—

TNS Dimarso NV, edustajinaan P. Flamey, G. Verhelst ja A. Lippens, advocaten,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään J.-C. Halleux, N. Zimmer ja C. Pochet, avustajinaan R. Vander Hulst, D. D’Hooghe ja N. Kiekens, advocaten,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Varone, avvocato dello Stato,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Manhaeve ja A. Tokár,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) 53 artiklan 2 kohdan tulkintaa tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen valossa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on TNS Dimarso NV (jäljempänä Dimarso) ja vastaajana Vlaams Gewest (Flanderin hallintoalue) ja joka koskee tarjoajien tarjousten arviointimenetelmän sääntöjenmukaisuutta viimeksi mainitun yhteisön järjestämässä julkisessa palveluhankinnassa.

3

Direktiivin 2004/18 johdanto-osan 46 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Hankintasopimukset olisi tehtävä puolueettomin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen ja joilla taataan, että tarjous arvioidaan todellisen kilpailun olosuhteissa. Tämän vuoksi on syytä hyväksyä vain kaksi hankintasopimuksen tekoperustetta: alhaisin hinta ja kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.

Jotta varmistetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen hankintasopimuksen tekemisessä olisi säädettävä oikeuskäytännössä vakiintuneesta velvoitteesta taata tarvittava avoimuus, jotta kaikki tarjoajat voivat kohtuudella saada tietoja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi sovellettavista perusteista ja menettelyistä. Näin ollen hankintaviranomaisten on ilmoitettava hankintasopimuksen tekoperusteet ja kunkin perusteen suhteellinen painoarvo hyvissä ajoin, jotta tarjoajat ovat niistä tietoisia tarjousta laatiessaan. Hankintaviranomaiset voivat poiketa hankintasopimusten tekoperusteiden painoarvon ilmoittamisesta asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka niiden on kyettävä perustelemaan, jos painoarvoa ei voida määrittää ennakolta erityisesti sopimuksen monimutkaisuuden vuoksi. Tällöin niiden on ilmoitettava perusteiden merkitys alenevassa tärkeysjärjestyksessä.

Jos hankintaviranomaiset päättävät tehdä sopimuksen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, niiden olisi arvioitava tarjoukset hintalaatusuhteeltaan parhaan tarjouksen määrittämiseksi. Tätä varten niiden on määritettävä taloudelliset ja laadulliset perusteet, joiden nojalla olisi voitava määrittää hankintaviranomaiselle kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Nämä perusteet on määriteltävä sopimuksen kohteen mukaisesti siten, että niiden perusteella voidaan arvioida kunkin tarjouksen suoritustaso suhteessa teknisissä eritelmissä määritettyyn sopimuksen kohteeseen sekä kunkin tarjouksen hintalaatusuhde.

– –”

4

Direktiivin 2004/18 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaisten on kohdeltava taloudellisia toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti.”

5

Kyseisen direktiivin 53 artiklassa, jonka otsikkona on ”Hankintasopimuksen tekoperusteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Rajoittamatta tietyistä palveluista suoritettavia korvauksia koskevien kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten soveltamista hankintaviranomaisten on käytettävä seuraavia hankintasopimusten tekoperusteita:

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdan mukaisessa tapauksessa hankintaviranomaisen on täsmennettävä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi valitsemansa kunkin perusteen suhteellinen painotus hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa tai, jos on kyse kilpailullisesta neuvottelumenettelystä, hankekuvauksessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannen alakohdan säännösten soveltamista.

Painotukset voidaan ilmaista määrittämällä äärirajoiltaan kohtuullinen suuruusluokka.

Jos hankintaviranomainen katsoo, että painottaminen ei todistettavasti ole mahdollista, se ilmoittaa hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa tai, jos on kyse kilpailullisesta neuvottelumenettelystä, hankekuvauksessa perusteiden tärkeysjärjestyksen.”

6

Julkisista hankinnoista ja tietyistä rakennusurakoista sekä tavara- ja palveluhankinnoista 24.12.1993 annetun lain (wet van 24 december 1993 betreffende de overheidsopdrachten en sommige opdrachten voor aanneming van werken, leveringen en diensten), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasiassa, 16 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yleisen tai rajoitetun tarjouspyynnön yhteydessä hankintasopimuksen sopimuspuoleksi on valittava se tarjoaja, joka on tehnyt kiinnostavimman säännönmukaisen tarjouksen, kun otetaan huomioon ne sopimuksentekoperusteet, jotka on mainittava erityisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa tai tarpeen vaatiessa hankintailmoituksessa. Sopimuksentekoperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, kuten tavaroiden tai palvelujen laatuun, hintaan, tekniseen arvoon, esteettiseen ja toiminnalliseen luonteeseen, ympäristöä koskeviin ominaisuuksiin, sosiaalisiin ja eettisiin näkökohtiin, käyttökustannuksiin, kannattavuuteen, myynnin jälkeisiin palveluihin ja tekniseen apuun, toimituspäivään ja toimitus- tai suoritusmääräaikaan. ‐ ‐”

7

Julkisista rakennusurakoista sekä julkisista tavara- ja palveluhankinnoista ja julkisista rakennusurakkakonsessioista 8.1.1996 annetun kuninkaan päätöksen (koninklijk besluit van 8 januari 1996 betreffende de overheidsopdrachten voor aanneming van werken, leveringen en diensten en de concessies voor openbare werken), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasiassa, 115 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomainen valitsee säännönmukaisen tarjouksen, jonka se katsoo hankinnan mukaisesti vaihtelevien perusteiden perusteella olevan kiinnostavin. ‐ ‐ Hankintaviranomainen mainitsee erityisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa ja mahdollisesti hankintailmoituksessa kaikki sopimuksentekoperusteet, jos mahdollista niille annetussa tärkeysjärjestyksessä, mistä erityisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa tässä tapauksessa mainitaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietyistä palveluista maksettavista korvauksista annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamista. Jos muuta ei mainita, sopimuksentekoperusteet ovat samanarvoisia.

‐ ‐”

8

Vlaamse Gewest käynnisti Euroopan unionin virallisessa lehdessä 31.1.2012 julkaistulla ilmoituksella palveluhankinnoista otsikolla ”Woonsurvey 2012: survey naar de woning en de woonconsument in Vlaanderen” tarjouspyyntömenettelyn, jonka tavoitteena oli teettää laaja Flanderin alueen (Belgia) asumisoloja ja asukaskuluttajia käsittelevä tutkimus. Hankintasopimuksen ennakoitu arvo arvonlisäveroineen oli noin 1400000 euroa.

9

Tätä hankintasopimusta koskevassa tarjouspyynnössä mainittiin kaksi seuraavaa sopimuksentekoperustetta:

”1 Tarjouksen laatu (50/100)

Töiden valmistelun, järjestelyn ja kenttätoteutuksen laatu sekä tietojen tallennuksen ja esikäsittelyn laatu. Tarjotut palvelusuoritukset on kuvailtava mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Tarjouksesta on ilmettävä selvästi, että tarjoaja kykenee suoriutumaan koko hankintasopimuksesta (vähintään 7000 otosyksikköä / enintään 10000 otosyksikköä) asetetussa 12 kuukauden toimitusajassa.

2 Hinta (50/100)

Hankintahinta perusotoksen (7000 otosyksikköä) suorittamiselle ja hankintahinta kutakin käyttöön asetettua 500 lisäosoitteen erää kohti (määrät sisältävät arvonlisäveron).”

10

Tarjouksia saatiin neljältä tarjoajalta, jotka arviointilautakunnan laatiman laadullista valintaa koskevan pöytäkirjan mukaan täyttivät teknistä asiantuntemusta koskevat vähimmäisvaatimukset. Tarjousten arviointimenetelmä määriteltiin arviointilautakunnan 23.3.2012 laatimassa sopimuspuolen valintaa koskevassa raportissa seuraavasti:

”Lautakunta siirtyi tämän jälkeen arvioimaan tarjouksia.

Kaikki neljä tarjousta arvioitiin ja niitä verrattiin keskenään edellä mainituilla perusteilla. Tarjoukset tutkittiin ja arvioitiin ensin laadullisen perusteen mukaan. Kullekin tarjoukselle annettiin yksimielisellä päätöksellä tietty arvosana (hyvä – tyydyttävä – heikko). Tämän jälkeen käytettiin perusteena hintaa.

Näiden arvosanojen perusteella määritettiin tarjousten lopullinen luokitus.”

11

Sopimuspuolen valintaa koskevasta raportista ilmenee, että Dimarso ja kaksi muuta tarjoajaa saivat ensimmäisestä perusteesta eli tarjouksensa laadusta arvosanan ”hyvä” ja neljäs tarjoaja sai arvosanan ”heikko”. Toisen perusteen eli hinnan osalta sopimuspuolen valintaa koskevassa raportissa todetaan seuraavaa:

”Yleiskatsaus

Jäljempänä olevassa yleiskatsauksessa esitetään yhtäältä perushankinnan suoritushinta (7000 otosyksikköä) ja toisaalta 500:n erissä suoritettujen haastattelujen suoritushinta (arvonlisävero mukaan lukien):

12

Näiden kahden perusteen mukaisesti tarjoajat luokiteltiin sopimuspuolen valintaa koskevassa raportissa lopullisesti seuraavasti:

13

Vlaamse Gewestin 11.4.2012 tekemällä päätöksellä sopimuspuoleksi valittiin Flanderin energia-, asunto-, kaupunkipolitiikka- ja yhteisötalousministerin kautta Ipsos Belgium. Dimarso vaati 14.6.2012 nostamallaan kanteella tämän päätöksen kumoamista. Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä näytetään tutkitun tarjouksia painotuksen ”hyvä – tyydyttävä ‐ heikko” perusteella, jota ei mainita tarjouspyynnössä tarjousten laadullisen perusteen osalta, ja osien ”hinta” perusteella, jotka on mainittu hintaperusteen osalta, suorittamatta tarjousten asianmukaista lopullista tutkimista, vertailua ja arviointia ottamalla huomioon sopimuksentekoperusteet, sellaisina kuin ne on esitetty tarjouspyyntöasiakirjoissa, mukaan lukien painotus ”50/100” kummankin sopimuksentekoperusteen osalta, sellaisina kuin ne ovat täsmennettyinä tarjouspyyntöasiakirjoissa.

14

Raad van Staten mukaan sekä direktiivin 2004/18 johdanto-osan 46 perustelukappaleessa että sen 53 artiklan 2 kohdassa käytetään ainoastaan ilmaisuja ”perusteet” ja niiden ”suhteellinen painotus”, eikä arviointimenetelmää ja painotussääntöjä mainita missään nimenomaisesti. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, ettei arviointimenetelmän valinta ole suinkaan neutraali, vaan se voi päinvastoin määrätä sopimuksentekoperusteiden mukaan tehtävän tarjousten arvioinnin lopputuloksen. Se mainitsee tältä osin hintaperusteen, jonka osalta hankintaviranomainen voi käyttää erilaisia menetelmiä, kuten suhteellisuussäännön soveltamista, suurimman pistemäärän antamista halvimmalle tarjoukselle, nollan pisteen antamista kalleimmalle tarjoukselle ja lineaarisen interpolaation soveltamista väliin jääville tarjouksille tai mediaanihintaisen tarjouksen maksimaalista suosimista.

15

24.1.2008 annetussa tuomiossa Lianakis ym. (C-532/06, EU:C:2008:40, 38, 44 ja 45 kohta) katsottiin, että julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL 1992, L 209, s. 1) 36 artiklan 2 kohdan – joka on olennaisin osin direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdan kanssa analoginen säännös ‐ vastaista on, että hankintaviranomainen vahvistaa tarjouspyyntöasiakirjojen tai hankintailmoituksen julkaisemisen jälkeen painotuskertoimet, painotussäännöt ja alaperusteet jommassakummassa näistä asiakirjoista mainituille sopimuksentekoperusteille, jos näitä sääntöjä, painotuskertoimia ja alaperusteita ei aikaisemmin ole annettu tarjoajien tietoon. Yhteisöjen tuomioistuin siten katsoi, että unionin oikeuden säännösten kanssa yhteensoveltumatonta on ”painotuskertoimien” jälkikäteisten vahvistamisen lisäksi ”alaperusteiden” vahvistaminen jälkikäteen.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että nyt käsiteltävässä asiassa esiin tulee kysymys siitä, tarkoittiko yhteisöjen tuomioistuin tällä lisäviittauksella alaperusteisiin myös tapaa, jolla sopimuksentekoperusteita arvioidaan, mikä tuo mieleen painotussäännöt. Näin ollen ei ole helppoa hylätä väitteitä, joiden mukaan yhteisöjen tuomioistuin on käyttäessään ilmaisua ”alaperusteet”, tarkoittanut myös arviointimenetelmää. Ei kuitenkaan myöskään ole selvää, että 24.1.2008 annetusta tuomiosta Lianakis ym. (C-532/06, EU:C:2008:40) johtuu, että myös itse arviointimenetelmä olisi ilmoitettava tarjoajille, ja vielä vähemmän, että tämä menetelmä olisi aina vahvistettava ennalta. Joka tapauksessa on mahdollista päätellä, että kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa esitetty kysymys ei koskenut nimenomaisesti arviointimenetelmän vahvistamista jälkikäteen ja että näin ollen sillä ei ollut samaa ulottuvuutta kuin nyt käsiteltävässä asiassa esiin tulevalla kysymyksellä.

17

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuin ei myöskään ole nimenomaisesti tutkinut tätä seikkaa 21.7.2011 antamassaan tuomiossa Evropaïki Dynamiki v. EMSA (C‑252/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:512), jossa se viitaten 24.1.2008 annettuun tuomioon Lianakis ym. (C-532/06, EU:C:2008:40) korostaa sitä, että alaperusteiden käyttämisen laillisuutta ja niiden vastaavaa painottamista on aina tutkittava yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen valossa. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä nämä tuomiot eivät anna vastausta, tai ne eivät ainakaan anna ratkaisevaa vastausta, pääasiassa esiin tulevaan kysymykseen siitä, onko myös tarjousten arviointimenetelmä eli se konkreettinen menetelmä, jota hankintaviranomainen käyttää tarjousten pisteyttämiseksi, annettava tarjoajille ennakolta tiedoksi.

18

Näiden seikkojen perusteella Raad van State on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohtaa, tarkasteltuna erikseen ja tarkasteltuna yhdessä julkisia hankintoja koskevien unionin oikeuden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen ulottuvuuden kanssa, tulkittava siten, että jos hankintasopimuksen sopimuspuoleksi valitaan tarjoaja, jonka tarjous on hankintaviranomaisen kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin, hankintaviranomaisen on aina määritettävä arviointimenetelmä tai painotussäännöt, joiden avulla tarjoukset arvioidaan sopimuksentekoperusteiden ja alaperusteiden perusteella, tämän menetelmän ja näiden sääntöjen ennakoitavuudesta, tavanomaisuudesta tai ulottuvuudesta riippumatta etukäteen ja sisällytettävä ne hankintailmoitukseen tai tarjouspyyntöasiakirjoihin

tai

jos tällaista yleistä velvollisuutta ei ole, siten, että tiettyjen seikkojen, kuten kyseisten painotussääntöjen ulottuvuus, ennakoimattomuus tai epätavanomaisuus, esiintyessä tämä velvollisuus kuitenkin on olemassa?”

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen valossa, tulkittava siten, että kun kyseessä on julkista palveluhankintaa koskeva sopimus, jonka sopimuspuoli on hankintaviranomaisen kannalta kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteen perusteella, hankintaviranomaisella on aina velvollisuus saattaa mahdollisten tarjoajien tietoon kyseistä hankintaa koskevassa hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa se arviointimenetelmä tai ne painotussäännöt, joiden perusteella tarjouksia arvioidaan näissä asiakirjoissa julkaistujen sopimuksentekoperusteiden mukaan, tai voivatko tällaisen yleisen velvollisuuden puuttuessa kyseessä olevalle hankinnalle ominaiset seikat saada aikaan tällaisen velvollisuuden.

20

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on todettava, että kun hankintaviranomainen päättää tehdä hankintasopimuksen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sillä on velvollisuus täsmentää hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa suhteellinen painotus, jonka se antaa kullekin valitulle sopimuksentekoperusteelle kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi. Painotus voidaan ilmaista määrittämällä äärirajoiltaan asianmukainen suuruusluokka. Jos hankintaviranomainen katsoo, että painottaminen ei todistettavista syistä ole mahdollista, se ilmoittaa hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa tai, jos on kyse kilpailullisesta neuvottelumenettelystä, hankekuvauksessa perusteiden tärkeysjärjestyksen.

21

Kuten direktiivin 2004/18 46 perustelukappaleessa täsmennetään, näiden vaatimusten tarkoituksena on, että kaikki tarjoajat voivat kohtuudella saada tietoja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi sovellettavista perusteista ja menettelyistä. Lisäksi ne heijastavat kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettyä hankintaviranomaisten velvollisuutta kohdella taloudellisia toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä toimia avoimesti.

22

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate ja avoimuusvelvollisuus merkitsevät erityisesti sitä, että tarjoajilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet sekä silloin, kun ne laativat tarjouksiaan, että silloin, kun hankintaviranomainen arvioi niiden tekemiä tarjouksia (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2005, ATI EAC e Viaggi di Maio ym., C-331/04, EU:C:2005:718, 22 kohta ja tuomio 24.5.2016, MT Højgaard ja Züblin, C-396/14, EU:C:2016:347, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että julkisia hankintoja koskevan sopimuksen kohde ja tekoperusteet on määritettävä selvästi jo heti tämän sopimuksen tekomenettelyn alussa (tuomio 10.5.2012, komissio v. Alankomaat, C-368/10, EU:C:2012:284, 56 kohta) ja että hankintaviranomainen ei saa soveltaa sopimuksentekoperusteille alaperusteita, joita se ei ole ennalta saattanut tarjoajien tietoon (tuomio 21.7.2011, Evropaïki Dynamiki v. EMSA, C‑252/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:512, 31 kohta). Hankintaviranomaisen on myös tulkittava sopimuksentekoperusteita samalla tavoin koko menettelyn ajan (tuomio 18.10.2001, SIAC Construction, C-19/00, EU:C:2001:553, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Näitä vaatimuksia sovelletaan periaatteessa soveltuvin osin hankintaviranomaisten velvollisuuteen ilmoittaa hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa kunkin sopimuksentekoperusteen suhteellinen painotus. Oikeuskäytännössä on siten katsottu, että hankintaviranomainen ei periaatteessa voi soveltaa painotussääntöjä, joita se ei ole etukäteen saattanut tarjoajien tietoon (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2008, Lianakis ym., C-532/06, EU:C:2008:40, 38 ja 42 kohta).

25

Kunkin sopimuksentekoperusteen painotus on, ellei direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan säännöksistä muuta johdu, vahvistettava selvästi jo julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn alussa, jolloin tarjoajat voivat määrittää objektiivisesti sen tosiasiallisen merkityksen, joka tietyllä sopimuksentekoperusteella on suhteessa muuhun perusteeseen hankintaviranomaisen arvioidessa niitä myöhemmin. Kunkin sopimuksentekoperusteen suhteellista painotusta ei myöskään saada muuttaa menettelyn aikana.

26

Unionin tuomioistuin on kuitenkin myöntänyt, että hankintaviranomaisen on mahdollista määrittää tarjousten jättämiselle annetun määräajan päätyttyä painotuskertoimet alaperusteille, jotka olennaisilta osilta vastaavat tarjoajien tietoon aiemmin annettuja perusteita, kolmen edellytyksen täyttyessä: ensinnäkään tämä jälkikäteen tapahtuva määrittäminen ei muuta tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa määriteltyjä sopimuksentekoperusteita, toiseksi se ei sisällä seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa tarjousten valmisteluun, jos ne olisivat olleet tällöin tiedossa, ja kolmanneksi tätä määrittämistä ei ole suoritettu sellaisten seikkojen perusteella, joilla voi olla johonkin tarjoajaan kohdistuva syrjivä vaikutus (tuomio 21.7.2011, Evropaïki Dynamiki v. EMSA, C‑252/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:512, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdassa tai missään muussakaan kyseisen direktiivin säännöksessä ei kuitenkaan vahvisteta hankintaviranomaisen velvollisuutta saattaa mahdollisten tarjoajien tietoon arviointimenetelmää, jota se soveltaa arvioidakseen ja luokitellakseen konkreettisesti tarjoukset kyseessä olevaa hankintamenettelyä koskevassa asiakirja-aineistossa aiemmin vahvistettujen hankintasopimuksen tekoperusteiden ja niiden suhteellisen painotuksen perusteella, julkaisemalla se hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa.

28

Tällaista yleistä velvollisuutta ei myöskään ilmene oikeuskäytännöstä.

29

Oikeuskäytännössä on katsottu, että arviointilautakunnalla täytyy olla tietty vapaus tehtävänsä hoitamisessa ja että se siten voi jäsennellä oman esitettyjen tarjousten tutkimista ja analysointia koskevan työnsä muuttamatta tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa vahvistettuja hankintasopimuksen tekoperusteita (ks. tuomio 21.7.2011, Evropaïki Dynamiki v. EMSA, C‑252/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:512, 35 kohta).

30

Tämä vapaus on myös perusteltua käytännöllisistä syistä. Hankintaviranomaisen täytyy voida mukauttaa soveltamaansa arviointimenetelmää arvioidakseen ja luokitellakseen tarjouksia yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan.

31

Hankintasopimusten tekomenettelyjä sääntelevien, direktiivin 2004/18 2 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti ja kaiken suosimisriskin välttämiseksi hankintaviranomaisen tarjousten konkreettiseksi arvioimiseksi ja luokittelemiseksi soveltamaa arviointimenetelmää ei periaatteessa saada määrittää sen jälkeen, kun hankintaviranomainen on avannut tarjoukset. Kuitenkin silloin, kun tämän menetelmän määrittäminen ei ole mahdollista toteen osoitettavista syistä ennen tarjousten avaamista, hankintaviranomaista ei voida moittia siitä, että se on vahvistanut sen vasta avaamisen jälkeen tai sen jälkeen, kun sen arviointilautakunta on saanut tarjousten sisällön tietoonsa, kuten Belgian hallitus toteaa.

32

Hankintasopimusten tekomenettelyä sääntelevien mainittujen periaatteiden ja tämän tuomion 24 ja 25 kohdassa esitettyjen toteamusten mukaisesti siitä, että hankintaviranomainen vahvistaa arviointimenetelmän hankintailmoituksen tai tarjouspyyntöasiakirjojen julkaisemisen jälkeen, ei voi olla vaikutuksena sopimuksentekoperusteiden tai niiden suhteellisen painotuksen muuttaminen.

33

Nyt käsiteltävässä asiassa herää kysymys, onko pääasiassa kyseessä olevassa hankintasopimuksen tekomenettelyssä noudatettu direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdasta johtuvia velvoitteita, koska yhtäältä hankintaviranomainen on maininnut tarjouspyynnössä yksinomaan kaksi sopimuksentekoperustetta, eli laadun ja hinnan, joita kumpaakin koski maininta ”(50/100)”, ja koska toisaalta arviointilautakunta on käyttänyt asteikkoa hyvä – tyydyttävä – heikko tarjousten laatuperusteen arvioimiseksi ilman, että olisi käytetty asteikkoa hintaa koskevalla sopimuksentekoperusteelle.

34

Tältä osin on todettava, että nämä kaksi mainintaa ”(50/100)” merkitsevät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössä antamien tietojen mukaan, että kummallakin sopimuksentekoperusteella on sama merkitys.

35

Näyttää kuitenkin siltä, että tämä menettely ei mahdollistanut kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen yksilöimiseksi suoritetun tarjoajien luokittelun yhteydessä niiden tarjousten hintalaatusuhteen erojen esiin tuomista samalla kun noudatettiin maininnalla ”(50/100)” vahvistettua sopimuksentekoperusteiden suhteellista painotusta. Näyttää erityisesti siltä, että tämä menettely saattoi vaikuttaa hintaperusteeseen antamalla sille ratkaisevan painon suhteessa tarjouksiin, jotka on luokiteltu tämän tuomion 33 kohdassa mainitulla laatuasteikolla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, onko hankintaviranomainen noudattanut todellakin hankintailmoituksessa julkaistua kummankin sopimuksentekoperusteen suhteellista painotusta tarjousten arvioinnissa.

36

Vaikka hankintaviranomainen voi käyttää asteikkoa jonkin sopimuksentekoperusteen arvioimiseksi ilman, että asteikko julkaistaan tarjouspyynnössä tai tarjouspyyntöasiakirjoissa, sen vaikutuksena ei kuitenkaan saa olla muuttaa näissä asiakirjoissa julkaistujen sopimuksentekoperusteiden suhteellisen painotuksen muuttuminen, kuten on todettu tämän tuomion 32 kohdassa.

37

Näin ollen kaikista edellä esitetyistä seikoista johtuu, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava siten, että direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen valossa, on tulkittava siten, että sellaisen palveluhankintasopimuksen tapauksessa, jonka sopimuspuoli on valittava hankintaviranomaisen kannalta kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteen perusteella, viimeksi mainitulla ei ole velvollisuutta saattaa mahdollisten tarjoajien tietoon kyseistä hankintaa koskevassa hankintailmoituksessa taikka tarjouspyyntöasiakirjoissa hankintaviranomaisen tarjousten konkreettiseksi arvioimiseksi ja luokittelemiseksi soveltamaa arviointimenetelmää. Sitä vastoin mainitun menetelmän vaikutuksena ei saa olla sopimuksentekoperusteiden ja niiden suhteellisen painotuksen muuttuminen.

38

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 53 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen valossa, on tulkittava siten, että sellaisen palveluhankintasopimuksen tapauksessa, jonka sopimuspuoli on valittava hankintaviranomaisen kannalta kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteen perusteella, viimeksi mainitulla ei ole velvollisuutta saattaa mahdollisten tarjoajien tietoon kyseistä hankintaa koskevassa hankintailmoituksessa taikka tarjouspyyntöasiakirjoissa hankintaviranomaisen tarjousten konkreettiseksi arvioimiseksi ja luokittelemiseksi soveltamaa arviointimenetelmää. Sitä vastoin mainitun menetelmän vaikutuksena ei saa olla sopimuksentekoperusteiden ja niiden suhteellisen painotuksen muuttuminen.