kumoaminen ”laajentaisi tällä tavalla tasoitustullien kattavuutta lopullisen [riidanalaisen] asetuksen, sellaisena kuin neuvosto sen on antanut, mukaisesta kattavuudesta”.

61.

Kolmanneksi mielestäni valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, eli määräys Carbunión v. neuvosto, ( 30 ) tuomio Du Pont de Nemours (France) ym. v. komissio ( 31 ) ja tuomio Saksa v. parlamentti ja neuvosto ( 32 ) sekä määräys Government of Gibraltar v. komissio, ( 33 ) eroaa nyt käsiteltävästä asiasta.

62.

Määräyksessä Carbunión ( 34 ) unionin tuomioistuin katsoi, että kumoamista ei voitu vaatia ainoastaan niiden edellytysten osalta, joiden mukaisesti kivihiiliteollisuuden valtiontuki oli katsottu sisämarkkinoille soveltuvaksi. Soveltuvuutta koskevan päätöksen mukaan kyseinen tuki oli ”sulkemistukea”, joka oli ”tarkoitettu nimenomaan tuotantoyksiköiden nykyisten tuotantotappioiden kattamiseen”. Näin ollen sen soveltuvuus sisämarkkinoille riippui ”sulkemissuunnitelma[n], jonka määräpäivä ei [ollut] 31 päivän joulukuuta 2018 jälkeen”, olemassaolosta. ( 35 ) Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että soveltuvuutta koskevan päätöksen tarkoituksena oli ”luoda erityiset oikeudelliset puitteet kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemiselle”. Ainoastaan tätä edellytystä koskevan säännöksen kumoaminen muuttaisi neuvoston soveltuvuutta koskevan päätöksen sisältöä, koska sen ”seurauksena ajallinen vaatimus poistettaisiin, minkä vuoksi kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten toimintaa ei tarvitsisi lopettaa 31.12.2018 mennessä, vaan ne voisivat edelleen saada valtiontukea määräämättömän ajan, mikä on vastoin [neuvoston soveltuvuutta koskevan päätöksen] tarkoitusta”. ( 36 ) Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa 2 artiklan kumoaminen ei poistaisi mitään edellytyksiä, joiden perusteella 1 artiklan mukaiset tasoitustullit otettiin käyttöön, koska tällaisia edellytyksiä ei ole. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut perustellusti valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa, että tilanne oli asiassa Carbunión samankaltainen kuin nyt käsiteltävässä asiassa.

63.

Tuomiossa Du Pont De Nemours ( 37 ) unionin tuomioistuin katsoi, ettei kumoamista voitu vaatia ainoastaan direktiivin 91/414/ETY ( 38 ) säännöksen osalta, jossa asetettiin flusilatsolin (maataloustuotannossa sienitautien torjunta-aineissa käytettävä tehoaine) sisällyttämisjakso päättymään 30.6.2008 tämän direktiivin liitteessä I (jäsenvaltio voi hyväksyä kasvinsuojeluaineen ainoastaan, jos sen sisältämät tehoaineet luetellaan tässä liitteessä ja jos tässä liitteessä asetetut edellytykset täyttyvät). Unionin tuomioistuin katsoi, että direktiivin 91/414 tarkoituksena on ”varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso”. Näin ollen ainoastaan ajallisen edellytyksen kumoaminen ”johtaisi siihen, että flusilatsoli sisällytettäisiin [tämän] direktiivin liitteeseen I – – 30.6.2008 jälkeen” eli tämä aine sisällytettäisiin liitteeseen I ”lievemmin rajoituksin, kuin [tässä] direktiivissä”, jonka soveltamisala tämän vuoksi muuttuisi. ( 39 ) Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa tasoitustullien käyttöönotolle ei ole asetettu mitään edellytyksiä. Kysymys ei myöskään ole siitä, ettei riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen voi johtaa korkeampiin tai alhaisempiin tulleihin, koska näiden tullien tasot määritellään tämän asetuksen 1 artiklassa.

64.

Tuomiossa Saksa v. parlamentti ja neuvosto ( 40 ) yhteisöjen tuomioistuin kumosi kokonaisuudessaan direktiivin 98/43/EY, ( 41 ) jossa kielletään tupakkatuotteiden mainonta ja niiden hyväksi tapahtuva sponsorointi, sen takia, ettei tämä direktiivi voinut perustua EY:n perustamissopimuksen 100 a artiklaan (josta on muutettuna tullut SEUT 114 artikla), jossa neuvostolle annetaan toimivalta toteuttaa sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi. Tämä johtui siitä, että direktiivin 98/43 kieltoa, joka koski tupakkatuotteiden mainontaa ja niiden hyväksi tapahtuvaa sponsorointia kaikissa muodoissaan, ei voitu perustella tarpeella poistaa mainosvälineiden vapaan liikkuvuuden tai mainosalan palvelujen tarjoamisen vapauden esteitä. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tämä piti paikkansa ainoastaan tupakkatuotteiden mainonnan kiellon osalta hotelleissa käytettävissä tavaroissa (julisteet, päivänvarjot ja tuhkakupit) ja elokuvissa esitettäviä mainoksia koskevan kiellon osalta, koska näiden mainonnan muotojen kielloilla ei millään tavoin helpoteta asianomaisten tuotteiden kauppaa. Tämä ei ollut totta tupakkatuotteiden mainontaa koskevan kiellon osalta aikakaus-, viikko- ja sanomalehdissä, koska tämän tyyppisen mainonnan kiellolla saatettiin edistää kyseisten lehtien vapaata liikkuvuutta. ( 42 ) Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin kumosi direktiivin 98/43 kokonaisuudessaan. Tämä johtui siitä, että ”[k]oska direktiivissä [98/43] säädetty tupakkatuotteiden mainontaa ja niiden hyväksi tapahtuvaa sponsorointia koskeva kielto on yleisluonteinen, direktiivin osittainen kumoaminen merkitsisi sitä, että yhteisöjen tuomioistuin muuttaisi direktiivin säännöksiä”. ( 43 ) Kuten julkisasiamies Fennelly huomautti, ”tietyissä mainosvälineissä toteu[te]ttavan mainonnan kiellon mahdollinen oikeutus ei vastaa direktiivin [98/43] mitään erillistä tai erotettavissa olevaa sanamuotoa”. Näin ollen julkisasiamies totesi, että osittainen kumoaminen ”merkitsisi sitä, että yhteisöjen tuomioistuin joutuisi laatimaan direktiiviä uudelleen tulkinnallaan. Näin ollen ei ole mitään selvästi erotettavissa olevaa säännöstä, joka voitaisiin kumota”. ( 44 ) Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen 2 artikla on tällä tavalla selvästi erotettavissa.

65.

Määräyksessä Government of Gibraltar v. komissio ( 45 ) unionin tuomioistuin katsoi, että kumoamista voitiin ainoastaan vaatia komission päätöksen 2009/95/EY osalta kokonaisuudessaan. ( 46 ) Komissio sisällytti päätöksessään 2009/95 Gibraltarilla sijaitsevan alueen yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehtyyn luetteloon neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (luontodirektiivi) ( 47 ) tarkoitetulla tavalla. Government of Gibraltar ei voinut vaatia päätöksen 2009/95 kumoamista ainoastaan siltä osin kuin kyseiseen alueeseen sisältyi Yhdistyneen kuningaskunnan maantieteelliseen alueeseen kuuluvia alueita. Unionin tuomioistuin katsoi, että eri maantieteellisiä osa-alueita, joista kyseinen alue väitetysti muodostui, ei mainittu päätöksessä 2009/95. Lisäksi luontodirektiivin järjestelmässä aluetta ei voitu jakaa eri alueisiin. ( 48 ) Määräyksessä Government of Gibraltar v. komissio luontodirektiivin säännöksistä ilmeni, että aluetta, joka soveltui yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi, oli arvioitava kokonaisuudessaan. Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa sillä ei ole merkitystä, että tasoitustulleja ja sitoumusta arvioitiin yhdessä unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon osalta. Tämä johtuu siitä, että jos toimielimet olisivat katsoneet, että tämä vahinko voidaan poistaa ainoastaan tullien ja sitoumuksen yhdistelmällä, ne eivät olisi vahvistaneet vähimmäistuontihintaa tulleista myönnettävän vapautuksen muodossa.

66.

Katson, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa mainitsemaa oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

67.

Neljänneksi – toisin kuin komissio väittää – ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoaminen ei muuttaisi toimielinten välistä tasapainoa yhtäältä neuvoston ja komission ( 49 ) sekä toisaalta unionin tuomioistuinten välillä. ( 50 )

68.

Korostan, että yksinomaan 2 artiklan kumoaminen johtaisi ainoastaan neuvoston ja komission aikaisemmin hyväksymän toimen eli 1 artiklan soveltamiseen. Unionin tuomioistuin ei päättäisi tietyntyyppisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta (arvotullin käyttöönotosta esimerkiksi kiinteämääräisen tullin sijasta). Se ei myöskään laskisi tällaisten tullien suuruutta.

69.

Ei myöskään voida väittää, että unionin toimen osittainen kumoaminen voisi muuttaa toimielinten välistä tasapainoa, koska ensinnäkin SEUT 264 artiklan ensimmäisessä kohdassa unionin tuomioistuimelle annettua toimivaltaa kumota unionin oikeuden säädös kokonaisuudessaan seuraa toimivalta kumota tämä säädös vain osittain ( 51 ) ja toiseksi tämä toimivalta ei ole rajoittamatonta, koska kuten edellä on mainittu, osittainen kumoaminen ei voi johtaa toimen sisällön muuttumiseen. ( 52 )

70.

Näin ollen katson, että ensimmäinen valitusperuste on perusteltu ja että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla ei ole erotettavissa muusta asetuksesta. Tästä seuraa, että valituksenalainen määräys on kumottava.

71.

Jotta tarkastelu olisi perusteellinen, käsittelen kuitenkin seuraavaksi toista valitusperustetta.

72.

Toisella valitusperusteellaan SolarWorld väittää, että katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 53–60 kohdassa ja erityisesti tämän määräyksen 55–59 kohdassa, että kanne oli jätettävä tutkimatta, unionin yleinen tuomioistuin loukkasi perusoikeuskirjan 47 ja 20 artiklaa.

73.

Perusoikeuskirjan 47 artiklan loukkaamisen osalta SolarWorld väittää, että vaikka tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta annettujen asetusten on katsottu koskevan unionin tuottajia erikseen, niiltä evättäisiin oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, jos ne eivät voisi vaatia näiden asetusten osittaista kumoamista. Tältä osin SolarWorld korostaa, että sen nostamat asetuksen N:o 513/2013 ja päätösten 2013/423 ja 2013/707 kumoamista koskevat kanteet oli jätetty tutkimatta.

74.

Perusoikeuskirjan 20 artiklan loukkaamisen osalta SolarWorld väittää, että jättäessään sen nostaman riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista koskevan kanteen tutkimatta mutta ottaessaan kuitenkin kiinalaisten viejien tämän asetuksen kumoamista koskevan kanteen tutkittavaksi, unionin yleinen tuomioistuin ei kohdellut unionin tuottajia ja kiinalaisia viejiä yhdenvertaisesti.

75.

Neuvosto väittää, että toinen valitusperuste on hylättävä. Neuvosto huomauttaa erityisesti, että perusoikeuskirjan 47 artiklalla ei pyritty muuttamaan perussopimusten mukaista tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä varsinkaan tutkittavaksi ottamista koskevia sääntöjä suoraan unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatettavien kanteiden osalta. Tämä peruste on jätettävä tutkimatta perusoikeuskirjan 20 artiklan loukkaamisen osalta, koska sitä ei esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa. Se on joka tapauksessa perusteeton, koska SolarWorldiä ja kiinalaisia tuottajia ei kohdeltu eri tavalla. Tämä johtuu siitä, että SolarWorld olisi voinut vaatia riidanalaisen asetuksen kumoamista kokonaisuudessaan.

76.

Komissio väittää, että toinen valitusperuste on perusteeton. Perusoikeuskirjan 47 artiklan loukkaamisen osalta komissio korostaa ensinnäkin, että tällä määräyksellä ei pyritty muuttamaan perussopimusten mukaista tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää, toiseksi, että SolarWorld tosiasiassa nosti kanteen päätösten 2013/423 ja 2013/707 kumoamiseksi ja kolmanneksi, että se olisi voinut nostaa kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi kokonaisuudessaan. Perusoikeuskirjan 20 artiklan loukkaamisen osalta komissio väittää, että SolarWorldiä ja kiinalaisia viejiä ei kohdeltu eri tavalla, koska SolarWorld olisi voinut nostaa kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi kokonaisuudessaan ja vaatia tuomion täytäntöönpanon lykkäämistä siihen saakka, kunnes tämä asetus olisi korvattu uudella asetuksella, jolla olisi otettu käyttöön korkeammat tasoitustullit.

77.

Neuvosto väittää, että peruste, joka koskee perusoikeuskirjan 20 artiklan väitettyä loukkaamista, on jätettävä tutkimatta, koska sitä ei esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa.

78.

On totta, että SolarWorld ei esittänyt perusoikeuskirjan 20 artiklan loukkaamista koskevaa väitettä unionin yleisessä tuomioistuimessa neuvoston tutkimatta jättämistä koskevan väitteen osalta antamassaan vastauskirjelmässä. Näin ollen toinen valitusperuste on mielestäni jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee perusoikeuskirjan 20 artiklan väitettyä loukkaamista.

79.

Jotta tarkastelu olisi perusteellista, käsittelen kuitenkin jäljempänä sitä, loukkasiko unionin yleinen tuomioistuin perusoikeuskirjan 20 artiklaa jättäessään SolarWorldin kanteen tutkimatta.

80.

Toisella valitusperusteellaan SolarWorld väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi perusoikeuskirjan 47 ja 20 artiklaa jättäessään sen nostaman kanteen tutkimatta.

81.

Mielestäni toinen valitusperuste on hylättävä.

82.

Ensinnäkin perusoikeuskirjan 47 artiklan väitetyn loukkaamisen osalta on totta, kuten edellä on mainittu, että SolarWorldin nostama kanne, jolla vaadittiin kumoamaan päätös 2013/707, jossa komissio hyväksyi vientiä harjoittavien tuottajien sitoumustarjouksen, jätettiin tutkimatta sillä perusteella, että ”sitoumuksen hyväksyvästä päätöksestä ei aiheudu sellaisia oikeudellisia vaikutuksia, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan suoraan [SolarWorldin] kaltaisten unionin tuottajien oikeudelliseen tilanteeseen”. ( 53 ) Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi SolarWorldin kanteen, jolla vaadittiin kumoamaan komission 15.9.2014 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt päätös, jossa komissio oikaisi sitoumuksen mukaista vähimmäistuontihintaa, ”ilman, että olisi tarpeen lausua niiden tutkittavaksi ottamisesta”. ( 54 )

83.

Huomautan kuitenkin, että perusoikeuskirjan selitysten mukaan 47 artiklalla ”ei pyritty muuttamaan perussopimusten mukaista tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä varsinkaan tutkittavaksi ottamista koskevia sääntöjä suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettavien kanteiden osalta”. ( 55 ) Näin ollen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa tämän kuitenkaan johtamatta mainitussa perussopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen. ( 56 )

84.

Lisäksi unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on kysymys siitä, voidaanko kanne nostaa ainoastaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamiseksi. Mikäli unionin tuomioistuin katsoisi, että tätä säännöstä ei voida erottaa toimen muista osista, kanne voitaisiin yhä nostaa riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi kokonaisuudessaan. Tältä osin ei voida väittää, että tämän asetuksen kumoaminen kokonaisuudessaan olisi hyödytöntä SolarWorldin kannalta. Tämä johtuu siitä, että SolarWorld voisi vaatia, että riidanalainen asetus kumotaan kokonaisuudessaan ja että unionin tuomioistuin lykkää tämän kumoamisen vaikutuksia siihen saakka, kunnes toimielimet ovat antaneet tarvittavat toimenpiteet kumoamista koskevan tuomion täytäntöönpanemiseksi. ( 57 )

85.

Katson näin ollen, että peruste, joka koskee perusoikeuskirjan 47 artiklan väitettyä loukkaamista, on hylättävä.

86.

Toiseksi perusoikeuskirjan 20 artiklan väitetyn loukkaamisen osalta näyttää mielestäni siltä, että jos unionin tuomioistuin katsoisi, ettei riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa voida erottaa tämän asetuksen muista osista ja ettei SolarWorld voi vaatia riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista, SolarWorldiä ei kohdeltaisi eri tavalla kuin muita vientiä harjoittavia tuottajia. Kuten edellä on mainittu, unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta JingAo Solar seuraa, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät voi vaatia riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista (koska 1 artiklaa ei voida erottaa tämän asetuksen muista osista). ( 58 )

87.

Näin ollen jos unionin tuomioistuin katsoo, että peruste, joka koskee perusoikeuskirjan 20 artiklan väitettyä loukkaamista, on otettava tutkittavaksi, se on mielestäni hylättävä perusteettomana.

88.

Katson, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että riidanalaisen asetuksen 2 artikla ei ole erotettavissa muusta asetuksesta. Näin ollen valituksenalainen määräys on kumottava.

89.

Jos valituksenalainen tuomio tai määräys kumotaan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi joko palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tai ratkaista asian itse, jos asia on ratkaisukelpoinen.

90.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt riidanalaisessa määräyksessä kysymystä siitä, onko SolarWorldillä asiavaltuus vaatia riidanalaisen asetuksen 2 artiklan kumoamista, minkä neuvosto riitautti ensimmäisessä oikeusasteessa. Sitä ei mainittu myöskään asianosaisten unionin tuomioistuimelle esittämissä kirjallisissa huomautuksissa. Sama pätee perusteiden osalta, jotka koskevat valituksen pääkysymyksiä. Nyt käsiteltävä asia ei näin ollen ole ratkaisukelpoinen.

91.

Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ja oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

92.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin: