1. 

Millainen on asianmukainen ympäristövaikutusten arviointi, kun arvioitu hanke (tässä suurnopeusradan rakentaminen) vaikuttaa ympäristön kannalta erityisen tärkeään alueeseen? Missä olosuhteissa tällaiseen hankkeeseen liittyvän infrastruktuurin rakentaminen on ristiriidassa unionin ympäristölainsäädäntöön perustuvien suojelutavoitteiden kanssa?

2. 

Nämä perustavat kysymykset näyttävät olevan Euroopan komission Espanjan kuningaskuntaa vastaan SEUT 258 artiklan 2 kohdan nojalla nostaman kanteen ytimessä. Tarkemmin tarkasteltuna asiassa on kuitenkin kyse lähinnä siitä, onko komissio osoittanut, että merkityksellisiä ympäristösäännöksiä on rikottu. Kuten jäljempänä esitän, komissio on tehnyt näin vain osittain.

3.

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY ( 2 ) (jäljempänä YVA-direktiivi) 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä hankkeet, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, alistetaan lupamenettelyyn ja että niiden vaikutukset arvioidaan. Tässä tarkoitetut hankkeet määritellään 4 artiklassa.”

4.

Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Ympäristövaikutusten arvioinnilla tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla, kussakin yksittäistapauksessa ja 4–11 artiklan mukaisesti, hankkeen suorat ja välilliset vaikutukset seuraaviin tekijöihin:

– –”

5.

YVA-direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   – – liitteessä I mainitut hankkeet arvioidaan 5–10 artiklan mukaisesti.

2.   – – jäsenvaltioiden on määriteltävä liitteessä II mainittujen hankkeiden osalta:

tai

arvioidaanko tämä hanke 5–10 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää molempien a ja b kohdassa mainittujen menettelyjen soveltamisesta.

3.   Tutkittaessa hankkeita tapauskohtaisesti tai vahvistettaessa raja-arvoja tai valintaperusteita 2 kohdan soveltamiseksi, liitteessä III vahvistetut kyseistä hanketta koskevat olennaiset arviointiperusteet on otettava huomioon.

– –”

6.

YVA-direktiivin liite I sisältää luettelon hankkeista, joita tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdassa. Siinä mainitaan muun muassa moottoriteiden, moottoriliikenneteiden ja kaukoliikenteen rautateiden rakentaminen.

7.

YVA-direktiivin liitteessä III olevassa 2 kohdassa muun muassa kosteikot ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä luokitellut tai suojellut alueet ja jäsenvaltioiden määrittelemät erityiset suojelualueet on määritelty arviointiperusteiksi, joihin viitataan direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa.

8.

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 2009/147/EY ( 3 ) (jäljempänä lintudirektiivi) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

– –”

9.

Lintudirektiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

– –

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

– –

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”

10.

Direktiivin liitteessä I mainitaan muun muassa laji Otis tarda (isotrappi).

11.

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY ( 4 ) (jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet – –

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

– –”

12.

Luontodirektiivin 7 artiklassa säädetään, että direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista. Velvoitteet korvataan luontodirektiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion lintudirektiivin mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi.

13.

Käsiteltävän asian tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti. Asiassa on kyse hankkeesta, joka koskee Sevillan ja Almerían välisen suurnopeusradan rakentamista Espanjassa. Ympäristövaikutusten arviointi on tähän mennessä tehty joistakin suurnopeusradan toiminnan kannalta välttämättömistä infrastruktuuritöistä. Ympäristövaikutusten arvioinnista pidettiin julkinen kuuleminen 4.7.2006, ja se hyväksyttiin päätöksellä, joka koski ympäristövaikutusten arvioinnista 24.11.2006 annettua päätöslauselmaa. ( 5 ) Suurnopeusradan infrastruktuurin rakennustyöt aloitettiin 4.12.2007. Työt keskeytettiin vuonna 2009.

14.

Rautatie kulkee sellaisen alueen läpi, jonka Espanjan viranomaiset luokittelivat 29.7.2008 lintujen erityiseksi suojelualueeksi. Luokittelu tehtiin toisin sanoen sen jälkeen, kun hanke ja Espanjan viranomaisten tekemä ympäristövaikutusten arviointi oli jo hyväksytty. Ennen alueen luokittelemista erityiseksi suojelualueeksi se oli jo vuodesta 1998 luokiteltu Euroopan yhteisön kansainvälisesti tärkeitä lintualueita (Important Birds Areas, jäljempänä IBA) koskevassa selvityksessä alueeksi nro 238 (Ecija-Osunan peltotasangot). Alueella elää useita lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lintulajeja, myös Otis tarda.

15.

Tätä taustaa vasten komissiolle tehtiin helmikuussa 2010 kantelu rautatielinjan osuuksista ”Marchena-Osuna I”, ”Marchena-Osuna II” ja ”Variante de Osuna”. Komissio osoitti kantelun johdosta 17.6.2011 Espanjan hallitukselle virallisen huomautuksen. Virallisessa huomautuksessa väitettiin, että Espanjan kuningaskunta oli laiminlyönyt sille YVA-direktiivin 3 artiklan, lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ja luontodirektiivin 6 artiklan nojalla kuuluvat velvoitteensa.

16.

Espanjan hallitus vastasi viralliseen ilmoitukseen 20.9.2011. Komissio osoitti 20.6.2013 vastauksesta huolimatta Espanjan kuningaskunnalle perustellun lausunnon, jossa se väitti, että Espanjan kuningaskunta oli laiminlyönyt sille YVA-direktiivin 3 artiklan, lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ja luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvat velvoitteensa.

17.

Espanjan hallitus vastasi perusteltuun lausuntoon 21.8.2013.

18.

Komissio piti kiinni kannastaan, sillä sen mielestä Espanjan hallitus ei ollut toteuttanut riittäviä toimenpiteitä, ja nosti käsiteltävän kanteen unionin tuomioistuimessa.

19.

Komissio vaatii kanteessaan, että unionin tuomioistuin

20.

Espanjan hallitus vaatii, että unionin tuomioistuin

21.

Kirjallisia huomautuksia esittivät komissio ja Espanjan hallitus. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohdan nojalla asiassa ei pidetty istuntoa.

22.

Espanjan hallitus riitauttaa komission kanteen tutkittavaksi ottamisen siltä osin kuin se koskee rautatielinjan osuutta ”Variante de Osuna”. Espanjan hallitus väittää, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission jäsenvaltiolle osoittamassa virallisessa huomautuksessa ja sitä seuraavassa perustellussa lausunnossa rajataan oikeudenkäynnin kohde. Oikeudenkäynnin kohdetta ei voida tämän jälkeen laajentaa.

23.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustellun lausunnon ja komission kanteen on nojauduttava oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aloittavassa virallisessa huomautuksessa esiin tuotuihin perusteisiin. ( 6 )

24.

Käsiteltävässä asiassa virallisessa huomautuksessa mainitaan osuudet ”Marchena-Osuna I”, ”Marchena-Osuna II” ja ”Variante de Osuna”. Tosiseikat, joihin komissio tukeutuu väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen osoittamiseksi, liittyvät kuitenkin ainoastaan kahteen ensin mainittuun rautatielinjan osuuteen.

25.

Komissio vaikuttaa olevan samaa mieltä. Komissio selitti vastauskirjelmässään, että tosiseikat, joiden perusteella se katsoo, että tietyt velvollisuudet on laiminlyöty, liittyvät erityisesti rautatielinjan osuuksiin ”Marchena-Osuna I” ja ”Marchena-Osuna II”. Menettelyn aikana tehty viittaus osuuteen ”Variente de Osuna” oli sen sijaan välttämätön hankkeen laajemman asiayhteyden kuvaamiseksi.

26.

Käsiteltävä kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee osuutta ”Variante de Osuna”.

27.

Komissio väittää, ettei Espanjan kuningaskunta ole noudattanut YVA-direktiivin 3 artiklasta johtuvia velvoitteitaan.

28.

Komissio selittää ensiksi, mitä se ei väitä. Se ei väitä, ettei riidanalainen ympäristövaikutusten arviointi kata koko hanketta. Se ei myöskään väitä, että hanke on jaettu osuuksiin siksi, että vältettäisiin sen mahdollisten kumulatiivisten ympäristövaikutusten arviointi.

29.

Toiseksi komissio selittää, mitä se väittää. Se väittää lähinnä, ettei Espanjan kuningaskunta ole riittävällä tavalla määritellyt, kuvannut ja arvioinut hankkeen suoria ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön ja erityisesti lintuihin. Lyhyesti sanottuna kyseinen ympäristövaikutusten arviointi ei riitä täyttämään YVA-direktiivin 3 artiklassa asetettuja edellytyksiä. Tämä johtuu siitä, ettei kyseisessä ympäristövaikutusten arvioinnissa otettu komission mukaan riittävällä tavalla huomioon sitä, että hanke toteutetaan kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi luokitellulla alueella. Kyseinen alue luokiteltiin tämän jälkeen vuonna 2008 erityiseksi suojelualueeksi ES6180017, ”Campiñas de Sevilla”.

30.

Komissio väittää, että YVA-direktiivin 3 artiklan rikkomisen loogisena seurauksena on, että Espanjan kuningaskunta ei myöskään ilmoittanut yleisölle hankkeen mahdollisista vaikutuksista ennen kuin se päätti toteuttaa hankkeen.

31.

Espanjan hallitus puolestaan väittää, että komission kanne on hylättävä.

32.

Espanjan hallitus väittää ensinnäkin, että se on täyttänyt YVA-direktiivin 3 artiklan vaatimukset, kun se on määritellyt vaikutusten kohteena olevat eläimet ja toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet rajoittaakseen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ympäristöön.

33.

Toiseksi Espanjan hallitus huomauttaa, ettei IBA-luokituksella ole sitovaa vaikutusta. Se katsoo, että ympäristövaikutusten arviointi voi täyttää YVA-direktiivin 3 artiklassa asetetut vaatimukset, vaikka siinä ei mainittaisi IBA-luokitusta.

34.

Kolmanneksi Espanjan hallitus katsoo, ettei komissio ole selittänyt, miksi riidanalainen ympäristövaikutusten arviointi ei ole riittävä, eikä varsinkaan osoittanut, että velvoitteita olisi laiminlyöty.

35.

Kuten aluksi totesin, käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, onko komissio osoittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen. Jäljempänä selitän, miksi se ei mielestäni ole osoittanut YVA-direktiivin 3 artiklan rikkomista.

36.

Aluksi on määriteltävä tarkkaan hanke, jota riidanalainen ympäristövaikutusten arviointi koskee.

37.

Ympäristövaikutusten arviointi, jonka komissio katsoo olevan ristiriidassa YVA-direktiivin 3 artiklan kanssa, koskee suurnopeusradan rakentamisen tiettyä vaihetta. Hanke ja sitä kautta riidanalainen ympäristövaikutusten arviointi koskevat suurnopeusradan toiminnan kannalta välttämättömiä infrastruktuuritöitä. Hanke käsittää raiteiden ja junaradan rakennustyöt, myös korotetun ja laajennetun ratapenkereen rakentamisen. Hankkeen ulkopuolelle jätettiin muut rautatien toiminnan kannalta välttämättömät työt (kuten sähkölinjojen asentamiseen liittyvät sähkötyöt). Kuten perustellusta lausunnosta ja komission unionin tuomioistuimessa esittämistä lausumista ilmenee, komissio ei kyseenalaista Espanjan viranomaisten päätöstä toteuttaa ympäristövaikutusten arviointi ainoastaan infrastruktuurin parantamistöistä (jäljempänä kyseinen hanke).

38.

Komissio väittää kuitenkin, että ympäristövaikutusten arviointi oli puutteellinen. Tämä johtuu käsittääkseni siitä, että komission mukaan arvioinnissa ei otettu asianmukaisesti huomioon ympäristön kannalta erityisen tärkeää aluetta (jollaiseksi se oli määritelty IBA-selvityksessä ja myöhemmin menettelyssä, jonka päätteeksi alue luokiteltiin erityiseksi suojelualueeksi), johon kyseinen hanke vaikuttaa.

39.

Tässä vaiheessa on hyvä palauttaa mieleen ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitus. Sen tarkoituksena on tunnistaa, kuvata ja arvioida tarkoituksenmukaisella tavalla hankkeen suorat ja välilliset vaikutukset kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Vaikutusta on arvioitava suhteessa muun muassa eläimiin ja kasveihin. ( 7 ) Unionin tuomioistuin on katsonut vakiintuneesti, että YVA-direktiivin soveltamisala on laaja ja sen tavoite on hyvin monimuotoinen. ( 8 ) Se onkin tulkinnut YVA-direktiiviä teleologisesti. Direktiivin tavoitteena on hankkeiden tai niiden muutosten ympäristövaikutusten arviointi kokonaisuutena. ( 9 )

40.

Pelkästään tämä seikka ei kuitenkaan vapauta komissiota velvollisuudestaan osoittaa, että velvoitteita on laiminlyöty. SEUT 258 artiklan mukaisessa rikkomismenettelyssä komission tehtävänä on näyttää väitteet toteen. Sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle ne seikat, jotka ovat välttämättömiä sen osoittamiseksi, ettei jäsenvaltio ole noudattanut velvoitteitaan. Komissio ei voi tässä yhteydessä nojautua olettamiin. ( 10 )

41.

Komissio ei perustele väitettään vaan esittää ainoastaan yleisiä toteamuksia ympäristövaikutusten arvioinnin väitetystä puutteellisuudesta. Kuvailen seuraavaksi komission esittämiä sekavia perusteluja.

42.

Ensinnäkin komissio selittää, että sellaisen ympäristön kannalta tärkeän alueen, joka olisi pitänyt luokitella erityiseksi suojelualueeksi, mitä ei kuitenkaan ollut vielä tehty tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, huomioon ottamiseksi asianmukaisella tavalla ei riitä, että ainoastaan luetellaan alueella elävät eläinlajit. Sen mukaan riittäviä eivät myöskään olleet ympäristövaikutusten arvioinnissa määritellyt toimenpiteet, joilla hankkeen kielteisiä vaikutuksia pyrittiin lieventämään (lintujen osalta erityisesti se, että kasvillisuuden poistaminen oli kielletty maalis-heinäkuun aikana lisääntymiseen kohdistuvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi). Se ei kuitenkaan selitä, miksi näin on.

43.

Toiseksi komissio moittii sitä, ettei ympäristövaikutusten arviointia koskevassa päätöslauselmassa mainita Ojuelosin laguunia, joka kuuluu myöhemmin erityiseksi suojelualueeksi luokiteltuun alueeseen. Unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että Ojuelosin laguuni mainittiin ympäristövaikutusten arvioinnissa (vaikka sitä ei mainittu ympäristövaikutusten arviointia koskevassa päätöslauselmassa). ( 11 ) Komissio ei kiistä tätä. Arvioinnissa kuvailtiin laguunin erityispiirteet. Siinä viitattiin myös alueella eläviin useisiin lintulajeihin. Komission mielestä arviointi oli puutteellinen myös tältä osin, mutta se ei selitä, miksi.

44.

Kolmanneksi on toki totta, että sellaisen hankkeen vaikutukset, joka vaikuttaa IBA-selvityksessä mainittuun alueeseen, joka on myöhemmin luokiteltu erityiseksi suojelualueeksi, olisi arvioitava erityisen huolellisesti. Kuten komissio huomauttaa, tämä käy ilmi YVA-direktiivin liitteestä III. Liitteessä mainitaan kosteikot ja erityiset suojelualueet arviointiperusteina sellaisille hankkeille, joista ei ole lähtökohtaista velvollisuutta laatia ympäristövaikutusten arviointia. Tässä mielessä on selvää, että unionin lainsäätäjä pitää näitä alueita ympäristön kannalta erityisen tärkeinä.

45.

Pelkästään se, ettei riidanalaisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa mainita aluetta, joka on luokiteltu IBA-selvityksessä tärkeäksi ympäristöalueeksi (tai erityiseksi suojelualueeksi), ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että hankkeen vaikutuksia ei ole YVA-direktiivin 3 artiklan mukaisesti tunnistettu, kuvattu ja arvioitu tarkoituksenmukaisella tavalla.

46.

Tähän on ainakin kaksi syytä.

47.

Yhtäältä se, ettei IBA-selvitystä (tai erityistä suojelualuetta) mainita, ei automaattisesti tarkoita, ettei selvitystä – tai pikemminkin siinä mainittuja alueita ja lajeja – ole otettu huomioon. Toisaalta, kuten Espanjan hallitus perustellusti huomauttaa, IBA-selvitys ei sido jäsenvaltioita. ( 12 )

48.

Unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee myöhemmin erityiseksi suojelualueeksi luokitellun alueen tärkeydestä, että vaikka IBA-selvitykseen ei viitattu nimenomaisesti, aluetta kuvattiin ympäristövaikutusten arvioinnissa alueeksi, jolla elää poikkeuksellisia lintulajeja, muun muassa arolintuja. Arvioinnissa mainitaan näistä erityisesti Otis tarda. Komissio ei kuitenkaan ole selittänyt, miksi tämä kuvaus ei ole riittävä. Se on ainoastaan väittänyt näin. Pelkkä vastaava väite ei riitä osoittamaan YVA-direktiivin 3 artiklan velvoitteiden laiminlyöntiä.

49.

Neljänneksi komissio on käsittääkseni erityisen huolissaan rautatien varsinaisesta toiminnasta aiheutuvista vaikutuksista: se on toistuvasti väittänyt, että rautatien toiminta voi vaikuttaa huomattavasti alueella tavattaviin lintuihin ja erityisesti aro- ja vesilintuihin. Tästä syystä se katsoo, ettei riidanalaisessa arvioinnissa ole riittävällä tavalla määritelty toimenpiteitä, joilla vältetään erityisesti lintujen törmäykset (infrastruktuuriin ja juniin) ja niiden saamat sähköiskut. Tältä osin on riidatonta, ettei riidanalaisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa erityisesti määritelty toimenpiteitä, joilla nämä riskit vältetään.

50.

Ymmärrän täysin nämä väitteet. On itsestään selvää, että suurnopeusradan toiminnasta aiheutuu merkittäviä vaikutuksia erityiseen suojelualueeseen, jollaisesta on kyse käsiteltävässä asiassa.

51.

Ei voida kuitenkaan korostaa liikaa sitä, että komissio on huomauttanut perustellussa lausunnossa ja käsiteltävän menettelyn aikana nimenomaisesti, ettei se väitä riidanalaisen ympäristövaikutusten arvioinnin olevan ristiriidassa YVA-direktiivin 3 artiklan kanssa siksi, että se ei kata koko hanketta. Se ei ole nimenomaisesti väittänyt – vastauskirjelmässä liian myöhään esitettyjä vastaavia huomautuksia lukuun ottamatta –, että direktiivin rikkominen johtuisi siitä, että arviointi rajoittuu infrastruktuurin parannustöihin eikä kata koko hanketta, mukaan lukien rautatien varsinaista toimintaa. ( 13 )

52.

Ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöslauselman määritelmän mukaan kyseisen hankkeen tarkoituksena on ainoastaan rautatieinfrastruktuurin parantaminen. Muista asennustöistä, joita rautatien myöhempi käyttö edellyttää, laaditaan oma ympäristövaikutusten arviointinsa. Tältä osin väitteet, jotka koskevat tulevan ympäristövaikutusten arvioinnin kohteena olevia töitä tai rautatien toimintaa, on jätettävä tutkimatta. Toisenlainen päätelmä vaarantaisi vakavasti oikeusvarmuuden periaatteen.

53.

Viidenneksi asianosaiset ovat keskustelleet siitä, onko sillä merkitystä, että suurnopeusrata rakennettiin 1800-luvulta peräisin olevan nykyisen rautatielinjan viereen. Komissio väittää, että ympäristövaikutusten arviointia koskevat vaatimukset ovat samat huolimatta siitä, kulkeeko suurnopeusrata tavanomaisen rautatielinjan vierellä, eikä Espanjan hallitus näytä tätä kiistävän. Komissio huomauttaa, että kyseisillä kahdella rinnakkaisella rautatielinjalla voi olla useanlaisia kumulatiivisia vaikutuksia. Mielestäni nämä perustelut ovat jälleen kuitenkin pelkkiä väitteitä, joilla ei voida osoittaa jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä. Kyseiset väitteet ovat joka tapauksessa ristiriidassa sen kanssa, ettei komissio ole väittänyt ympäristövaikutusten arviointia puutteelliseksi siksi, ettei siinä otettu huomioon kumulatiivisia vaikutuksia.

54.

Edellä esitetyn perusteella katson, että YVA-direktiivin 3 artiklan rikkomista koskeva komissio ensimmäinen kanneperuste on hylättävä. Siitä välittömästi seuraava kanneperuste, joka koskee sitä, ettei yleisölle ole ilmoitettu asianmukaisesti hankkeen vaikutuksista, on siten myös hylättävä.

55.

Ensimmäisen kanneperusteen arvioinnin tuloksesta huolimatta unionin tuomioistuimen ei mielestäni ole tarpeen tarkastella komission YVA-direktiiviin perustuvaa ylimääräistä kanneperustetta. Komissio ei ole ilmoittanut tälle kanneperusteelle oikeusperustaa. Muutamaa satunnaista huomautusta lukuun ottamatta se ei ole tarkentanut perustelujaan tältä osin.

56.

Komissio väittää, että Espanjan kuningaskunta laiminlöi myös lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdasta johtuvat velvoitteensa, kun se salli suurnopeusradan rakentamisen alueelle, joka oli mainittu IBA-selvityksessä ennen kuin se luokiteltiin erityiseksi suojelualueeksi.

57.

Komissio huomauttaa tästä, että rakennustyöt edellyttivät huomattavia muutoksia alueen ympäristön erityispiirteisiin, kuten suuren maa-ainesmäärän siirtämistä, kaksinkertaisen turvavallin rakentamista ja korotetun ratapenkereen rakentamista 16 kilometrin osuudelle. ( 14 ) Nämä muutokset rajoittavat todennäköisesti huomattavasti lintujen pääsyä lisääntymis-, lepo- ja ruokailupaikoilleen. Komissio väittää lisäksi, että hankkeen mahdollisia riskejä ei määritelty asianmukaisesti, mikä johtui siitä, ettei Espanjan kuningaskunta noudattanut YVA-direktiivin 3 artiklasta johtuvia velvoitteitaan.

58.

Espanjan hallitus väittää puolestaan, että lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan noudattaminen ei edellytä direktiivissä esitetyn erityisiä suojelualueita koskevan menettelyn noudattamista. Sen mukaan on riittävää toteuttaa toimenpiteitä, joilla aluetta suojellaan ennen sen luokittelua. Espanjan hallitus väittää tästä, että se on toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet, kun se on rajoittanut rakennustöitä lintujen lisääntymisaikoina, asentanut törmäyksiä estäviä laitteita ja rakentanut kulkuväyliä rautatien vierelle.

59.

Komission väitteet ympäristövaikutusten arvioinnin puutteellisuudesta ovat olennainen osa sen päättelyä kokonaisuudessaan. Sama pätee myös käsiteltävään kanneperusteeseen. Käsiteltävän asian erityispiirteiden vuoksi voitaisiin virheellisesti olettaa, että YVA-direktiivin rikkomisen toteamisen ja lintudirektiivin (tai luontodirektiivin) rikkomisen (tai sen noudattamisen) toteamisen välillä on väistämätön yhteys. Mielestäni näin ei kuitenkaan ole, vaan nämä seikat on erotettava tarkkaan toisistaan. Se, ettei YVA-direktiivin 3 artiklan velvoitteiden laiminlyöntiä ole osoitettu, ei automaattisesti tarkoita, ettei lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohtaa (ja luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa) ole rikottu, tai päinvastoin. Näin on siksi, että YVA-direktiivin 3 artiklasta johtuvat velvoitteet ovat keskeisesti menettelyyn liittyviä velvoitteita. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdasta (ja luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdasta) johtuvat velvoitteet ovat sen sijaan aineellisia velvoitteita.

60.

Ensimmäisen kanneperusteen arvioinnin tuloksesta riippumatta toista (ja kolmatta) kanneperustetta on tutkittava itsenäisesti.

61.

Tietyillä oikeuskäytäntöön sisältyvillä seikoilla on erityistä merkitystä käsiteltäessä väitettä lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan rikkomisesta.

62.

Käsiteltävän asian kannalta merkitystä on ennen kaikkea sillä, että 4 artiklan 4 kohdasta johtuvat velvoitteet koskevat myös niitä alueita, jotka olisi pitänyt luokitella erityisiksi suojelualueiksi mutta joita ei ollut sellaisiksi luokiteltu, kuten Campiñas de Sevilla. Velvoitteet ovat nimittäin voimassa siihen saakka, kunnes alue luokitellaan erityiseksi suojelualueeksi. ( 15 )

63.

Sellaisissa komission vireille panemissa asioissa, joissa velvoitteiden laiminlyönti on todettu, unionin tuomioistuimelle on esitetty näyttöä lintujen elinympäristöjen tosiasiallisesta huonontumisesta, ( 16 ) lintukantojen vakavasta heikentymisestä ja ympäristön kannalta erityisen tärkeiden alueiden tosiasiallisesta tuhoutumisesta. ( 17 )

64.

Käsiteltävän asian kannalta erityistä merkitystä on myös sillä, että oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot eivät voi muuttaa tai pienentää erityisen suojelualueen maantieteellistä ulottuvuutta. Unionin tuomioistuin on todennut vastaavassa tilanteessa, että uuden tien rakentamiseen liittyi lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan vastainen erityisen suojelualueen pienentyminen. Alueen pienentymisen lisäksi haittaa aiheuttivat uusien rakennusten rakentaminen ja tietöihin liittyvät häiriöt. ( 18 )

65.

Komissio väittää tästä, että merkittävää huonontumista ja häiriötä aiheutuu väistämättä sen seurauksena, että alueen ympäristön erityispiirteitä muutetaan huomattavasti. Se ilmaisee huolensa myös sähköiskujen ja törmäysten vaarasta rakennustöiden myöhemmässä vaiheessa ja rautatien toiminnan aikana.

66.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että suurnopeusradan rakentaminen sellaisen alueen läpi, jolla elää useita lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja, huonontaa alueen ympäristön erityispiirteitä ja aiheuttaa häiriötä näille erityistä suojelua tarvitseville lajeille. Kaikkien suurien rautatiehankkeiden tavoin nämäkin rakennustyöt (jotka on tähän saakka hyväksytty) edellyttävät maa-aineksen siirtämistä, raiteiden rakentamista ja ratapenkereen korottamista sekä useita muita toimenpiteitä, jotka vaikuttavat alueen pinnanmuodostukseen. Tämä käy ilmi riidanalaisesta ympäristövaikutusten arvioinnista.

67.

Sen sijaan komission väitteitä sähköiskuista ja törmäyksistä ei pitäisi ottaa tutkittavaksi.

68.

Tämä johtuu eräästä käsiteltävän asian erityispiirteestä. Toisin kuin yleensä voisi olettaa, käsiteltävässä asiassa ei ole merkkejä siitä, että hanke saatetaan päätökseen. Asianosaisten mukaan se keskeytettiin vuonna 2009 rahoituksen puuttumisen vuoksi. Mahdollisista tulevista rakennustöistä infrastruktuurin viimeistelemiseksi on lisäksi laadittava oma ympäristövaikutusten arviointinsa (ja saatava niihin lupa).

69.

On toki totta, että lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan tehokas vaikutus vaarantuisi vakavasti, jos rikkominen olisi todettavissa vasta tosiasiallisten vahinkojen yhteydessä muttei niiden valtion toimenpiteiden yhteydessä, joilla sallitaan vahingon tapahtuminen tulevaisuudessa. ( 19 ) Käsiteltävässä asiassa Espanjan viranomaisten hyväksymä hanke liittyy kuitenkin infrastruktuurin parantamistöihin, mukaan luettuna korotetun penkereen rakentaminen ja laajentaminen, kuten edellä todettiin. Se ei koske muita asennustöitä, joita rautatien myöhempi käyttö edellyttää. Sähköiskujen ja törmäysten riski liittyy niihin hypoteettisiin vaikutuksiin, jotka konkretisoituvat ainoastaan siinä tapauksessa, että hankkeen seuraava vaihe hyväksytään sen jälkeen, kun siitä on laadittu oma ympäristövaikutusten arviointinsa.

70.

Vielä on kuitenkin selvitettävä, voidaanko osoittaa, ettei Espanjan kuningaskunta ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä välttääkseen elinympäristöjen huonontumisen tai häiriöt, jotka ovat huomattavan suuria lintudirektiivin 4 artiklan tavoitteiden näkökulmasta.

71.

Espanjan hallitus väittää, että lintukannat tosiasiassa kasvoivat rakennusaikana ja sen jälkeen.

72.

Unionin tuomioistuin on aiemmin todennut, että lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdasta johtuvat suojeluvelvoitteet on täytettävä ennen kyseisten lintukantojen pienenemistä. ( 20 ) Samalla tavoin näyttö siitä, että vaikutuksen kohteena oleva lintukanta on kasvanut, ei välttämättä tarkoita sitä, että jäsenvaltio on täyttänyt velvoitteensa. Lintudirektiivin 4 artiklassa edellytetään nimittäin, että jäsenvaltiot säilyttävät, ylläpitävät ja palauttavat ennalleen elinympäristöt sellaisinaan niiden ekologisen arvon vuoksi.

73.

Muuttavat lintulajit ovat hyvä esimerkki tästä. Suurin osa unionin alueen luonnonvaraisista lintulajeista on nimittäin muuttavia lajeja. ( 21 ) Tällaisten lajien, joihin kuuluu myös Otis tarda (käsiteltävän asian pääkohde), joka on osittain paikkalintu, tapauksessa lintukannan koko ei voi olla ratkaiseva arviointiperuste. Tämä johtuu siitä, että sellaisten elinympäristöjen, joilla tavataan direktiivin liitteessä I lueteltuja lintuja, suojelulla varmistetaan, että tietylle alueelle matkalla oleva tai siellä pysyvä lintukanta löytää lepäämispaikkoja unionin alueella.

74.

Tältä kannalta tarkasteltuna vaikutuksen kohteena olevan alueen lintukannan mahdollisella kasvulla ei ole merkitystä sen selvittämisessä, onko jäsenvaltio täyttänyt lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdasta johtuvat velvoitteensa.

75.

Riippumatta siitä, jatketaanko suurnopeusradan rakentamista tulevaisuudessa, kyseisen erityisen suojelualueen läpi kulkee nyt korotettu ratapenkere, minkä lisäksi rakennustöistä on aiheutunut häiriötä. Voidaan perustellusti olettaa, että tämä on muuttanut merkittävästi kyseisen elinympäristön erityispiirteitä siten, ettei se enää sovi yhtä hyvin aro-olosuhteissa viihtyville lajeille. ( 22 )

76.

Espanjan hallitus on viitannut vastineessaan useisiin toimenpiteisiin, joita se on toteuttanut rakennustöiden vaikutusten lieventämiseksi. Niihin kuuluvat rakennustöiden rajoittaminen lintujen lisääntymisaikoina, törmäyksiä estävien laitteiden asentaminen ja kulkuväylien rakentaminen rautatien vierelle.

77.

Jäsenvaltioiden on toki toteutettava haitan lieventämiseksi toimenpiteitä, joilla voidaan tietyissä olosuhteissa vähentää huonontumista (tai jopa estää se). Käsiteltävässä asiassa Espanjan hallituksen mainitsemilla toimenpiteillä ei nähdäkseni kuitenkaan puututa lainkaan taustalla olevaan perusongelmaan eli siihen, että korotettu ratapenkere kulkee nyt aro-olosuhteissa viihtyvien lajien tärkeän elinympäristön läpi. Toimenpiteillä voidaan ehkä osaltaan varmistaa, ettei vaikutuksen kohteena oleva lintulaji häviä alueelta. Niillä ei kuitenkaan millään tavalla puututa kyseisen alueen pienenemiseen ja pirstaloitumiseen.

78.

Näistä syistä katson, että komission toinen kanneperuste lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan rikkomisesta on hyväksyttävä.

79.

Komissio väittää, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdasta johtuvia velvoitteitaan siitä asti, kun Campiñas de Sevillan alue oli luokiteltu erityiseksi suojelualueeksi. Sen perustelut ovat pääosin samat kuin toisessa kanneperusteessa.

80.

Espanjan hallitus väittää, että se on heinäkuusta 2008 asti noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan edellytyksiä. Sen mukaan komissio ei ole osoittanut, että lintuihin olisi kohdistunut todellista häiriötä tai että niiden suojelu olisi huonontunut heinäkuun 2008 jälkeen. Espanjan hallitus katsoo, että riskit, joihin komissio viittaa, liittyvät myöhempään hankkeeseen (eli suurnopeusradan tuleviin rakennustöihin ja sen käyttöönottoon). Mainitut riskit on sen mukaan joka tapauksessa otettu asianmukaisesti huomioon kyseistä hanketta koskevassa ympäristövaikutusten arvioinnissa.

81.

Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva Campiñas de Sevillan alue luokiteltiin erityiseksi suojelualueeksi 29.7.2008. Luontodirektiivin 7 artiklassa säädetään, että muun muassa luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdasta johtuvat velvoitteet korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdasta johtuvat velvoitteet jäsenvaltion lintudirektiivin mukaisesti tekemän erityiseksi suojelualueeksi luokittelun päivämäärästä alkaen. ( 23 )

82.

Vaikka lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan sanamuoto vaikuttaa olevan luontodirektiivin vastaavaa säännöstä tiukempi, olisi vaikea hyväksyä näkemystä siitä, että jäsenvaltiot voivat puuttua vapaammin erityiseen suojelualueeseen sen jälkeen, kun tietty alue on luokiteltu sellaiseksi. ( 24 ) Tarkemmin ottaen olisi luontodirektiivin taustalla olevien suojelutavoitteiden – jotka vastaavat lintudirektiivin tavoitteita – vastaista sallia laaja-alaisemmat häiriöt sen jälkeen, kun suojeluluokittelu on tehty.

83.

Tästä syystä edellä esittämääni arviointia lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan rikkomisesta on sovellettava yhtä lailla tässäkin yhteydessä. Riittää, kun todetaan seuraavaa.

84.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan toiminta on luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaista edellyttäen, että tällaisella toiminnalla ei aiheuteta minkäänlaista häiriötä, joka on omiaan vaikuttamaan merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin ja erityisesti sen suojelutavoitteisiin. ( 25 ) Tältä osin unionin tuomioistuin on hyväksynyt suhteellisen alhaisen näyttökynnyksen huonontumisen ja häiriöiden osoittamisessa. Tarkemmin sanottuna riittää, että komissio osoittaa, että on olemassa merkittävien häiriöiden todennäköisyys tai vaara. ( 26 )

85.

Kuten edellä selitin, merkittävä ympäristövaikutus erityisesti kyseisellä alueella tavattavien lintukantojen elinympäristöön on todennäköinen, ellei jopa varma, jo siksi, että korotettu ratapenkere muuttaa ja pirstoo erityiseksi suojelualueeksi luokiteltua aluetta. Ratapenkereen staattinen olemassaolo erityisellä suojelualueella tosiseikkojen tapahtuma-aikaan eli 29.7.2008 alkaen ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa on rikottu. Mainitun säännöksen mukaan jotain aktiivista ja/tai passiivista huonontumista tai häiriötä on nimittäin tapahduttava, jotta säännöstä sovelletaan. Muussa tapauksessa säännöksestä johtuvien velvoitteiden rikkomiseen voisi johtaa pelkkä aiemman rakennelman olemassaolo alueella, joka on myöhemmin luokiteltu erityiseksi suojelualueeksi.

86.

Asianosaisten lausumista käy kuitenkin selvästi ilmi, että kyseiseen hankkeeseen liittyvät rakennustyöt jatkuivat (ja olivat käynnissä) tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Ne keskeytettiin vasta vuonna 2009. Komission näkemys on hyväksyttävä, koska perusteluja ei ole esitetty siitä, että 29.7.2008 jälkeen toteutetut työt olivat jo rakennetun infrastruktuurin pienimuotoisia parannustöitä tai liittyivät vain pieneen osaan erityisen suojelualueen läpi kulkevaa rautatielinjaa.

87.

Espanjan hallitus väittää rautatielinjan tuleviin rakennustöihin ja sen toimintaan liittyvistä riskeistä, ettei luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa edellytetä, että korjaavia tai ehkäiseviä toimenpiteitä toteutetaan välittömästi sellaisten riskien tapauksessa, jotka mahdollisesti konkretisoituvat tulevaisuudessa. Olen tästä samaa mieltä ja viittaan tältä osin edellä 69 kohdassa esittämiini toteamuksiin.

88.

Yhdyn siis komission kantaan siitä, ettei Espanjan kuningaskunta ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdasta johtuvia velvoitteitaan siitä päivästä lähtien, jona kyseinen alue luokiteltiin erityiseksi suojelualueeksi.

89.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Koska ainoastaan osa komission vaatimuksista hyväksyttiin, on määrättävä, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

90.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin