1

Mohamad Hamcho, syyrialainen liikemies, on televiestintään, matkailuun, autonvuokraukseen ja ulkomaisten, pääasiassa eurooppalaisten, yritysten edustamiseen erikoistuneen syyrialaisen yhtiön Hamcho Internationalin (jäljempänä yhdessä kantajat) johtaja.

2

Tuomiten voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja kehottaen Syyrian viranomaisia pidättäytymään voimankäytöstä Euroopan unionin neuvosto antoi 9.5.2011 päätöksen 2011/273/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 121, s. 11). Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen neuvosto asetti vientikieltoon aseet sekä sellaiset tarvikkeet, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, rajoitti pääsyä Euroopan unioniin ja päätti jäädyttää varat ja taloudelliset resurssit sellaisten tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen osalta, jotka ovat vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista.

3

Syyrian siviiliväestön väkivaltaisista tukahduttamistoimista vastuussa olevien henkilöiden sekä näitä henkilöitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimet luetellaan päätöksen 2011/273 liitteessä. Päätöksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että neuvosto voi muuttaa liitettä jonkin jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen perusteella. Liitteessä ei mainittu kantajien nimiä.

4

Koska osa Syyrian arabitasavaltaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä kuuluu EUT-sopimuksen soveltamisalaan, neuvosto antoi 9.5.2011 asetuksen (EU) N:o 442/2011 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 121, s. 1). Asetus on olennaisilta osin samansisältöinen kuin päätös 2011/273, mutta siinä säädetään mahdollisuudesta vapauttaa jäädytettyjä varoja. Mainitun asetuksen liitteessä II oleva luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden on katsottu olevan vastuussa kyseisistä tukahduttamistoimista, ja näitä lähellä olevista tahoista on samansisältöinen kuin päätöksen 2011/273 liitteessä oleva luettelo. Siinä ei siis mainittu kantajien nimiä. Asetuksen N:o 442/2011 14 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään, että jos neuvosto päättää kohdistaa luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen asetuksessa tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II vastaavasti ja että neuvosto tarkastelee kyseisessä liitteessä olevaa luetteloa uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään joka 12. kuukausi.

5

Neuvosto muutti päätöksen 2011/273 täytäntöönpanosta 23.5.2011 annetulla täytäntöönpanopäätöksellä 2011/302/YUTP (EUVL 2011, L 136, s. 91) päätöstä 2011/273 muun muassa soveltaakseen kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä uusiin henkilöihin ja yhteisöihin. Hamchon nimi lisättiin viimeksi mainitun päätöksen liitteessä olevaan luetteloon liitteen muodostavan taulukon 19. riville. Rivillä esitettiin erilaisia tunnistetietoja, kuten kyseisen henkilön luetteloon merkitsemisen päivämäärä (23.5.2011), syntymäaika ja passin numero, sekä lueteltiin seuraavat perusteet:

”Maher al-Assadin lanko; liikemies ja useiden ulkomaisten yhtiöiden paikallinen edustaja; rahoittaa mielenosoitusten tukahduttamiset sallivaa hallintoa.”

6

Samana päivänä neuvosto antoi SEUT 215 artiklan 2 kohdan ja päätöksen 2011/273 nojalla täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 504/2011 asetuksen N:o 442/2011 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 136, s. 45). Hamchon nimi lisättiin viimeksi mainitun asetuksen liitteessä II olevaan luetteloon, ja sen yhteydessä ilmoitettiin samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/302 liitteessä.

7

Päätöksen 2011/273 täytäntöönpanosta 23.6.2011 annetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2011/367/YUTP (EUVL 2011, L 164, s. 14) neuvosto sääti kyseisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta uusiin henkilöihin ja yhteisöihin, joiden nimet lisättiin viimeksi mainitun päätöksen liitteessä olevaan luetteloon. Hamcho International lisättiin kyseisessä liitteessä olevan taulukon B riville 3, jolla esitettiin myös erilaisia tunnistetietoja, kuten mainitun yhtiön nimen luetteloon merkitsemisen päivämäärä (23.6.2011) ja osoite, sekä lueteltiin seuraavat perusteet:

”Mohamed Hamchon määräysvallassa; rahoituslähde, jolta hallinto on saanut tukea.”

8

Samana päivänä neuvosto antoi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 611/2011 asetuksen N:o 442/2011 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 164, s. 1). Hamcho Internationalin nimi lisättiin viimeksi mainitun asetuksen liitteessä II olevaan luetteloon, ja sen yhteydessä ilmoitettiin samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/367 liitteessä.

9

Neuvosto katsoi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273 kumoamisesta 1.12.2011 annetussa päätöksessä 2011/782/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 56), että Syyrian tilanteen vakavuus huomioon ottaen oli määrättävä lisää rajoittavia toimenpiteitä. Selkeyden vuoksi päätöksessä 2011/273 säädetyt toimenpiteet ja lisätoimenpiteet yhdistettiin yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Tässä päätöksessä täsmennetään, että rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan myös ”henkilöihin, jotka hyötyvät Syyrian nykyisestä hallinnosta tai tukevat sitä”. Kantajien nimet mainittiin päätöksen 2011/782 liitteessä I olevassa luettelossa – Hamcho taulukon A rivillä 19 ja Hamcho International taulukon B rivillä 3 –, ja se sisälsi heidän osaltaan samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2011/273, sellaisena kuin se oli pantu täytäntöön täytäntöönpanopäätöksillä 2011/302 ja 2011/367, liitteessä.

10

Asetus N:o 442/2011 korvattiin Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 36/2012 (EUVL 2012, L 16, s. 1). Kantajien nimet mainittiin asetuksen N:o 36/2012 liitteessä II olevassa luettelossa, ja niiden yhteydessä esitettiin kantajien osalta samat tiedot ja perusteet kuin asetuksen N:o 442/2011, sellaisena kuin se oli pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksilla N:o 504/2011 ja N:o 611/2011, liitteessä II.

11

Kantajat nostivat 30.1.2012 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa nämä vaativat unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan itseään koskevilta osin päätökset 2011/273 ja 2011/782 sekä asetukset N:o 442/2011 ja N:o 36/2012, sellaisina kuin ne oli pantu täytäntöön tai niitä oli muutettu ennen kanteen nostamispäivää. Kanne kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T‑43/12.

12

Päätöksen 2011/782 täytäntöönpanosta 23.3.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2012/172/YUTP (EUVL 2012, L 87, s. 103) ja asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 23.3.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 266/2012 (EUVL 2012, L 87, s. 45) korvattiin päätöksen 2011/782 ja asetuksen N:o 36/2012 liitteissä II mainitut Hamchoa koskevat perusteet seuraavasti:

”Syyrialainen liikemies ja useiden ulkomaisten yhtiöiden paikallinen edustaja; Maher al-Assadin kumppani, joka huolehtii osittain tämän taloudellisista eduista ja tukee siten hallintoa taloudellisesti.”

13

Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782 kumoamisesta 29.11.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/739/YUTP (EUVL 2012, L 330, s. 21) kyseiset rajoittavat toimenpiteet yhdistettiin yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Kantajien nimet mainittiin päätöksen 2012/739 liitteessä I olevassa luettelossa – Hamcho taulukon A rivillä 18 ja Hamcho International taulukon B rivillä 3 –, jossa esitettiin kantajien osalta samat tiedot ja perusteet kuin päätöksessä 2011/782, sellaisena kuin se oli pantu täytäntöön täytäntöönpanopäätöksellä 2012/172.

14

Neuvosto antoi 31.3.2013 päätöksen 2013/255/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2013, L 147, s. 14). Kantajien nimet mainittiin kyseisen päätöksen liitteessä I olevassa luettelossa – Hamcho taulukon A rivillä 18 ja Hamcho International taulukon B rivillä 3 –, jossa esitettiin kantajien osalta samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2012/739 liitteessä.

15

Kantajat toimittivat 22.6.2012, 7.1.2013 ja 24.6.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vaatimusten mukauttamista koskevat kirjelmät, joissa vaadittiin kumoamaan myös täytäntöönpanopäätös 2012/172, täytäntöönpanoasetus N:o 266/2012, päätös 2012/739, päätöksen 2012/739 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös 2013/185/YUTP (EUVL 2013, L 111, s. 77), asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 363/2013 (EUVL 2013, L 111, s. 1) sekä päätös 2013/255.

16

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Hamcho ja Hamcho International v. neuvosto (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946, jäljempänä tuomio Hamcho ja Hamcho International I) osittain kantajien nostaman kumoamiskanteen ja kumosi 23.1.2015 alkaen asetuksen N:o 36/2012, täytäntöönpanoasetuksen N:o 266/2012, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 siltä osin kuin ne koskivat kantajia.

17

Neuvosto ei valittanut tuomiosta Hamcho ja Hamcho International I.

18

Neuvosto ilmoitti 19.12.2014 päivätyssä kirjeessä kantajien asianajajille aikomuksestaan merkitä kantajien nimet uudelleen rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloihin, jotka sisältyvät päätöksen 2013/255 liitteeseen I ja asetuksen N:o 36/2012 liitteeseen I (jäljempänä riidanalaiset luettelot). Neuvosto kertoi perusteet, jotka se aikoi esittää uudelleen merkitsemisen tueksi, ja toimitti jäljennökset asiakirjoista ja tiedoista (asiakirjaviitteet RELEX MD 342/14 ja RELEX MD 343/14), joihin se aikoi tukeutua perustellakseen uudelleen sisällyttämistä koskevan ehdotuksen. Neuvosto asetti määräajan, johon mennessä kantajien oli esitettävä mahdolliset huomautuksensa.

19

Kantajien asianajajat pyysivät 15.1.2015 päivätyssä kirjeessä neuvostoa pidättäytymään kantajien nimien merkitsemisestä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja riitauttivat kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka tukivat neuvoston mukaan uudelleenmerkitsemistä.

20

Neuvosto antoi 26.1.2015 täytäntöönpanopäätöksen 2015/117/YUTP, jolla pantiin täytäntöön päätös 2013/255 (EUVL 2015, L 20, s. 85). Samana päivänä neuvosto antoi myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2015/108 asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta (EUVL 2015, L 20, s. 2). Kyseisillä toimilla kantajien nimet merkittiin uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.

21

Hamchon nimi merkittiin uudelleen kyseiset luettelot sisältävässä liitteessä olevan taulukon ”A. Henkilöt” riville 18 seuraavin perustein:

”Merkittävä syyrialainen liikemies, Hamcho International ‑yhtiön omistaja, läheinen suhde Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, kuten presidentti Bashar al-Assadiin ja Maher al-Assadiin. Ollut maaliskuusta 2014 lähtien kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaava puheenjohtaja talousministeri Khodr Orfalin nimitettyä hänet tähän tehtävään. Mohammed Hamcho hyötyy Syyrian hallinnosta ja tukee sitä sekä on yhteydessä hallinnosta hyötyviin tai sitä tukeviin henkilöihin.”

22

Hamcho International merkittiin uudelleen kyseiset luettelot sisältävässä liitteessä olevan taulukon ”B. Yhteisöt” riville 3 seuraavin perustein:

”Hamcho International on suuri syyrialainen holdingyhtiö, jonka omistaa Mohammed Hamcho. Hamcho International hyötyy hallinnosta ja tukee sitä sekä on yhteydessä hallinnosta hyötyvään tai sitä tukevaan henkilöön.”

23

Neuvosto vastasi 27.1.2015 päivätyllä, kantajille sekä niiden asianajajille osoitetulla kirjeellä kantajien 15.1.2015 päivättyyn kirjeeseen ja toimitti näille tiedoksi jäljennökset täytäntöönpanopäätöksestä 2015/117 ja täytäntöönpanoasetuksesta 2015/108 (jäljempänä riidanalaiset toimet) sekä uusia tietoja kyseisten toimien tueksi (asiakirjaviite RELEX MD 66/15).

24

Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä käsiteltävänä olevan kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisten toimien kumoamista.

25

Kantajat hakivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2015 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla asian ratkaisemista nopeutetussa menettelyssä 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 a artiklan 2 kohdan nojalla.

26

Kantajat esittivät lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2015 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin riidanalaisten toimien täytäntöönpanon lykkäämistä kantajien osalta siihen asti, että unionin yleinen tuomioistuin antaa ratkaisunsa pääasiassa.

27

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti jätti 20.5.2015 antamallaan määräyksellä Hamcho ja Hamcho International v. neuvosto (T‑153/15 R, ei julkaistu, EU:T:2015:298) viimeksi mainitun hakemuksen tutkimatta.

28

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 3.6.2015 antamallaan päätöksellä nopeutettua menettelyä koskevan hakemuksen.

29

Unionin yleinen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on päättänyt ratkaista asian työjärjestyksensä 106 artiklan 3 kohdan nojalla ilman suullista käsittelyä.

30

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

31

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

32

Ensimmäisessä vaatimuksessaan kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta määräämään asian T‑43/12 oikeudenkäyntiaineiston otettavaksi huomioon. Kantajat haluavat unionin yleisen tuomioistuimen määräävän, että 13.11.2014 annettuun tuomioon Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) liittyvä asiakirja-aineisto lisätään nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon.

33

Tältä osin on ensinnäkin syytä muistuttaa, että jokaisella unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pannulla asialla on oma asiakirja-aineisto, joka sisältää asianosaisten käsiteltävänä olevassa asiassa esittämät oikeudenkäyntiasiakirjat ja muut asiakirjat, ja että jokainen asiakirja-aineisto on täysin itsenäinen. Tätä jälkimmäistä seikkaa kuvastavat unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen täytäntöönpanoa koskevat käytännön määräykset (EUVL 2015, L 152, s. 1), joiden mukaan ”asian käsittelyn yhteydessä jätettyjä oikeudenkäyntiasiakirjoja ja niiden liitteitä, jotka on otettu sitä koskevaan asiakirjavihkoon, ei saada ottaa huomioon toisen asian valmistelussa” (määräys 15.10.2009, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, EU:T:2009:403, 12 kohta).

34

Toisaalta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asioiden käsittelyä unionin yleisessä tuomioistuimessa koskevilla määräyksillä suojataan asianosaisia oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaiselta käytöltä ja että näin ollen tietyn asian asianosaisilla on oikeus käyttää toisten asianosaisten oikeudenkäyntiasiakirjoja, joihin niille on myönnetty oikeus tutustua, vain puolustaakseen omaa kantaansa kyseisessä asiassa (ks. määräys 15.10.2009, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, EU:T:2009:403, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan myös, että lukuun ottamatta sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa tietojen antaminen asiakirjasta voisi vaarantaa hyvän oikeudenhoidon, tietyn asian asianosaiset voivat vapaasti antaa tietoja omista kirjelmistään kyseiseen asiaan nähden kolmannelle. Vastaavasti tietyn asian asianosainen voisi samoin edellytyksin hyväksyä, että toinen asianosainen voisi käyttää sen kyseisessä asiassa esittämää kirjelmää toisessa asiassa (ks. määräys 15.10.2009, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, EU:T:2009:403, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että 13.11.2014 annetun tuomion Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) asiakirja-aineiston sisällöstä voisi olla hyötyä nyt käsiteltävän asian ratkaisemisessa, se voisi määrätä sen toimitettavaksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena (ks. vastaavasti määräys 15.10.2009, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, EU:T:2009:403, 15 kohta).

37

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että käsiteltävässä asiassa kantajat ovat jo toimittaneet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2015 jätetyn kannekirjelmän version liitteinä tärkeimmät tekstit, jotka sisältyivät 13.11.2014 annetun tuomion Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) asiakirja-aineistoon, eli kyseistä asiaa koskevat kantajien kannekirjelmän ja vastauksen (liitteet A.1 ja A.3) sekä neuvoston vastinekirjelmän ja vastauksen (liitteet A.2 ja A.4).

38

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34 ja 35 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo tiedusteli kantajilta 9.4.2015 päivätyllä kirjeellä, olivatko nämä saaneet neuvostolta luvan toimittaa kannekirjelmänsä liitteinä A.2 ja A.4 neuvoston vastinekirjelmän ja vastauskirjelmän, jotka liittyivät 13.11.2014 annettuun tuomioon Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946). Kantajien vastattua kysymykseen kieltävästi kyseiset liitteet poistettiin nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtajan 4.5.2015 antamalla päätöksellä.

39

Tästä seuraa, että kantajien on katsottava viittaavan ensimmäisen vaatimuksen osalta esittämässään pyynnössä kaikkiin asiakirjoihin, jotka sisältyvät 13.11.2014 annetun tuomion Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) asiakirja-aineistoon, lukuun ottamatta kannekirjelmää ja kantajan vastausta, jotka sisältyvät jo nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon.

40

Siitä huolimatta, että 13.11.2014 annettu tuomio Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) ja nyt käsiteltävä asia koskevat samojen kantajien nimien merkitsemistä neuvoston Syyrian arabitasavaltaan kohdistamia rajoittavia toimenpiteitä koskeviin luetteloihin, on todettava, että kyseiset asiat koskevat eri toimia ja että neuvoston niissä ilmoittamat perusteet ja merkitsemisen tueksi esittämät todisteet ovat toisistaan erillisiä. Lisäksi on todettava, etteivät kantajat ole täsmentäneet, mitkä kyseisen asiakirja-aineiston sisältämät tiedot turvaisivat konkreettisesti kantajien mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuttaan. Näin ollen on katsottava, ettei 13.11.2014 annettuun tuomioon Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) liittyvä asiakirja-aineisto, jota kantajat vaativat otettavaksi huomioon, toisi merkityksellistä lisätietoa käsiteltävässä asiassa riidanalaisten toimien perusteltavuuden arviointia varten. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällaisille prosessinjohtotoimille ei siten ole perusteita.

41

Edellä esitetyn perusteella ei ole tarpeen määrätä, että 13.11.2014 annettuun tuomioon Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) liittyvä asiakirja-aineisto lisätään nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon.

42

Ensimmäinen vaatimus on näin ollen hylättävä.

43

Toisessa vaatimuksessaan kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin varaa niille oikeuden vastata ja tässä yhteydessä esittää uusia todisteita sekä nimetä todistajia.

44

Toisen vaatimuksen ensimmäisestä osasta, joka koskee oikeutta esittää vastaus käsiteltävässä asiassa, on ensinnäkin muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 83 artiklan mukaisesti kantajia esittämään vastauksensa 10.9.2015 mennessä. Kantajat esittivät pyynnön vastauskirjelmän jättämistä koskevan määräajan siirtämisestä, ja unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi tämän pyynnön 26.8.2015. Kantajat toimittivat vastauskirjelmänsä 9.10.2015. Tästä seuraa, ettei toisen vaatimuksen osaa, joka koskee mahdollisuutta esittää vastaus, ole enää tarpeen käsitellä.

45

Vaatimuksen toisesta osasta, joka koskee oikeutta esittää vastauksen yhteydessä uusia todisteita, on todettava, että työjärjestyksen 85 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan kantaja voi poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ensimmäisen kirjelmien esittämisen jälkeen, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

46

Käsiteltävässä asiassa ei voida sallia uusien todisteiden esittämistä, koska kyseinen pyyntö on täysin spekulatiivinen ja koskee sellaisten tulevien ja hypoteettisten todisteiden esittämistä, joita kantajat eivät ole vielä toimittaneet. Vastoin työjärjestyksen 85 artiklan 2 ja 3 kohdassa annettuja määräyksiä kantajat eivät ole myöskään esittäneet perusteita, joiden mukaan kannetta koskevien lisätodisteiden esittämiseen vasta tässä vaiheessa olisi pätevä syy.

47

Toisen vaatimuksen kolmannesta osasta, joka koskee mahdollisuutta nimetä todistajia, on muistutettava, että työjärjestyksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos tällainen pyyntö esitetään ensimmäisen kirjelmien vaihdon jälkeen, sen asianosaisen, joka esittää pyynnön, on ilmoitettava syyt, joiden vuoksi se ei ole voinut esittää pyyntöä aikaisemmin.

48

Käsiteltävässä asiassa on tältäkin osin todettava, etteivät kantajat ole esittäneet perusteita, joiden mukaan todistajan nimeämiselle vasta tässä vaiheessa olisi pätevä syy, minkä takia sekä tämä pyyntö että toinen vaatimus kokonaisuudessaan on hylättävä.

49

Kolmannessa vaatimuksessaan kantajat vaativat riidanalaisten toimien kumoamista.

50

Neuvosto ei ole esittänyt unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaista muodollista oikeudenkäyntiväitettä mutta ilmaisee epäilevänsä, ettei kantajien esittämää kumoamisvaatimusta voida ottaa tutkittavaksi, koska siinä ei ole noudatettu saman työjärjestyksen 76 artiklan d alakohtaa. Neuvosto väittää, ettei kannekirjelmä ole riittävän täsmällinen ja yksityiskohtainen ja moittii kantajia siitä, että nämä tyytyvät vain viittaamaan järjestelmällisesti kannekirjelmänsä liitteisiin sekä 13.11.2014 annettuun tuomioon Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946). Neuvoston mukaan viittaukset eivät korjaa kannekirjelmän muodollisia ja sisällöllisiä puutteita.

51

Kantajat eivät ole esittäneet minkäänlaisia vastaväitteitä neuvoston väitteisiin, joiden mukaan tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty.

52

On todettava, että työjärjestyksen 76 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto perusteista, joihin asiassa vedotaan. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen ilman muita kanteen tueksi esitettyjä tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (määräys 11.1.2013, Charron Inox ja Almet v. komissio ja neuvosto, T‑445/11 ja T‑88/12, ei julkaistu, EU:T:2013:4, 57 kohta).

53

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajien esittämät kanneperusteet ilmenevät riittävän ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä. Kantajat väittävät yhtäältä, että käsiteltävässä asiassa esitetyt neuvoston perusteet ja todisteet ovat samat kuin edellisessä asiassa ja että riidanalaisten toimien tueksi toimitetut asiakirjat ja neuvoston käyttämät tietolähteet ovat epämääräisiä ja abstrakteja. Toisaalta kantajat katsovat, että heidän omaisuudensuojaansa ja elinkeinovapauttaan on loukattu jo pelkästään sen takia, ettei heidän puolustautumisoikeuksiaan ole kunnioitettu. Lisäksi vastaaja on voinut valmistella puolustuksensa, mikä osoittaa, että kannekirjelmän teksti on riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen.

54

Näin ollen esillä oleva kanne on otettava tutkittavaksi ja sen asiakysymys on tutkittava.

55

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisenä kanneperusteena on perusteluvelvollisuuden laiminlyönti. Toisena kanneperusteena on todistelua koskevien sääntöjen rikkominen ja virhe arvioitaessa niiden perusteiden perusteltavuutta, joilla kantajien nimet merkittiin riidanalaisiin luetteloihin. Kantajien kolmantena kanneperusteena on heidän omaisuudensuojansa ja elinkeinovapautensa loukkaaminen.

56

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, ettei neuvosto esitä mitään aineellisesti erilaisia tai uusia perusteluita tai todisteita verrattuna niihin, joita unionin yleinen tuomioistuin käsitteli 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946).

57

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

On myös muistutettava, että SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseessä olevan toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä on korostettava, että koska asianomaisella ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevan ensimmäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että hän voi ainakin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T-383/11, EU:T:2013:431, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Näin ollen varojen jäädyttämisestä määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on kuitenkin arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklassa määrätyt vaatimukset, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen ulottuvuuden (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Käsiteltävässä asiassa neuvosto on esittänyt seuraavat perusteet Hamchon nimen merkitsemiselle uudelleen riidanalaisiin luetteloihin:

”Merkittävä syyrialainen liikemies, Hamcho International ‑yhtiön omistaja, läheinen suhde Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, kuten presidentti Bashar al-Assadiin ja Maher al-Assadiin. Ollut maaliskuusta 2014 lähtien kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaava puheenjohtaja talousministeri Khodr Orfalin nimitettyä hänet tähän tehtävään. Mohammed Hamcho hyötyy Syyrian hallinnosta ja tukee sitä sekä on yhteydessä hallinnosta hyötyviin tai sitä tukeviin henkilöihin.”

65

Lisäksi neuvosto on esittänyt seuraavat perusteet Hamcho Internationalin nimen merkitsemiselle uudelleen riidanalaisiin luetteloihin:

”Hamcho International on suuri syyrialainen holdingyhtiö, jonka omistaa Mohammed Hamcho. Hamcho International hyötyy hallinnosta ja tukee sitä sekä on yhteydessä hallinnosta hyötyvään tai sitä tukevaan henkilöön.”

66

Kantajien väite, jonka mukaan neuvoston esittämät perusteet niiden nimien merkitsemiselle riidanalaisiin toimiin ovat samat kuin 13.11.2014 annetulla tuomiolla Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) kumotuissa toimissa, on ensinnäkin hylättävä tehottomana. Unionin yleisen tuomioistuimen 13.11.2014 antaman tuomion Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) 108 kohdasta nimittäin ilmenee, että neuvostolla on asiaa uudelleen tarkastellessaan mahdollisuus merkitä kantajien nimet uudelleen rajoittavia toimenpiteitä koskeviin luetteloihin, jos tähän on oikeudellisesti riittävät perusteet. Näin ollen uudelleen merkitsemistä koskeva päätös, jonka perusteet ovat samat kuin ensimmäisen merkinnän yhteydessä, voi olla riittävän perusteltu, jos neuvoston esittämät todisteet tukevat näitä perusteita oikeudellisesti riittävällä tavalla.

67

Joka tapauksessa on todettava, että päinvastoin kuin kantajat väittävät, nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisista luetteloista ilmenevät perusteet eroavat niistä, jotka neuvosto esitti 13.11.2014 annetulla tuomiolla Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) kumottujen toimien yhteydessä. Kantajien nimet oli nimittäin alun perin lisätty päätöksen 2011/273 ja asetuksen N:o 442/2011 liitteinä oleviin luetteloihin sillä perusteella, että kantajat tukevat Syyrian hallintoa taloudellisesti. Uusissa perusteissa sen sijaan tukeudutaan ensinnäkin siihen, että kantaja on merkittävä syyrialainen liikemies, toiseksi siihen, että Hamcholla on läheinen suhde Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, ja kolmanneksi siihen, että Hamcho on kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaava puheenjohtaja ja edustaa tältä osin Syyrian arabitasavaltaa. Näiden perusteiden mukaan kantajat hyötyvät Syyrian hallinnosta ja tukevat sitä, koska ovat yhteydessä hallinnosta hyötyviin tai sitä tukeviin henkilöihin.

68

On myös huomattava, että perusteet, jotka neuvosto esittää nyt käsiteltävässä asiassa riitautetuissa toimissa, täyttävät edellä 57–63 kohdassa mieleen palautetut säännöt. On riidatonta, että kantajat voivat tällaisten perusteiden avulla ymmärtää syyt, joiden takia niiden nimet merkittiin uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja joista yksi on merkittävä asema Syyrian liike-elämässä, etenkin kun otetaan huomioon, että oltuaan kyseisissä luetteloissa kerran aiemmin kantajat tunsivat niihin kohdistuvien toimenpiteiden asiayhteyden ja ulottuvuuden.

69

Kuten kantajien väitteet osoittavat, neuvoston esittämät perusteet ovat ilmiselvästi luonteeltaan sellaisia, että kantajat voivat puolustautua ja unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa laillisuusvalvontaansa (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 72 kohta).

70

Käsiteltävässä asiassa kantajat riitauttavat väitteen, jonka mukaan riidanalaisten toimien tueksi toimitetut asiakirjat ovat uusia. Kantajat riitauttavat myös niiden todistusarvon ja katsovat, etteivät ne tue riidanalaisia toimia oikeudellisesti riittävällä tavalla.

71

Tältä osin on todettava, että tietyn toimen perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perusteiden perusteltavuudesta, joka puolestaan koskee riidanalaisen toimen aineellista laillisuutta. Toimen perusteluissa toistetaan näet muodollisesti sen perustana olevat perusteet. Jos nämä perusteet ovat virheellisiä, virheet rasittavat toimen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä perusteita (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 60 kohta).

72

Edellä esitetyn perusteella perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste on hylättävä. Väitettä, joka koskee niiden perusteiden perusteltavuutta, joita neuvosto esitti kantajia vastaan, on arvioitava erillisen kanneperusteen yhteydessä.

73

Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan. Kantajat väittävät ensinnäkin, ettei neuvosto esitä mitään aineellisesti erilaisia tai uusia todisteita verrattuna niihin, joita unionin yleinen tuomioistuin jo käsitteli 13.11.2014 antamassaan tuomiossa Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946). Kantajat viittaavat tämän väitteen osalta 15.1.2015 päivättyyn kirjeeseensä (ks. kannekirjelmän liite A.10). Lisäksi kantajat moittivat neuvostoa siitä, että asiakirjat, joihin neuvosto tukeutui merkitäkseen kantajien nimet uudelleen riidanalaisiin toimiin, ovat epämääräisiä ja abstrakteja ja että niillä ei ole todistusarvoa. Kantajat katsovat myös, että heidän nimiensä merkitseminen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin on selvästi kohtuutonta ja perustuu neuvoston haluun pysyttää heidän nimensä niissä.

74

Neuvosto kiistää kantajien väitteet.

75

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää muun muassa, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi seuraamusten kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttää se siinä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta).

76

Juuri unionin toimivaltaisen elimen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja. Kyseisen elimen esittämien tietojen tai todisteiden on tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita. Jollei näiden seikkojen avulla ole mahdollista todeta, että jokin peruste on perusteltu, unionin tuomioistuimet katsovat, ettei peruste tue kyseessä olevaa merkitsemispäätöstä tai merkinnän pysyttämistä koskevaa päätöstä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121–123 kohta).

77

Käsiteltävässä asiassa on ensin tutkittava, onko neuvosto täyttänyt todistustaakan, joka sille kuuluu perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla, ottaen erityisesti huomioon väitteet, jotka kantajat esittävät kannekirjelmänsä 50 ja 51 kohdassa.

78

On ensinnäkin todettava, että kantajat esittävät neuvoston toimittamia uusia todisteita koskevat väitteensä vain viittaamalla kannekirjelmänsä 49 kohdassa 15.1.2015 päivättyyn kirjeeseensä, eikä tällainen viittaus täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Vaikka kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen määrättyihin kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, ettei itse kannekirjelmässä ole mainittu olennaisia seikkoja. Unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole etsiä ja tunnistaa liitteistä perusteita ja oikeudellisia perusteluja, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä (ks. määräys 19.5.2008, TF1 v. komissio, T‑144/04, EU:T:2008:155, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.10.2012, Arbos v. komissio, T‑161/06, ei julkaistu, EU:T:2012:573, 23 kohta).

79

Kannekirjelmän 50 ja 51 kohdassa esitetyistä väitteistä on todettava, että kantajat pitävät merkityksettöminä todisteita, joiden perusteella neuvosto pitää kiinni väitteestään, jonka mukaan Hamcho on Maher al-Assadin lanko. Kantajat korostavat, ettei neuvosto itsekään enää käytä tätä seikkaa perusteena.

80

On totta, että neuvosto on toimittanut kantajille lehtileikkeen, joka osoittaa Hamchon olevan Maher al-Assadin lanko, vaikka ei enää käytäkään tätä seikkaa perusteena Hamchon merkitsemiselle uudelleen kyseiseen luetteloon, mutta kyseinen aineisto sisältää kuitenkin muita hyödyllisiä tietoja, jotka tukevat kantajia vastaan esitettyjä uusia perusteluita, kuten se, että Hamcho on merkittävä syyrialainen liikemies, jolla on läheinen suhde Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, esimerkiksi Maher al-Assadiin, ja se, että Hamcho omistaa useilla Syyrian liike-elämän keskeisillä aloilla merkittävässä asemassa olevan Hamcho International ‑holdingyhtiön. Neuvosto myös muistuttaa vastinekirjelmänsä 12 kohdassa, ettei se tukeutunut riidanalaisten toimien perusteissa tietoon, jonka mukaan Hamcho on Maher al-Assadin lanko.

81

Näin ollen on todettava, että päinvastoin kuin kantajat väittävät, mainittu lehtileike on merkityksellinen niiden perusteiden perusteltavuuden kannalta, joilla kantajien nimet päätettiin merkitä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.

82

Kantajat moittivat neuvostoa myös siitä, että sen toimittamat uudet todisteet ovat epämääräisiä ja abstrakteja, ja kyseenalaistavat näiden todisteiden todistusarvon sillä perusteella, ettei niissä mainita kyseisten tietojen alkuperäistä lähdettä.

83

Tältä osin on huomautettava, että neuvosto ilmoitti kantajille uudelleenmerkitsemistä koskevat perustelunsa toimittamalla näille 17.12.2014 päivätyt asiakirjat RELEX MD 342/14 ja RELEX MD 343/14 sekä 23.1.2015 päivätyn asiakirjan RELEX MD 66/15 (ks. kannekirjelmän liitteet A.9 ja A.11). Kyseiset kolme asiakirjaa sisältävät julkisia tietoja, ja niissä täsmennetään neuvoston mukaan kantajia koskevat yleiset ja henkilökohtaiset asiayhteydet. Asiakirja RELEX MD 342/14 sisältää erityisesti yhteenvedon kantajia vastaan esitetyistä perusteista sekä niitä tukevia tietoja. Mukana on muun muassa linkkejä ja otteita lehtileikkeistä, jotka on julkaistu seuraavilla verkkosivustoilla: Worldcrunch, The Washington Institute, The Middle East Research and Information Project (MERIP), The Syria Report, Syriandays, Le Commerce du Levant ja Al Arabiya. Asiakirja sisältää myös otteita kahdesta vuosina 2006 ja 2014 julkaistusta kirjasta sekä tietoja, jotka ovat peräisin Hamcho Internationalin verkkosivustolta. Asiakirja RELEX MD 343/14 sisältää aikakauslehdessä Le Commerce du Levant julkaistun artikkelin ”La guerre a transformé la communauté syrienne des affaires”, jossa kuvaillaan Syyrian talouselämän eliitin kehitystä ja sen yhteyksiä nykyiseen hallintoon. Viimeksi mainittu asiakirja RELEX MD 66/15 sisältää verkkosivustolla The Syria Report 12.1.2015 julkaistun artikkelin, jonka mukaan Syyrian arabitasavallan talousministeri olisi nimittänyt Hamchon Damaskoksen (Syyria) kauppakamarin pääsihteeriksi.

84

Käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että neuvoston toimittamien tekstikatkelmien ja erityisesti asiakirjoista RELEX MD 342/14 ja RELEX MD 66/15 otettujen otteiden perusteella voidaan todeta, etteivät niissä esitetyt tiedot ole epämääräisiä ja abstrakteja, kuten kantajat väittävät, vaan konkreettisia ja täsmällisiä. Ne sisältävät nimittäin konkreettisia ja hyödyllisiä tosiseikkoja, joiden perusteella Hamchoa voidaan pitää merkittävänä liikemiehenä, jolla on yhteyksiä Syyrian hallinnon keskeisiin henkilöihin, kuten Maher al-Assadiin. Ne antavat myös täsmällistä tietoa hänen taloudellisista ja edustuksellisista tehtävistään, jotka liittävät hänet edellä mainittuun hallintoon, kuten toimiminen kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaavana puheenjohtajana, Damaskoksen kauppakamarin pääsihteerinä sekä Syyrian liike-elämän keskeisillä aloilla merkittävässä asemassa olevan Hamcho International -holdingyhtiön johtajana.

85

Erityisesti on huomioitava seuraavat seikat:

86

Näin ollen kantajien väitettä siitä, että neuvoston esittämä asiakirja-aineisto sisältää vain epämääräisiä ja abstrakteja oletuksia, ei voida hyväksyä.

87

Kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvoston toimittamilla lehtiartikkeleilla ei ole todistusarvoa, koska niissä esitettyjen tietojen alkuperäistä lähdettä ei ole kerrottu, on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toimintaa sääntelee vapaan todistusharkinnan periaate ja että ainoa merkityksellinen peruste esitettyjen todisteiden todistusarvon arvioinnissa on niiden uskottavuus. Asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on myös tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys ja otettava huomioon erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2012, Shell Petroleum ym. v. komissio, T‑343/06, EU:T:2012:478, 161 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että tiedot, joiden todistusarvon kantajat riitauttavat, ovat peräisin useista sähköisistä tietolähteistä ja tieteellisistä tutkimuksista eri puolilta maailmaa, eivät ainoastaan paikallisista lähteistä kuten The Syria Report ja Syriandays, vaan myös ulkomaisista lähteistä kuten The Washington Institute, Worldcrunch, The Middle East Research and Information Project (MERIP), Le Commerce du Levant ja Al Arabiya. Neuvoston tapaan on myös huomautettava, että mainitut lehtiartikkelit on julkaistu eri ajankohtina, osa jopa ennen Syyrian kriisin puhkeamista, ja että niissä yhdistettiin kantajat Syyrian hallintoon jo tuolloin. Lisäksi on todettava, että tietolähteet sisältävät keskenään erilaisia tietoja, mutta niissä kaikissa puhutaan Hamchosta liikemiehenä, joka on lähellä Syyrian hallintoa, kun otetaan huomioon hänen taloudellinen toimintansa ja edustukselliset tehtävänsä sekä se, että kantajat hyötyvät Syyrian hallinnosta erityisesti vallitsevassa sotatilassa.

89

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että neuvoston toimittamia tietoja voidaan kokonaisuudessaan pitää luotettavina edellä 87 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että vaikka kyseisten tietojen ensisijaista lähdettä ei mainita nimenomaisesti, Syyriassa vallitsevan sotatilan takia on käytännössä hankalaa tai jopa mahdotonta saada todistajalausuntoja henkilöiltä, jotka suostuisivat siihen, että heidät yksilöidään. Tästä johtuvat tutkintavaikeudet ja tietojen antajille aiheutuva vaara ovat esteenä sille, että voitaisiin esittää täsmälliset lähteet tiedoille, jotka koskevat tietyn henkilön toimintaa hallinnon tukemiseksi (ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:2, 204 kohta). On myös huomautettava, että kantajat riitauttavat kannekirjelmässään yleisesti neuvoston toimittamien tekstikatkelmien todistusarvon esittämättä minkäänlaista näyttöä, jonka perusteella niiden uskottavuus voitaisiin kyseenalaistaa.

90

Kantajien väite, jonka mukaan neuvoston toimittamilla tiedoilla ei ole todistusarvoa, koska niiden alkuperäistä lähdettä ei ole ilmoitettu, on siten hylättävä.

91

Kantajat väittävät myös, että aikakauslehdessä Le Commerce du Levant marraskuussa 2013 julkaistu artikkeli, jonka neuvosto toimitti asiakirjan RELEX MD 343/14 yhteydessä, ”mitätöi” neuvoston olettaman, jonka mukaan kantajien kaupallinen menestys selittyy vain sillä, että kantajilla on läheinen suhde Syyrian hallintoon ja että nämä tukevat kyseistä hallintoa.

92

On todettava, etteivät kantajat onnistu tässäkään yhteydessä selittämään, millä tavalla kyseinen artikkeli mitätöi kiistanalaisen olettaman. On joka tapauksessa yhdyttävä neuvoston näkemykseen siitä, ettei asiakirjassa RELEX MD 343/14 esitetty artikkeli kyseenalaista tätä olettamaa vaan pikemminkin tukee sitä, koska siinä muun muassa korostetaan, että Hamchon ja muiden Syyrian vaikutusvaltaisimpien liikemiesten edut ”ovat niin riippuvaisia vallanpitäjistä, että heitä voidaan pitää olennaisena osana nykyjärjestelmää” (ks. vastaavasti s. 227 loppuosa). Kantajien väite on näin ollen hylättävä.

93

Edellä esitetyn perusteella kantajien kannekirjelmän 50 ja 51 kohdassa esittämät väitteet ja siten toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

94

Kantajat väittävät kannekirjelmänsä 52 kohdassa, että niiden nimien merkitseminen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin on selvästi kohtuutonta ja perustuu neuvoston haluun pysyttää heidän nimensä kyseisissä luetteloissa ainakin sen aikaa kuin kanteen käsittely kestää.

95

Tältä osin on ensinnäkin huomautettava, että kuten edellä 66 kohdassa todetaan, unionin yleisen tuomioistuimen 13.11.2014 antamasta tuomiosta Hamcho ja Hamcho International I (T‑43/12, ei julkaistu, EU:T:2014:946) ilmenee, että neuvostolla on asiaa uudelleen tarkastellessaan mahdollisuus merkitä kantajien nimet uudelleen luetteloihin, jos tähän on oikeudellisesti riittävät perusteet. Näin ollen se, että neuvosto päätti merkitä kantajien nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, ei itsessään osoita neuvoston kohdistaneen kantajiin kohtuuttomia ja laittomia toimia.

96

On myös syytä muistuttaa, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajat pyrkivät väitteellään tosiasiassa riitauttamaan sen, onko niiden nimien merkitsemiseksi uudelleen riidanalaisiin luetteloihin esitetty riittävästi näyttöä ja onko se perusteltua, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkinnän perusteltavuutta on arvioitava tarkastelemalla todisteita niiden asiayhteyden perusteella, ei irrallisina (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 102 kohta ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 70 kohta).

97

Kun otetaan huomioon Syyrian tilanne, neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteiden kohteena olevan henkilön ja vastustettavan hallinnon välinen riittävä yhteys (tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑630/13 P, EU:C:2015:247, 53 kohta)

98

Kuten 19.11.2014 päivätystä kirjeestä ilmenee, neuvosto päätti nyt käsiteltävässä asiassa merkitä kantajien nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin sillä perusteella, että kantajat ovat lähellä Syyrian hallintoa erityisesti siksi, että ne ovat taloudellisten ja poliittisten yhteyksiensä kautta lähellä nykyisen hallinnon johtohenkilöitä ja saattavat hyötyä tästä läheisestä suhteesta. Tämä peruste johtuu päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdasta ja asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 kohdasta. Hamchon osalta neuvoston perustelut käsittävät kolme seikkaa: Hamcho on merkittävä syyrialainen liikemies, joka omistaa Hamcho Internationalin, hän on lähellä Syyrian hallinnon keskeisiä henkilöitä, kuten presidentti Bashar al-Assadia sekä Maher al-Assadia, ja hän toimii kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaavana puheenjohtajana. Näiden seikkojen perusteella Hamchon voidaan katsoa hyötyvän hallinnosta ja tukevan sitä, ja hän on myös lähellä nykyisestä hallinnosta hyötyviä ja sitä tukevia henkilöitä. Hamcho Internationalin nimen neuvosto merkitsi kyseisiin luetteloihin sillä perusteella, että kyseessä on merkittävä syyrialainen holdingyhtiö, jonka omistaa Hamcho ja joka hyötyy Syyrian hallinnosta ja tukee sitä, koska sillä on yhteys Syyrian hallinnosta hyötyvään ja sitä tukevaan henkilöön.

99

Ensiksi on tarkasteltava niiden perusteiden riittävyyttä, joilla Hamchon nimi päätettiin merkitä uudelleen kyseisiin luetteloihin.

100

Kolmantena perusteena on Hamchon toimiminen kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaavana puheenjohtajana, ja siitä on heti aluksi todettava, etteivät kantajat ole millään tavalla kiistäneet kyseistä neuvoston väitettä. Kantajat toteavat vain vastauksessaan, että kyseinen organisaatio lakkautettiin nopeasti, jos sitä edes oli olemassa, ja että kyse on pelkistä kauppakamareista. Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään konkreettisia väitteitä, jotka kyseenalaistaisivat neuvoston käyttämän perusteen.

101

Oikeuskäytännössä on katsottu rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetusta päätöksestä, että kun otetaan huomioon toimenpiteiden ennaltaehkäisevä luonne, on niin, että jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

102

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että edellä 83–88 kohdassa analysoiduista asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella ja kun otetaan huomioon Syyrian poliittinen ja taloudellinen erityistilanne, neuvosto saattoi perustellusti katsoa, että Hamcho on yksi Syyrian merkittävimmistä liikemiehistä, eikä hän taloudellisten ja edustuksellisten toimiensa valossa olisi voinut menestyä ilman läheistä suhdetta nykyiseen hallintoon.

103

On huomautettava, että neuvoston toimittamasta aineistosta, tarkemmin sanottuna The Syria Report ‑verkkosivustolla 3.3.2014 julkaistusta artikkelista ja Syriandays-verkkosivustolla 30.3.2014 julkaistusta artikkelista, ilmenee, että Syyrian talousministeri Khodr Orfali nimitti kantajan maaliskuussa 2014 kahdenvälisten yritysneuvostojen Kiinasta vastaavaksi puheenjohtajaksi. Lisäksi The Syria Report ‑verkkosivustolla 12.1.2015 julkaistusta artikkelista ilmenee, että talousministeri nimitti kantajan joulukuussa 2014 myös Damaskoksen kauppakamarin pääsihteeriksi. Vaikka on totta, etteivät kyseiset artikkelit itsessään osoita kantajalla olevan suoraa yhteyttä talousministeriin tai nykyiseen hallintoon, ne sisältävät kuitenkin riittävän konkreettisia, tarkkoja ja yhtäpitäviä tietoja, jotka on huomioitava yhdessä sen seikan kanssa, että kantaja on merkittävässä asemassa Syyrian liike-elämässä, kun otetaan erityisesti huomioon hänen taloudellinen toimintansa sekä se, että hän on Hamcho Internationalin omistaja.

104

Näin ollen on todettava, että kantajan toimiminen erilaisissa talousneuvostoissa, kuten Syyrian Kiinaan liittyvissä kahdenvälisissä yritysneuvostoissa, joiden tehtävänä on Syyrian talouden edistäminen ja syyrialaisten yritysten sekä Syyrian liike- ja investointitoiminnan kehittäminen, voi selittyä vain tietyllä läheisellä yhteydellä nykyhallintoon ja on sellainen riidaton tosiseikka, joka on osoitus kantajan selvästä yhteydestä Bashar al-Assadin hallintoon. Se, että Syyrian talousministeri nimitti kantajan joulukuussa 2014 Damaskoksen kauppakamarin pääsihteeriksi, vahvistaa tämän yhteyden. The Syria Report ‑verkkosivustolla 12.1.2015 julkaistussa artikkelissa nimittäin kerrotaan, että Damaskoksen kauppakamarin hallituksen kokoonpanossa tehdyt radikaalit muutokset johtuvat useista eri syistä, kuten siitä poliittisesta kannasta, jonka jotkut liikemiehet ovat omaksuneet hallintoon nähden.

105

On myös todettava, että jos unionin tuomioistuimet haluavat harjoittaa neuvoston kantajaan kohdistamiin rajoittaviin toimiin realistista valvontaa, niiden on otettava arvioinnissaan huomioon Syyrian arabitasavallan nykytilanne (ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:2, 205 kohta).

106

Käsiteltävässä asiassa neuvosto toimitti kantajille asiakirjan RELEX MD 343/14 liitteenä Le Commerce du Levant ‑aikakauslehdessä julkaistun artikkelin. Siinä kuvataan yleisesti Hamchon ja muiden merkittävien syyrialaisten liikemiesten tilannetta. Artikkelissa todetaan muun muassa, että kaikkein vaikutusvaltaisimpien liikemiesten edut ovat niin riippuvaisia Syyrian hallinnosta, että heitä voidaan pitää olennaisena osana nykyjärjestelmää. Kuten neuvosto toi esiin kantajille osoitetussa, 19.12.2014 päivätyssä kirjeessään, tätä seikkaa kuvastaa myös se, että Syyrian hallinto on autoritaarinen ja pitää Syyrian talouselämän ja sen toimijat tiukasti valvonnassaan.

107

Lisäksi on todettava, että Syyrian liike-elämää käsitellään monissa muissakin eri lähteistä peräisin olevissa artikkeleissa, jotka neuvosto toimitti vastinekirjelmänsä liitteenä. Niissä väitetään, että Syyrian talouselämän eliitti koostuu pitkälti Bashar al-Assadin ja hänen sukunsa valitsemista yrittäjistä ja että eliitin menestys perustuu hallinnon sille antamiin myönnytyksiin. Käsiteltävässä asiassa on yhdyttävä neuvoston näkemykseen, jonka mukaan mainittu asiakirja-aineisto voidaan, päinvastoin kuin kantajat väittävät, ottaa huomioon, koska sen tarkoitus ei ole perustella riidanalaisia toimia jälkikäteen vaan osoittaa, että – kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa kyseiset toimet on annettu – niitä oli perusteltu riittävästi (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2015, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 62 kohta).

108

On todettava, että vastinekirjelmässään neuvosto selittää tarkasti, miten kantaja kuuluu Syyrian talouselämän johtavaan luokkaan, sekä toteaa kantajan olevan kiistatta lähellä Syyrian hallintoa, koska tällä on edustuksellisten tehtäviensä ja liiketoimintansa ansiosta sekä Hamcho Internationalin omistajana ratkaiseva vaikutusvalta Syyrian hallinnon tärkeimpiin johtajiin, minkä johdosta kantaja myös hyötyy kyseisestä hallinnosta.

109

Edellä esitetyn perusteella neuvosto katsoi perustellusti, että Hamcho on yksi Syyrian merkittävimmistä liikemiehistä, jolla on myös yhteys Bashar al-Assadin hallintoon, koska hän toimii Syyrian arabitasavaltaan liittyvissä edustustehtävissä. Näin ollen on todettava, että niiden perusteiden tueksi, joilla Hamchon nimi päätettiin merkitä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, esitettiin riittävä näyttö.

110

Päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdan mukaan Syyrian hallintoa tukevia henkilöitä lähellä oleville yhteisöille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä. Kuten edellä 109 kohdasta ilmenee, käsiteltävässä asiassa Hamchon nimi merkittiin perustellusti riidanalaisiin luetteloihin. On myös todettava, että kuten asianosaisten toimittamien kirjelmien liitteistä ilmenee, Hamcho on Hamcho International ‑holdingyhtiön pääomistaja, eivätkä kantajat itsekään kiistä tätä seikkaa.

111

Näin ollen voidaan todeta neuvoston toimittamia todisteita tutkimatta, että Hamchon omistuksessa olevan Hamcho International ‑holdingyhtiön nimi merkittiin perustellusti riidanalaisiin luetteloihin.

112

Toisen kanneperusteen toinen osa ja koko kanneperuste on näin ollen hylättävä.

113

Kantajat väittävät, että niiden omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta on loukattu jo pelkästään sen takia, ettei niiden puolustautumisoikeuksia ole kunnioitettu.

114

Neuvosto kiistää kantajien väitteet.

115

Aluksi on syytä muistuttaa, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa, sisältää oikeuden tulla kuulluksi ja oikeuden tutustua asiakirjoihin siten, että otetaan huomioon oikeutetut luottamuksellisuuden vaatimukset (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Rajoittavia toimenpiteitä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen tuomioistuinvalvonnan tehokkuus, joka on voitava kohdistaa muun muassa niiden perusteiden laillisuuteen, jotka on esitetty henkilön tai yhteisön nimen merkitsemiselle kyseisten toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon, merkitsee, että kyseinen unionin viranomainen on velvollinen ilmoittamaan nämä perusteet henkilölle tai yhteisölle, jota asia koskee, mahdollisuuksiensa mukaan joko sinä ajankohtana, jona luetteloon merkitsemisestä päätetään, tai ainakin niin pian kuin mahdollista päätöksen tekemisen jälkeen, jotta asianomainen henkilö tai yhteisö voi käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 336 kohta).

117

Perusteiden tiedoksi antamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on tarpeen sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista (ks. vastaavasti tuomio 15.10.1987, Unectef v. Heylens, 222/86, EU:C:1987:442, 15 kohta ja tuomio 4.2.2014, Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, T‑174/12 ja T‑80/13, EU:T:2014:52, 132 kohta).

118

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kuten ilmenee edellä 18, 19 ja 23 kohdasta, neuvosto ilmoitti kantajille ennen päätöksen tekemistä 19.12.2014 päivätyllä kirjeellä ne syyt ja todisteet, joiden perusteella niiden nimet oli tarkoitus merkitä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, sekä määräajan, johon mennessä kantajien oli esitettävä mahdolliset huomautuksensa. Kantajat riitauttivat nimiensä uudelleenmerkitsemisen 15.1.2015. Tämän jälkeen neuvosto päätti merkitä kantajien nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja toimitti kantajille 27.1.2015 päivätyllä kirjeellä tiedoksi päätöksensä, riidanalaiset toimet sekä kantajia koskevat uudet tiedot. Neuvoston ei voida siten katsoa loukanneen kantajien puolustautumisoikeutta.

119

On syytä muistuttaa, että omaisuudensuoja on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista, ja se vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä perusoikeus ei nauti unionin oikeudessa absoluuttista suojaa, vaan se on otettava huomioon suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa. Tästä syystä kyseisen oikeuden käyttöä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa oikeuteen suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojatun oikeuden keskeistä sisältöä (ks. tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121

Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon Syyrian siviiliväestön suojelun perustavanlaatuinen merkitys ja riidanalaisissa toimissa säädetyt poikkeusmahdollisuudet, kantajan mainitsemat omaisuudensuojaan kohdistuvat rajoitukset eivät ole suhteettomia (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 106 kohta), etenkin kun riidanalaisissa toimissa säädetään tietyistä poikkeuksista, joiden ansiosta rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevilla henkilöillä ja yhteisöillä on mahdollisuus käyttää varojaan välttämättömiin kuluihin.

122

Riidanalaisissa toimissa nimittäin säädetään mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttäminen perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja myöntää erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituksen lähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen sekä edellytetään, että nimien pysyttäminen luetteloissa on tarkistettava säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että ne henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä riidanalaisessa luettelossa olemisen kriteerejä, poistetaan siitä (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 102 ja 105 kohta).

123

Lopuksi on todettava rajoituksista, joita on kantajien mukaan asetettu niille unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettuun elinkeinovapauteen, ettei kyseisiä rajoituksia voida pitää suhteettomina samoista syistä, jotka esitetään edellä 119 ja 120 kohdassa omaisuudensuojan osalta.

124

Näin ollen neuvosto ei ole loukannut kantajien omaisuudensuojaa tai elinkeinovapautta.

125

Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste ja kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

126

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan tässä oikeusasteessa sekä välitoimimenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: