EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62015TN0024

Asia T-24/15: Kanne 19.1.2015 – NICO v. neuvosto

EUVL C 89, 16.3.2015, p. 35–36 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

16.3.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 89/35


Kanne 19.1.2015 – NICO v. neuvosto

(Asia T-24/15)

(2015/C 089/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl (Pully, Sveitsi) (edustajat: asianajajat J. Grayston, P. Gjørtler, G. Pandey ja D. Rovetta)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Iraniin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 7.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/776/YUTP (1) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 7.11.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1202/2014 (2) siltä osin kuin niissä sisällytetään kantaja rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen joukkoon

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen: kuulemisoikeuden loukkaaminen, perustelujen puutteellisuus, puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, ilmeinen arviointivirhe ja omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden loukkaaminen.

Kantaja katsoo, että neuvosto ei kuullut sitä, eikä tätä voida oikeuttaa millään vastatoteamuksilla erityisesti, kun kyse on toimista, joilla vaikutetaan sen voimassaoleviin sopimusvelvoitteisiin. Neuvosto ei myöskään esittänyt riittäviä perusteluita. Näillä laiminlyönneillä neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeutta, mukaan luettuna sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Toisin kuin neuvosto väittää, kantaja ei ole neuvoston nimeämän Nico Ltd:n tytäryhtiö, koska tätä yhtiötä ei ole enää olemassa Jerseyllä eikä Iranissa. Neuvosto ei missään tapauksessa näyttänyt toteen, että vaikka kantaja olisi tällainen tytäryhtiö, tästä aiheutuisi Iranin valtiolle riidanalaisten toimien päämäärän vastaista taloudellista hyötyä. Lopuksi kantaja väittää, että puuttumalla kantajan omistusoikeuksiin ja sen voimassaoleviin sopimusvelvoitteisiin, neuvosto loukkasi omaisuudensuojaa koskevaa perusoikeutta toteuttamalla toimenpiteitä, joiden oikeasuhtaisuudesta ei voida olla varmoja.


(1)  EUVL L 325, s. 19.

(2)  EUVL L 325, s. 3.


Top