14.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 367/21

1)

Onko kansallisella tuomioistuimella velvollisuus joko tehokkuusperiaatteen perusteella tai direktiivillä 1999/44 (1) unionin alueella tavoitellun korkeatasoisen kuluttajasuojan perusteella tai muiden unionin oikeuden sääntöjen tai normien perusteella tutkia viran puolesta, onko ostaja sopimusta tehdessään direktiivin 1999/44 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kuluttaja?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asia näin myös silloin, jos oikeudenkäyntiaineistoon ei sisälly mitään tosiasiallisia tietoja, joiden perusteella ostajan asema voitaisiin vahvistaa (tai tiedot ovat puutteellisia tai ristiriitaisia)?

3)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asia näin myös muutoksenhakuvaiheessa käytävässä menettelyssä, jossa ostaja ei ole valittanut asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen tuomiota siltä osin kuin siinä ei ole (viran puolesta) tehty tällaista tutkintaa ja kun siinä on nimenomaisesti jätetty ottamasta kantaa siihen, voidaanko ostaja katsoa kuluttajaksi?

4)

Onko direktiiviä 1999/44 (5 artiklaa) pidettävä normina, joka vastaa sellaisia kansallisia sääntöjä, jotka katsotaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä ordre public -tyyppiseksi?

5)

Ovatko tehokkuusperiaate tai direktiivillä 1999/44 unionin alueella tavoiteltu korkeatasoinen kuluttajasuoja tai muut unionin oikeuden säännöt tai normit esteenä Alankomaiden lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajaostajalla on väittämis- ja todistustaakka, joka koskee velvollisuutta ilmoittaa (ajoissa) luovutetun tavaran väitetystä virheestä myyjälle?

6)

Ovatko tehokkuusperiaate tai direktiivillä 1999/44 unionin alueella tavoiteltu korkeatasoinen kuluttajasuoja tai muut unionin oikeuden säännöt tai vaatimukset esteenä Alankomaiden lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajaostajalla on väittämis- ja todistustaakka siitä, ettei tavara vastaa sovittua ja että tällainen sopimuksenvastaisuus on ilmennyt kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta? Mitä tarkoitetaan direktiivin 1999/44 5 artiklan 3 kohdassa olevalla ilmaisulla ”ilmenevä virhe” ja erityisesti missä laajuudessa kuluttajaostajan on esitettävä sopimuksenvastaisuuteen (sen aiheuttajaan) liittyviä tosiseikkoja ja asianhaaroja? Riittääkö tältä osin se, että kuluttajaostaja väittää ja, jos hänen väitteensä kiistetään perustellusti, todistaa, että ostettu tavara ei toimi (hyvin), vai onko hänen myös väitettävä ja, jos hänen väitteensä kiistetään perustellusti, todistettava, mikä ostetun tavaran virhe aiheuttaa (on aiheuttanut) sen, ettei ostettu tavara toimi (hyvin)?

7)

Onko edellä esitettyihin kysymyksiin vastaamisen kannalta merkitystä sillä, että molemmissa tuomioistuimissa Faberia on avustanut asianajaja?