1.

Cour du travail de Mons (Monsin työtuomioistuin, Belgia) on esittänyt unionin tuomioistuimelle asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) 19 artiklan 2 alakohdan tulkinnasta kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joiden sanamuodot vastaavat lähes sanatarkasti toisiaan.

2.

Kysymykset on esitetty kahdessa riita-asiassa, joissa ovat valittajina Sandra Nogueira, Victor Perez-Ortega, Virginie Mauguit, Maria Sanchez-Odogherty ja José Sanchez-Navarro (asia C‑168/16) sekä Miguel José Moreno Osacar (asia C‑169/16) (jäljempänä yhdessä valittajat) ja vastapuolina valittajien entiset työnantajat Crewlink Ltd (asia C‑168/16) (jäljempänä Crewlink) sekä Ryanair, aiemmin Ryanair Ltd, (asia C‑169/16) ja jotka koskevat viimeksi mainittujen osapuolten valittajiin soveltamia työ- ja irtisanomisehtoja.

3.

Pääasioiden osapuolet ovat edelleen eri mieltä siitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuimilla on kansainvälinen toimivalta käsitellä kyseiset riita-asiat asetuksen N:o 44/2001 mukaisesti.

4.

Koska kansainvälisen matkustajalentoliikenteen tilanne on erityinen ja työntekijät voidaan kyseisellä alalla velvoittaa työskentelemään useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa olevaa käsitettä ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee”.

5.

Jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa esitettävistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin soveltaa useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella täytettäviä työsopimuksia koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jota se on antanut Brysselin yleissopimuksen ( 3 ) ja Rooman yleissopimuksen ( 4 ) soveltamisesta, ja toteaa näin ollen, että kyseinen paikkakunta on se paikkakunta, missä tai mistä käsin työntekijä pääasiallisesti täyttää velvollisuutensa työnantajaansa kohtaan.

6.

Huomautan aluksi, ettei asetuksen N:o 44/2001 merkityksellisiä säännöksiä, jotka mainitaan jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa, ole muutettu kyseisen asetuksen antamispäivän ja pääasioissa merkityksellisten tosiseikkojen tapahtumahetken välisenä aikana.

7.

Asetuksen (EY) N:o 44/2001 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimusten osalta heikompaa osapuolta olisi suojeltava hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät.”

8.

Saman asetuksen II luvun 5 jakso, jonka otsikko on ”Toimivalta työsopimusta koskevissa riita-asioissa”, sisältää kyseisen asetuksen 18–21 artiklan.

9.

Asetuksen N:o 44/2001 18 artiklan 1 kohdan mukaan työsopimusta koskevassa asiassa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, jollei 4 artiklasta ja 5 artiklan 5 alakohdasta muuta johdu.

10.

Asetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Työnantajaa vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne

11.

Asetuksen N:o 44/2001 21 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän jakson säännöksistä voidaan poiketa toimivaltaa koskevalla sopimuksella ainoastaan, jos

12.

Asetuksen (ETY) N:o 3922/91 ( 5 ) 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseinen asetus ”koskee ilma-alusten käyttöön ja huoltoon sekä näitä tehtäviä suorittaviin henkilöihin ja organisaatioihin liittyvien siviili-ilmailun turvallisuutta koskevien teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamista”.

13.

Asetuksen N:o 3922/91 liite III, jonka otsikko on ”Yleiset kaupallisessa ilmakuljetuksessa sovellettavat tekniset vaatimukset ja hallinnolliset menettelyt”, lisättiin asetuksella (EY) N:o 1899/2006. ( 6 )

14.

Liitteeseen III sisältyy luku Q, jonka otsikko on ”Lento- ja työaikarajoitukset ja lepovaatimukset”. Kyseiseen lukuun Q sisältyvän säännön OPS 1.1095 kohdassa 1.7 määritellään ”kotiasema” seuraavasti:

”Lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämä paikka, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.”

15.

Lisäksi säännön OPS 1.1090 kohdassa 3.1 täsmennetään, että lentotoiminnan harjoittajan on nimettävä jokaiselle miehistön jäsenelle kotiasema.

16.

Liite III on korvattu uudella kahteen otteeseen – asetuksella (EY) N:o 8/2008 ( 7 ) ja asetuksella (EY) N:o 859/2008 ( 8 ) – mutta edellä mainittujen sääntöjen sanamuodot ovat pysyneet samoina.

17.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 ( 9 ) II osastoon, jonka otsikko on ”Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen”, sisältyvän 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.”

18.

Asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 5 kohdassa, joka lisättiin asetuksella (EU) N:o 465/2012, ( 10 ) täsmennetään seuraavaa:

”Toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa asetuksen – – N:o 3922/91 liitteessä III määritelty kotiasema sijaitsee.”

19.

Huomautan, ettei tätä muutosta voida soveltaa ajallisesti pääasioiden olosuhteissa.

20.

Ryanair on Irlannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Irlannissa ja joka harjoittaa kansainvälistä matkustajalentoliikennettä.

21.

Crewlink (asia C‑168/16) on Irlannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Irlannissa ja joka on erikoistunut matkustamomiehistön palvelukseenottoon ja kouluttamiseen lentoyhtiöille.

22.

Kaikissa Crewlinkin ja asian C‑168/16 valittajien välisissä työsopimuksissa määrättiin, että työntekijä osoitettaisiin Ryanairille matkustamomiehistön jäseneksi.

23.

Nogueira (asia C‑168/16) on portugalilainen. Crewlink palkkasi hänet 8.10.2009 lentoemännäksi kolmen vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Nogueira irtisanoutui 4.4.2011.

24.

Perez-Ortega (asia C‑168/16) on espanjalainen. Crewlink palkkasi hänet stuertiksi kolmen vuoden määräaikaisella työsopimuksella, joka allekirjoitettiin Portossa (Portugalissa). Perez-Ortega irtisanoutui 15.6.2011.

25.

Mauguit (asia C‑168/16) on belgialainen. Crewlink palkkasi hänet lentoemännäksi ja teki hänen kanssaan kolmen vuoden määräaikaisen työsopimuksen, joka allekirjoitettiin Dublinissa (Irlannissa). Mauguit irtisanottiin 24.6.2011.

26.

Sanchez-Odogherty (asia C‑168/16) on espanjalainen. Crewlink palkkasi hänet 1.4.2010 lentoemännäksi kolmen vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Sanchez-Odogherty irtisanoutui 20.6.2011.

27.

Sanchez-Navarro (asia C‑168/16) on espanjalainen. Crewlink palkkasi hänet 8.10.2009 stuertiksi ja teki hänen kanssaan kolmen vuoden määräaikaisen työsopimuksen, joka allekirjoitettiin Dublinissa. Sanchez-Navarro irtisanottiin 10.11.2011.

28.

Moreno Osacar (asia C‑169/16) on espanjalainen. Hän allekirjoitti 21.4.2008 Ryanairin kanssa työsopimuksen, jonka mukaan hän työskentelisi matkustamopalvelutyöntekijänä (cabin services agent). Moreno Osacar aloitti työssään 1.5.2008. Hän irtisanoutui 16.6.2011.

29.

Kaikki valittajien sekä Crewlinkin ja Ryanairin välillä tehdyt työsopimukset (jäljempänä yhdessä riidanalaiset työsopimukset) oli laadittu englanniksi.

30.

Kyseisten sopimusten mukaan valittajien työtehtäviin kuului esimerkiksi matkustajien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen sekä matkustajien auttaminen ja valvonta, koneeseennousussa avustaminen, myynti lennon aikana ja lentokoneen sisätilojen siistiminen.

31.

Riidanalaisissa työsopimuksissa määrättiin, että niihin sovelletaan Irlannin lainsäädäntöä.

32.

Kyseiset sopimukset sisälsivät myös oikeuspaikkalausekkeen, jonka mukaan toimivalta kuului Irlannin tuomioistuimille. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan oikeuspaikkalausekkeeseen, jonka mukaan toimivalta on irlantilaisilla tuomioistuimilla, ei kuitenkaan voida vedota valittajia vastaan asetuksen N:o 44/2001 21 artiklan nojalla.

33.

Edellä mainituissa työsopimuksissa määrättiin myös, että valittajien katsottiin suorittavan työtehtävänsä Irlannissa, koska he työskentelivät Irlannissa rekisteröidyissä lentokoneissa.

34.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin tässä yhteydessä, että lentokoneita, joissa valittajat työskentelivät, pidettiin pysäköityinä Charleroissa (Belgiassa), joten sillä, että lentokoneet oli rekisteröity Irlannissa, ei ole tässä yhteydessä suurta merkitystä.

35.

Riidanalaisissa työsopimuksissa nimettiin valittajien kotiasemaksi (home base) Charleroin lentoasema mutta määrättiin, että työnantajilla on oikeus siirtää kotiasema jollekin toiselle lentoasemalle. On kuitenkin riidatonta, että Charleroin lentoasema on ollut kyseisten työsopimusten voimassaoloaikana valittajien ainut kotiasema.

36.

Sopimusten mukaan valittajien oli asuttava enintään tunnin matkan päässä kotiasemastaan, mistä johtuen he asuivat kyseisten työsuhteiden aikana Belgiassa.

37.

Kaikki valittajat aloittivat ja päättivät työpäivänsä Charleroin lentoasemalla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen huomautuksista ilmenee, että

38.

Ryanair (asia C‑169/16) on torjunut kaikki väitteet siitä, että sillä olisi Belgiassa sivuliike, mutta se on myöntänyt, että sillä oli Belgiassa toimisto (crewroom).

39.

Crewlink (asia C‑168/16) väitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ettei sillä ollut Belgiassa sivuliikettä tai toimistoa, josta käsin työskentely olisi organisoitu, ja että työtehtäviin liittyvät ohjeet annettiin Irlannissa sijaitsevista toimistoista käsin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin täsmentää Crewlinkin myöntäneen istunnossa, että sillä oli Belgiassa yhteinen crewroom Ryanairin kanssa.

40.

Jos valittajat olivat työkyvyttömiä, heidän piti käydä Charleroin lentoasemalla täyttämässä lomake, joka välitettiin edelleen työnantajan Dublinissa sijaitsevaan pääkonttoriin (head office).

41.

Kurinpitotoimenpiteiden yhteydessä työntekijä kutsuttiin ensimmäiseen tapaamiseen esimiehen kanssa, ja tämä tapaaminen järjestettiin Charleroin lentoaseman miehistöhuoneessa. Kurinpitomenettelyn seuraavista vaiheista päätettiin Dublinissa.

42.

Valittajat katsovat, että Irlannin lain säännökset, joita Crewlink ja Ryanair sovelsivat heidän työsuhteisiinsa, ovat Belgian lain säännöksiä epäsuotuisampia. Valittajat väittävät, ettei heillä ole mitään yhteyttä Irlantiin, koska he eivät ole koskaan asuneet tai työskennelleet siellä ja osa heistä on käynyt Irlannissa vain kerran allekirjoittamassa työsopimuksen ja avaamassa pankkitilin.

43.

Valittajat katsoivat, että Crewlinkin ja Ryanairin olisi pitänyt noudattaa ja soveltaa Belgian lakia ja että Belgian tuomioistuimilla oli toimivalta käsitellä heidän asiansa, joten he nostivat 8.12.2011 tribunal du travail de Charleroissa (Charleroin työtuomioistuin, Belgia) kanteen, jossa vaadittiin, että työnantajat tuomitaan Belgian työlainsäädännön nojalla maksamaan kullekin valittajalle alustavasti noin 20000 euron suuruinen summa, joka kattaa maksamatta jääneet palkat, yölisät ja ylityökorvaukset, korvaamaan matkakulut, virkapuvun hankinnasta, käytöstä ja pesusta aiheutuneet kulut sekä koulutuskulut, maksamaan vahingonkorvaus, jonka summa vastaa ateriakuponkien vasta-arvoa, sekä maksamaan takuupalkan ja tosiasiassa maksetun palkan välinen erotus ja lähtökorvaus.

44.

Mauguit ja Sanchez-Navarro, jotka Crewlink oli irtisanonut (asia C‑168/16), vaativat lisäksi irtisanomisajalta maksettavaa korvausta, joka vastaa kolmen kuukauden palkkaa.

45.

Crewlink ja Ryanair sitä vastoin katsovat, että kyseisiä riita-asioita koskeva toimivalta kuuluu Irlannin tuomioistuimille.

46.

Tribunal du travail de Charleroi katsoi kahdessa 4.11.2013 antamassaan ratkaisussa, ettei Belgian tuomioistuimilla ollut toimivaltaa käsitellä kyseisiä vaatimuksia.

47.

Valittajat valittivat 28.11.2013 edellä mainituista ratkaisuista vedoten erityisesti siihen, että Belgian tuomioistuimilla oli toimivalta käsitellä pääasiat asetuksen N:o 44/2001 18–21 artiklan nojalla ja että pääasioissa kyseessä oleviin työsuhteisiin sovelletaan Belgian lakia Rooman yleissopimuksen 6 artiklan nojalla.

48.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan tulkintaan ja erityisesti käsitteeseen ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” liittyy epäselvyyksiä, kun otetaan huomioon ilmailualan erityispiirteet.

49.

Cour du travail de Mons on tässä tilanteessa päättänyt lykätä pääasioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle sekä asiassa C‑168/16 että asiassa C‑169/16 ennakkoratkaisukysymykset, joiden sanamuodot vastaavat lähes täysin toisiaan ja jotka kuuluvat seuraavasti: ( 11 )

”Kun otetaan huomioon

voidaanko – – asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua käsitettä ’paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee’ tulkita siten, että se on rinnastettavissa kotiaseman käsitteeseen, [joka määritellään] asetuksen N:o 3922/91[, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1899/2006,] liitteessä III – –,

määritettäessä [jäsenvaltio] – –, jonka alueella työntekijät tavallisesti työskentelevät, kun nämä työntekijät on asetettu [tai palkattu suoraan] lentomiehistön jäseninä sellaisen yhtiön palvelukseen, johon sovelletaan jonkin [jäsenvaltion] lainsäädäntöä ja joka harjoittaa kansainvälistä matkustajalentoliikennettä koko – – unionin alueella,

jos tämä ’kotiasemasta’, jolle ’työsuhteen’ katsotaan ’tosiasiallisesti keskittyvän’ siksi, että kaikki työntekijät aloittavat siellä systemaattisesti työpäivänsä ja lopettavat sen tässä paikassa ja organisoivat siellä päivittäisen työnsä ja jonka läheisyydessä heillä on – – sopimussuhteiden ajan – – ollut tosiasiallinen asuinpaikkansa, johdettu liittymäperuste on se, joka liittyy läheisimmin [jäsenvaltioon] ja jolla samalla varmistetaan asianmukaisin suojelu sopimussuhteen heikommalle osapuolelle?”

50.

Ennakkoratkaisupyynnöt kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 25.3.2016.

51.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet valittajat, Ryanair, Belgian, Ranskan, Alankomaiden ja Ruotsin hallitukset sekä Euroopan komissio.

52.

Suullisia huomautuksia esittivät 2.2.2017 pidetyssä istunnossa valittajat, Crewlink, Ryanair, Belgian hallitus, Irlanti, Ranskan ja Ruotsin hallitukset sekä komissio.

53.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksessään unionin tuomioistuimelta, onko asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että kansainvälisen lentoliikenteen alalla matkustamomiehistön jäsenenä toimivan työntekijän tapauksessa ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” voidaan rinnastaa ”kotiasemaan”, joka määritellään asetuksen N:o 3922/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1899/2006, liitteessä III.

54.

Tietääkseni unionin tuomioistuimella ei ole vielä ollut tilaisuutta tulkita asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohtaa pääasioiden kaltaisessa tilanteessa, jossa on kyse työntekijöistä, jotka työskentelevät kansainvälisen lentoliikenteen alalla ja täyttävät työsopimuksen mukaiset velvoitteet useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella.

55.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä on kuitenkin löydettävissä erilaisia vastauksia, jotka liittyvät työsopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseen useamman usean jäsenvaltion alueella, Brysselin yleissopimuksen (A osa) ja vastaavasti Rooman yleissopimuksen (B osa) osalta; niitä voidaan soveltaa tehokkaasti myös asetuksen N:o 44/2001 yhteydessä (C osa).

56.

Ennen kuin kuvailen tarkemmin mahdollisia vastauksia, muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittaessa työsopimuksia koskevia säännöksiä asetuksen N:o 44/2001 ja edellä mainittujen yleissopimusten nojalla on varmistettava asianmukainen suojelu sille sopimuksen osapuolelle, joka on sosiaalisesti heikommassa asemassa, eli tässä tapauksessa työntekijälle. ( 12 )

57.

Korostan lisäksi, että riidanalaisten työsopimusten sisältämiin lausekkeisiin, joiden mukaan toimivalta on Irlannin tuomioistuimilla, ei voida vedota valittajia vastaan asetuksen N:o 44/2001 21 artiklan nojalla, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, valittajat, Ranskan ja Ruotsin hallitukset sekä komissio ovat painottaneet.

58.

Kyseiset lausekkeet eivät nimittäin täytä kummankaan mainitussa säännöksessä tarkoitetun esimerkkitapauksen edellytyksiä, koska sopimuksia ei ole tehty riidan syntymisen jälkeen eikä asiassa ole tehty sopimusta, joka antaa työntekijälle oikeuden nostaa kanteen muissa kuin kyseisen asetuksen II luvun 5 jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa.

59.

Ennen kuin tarkastelen Brysselin yleissopimuksesta annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, muistutan, että siltä osin kuin asetuksella N:o 44/2001 korvattiin Brysselin yleissopimus, unionin tuomioistuimen antama tulkinta tämän yleissopimuksen määräyksistä pätee myös mainitun asetuksen säännöksiin silloin, kun näiden kahden välineen määräyksiä ja säännöksiä voidaan pitää toisiaan vastaavina. ( 13 )

60.

Huomautan tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan sanamuoto vastaa lähes sanatarkasti Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan toista ja kolmatta lausetta versiossa, joka perustuu San Sebastianin yleissopimukseen. ( 14 )

61.

Tätä vastaavuutta silmällä pitäen on asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 19 perustelukappaleen mukaisesti varmistettava jatkuvuus kyseisten asetuksen ja yleissopimuksen tulkinnassa, kuten valittajat ja Ranskan hallitus ovat tuoneet esiin. ( 15 )

62.

Muistutan, että Brysselin yleissopimuksen alkuperäinen versio ei sisältänyt erityistä määräystä työsopimuksista. ( 16 ) Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että työsopimuksiin liittyvät riita-asiat kuuluivat kyseisen yleissopimuksen ( 17 ) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan; kyseisen kohdan mukaan sopimusta koskevissa asioissa vastaajaa vastaan voidaan nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä. ( 18 )

63.

Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kriteeriä on tulkittava siten, että sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa työskentelyvelvoite on täytettävä, voi parhaiten tutkia työsopimusta koskevat riita-asiat. ( 19 )

64.

Kyseisen kriteerin soveltamista tapauksissa, joissa työsopimukseen perustuvat velvoitteet täytetään usean sopimusvaltion alueella, tarkennettiin tuomiossa Mulox IBC. ( 20 )

65.

Kyseisessä tuomiossa katsottiin, että silloin kun työntekijä suorittaa hänelle annetun työn usean sopimusvaltion alueella, edellä mainittua määräystä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, ”jossa tai josta käsin työntekijä pääasiallisesti täyttää velvoitteensa työnantajaansa nähden” (tuomion 24 kohta).

66.

Saman tuomion 25 kohdassa esitetään useita perusteita, jotka kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon määrittäessään mainittua paikkakuntaa, kuten se, että työntekijä on suorittanut hänelle annetun työn siinä sopimusvaltiossa sijaitsevasta toimistosta käsin, jossa hänen asuntonsa sijaitsee, kun hän teki työtään sieltä käsin ja palasi sinne jokaisen työmatkansa jälkeen.

67.

Tämä oikeuskäytäntö kodifioitiin osittain tämän ratkaisuehdotuksen 60 kohdassa mainitulla San Sebastianin yleissopimuksella. Sen yhteydessä nimittäin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa täydennettiin työsopimuksia koskevalla erityissäännöllä, jossa huomioitiin edellä mainittu oikeuskäytäntö. ( 21 )Uuden säännön mukaan työnantajaa vastaan voidaan nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa työntekijä tavallisesti suorittaa työnsä, tai jos työntekijä ei tavallisesti suorita työtään samassa valtiossa, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa työntekijän palvelukseen ottanut toimipaikka sijaitsee tai oli sijainnut.

68.

Unionin tuomioistuimelta on pyydetty tulkintaa tästä uudesta säännöstä, kun on ollut kyse työsopimuksista, joiden mukaiset velvoitteet täytetään usean sopimusvaltion alueella.

69.

Näin ollen tuomiossa Rutten ( 22 ) todettiin, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan käsitteellä ”paikkakunta, jossa työntekijä tavallisesti suorittaa työnsä” tarkoitetaan sitä paikkakuntaa, jolle työntekijä on tosiasiallisesti keskittänyt työnteon ja jossa tai josta käsin hän tosiasiallisesti täyttää ne velvoitteet, jotka hänellä on työnantajaansa kohtaan (tuomion 23 kohta).

70.

Saman tuomion 25 kohdassa esitettiin useita perusteita, jotka kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon määrittäessään kyseistä paikkakuntaa, kuten se, että työntekijällä on kyseisessä valtiossa toimisto, josta käsin hän työnantajansa lukuun järjestää työtään ja johon hän palaa jokaisen työhön liittyvän ulkomaanmatkansa jälkeen.

71.

Tuomiossa Weber ( 23 ) käsitelty tilanne erosi tuomioihin Mulox IBC ja Rutten johtaneesta tilanteesta, koska siinä työntekijällä ei ollut sopimusvaltiossa toimistoa, johon hän olisi tosiasiallisesti keskittänyt työntekonsa ja josta käsin hän olisi täyttänyt olennaisen osan velvollisuuksistaan työnantajaansa kohtaan (ensin mainitun tuomion 48 kohta).

72.

Kyseisessä tuomiossa kuitenkin todettiin, että tästä huolimatta edellä mainituilla tuomioilla Mulox IBC ja Rutten on merkitystä siltä osin kuin niissä edellytetään, että silloin, kun työsopimus on täytettävä useamman sopimusvaltion alueella, Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan sitä paikkakuntaa, jossa tai josta käsin työntekijä tosiasiallisesti täyttää olennaisen osan niistä velvoitteista, jotka hänellä on työnantajaansa kohtaan, jotta tarve määrittää se paikkakunta, johon riita läheisimmin liittyy, asian ratkaisemiseen parhaassa asemassa olevan tuomioistuimen osoittamiseksi tulisi otetuksi huomioon ja jotta voitaisiin varmistaa, että työntekijää heikompana sopimusosapuolena suojellaan asianmukaisesti, ja välttää se, että toimivaltaisia tuomioistuimia olisi useita (tuomion 49 kohta). ( 24 )

73.

Ennen kuin tarkastelen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä Rooman yleissopimuksen soveltamisesta on tarpeen selvittää syyt, joiden perusteella kyseinen oikeuskäytäntö voi muodostaa merkityksellisen perustan Brysselin yleissopimuksen tai asetuksen N:o 44/2001 tulkinnalle, kuten valittajat, Ryanair, Ranskan hallitus ja komissio väittävät.

74.

Edellä mainittujen sopimusten ja asetusten kohteet eroavat toki toisistaan. Rooman yleissopimuksen ja asetuksen N:o 593/2008 ( 25 ) nojalla määritetään valtio, jonka lakia sovelletaan sopimusvelvoitteisiin, kun taas Brysselin yleissopimuksen ja asetuksen N:o 44/2001 nojalla määritetään valtio, jonka tuomioistuimilla on toimivalta käsitellä siviili- ja kauppaoikeudelliset riita-asiat.

75.

Vaikka kohteet eroavat toisistaan, useat syyt puoltavat sitä, että unionin tuomioistuimen tulkintaa Rooman yleissopimuksesta ja Rooma I ‑asetuksesta voidaan pitää merkityksellisenä Brysselin yleissopimusta ja asetusta N:o 44/2001 tulkittaessa.

76.

Rooma I ‑asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa ensinnäkin täsmennetään, että kyseisen asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava yhdenmukaisia asetuksen N:o 44/2001 kanssa. Jo Rooman yleissopimuksen johdanto-osassa täsmennettiin, että kyseisen yleissopimuksen tarkoituksena oli jatkaa kansainvälisen yksityisoikeuden alalla unionissa jo aloitettua yhtenäistämistä erityisesti tuomioistuinten toimivallan ja tuomioiden täytäntöönpanon osalta.

77.

Toiseksi unionin tuomioistuin on jo useaan otteeseen tulkinnut rinnakkain kyseisiä välineitä, ja tämä koskee erityisesti Rooman yleissopimuksen ja Brysselin yleissopimuksen määräyksiä työsopimuksista. ( 26 )

78.

Kolmanneksi kyseisten välineiden työsopimuksia koskevien määräysten ja säännösten tavoite on sama, eli niillä pyritään varmistamaan työntekijälle asianmukainen suojelu heikompana sopimuspuolena. ( 27 )

79.

Neljänneksi huomautan, että Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sanamuoto on lähes sama kuin asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan sanamuoto. ( 28 )

80.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katson, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan tulkinnasta on otettava huomioon tulkittaessa asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohtaa.

81.

Unionin tuomioistuin on tulkinnut Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa esimerkiksi tuomiossa Koelzsch ja tuomiossa Voogsgeerd. ( 29 ) Ensin mainitussa tuomiossa oli kyse maantieliikenteen työntekijöistä ja toisessa tuomiossa meriliikenteen työntekijöistä, ja niillä on erityinen merkitys nyt käsiteltävissä asioissa, joissa on kyse lentoliikenteen työntekijöistä.

82.

Käsitellessään tapauksia, joissa työsopimuksen mukaiset velvoitteet täytetään usean jäsenvaltion alueella, unionin tuomioistuin on todennut, että Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa luodaan hierarkia työsopimukseen sovellettavan lain valinnassa huomioon otettaville perusteille. ( 30 ) Kun otetaan huomioon tavoite suojella työntekijää, kyseisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrättyä kriteeriä, joka koskee valtiota, jossa työntekijä ”tavallisesti työskentelee”, on tulkittava laajasti, kun taas saman artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrättyä kriteeriä, joka koskee toimipaikkaa, ”joka on ottanut työntekijän työhön”, on sovellettava vain, jos asiaa käsittelevä tuomioistuin ei kykene selvittämään, missä valtiossa työtä tavallisesti tehdään. ( 31 )

83.

Näin ollen Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvää kriteeriä voidaan soveltaa myös tilanteessa, jossa työntekijä harjoittaa toimintaansa useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, mikäli asiaa käsittelevä tuomioistuin kykenee määrittämään sen valtion, johon työllä on merkittävä liittymä. ( 32 )

84.

Tällaisessa tilanteessa kriteerillä, joka koskee valtiota, jossa työtä tavallisesti tehdään, on ymmärrettävä viitattavan siihen paikkakuntaan, jolla tai jolta käsin työntekijä tosiasiallisesti harjoittaa ammattitoimintaansa, ja jos ammattitoimintaa ei ole keskitetty millekään paikkakunnalle, paikkakuntaan, jolla työntekijä harjoittaa suurinta osaa toiminnastaan. ( 33 )

85.

Maantie- ja meriliikenteen aloilla tehtävän työn luonteen huomioon ottaen unionin tuomioistuin on myös esittänyt useita perusteita, jotka kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon edellä mainittuja kriteerejä soveltaessaan. Kansallisen tuomioistuimen on erityisesti selvitettävä, missä valtiossa sijaitsee se paikkakunta, jolta käsin työntekijä suorittaa kuljetustehtävänsä, saa ohjeita tehtäviään varten ja organisoi työnsä, sekä se paikkakunta, jolla työntekovälineet sijaitsevat. ( 34 ) Kansallisen tuomioistuimen on niin ikään selvitettävä se paikkakunta, jolla kuljetukset pääasiallisesti suoritetaan, se paikkakunta, jolla lastit puretaan, sekä se paikkakunta, jolle työntekijä palaa tehtäviensä jälkeen. ( 35 )

86.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohtaa, jonka sovellettavuutta pääasioiden olosuhteissa osapuolet eivät ole kiistäneet unionin tuomioistuimelle toimittamissaan huomautuksissa.

87.

Olen jo esittänyt syyt, joiden perusteella Brysselin yleissopimuksen ja Rooman yleissopimuksen vastaavia määräyksiä koskeva oikeuskäytäntö on merkityksellinen edellä mainitun säännöksen tulkitsemiseksi. ( 36 )

88.

Tehtäväni on seuraavaksi määrittää tähän oikeuskäytäntöön tukeutuen kriteerit, joiden perusteella voidaan nimetä pääasioiden olosuhteissa asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee”.

89.

Edellä mainituista tuomioista ilmenee, että silloin kun työ suoritetaan usean jäsenvaltion alueella, asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa vahvistettua kriteeriä on tulkittava siten, että sen mukaisesti määritetään ”se paikkakunta, jolla tai jolta käsin” työntekijä pääasiallisesti täyttää velvoitteensa työnantajaansa nähden. ( 37 )

90.

Unionin tuomioistuin on siten vahvistanut kaksinkertaisen kriteerin (”paikkakunta, jolla” tai ”paikkakunta, jolta käsin”), joka on huomioitava sovellettaessa kyseistä säännöstä työntekijöihin, jotka suorittavat työtehtäviä usean jäsenvaltion alueella. Kun otetaan huomioon, että kyseistä säännöstä on tulkittava laajasti ( 38 ) ja että unionin tuomioistuin käyttää rinnastuskonjunktiota ”tai”, katson, että kansallisen tuomioistuimen on sovellettava tätä kaksinkertaista kriteeriä siten, että kyse on kahdesta vaihtoehdosta. Toisin sanoen, ja kuten Ryanair ja komissio ovat perustellusti tuoneet esiin, kansallisen tuomioistuimen on kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottaen pyrittävä määrittämään

91.

Muistutettakoon, että pääasioissa on kyse työntekijöistä, jotka oli palkattu matkustamomiehistön jäseniksi (lentoemänniksi tai stuerteiksi) Ryanairin liikennöimiin lentokoneisiin. Kyseiset työntekijät työskentelivät useassa jäsenvaltiossa, kuten Belgiassa, jossa sijaitsi lähtölentoasema (Charleroi), jäsenvaltiossa, jossa sijaitsi kohdelentoasema, sekä muissa jäsenvaltioissa, joiden kautta lennot mahdollisesti kulkivat.

92.

Mielestäni tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista määrittää ”paikkakuntaa, jolla” kyseiset työntekijät olisivat pääasiallisesti täyttäneet velvollisuutensa työnantajiaan kohtaan. Nähdäkseni on nimittäin vaikeaa asettaa työntekijöiden tehtäviä tärkeysjärjestykseen sen mukaan, suoritetaanko ne lähtölentoasemalla, lentokoneessa vai kohdelentoasemalla.

93.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään esiin tuomien tosiseikkojen perusteella on sen sijaan uskoakseni mahdollista määrittää ”paikkakunta, jolta käsin” kyseiset työntekijät pääasiallisesti täyttivät velvollisuutensa työnantajiaan kohtaan.

94.

Mielestäni tämä tulkinta vahvistettiin Rooma I ‑asetuksen valmisteluasiakirjoissa. Kuten Ranskan hallitus ja komissio ovat korostaneet, kyseisistä valmisteluasiakirjoista nimittäin ilmenee, että mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohtaan lisätyllä käsitteellä ”maa, josta” tarkoitettiin erityisesti (muttei ainoastaan) lentokoneissa työskenteleviä henkilöitä. ( 39 )

95.

Vaikka onkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä arvioida kaikki merkitykselliset tosiseikat, joiden perusteella kyseinen paikkakunta määritetään, unionin tuomioistuin voi ohjata tätä arviointia määrittämällä perusteet, jotka voidaan ottaa huomioon sen yhteydessä. ( 40 )

96.

En pyri antamaan tyhjentävää luetteloa, mutta katson, että useat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen määrittämät olosuhteet, jotka esitetään tiivistetysti tämän ratkaisuehdotuksen 34–42 kohdassa, muodostavat merkityksellisiä seikkoja, joiden perusteella voidaan pääasioiden tapauksessa määrittää ”paikkakunta, jolta käsin” valittajat pääasiallisesti täyttivät velvollisuutensa työnantajiaan kohtaan.

97.

Ensinnäkin valittajat aloittivat ja päättivät työpäivänsä Charleroin lentoasemalla. Nähdäkseni tämä on kaikkein merkittävin seikka, kuten on vahvistettu unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä. ( 41 )

98.

Toiseksi valittajat saivat työtehtäviään koskevat ohjeet ja organisoivat työnsä Charleroin lentoasemalla työnantajiensa intranet-sivuston kautta. Unionin tuomioistuin on korostanut useaan otteeseen tämän kriteerin merkityksellisyyttä. ( 42 )

99.

Ryanair väittää, että tätä perustetta pitäisi tulkita siten, että siinä viitataan paikkakuntaan, jolla työnantaja on silloin, kun tämä lähettää ohjeet ja organisoi työntekijöidensä työn. Tämä vastakkainen näkökulma on hylättävä seuraavista syistä.

100.

Yhtäältä se on vastoin edellä mainituissa tuomioissa käytettyjä ilmaisuja, joissa viitataan nimenomaisesti siihen paikkakuntaan, jolla työntekijä saa ohjeet ja organisoi työnsä, eikä paikkakuntaan, jolta käsin työnantaja lähettää ohjeet ja organisoi työntekijöidensä työn.

101.

Toisaalta, kuten Ranskan hallitus on perustellusti korostanut, tämä vastakkainen näkökulma olisi vastoin työntekijöiden suojelua koskevaa tavoitetta. Sen seurauksena nimittäin työntekijöihin kohdistuisi vaara siitä, että työnantaja syyllistyy forum shoppingiin valitsemalla paikkakunnan, jolta hän lähettää ohjeet ja organisoi työntekijöidensä työn, jolloin asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa vahvistetun kriteerin perusteella kyseisen paikkakunnan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia.

102.

Kolmanneksi Ryanairin liikennöimät lentokoneet, joissa valittajat työskentelivät matkustamomiehistön jäseninä, pidettiin pysäköityinä Charleroissa. Tästä unionin tuomioistuimella on jo ollut mahdollisuus täsmentää, että kansainvälisen liikenteen alalla paikkakunta, jolla työntekovälineet sijaitsevat, on merkityksellinen peruste määritettäessä paikkakuntaa, jolta käsin työntekijä pääasiallisesti täyttää velvollisuutensa työnantajaansa kohtaan. ( 43 )

103.

Neljänneksi valittajien oli sopimuksen mukaan asuttava korkeintaan tunnin matkan päässä Charleroin lentoasemalta. Tuomiossa Mulox IBC ( 44 ) todettiin, että työntekijän asuinpaikka oli siinä valtiossa, jossa sijaitsevasta toimistosta käsin työntekijä teki työtään, ja sinne hän palasi jokaisen työmatkansa jälkeen. Ennakkoratkaisukysymysten sanamuodon huomioon ottaen täsmennän, ettei tämä peruste koske paikkakuntaa, jolla työntekijän tosiasiallinen asuinpaikka sijaitsee, vaan nimenomaan työpaikan sijaintipaikkaa, jonka läheisyydessä hän asuu, eli pääasioiden tapauksessa Charleroin lentoasemaa. ( 45 ) Nähdäkseni tämän perusteen merkityksellisyyttä lisää myös huomattavasti se, että sopimus sisälsi lausekkeen, jossa velvoitettiin työntekijät asumaan kyseisen työpaikan läheisyydessä.

104.

Viidenneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että Crewlinkilla ja Ryanairilla on yhteinen toimisto (crewroom) Charleroin lentoasemalla. Se, että työnantaja on antanut käyttöön toimiston, on myös peruste, jonka merkityksellisyyttä on korostettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 46 )

105.

Kuudenneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt, että valittajien piti ilmoittautua Charleroin lentoasemalla ollessaan työkyvyttömiä sekä mahdollisten kurinpitotoimien yhteydessä. Vaikka unionin tuomioistuinta ei ole vielä pyydetty lausumaan tämän seikan merkityksellisyydestä, katson, että kyseinen seikka voi tosiasiallisesti vaikuttaa sen paikkakunnan määrittämiseen, jolta käsin valittajat täyttivät pääasiallisesti velvollisuutensa.

106.

Mielestäni kyseiset kuusi perustetta ovat merkityksellisiä määritettäessä asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdan nojalla paikkakuntaa, jolta käsin valittajat pääasiallisesti täyttivät velvollisuutensa pääasioiden olosuhteissa.

107.

Vaikka unionin tuomioistuin määrittää kyseiset perusteet, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on soveltaa niitä käytännössä käsiteltävissä pääasioissa. Olen alustavasti sitä mieltä, että kyseisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössä esiin tuotujen tosiseikkojen perusteella edellä luetellut kuusi perustetta osoittavat yksiselitteisesti toimivaltaisiksi sen paikkakunnan tuomioistuimet, jolla Charleroin lentoasema sijaitsee, kuten komissiokin on korostanut.

108.

Täsmennän lisäksi, että se, onko Ryanair palkannut työntekijän suoraan (asia C‑169/16) vai onko hänet asetettu Ryanairin palvelukseen Crewlinkin kautta (asia C‑168/16), on merkityksetöntä määritettäessä paikkakuntaa, missä työntekijä tavallisesti työskentelee, asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdan mukaisesti, kuten valittajat, Ryanair ja Ranskan hallitus ovat väittäneet. Kyseisen paikkakunnan on nimittäin oltava kummankin työntekijäryhmän osalta sama, jos heille työsopimuksissa asetetut velvollisuudet ovat samankaltaiset, mitä ei ole pääasioissa kiistetty. Toisin sanoen kyseisen paikkakunnan määräytyminen ei riipu siitä, millainen juridinen yhteys työntekijän ja työsuoritteesta hyötyvän henkilön välillä on.

109.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa kysymyksissään nimenomaisesti kotiasemaan kriteerinä, jonka perusteella voidaan määrittää asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee, on arvioitava kyseisen kriteerin merkityksellisyyttä.

110.

Asetuksen N:o 3922/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1899/2006, liitteessä III olevassa säännössä OPS 1.1095 annetun määritelmän mukaan kotiasema on lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämä paikka, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.

111.

Ryanairin ja komission selitysten mukaan kotiasemaa käytetään erityisesti viitekohtana laskettaessa lentokoneissa työskentelevien henkilöiden lepoaikoja. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi todennut, että Charleroin lentoasema oli valittajien ainut kotiasema heidän työsopimustensa voimassaoloaikana.

112.

Täsmennän heti aluksi, että asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdassa käytetyn käsitteen ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” ulottuvuutta ei nähdäkseni voida asettaa riippuvaiseksi sellaisen käsitteen ulottuvuudesta, joka liittyy aivan toista alaa koskevaan unionin oikeudelliseen toimeen eli siviili-ilmailualan sääntöjen yhdenmukaistamiseen, kun mitään tällaista nimenomaista viittausta ei ole tehty, kuten Irlanti on aivan perustellusti väittänyt.

113.

Asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan ulottuvuus eroaa huomattavasti ennakkoratkaisukysymyksissä mainitun asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 5 kohdan ulottuvuudesta, koska viimeksi mainitussa säännöksessä viitataan nimenomaisesti ”asetuksen N:o 3922/91 liitteessä III määriteltyyn kotiasemaan”.

114.

Vastatakseni selväsanaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin katson näin ollen, ettei asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” voida rinnastaa asetuksen N:o 3922/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1899/2006, liitteessä III määriteltyyn kotiaseman käsitteeseen.

115.

Tästä huolimatta kotiasema ei ole täysin merkityksetön tulkittaessa asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohtaa. Kun otetaan huomioon kotiaseman käsitteen määritelmä, kyseinen käsite kattaa ainakin osittain edellisessä osassa esittämäni ensimmäisen perusteen eli paikkakunnan, jossa työntekijät aloittavat ja lopettavat työpäivänsä, kuten Alankomaiden hallitus ja komissio ovat väittäneet. Mielestäni kotiasema saattaa vastata, kuten komissio on väittänyt, myös paikkakuntaa, jossa työntekijän asuinpaikka sijaitsee ja jossa työnantaja ei lähtökohtaisesti vastaa työntekijän majoituksesta.

116.

Korostan, että kotiasemalla on vain välillisesti merkitystä määritettäessä paikkakuntaa, missä työntekijä tavallisesti työskentelee. Kotiasema on nimittäin otettava huomioon vain siltä osin kuin se tukee edellä mainittuja perusteita, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen paikkakunnan määrittämiseksi.

117.

Huomautan lisäksi, että käytännössä ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että asetuksen N:o 3922/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1899/2006, liitteessä III tarkoitettu kotiasema sijaitsee useimmissa tapauksissa sillä paikkakunnalla, missä työntekijä tavallisesti työskentelee asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja joka on määritetty kyseisten perusteiden perusteella.

118.

Crewlinkin ja Ryanairin mukaan lentokoneiden, joissa valittajat työskentelivät, kansallisuus on otettava huomioon määritettäessä asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettua paikkakuntaa, missä työntekijät tavallisesti työskentelivät.

119.

Pääasioiden olosuhteissa on riidatonta, että Ryanairin liikennöimät lentokoneet, joissa valittajat työskentelivät, oli rekisteröity Irlannissa ja niillä oli siten Chicagon yleissopimuksen ( 47 ) 17 artiklan mukaisesti Irlannin kansallisuus.

120.

Crewlinkin ja Ryanairin mukaan valittajien kyseisissä lentokoneissa tekemä työ olisi katsottava suoritetuksi Irlannin alueella asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdan nojalla, koska kyseisillä lentokoneilla oli Irlannin kansallisuus.

121.

Ennen kuin selitän syyt, joiden takia kyseinen väite on täysin perusteeton, haluan esittää sen strategisen ulottuvuuden. On tosiaan mahdollista, että lentokoneessa tehty työ kestää usein kauemmin kuin lähtö- ja kohdelentoasemalla tehty työ. Näin ollen se, että irlantilaisessa lentokoneessa tehty työ katsottaisiin suoritetuksi Irlannin alueella sovellettaessa asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohtaa, saattaisi useissa tapauksissa johtaa siihen, että matkustamomiehistön katsottaisiin työskentelevän tavallisesti Irlannin alueella, mihin Ryanair ja Crewlink pääasioissa pyrkivätkin.

122.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, Ranskan hallitus, Irlanti ja komissio katsovat, että tämä väite on perusteeton, ja yhdyn niiden näkemykseen seuraavaksi esittämistäni syistä.

123.

Asetuksen N:o 44/2001 säännöksissä ei ensinnäkään viitata millään tavalla Chicagon yleissopimukseen tai niiden lentokoneiden kansallisuuteen, joissa työntekijät työskentelevät.

124.

Chicagon yleissopimuksessa ei myöskään määrätä, että lentokoneessa tehtävä työ olisi katsottava suoritetuksi sen valtion alueella, jonka kansallisuus lentokoneella on.

125.

Chicagon yleissopimuksen 17 artiklassa olevan ilma-aluksen kansallisuuden käsitteen tavoitteena tai vaikutuksena ei myöskään ole rinnastaa ilma-aluksen sisätiloja sen valtion alueeseen, jonka kansallisuus kyseisellä ilma-aluksella on. Ilma-alusten kansallisuuden käsitteellä nimittäin yhtäältä rajataan useiden kyseisen yleissopimuksen määräysten soveltamisala, koska niitä sovelletaan ainoastaan sellaisiin ilma-aluksiin, joilla on jonkin sopimusvaltion kansallisuus, ( 48 ) ja toisaalta sillä kielletään tietty erottelu tämän kansallisuuden perusteella. ( 49 )

126.

Koska yhdessäkään Chicagon yleissopimuksen määräyksessä ei rinnasteta ilma-aluksen sisätiloja sen valtion alueeseen, jonka kansallisuus kyseisellä ilma-aluksella on, en näe mitään pätevää syytä todeta, että irlantilaisessa lentokoneessa tehty työ olisi katsottava suoritetuksi Irlannin alueella asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohtaa sovellettaessa.

127.

Totean edellä esitetyn perusteella, ettei Chicagon yleissopimuksen 17 artiklassa tarkoitetulla lentokoneen kansallisuudella ole merkitystä eikä kansallinen tuomioistuin voi näin ollen ottaa sitä huomioon määrittäessään asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettua paikkakuntaa, missä matkustamomiehistö tavallisesti työskentelee.

128.

On vielä tarkasteltava lyhyesti Crewlinkin ja Ryanairin esittämää väitettä, joka liittyy työntekijöiden suojelua koskevaan tavoitteeseen.

129.

Kyseisten osapuolten mukaan tämä tavoite edellyttää, että asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että siinä viitataan työnantajan sijoittautumispaikkaan eli nyt käsiteltävissä asioissa Irlantiin, koska kyseisistä työntekijöistä kaikki eivät välttämättä osaa oikeudenkäyntikieltä, jota käytetään sillä paikkakunnalla, jolla he tavallisesti työskentelevät, eli tässä tapauksessa ranskaa, joka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kieli.

130.

Tämä väite on ristiriidassa edellä mainitun säännöksen nimenomaisen sanamuodon kanssa, mutta lisäksi se on perusteeton, sillä asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti työntekijät voivat halutessaan nostaa kanteen sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa työnantajan kotipaikka sijaitsee. Näin ollen en oikein ymmärrä, miten se, että poistettaisiin oikeus nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jolla työ tavallisesti suoritetaan, edesauttaisi työntekijöiden suojelua.

131.

Lisähuomiona totean vielä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työntekijöiden suojelun toteutuminen on paremmin turvattu, jos työsopimukseen liittyvät riidat kuuluvat sen paikkakunnan tuomioistuimen toimivaltaan, jolla työntekijän on täytettävä velvoitteensa työnantajaansa kohtaan, koska juuri tuon paikkakunnan tuomioistuimessa työntekijä voi pienemmin kustannuksin nostaa kanteen tai puolustautua. ( 50 )

132.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa cour du travail de Monsin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kansainvälisen lentoliikenteen alalla matkustamomiehistön jäsenenä toimivan työntekijän tapauksessa ”paikkakuntaa, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” ei voida rinnastaa ”kotiasemaan”, sellaisena kuin se on määritelty teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla 16.12.1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1899/2006, liitteessä III, vaan se sijaitsee paikkakunnalla, jolta käsin työntekijä pääasiallisesti täyttää velvollisuutensa työnantajaansa kohtaan.

Tämän paikkakunnan määrittää kansallinen tuomioistuin ottamalla huomioon kaikki merkitykselliset, erityisesti seuraavat, seikat: