1

Kantaja Sergiy Klyuyev on Ukrainan presidentin hallinnon entisen päällikön Andrii Klyuyevin veli.

2

Euroopan unionin neuvosto antoi 5.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP (EUVL L 66, s. 26).

3

Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

4

Kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan seuraavissa kohdissa.

5

Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla asetuksen (EU) N:o 208/2014 Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 66, s. 1).

6

Päätöksen 2014/119 mukaisesti asetuksessa N:o 208/2014 määrätään kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä ja määritellään mainittuja toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääasiassa samansisältöisesti kuin kyseisessä päätöksessä.

7

Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 tarkoitettujen henkilöiden nimet käyvät ilmi kyseisen päätöksen liitteessä ja kyseisen asetuksen liitteessä I olevasta luettelosta (jäljempänä luettelo), josta käyvät myös erityisesti ilmi perustelut heidän luetteloon merkitsemiselleen.

8

Kantajan nimi oli merkitty luetteloon, ja siihen oli liitetty tunnistustieto ”liikemies; Andrii Kliuievin veli”, ja seuraavanlainen perustelu:

9

Neuvosto julkaisi 6.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, joista säädetään Ukrainan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetuissa päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 (EUVL C 66, s. 1). Tämän ilmoituksen mukaan ”asianomaiset henkilöt voivat toimittaa neuvostolle pyynnön, että olisi harkittava uudelleen päätöstä sisällyttää heidät edellä mainittuun luetteloon, pyyntöä tukevine asiakirjoineen – –”. Ilmoituksessa asianomaisia henkilöitä pyydetään kiinnittämään huomiota myös ”siihen, että neuvoston päätökseen voi hakea muutosta – – unionin yleisessä tuomioistuimessa [SEUT] 275 artiklan toisessa kohdassa ja [SEUT] 263 artiklan neljännessä ja kuudennessa kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti”.

10

Päätöstä 2014/119 muutettiin 29.1.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/143 (EUVL L 24, s. 16), joka tuli voimaan 31.1.2015. Siltä osin kuin kyse on niiden henkilöiden nimeämisen perusteista, joita kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskevat, viimeksi mainitun päätöksen 1 artiklasta käy ilmi, että päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta korvattiin seuraavalla tekstillä:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

11

Asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta 29.1.2015 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2015/138 (EUVL L 24, s. 1) muutettiin asetusta N:o 208/2014 päätöksen 2015/143 mukaisesti.

12

Päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014 muutettiin myöhemmin päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.3.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/364 (EUVL L 62, s. 25) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/357 (EUVL L 62, s. 1). Päätöksellä 2015/364 muutettiin päätöksen 2014/119 5 artiklaa jatkamalla rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta 6.6.2015 asti. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 korvattiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liite I.

13

Päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 kantajan nimi säilytettiin luettelossa, johon sisältyi tunnistustieto ”liikemies; Andrii Kliuievin veli” ja uusi perustelu, joka oli seuraavanlainen:

14

Neuvosto antoi 5.6.2015 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/876 (EUVL L 142, s. 30) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/869 (EUVL L 142, s. 1). Päätöksellä 2015/876 yhtäältä korvattiin päätöksen 2014/119 5 artikla jatkamalla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.10.2015 saakka ja toisaalta muutettiin viimeksi mainitun päätöksen liitettä. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/869 muutettiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liitettä I.

15

Päätöksellä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/869 kantajan nimi säilytettiin luettelossa nimikkeellä ”liikemies; Andrii Kliuievin veli” ja uusin perusteluin, jotka olivat seuraavanlaiset:

16

Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä.

17

Neuvosto esitti 12.8.2014 ja 18.12.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan ohjeiden 18 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla perustellun pyynnön siitä, että erään vastaajan vastauksen liitteen sisältöä ei toistettaisi tämän asian niissä asiakirjoissa, joihin yleisö saa tutustua.

18

Euroopan komissio toimitti 18.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 6.11.2014 antamallaan määräyksellä. Komissio luopui unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2014 jättämällään asiakirjalla väliintulokirjelmän jättämisestä.

19

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena 14.8.2015 asianosaisia lausumaan siitä, onko kantajalla edelleen oikeussuojan tarve sen jälkeen, kun on muutettu perustelua, jonka nojalla hänen nimensä merkittiin luetteloon, ja rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin kantajan osalta 6.6.2015 saakka päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357, ja jos näin on, mihin kanneperusteisiin nähden tämä tarve on edelleen olemassa. Asianosaiset vastasivat pyyntöön asetetussa määräajassa. Asianosaiset esittivät niin ikään asetetussa määräajassa kysymyksiin annettuja vastauksia koskevat huomautuksensa.

20

Kantaja mukautti vaatimuksiaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.8.2015 jättämällään asiakirjalla ja vaati myös päätöksen 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/869 kumoamista. Neuvosto esitti 14.9.2015 työjärjestyksen 66 artiklan mukaisesti perustellun pyynnön siitä, että vaatimusten mukauttamista koskevista kirjelmistä esitettyjen huomautusten eräiden liitteiden sisältöä ei toistettaisi tämän asian niissä asiakirjoissa, jotka ovat yleisön saatavilla.

21

Asianosaisten ja väliintulijan suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 24.9.2015 pidetyssä istunnossa.

22

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

23

Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

24

Kuten edellä 12 ja 13 kohdassa on todettu, päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 muutettiin kantajan nimen luetteloon merkitsemisen perustelua ja jatkettiin rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.6.2015 saakka. Päätöksellä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/869 muutettiin myöhemmin kyseiseen luetteloon merkitsemisen perustelua ja jatkettiin rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.10.2015 saakka.

25

Kantaja ei nostanut kannetta päätöksestä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksesta 2015/357, joista siis tuli lopullisia häneen nähden. Hän sitä vastoin mukautti vaatimuksiaan tässä asiassa siten, että ne koskevat myös päätöksen 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/869 kumoamista.

26

Neuvosto, jota komissio tukee, väittää, että koska kantaja ei riitauttanut päätöstä 2015/364 eikä täytäntöönpanoasetusta 2015/357, joilla korvattiin päätöksellä 2014/119 ja asetuksella N:o 208/2014 vahvistetut rajoittavat toimenpiteet, hän on implisiittisesti hyväksynyt olevansa kyseisten toimenpiteiden kohteena ja on näin ollen menettänyt oikeussuojan tarpeensa. Siihen, että kantaja mukautti esittämiään vaatimuksia niin, että ne koskevat myös päätöksen 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/869 kumoamista, ei voida vedota hänen oikeussuojan tarpeensa jatkumisen tueksi, koska mukauttaminen on vaikutuksetonta ja se on jätettävä tutkimatta.

27

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnin kohteen on kantajan oikeussuojan tarpeen tavoin oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, ja tämä voimassa pysyminen edellyttää sitä, että kanne voi mahdollisesti tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.6.2013, Ayadi v. komissio, C‑183/12 P, EU:C:2013:369, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Lisäksi oikeuskäytännöstä seuraa, että vaikkei riidanalaisen toimen lainvastaisuuden toteaminen voi sinänsä korjata aineellista vahinkoa tai yksityiselämän loukkausta, se voi kuitenkin palauttaa asianomaisen henkilön maineen tai olla tietynlainen korvaus hänelle lainvastaisuudesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, mikä voi siten olla peruste hänen oikeussuojan tarpeensa jatkumiselle (ks. vastaavasti tuomio 28.5.2013, Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, C‑239/12 P, Kok., EU:C:2013:331, 70–72 kohta).

29

Käsiteltävässä asiassa neuvoston ja komission unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen (ks. edellä 19 kohta) antamia vastauksia koskevissa huomautuksissaan kantaja toteaa, että vaikka häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet on korvattu uusilla toimenpiteillä, hän säilyttää yhtäältä mahdollisuuden nostaa vahingonkorvauskanne siltä ajanjaksolta, jona lainvastainen toimenpide oli voimassa, ja toisaalta intressinsä saada tietyssä määrin maineensa palautetuksi.

30

Siitä, että hän ei ollut riitauttanut päätöstä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/357, kantaja toteaa erityisesti, että koska viimeksi mainituilla jatkettiin rajoittavia toimenpiteitä hänen osaltaan vain kolmella kuukaudella eli 6.6.2015 saakka, oli epätodennäköistä, että asia olisi voitu ratkaista tuomioistuimessa ennen kuin toimenpiteitä muutettiin uudelleen. Hän lisää, että hän oli kuitenkin mukauttanut päätöstä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/869, joilla myöhemmin jatkettiin rajoittavia toimenpiteitä hänen osaltaan, koskevia vaatimuksiaan ja että hänellä on siis edelleen oikeussuojan tarve tässä asiassa.

31

On todettava, että kantajalla on edelleen oikeussuojan tarve, joka johtuu siitä, että päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 lainvastaisiksi toteaminen voisi olla perusteena myöhemmälle kanteelle, jossa vaaditaan korvausta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka näistä toimista on aiheutunut niiden soveltamisaikana eli 6.3.2014–6.3.2015 (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 28 kohdassa mainittu tuomio Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, EU:C:2013:331, 82 kohta).

32

On todettava, että se, että päätös 2014/119 ja asetus N:o 208/2014 eivät enää ole voimassa, koska niitä on muutettu kantajan osalta päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357, ei voi vastata sitä, että unionin yleinen tuomioistuin mahdollisesti kumoaa alun perin annetut toimet, koska kyseinen muuttaminen ei merkitse kyseessä olevien toimien lainvastaisuuden toteamista (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 11.6.2014, Syria International Islamic Bank v. neuvosto, T‑293/12, EU:T:2014:439, 36–41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Näin ollen on todettava, että kantajalla on edelleen oikeussuojan tarve siitä huolimatta, että häntä koskevia rajoittavia toimenpiteitä on muutettu, ja siitä huolimatta, että hän ei ole nostanut kannetta päätöksestä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksesta 2015/357.

34

Kantaja esittää kanteensa tueksi seitsemän kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan oikeudellinen perusta puuttuu. Toisen kanneperusteen mukaan luetteloon merkitsemisen perusteita ei ole noudatettu. Kolmannen kanneperusteen mukaan puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta on loukattu. Neljäs kanneperuste koskee perustelujen puutteellisuutta. Viidennen kanneperusteen mukaan omaisuudensuojaa ja oikeutta hyvään maineeseen on loukattu. Kuudennen kanneperusteen mukaan on tehty tosiseikkoja koskeva virhe ja ilmeinen arviointivirhe, ja seitsemännen kanneperusteen mukaan näyttöä on arvioitu virheellisesti.

35

Kantaja väittää toisessa, kuudennessa ja seitsemännessä kanneperusteessa, joita on syytä tarkastella ensiksi, että häntä koskeva toimenpide annettiin ilman riittävän vankkaa tosiseikastoa. Hän väittää erityisesti, että ei ole osoitettu, että hän olisi ollut vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä tai ihmisoikeusloukkauksista Ukrainassa tai että hän olisi ollut lähellä vastuulliseksi todettua henkilöä, eikä ole osoitettu, että hän olisi ollut tutkinnan kohteena.

36

Neuvosto toteaa, että kirje, jonka Unkarin syyttäjänvirasto lähetti 3.3.2014 Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle (jäljempänä 3.3.2014 päivätty kirje), sisälsi riittävät tosiseikat päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 antamisen perusteeksi kantajaan nähden ja että näiden toimien antamisen jälkeiset todisteet vahvistavat, että viimeksi mainittua koskeva valmisteleva tutkinta oli aloitettu Ukrainassa julkisten varojen väärinkäyttöä koskevien syytetoimien yhteydessä, minkä vuoksi voitiin katsoa, että luetteloon merkitsemisen yleinen peruste täyttyi, riippumatta tutkinnan jatkotoimista.

37

Neuvosto korostaa myös, että on erotettava toisistaan yhtäältä Ukrainassa käynnissä olevat rikosoikeudelliset menettelyt, joiden yhteydessä kantaja voi kumota häneen kohdistetut epäilyt Ukrainan rikosprosessin säännösten mukaisesti, ja toisaalta Euroopan unionin tasolla toteutetut varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet, jotka ovat ajallisesti rajattuja ja jotka voidaan peruuttaa ja joiden antamiseksi neuvoston ei tarvitse esittää todisteita rikoksista, joiden osalta kantaja on tutkinnan kohteena.

38

Rajoittavien toimenpiteiden soveltamiseksi käytetyistä yleisistä kriteereistä, joiden määrittelyssä neuvostolla on laaja harkintavalta, on muistutettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttää se siinä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, riittävän täsmällistä ja konkreettista näyttöä (ks. tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, Kok., EU:C:2015:248, 41 ja 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Käsiteltävässä asiassa päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa asetetussa perusteessa säädetään, että rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä. Kyseisen päätöksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy lisäksi ilmi, että neuvosto antoi nämä toimenpiteet ”jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota – – Ukrainassa”.

40

Kantajan nimi on merkitty luetteloon sillä perusteella, että hän oli ”henkil[ö, jota] koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle”. Tästä käy ilmi neuvoston katsoneen, että kantaja oli sellaisen tutkinnan tai alustavan tutkinnan kohteena, joka ei ollut (tai ei ollut vielä) johtanut viralliseen syytteeseen asettamiseen, sen vuoksi, että hänen epäiltiin osallistuneen julkisten varojen väärinkäyttöön.

41

Kantajan nimen luetteloon merkitsemisen perusteen tueksi neuvosto vetoaa 3.3.2014 päivättyyn kirjeeseen sekä muihin todisteisiin, jotka ovat peräisin päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 jälkeiseltä ajalta.

42

3.3.2014 päivätyn kirjeen ensimmäisessä osassa täsmennetään, että ”Ukrainan lainvalvontaviranomaiset” ovat käynnistäneet joukon rikosoikeudellisia menettelyjä sellaisten entisten korkeiden virkamiesten tekemien rikosten tutkimiseksi, joiden nimet on lueteltu välittömästi tämän jälkeen ja joiden osalta edellä mainittujen rikosten tutkinnassa on voitu todeta merkittävien summien suuruinen julkisten varojen väärinkäyttö ja myöhempi siirtäminen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.

43

3.3.2014 päivätyn kirjeen toisessa osassa todetaan lisäksi, että ”tutkinnassa selvitetään muiden entisten korkeiden virkamiesten osallistumista samantyyppisiin rikoksiin” ja että heille on tarkoitus ilmoittaa lähiaikoina tutkinnan aloittamisesta. Näiden muiden korkeiden virkamiesten, joihin kantaja kuuluu, nimet on myös lueteltu välittömästi tämän jälkeen.

44

Kun tarkastellaan käsiteltävänä olevaa asiaa koskevia asiakirjoja, 3.3.2014 päivätty kirje on neuvoston tässä oikeusasteessa toimittamista todisteista ainoa, joka edeltää päätöstä 2014/119 ja asetusta 208/2014. Näin ollen näiden toimien laillisuutta on arvioitava ainoastaan tämän yhden todisteen valossa.

45

On näin ollen varmistettava, onko 3.3.2014 päivätty kirje riittävä todiste sen päätelmän tueksi, että kantajan on päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä”.

46

Vaikka 3.3.2014 päivätty kirje on peräisin kolmannen maan korkealta lainkäyttöviranomaiselta eli Ukrainan syyttäjänvirastosta, kuten neuvosto korostaa, kyseinen kirje sisältää ainoastaan yleisen väitteen, joka yhdistää kantajan nimen muiden entisten korkeiden virkamiesten nimien joukossa tutkintaan, jossa pääasiallisesti pyrittiin todentamaan henkilöiden osallistuminen julkisten varojen väärinkäyttöön liittyviin seikkoihin. Kirjeessä ei tarkenneta millään tavoin niiden tosiseikkojen toteamista, joiden paikkansapitävyyttä Ukrainan viranomaisten suorittamassa tutkinnassa tarkistettiin, ja vielä vähemmän kantajan – vaikka oletettuakin – henkilökohtaista vastuuta niistä.

47

Kuten neuvosto huomauttaa, unionin tuomioistuimet ovat toki rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen osalta lausuneet, että sen toteaminen, että henkilö on vastuussa rikoksesta, ei välttämättä edellytä sitä, että hänet on tuomittu tällaisesta rikoksesta (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, Kok., EU:C:2015:147, 72 kohta ja tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T‑256/11, Kok., EU:T:2014:93, 57–61 kohta).

48

Edellä 47 kohdassa mainitun oikeuskäytännön taustalla olleissa asioissa kyseisen kolmannen maan virallinen syyttäjä oli kuitenkin vähintään antanut kaikkien kantajien osalta määräyksen, jolla pyrittiin jäädyttämään heidän varansa ja jonka rikostuomioistuin oli hyväksynyt (edellä 47 kohdassa mainittu tuomio Ezz ym. v. neuvosto, EU:T:2014:93, 132 kohta). Tästä syystä rajoittavien toimenpiteiden soveltaminen näiden asioiden kantajiin perustui konkreettisiin tosiseikkoihin, jotka neuvostolla oli tiedossaan.

49

Käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että neuvostolla ei ollut tietoa niistä seikoista tai niistä menettelyistä, joista Ukrainan viranomaiset nimenomaisesti syyttivät kantajaa, ja toisaalta, että vaikka 3.3.2014 päivättyä kirjettä, johon neuvosto vetoaa, ei tarkasteltaisi erillään vaan asiayhteydessä, johon se liittyy, kyseinen kirje ei voi muodostaa edellä 38 kohdassa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaista riittävän vankkaa tosiseikastoa, jonka nojalla kantajan nimi voitaisiin merkitä luetteloon sillä perusteella, että hänen on ”todettu olevan vastuussa” julkisten varojen väärinkäytöstä.

50

Riippumatta siitä, missä vaiheessa on menettely, jonka kohteena kantajan oletetaan olevan, neuvosto ei voi antaa häntä koskevia rajoittavia toimenpiteitä ilman, että sen tiedossa on, mistä julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvistä tosiseikoista Ukrainan viranomaiset häntä nimenomaisesti arvostelivat. Vasta saatuaan tietoonsa nämä tosiseikat neuvosto voi todeta, että ne voidaan yhtäältä luokitella julkisten varojen väärinkäytöksi ja että niillä voidaan toisaalta horjuttaa Ukrainan oikeuden tilaa, jonka lujittaminen ja tukeminen ovat kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden antamisen tavoitteena, kuten edellä 39 kohdassa todettiin.

51

Lisäksi juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, Kok., EU:C:2013:518, 120 ja 121 kohta, ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, Kok., EU:C:2013:775, 65 ja 66 kohta).

52

Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajan nimeä luetteloon merkittäessä ei ole noudatettu päätöksellä 2014/119 vahvistettuja perusteita, joiden mukaan kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi otettavat henkilöt nimetään.

53

Koska toinen, kuudes ja seitsemäs kanneperuste ovat perusteltuja, kanne on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan päätöksen 2014/119 kumoamista kantajaa koskevilta osin ilman, että olisi tarpeen lausua muista perusteista, joihin kantaja on vedonnut.

54

Asetus N:o 208/2014 on samoista syistä kumottava kantajaa koskevilta osin.

55

Kantaja vaatii vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä myös päätöksen 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/869 kumoamista häntä koskevilta osin.

56

Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo ensiksi, että vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä on jätettävä tutkimatta. Se toteaa yhtäältä, että kantaja ei voi mukauttaa päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kumoamista koskevia vaatimuksia häntä koskevilta osin, koska kyseiset vaatimukset koskevat myös päätöstä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/869 sen vuoksi, että päätös 2014/119 ja asetus N:o 208/2014 oli jo korvattu päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357. Neuvoston mukaan päätös 2015/876 ja täytäntöönpanoasetus 2015/869 merkitsivät vain päätöksen 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/357 muutosta, eivätkä ne koskeneet päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014.

57

Neuvosto väittää toisaalta, että vaatimusten mukauttamista koskevaa kirjelmää ei ole perusteltu työjärjestyksen 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti, vaikka näin olisi pitänyt olla, kun otetaan huomioon uusi tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne uusien toimenpiteiden antamisajankohtana, eli tilanne, joka liittyi päätöksen 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/869 voimaantuloon.

58

Neuvosto toteaa myös, että joka tapauksessa vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä ei ole perusteltu.

59

On palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun alun perin riitautettu toimi korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa (ks. vastaavasti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T‑307/12 ja T‑408/13, Kok., EU:T:2014:926, 47 kohta).

60

On myös muistettava, että työjärjestyksen 86 artiklan 3 kohdan nojalla vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä sisältää tarvittaessa muun muassa mukautetut perusteet ja väitteet.

61

Käsiteltävässä asiassa ei ole näin. On palautettava mieleen, että päätöksen 2014/119 liite ja asetuksen N:o 208/2014 liite I ”korvattiin” päätöksellä 2015/364 ja vastaavasti täytäntöönpanoasetuksella 2015/357. Kuten edellä 13 kohdassa on selitetty, tämän muutoksen jälkeen kantajan nimi säilytettiin luettelossa uusin perusteluin. Kantaja ei riitauttanut näitä toimia erillisellä kanteella tai vaatimusten mukauttamista koskevalla kirjelmällä.

62

Kyseessä olevia liitteitä ”muutettiin” tämän jälkeen päätöksellä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/869. Kuten edellä 15 kohdassa on selitetty, tällä muutoksella kantajan nimi säilytettiin luettelossa uusin perusteluin. Nämä toimet ovat vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän kohteena.

63

Perustelut kantajan nimen merkitsemiselle luetteloon olivat seuraavat.

64

Kantajan nimi on ensiksikin merkitty päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 olevaan luetteloon sillä perusteella, että hän oli ”henkil[ö, jota] koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle”.

65

Tämän jälkeen kantajan nimi säilytettiin päätöksessä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/357 olevassa luettelossa sillä perusteella, että ”hän on Ukrainan viranomaisten käynnistämän tutkinnan alaisena epäiltynä osallistumisesta julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttöön perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttamiseen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle” ja ”lähellä luetteloon merkittyä henkilöä (Andrii Petrovych Kliuievia), jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi”.

66

Lopuksi kantajan nimi säilytettiin päätöksessä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/869 olevassa luettelossa sillä perusteella, että hän oli ”henkil[ö, joka] on Ukrainan viranomaisten käynnistämän tutkinnan alaisena epäiltynä osallisuudesta julkisten varojen väärinkäyttöön” ja ”henkil[ö, joka] on lähellä luetteloon merkittyä henkilöä (Andrii Petrovych Kliuievia), jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi”.

67

Perustelu kantajan nimen luetteloon merkitsemiselle siltä osin kuin kyse on päätöksestä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksesta 2015/869, joita vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä koskee, poikkeaa siis olennaisesti kyseisen merkinnän perustelusta siltä osin kuin kyse on kannekirjelmässä tarkoitetuista päätöksestä 2014/119 ja asetuksesta N:o 208/2014.

68

Kun perusteluna kantajan nimen merkitsemiselle päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 esitettyyn luetteloon pelkästään viitattiin siihen, että Ukrainassa tutkitaan osallistumista rikoksiin, jotka liittyvät Ukrainan julkisten varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle, perusteluissa kantajan nimen merkitsemiselle päätöksessä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/869 esitettyyn luetteloon annetaan enemmän selityksiä syistä, joiden vuoksi kantajaan kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, muun muassa siten, että siinä mainitaan hänen läheisyytensä erääseen henkilöön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, eli hänen veljeensä Andrii Klyuyeviin, jota puolestaan koskivat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.

69

Tältä osin on todettava, että kantaja väittää kannekirjelmässä ennen kaikkea, että hänen nimensä merkitsemistä luetteloon ei ole perusteltu, että se ei nojaudu todisteisiin ja että hän ei ole saanut nimenomaisia tietoja tutkinnasta, jonka kohteena hän on.

70

Vaikka edellä 69 kohdassa mainitut väitteet ovat perusteltuja siltä osin kuin kyse on näytöstä, joka koskee kantajan nimen merkitsemistä luetteloon, kuten edellä 35–53 kohdasta käy ilmi, on todettava, että perustelu kantajan nimen merkitsemiselle päätöksessä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/869 esitettyyn luetteloon nojautuu muihin neuvoston tämän menettelyn kuluessa esittämiin todisteisiin. Vaikka viimeksi mainitut todisteet, jotka ajallisesti seuraavat päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014, eivät ole merkityksellisiä edellä mainitun alkuperäisen merkitsemisen laillisuuden arvioinnin kannalta, ne on kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa, oliko lainmukaista, että kantajan nimi myöhemmillä toimilla säilytettiin luettelossa.

71

Tästä seuraa, että kun kantaja pelkästään toteaa, että hänen alkuperäiset vaatimuksensa, jotka koskivat päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kumoamista häntä koskevilta osin, koskivat myös päätöstä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/869 häntä koskevilta osin, mutta ei esitä muita selityksiä, hän ei ole esittänyt mitään seikkoja, jotka riitauttaisivat näiden toimien perusteltavuuden ja joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin voisi arvioida niiden laillisuutta.

72

On siis pääteltävä, että vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä ei täytä työjärjestyksen 86 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

73

Vaatimukset päätöksen 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/869 kumoamisesta siltä osin kuin ne koskevat kantajaa on siis jätettävä tutkimatta.

74

Siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa päätöksen 2014/119 kantajaa koskevilta osin, neuvosto pitää tarpeellisena, että päätöksen vaikutukset pidetään kantajaan nähden voimassa SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaisesti aina siihen saakka, kunnes asetuksen N:o 208/2014 osittainen kumoaminen tulee voimaan, oikeusvarmuuden ja oikeusjärjestyksen johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden takaamiseksi.

75

Kantaja ei hyväksy tätä.

76

On palautettava mieleen, että päätöstä 2014/119 muutettiin päätöksellä 2015/364, jolla korvattiin luettelo 7.3.2015 lukien ja jatkettiin rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.6.2015 saakka. Näiden muutosten jälkeen kantajan nimi säilytettiin luettelossa ja nimen merkinnälle oli uusi perustelu (ks. edellä 12 ja 13 kohta).

77

Päätöstä 2014/119 muutettiin myöhemmin päätöksellä 2015/876, jolla jatkettiin rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajaa koskevilta osin 6.10.2015 saakka ja muutettiin luetteloa 7.6.2015 lukien. Näiden muutosten jälkeen kantajan nimi säilytettiin luettelossa ja nimen merkinnälle oli uusi perustelu (ks. edellä 14 ja 15 kohta).

78

Kantajaa koskee siis tällä hetkellä uusi rajoittava toimenpide. Tästä seuraa, että päätöksen 2014/119 kumoaminen kantajaa koskevilta osin ei merkitse, että hänen nimensä poistuisi luettelosta.

79

Tämän vuoksi ei ole tarpeen pitää voimassa päätöksen 2014/119 vaikutuksia kantajaa koskevilta osin.

80

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken. Koska neuvosto on hävinnyt käsiteltävän asian siltä osin kuin kyse on kannekirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, se on kantajan vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvamaan tähän vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut. Koska kantaja on hävinnyt käsiteltävän asian siltä osin kuin kyse on vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, se on neuvoston vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan tähän vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.

81

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiassa väliintulijoina olleet toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: