Valitus, jonka Johannes Tomana ym. ovat tehneet 3.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-190/12, Johannes Tomana v. Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio, 22.4.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-330/15 P)

(2015/C 302/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Johannes Tomana ym. (edustajat: solicitor M. O’Kane, solicitor M. Lester ja barrister Z. Al-Rikabi)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja kumoamaan riidanalaiset toimenpiteet valittajia koskevilta osin sekä velvoittamaan muut osapuolet korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusvaiheessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että riidanalaisella asetuksella oli pätevä laillinen perusta. Asetuksen ainoalla laillisella perustella valtuutettiin komissio muuttamaan asetusta N:o 314/2004 (1) sittemmin kumotun yhteisen kannan perusteella, eikä tämän yhteisen kannan voida katsoa viittaavan myös myöhemmin annettuihin päätöksiin.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että henkilöitä voitiin kirjata riidanalaisiin toimenpiteisiin sillä perusteella, että he olivat ”hallituksen jäseniä” tai ”heitä lähellä olevia henkilöitä”, yksinomaan heidän asemansa tai aiemman asemansa johdosta. Unionin yleinen tuomioistuin myös katsoi virheellisesti, että henkilöiden oli katsottava olevan hallituksen jäseniä lähellä olevia henkilöitä siitä syystä, että väitteillä siitä, että he olivat osallistuneet toimintaan, jolla väitettiin loukattavan demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltiota Zimbabwessa, osoitettiin, että he olivat toimineet yhteistyössä hallituksen kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen ei valittajien mukaan olisi pitänyt sallia valittajien vastapuolten nojautuvan olettamiin, joista ei ollut mainintaa riidanalaisissa toimenpiteissä ja jotka olivat epäjohdonmukaisia ja epäsuhteisia niiden päämääriin nähden, vaan sen olisi pitänyt edellyttää, että mainitut vastapuolet täyttävät todistustaakan, joka niillä oli uudelleen kirjaamisten oikeuttamiseksi, riittävillä tosiasioita koskevilla seikoilla.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että perustelut olivat riittävät, kun niissä pelkästään lueteltiin toimet, joita hallituksen jäsenet ja heitä lähellä olevat henkilöt olivat väitetysti hoitaneet, tai kun niissä esitettiin ylimalkaisia ja yleisluontoisia väitteitä aiemmasta moitittavasta toiminnasta. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen myös salliessaan perusteiden täydentämisen jälkikäteen perusteilla, joita ei esitetty riidanalaisissa toimenpiteissä. Kun eräät valittajat esittävät huomautuksia, jossa kiistettiin heistä esitetyt väitteet, unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti ja epäoikeudenmukaisesti, että heidän näyttöään ei voitu ottaa tutkittavaksi, eikä näin arvioinut sitä.

Neljäs valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut vakiintunutta puolustautumisoikeuksia koskevaa oikeuskäytäntöä katsoessaan, että valittajien vastapuolten ei edellytetty esittävän näyttöä tai perusteita kirjaamisen jatkamiselle tai antavan valittajille mahdollisuutta esittää huomautuksia ennen päätöksen tekemistä kunkin valittajan kirjaamisen jatkamisesta.

Viides kanneperuste: Unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut, kunnioitettiinko kunkin valittajan kirjaamisen yhteydessä oikeasuhteista tasapainoa heidän perusoikeuksiensa vakavan loukkaamisen ja riidanalaisten toimenpiteiden tavoitteiden välillä.

(1)  Tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä 19.2.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 314/2004 (EUVL L 55, s. 1).