3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/23

—

kumoamaan Euroopan komission antaman päätöksen C(2013) 1870 lopullinen 1 ja 2 artiklan

—

toteamaan, ettei nyt käsiteltävässä asiassa voida soveltaa asetusta (EY) N:o 16/2003 (1) ja konkreettisesti sen 7 artiklaa, koska olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, asetusta (EY) N:o 1164/94 (2) on rikottu ja joka tapauksessa EU:n oikeusjärjestyksessä voimassaolevia yleisiä oikeusperiaatteita on loukattu

—

velvoittamaan Euroopan komission maksamaan riidanalainen määrä

—

toissijaisesti:

—

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetus (EY) N:o 16/2003 on lainvastainen, koska olennaisia menettelymääräyksiä ja ylemmänasteista säännöstä on rikottu

Asetus (EY) N:o 16/2003 on lainvastainen, koska sitä ei ole antanut komission jäsenten kollegio delegointimenettelyssä, kirjallisessa menettelyssä tai muussa Euroopan komission työjärjestyksen (3), sellaisena kuin se oli voimassa mainitun asetuksen antamispäivänä, mukaisessa yksinkertaistetussa menettelyssä eikä siinä noudateta komission työjärjestyksen 18 artiklaa, sellaisena kuin se oli voimassa mainitun asetuksen antamispäivänä, ja koska komissio tulkitsee asetuksen (EY) N:o 16/2003 7 artiklaan asetuksen (EY) N:o 1164/94 vastaisesti

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kustannusten tukikelpoisuutta koskevia eurooppalaisia säännöksiä on rikottu

Riidanalaisella päätöksellä rikotaan perussopimuksen soveltamissäännöksiä erityisesti sen osalta, ovatko sellaiset kustannukset, jotka maksettiin tukikelpoisuuskauden alkamisen jälkeen ja aikana, vaikka ne laskutettiin aiemmin, kustannuksia, joille voidaan myöntää Euroopan unionin tukia

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta ja hallinnon itsesäätelyn periaatetta on loukattu

Euroopan komissio oli hallinnollisessa käytännössään tulkinnut kyseessä olevaa säännöstä vakiintuneesti Portugalin tasavallan esittämällä tavalla.

Kyseinen tulkinta on Portugalin tasavallan mukaan peräisin Euroopan komission toimivaltaisista lähteistä ja se oli annettu tiedoksi Portugalin tasavallalle samoin kuin muille jäsenvaltioille, ja sen sisältö oli selvästi sellainen, että Portugalin tasavalta saattoi perustellusti odottaa, että aiemmin saadut ja sen jälkeen, kun täydellinen hakemus oli toimitettu Euroopan komissiolle, maksetut laskut olisivat tukikelpoisia.

Komission nyt esittämä tulkinta loukkaa selvästi oikeusvarmuuden periaatetta, koska sillä asetetaan Portugalin tasavallalle huomattavia taloudellisia velvoitteita ilman, että tämä tulkinta olisi varma tai ennakoitavissa.

4)

Neljäs, toissijainen kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu

Vaikka on totta, että asetuksen (EY) N:o 1164/94 liitteessä II olevan H artiklan mukaan Euroopan komissio voi toteuttaa tarpeellisiksi katsomiaan rahoitusoikaisuja, mikä voi merkitä hankkeelle annetun tuen peruuttamista kokonaan tai osittain, komission on noudatettava suhteellisuusperiaatetta ottaen huomioon konkreettisen tapauksen olosuhteet, kuten säännöstenvastaisuuden tyyppi ja hallinnointi- tai valvontajärjestelmien mahdollisten puutteellisuuksien mahdollisen taloudellisen vaikutuksen laajuus. Näin ollen ei ole ymmärrettävää, miten voidaan harkita myönnettyjen tukien peruuttamista kokonaan, koska 100 prosentin korjauksia sovelletaan ainoastaan, kun hallinnointi- tai valvontajärjestelmien puutteellisuudet ovat niin merkittäviä tai havaittu säännöstenvastaisuus on niin vakava, että ne merkitsevät yhteisön sääntöjen täydellistä noudattamatta jättämistä, minkä vuoksi kaikista maksuista tulee säännöstenvastaisia.

Tulkintavaikeudet ovat määräävä lievennystekijä, jonka Euroopan komission pitäisi aina ottaa huomioon. Kuvatuissa olosuhteissa on olevassa vähemmän rajoittavia keinoja — alennetun määrän soveltaminen tai jopa se, ettei mitään korjausta sovelleta — joilla päästään tavoiteltuun lopputulokseen.

5)

Viides, toissijainen kanneperuste, jonka mukaan oikeus on vanhentunut

Joka tapauksessa ennen 3.6.2003 syntyneet kustannukset ovat jo vanhentuneet, sillä viimeinen lasku on päivätty 28.2.2003 eli kolme kuukautta ja kaksi päivää ennen kyseessä olevaa päivämäärää

Asetuksen (EY) N:o 2988/95 (4) mukaan menettely vanhentuu neljässä vuodessa säännöstenvastaisuuden tapahtumapäivästä.