—

bpost SA, edustajinaan avocat H. Gilliams, avocat J. Bocken ja avocat T. Baumé,

—

Belgian hallitus, asiamiehenään M. Jacobs, avustajinaan avocat S. Depré ja avocat P. Vernet,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja F. Gloaguen,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili,

—

Ruotsin hallitus, asiamiehinään E. Karlsson ja A. Falk,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Tserepa-Lacombe ja F. W. Bulst,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (EYVL 1998, L 15, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY (EUVL L 52, s. 3; jäljempänä direktiivi 97/67), 12 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain bpost SA (jäljempänä bpost), joka on Belgian postialalla toimiva yleispalvelun tarjoaja, ja Institut belge des services postaux et des télécommunications (IBPT) ja joka koskee päätöstä, jolla viimeksi mainittu määräsi bpostin maksettavaksi sakon siitä syystä, että vuoden 2010 sopimushintojen soveltamisessa oli loukattu syrjintäkiellon periaatetta.

3

Direktiivillä 97/67 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jotka toteutettiin 10.6.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/39/EY (EYVL L 176, s. 21) sekä direktiivillä 2008/6, jatketaan vuonna 1998 aloitettua postipalvelumarkkinoiden asteittaista vapauttamista.

4

Direktiivin 97/67 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan markkinoiden asteittainen ja säännelty vapauttaminen ja turvaamaan asianmukainen tasapuolisuus sen toteuttamisessa, ovat välttämättömiä postialan palvelujen vapaan tarjoamisen takaamiseksi yhteisön koko alueella yleispalvelujen tarjoajien velvollisuudet ja oikeudet huomioon ottaen.”

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –”

6

Mainitun direktiivin 12 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kukin yleispalvelu hinnoitellaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

7

Direktiivin 2008/6 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31.12.2010.

8

Direktiivin 97/67, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/39, 12 artikla saatettiin osaksi Belgian oikeusjärjestystä tiettyjen julkisten liikeyritysten uudistamisesta 21.3.1991 annetun lain (Moniteur belge 27.3.1991, s. 6155) 144 ter §:llä, sellaisena kuin laki on muutettuna 7.10.2002 tehdyllä kuninkaan päätöksellä (Moniteur belge 25.10.2002, s. 49053) ja 13.12.2010 annetulla lailla (Moniteur belge 31.12.2010, s. 83267).

9

Bpost on Belgian postipalvelujen perinteinen tarjoaja, joka vastaa pääasiassa postinjakelusta, joka käsittää muun muassa postilähetysten keräilyn, lajittelun, kuljetuksen ja toimituksen vastaanottajille.

10

Bpost ei tarjoa postinjakelupalveluja ainoastaan suurelle yleisölle vaan myös kahdelle erityiselle asiakasryhmälle, nimittäin joukkolähetysten lähettäjille (jäljempänä lähettäjät) ja postin kokoajille.

11

Lähettäjät ovat postinjakelupalvelujen loppukuluttajia. He määrittelevät lähetettävän viestin ja luovat postipalvelujen kysyntää. Postin kokoajat puolestaan tarjoavat lähettäjille postinjakelupalveluja edeltäviä postituspalveluja. Nämä palvelut voivat käsittää lähetysten valmistelun ennen niiden toimittamista bpostille (lajittelu, painatus, kirjekuoriin laittaminen, selosteiden ja osoitteiden merkitseminen sekä frankeeraus) sekä lähetysten toimituksen (keräys lähettäjiltä, lähetysten kokoaminen ja pakkaus postilaukkuihin, kuljetus ja toimitus postitoiminnan harjoittajan määräämiin tiloihin).

12

Bpost soveltaa erityyppisiä hintoja, joihin kuuluvat sopimushinnat, jotka ovat suuren yleisön maksamiin perushintoihin nähden erityishintoja. Nämä erityishinnat perustuvat bpostin ja asianomaisten asiakkaiden välillä tehtyyn sopimukseen, jossa voidaan määrätä alennusten myöntämisestä tietyille asiakkaille, jotka tuottavat toimijalle määrätyn liikevaihdon. Yleisimmät sopimusperusteiset alennukset ovat paljousalennukset, jotka myönnetään viitekauden aikana toimitettujen postilähetysten määrän perusteella, sekä toiminnalliset alennukset, jotka myönnetään korvaukseksi tietyistä postitustoiminnoista ja joita on pidettävä palkkiona kustannuksista, jotka bpost on välttänyt.

13

IBPT on direktiivissä 97/67 tarkoitettu postipalvelualan kansallinen sääntelyviranomainen.

14

Bpost ilmoitti IBPT:lle vuoden 2010 osalta muutoksesta, joka koski bpostin osoitteellisten mainoslähetysten ja hallinnollisten lähetysten jakelupalveluihin sovellettavien sopimushintojen alennusjärjestelmää. Nämä lähetykset käsittivät noin 20 prosenttia bpostin liikevaihdosta postialalla.

15

Tämä uusi alennusjärjestelmä käsitti toimitettujen lähetysten määrän perusteella laskettavan paljousalennuksen, joka myönnettiin sekä lähettäjille että postin kokoajille. Viimeksi mainituille postin kokoajille myönnettävää alennusta ei kuitenkaan enää laskettu kaikkien sellaisten lähettäjien tekemien lähetysten kokonaismäärän perusteella, joille nämä tarjosivat palvelujaan, vaan kunkin niiden asiakkaan erikseen tekemien lähetysten määrän perusteella (jäljempänä lähettäjäkohtainen paljousalennus).

16

Uuteen järjestelmään sisältyi lähettäjäkohtaisen paljousalennuksen lisäksi myös toiminnallinen alennus nimeltä epäsuoran kanavan alennus (”Indirect Channel Rebate”). Tämä alennus myönnettiin suhteessa niihin kustannuksiin, jotka bpost vältti sen johdosta, että postin kokoajat ottivat hoitaakseen tiettyjä postinjakelupalveluihin kuuluvia toimintoja.

17

IBPT katsoi 20.7.2011 tekemässään päätöksessä, että bpost oli loukannut muun muassa syrjintäkiellon velvoitetta vuoden 2010 sopimushintoihin sovellettavien paljousalennusten osalta.

18

IBPT moitti tässä päätöksessä bpostia siitä, että se epäsi postin kokoajilta suurimmat alennukset toimitettujen lähetysten määristä, vaikka ne toimittavat suurimpien lähettäjien toimittamiin määriin rinnastettavissa olevia määriä kerättyjä lähetyksiä. Tällä järjestelmällä syrjitään näin ollen postin kokoajia.

19

Bpost vaati 23.9.2011 cour d’appel de Bruxellesia kumoamaan IBPT:n päätöksen.

20

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian asianosaiset ovat eri mieltä direktiivin 97/67 12 artiklan viidennen luetelmakohdan soveltamisalasta sekä tulkinnasta, jonka unionin tuomioistuin antoi tästä säännöksestä tuomiossa Deutsche Post ym. (C-287/06–C-292/06, EU:C:2008:141).

21

Vaikka kyseinen tuomioistuin myöntää, ettei direktiivin 97/67 12 artiklan viidennen luetelmakohdan soveltamisala vaikuta muuttuneen siihen direktiivillä 2008/6 tehdyn muutoksen jälkeen, sillä on kuitenkin epäilyksiä siitä, koskeeko kyseinen säännös erotuksetta toiminnallisia alennuksia ja paljousalennuksia vai jäävätkö paljousalennukset sitä vastoin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

22

Cour d’appel de Bruxelles on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Aluksi on todettava, että pääasia koskee bpostin nostamaa kumoamiskannetta IBPT:n päätöksestä, jolla sille määrättiin sakko syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisesta siitä syystä, että se sovelsi lähettäjäkohtaisia paljousalennuksia.

24

Se, kuuluuko kyseinen alennus direktiivin 97/67 12 artiklan neljännen luetelmakohdan soveltamisalaan vai pikemminkin kyseisen saman artiklan viidennen luetelmakohdan soveltamisalaan, ei ole ratkaisevaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suoritettavana olevan päätöstä koskevan laillisuusvalvonnan kannalta.

25

Direktiivin 97/67 12 artiklasta käy nimittäin ilmi, että kunkin yleispalvelun hinnoittelussa on noudatettava muun muassa syrjintäkiellon periaatetta sekä ”hinnoittelun” (neljäs luetelmakohta) että ”erityishintojen” (viides luetelmakohta) osalta.

26

Tästä seuraa, ettei bpostin vuonna 2010 soveltamien paljousalennusten väitetyn syrjivyyden arvioinnin kannalta vaikutusta ole sillä, että nämä alennukset kuuluvat pikemminkin direktiivin 97/67 12 artiklan neljännen luetelmakohdan kuin viidennen luetelmakohdan soveltamisalaan tai päinvastoin.

27

Tämän arvioinnin yhteydessä on ainoastaan tarkistettava, onko kyseessä oleva käytäntö sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate, joka kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin, edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio Ruckdeschel ym., 117/76 ja 16/77, EU:C:1977:160, 7 kohta ja tuomio Almer Beheer ja Daedalus Holding, C-441/12, EU:C:2014:2226, 47 kohta).

28

Ennakkoratkaisukysymykset, joita on käsiteltävä yhdessä, on näin ollen ymmärrettävä siten, että niillä tiedustellaan lähinnä, onko direktiivin 97/67 12 artiklassa säädettyä postipalvelujen hintoja koskevaa syrjintäkiellon periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lähettäjäkohtaiselle paljousalennusjärjestelmälle.

29

Tässä yhteydessä on todettava, että paljousalennukset ovat alennuksia hinnoista ja niiden määrä kasvaa viitekauden aikana toimitettujen postilähetysten määrän mukaan.

30

Bpostin mukaan lähettäjäkohtaiset paljousalennukset otettiin käyttöön sen vuoden 2010 sopimushinnoissa, jotta ne muutamat postin kokoajat lopettaisivat käytäntönsä pelkästään kerätä useiden lähettäjien tekemiä lähetyksiä niin, että ne saavat suurempia paljousalennuksia mitään käytännön toimia kuitenkaan tekemättä.

31

Kuten tämän tuomion 18 kohdassa on todettu, IBPT:n 20.7.2011 tekemästä päätöksestä käy ilmi, että tämän viranomaisen mukaan lähettäjäkohtaiset paljousalennukset johtavat syrjintään yhtäältä suurten lähettäjien, jotka voivat saada suurempia alennuksia bpostin toimitettavaksi antamistaan lähetysmääristä, ja toisaalta postin kokoajien välillä, jotka antavat bpostin toimitettavaksi vastaavia lähetysmääriä kokoamalla lähetykset yhteen useilta yrityksiltä tai viranomaisilta.

32

On kiistatonta, että siltä osin kuin paljousalennukset lasketaan kunkin lähettäjän erikseen tuottaman liikevaihdon perusteella, lähettäjä, joka antaa bpostin toimitettavaksi huomattavan lähetysmäärän, saa suuremman alennuksen kuin postin kokoaja, joka jättää bpostille vastaavan lähetysmäärän, johon on laskettu yhteen useiden lähettäjien tekemät lähetykset.

33

Vaikka on totta, että tällaisen toteamuksen perusteella voidaan todeta, että lähettäjäkohtaisella paljousalennuksella otetaan käyttöön erilainen kohtelu lähettäjien ja postin kokoajien välillä, on kuitenkin niin, että tämän tuomion 27 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tätä erilaista kohtelua voidaan pitää direktiivin 97/67 12 artiklassa kiellettynä syrjintänä ainoastaan, jos yhtäältä lähettäjät ja postin kokoajat ovat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa postinjakelumarkkinoilla ja jos toisaalta millään hyväksyttävällä tavoitteella ei voida perustella mainittua erilaista kohtelua.

34

Jotta voidaan määrittää peruste, jonka nojalla lähettäjien ja postin kokoajien tilanteiden arviointi on suoritettava, on otettava huomioon se, että bpostin vuonna 2010 käyttöön ottama järjestelmä sisälsi sekä paljousalennuksia että toiminnallisia alennuksia.

35

Jotta voidaan todeta mahdollinen postin kokoajien syrjintä lähettäjäkohtaisia paljousalennuksia myönnettäessä, on kuitenkin rajoituttava vertailemaan lähettäjien tilannetta postin kokoajien tilanteeseen silloin, kun viimeksi mainitut pelkästään keräävät lähetykset tietyiltä lähettäjiltä ja laskuttavat bpostin tarjoaman postinjakelupalvelun edelleen näiltä, ottamatta näin huomioon postituspalveluja, joiden perusteella postin kokoajat voivat saada toiminnallisia alennuksia.

36

Bpost ja Ranskan hallitus huomauttavat huomautuksissaan, että paljousalennusten tarkoituksena on lisätä kysyntää postipalvelujen alalla, johon kohdistuu nykyisin enenevässä määrin tarjontaa kilpailevista – etenkin sähköpostitse tapahtuvista – lähetystavoista.

37

Tässä yhteydessä on todettava, että ainoastaan lähettäjät pystyvät kasvattamaan tällaista kysyntää, sillä he ”lähettävät postilähetyksen”, kuten direktiivin 97/67 2 artiklan 16 kohdassa mainitussa lähettäjän käsitteessä täsmennetään.

38

Kun postin kokoajat sitä vastoin antavat bpostin toimitettavaksi postia, jonka ne ovat aiemmin keränneet eri lähettäjiltä, lähetysten kokonaismäärä ei tämän johdosta kasva bpostin hyväksi. Tästä seuraa, ettei postin kokoajien toiminta sellaisenaan myötävaikuta bpostin toimitettavaksi annettavien lähetysten määrän kasvuun, paitsi siltä rajoitetulta osin kuin nämä postin kokoajat ovat itse lähettäjiä.

39

Ennen vuotta 2010 voimassa olleen paljousalennusjärjestelmän, jonka mukaan postin kokoajalle myönnettävä alennus laskettiin kaikkien sellaisten lähettäjien tekemien lähetysten kokonaismäärän perusteella, joille tämä tarjosi palvelujaan, soveltaminen on lisäksi omiaan vaarantamaan tavoitteen postipalvelujen kysynnän lisäämisestä.

40

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 69 ja 72 kohdassa, lähettäjä, joka ei toimita riittävästi lähetyksiä, jotta se voisi saada paljousalennuksen, ei voi saada alennusta lähettäjäkohtaisen paljousalennuksen perusteella riippumatta siitä, päättääkö lähettäjä toimittaa lähetyksensä itse bpostille vai antaa sen postin kokoajan tehtäväksi. Sen sijaan paljousalennusjärjestelmässä, jota sovellettiin ennen vuotta 2010, tälle samalle lähettäjälle voitiin myöntää epäsuorasti tällainen alennus samasta määrästä lähetyksiä, jos se päätti käyttää postin kokoajan palveluja, koska sen lähetysten määrä laskettiin siis yhteen tämän saman postin kokoajan palveluja käyttävien muiden lähettäjien tekemien lähetysten määrän kanssa.

41

Viimeksi mainitussa tapauksessa kyseessä oleva lähettäjä sai epäsuorasti alennuksen ilman, että se olisi lisännyt lähetystensä määrää, mikä ei kannustanut toimittamaan enemmän lähetyksiä tulevaisuudessa. Tällainen tilanne, joka on selkeästi vastoin bpostin paljousalennusjärjestelmän käyttöönotolla tavoittelemaa päämäärää, saattaa johtaa siihen, että kyseinen toimija rajoittaa tätä järjestelmää tai jopa lakkauttaa sen suojatakseen taloudellista tasapainoaan. Tällä päätöksellä on puolestaan väistämättä negatiivinen vaikutus postipalvelujen kysyntään yleisesti ja siten bpostin taloudelliseen tasapainoon.

42

Tuomiossa Deutsche Post ym. (EU:C:2008:141, 44 kohta) todettiin tosin, että direktiivin 97/67 12 artiklan vastaista on se, että yrityksille, jotka kokoavat postilähetyksiä useilta lähettäjiltä, ei myönnetä erityishintoja, jotka kansallinen postin yleispalvelun tarjoaja myöntää itse lähettäjille.

43

Kyseisen ratkaisun taustalla olevan päättelyn yhteydessä unionin tuomioistuin muun muassa hylkäsi Deutsche Post AG:n ja Saksan hallituksen väitteen, jonka mukaan se seikka, että postin kokoajille annetaan tiettyjä alennuksia, uhkaa Deutsche Post AG:n taloudellista tasapainoa (tuomio Deutsche Post ym., EU:C:2008:141, 36 kohta).

44

Toisin kuin Belgian, Italian ja Ruotsin hallitukset sekä Euroopan komissio väittävät, tätä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida soveltaa pääasiaan.

45

Tuomio Deutsche Post ym. (EU:C:2008:141) ei nimittäin koskenut paljousalennuksia vaan toiminnallisia alennuksia. Tässä yhteydessä kyseisen tuomion 37 kohdassa katsottiin, että siltä osin kuin erityishinnat, joissa otetaan huomioon vältetyt kustannukset verrattuna peruspalveluun, voidaan määrittää siten, että ne eroavat normaalihinnoista vain sen johdosta, että ainoastaan toimijan tosiasiallisesti välttämät kustannukset vähennetään viimeksi mainituista hinnoista, näiden hintojen myöntäminen postin kokoajille ei voinut vaikuttaa Deutsche Post AG:n taloudelliseen vakauteen postin yleispalvelun tarjoajana.

46

Unionin tuomioistuin totesi tästä, että jos osoittautuisi, että tällä hetkellä ainoastaan Deutsche Post AG:n yritysasiakkaille myönnettävien alennusten myöntämisestä myös postin kokoajille olisi seurauksena se, että nämä alennukset olisivat liian suuria vältettyihin kustannuksiin nähden, kyseinen yhtiö voisi siinä määrin kuin tarpeellista pienentää näitä alennuksia kaikkien niitä saavien osalta (tuomio Deutsche Post ym., EU:C:2008:141, 38 kohta).

47

Vaikka lähettäjät ja postin kokoajat saattoivat siten olla toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa toiminnallisten alennusten osalta, kuten tuomiosta Deutsche Post ym. (EU:C:2008:141) ilmenee, tilanne ei välttämättä ole tällainen pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten paljousalennusten osalta. Lähettäjäkohtaisilla paljousalennuksilla kannustetaan nimittäin lähettäjiä antamaan enemmän lähetyksiä bpostin toimitettavaksi, minkä johdosta bpostille syntyy näin mittakaavaetuja. Postin kokoajien harjoittama toiminta ei sen sijaan sellaisenaan myötävaikuta – kuten tämän tuomion 38 kohdassa todettiin – bpostin toimitettavaksi annettavien lähetysten määrän kasvuun eikä siten siihen, että bpostille syntyisi näitä säästöjä.

48

Edellä esitetyistä päätelmistä seuraa, etteivät lähettäjät ja postin kokoajat ole toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa lähettäjäkohtaisella paljousalennusjärjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta, eli postipalvelualan kysynnän lisäämisen kannalta, koska ainoastaan lähettäjiä voidaan tämän järjestelmän vaikutuksesta kannustaa lisäämään niiden bpostin toimitettavaksi antamien lähetysten määrää ja siten kasvattamaan kyseisen toimijan liikevaihtoa. Täten näiden kahden asiakasryhmän erilaista kohtelua, joka seuraa lähettäjäkohtaisen paljousalennusjärjestelmän soveltamisesta, ei voida pitää direktiivin 97/67 12 artiklassa kiellettynä syrjintänä.

49

Esitettyyn kysymykseen on siten vastattava, että direktiivin 97/67 12 artiklassa säädettyä hintoja koskevaa syrjintäkiellon periaatetta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lähettäjäkohtaiselle paljousalennusjärjestelmälle.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY, 12 artiklassa säädettyä hintoja koskevaa syrjintäkiellon periaatetta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lähettäjäkohtaiselle paljousalennusjärjestelmälle.