1.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona (Barcelonan työtuomioistuin nro 33, Espanja) on esittänyt unionin tuomioistuimelle, koskee direktiivin 2010/18/EU, ( 2 ) jolla pannaan täytäntöön vanhempainvapaata koskeva tarkistettu puitesopimus (jäljempänä tarkistettu puitesopimus), tulkintaa.

2.

Kansallisen menettelyn taustalla on erään osuuskunnan työntekijäjäsenen pyyntö, joka koskee hänen työaikansa järjestämistä.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy erityisesti, voidaanko osuuskunnan ja työntekijäjäsenen välistä oikeussuhdetta pitää tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitettuna työsopimuksena tai työsuhteena, ja jos tähän vastataan myöntävästi, onko työntekijäjäsenellä oikeus äitiysvapaalta palatessaan työaikansa ja työmuotonsa mukauttamiseen kyseisen sopimuksen 6 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti.

4.

Direktiivin 2010/18 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 8 päivänä maaliskuuta 2012 tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse viimeistään kyseisenä päivänä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä”.

5.

Direktiivin 2010/18 liitteenä olevan tarkistetun puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisen kohdan mukaan ”tällä – – puitesopimuksella tarkistetaan 14 päivänä joulukuuta 1995 tehtyä vanhempainlomaa koskevaa puitesopimusta, jossa asetetaan vanhempainvapaata koskevat vähimmäisvaatimukset [joka on direktiivin 96/34/EY ( 3 ) liitteenä] ja joka toimii tärkeänä keinona sovittaa yhteen työhön ja perheeseen liittyvät velvollisuudet ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua”.

6.

Tarkistetun puitesopimuksen yleisten näkökohtien 3, 15 ja 21 kohta on muotoiltu seuraavasti:

– –

– –

– –”

7.

Tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen, jonka otsikko on ”Tarkoitus ja soveltamisala”, 2 kohdan mukaan ”tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, sekä miehiin että naisiin, joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa ja/tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde”.

8.

Tarkistetun puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaan ”sekä mies- että naispuolisilla työntekijöillä on tämän sopimuksen nojalla yksilöllinen oikeus vanhempainvapaaseen lapsen syntymän tai adoptoinnin vuoksi, jotta he voivat huolehtia lapsesta tiettyyn ikään asti, joka voi ulottua kahdeksaan vuoteen ja jonka jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät”.

9.

Tarkistetun puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Vanhempainvapaan myöntämisperusteet ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäismääräyksiä noudattaen. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat erityisesti:

– –”

10.

Tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Työhönpaluu”, määrätään seuraavaa:

”Parantaakseen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työntekijät voivat vanhempainvapaalta palatessaan pyytää muutoksia työaikaansa ja/tai työmuotoonsa tietyksi ajaksi. Työnantajien on harkittava näitä pyyntöjä ja vastattava niihin sekä työnantajan että työntekijän tarpeet huomioon ottaen.

Tätä kohtaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään kansallisten säädösten, työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti.”

11.

Tarkistetun puitesopimuksen 8 lausekkeessa määrätään seuraavaa:

– –

– –”

12.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei direktiivin 2010/18 perusteella ole toteutettu erityisiä täytäntöönpanotoimia Espanjan oikeusjärjestyksessä. Komissio täsmentää huomautuksissaan, että Espanjan kuningaskunta on ilmoittanut sille, että direktiivi 2010/18 oli jo pantu täytäntöön 24.3.1995 annetulla työntekijöiden asemasta annetun lain konsolidoidun version hyväksymisestä annetulla kuninkaan asetuksella (Real Decreto Legislativo 1/1995 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Estatuto de los Trabajadores) nro 1/1995 (BOE nro 75, 29.3.1995, s. 9654; jäljempänä työntekijöiden asemasta annettu laki).

13.

Työntekijöiden asemasta annetun lain 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tätä lakia sovelletaan työntekijöihin, jotka tarjoutuvat vapaaehtoisesti työskentelemään vastiketta vastaan toisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön – työnantajan tai yrittäjän – lukuun tämän organisaatiossa ja tämän johdon alaisena. – –”

14.

Työssäkäyvien henkilöiden perhe- ja työelämän yhteensovittamisen edistämisestä 5.11.1999 annetun lain 39/1999 (Ley 39/1999 para promover la conciliación de la vida familiar y laboral de las personas trabajadoras; BOE nro 266, 6.11.1999, s. 38934) perusteluissa esitetään muun muassa seuraavat täsmennykset:

”– – äitiyteen ja isyyteen viitataan yhteisön tasolla laajimmassa merkityksessä direktiiveissä [92/85/ETY ( 4 ) ja 96/34]. Ensin mainittu direktiivi koskee äitiyttä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden terveyden ja työturvallisuuden kannalta. Jälkimmäinen koskee UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemää puitesopimusta vanhempainlomasta, ja siinä tarkastellaan vanhempainlomaa ja pakottaviin syihin perustuvaa poissaoloa työstä tärkeinä keinoina sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja edistää naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua.

Tällä lailla saatetaan kansainvälisessä ja yhteisön oikeudessa vahvistetut linjaukset osaksi Espanjan oikeutta ylittämällä näissä linjauksissa omaksuttu vähimmäissuojan taso. – –”

15.

Lailla 39/1999 työntekijöiden asemasta annettuun lakiin tehtyjen muutosten jälkeen työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 ja 6 momentti kuuluvat seuraavasti:

”5.   Henkilöllä, jolla on lapsen lakisääteisenä huoltajana välittömässä hoidossaan alle kuusivuotias lapsi tai henkilö, jolla on fyysinen, psyykkinen tai sensorinen vamma ja joka ei harjoita palkallista toimintaa on oikeus vähentää päivittäistä työaikaansa niin, että palkkaa alennetaan samassa suhteessa, vähintään 1/3:lla ja enintään puolella työpäivän pituudesta. – –,

6.   Työntekijä järjestää tavanomaisen työaikansa puitteissa päivittäiset työtunnit ja vahvistaa – – [tämän pykälän 5 momentissa] tarkoitetun jakson, jonka aikana noudatetaan vähennettyä työaikaa. – –. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle 15 vuorokautta ennen sitä päivää, jolloin hän palaa tavanomaiseen työaikaansa.”

16.

Lakiin 39/1999 sisältyy ”ensimmäinen lisäsäännös”, jonka sanamuoto on seuraava:

”Osuuskuntien työntekijäjäsenet tai osuustoiminnallisten yhtiöiden työntekijäjäsenet sekä tällaisten yhteisöjen työntekijät voivat vedota tässä laissa vahvistettuihin etuihin äitiysvapaalla, raskauteen liittyvien riskien sekä adoption ja kasvattilapsen vastaanottamisen perusteella myönnettävällä vapaalla riippumatta siitä sosiaaliturvajärjestelmästä, johon he kuuluvat, tällaiseen osakkuussuhteeseen liittyvät erityispiirteet huomioon ottaen.”

17.

Työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:n 8 momentin mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna naisten ja miesten tosiasiallisesta tasa-arvosta 22.3.2007 annetulla lailla 3/2007 (Ley Orgánica 3/2007 para la igualdad efectiva de mujeres y hombres; BOE nro 71, 23.3.2007, s. 12611):

”Työntekijällä on oikeus muuttaa päivittäistä työaikaansa ja sen jaksottamista voidakseen näin tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen työehtosopimuksella tai työantajan kanssa erikseen tehdyllä sopimuksella vahvistettujen ehtojen mukaisesti kuitenkin niin, että työehtosopimuksen määräyksiä tällöin noudatetaan.”

18.

Lain 3/2007 44 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sekä nais- että miespuolisella työntekijällä on oikeus sovittaa yhteen yksityis-, perhe- ja työelämänsä, jotta kannustetaan sitä, että perheeseen liittyvät velvollisuudet jakautuvat tasapainoisesti samalla kun vältetään niiden suorittamiseen perustuvaa syrjintää.”

19.

Lainkäytöstä työ- ja sosiaalioikeuteen liittyvissä asioissa 10.10.2011 annetun lain 36/2011 (Ley 36/2011 reguladora de la jurisdicción social; BOE nro 245, 11.10.2011, s. 106584) 139 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevien lakisääteisten tai sopimukseen perustuvien oikeuksien käyttöä koskevaa menettelyä säännellään seuraavilla säännöillä:

– –

Työnantaja ja työntekijä esittävät oikeudenkäyntiä edeltävässä yhteensovittamiskokouksessa ja oikeudenkäyntimenettelyssä työajan järjestämistä koskevat ehdotuksensa ja muut ratkaisut, joiden yhteydessä voidaan tarvittaessa tarkastella yrityksen yhdenvertaisuusohjelmia koskevia pariteetti- tai seurantaelinten kertomuksia, jotta ne voidaan ottaa huomioon päätöksessä.”

20.

Osuuskunnista 16.7.1999 annetun lain 27/1999 (Ley 27/1999 de Cooperativas; BOE nro 170, 17.7.1999, s. 27027) 80 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Työosuuskunnat ovat osuuskuntia, joiden tarkoituksena on tarjota jäsenilleen työtä, jota nämä tekevät itse osa- tai kokoaikaisesti yhteisen organisaation puitteissa tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi kolmansille. – – Työntekijäjäsenten suhde osuuskuntaan on osakkuussuhde.

– –

4.   Työntekijäjäsenillä on säännöllisesti, alle kuukauden mittaisin väliajoin oikeus jäsenennakkoon, joka ei ole palkkaa ja joka maksetaan osuuskunnan ylijäämästä osuustoimintaan osallistumisen perusteella.

5.   Työn tekopaikkoihin ja työntekijäjäseniin sovelletaan työterveyttä ja työsuojelua koskevia säännöksiä, ja niitä sovellettaessa otetaan huomioon työntekijäjäsenen ja hänet osuuskuntaan sitovan suhteen luonne osakkuussuhteena ja sen autonomiset erityispiirteet.

– –”

21.

24.3.2003 annetun Valencian itsehallintoalueen osuuskuntalain 8/2003 (Ley 8/2003 de Cooperativas de la Comunidad Valenciana; BOE nro 87, 11.4.2003, s. 14308) 89 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Työntekijäjäsenten ja osuuskunnan välinen oikeussuhde on osakkuussuhde, ja näin ollen osuuskunnan perustamisasiakirjoissa, säännöissä tai kokouksessa on määrättävä osuuskunnan jäsenen ammattiasemasta ja siihen liittyen ainakin seuraavista seikoista:

Päivittäistä työaikaa, viikoittaista lepoaikaa, juhlapyhiä, lomia ja vapaita sekä syitä, joiden nojalla työsuhde voidaan keskeyttää tai päättää, koskevissa perustamisasiakirjojen määräyksissä on aina noudatettava osuuskuntia koskevassa valtion lainsäädännössä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia.

Yhtiökokous voi muuttaa ammattiasemaa kahden kolmasosan enemmistöllä tehdyllä päätöksellä.

– –

Niiden työosuuskuntia koskevien seikkojen osalta, joista tässä laissa ei ole nimenomaisesti säädetty, oikeussuhteeseen, jonka osapuolena on osuuskunta, sovelletaan täydentävästi osuuskuntia koskevan valtion lainsäädännön sitä koskevia säännöksiä.”

22.

Consum Sociedad Cooperativa Valencianan (jäljempänä Consum SCV) sisäisten sääntöjen 14.7 §:ssä määrätään seuraavaa:

”Työntekijäjäsenellä on oikeus muuttaa päivittäistä työaikaansa ja sen jaksottamista voidakseen näin tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen sopimalla tästä kyseessä olevan tuotantoyksikön vastuuhenkilön kanssa siten, että ellei sopimukseen päästä, osuuskunnan työneuvosto ratkaisee asian kumpaakin osapuolta kuultuaan pyrkien vaihtoehtoihin, joiden avulla mainittu oikeus voidaan tosiasiallisesti toteuttaa.”

23.

Consum SCV on monitoimiosuuskunta, jota säännellään lailla 8/2003 ja jolla on yli 450 valintamyymälän ketju. Sen liiketoiminnan tarkoitus on erityisesti toimittaa omassa piirissään vakituista työtä työntekijäjäsenilleen.

24.

Estrella Rodríguez Sánchez on Consum SCV:n työntekijäjäsen, joka työskentelee ostoskeskuksen ”kassa/lajittelu”-osastolla. Hän allekirjoitti Consum SCV:n kanssa 25.6.2012 jäsensopimuksen, johon sovelletaan osuuskunnan sääntöjä ja erityisesti sisäisiä sääntöjä. Hänen työmuotonsa ja työaikansa oli järjestetty siten, että hänellä oli vuoroviikoin aamuvuoro maanantaista lauantaihin (klo 8.00–15.00) ja iltapäivävuoro maanantaista lauantaihin (klo 15.00–22.00) sekä töitä kahtena sunnuntaina kuukaudessa (klo 8.30–15.00).

25.

Rodríguez Sánchez synnytti lapsen 19.8.2013. Hän esitti äitiyslomansa päättyessä 27.12.2013 ensimmäisen pyynnön, jota hän muutti 15.1.2014 ja jossa hän pyysi vedoten lapsensa huoltoon työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 ja 6 momentin nojalla työaikansa lyhentämistä 30 tuntiin viikossa ja määräämistään kiinteään aamuvuoroon klo 9.00–15.00 maanantaista perjantaihin. Consum SCV vastasi pyyntöön 24.1.2014 myöntämällä oikeuden lyhennettyyn työaikaan. Se ei kuitenkaan myöntänyt pyydettyä työaikaa ja totesi tältä osin muun muassa, että sen hyväksyminen loisi tilanteen, jossa henkilökuntaa on aamuvuoroissa liikaa.

26.

Rodríguez Sánchez nosti helmikuussa 2014 kanteen hylkäävästä päätöksestä Juzgado de lo Social no 33 de Barcelonassa (Barcelonan työtuomioistuin nro 33). Menettely keskeytettiin maaliskuussa 2014 kyseisen tuomioistuimen aloitteesta, jotta olisi voitu aloittaa työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:n 8 momenttiin perustuva menettely. Rodríguez Sánchez lähetti siten Consum SCV:lle uuden pyynnön, joka perustui kyseiseen säännökseen ja hänen oikeuteensa sovittaa yhteen perhe- ja työelämänsä vetoamalla tässä yhteydessä tarpeeseensa sovittaa työaikansa lapsensa päiväkodin aikatauluihin.

27.

Consum SCV antoi työajan lyhentämistä koskevan hyväksyntänsä mutta ei vastannut työajan järjestämistä koskevaan pyyntöön eikä osoittanut sitä sisäisten sääntöjensä 17 §:n 4 momentissa tarkoitetulle sosiaalikomitealle.

28.

Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona (Barcelonan työtuomioistuin nro 33) korostaa, että osapuolten välinen erimielisyys rajoittuu tästä lähtien pelkästään kysymykseen työajan ja työrytmin mahdollisesta mukauttamisesta työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:n 8 momentin nojalla, ottaen huomioon, että työajan lyhentämisestä saman lain 37 §:n 5 momentin nojalla on jo sovittu. Kyseinen tuomioistuin kysyy tässä yhteydessä, voiko tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohta vaikuttaa sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisuun.

29.

Tässä tilanteessa Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona (Barcelonan työtuomioistuin nro 33) päätti 15.7.2014 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.7.2014, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Toinen kysymys esitetään toissijaisesti siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi.

Seuraavat kysymykset on – jäljempänä esitetyistä syistä – perusteltua esittää vain, jos jompaankumpaan edellisistä kysymyksistä vastataan myöntävästi ja jos direktiiviä 2010/18 katsotaan sovellettavan pääasian kantajalla olevan kaltaiseen työntekijäjäsenen työsuhteeseen.

30.

Unionin tuomioistuin esitti 10.6.2015 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklaan perustuvan selvityspyynnön, johon kyseinen tuomioistuin vastasi 22.7.2015.

31.

Consum SCV, Espanjan, Ranskan ja Unkarin hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Consum SCV, Espanjan hallitus ja komissio osallistuivat 18.11.2015 pidettyyn istuntoon.

32.

Espanjan hallitus pohti istunnossa ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Se väittää, etteivät unionin tuomioistuimen vastaukset auta ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ratkaisemaan käsiteltäväkseen saatettua asiaa.

33.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tiettyjen tarkistetun puitesopimuksen lausekkeiden tulkintaa, joihin kuuluu erityisesti kyseisen sopimuksen 6 lausekkeen 1 kohta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kyseisen lausekkeen osalta erityisesti selvittämään, onko Rodríguez Sánchezilla oikeus äitiyslomalta palatessaan työaikansa ja työmuotonsa mukauttamiseen työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:n 8 momentin nojalla. Tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohta ei kuitenkaan koske vanhempainvapaata sinänsä, vaan työntekijöiden tilannetta heidän palatessaan vanhempainvapaalta. Tarkemmin sanottuna kyseisessä lausekkeessa määrätään mahdollisesta työajan järjestämisestä, ei äitiyslomalta palatessa – mistä näyttää olevan kyse Rodríguez Sánchezin tapauksessa – vaan vanhempainvapaalta palatessa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, että hänen pääasiassa esittämänsä pyyntö koski hänen työaikansa lyhentämistä ja järjestämistä – ei vanhempainvapaalta, vaan äitiyslomalta palatessa.

34.

Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin kehotti ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta täsmentämään erityisesti syyt siihen, minkä vuoksi se katsoi, että vastaus niihin eri kysymyksiin, jotka oli esitetty, saattoi vaikuttaa pääasiassa annettavaan ratkaisuun. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi vastauksessaan, että tarkistetun puitesopimuksen 2 lausekkeessa tarkoitettua vanhempainvapaata nimitetään Espanjassa yleensä äitiyslomaksi ja että kyseinen äitiysloma on eräänlainen ”vanhempainvapaa”, jonka katsotaan olevan syy keskeyttää työnteko työpaikan säilyttäen ja josta säädetään synnytystä koskevassa työntekijöiden asemasta annetun lain 48 §:n 4 momentissa. ( 5 ) Se totesi lisäksi, että ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä olevien äitiyslomaa koskevien viittausten on katsottava siten unionin oikeutta koskevassa terminologiassa koskevan myös vanhempainvapaata. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee siten, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne käy yksiin tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun vanhempainvapaan jälkeistä työhönpaluuta koskevan olettamuksen kanssa, niin että – ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä esitetyistä syistä – ratkaisun antaminen pääasiassa edellyttää vastaamista esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin, erityisesti kolmeen ensimmäiseen kysymykseen.

35.

Huomautan aivan ensiksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat. ( 6 ) Tässä yhteistyössä kansallinen tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi asian erityspiirteiden perusteella parhaiten arvioida, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. ( 7 )

36.

On kuitenkin niin, että unionin tuomioistuimen on oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi tarvittaessa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen, ja erityisesti ratkaistava, onko siltä pyydetyllä unionin oikeuden tulkinnalla yhteys pääasian tosiseikkoihin ja kohteeseen, jottei se päädy antamaan neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä. ( 8 ) Jos ilmenee, että esitetty kysymys ei selvästikään ole merkityksellinen kyseisen asian ratkaisemisen kannalta, siitä seuraa, ettei kansallinen tuomioistuin tarvitse unionin tuomioistuimen vastausta ratkaistakseen käsiteltäväkseen saatetun asian.

37.

Sen arvioimiseksi, voidaanko olettama siitä, että ennakkoratkaisupyynnöillä on merkitystä, kumota, on määritettävä etukäteen, kuuluuko Rodríguez Sánchezin tilanne nyt käsiteltävässä asiassa tarkistetun puitesopimuksen asialliseen soveltamisalaan.

38.

Consum SCV, Espanjan hallitus ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, ettei Rodríguez Sánchezin tilanteessa ole kyse vanhempainvapaalta, vaan äitiyslomalta paluusta.

39.

Espanjan hallitus väitti istunnossa muun muassa, ettei ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tulkinta, joka on sen selvityspyyntöön antaman vastauksen taustalla ja jonka mukaan vanhempainvapaan osalta sovelletaan työntekijöiden asemasta annetun lain 48 §:n 4 momenttia, ole oikea. Kyseisen hallituksen mukaan kyseinen säännös koskee nimittäin direktiivissä 92/85 tarkoitettua äitiyslomaa. Se selitti, että äitiysloman, johon viitataan työntekijöiden asemasta annetun lain 48 §:n 4 momentissa, tarkoituksena on suojella äidin terveydentilaa raskauden ja synnytyksen jälkeen, kun taas vanhempainvapaan tarkoituksena on yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittaminen.

40.

Huomautan tässä yhteydessä, että tuomioon Betriu Montull ( 9 ) johtaneessa asiassa, jossa unionin tuomioistuimelle esitetyt ennakkoratkaisukysymykset koskivat juuri työntekijöiden asemasta annetun lain 48 §:n 4 momenttia, unionin tuomioistuin huomautti, että äitiysloma, johon kyseisessä säännöksessä viitataan, ”on – – pidettävä lapsen syntyessä”. ( 10 ) Se korosti erityisesti – kuten Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS) (kansallinen sosiaaliturvalaitos) ja Espanjan hallitus olivat todenneet –, että työntekijöiden asemasta annetun lain 48 §:n 4 momentti ”ei koske direktiivissä 96/34 tarkoitettua vanhempainlomaa”, ( 11 ) vaan oikeutta direktiivissä 92/85 tarkoitettuun äitiyslomaan.

41.

Huomautan lisäksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on unionin tuomioistuimen esittämään selvityspyyntöön antamassaan vastauksessa käyttänyt pääasiassa kyseessä olevan loman perusteena pelkästään työntekijöiden asemasta annetun lain 48 §:n 4 momenttia, jossa viitataan nimenomaisesti ”synnytykseen”, kuten edellä olevista kohdista ilmenee. En voi siten sulkea pois sitä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kyseinen vastaus näyttää viime kädessä vahvistavan sen, että Rodríguez Sánchez oli muotoillut työaikansa järjestämistä koskevan pyyntönsä siten, että se koski paluuta äidille tämän kantaman lapsen syntymän johdosta myönnetyltä lomalta, mikä ei vastaa direktiivissä 92/85 tarkoitettua vanhempainvapaata, vaan äitiyslomaa.

42.

Katson näin ollen, ettei Rodríguez Sánchezin tilanne kuulu tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohdassa määriteltyyn soveltamisalaan.

43.

Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään neljänteen kysymykseen ole tarpeen vastata. On kuitenkin syytä tarkistaa, voidaanko Rodríguez Sánchezin tilanteeseen soveltaa muita lausekkeita, kuten komissio esittää, nimittäin jos hänen äitiyslomaansa seurasi tässä tapauksessa äitiyslomasta erillinen vanhempainvapaa.

44.

Komissio mainitsee kirjallisissa huomautuksissaan mahdollisuuden, että Rodríguez Sánchezille työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 momentin nojalla myönnetty työajan lyhentäminen vastaa erästä sellaista vanhempainvapaan muotoa, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä. ( 12 ) Asianomaisille osapuolille esitettiin istunnossa kysymys, joka koski tätä komission mainitsemaa mahdollisuutta. Espanjan hallitus mainitsi vastauksessaan ensiksi, että oikeus vanhempainvapaaseen, johon viitataan tarkistetun puitesopimuksen 2 lausekkeessa, oli jo taattu Espanjan lainsäädännössä työntekijöiden asemasta annetun lain 46 §:n 3 momentissa. Kyseisessä pykälässä säädetään, että ”työntekijöillä on oikeus loman pidentämiseen, joka ei saa ylittää kolmea vuotta, huolehtiakseen lapsesta, joka voi olla biologinen tai adoptoitu lapsi taikka adoptointia edeltävä tai pysyvä sijoituslapsi, myös lapsen tilapäisen sijoituksen kyseessä ollessa, lapsen syntymästä tai tilanteen mukaan tuomioistuimen tai viranomaisen antaman päätöksen päiväyksestä alkaen”. Tämän vanhempainloman tavoitteena on työssäkäyvien vanhempien (riippumatta siitä, ovatko he miehiä vai naisia) työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, kun äitiysloman pääasiallisena tavoitteena on äidin terveyden ja äidin ja vastasyntyneen välisten erityisten suhteiden suojeleminen synnytyksen jälkeen.

45.

Toiseksi Espanjan hallitus totesi, että Rodríguez Sánchezille työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 momentin nojalla myönnetty työajan lyhentäminen vastaa erästä sellaista vanhempainvapaan muotoa, josta säädetään Espanjan lainsäädännössä, jotta työssäkäyvät vanhemmat (riippumatta siitä, ovatko he miehiä vai naisia) voisivat huolehtia alle 12-vuotiaista lapsista. ( 13 )

46.

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että jos – kuten Espanjan hallitus toteaa edellisessä kohdassa – Rodríguez Sánchez nauttii sellaisesta vanhempainvapaasta, joka koostuu hänen työaikansa lyhentämisestä, minkä tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä, katson, että ensimmäinen ja toinen kysymys on otettava tutkittaviksi. Kolmannen kysymyksen osalta katson kuitenkin, että hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kysymys on muotoiltava uudelleen siten, ettei sitä tarkastella tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohdan, vaan sen 2 ja 3 lausekkeen valossa.

47.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti, voidaanko osuuskunnan ja työntekijäjäsenen välistä oikeussuhdetta pitää tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitettuna työsopimuksena tai työsuhteena niin, että kyseinen oikeussuhde kuuluu direktiivin ja puitesopimuksen soveltamisalaan.

48.

Muistutan, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tämän kysymyksen sen vuoksi, että Rodríguez Sánchez on ammattiasemaltaan työntekijäjäsen. Jotta kysymykseen voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on syytä tarkastella ensin yhtäältä tarkistetun puitesopimuksen henkilöllistä soveltamisalaa, sellaisena kuin se määritellään kyseisen puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdassa, ja toisaalta asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä.

49.

Siltä osin kuin kyseessä on tarkistetun puitesopimuksen henkilöllinen soveltaminen, huomautan, että sopimuksessa käytetään termejä ”työntekijät”, ”työsopimus” ja ”työsuhde” ilman, että niitä nimenomaisesti määritellään. Yhtäältä puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdan sanamuodosta voidaan todeta, että puitesopimuksen soveltamisala on laadittu laajaksi ja että sitä sovelletaan ”kaikkiin työntekijöihin, – – joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa ja/tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde”. ( 14 ) Toisaalta sen johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan kyseinen sopimus ”on puitesopimus, jossa esitetään äitiysvapaasta erillistä vanhempainvapaata – – koskevat vähimmäisvaatimukset, – – ja jolla siirretään vapaan myöntämisperusteiden ja soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tehtäväksi, jotta kunkin jäsenvaltion tilanne voidaan ottaa huomioon”.

50.

Oikeuskäytännön näkökulmasta on syytä viitata asiassa O’Brien annettuun tuomioon, ( 15 ) joka koski direktiivin 97/81/EY liitteenä olevaa osa-aikatyötä koskevaa puitesopimusta ( 16 ) (jäljempänä osa-aikatyötä koskeva puitesopimus). Kyseinen asia koski erästä osa-aikaista tuomaria, jonka palkka maksettiin päiväpalkkioina ja joka vaati toimintansa perusteella eläkettä, johon hänellä ei ollut kansallisen lainsäädännön mukaan oikeutta.

51.

Unionin tuomioistuin huomautti tuomiossaan aivan ensiksi, ettei ”työntekijän” käsite ole unionin oikeudessa aina samansisältöinen, vaan se vaihtelee kulloisenkin oikeudenalan mukaan. ( 17 ) Se täsmensi kuitenkin, että ”direktiivissä 97/81 jäsenvaltioille annettu harkintavalta määritellä osa-aikatyötä koskevassa puitesopimuksessa käytetyt käsitteet ei – – ole rajaton” ja että ”tietyt puitesopimuksessa käytetyt ilmaisut voidaan määritellä kansallisen oikeuden ja/tai käytäntöjen mukaisesti sillä edellytyksellä, että direktiivin ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden tehokas vaikutus toteutuu”. ( 18 ) Unionin tuomioistuimen mukaan ”tarpeesta turvata mainitun puitesopimuksen mukaisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tehokas vaikutus johtuu – –, että soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen voidaan sallia ainoastaan silloin, kun kyseinen työsuhde on luonteeltaan olennaisesti erilainen kuin työnantajien ja kansallisen oikeuden mukaan työntekijöihin kuuluvien henkilöiden välinen työsuhde, koska muutoin ulkopuolelle jättäminen olisi mielivaltaista”. ( 19 )

52.

Komissio on esittänyt nyt käsiteltävässä asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan sanamuoto ( 20 ) on samanlainen kuin tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdan sanamuoto ja että lainsäätäjän tarkoitus oli kummassakin tapauksessa määrittää yleinen henkilöllinen soveltamisala.

53.

Yhdyn tähän näkemykseen.

54.

Näin ollen, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, jäsenvaltioille annettu harkintavalta määritellä tarkistetussa puitesopimuksessa käytetyt käsitteet ei ole rajaton, vaan kyseiset ilmaisut voidaan määritellä kansallisen oikeuden ja/tai käytäntöjen mukaisesti ”sillä edellytyksellä, että direktiivin [2010/18] ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden tehokas vaikutus toteutuu”. ( 21 ) Kuten komissio perustellusti huomauttaa, siitä seuraa myös, että tarpeesta turvata direktiivin 2010/18 ja tarkistetussa puitesopimuksessa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tehokas vaikutus johtuu, että työntekijäjäsenien jättäminen sen soveltamisalan ulkopuolelle voidaan sallia ainoastaan silloin, kun heidän ja Consum SCV:n välinen oikeussuhde on luonteeltaan olennaisesti erilainen kuin työnantajien ja kansallisen oikeuden mukaan työntekijöihin kuuluvien henkilöiden välinen työsuhde, minkä tutkiminen on viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä. ( 22 ) Unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää kansalliselle tuomioistuimelle periaatteita ja arviointiperusteita, jotka sen on otettava huomioon asiaa käsitellessään. ( 23 )

55.

Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että silloin, kun on kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisista osuuskunnan työntekijäjäsenistä, ei ole mitään epäilystä siitä, että työskentely tapahtuu alisteisuus- ja riippuvuussuhteessa ja korvausta vastaan. ( 24 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Consum SCV:n sisäisten sääntöjen II lukuun sisältyvä työjärjestelmä on hyvin samanlainen kuin palkattuihin työntekijöihin työntekijöiden asemasta annetun lain nojalla sovellettava järjestelmä. Monissa näistä asioista Consum SCV:n sisäisissä säännöissä nimittäin toistetaan sana sanalta työntekijöiden asemasta annetun lain teksti. Huomautan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin, että järjestelmien samanlaisuus koskee erityisesti palkkoja tai ennakkomaksuja, työn kestoa, vuosilomia, vapaita ja työsopimuksen keskeyttämistä tai lomia.

56.

Mielestäni näitä toteamuksia ei horjuta Consum SCV:n ja Espanjan hallituksen esittämä väite, jonka mukaan työntekijäjäsenelle ei makseta palkkiota, vaan ennakkomaksuja tai osinkoa osuuskunnan voitosta ja jonka mukaan hän ei työskentele kolmannen johdon alaisena vaan osallistuu osuuskunnan johtamiseen.

57.

Kuten lisäksi myös ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Espanjan lainsäätäjä oli saattaessaan direktiivin 96/34 liitteenä olevaa vanhempainlomaa koskevaa ensimmäistä puitesopimusta osaksi Espanjan lainsäädäntöä nimenomaisesti ulottanut uusien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien oikeuksien soveltamisen koskemaan ”yhtiöiden tai osuustoiminnallisten yhtiöiden työntekijäjäseniä”.

58.

Edellä esitetystä seuraa, että kysymys, voidaanko osuuskunnan ja työntekijäjäsenen välistä oikeussuhdetta pitää tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitettuna työsopimuksena tai työsuhteena, niin, että kyseinen suhde kuuluu kyseisen direktiivin ja kyseisen puitesopimuksen soveltamisalaan, on ratkaistava soveltamalla kansallista lainsäädäntöä, kunhan sen perusteella ei suljeta mielivaltaisesti tätä henkilöryhmää direktiivin 2010/18 ja tarkistetun puitesopimuksen tarjoaman suojan ulkopuolelle. Kyseisen suojan ulkopuolelle jättäminen voidaan sallia ainoastaan silloin, kun työntekijäjäsenien ja osuuskunnan välinen oikeussuhde on luonteeltaan olennaisesti erilainen kuin työnantajien ja kansallisen oikeuden mukaan työntekijöihin kuuluvien henkilöiden välinen työsuhde.

59.

Ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen katson, ettei ole syytä vastata toiseen kysymykseen.

60.

Heti aluksi on muistutettava, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välisessä yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. ( 25 ) Vaikka näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kolmannen kysymyksensä koskemaan vain tarkistetun puitesopimuksen 6 lausekkeen 1 kohdan tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään. Unionin tuomioistuimen on poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde. ( 26 )

61.

Jos unionin tuomioistuin katsoo nyt käsiteltävässä asiassa tarpeelliseksi vastata kolmanteen kysymykseen, katson tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa esitetyistä syistä, että jotta unionin tuomioistuin voisi antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen, kyseinen kysymys on muotoiltava uudelleen siten, että sitä tarkastellaan tarkistetun puitesopimuksen 2 ja 3 lausekkeen valossa, eikä sen 6 lausekkeen 1 kohdan valossa.

62.

Tämän ennakkoratkaisukysymyksen on näin ollen ymmärrettävä koskevan erityisesti sitä, ovatko tarkistetun puitesopimuksen 2 ja 3 lauseke esteenä pääasiassa tarkoitetun kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään lyhennetyn työajan muodossa toteutettavasta vanhempainvapaasta, johon liittyy oikeus työajan järjestämiseen tavanomaisen työajan puitteissa, mutta jonka mukaan edellytykseksi työajan järjestämiseen poikkeamalla tavanomaisesta työajasta on asetettu kollektiivisesti neuvotelluilla määräyksillä vahvistetut yksityiskohtaiset menettelysäännöt.

63.

Vastatakseni tähän kysymykseen esittelen ensiksi asiayhteyden, johon pääasiassa kyseessä oleva säännös eli työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:n 8 momentti kuuluu. ( 27 )

64.

Espanjan hallitus väittää, että lailla 39/1999, jolla direktiivin 96/34 liitteenä oleva vanhempainlomaa koskeva ensimmäinen puitesopimus saatetaan osaksi Espanjan lainsäädäntöä, tehdyllä työntekijöiden asemasta annetun lain uudistuksella työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 ja 6 momenttiin sisällytettiin oikeus työajan lyhentämiseen ja järjestämiseen. Työajan järjestäminen on kuitenkin toteutettava tavanomaisen työajan puitteissa. ( 28 ) Espanjan hallituksen mukaan kyseistä pykälää sovelletaan henkilöihin, jotka joutuvat huolehtimaan alaikäisestä lapsesta, riippumatta siitä, onko työntekijä palaamassa äitiys- tai vanhempainvapaalta, koska siinä tunnustetaan itsenäinen oikeus.

65.

Kyseessä olevan säännöksen osalta Espanjan hallitus lisää, että lailla 3/2007 työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:ään sisällytettiin 8 momentti, joka koskee työajan keston ja jakautumisen mukauttamista poikkeamalla työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 ja 6 momentissa määritellyistä rajoista. Kyseinen mukauttaminen ei ole kuitenkaan sidottu alaikäisen hoitoon, ja se edellyttää kollektiivista neuvottelua tai työnantajan kanssa työehtosopimuksen mukaisesti tehtyä sopimusta. Espanjan hallituksen mukaan työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 5 ja 6 momentin, joissa työntekijöille myönnetään oikeus työajan lyhentämiseen tavanomaisen työaikansa puitteissa, tavoin kyseisen lain 34 §:n 8 momentissa tunnustetaan heidän oikeutensa pyytää muuttamaan työaikansa kestoa tavanomaisesta työajasta poikkeavaksi ilman, että siinä kuitenkaan myönnetään oikeutta kyseiseen muutokseen. Säännöksen tarkoitus on sen mukaan helpottaa työntekijöiden työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista myöntämällä oikeus pyytää työajan keston ja jakautumisen mukauttamista poikkeamalla työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:ssä tunnustetusta oikeudesta.

66.

Huomautan lisäksi, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että lailla 3/2012 työntekijöiden asemasta annetun lain 34 §:n 8 momenttiin sisällytettiin toinen kohta, jonka mukaan ”on syytä lisätä keskeytymättömän työpäivän, joustavan työajan tai muiden sellaisten työajan organisointitapojen käyttöä, joiden avulla saavutetaan suurempi yhdenmukaisuus yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevan oikeuden ja yritysten tuottavuuden parantamisen välillä”.

67.

Kolmatta ennakkoratkaisukysymystä on syytä tarkastella näiden seikkojen valossa.

68.

Tarkistetun puitesopimuksen 1 lausekkeen 1 kohdan mukaan puitesopimuksella pyritään ”helpottamaan työntekijöiden työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista”. Myös kyseisen puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdasta ilmenee, että vanhempainvapaan tarkoituksena on tarjota vanhemmille mahdollisuus huolehtia lapsesta. Kyseisessä lausekkeessa säädetään nimenomaisesti, että ”sekä mies- että naispuolisilla työntekijöillä” on yksilöllinen oikeus vanhempainvapaaseen.

69.

Kyseisen puitesopimuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”työmarkkinaosapuolilla on parhaat edellytykset löytää työnantajien ja työntekijöiden tarpeita vastaavia ratkaisuja, minkä vuoksi niille on annettava erityinen asema tämän sopimuksen täytäntöönpanossa [ja] soveltamisessa”. Sopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa määrätään nimittäin, että ”vanhempainvapaan myöntämisperusteet ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäisvaatimuksia noudattaen”. ( 29 )

70.

Tästä näkökulmasta katsottuna – kuten komissio perustellusti huomauttaa – harkintavalta, joka jäsenvaltioilla ja työmarkkinaosapuolilla on määritellä vanhempainvapaan myöntämisperusteet ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ei ole rajoittamaton. Niiden on nimittäin noudatettava tarkistetussa puitesopimuksessa vahvistetun vanhempainvapaan tarkoitusta ja tavoitetta.

71.

Jäsenvaltio ei kuitenkaan ylitä harkintavaltaansa, jos se säätää lainsäädännössään – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – vanhempainvapaasta, joka koostu työajan lyhentämisestä työntekijöiden tavanomaisen työajan puitteissa, ja lisäksi myöntää heille mahdollisuuden esittää pyyntöjä, jotka koskevat työajan järjestämistä poikkeamalla tavanomaisesta työajasta, myöntämättä kuitenkaan oikeutta saada kyseistä muutosta tai edes vahvistaa järjestämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka on jätetty kollektiiviselle neuvottelulle tai työnantajan kanssa tämän neuvottelun mukaisesti tehtävälle sopimukselle.

72.

Ehdotan siten, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, etteivät tarkistetun puitesopimuksen 2 ja 3 lauseke ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään lyhennetyn työajan muodossa toteutettavasta vanhempainvapaasta, johon liittyy oikeus työajan järjestämiseen tavanomaisen työajan puitteissa, mutta jonka mukaan edellytykseksi työajan järjestämiseen poikkeamalla tavanomaisesta työajasta on asetettu kollektiivisesti neuvotelluilla määräyksillä vahvistetut yksityiskohtaiset menettelysäännöt.

73.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de lo Social no 33 de Barcelonan (Barcelonan työtuomioistuin nro 33) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: