–

Hüttenwerke Krupp Mannesmann GmbH, edustajinaan K. Möhlenkamp, Rechtsanwältin, ja C. Palme,

–

Hauptzollamt Duisburg, asiamiehinään H. Tulowitzki ja P. Germelmann,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään M. Holt ja D. Robertson, avustajanaan M. Gray, barrister,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Tomat ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (EUVL 2003, L 283, s. 51) 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Hüttenwerke Krupp Mannesmann GmbH (jäljempänä Hüttenwerke Krupp) ja toisaalta Hauptzollamt Duisburg (Duisburgin päätullitoimipaikka, Saksa; jäljempänä Hauptzollamt) ja joka koskee sitä, että Hüttenwerke Kruppin hakema verosta vapauttaminen sellaisen sähkön osalta, jota sen laitoksessa on vuoden 2012 marraskuussa käytetty turbopuhaltimen voimanlähteenä, on evätty.

3

Direktiivin 2003/96 2–7, 11, 12 ja 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Direktiivin 2003/96 1 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kannettava energiatuotteista ja sähköstä veroa tämän direktiivin mukaisesti.

5

Mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa määritellään energiatuotteet laatimalla luettelo tuotteista, jotka kuuluvat tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL 1987, L 256, s. 1) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön CN-koodien alaan. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan, että direktiiviä sovelletaan myös kyseisen nimikkeistön koodiin 2716 kuuluvaan sähköön.

6

Saman direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä ei sovelleta:

– –

– –”

7

Sähköverolain (Stromsteuergesetz) 9 a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, säädetään seuraavaa:

”Hakemuksesta peruutetaan, palautetaan tai hyvitetään vero sellaisen sähkön osalta, jota on todistettavasti verotettu ja jonka tuotantoteollisuuden yritys on ottanut verkosta

– –

– –”

8

Hüttenwerke Kruppilla on terästehdas. Se tuottaa raakarautaa rautamalmista ja koksista korkeassa lämpötilassa masuunissa käyttämällä kemiallista pelkistystä.

9

Laitoksessa on sähkömoottoreilla käyviä puhaltimia, joilla ympäröivää ilmaa tiivistetään johdettavaksi esikuumentimiin (cowpers). Kuumennettu paineilma painetaan sitten toisilla puhaltimilla masuuniin, jossa tapahtuu kemiallinen pelkistys, jonka kuluessa rautamalmi muuttuu vaiheittain raudaksi korkeassa lämpötilassa tapahtuvan hiilimonoksidin lisäyksen vuoksi. Kuuman ilman painaminen on tarpeen, jotta masuunissa tapahtuva kemiallinen pelkistys voidaan käynnistää ja pitää käynnissä.

10

Hüttenwerke Krupp haki 26.4.2013 Hauptzollamtilta sähköverolain 9 a §:n nojalla verovapautusta puhaltimen käyttämiseen vuoden 2012 marraskuussa käyttämänsä sähkön – määrältään 20585,2 MWh – osalta. Hauptzollamt hylkäsi kyseisen hakemuksen 4.6.2013 tekemällään päätöksellä. Se hylkäsi myös Hüttenwerke Kruppin tästä päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

11

Hüttenwerke Krupp nosti mainitusta päätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

12

Hüttenwerke Krupp väittää, että direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa oleva käsite ”sähkön käyttö pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä” kattaa kaiken sellaisen sähkönkäytön, joka palvelee kemiallista pelkistysprosessia, kuten kyseisen säännöksen sanamuodossa käytetty saksan sana ”für” (”varten”) osoittaa. Kyseisen yhtiön mukaan käsite kattaa koko kemiallisen pelkistyksen toteuttamiseen johtavan prosessin ilman, että eri prosessivaiheita eroteltaisiin toisistaan. Kemiallisen pelkistysprosessin osaksi on näin ollen luettava myös sellaisen paineilman tuottaminen ja johtaminen, jota ilman kyseinen prosessi ei olisi mahdollinen.

13

Hauptzollamt väittää sitä vastoin, että sähköä on käytettävä välittömästi kemiallista pelkistysprosessia varten eikä sitä saa käyttää apu- ja sivuyksiköissä muita valmistusvaiheita varten silloinkaan, kun nämä yksiköt ovat välttämättömiä raakaraudan valmistamista varten. Sellaisessa puhaltimessa käytettävää sähköä, jota käytetään ennen varsinaista kemiallista pelkistysprosessia, ei voida pitää sähkönä, jota käytetään välittömästi kyseistä prosessia varten.

14

Kansallinen tuomioistuin toteaa, että sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisu riippuu siitä, miten sähköverolain 9 a §:n 1 momenttia – sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa –, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmas luetelmakohta, tulkitaan.

15

Mainittu tuomioistuin katsoo osaltaan, että kuumennetun paineilman käyttäminen masuunissa on masuuniprosessin ja siten kemiallisen pelkistysprosessin välttämätön osa, jota ei ole pidettävä edeltävänä, ”jo päättyneenä prosessina”. Mainittu tuomioistuin toteaa lisäksi, että kuuma paineilma tuotetaan ainoastaan sitä varten, että se johdetaan masuuniin kemiallisen pelkistyksen kannalta ehdottoman välttämättömänä osatekijänä.

16

Finanzgericht Düsseldorf on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 2003/96] 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmatta luetelmakohtaa tulkittava raakaraudan valmistuksessa käytetyn masuuniprosessin osalta siten, että puhaltimen käyttämiseen tarvittava sähkö on katsottava sähköksi, joka käytetään pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä?”

17

Ennakkoratkaisua hakeva tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmatta luetelmakohtaa tulkittava siten, että sellaisten turbopuhaltimien voimanlähteenä käytetty sähkö, joiden tarkoituksena on tiivistää ilmaa, jota sen jälkeen käytetään masuunissa prosessissa, jossa raakarautaa tuotetaan rautamalmista kemiallisella pelkistyksellä, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”sähköä, jota käytetään pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä”.

18

Tämän kysymyksen osalta nousee tosiasiassa esille kysymys siitä, kuinka tiivis yhtäältä sähkön ja toisaalta kemiallisen pelkistyksen välisen yhteyden on oltava, jotta voidaan katsoa, että sähköä käytetään pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.

19

Tästä on muistettava, että direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdalla kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetään joukko energiatuotteita ja sähkö, joita käytetään kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin tarkoituksiin. Kyseisen säännöksen alaan kuuluvia energiatuotteita ja sähköä ei näin ollen veroteta mainitun direktiivin mukaisesti.

20

Direktiivin 2003/96 soveltamisalan ulkopuolelle jätetään näin ollen kyseisen direktiivin 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu ”sähkön käyttö pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä”.

21

Mainitun 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan eri kielitoisinnoissa käytetyn ilmaisun ”sähkön käyttö – – kemiallisessa pelkistyksessä” tavanomainen merkitys viittaa siihen, että sähkön käytön ja kemiallisen pelkistyksen välinen etäinen yhteys ei riitä siihen, että kyseinen käyttö kuuluisi säännöksen soveltamisalaan, vastaavasti kuin tältä osin on riittämätöntä sellainen sähkön käyttö, jota ei edellytetä kemiallisen pelkistyksen saattamiseksi loppuun.

22

Direktiivin 2003/96 pelkän sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida määrittää sitä, onko pääasiassa kyseessä olevaan tarkoitukseen käytetyn sähkön ja kemiallisen pelkistyksen välillä riittävän läheinen yhteys mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

23

Näin ollen on otettava huomioon paitsi direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan sanamuoto, myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa kyseinen säännös on (ks. mm. tuomio 10.9.2014, Holger Forstmann Transporte, C‑152/13, EU:C:2014:2184, 26 kohta).

24

Tästä on todettava, että mainitun direktiivin 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan kyseistä direktiiviä ei sovelleta energiatuotteiden käyttöön kaksoiskäyttötuotteina. Lisäksi on todettava, että energiatuotteen kaksoiskäyttö määritellään kyseisessä säännöksessä, josta ilmenee, että energiatuotteen kaksoiskäyttö on kyseessä silloin, kun energiatuotetta käytetään sekä lämmityspolttoaineeksi että muihin tarkoituksiin kuin moottoripolttoaineeksi ja lämmityspolttoaineeksi. Energiatuotteiden käyttöä muun muassa kemiallisessa pelkistyksessä pidetään kaksoiskäyttönä.

25

Direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohtaa on luettava direktiivin 22 perustelukappaleen kanssa; perustelukappaleessa todetaan, että yhteisön kehyksen olisi koskettava energiatuotteita pääasiassa silloin, kun niitä käytetään lämmitys- tai moottoripolttoaineina. Kyseisestä perustelukappaleesta ilmenee myös, että verotusjärjestelmän luonteen ja johdonmukaisuuden vuoksi muun muassa energiatuotteiden käyttö kaksikäyttötuotteina on jätettävä yhteisön kehyksen soveltamisalan ulkopuolelle ja että vastaavilla tavoilla käytettävää sähköä olisi käsiteltävä samalla tavalla.

26

Kuten komissio on huomautuksissaan esittänyt, unionin lainsäätäjä on energiatuotteiden ja sähkön keskinäisen korvattavuuden perusteella päättänyt, että kyseisiä tuotteita on käsiteltävä samalla tavalla direktiivin 2003/96 soveltamisalan rajaamisen osalta ja näin ollen niiden kyseiseen direktiiviin perustuvan verottamisen osalta. Direktiivin aineellisen soveltamisalan määrittäminen tällä tavalla mahdollistaa nimittäin sen, että unionin tasolla vahvistetaan vähimmäisverokannat yleisesti sekä energiatuotteiden että sähkön osalta, ja sillä pyritään lopullisesti saavuttamaan mainitun direktiivin kaksi tavoitetta – sellaisina kuin ne ilmaistaan direktiivin 2–6, 7, 11 ja 12 perustelukappaleessa – eli yhtäältä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen energia-alalla ja toisaalta ympäristöpolitiikan tavoitteiden edistäminen.

27

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 25 ja 26 kohdassa esitetyt näkökohdat, on todettava, että direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa olevan käsitteen ”sähkön käyttö pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä” tulkinta, joka olisi laajempi kuin tulkinta, joka esitetään kyseisen säännöksen toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta käsitteestä ”energiatuotteiden käyttö kemiallisessa pelkistyksessä”, johtaisi siihen, ettei se samanlainen kohtelu, jonka unionin lainsäätäjä on energiatuotteiden ja sähkön välillä halunnut mainitun direktiivin soveltamisalan rajaamisen osalta toteuttaa, toteudu.

28

Tällaisesta tulkinnasta seuraisi nimittäin se, että sähkö suljettaisiin direktiivillä 2003/96 vahvistetun verotuksen ulkopuolelle sellaisen energiatuotteen vahingoksi, jota käytetään samalla tavalla ja joka puolestaan kuuluu verotuksen alaan kyseisen direktiivin mukaisesti. Kun otetaan huomioon energiatuotteiden ja sähkön keskinäinen korvattavuus, kyseinen tulkinta johtaisi myös sähkön käytön suosimiseen energiatuotteiden kustannuksella, mikä olisi lopulta ristiriidassa direktiivin 2003/96 niiden kahden tavoitteen kanssa, jotka mainitaan tämän tuomion 26 kohdassa.

29

Nyt käsiteltävässä asiassa on myös täsmennettävä, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä ilmene, että laitoksessa, josta on kyse pääasiassa, turbopuhaltimen toimimiseen käytettävää sähköä käytettäisiin muuten kuin pyörittämään ympäröivän ilman tiivistämiseen tarvittavia sähkömoottoreita. Hüttenwerke Kruppin huomautukset perustuvat olettamaan siitä, että pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa käytettyä sähköä käytetään turbopuhaltimen toiminnan käyttövoimana. Hüttenwerke Krupp on sitä paitsi istunnossa vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen vahvistanut, että turbopuhaltimesta saatu paineilma lämmitetään tämän jälkeen esikuumentimessa ennen kuin se johdetaan masuuniin.

30

Vaikka oletettaisiin, että turbopuhallin ei olisi toiminut sähköllä vaan pikemminkin energiatuotteella, kuten dieselöljyllä, viimeksi mainittu tuote ei kuuluisi direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun kaksoiskäyttötuotteena käytettävän energiatuotteen käsitteen alaan siten, että se voitaisiin sulkea kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska asianomaisen energiatuotteen käytöllä ainoastaan tuotettaisiin käyttövoimaa, mikä vastaa näin ollen sen käyttöä moottoripolttoaineena.

31

Tämän tuomion 26–28 kohdassa esitetyistä syistä kyseisen säännöksen kolmatta luetelmakohtaa ei näin ollen voida tulkita siten, että siinä suljetaan mainitun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sähkö, jota käytetään samanlaiseen tarkoitukseen kuin tällaista energiatuotetta, aiheuttamatta sitä, ettei se samanlainen kohtelu, jonka unionin lainsäätäjä on energiatuotteiden ja sähkön välillä halunnut mainitun direktiivin 2003/96 soveltamisalan rajaamisen osalta toteuttaa, toteudu.

32

Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmatta luetelmakohtaa on tulkittava siten, että sellaisten turbopuhaltimien voimanlähteenä käytetty sähkö, joiden tarkoituksena on tiivistää ilmaa, jota sen jälkeen käytetään masuunissa prosessissa, jossa raakarautaa tuotetaan rautamalmista kemiallisella pelkistyksellä, ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”sähköä, jota käytetään pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä”.

33

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan kolmatta luetelmakohtaa on tulkittava siten, että sellaisten turbopuhaltimien voimanlähteenä käytetty sähkö, joiden tarkoituksena on tiivistää ilmaa, jota sen jälkeen käytetään masuunissa prosessissa, jossa raakarautaa tuotetaan rautamalmista kemiallisella pelkistyksellä, ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”sähköä, jota käytetään pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä”.