1.

Riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004 ( 2 ) liittyy yhtenäisen eurooppalaisen oikeusalueen perustamiseen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Tämän asetuksen seurauksena riitauttamattomia vaatimuksia koskevien tuomioiden osalta voidaan olla turvautumatta eksekvatuurimenettelyyn ja korvata se vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvalla järjestelmällä, jossa tuomiota, jonka tuomion antanut tuomioistuin on vahvistanut eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, voidaan käsitellä täytäntöönpanossa ikään kuin se olisi annettu siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan.

2.

Tribunale di Bologna (Bolognan ensimmäisen asteen tuomioistuin) on esittänyt tämän uuden vahvistamismenettelyn yhteydessä ennakkoratkaisukysymyksen riitauttamattoman vaatimuksen käsitteestä selvittääkseen, onko tämä käsite ymmärrettävä jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten perusteella vai onko sille sitä vastoin annettava itsenäinen määritelmä unionin oikeudessa.

3.

Tämä tuomioistuin velvoitti 22.1.2014 antamallaan tuomiolla, josta ei valitettu ja joka tuli siten lainvoimaiseksi, Aston Martin Lagonda Ltd:n ja muita yhtiöitä maksamaan Pebros Servizi Srl:lle tietyn summan laillisine korkoineen sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.

Aston Martin Lagonda Ltd oli poissa istunnosta, vaikka se oli haastettu ja sille oli annettu tilaisuus osallistua sitä vastaan käytävään oikeudenkäyntiin, minkä vuoksi asia käsiteltiin sen poissa ollessa.

5.

Tämän tuomion perusteella Pebros Servizi Srl haki 14.10.2014 asetuksen N:o 805/2004 nojalla eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen antamista, jotta sen saatavan perimiseksi voitaisiin aloittaa täytäntöönpanomenettely. Tribunale di Bologna (Bolognan ensimmäisen asteen tuomioistuin) piti epäselvänä sitä, voidaanko tätä asetusta soveltaa, sillä Italian oikeudessa yksipuoliseen tuomioon johtanut menettely (in contumacia) ei merkitse myöntämistä, minkä vuoksi se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asiassa, jossa annetaan yksipuolinen tuomio (in absentia) istunnosta poissa ollutta/menettelyyn osallistumatta jättänyttä asianosaista vastaan mutta jossa istunnosta poissa ollut/menettelyyn osallistumatta jättänyt asianosainen ei kuitenkaan millään tavoin nimenomaisesti ole ilmaissut hyväksyvänsä esitettyjä vaatimuksia, sovellettava kansallista oikeutta sen selvittämiseksi, onko kyseistä asianosaisen menettelyä pidettävä asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuna riitauttamatta jättämisenä, ja onko tällöin tarvittaessa katsottava, ettei vaatimusta ole kansallisen oikeuden mukaan pidettävä riitauttamattomana, vai tarkoittaako yksipuolinen tuomio / in absentia jo luonteensakin puolesta unionin oikeuden perusteella riitauttamatta jättämistä, joka kansallisen tuomioistuimen arvioinneista riippumatta aiheuttaa edellä mainitun asetuksen N:o 805/2004 soveltamisen?”

6.

Italian hallitus väittää, että tämä kysymys on jätettävä tutkimatta, sillä Tribunale di Bologna (Bolognan ensimmäisen asteen tuomioistuin) ei ole SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Kyseisen hallituksen mukaan tässä tuomioistuimessa noudatettava menettely, jossa se ratkaisee tuomion eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamista koskevan hakemuksen, ei täytä objektiivisia kriteerejä, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää tuomiovallan käyttämisenä, ja se on pikemminkin rinnastettava puhtaasti hallinnolliseen menettelyyn tai tarkkaan ottaen hakemuslainkäyttömenettelyyn.

7.

Unionin tuomioistuimen on siten ensin vastattava kysymykseen siitä, onko se toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisupyynnön. Koska on selvää, että Tribunale di Bologna (Bolognan ensimmäisen asteen tuomioistuin) on organisatorisesti tuomioistuin, unionin tuomioistuimen toimivalta riippuu siitä, onko vahvistamismenettelyä pidettävä puhtaasti hallinnollisena menettelynä vai onko sillä myös lainkäyttömenettelyn piirteitä.

8.

Tässä ratkaisuehdotuksessa keskityn tähän kysymykseen ja esitän, että tuomion antaneen tuomioistuimen, jota pyydetään antamaan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistava todistus, ei ole katsottava toimivan pelkästään hallintoviranomaisena, joka ei ratkaise oikeusriitaa, vaan myös tuomiovallan käyttäjänä, mistä päättelen, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön.

9.

SEUT 267 artiklalla käyttöön otettu menettely, eli unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välinen yhteistyömuoto, jonka perusteella unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille niiden käsiteltäviksi saatettujen asioiden ratkaisemiseksi tarpeellisia unionin oikeuden tulkintaa koskevia seikkoja, on vahvistetun muotoilun mukaan kahden tuomioistuimen välinen menettely, jolla myötävaikutetaan ratkaisun antamiseen unionin oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta ilmenee, ainoastaan kansalliset tuomioistuimet voivat esittää ennakkoratkaisupyyntöjä unionin tuomioistuimelle.

10.

Sen arvioimiseksi, onko ennakkoratkaisua pyytävä elin tuomioistuin, unionin tuomioistuin on vahvistanut tunnistusmenetelmän, jossa on otettava huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus. ( 3 )

11.

Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön esittäjänä on oltava tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on konkreettisesti oikeusriita, jonka ratkaiseminen on sen tehtävä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. ( 4 )

12.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi ensimmäisen kerran määräyksessä Borker, ( 5 ) että ennakkoratkaisupyyntöä ei voinut esittää asianajajayhteisön hallitus, jonka ratkaistavana ei ollut riita-asiaa, jonka ratkaiseminen olisi sen laillinen tehtävä, vaan siltä pyydettiin asianajajayhteisön jäsenen ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimen väliseen erimielisyyteen liittyvää lausumaa, ja tämä oikeuskäytäntö on vahvistettu useaan kertaan.

13.

Määräyksessä Greis Unterweger ( 6 ) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että valuuttarikkomuksia käsittelevä neuvoa-antava komitea, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja hallinnollisessa menettelyssä eikä ratkaista oikeusriitoja, ei voinut esittää sille ennakkoratkaisupyyntöä. ( 7 )

14.

Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin vahvisti tuomiossa Job Centre ( 8 ) oikeuskäytäntönsä kaksi kestävää suuntaviivaa.

15.

Ensimmäinen suuntaviiva perustuu aikaisemmin annettujen ratkaisujen mukaisesti siihen, että tuomioistuimen käsitteen itsenäiselle määritelmälle unionin oikeudessa on asetettu toiminnallinen kriteeri, joka liittyy ”ennakkoratkaisua pyytävän elimen toiminnan luonteeseen”. Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei se ole toimivaltainen vastaamaan yhtiön perustamisasiakirjan hyväksymistä koskevaa hakemusta käsittelevän italialaisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin, ja huomautti, että kun ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu tällainen hakemus, se ”ei toimi tuomioistuimena vaan hoitaa sellaisia tehtäviä, joita muissa jäsenvaltioissa hoitavat hallintoviranomaiset”, ( 9 ) ja ”tekee hallintopäätöksen, eikä se siten samalla ratkaise oikeudellista riitaa”. ( 10 ) Tuomioistuimen käsite liittyy siten erottamattomasti oikeusriidan vireilläoloon, sillä unionin tuomioistuin voi käydä vuoropuhelua ainoastaan sellaisen toisen tuomioistuimen kanssa, joka antaa ratkaisun tuomiovaltaa käyttäen.

16.

Toinen suuntaviiva liittyy poikkeuksen vahvistamiseen tilanteessa, jossa on haettu muutosta sellaisen tuomioistuimen ratkaisuun, joka ei toimi lainkäyttöelimenä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa vastata hyväksymistä koskevaa hakemusta käsitelleen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, ja katsoi, että ”ainoastaan silloin, kun sellainen henkilö, joka voi kansallisen lainsäädännön mukaan tehdä hyväksymistä koskevan hakemuksen, hakee muutosta päätökseen, jolla tällainen hakemus on hylätty – –, muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen voidaan katsoa toimivan tuomioistuimena – –, koska tällöin kyseinen tuomioistuin käsittelee vaatimusta sellaisen päätöksen kumoamisesta, joka on hakijalle vastainen”. ( 11 ) Tämä poikkeus antaa sopivasti mahdollisuuden pyytää uudelleen myöhemmässä vaiheessa unionin tuomioistuimen ratkaisua, kun kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tulee unionin oikeuden tulkintaa edellyttävä kysymys.

17.

Tuomiossaan Roda Golf & Beach Resort ( 12 ) yhteisöjen tuomioistuin katsoi siten olevansa toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymyksiin asetuksen (EY) N:o 1348/2000 ( 13 ) soveltamisalasta sillä perusteella, että toisin kuin kirjaaja, jolle on esitetty tämän asetuksen mukaisesti tiedoksiantovaatimus ja joka toimii hallintoviranomaisena, ilman että se samanaikaisesti ratkaisisi oikeusriidan, tuomioistuin, jonka on annettava ratkaisu oikaisuvaatimuksesta, joka on tehty kyseisen kirjaajan päätöksestä kieltäytyä tekemästä vaadittua tiedoksiantoa, ratkaisee oikeusriidan ja toimii tuomiovallan käyttäjänä. ( 14 )

18.

Unionin tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä, joka koskee yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön puitteissa annettujen unionin oikeuden säädösten tulkintaa, näihin tuomioon Job Centre ( 15 ) perustuviin kahteen suuntaviivaan on lisätty uusi suuntaviiva, jolle on ominaista laaja tulkinta SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta ratkaisun antamisen käsitteestä. Tuomiossaan Weryński, ( 16 ) joka koski asetuksen (EY) N:o 1206/2001 ( 17 ) tulkintaa, unionin tuomioistuin totesi, että tämän käsitteen laajalla tulkinnalla ”voidaan välttää se, että lukuis[ia] menettelyllis[iä] kysymyks[iä] [ei voida] tulkita”, ( 18 ) ja katsoi, että tämä käsite kattaa ”koko tuomionantomenettelyn, mukaan luettuna kaikki kysymykset, jotka liittyvät oikeudenkäyntikuluista vastaamiseen”. ( 19 )

19.

Tämän oikeuskäytännön logiikkaa noudattaen unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan Fahnenbrock ym. ( 20 ) olevansa toimivaltainen vastaamaan asetuksen (EY) N:o 1393/2007 ( 21 ) tulkintaa koskeviin ennakkoratkaisupyyntöihin, jotka oli esitetty poikkeuksellisen varhaisessa menettelyn vaiheessa, ennen haasteen tiedoksiantoa vastapuolelle. ( 22 )

20.

Todettuaan toimivaltaisuutensa menettelyn alkuvaiheessa unionin tuomioistuimen ratkaistavana on seuraavaksi kysymys, joka koskee menettelyn myöhempää vaihetta, kun tuomion antamisen jälkeen sen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamista koskeva menettely on saatava päätökseen, jotta tämä tuomio voisi liikkua eurooppalaisella oikeusalueella. Onko tällaista menettelyä pidettävä hallinnollisena menettelynä vai lainkäyttömenettelynä?

21.

Ennen tähän kysymykseen vastaamista on heti alkuun huomattava, että tuomion eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamista koskeva menettely on mielestäni välttämättä luonnehdittava itsenäisesti unionin oikeudessa, sillä kyse on tässä oikeudessa perustetusta ja sille ominaisesta menettelystä, vaikka asetuksessa N:o 805/2004 säilytetään jäsenvaltioiden menettelyllinen autonomia muun muassa asiakirjojen tiedoksiantotapojen osalta.

22.

Kysymystä ei voida ratkaista asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella, sillä tässä säännöksessä säädetään, että vahvistamista koskeva hakemus osoitetaan tuomion antaneelle tuomioistuimelle, täsmentämättä, mikä viranomainen tämän tuomioistuimen sisällä on toimivaltainen sen tutkimiseen.

23.

Vahvistaminen on ensi arviolta selvästi hallinnollinen toimi, sillä se muodostuu asetuksen N:o 805/2004 liitteessä I olevan lomakkeen kohtien rastittamisesta, ja siinä on ilmoitettava muun muassa tuomiojäsenvaltio, tuomioistuimen nimi, vaatimuksen määrä pääoman ja korkojen osalta, oikeudenkäyntikulujen määrä jne. Liittyykö siihen kuitenkin myös lainkäyttömenettelyn piirteitä? Useat seikat puoltavat mielestäni myöntävää vastausta.

24.

Ensimmäinen perustelu liittyy siihen, että asetuksessa N:o 805/2004 säädetyssä vahvistamismenettelyssä on annettu ratkaiseva merkitys tämän asetuksen perustavanlaatuisen vaatimuksen muodostavien vähimmäistason menettelyllisten takeiden noudattamiselle.

25.

Tältä osin on huomattava, että asetuksen N:o 805/2004 3 artiklan 1 kohdassa riitauttamattomalle vaatimukselle annettu määritelmä kattaa paitsi tapaukset, joissa velallinen on ”nimenomaisesti” hyväksynyt sen joko virallisessa asiakirjassa tai ”myöntämällä tai [tuomioistuimessa] tehdyllä sovinnolla”, myös tapaukset, joissa velallisen katsotaan hyväksyneen sen ”implisiittisesti”, jos velallinen ei ole missään vaiheessa tuomioistuinmenettelyn kuluessa vastustanut sitä tai jos velallinen, joka on tuomioistuinmenettelyn kuluessa aluksi vastustanut vaatimusta, ei ole ollut läsnä tai edustettuna vaatimusta käsittelevässä oikeuden istunnossa.

26.

Kun otetaan huomioon vaarat, jotka liittyvät tähän mahdollisuuteen, että velallisen toimimattomuus kääntyy tätä itseään vastaan, kun siitä päätellään hyväksyntä, asetuksessa N:o 805/2004 edellytetään vähimmäistason prosessuaalisten takeiden noudattamista puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi. Nämä takeet koskevat paitsi haasteen tiedoksiantotapoja, jotka tässä asetuksessa jaetaan kahteen pääluokkaan sen mukaan, liittyykö niihin velallisen vastaanottotodistus vai ei, myös kyseisen asiakirjan asiasisältöä, sillä velalliselle on annettava tiedoksi vaatimus sekä sen riitauttamiseksi noudatettava menettely.

27.

Vaikka näiden prosessuaalisten vähimmäisvaatimusten täyttymättä jääminen estää lähtökohtaisesti tuomion eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamisen, asetuksessa N:o 805/2004 säädetään tämän täyttymättä jäämisen korjautumisesta, kun tuomio on annettu tiedoksi kyseisten vaatimusten mukaisesti ja kun velalliselle on ilmoitettu mahdollisuudesta hakea tuomioon muutosta menettelyssä, jossa asia voidaan tutkia kokonaisuudessaan uudelleen, ja annettu asianmukaiset tiedot tästä mahdollisuudesta, mutta tämä ei ole hakenut muutosta. ( 23 ) Vähimmäisvaatimusten täyttymättä jääminen voi korjautua myös, jos velallisen käyttäytyminen oikeudenkäynnissä osoittaa, että hän on henkilökohtaisesti vastaanottanut tiedoksiannettavan asiakirjan niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa. ( 24 )

28.

Vaikka velallinen on saanut tiedon häntä vastaan käytävästä menettelystä asetuksen N:o 805/2004 13–17 artiklassa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti tiedoksi annetulla haasteella, sen 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tuomio voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vain, jos velallisella on tuomiojäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeus pyytää tuomion tutkimista uudelleen.

29.

Sekä vähimmäisvaatimusten noudattamisen valvonnan alkuvaiheessa että niiden täyttymättä jäämisen korjautumiseksi asetettujen edellytysten tarkistamisen myöhemmässä vaiheessa asetuksessa N:o 805/2004 säädetään siis useista tarkistuksista, jotka koskevat muun muassa haasteen tai tuomion tiedoksiantotapoja, velallisen käyttäytymistä menettelyssä koskevaa arviointia ja niiden tietojen määrää, jotka velallinen on saanut muutoksenhaun mahdollisuudesta ja edellytyksistä. Tuomion antaneen tuomioistuimen on lopulta tutkittava tuomiovaltaa käyttäen aikaisemman oikeudenkäynnin laillisuus, sillä sen lainvastaisuus merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Sen vahvistamisvaiheessa suorittama tutkimus ei viime kädessä poikkea tuomiovaltaa käyttäen suoritettavista tarkistuksista, jotka sen on tehtävä ennen ratkaisun antamista erityisesti varmistaakseen prosessiautonomian periaatteen mukaisesti kansallisen lainsäädäntönsä perusteella, onko haaste annettu laillisesti tiedoksi velalliselle.

30.

Tämän tuomiojäsenvaltion tuomioistuinmenettelyn tutkimisen lisäksi asetuksen N:o 805/2004 mukaan on tutkittava vaatimuksen laatu sen varmistamiseksi, että se kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, se, että vaatimus on riitauttamaton, tuomion antaneen tuomioistuimen toimivalta, ( 25 ) tuomion täytäntöönpanokelpoisuus ja tarvittaessa velallisen kotipaikka. ( 26 ) Vahvistaminen edellyttää lopulta useita perusteellisia tarkistuksia, jotka kuuluvat varsinaiseen tutkintaan tuomioistuimessa.

31.

Toinen perustelu liittyy siihen, että eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen antamiseen ei voida hakea muutosta. Koska tuomiovaltaa käyttäen ratkaisun antava tuomioistuin ei voi myöhemmin saattaa asiaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi tavanomaisten oikeussuojakeinojen perusteella, se, että tuomioistuimen ei katsota toimivan tuomiovallan käyttäjänä, estäisi unionin tuomioistuinta ottamasta kantaa asetuksen N:o 805/2004 tulkintaan tai ainakin viivyttäisi ja mutkistaisi sen asiaan osallistumista.

32.

Kolmas perustelu liittyy siihen, että oikeuskäytännössä on perinteisesti ymmärretty laajasti käsite ”menettely, jonka tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen”. Vaikka vahvistamismenettely käydään sen jälkeen, kun oikeusriita on ratkaistu tuomiolla, joka päättää asian käsittelyn tuomion antaneessa tuomioistuimessa, ilman vahvistamista tämä tuomio ei kuitenkaan ole käyttänyt koko potentiaaliaan, sillä se ei voi vielä liikkua vapaasti eurooppalaisella oikeusalueella. Tämän logiikan mukaisesti vahvistamismenettely ei ole aikaisemmasta tuomioistuinmenettelystä erillinen vaihe vaan pikemminkin sen viimeinen etappi, joka on tarpeen, jotta tuomio olisi todellinen eurooppalainen täytäntöönpanoperuste.

33.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin päätyy ratkaisuun, joka on hyväksytty myös 17.12.2015 annetussa tuomiossa Imtech Marine Belgium. ( 27 ) Unionin tuomioistuin, jolta kysyttiin juuri sitä, onko asetuksen N:o 805/2004 6 artiklaa tulkittava siten, että tuomion vahvistaminen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi on luonteeltaan lainkäyttöön kuuluva ratkaisu, joka kuuluu näin ollen tuomarin tehtäväksi, totesi, että tämä vahvistaminen ”on jätettävä tuomarin tehtäväksi”, ( 28 ) koska se ”edellyttää asetuksessa N:o 805/2004 säädettyjen edellytysten tutkimista tuomioistuimessa”. ( 29 )

34.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen ratkaisemaan Tribunale di Bolognan (Bolognan ensimmäisen asteen tuomioistuin) esittämän ennakkoratkaisupyynnön.