Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62013TN0444

    Asia T-444/13 P: Valitus, jonka Euroopan lääkevirasto (EMA) on tehnyt 20.8.2013 virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-135/11, F-51/12 ja F-110/12, BU v. EMA, 26.6.2013 antamasta tuomiosta

    EUVL C 325, 9.11.2013, p. 40–40 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
    EUVL C 325, 9.11.2013, p. 38–38 (HR)

    9.11.2013   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 325/40


    Valitus, jonka Euroopan lääkevirasto (EMA) on tehnyt 20.8.2013 virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-135/11, F-51/12 ja F-110/12, BU v. EMA, 26.6.2013 antamasta tuomiosta

    (Asia T-444/13 P)

    2013/C 325/67

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

    Asianosaiset

    Valittaja: Euroopan lääkevirasto (EMA) (asiamiehet: T. Jabłoński ja N. Rampal Olmedo, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)

    Muu osapuoli: BU (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

    Vaatimukset

    Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

    kumoamaan virkamiestuomioistuimen asioissa F-135/11, F-51/12 ja F-110/12 antaman tuomion siltä osin kuin siinä kumotaan EMA:n päätös olla uusimatta valitusasian vastapuolen sopimusta ja velvoitetaan EMA korvaamaan BU:n oikeudenkäyntikulut asioissa F-135/11 ja F-51/12

    hyväksymään valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset eli hylkäämään kanteen täysin perusteettomana

    velvoittamaan valitusasian vastapuolen korvaamaan tämän menettelyn ja virkamiestuomioistuimessa käydyn menettelyn oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on loukannut toimivallan ylittämisen kieltoa, kun se on katsonut olevansa toimivaltainen tarkastamaan, olivatko syyt, joiden perusteella hallinto oli evännyt sopimuksen uusimisen, luonteeltaan sellaisia, että ne saattoivat saattaa kyseenalaisiksi sellaiset lainsäätäjän Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä vahvistamat peruskriteerit ja -edellytykset, joiden tarkoituksena on taata sopimussuhteiselle henkilöstölle määräaikaisesti mahdollisuus tiettyyn työsuhteen jatkuvuuteen (valituksenalaisen tuomion 57–62 kohta). EMA tuo esiin, että toimivallalla, johon virkamiestuomioistuin on tukeutunut, ei ole mitään oikeudellista perustaa.

    2)

    Toinen valitusperuste perustuu virkamiestuomioistuimen tekemiin oikeudellisiin virheisiin Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnassa sillä perusteella, että virkamiestuomioistuin katsoi, että toimivaltaisen viranomaisen oli pakko selvittää, oliko olemassa tointa, johon määräaikainen toimihenkilö, jonka sopimus päättyi, voitiin järkevästi palkata tai siirtää.

    3)

    Kolmas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on valittajan mukaan vääristellyt yksikön edun käsitettä sen vuoksi, että virkamiestuomioistuimen tulkinta synnyttää valittajan mukaan olettaman, jonka mukaan asianomaisen työsuhde jatkuu, ellei toimivaltainen viranomainen kykene osoittamaan, ettei ole olemassa mitään tointa, johon määräaikainen toimihenkilö, jonka sopimus päättyy, voitaisiin järkevästi palkata tai siirtää.

    4)

    Neljäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että EMA on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa F-51/12, joka on jätetty tutkimatta.


    Top