Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62013CN0530

    Asia C-530/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 8.10.2013 — Leopold Schmitzer v. Bundesministerin für Inneres

    EUVL C 15, 18.1.2014, p. 3–5 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    18.1.2014   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 15/3


    Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 8.10.2013 — Leopold Schmitzer v. Bundesministerin für Inneres

    (Asia C-530/13)

    2014/C 15/04

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Verwaltungsgerichtshof

    Pääasian asianosaiset

    Valittaja: Leopold Schmitzer

    Vastapuoli: Bundesministerin für Inneres

    Ennakkoratkaisukysymykset

    1)

    Onko kyse — toistaiseksi rajoittamatta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 52 artiklan 1 kohdan ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) (jäljempänä direktiivi) 6 artiklan soveltamista — perusoikeuskirjan 21 artiklassa tai direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta (välittömästä) ikään perustuvasta erilaisesta kohtelusta, jos vanhan oikeustilan mukaan (ennen 18 vuoden iän täyttämistä täyttyneet ajanjaksot palkankorotuksen yhteydessä huomiotta jättämällä) syrjitty vanha virkamies voi uusien virkamiesten syrjimättömän palkankorotusjärjestelmän käyttöönoton jälkeen tosin siirtyä hakemuksen perusteella uuteen järjestelmään ja saada näin syrjimättömästi lasketun ikälisän saamista koskevan viitepäivämäärän, mutta hakemuksen hyväksyminen saa kansallisen lainsäädännön mukaan aikaan sen, että hänen palkkausoikeudellinen asemansa (ja näin ollen lopulta myös hänelle kuuluva palkka) ei uuden järjestelmän mukaisen hitaamman palkankorotustahdin vuoksi parane ikälisän saamista koskevan viitepäivämäärän aientumisesta huolimatta siinä määrin, että hän saisi saman palkkausoikeudellisen aseman kuin vanhan oikeustilan mukaan syrjivällä tavalla suotuisammassa asemassa oleva vanha työntekijä (jonka ei tosin tarvitse osoittaa vastaavia ennen 18 vuoden iän täyttämistä kertyneitä aikoja mutta kylläkin sen jälkeen kertyneet ajat, jotka vanhan oikeustilan mukaan on jo otettu huomioon), joka ei katso tarpeelliseksi siirtyä uuteen järjestelmään?

    2)

    Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko virkamies — perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 6 artiklassa tarkoitetun oikeutuksen puuttuessa (katso myös erityisesti seuraava kysymys) — vedota perusoikeuskirjan 21 artiklan tai direktiivin 2 artiklan välittömään sovellettavuuteen menettelyssä, jossa on kyse palkkausoikeudellisen aseman määrityksestä, myös silloin, kun hän on jo aikaisemmin saanut vastaavan hakemuksen avulla aiennettua ikälisän saamista koskevaa viitepäivämäärää uudessa järjestelmässä?

    3)

    Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi, pidetäänkö suotuisammassa asemassa olevien vanhojen virkamiesten, jotka eivät siirry uuteen järjestelmään, ja uuteen järjestelmään siirtymisestä huolimatta edelleen huonommassa asemassa olevien vanhojen virkamiesten palkkausoikeudellisen aseman välistä eroa, joka vallitsee uusien virkamiesten syrjimättömän järjestelmän käyttöönoton jälkeenkin, perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuna siirtymäkauden ilmiönä, joka on oikeutettu hallinnon taloudellisuuden ja saavutettujen oikeuksien säilyttämisen tai luottamuksensuojan nojalla, vaikka

    a)

    kansallinen lainsäätäjä ei ole sidottu työmarkkinaosapuolten suostumukseen palkankorotusjärjestelmän säännöksiä antaessaan, ja sen on toimittava ainoastaan luottamuksensuojan perusoikeudellisissa rajoissa, mikä ei edellytä saavutettujen oikeuksien säilyttämistä kokonaan vanhan järjestelmän täydellisen säilyttämisen muodossa niiden suotuisammassa asemassa olevien vanhojen virkamiesten kohdalla, jotka eivät siirry uuteen järjestelmään,

    b)

    kansallinen lainsäätäjä olisi voinut tässä yhteydessä myös asettaa vanhat virkamiehet yhdenvertaiseen asemaan ottamalla huomioon myös ennen 18 vuoden iän täyttämistä täyttyneet ajat ja säilyttämällä tähän asti syrjittyjen vanhojen virkamiesten vanhat palkankorotussäännöt,

    c)

    edellä esitettyyn liittyvät hallinnolliset kustannukset olisivat odotettavissa olevan suuren hakemusmäärän johdosta tosin huomattavat mutta eivät kohoaisi lähellekään niiden palkkojen kokonaismäärää, jotka huonommassa asemassa olevat virkamiehet ovat aiemmin menettäneet ja jatkossa menettävät suotuisammassa asemassa oleviin virkamiehiin verrattuna,

    d)

    vanhojen virkamiesten erilaisen kohtelun siirtymäkausi jatkuu useita vuosikymmeniä ja koskee (lähtökohtaisen uusien virkamiesten julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen palkkaamisen lopettamisen vuoksi) erittäin pitkään huomattavaa valtaosaa kaikista virkamiehistä,

    e)

    järjestelmä otettiin käyttöön taannehtivasti, mikä, kun otetaan huomioon unionin oikeuden soveltamisen ensisijaisuus, vaikutti virkamiehen kannalta epäedullisesti ainakin 1.1.2004 ja 30.8.2010 välisenä aikana sovelletaan virkamiehen kannalta edullisemman oikeustilan aikana, jonka soveltamista virkamies oli omalta kohdaltaan jo vaatinut ennen lainuudistuksen julkistamista?

    Jos kysymykseen 1 tai 2 vastataan kieltävästi tai kysymykseen 3 myöntävästi:

    4)

    a)

    Pidetäänkö välillisenä ikään perustuvana erilaisena kohteluna lainsäädäntöä, jossa säädetään uran alkuun sijoittuvien työskentelyaikojen pidemmästä palkankorotusvälistä ja joka hidastaa sen vuoksi korkeampaan palkkaluokkaan siirtymistä?

    b)

    Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko se asianmukaista ja tarpeellista, kun otetaan huomioon vähäinen ammattikokemus uran alussa?

    Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

    5)

    a)

    Pidetäänkö ikään perustuvana syrjintänä lainsäädäntöä, jossa säädetään ”muiden aikojen” huomioon ottamisesta kolmeen vuoteen asti kokonaisuudessaan ja niiden jälkeisten kolmen vuoden huomioon ottamisesta puoliksi, vaikka niitä ei ole käytetty opiskeluun eikä ammattikokemuksen hankintaan?

    b)

    Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko se oikeutettua niiden virkamiesten palkkausoikeudellisen aseman heikentymisen välttämiseksi (tarkoitetaan ilmeisesti myös uusia virkamiehiä), joilla ei ole ennen 18 vuoden iän täyttämistä kertyneitä vastaavia huomioon otettavia aikoja, vaikka huomioon ottaminen koskee myös 18 vuoden iän täyttämisen jälkeen kertyneitä muita aikoja?

    6)

    Jos kysymykseen 4a vastataan myöntävästi ja kysymykseen 4b kieltävästi ja samanaikaisesti kysymykseen 3 myöntävästi tai kysymykseen 5a vastataan myöntävästi ja kysymykseen 5b kieltävästi:

    Seuraako uuden järjestelmän syrjivistä piirteistä, ettei vanhoihin virkamiehiin kohdistuva erilainen kohtelu ole enää oikeutettua siirtymäkauden ilmiönä?


    (1)  Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16).


    Top