1. 

Voiko kuvateoksen tekijänoikeuksien haltija, joka on antanut suostumuksensa siihen, että teoksen esittämä kuva saatetaan markkinoille julisteen muodossa, estää saman kuvan markkinoille saattamisen canvas-siirtokuvana? Tästä on pääasiallisesti kyse käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa asiassa, jonka ratkaisemiseksi Hoge Raad antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden paneutua laajemmin tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/29/EY ( 2 ) koskevaan oikeuskäytäntöön.

2.

Sopimuksen 1 artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuolten on noudatettava kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen (jäljempänä Bernin yleissopimus) ( 4 ) 1–21 artiklaa ja sen liitettä.

3.

Sopimuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus” määrätään seuraavaa:

”1.   Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia alkuperäisten teostensa ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataviin myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.

2.   Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta sopimuspuolten vapauteen päättää mahdollisista edellytyksistä, joiden vallitessa 1 kappaleessa mainittu oikeus raukeaa, kun alkuperäinen teos tai sen kopio tekijän luvalla ensimmäisen kerran myydään tai sen omistusoikeus luovutetaan muulla tavoin.”

4.

Bernin yleissopimuksen 6 bis artiklassa, jonka otsikko on ”Moraaliset oikeudet”, määrätään seuraavaa:

”1.   Riippumatta taloudellisista oikeuksistaan ja myös luovutettuaan ne toiselle tekijällä on oikeus vaatia teoksen tekijyyden tunnustamista sekä oikeus vastustaa teoksensa vääristämistä, typistämistä ja muuta muuttamista samoin kuin kaikkia teokseen kohdistuvia loukkaavia toimenpiteitä, jotka vahingoittavat hänen kunniaansa tai mainettaan.

2.   Tekijälle edellä olevan kappaleen nojalla kuuluvat oikeudet ovat voimassa tekijän kuoleman jälkeen vähintään taloudellisten oikeuksien lakkaamiseen saakka ja niitä saavat käyttää sen maan, jossa suojaa vaaditaan, lainsäädännössä määrätyt henkilöt tai laitokset. Kuitenkin ne maat, joiden lainsäädännössä ei niiden ratifioidessa tämän sopimuskirjan tai liittyessä siihen anneta suojaa tekijän kuoleman jälkeen kaikille edellä olevassa kappaleessa tarkoitetuille oikeuksille, voivat määrätä, että jokin tai jotkin näistä oikeuksista voivat lakata tekijän kuoltua.

3.   Tässä artiklassa myönnettyjen oikeuksien suojaamiseksi käytettävät oikeuskeinot määräytyvät sen maan lainsäädännön mukaan, jossa suojaa vaaditaan.”

5.

Bernin yleissopimuksen 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksinoikeus teosten muuntelemiseen, sovittamiseen ja muuhun muuttamiseen”määrätään, että ”kirjallisten tai taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia teostensa muunteleminen, sovittaminen ja muu muuttaminen”.

6.

Direktiivin 2001/29 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta. Niiden suojaaminen auttaa varmistamaan luovuuden ylläpitämisen ja kehittymisen niin tekijöiden, esittäjien, tuottajien, kuluttajien, kulttuurin, teollisuuden kuin suuren yleisön etujen mukaisesti. Tämän vuoksi henkisen omaisuuden tunnustetaan olevan erottamaton osa omaisuuden käsitettä.”

7.

Direktiivin johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Voidakseen jatkaa luovaa ja taiteellista työtään tekijöiden tai esittäjien on saatava asianmukainen korvaus työnsä käyttämisestä, kuten myös tuottajien voidakseen rahoittaa tällaista työtä. – – Henkistä omaisuutta koskevien oikeuksien riittävä oikeudellinen suoja on tarpeen, jotta tämän korvauksen saatavuus voidaan taata ja [jotta voidaan] mahdollistaa näille investoinneille riittävä tuotto.”

8.

Direktiivin johdanto-osan 28 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Tämän direktiivin mukaiseen tekijänoikeuden suojaan sisältyy yksinoikeus valvoa aineelliseen tuotteeseen sisällytetyn teoksen levitystä. Yhteisössä tapahtuva teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten ensimmäinen myynti, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan, johtaa sen oikeuden sammumiseen, joka mahdollistaa yhteisössä tapahtuvan kohteen jälleenmyyntivalvonnan. Tämän oikeuden ei olisi sammuttava teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten yhteisön ulkopuolella tapahtuneen myynnin vuoksi, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan. – –”

9.

Direktiivin johdanto-osan 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Eri oikeudenhaltijaryhmien välisten samoin kuin eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Jäsenvaltioissa säädettyjä nykyisiä poikkeuksia ja rajoituksia näihin oikeuksiin on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön kannalta. Tiettyjä yksinoikeustoimia koskevien poikkeusten ja rajoitusten nykyisillä eroilla on välitön kielteinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla. Nämä erot saattavat tulla näkyvämmiksi rajojen ylitse tapahtuvan teosten hyödyntämisen ja rajat ylittävien toimien edelleen lisääntyessä. Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi nämä poikkeukset ja rajoitukset olisi määriteltävä yhdenmukaisemmin. Yhdenmukaistamisen asteen olisi perustuttava vaikutukseen, joka poikkeuksilla ja rajoituksilla on sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.”

10.

Direktiivin 2001/29 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on: a) tekijöillä teostensa osalta; – –”.

11.

Saman direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin.

2.   Levitysoikeus ei sammu yhteisössä teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä yhteisössä tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.”

12.

Direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi Alankomaiden kansallista lainsäädäntöä tekijänoikeuslailla (Auteurswet, jäljempänä Aw).

13.

Aw:n 1 §:ssä määritellään tekijänoikeus kirjallisen, tieteellisen tai taiteellisen teoksen tekijän tai hänen oikeudenhaltijoidensa yksinoikeudeksi julkistaa teos tai valmistaa siitä kappaleita, ellei laissa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

14.

Aw:n 12 §:n 1 momentin mukaan kirjallisen, tieteellisen tai taiteellisen teoksen julkistamisella tarkoitetaan ”teoksen kappaleen julkistamista kokonaan tai osaksi – –”.

15.

Aw:n 12 b §:ssä todetaan, että jos tekijä tai tämän oikeudenhaltija tai joku muu näiden suostumuksella laskee kirjallisen, tieteellisen tai taiteellisen teoksen kappaleen ensimmäisen kerran liikkeelle jäsenvaltiossa, edellä mainitun kappaleen liikkeelle laskeminen toisessa muodossa, lukuun ottamatta vuokraamista tai lainaamista, ei ole tekijänoikeuden loukkaus.

16.

Stichting Pictoright (jäljempänä Pictoright) on alankomaalainen tekijänoikeuksien kollektiivista hallinnointia harjoittava järjestö, joka valvoo muun muassa tunnettujen taiteilijoiden perillisten (jäljempänä oikeudenhaltijat) oikeuksia.

17.

Art & Allposters International BV (jäljempänä Allposters) saattaa internetin kautta markkinoille kyseisten taiteilijoiden teoksista valmistettuja julisteita ja muita jäljennöksiä.

18.

Ne, jotka haluavat tilata taidejäljennöksen Allpostersilta, voivat valita jäljennöksen muun muassa julisteena, kehystettynä julisteena, puulle painettuna julisteena tai canvas-tauluna. Viimeksi mainittu jäljennös valmistetaan seuraavalla menetelmällä: Paperijulisteen päälle asetetaan muovikalvo, paperilla oleva kuva siirretään kemiallisella prosessilla canvas-kankaalle ja canvas-kangas kiinnitetään puukehykseen. Tätä prosessia ja sillä saatua tulosta kutsutaan nimellä ”canvas transfer” (canvas-siirto(kuva)).

19.

Allpostersin jätettyä noudattamatta Pictorightin vaatimusta lopettaa Pictorightin asiakkaiden teoksista edellä mainitulla menetelmällä valmistettujen kappaleiden myynti Pictoright nosti Allpostersia vastaan kanteen rechtbank Roermondissa (Roermondin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) saadakseen Allpostersin lopettamaan oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksien tai moraalisten oikeuksien suoran tai välillisen loukkaamisen.

20.

Rechtbank Roermondin hylättyä kanteen 22.9.2010 antamassaan tuomiossa Pictoright valitti siitä gerechtshof te ’s Hertogenboschiin (Hertogenboschin muutoksenhakutuomioistuin), joka hyväksyi valituksen 3.1.2012. Muutoksenhakutuomioistuin noudatti Hoge Raadin 19.1.1979 antamassa tuomiossa vahvistettua oikeuskäytäntöä, ( 5 ) jonka mukaan kyseessä on uusi Aw:n 12 §:ssä tarkoitettu yleisön saataviin saattaminen, jos oikeudenhaltijan markkinoille saattamaa kappaletta levitetään yleisölle muussa muodossa, minkä johdosta se, joka pitää kaupan tällaista yleisölle levitetyn alkuperäisen kappaleen uutta muotoa, saa uusia hyödyntämismahdollisuuksia (nk. Poortvliet-oikeuskäytäntö). Tämän oikeuskäytännön valossa muutoksenhakutuomioistuin totesi, että koska canvas-siirtokuvien valmistuksessa käytettäviä julisteita muutetaan menettelyssä olennaisesti, niiden kaupan pitämiseen on saatava oikeudenhaltijoiden suostumus.

21.

Allposters teki Hoge Raadiin kassaatiovalituksen ja väitti puolustuksekseen, että Poortvliet-oikeuskäytäntöä oli sovellettu perusteettomasti, koska tekijänoikeudelliset käsitteet ”sammuminen”ja ”yleisön saataviin saattaminen” on tällä välin yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Allpostersin mukaan direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sammuminen tapahtuu ainoastaan esineeseen sisältyvän teoksen levittämisen yhteydessä edellyttäen, että oikeudenhaltija itse tai joku muu tämän suostumuksella on saattanut kyseisen kappaleen markkinoille. Kappaleen tai esineen mahdollisella myöhemmällä muuttamisella ei ole vaikutusta sammumiseen.

22.

Pictoright puolestaan väittää, ettei muunteluoikeutta ole yhdenmukaistettu ja että näin ollen Poortvliet-oikeuskäytäntöä sovelletaan edelleen. Se katsoo joka tapauksessa, että kyseinen oikeuskäytäntö – etenkin ajatus, jonka mukaan kohteen (laajamittainen) muutos sulkee pois sammumisen – on ongelmitta yhdenmukainen unionin oikeuden kanssa.

23.

Tässä tilanteessa Hoge Raad on esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset.

24.

Hoge Raadin 24.7.2013 esittämät ennakkoratkaisukysymykset kuuluvat seuraavasti:

25.

Menettelyyn osallistuivat ja kirjallisia huomautuksia esittivät pääasian asianosaiset, Ranskan hallitus ja komissio. Kaikki edellä mainitut sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus osallistuivat 22.5.2014 pidettyyn julkiseen istuntoon. Siinä osapuolia kehotettiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vastaamaan kolmeen kysymykseen: 1) Voidaanko canvas-siirtokuvaa pitää Bernin yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettuna teoksen muuntelemisena? 2) Onko asianmukaisen korvauksen periaatteella mahdollisesti merkitystä levitysoikeuden sammumisen arvioinnissa, jos muuttaminen nostaa suojatun teoksen sisältävän esineen hintaa? 3) Onko moraalisilla oikeuksilla mahdollisesti merkitystä sammumista koskevan säännön tulkinnassa?

26.

Allposters täsmentää aluksi ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä, että ”muotoa koskevalla muutoksella” tarkoitetaan tekijänoikeudella suojatun teoksen alustan eikä kyseisen teoksen esittämän kuvan muuttamista. Näin ollen kysymykseen on sen mielestä vastattava myöntävästi. Sen mukaan käsiteltävässä asiassa ei ole muutettu teosta vaan sen alustaa, joten asiassa sovelletaan direktiivin 2001/29 4 artiklaa, jolla yhdenmukaistetaan täydellisesti sekä levitysoikeus (1 kohta) että sammumista koskeva sääntö (2 kohta), eikä jäsenvaltioilla siksi ole mitään mahdollisuuksia poiketa niistä.

27.

Pictoright sen sijaan puoltaa kieltävän vastauksen antamista, sillä sen mukaan direktiivin 2001/29 4 artikla koskee ainoastaan tilannetta, jossa suojatun teoksen kappaletta ei ole muutettu. Se väittää tästä, että säännöksen 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että sammumista koskevalla säännöllä viitataan ”kohteeseen”, toisin sanoen ”teoksen alkuperäiskappaleeseen tai – – sen kopioihin”, eivätkä tähän käsitteeseen sisälly canvas-kankaalle siirretyt teoskappaleet, koska ne poikkeavat olennaisesti alkuperäisteoksesta tai sen kopioista niiden laajamittaisten muutosten takia, joita julisteisiin tehdään menettelyssä, jolla ne siirretään canvas-kankaalle.

28.

Pictoright mainitsee tavaramerkkioikeutta koskevan unionin oikeuskäytännön ja säännöstön ja vetoaa direktiivin 2008/95/EY ( 6 ) 7 artiklan 2 kohtaan ja asetuksen (EY) N:o 207/2009 ( 7 ) 13 artiklaan, joissa todetaan lähes yhtenevästi, että tavaramerkin tuottamien oikeuksien sammumista koskevia säännöksiä ”ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden pitämistä edelleen liikkeessä, erityisesti milloin tavaroihin tehdään muutoksia tai huononnuksia sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeelle”. Tämän perusteella se katsoo, ettei muunteluoikeutta ole yhdenmukaistettu tekijänoikeuden alalla unionissa siitä huolimatta, että hyväksyessään WIPO:n tekijänoikeussopimuksen unioni on sitoutunut noudattamaan Bernin yleissopimuksen 12 artiklaa, jonka mukaan kirjallisten tai taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia teostensa muunteleminen, sovittaminen ja muu muuttaminen.

29.

Ranskan hallituksen perustelut koskevat ainoastaan ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä ja se toteaa, että ensimmäiseen ja toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohdassa esitettyyn kysymykseen on vastattava yhdessä. Sen mukaan direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee saman direktiivin johdanto-osan 28 perustelukappaleen valossa, että suojatun teoksen tekijällä on yksinoikeus sallia tai kieltää niiden esineiden tai kohteiden, joihin teos tai sen kopio sisältyy, ensimmäinen levittäminen joko myymällä tai muutoin. Näin ollen levitysoikeus on sammunut vain, jos oikeudenhaltija itse tai joku muu tämän suostumuksella on suorittanut kyseisen esineen tai kohteen ensimmäisen myynnin tai omistusoikeuden siirron.

30.

Ranskan hallitus katsoo käsiteltävässä asiassa, että siirrettäessä teos tai sen kopio canvas-kankaalle valmistetaan uusi kohde, jonka toisintamisen ja levittämisen sallimisesta tai kieltämisestä vastaa yksinoikeuden haltija. Se, että teosta on pidetty kaupan toisessa muodossa, ei ole aiheuttanut oikeudenhaltijan yksinomaisen levitysoikeuden sammumista uuden kohteen osalta.

31.

Ranskan hallituksen mukaan ainoastaan tämä tulkinta on direktiivin 2001/29 tavoitteen mukainen, eli sillä pyritään varmistamaan tekijänoikeuksien suojan korkea taso ja asianmukainen korvaus teosten käytöstä. Tätä perustelua täydentää vielä se, että canvas-kankaalle siirtäminen ei vaikuta ainoastaan tekijöiden yksinomaiseen levitysoikeuteen vaan myös muihin tekijänoikeuden näkökohtiin, kuten kappaleen valmistamista ja muuntelemista koskevaan yksinoikeuteen, vaikka jälkimmäistä oikeutta ei tunnustetakaan virallisesti unionin oikeudessa.

32.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väitti istunnossa, että yleisölle levittämisen käsite kattaa ainoastaan kohteen omistusoikeuden siirtoon liittyvät toimet. Sen mukaan ongelmia voi ilmetä, kun tekijän luvalla markkinoille saatettua kohdetta muutetaan siten, että tuloksena on erilainen kohde, jolla ei ole vaikutusta alkuperäiseen teokseen, mistä voidaan käyttää esimerkkinä aikakauslehdessä julkaistuista kuvista laadittua kollaasia. Näin ollen levitysoikeus on sen mielestä jo sammunut tällaisissa tilanteissa.

33.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan unionin tuomioistuimen on oltava erittäin varovainen määrittäessään kyseisen oikeuden sammumisen edellytyksiä. Sen mielestä ei pitäisi päätellä, ettei sammumista ole tapahtunut, kun teoksen kopioita käytetään uudelleen tai kierrätetään eri muodoissa. Kohteen ensimmäisen hyväksytyn myynnin tapahduttua on sen mielestä tärkeintä selvittää, merkitseekö uuden kappaleen valmistaminen tekijän henkisen luomuksen luvatonta toisintamista. Mikäli näin ei ole, ostaja voi vapaasti käyttää esinettä sopivaksi katsomallaan tavalla.

34.

Komission mukaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on puolestaan vastattava, että direktiivin 2001/29 4 artiklaa sovelletaan pääasian kaltaisessa tilanteessa ja erityisesti, että kyseessä olevien oikeuksien haltijat voivat lähtökohtaisesti vedota mainitun säännöksen 1 kohdassa määriteltyyn levitysoikeuteen. Sen mielestä levitysoikeutta on tulkittava laajasti siten, että otetaan huomioon sekä 4 artiklan 1 kohdassa käytetyt ilmaukset ”levitys – – missä muodossa tahansa”ja ”teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden” että direktiivin 2001/29 tavoite eli tekijänoikeuksien korkeatasoisen suojan varmistaminen.

35.

Komission mukaan canvas-kankaalle siirtämisen tuloksena tapahtuva muotoa koskeva muutos ei estä pitämästä muutoksen tulosta direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna teoksen kopiona. Muutoksesta riippuen tuloksena on joko julisteen identtinen kopio tai alkuperäisen teoksen uusi kappale, jota on myös pidettävä ”kopiona”. Sen mielestä oikeudenhaltijalla on molemmissa tapauksissa yksinoikeus sallia tai kieltää canvas-kankaalle siirtämisestä saadun tuloksen levittäminen.

36.

Allpostersin mukaan toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohdassa esitettyyn kysymykseen on vastattava kieltävästi. Sen mielestä sammumista koskevan säännön soveltamisen keskeyttäminen silloin, kun suojatun teoksen alustaa on muutettu, loukkaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta ja tekijänoikeuksien perusperiaatteita. Oikeus hyödyntää suojattua kohdetta kaupallisesti koskee näin ollen vain sen ensimmäistä levitystä, millä turvataan oikeudenhaltijan etu.

37.

Allposters korostaa, että tekijänoikeuksien alalla erotetaan toisistaan ”corpus mechanicum”(aineellinen esine) ja ”corpus mysticum” (aineeton teos) siten, että vain jälkimmäinen niistä muodostaa tekijänoikeudessa tarkoitetun tekijänoikeussuojatun teoksen. Allpostersin mukaan teoksen sisältöä on tarkasteltava erillään sen alustasta, joka ei ole osa ”varsinaista henkistä luomusta”. Se katsoo, että käsiteltävässä asiassa canvas-kankaalle siirtäminen tarkoittaa ”corpus mechanicumin” muuttamista, koska paperin sijasta käytetään canvas-kangasta, mutta ”corpus mysticum” säilyy muuttumattomana. Jos suojatun teoksen kappaletta ei tekijänoikeuksien kannalta katsoen ole muutettu, sen alustan muuttaminen ei vaikuta sammumista koskevan säännön soveltamiseen eikä keskeytä sitä.

38.

Allpostersin mukaan edellä esitetystä poiketaan vain siinä tapauksessa, että alustan muuttaminen loukkaa tekijänoikeuden haltijan moraalisia oikeuksia, joilla suojataan teoksen loukkaamattomuutta ja joita oikeuskäytännön mukaisesti sovelletaan sekä alkuperäiseen teokseen että siitä valmistettuihin kappaleisiin muutenkin kuin teoksen ensimmäisen myynnin yhteydessä. Sen mielestä tilanne ei kuitenkaan ole tämä nyt käsiteltävässä asiassa.

39.

Allpostersin mukaan toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan on vastattava kieltävästi, joten se kieltäytyy vastaamasta b ja c kohdassa esitettyihin kysymyksiin mutta väittää, ettei Poortvliet-oikeuskäytäntö ole pätevä ja että se on ristiriidassa direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdan kanssa.

40.

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen liittyvän Pictorightin ehdotuksen sanamuoto, se väittää toista ennakkoratkaisukysymystä koskevissa perusteissaan toissijaisesti ainoastaan, että teoksen muuttamisen seurauksena levitysoikeuden sammuminen estetään tai katkaistaan. Se muistuttaa tässä yhteydessä, että direktiivin 2001/29 lähtökohtana on korkeatasoinen suoja ja että sammumista, jolla rajoitetaan oikeudenhaltijan levitysoikeutta, on tulkittava suppeasti.

41.

Jotta tekijänoikeuden haltija voisi määrätä antamiensa käyttölupien edellytykset, sillä on Pictorightin mukaan oikeus päättää sekä siitä, haluaako se laskea teoksensa liikkeelle, että siitä, missä muodossa se haluaa sen tehdä. Yhtäpitävästi unionin tavaramerkkioikeuden säännösten kanssa Pictoright katsoo, ettei ole mitään perusteita sille, että tekijänoikeuden haltijan olisi sallittava teoksensa – tai sen kopion – laskeminen uudelleen liikkeelle sen jälkeen, kun teoskappaleeseen on tehty muutoksia, sillä muutoin taiteilijan maineelle ja hänen teostensa ainutlaatuisuudelle saatetaan aiheuttaa tosiasiallista vahinkoa, mikä on vastoin Bernin yleissopimuksen 12 artiklaa.

42.

Toisen ennakkoratkaisukysymyksen b ja c kohdassa esitettyjen kysymysten osalta Pictoright katsoo, että asiassa Peek & Cloppenburg annetun tuomion ( 8 ) mukaisesti jäsenvaltioiden on voitava valita, millä perustein ne haluavat ratkaista, onko jäljennöksen muotoa muutettu siten, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sammuminen estetään tai katkaistaan.

43.

Pictoright kehottaa toissijaisesti joko vahvistamaan perusteet, joiden nojalla sovelletaan Bernin yleissopimuksen 12 artiklaa, jossa annetaan teoksen tekijälle yksinoikeus sallia teostensa muunteleminen, sovittaminen ja muu muuttaminen, tai vahvistamaan perusteet, jotka vastaavat saman yleissopimuksen 6 bis artiklan perusteita ja joiden mukaan jäljennöksen muuttaminen muodoltaan voi estää tai katkaista sammumisen, jos kyseessä oleva muutos loukkaa edellä mainitussa 6 bis artiklassa tarkoitettuja tekijän moraalisia oikeuksia. Sen mielestä nämä perusteet jättävät toimintavapauden Poortvliet-oikeuskäytännön soveltamiseen.

44.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että teoksen muunteleminen tarkoittaa kappaleen valmistamista jossain muodossa, mistä ei ole kyse canvas-kankaalle siirtämisen tapauksessa, koska siirtäminen ei edellytä riittävää henkistä luomistyötä ja omaperäisyyttä. Yhdistyneen kuningaskunnan mielestä sillä, että suojatun teoksen sisältävän esineen hinta nousee, ei muutenkaan ole merkitystä, jos kyseessä ei ole kappaleen valmistaminen, sillä asianmukainen korvaus peritään jo alkuperäiskappaleen myynnin yhteydessä. Se toteaa lopuksi, ettei direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohtaa tulkittaessa pidä ottaa huomioon myöskään moraalisia oikeuksia.

45.

Komissio viittaa yhteisesti toisen ennakkoratkaisukysymyksen kolmeen kysymykseen ja ehdottaa ensinnäkin, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn sammumista koskevan säännön aineellinen soveltamisala analysoidaan tulkitsemalla säännöksessä käytettyä ilmausta ”kohde”. Sanamuotoon, lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön perustuvasta sekä vertailevasta tulkinnasta komissio päättelee, että ”kohteella” tarkoitetaan esineeseen sisältyvää teosta tai sen kopiota, joka edustaa tekijän henkistä luomusta, jonka oikeudellinen suoja pyritään varmistamaan direktiivillä 2001/29.

46.

Komissio katsoo seuraavaksi, että muotoa koskeva muuttaminen on tärkeä sammumisen arviointiperuste. Jos ”kohdetta” on muutettu jollakin tavalla muodoltaan sen jälkeen, kun se on ensimmäisen kerran myyty oikeudenhaltijan suostumuksella ETA:ssa, ratkaiseva peruste sen määrittämiseksi, sammuuko levitysoikeus vai ei, on se, onko muutoksen jälkeen kyseessä edelleen sama esine, joka edustaa tekijän henkistä luomusta, vai onko muutos sellainen, että tuloksena on toinen, muodoltaan erilainen esine, joka edustaa kyseistä luomusta. Ensimmäisessä tapauksessa levittämiseen sovelletaan aiemmin annettua suostumusta. Toisessa tapauksessa levitysoikeus ei sammu ja oikeudenhaltijoiden edut, joita direktiivillä 2001/29 pyritään suojelemaan, oikeuttavat poikkeamisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta.

47.

Mahdollisuudesta soveltaa Poortvliet-oikeuskäytäntöä komissio väittää, että oikeuskäytännön mukaan käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa kysymystä oikeuden sammumisesta säännellään kokonaisuudessaan unionin oikeudessa. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, missä määrin kyseinen oikeuskäytäntö on yhteensopiva direktiivin 2001/29 kanssa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, sekä varmistettava unionin oikeuden täysi vaikutus.

48.

Kaikkein olennaisimpaan tiivistettynä tämän asian aineellinen kysymys kuuluu, sisältääkö suostumus taideteoksen kappaleen levittämiseen julisteen muodossa myös suostumuksen sen levittämiseen canvas-kankaalla.

49.

Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen riidanalaisten tosiseikkojen sekä osapuolten kirjallisissa lausumissaan ja julkisessa istunnossa antamien tietojen mukaan vaikuttaa selvältä, ettei Pictorightin ja Allpostersin välillä ole taloudellisia sidoksia. Tekijänoikeuksien haltijat ovat varmuudella antaneet luvan riidanalaisten maalausten toisintamiseen julisteen muodossa, mutta tätä oikeutta ei ole myönnetty Allpostersille. Toimija, joka on saanut luvan tehdä riidanalaisista maalauksista julistejäljennöksiä, saattaa markkinoille näitä julisteita, joita Allposters hankkii valmistaakseen niistä canvas-tauluja, joita se puolestaan tarjoaa markkinoilla.

50.

Samoin vaikuttaa selvältä, että kun on kyse julisteista sellaisenaan, levitysoikeus on sammunut viimeistään Allpostersin hankkiessa julisteet itselleen. Ongelmana on, että Allposters valmistaa kappaleita canvas-kankaalle, ja nimenomaan niistä julisteista, joiden osalta levitysoikeus on sammunut. Tästä seuraa, että Allpostersin toiminta ei rajoitu levitykseen, vaan se käsittelee ensin edellä mainitut julisteet siten, että tuloksena on, niin sanoakseni, eri tuote.

51.

Tältä kannalta katsottuna on aiheellista pohtia, olisiko ennakkoratkaisukysymys voitu esittää kappaleenvalmistusoikeudesta eli siitä, oliko Allpostersilla laillinen oikeus valmistaa edellä mainituista teoksista kappaleita canvas-kankaalle, eikä tässä yhteydessä olisi merkitystä sillä, valmistiko se jäljennökset suoraan vai käsittelemällä paperille tehtyjä teoskappaleita.

52.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys direktiivin 2001/29 tulkinnasta ei kuitenkaan liity tähän seikkaan eli kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen. Kysymys koskee levitysoikeutta eli sitä, voiko Pictoright vedota oikeuteen määrätä kyseessä olevien kuvateosten levittämisestä nk. sammumattomana oikeutena ja perustella sillä vaatimustaan, jolla se pyrkii estämään teostensa markkinoille saattamisen tekstiilialustalle jäljennettynä.

53.

Näin ollen en ota ratkaisuehdotuksessani huomioon direktiivin 2001/29 2 artiklassa tarkoitettuun kappaleenvalmistusoikeuteen perustuvia seikkoja arvioidessani Hoge Raadin esittämää tulkintakysymystä siinä yhteydessä, jossa kyseinen tuomioistuin on sen esittänyt, toisin sanoen saman direktiivin 4 artiklassa tarkoitetun levitysoikeuden yhteydessä.

54.

Pictorightin mukaan siirtäminen canvas-kankaalle edellyttää muutoksen tekemistä ”teoksen alkuperäiskappaleeseen tai sen kopioon”ja tarkoittaa näin ollen teoksen ”muuntelemista”, joten kysymys ei kuulu direktiivin 2001/29 soveltamisalaan, johon muunteluoikeus ei sisälly. Pictorightin mielestä siirtäminen canvas-kankaalle vaikuttaa toisin sanoen teokseen eikä ainoastaan kohteeseen eli aineelliseen alustaan, jolla teos on.

55.

Allposters, komissio ja Ranskan hallitus sitä vastoin väittävät, että canvas-kankaalle siirtäminen tarkoittaa kohteen tai aineellisen alustan muuttamista siten, että kyse on ”levittämisestä”eikä ”muuntelemisesta”, ja näin ollen sovelletaan direktiiviä 2001/29.

56.

Ensiksi on siis ratkaistava, onko niissä tosiseikoissa, joista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava, kyse teoksen ”muuntelemisesta”, jolloin ei sovelleta direktiiviä 2001/29, koska siinä ei käsitellä niin kutsuttua ”muunteluoikeutta”, joka turvataan unionissa Bernin yleissopimuksella.

57.

Bernin yleissopimuksen 12 artiklan mukaan kirjallisten tai taiteellisten teosten tekijöillä on ”yksinoikeus sallia teostensa muunteleminen, sovittaminen ja muu muuttaminen”. Mielestäni pääasian tosiseikat eivät vastaa ”muuntelemista” koskevaa tapausta. ”Muunteleminen”vaikuttaa nimenomaan taiteellisen luomistyön tuloksena syntyneeseen ”teokseen”. Tyypillinen esimerkki tästä on kirjallisen teoksen sovittaminen elokuvaksi prosessissa, jossa kirjallisen luovuuden tuloksena syntynyt taiteellinen tuote muutetaan elokuvataiteelliseksi tuotteeksi, toisin sanoen taiteelliseksi ilmentymäksi, jossa kyseisen teoksen sisältö luodaan uudelleen elokuvalle ominaisella kielellä ja käsitteistöllä sekä ilmaisukeinoilla, jotka eroavat teoksessa alkujaan käytetyistä keinoista.

58.

Yksi ”muuntelemisen” perusperiaatteista on nimenomaan monien erilaisten ilmaisutapojen ja taiteellisten tekniikoiden hyödyntäminen prosessissa, jossa taiteellisen luomuksen sisältö sovitetaan eri taidemuodoille ominaisiin ilmaisutapoihin. Toinen sen perusperiaatteista liittyy muuntelemiseen luovan ilmaisun tekniikkana, jolla ei pyritä niinkään sovittamaan teosta toiselle taiteenlajille ominaisiin ilmaisumuotoihin vaan muovaamaan itse teosta ja tekemään siitä omin ilmaisukeinoin erillinen teos, joka on sellaisenaan vain epämääräisesti tunnistettavissa alkuperäisessä ilmentymässään.

59.

Minusta näyttää selvältä, että nyt käsiteltävässä asiassa siirtäminen canvas-kankaalle ei vaikuta toisinnettavaan kuvaan, toisin sanoen ”teokseen” eli taiteellisen luomistyön tulokseen. Siirtämisen arvo perustuu päinvastoin siihen, että alkuperäinen kuva jäljennetään täsmälleen samanlaisena canvas-kankaalle. Yhtäältä alkuperäistä teosta ei siis siirretä teoksen alkuperäisestä taiteellisesta kielestä poikkeavalle kielelle eikä toisaalta vääristetä kuvaa eikä poisteta siihen kuuluvia elementtejä tai lisätä uusia, taiteilijan luomukselle vieraita elementtejä. Tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus teoksen alkuperäiskappaleen kanssa.

60.

Tässä tilanteessa katson, etteivät pääasian yhteydessä käsitellyt tosiseikat voi kuulua ”muuntelemisen” käsitteen alaan.

61.

Näin ollen on katsottava, että kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensimmäisessä kysymyksessä, että ”kappaletta muutetaan – – muodoltaan”, se ei tarkoita, että tarkasteltu muutos tarkoittaisi Bernin yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettua ”muuntelemista”. ”Muotoa koskevan muuttamisen” on katsottava viittaavan pikemminkin teoksen alustan kuin teoksen muuttamiseen sellaisenaan, taiteellisen luomistyön tuloksena.

62.

Tässä tilanteessa ei ole merkitystä sillä, onko muuntelemista koskeva oikeus yhdenmukaistettu tai sovelletaanko Bernin yleissopimuksen 12 artiklaa. Merkitystä on vain sillä, että kyseessä oleva oikeus on sama, jota tarkoitetaan direktiivin 2001/29 4 artiklassa – toisin sanoen se, jonka nojalla sen haltijoilla on yksinoikeus sallia tai kieltää suojattujen teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa – ja että voidaan oikeuskäytännön ja direktiivin tavoitteen mukaisesti katsoa, että levitysoikeuden sammumista koskeva sääntö on täysin yhdenmukaistettu kyseisellä säännöksellä ( 9 ) riippumatta siitä, että myös oikeuskäytännön mukaan direktiiviä 2001/29 ”on tavallisesti tulkittava koko yhteisössä itsenäisesti ja yhtenäisesti”. ( 10 )

63.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi; toisin sanoen siten, että pääasian oikeudenkäynnissä on kyse niiden konkreettisten kappaleiden ”levitysoikeudesta”, joissa toisinnettu taideteos konkretisoituu, ja näin ollen sovelletaan direktiivin 2001/29 4 artiklaa.

64.

Seuraavaksi on ratkaistava asian kannalta keskeinen kysymys eli se, estääkö tai katkaiseeko ”muotoa koskeva muuttaminen” (toisin sanoen sen aineellisen alustan muuttaminen, jolla teoskappale on) direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun levitysoikeuden sammumisen.

65.

Kyseisen säännöksen sanamuotoa on aiheellista tarkastella uudelleen:

”Levitysoikeus ei sammu yhteisössä teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä yhteisössä tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.”

66.

Koko vaikeus piilee sen määrittämisessä, viitataanko ilmauksella ”kohde” nyt käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa taiteelliseen luomukseen vai aineelliseen alustaan, johon kyseinen luomus sisältyy. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa selvältä, että kyse on jälkimmäisestä, kuten myös Allposters, Ranskan hallitus ja komissio katsovat.

67.

On selvää, ettei kyseessä oleva kohde voi olla corpus mysticumin määritelmässä tarkoitettu teos, sillä sen tekijänoikeus ”sammuu” vain siirrettäessä kyseisen kaltaisen oikeuden omistus, kun taas levitysoikeus sammuu siirrettäessä vääjäämättä erilainen omistusoikeus: nimenomaan sen kohteen omistusoikeus, johon toisinnettu teos sisältyy.

68.

Toisin sanoen kohteen (aineellisen alustan) omistusoikeuden siirtämisen jälkeen sammuu levitysoikeus mutta ei tekijänoikeus, jonka kohteena on edelleen taiteellinen luomus.

69.

Mielestäni tällaista tulkintaa tukee direktiivin 2001/29 johdanto-osan 28 perustelukappaleen sanamuoto, jonka mukaan tekijänoikeuden suojaan ”sisältyy yksinoikeus valvoa aineelliseen tuotteeseen sisällytetyn teoksen levitystä” ( 11 ) ja jossa säädetään lisäksi, että ”teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten ensimmäinen myynti, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan, johtaa sen oikeuden sammumiseen, joka mahdollistaa yhteisössä tapahtuvan kohteen jälleenmyyntivalvonnan”, ( 12 ) millä viitataan selvästi kyseiseen ”aineelliseen alustaan”. ( 13 )

70.

Tämän perusteella katson, että toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan on vastattava, että ”muotoa koskevalla muuttamisella” on merkitystä sen määrittämisessä, estyykö tai katkeaako direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sammuminen. Tämä johtuu siitä, että levitysoikeus voidaan luovuttaa minkä tahansa aineellisen alustan tai vain tiettyjen alustojen osalta.

71.

Toisen kysymyksen b kohdan mukaisesti on vahvistettava, ”mitä arviointiperusteita on asetettava, jotta voidaan puhua sellaisesta teoskappaleen muotoa koskevasta muutoksesta, joka estää tai katkaisee tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sammumisen”.

72.

Komission kannan mukaisesti tässä suhteessa on otettava huomioon kyseessä olevan muutoksen aste, joten on ratkaisevaa määrittää, ”onko muutoksen jälkeen edelleen kyse samasta esineestä, joka edustaa tekijän henkistä luomusta, vai onko kyseiseen esineeseen tehdyllä muutoksella luotu toinen esine, joka edustaa kyseistä luomusta jossain muussa muodossa”. ( 14 )

73.

Mielestäni nyt käsiteltävässä asiassa muutos, joka on tehty taiteilijoiden henkisen luomuksen aineelliseen alustaan, on luonteeltaan sellainen, että voidaan jopa väittää Allpostersin toteuttaman toiminnan tarkoittavan tosiasiassa uuden kappaleen valmistamista suojatuista henkisistä luomuksista.

74.

Kyseisessä prosessissa alun perin paperille toisinnettu kuva siirretään canvas-kankaalle, mikä edellyttää selvän muutoksen tekemistä siihen kuvateosten aineelliseen alustaan, jolle levitysoikeus on saatu. Tämä muutos on poikkeuksellinen siksi, että siirrettäessä kuva canvas-kankaalle sitä ei siirretä mille tahansa alustalle vaan nimenomaan samanlaatuiselle alustalle kuin se, jossa alkuperäinen teos on saanut muotonsa. Edellä esitetyn perusteella on mielestäni pohdittava, onko tosiasiallisesti kyse levitysoikeudesta vai pikemminkin oikeudesta valmistaa kappale kokonaisesta taideteoksesta; toisin sanoen kokonaisuudesta, joka sisältyy tietylle alustalle muotoiltuun kuvaan. Voidaan siis väittää, ettei Allposters pelkästään levitä paperilla alun perin canvas-kankaalle muotoiltua kuvaa vaan tosiasiassa valmistaa uuden kappaleen kokonaisesta taiteellisesta luomuksesta. Se ei varsinaisesti saata markkinoille taulun esittämää kuvaa vaan varsinaisen taulun vastineen.

75.

Kun viimeksi mainittu toteamus jätetään huomiotta ja yhtäpitävästi Hoge Raadin esittämän ennakkoratkaisukysymyksen kanssa, kuten olen tämän ratkaisuehdotuksen 49–53 kohdassa todennut, unionin tuomioistuimen on vastauksessaan vain ratkaistava, tarkoittaako Allpostersin tekemä muutos nyt käsiteltävän asian olosuhteissa aineellisen alustan muuttamista niin olennaisesti, että se merkitsee vähintään niiden toisinnettujen teosten levittämistä, joiden osalta Pictorightille direktiivin 2001/29 4 artiklan mukaisesti kuuluva oikeus ei ole sammunut.

76.

Näin ollen on mielestäni selvää, että kyseessä oleva muutos on riittävän olennainen ja ilmeinen, jotta sen perusteella voidaan päätellä, ettei Pictorightin levitysoikeuden voida sen osalta katsoa sammuneen. Muutoksen merkityksellisyys johtuu siitä, ettei se tarkoita vain jonkinlaista muutosta levitettävän teoksen aineelliseen alustaan vaan nimenomaan sellaisen alustan käyttöä, joka on laadultaan samankaltainen kuin se alusta, jolle henkinen luomus on alun perin muotoiltu. Tämä seikka antaa käsiteltävälle asialle hyvin erityisen luonteen, joka poikkeaa niistä tilanteista, joissa henkisen luomuksen levittämiseen käytetty alusta on laadultaan sellainen, ettei sekaantumisvaaraa alkuperäisteoksen kanssa ole. Tästä hyvä esimerkki ovat Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mainitsemat kollaasit.

77.

Mielestäni on riittävää todeta, että käsiteltävän asian olosuhteissa Allpostersin tekemä muutos on riittävän ilmeinen, jotta sen perusteella voidaan katsoa, että suojellun teoksen aineellista alustaa on muutettu niin olennaisesti, että levitysoikeuden sammuminen voidaan sulkea pois. Tämän lisäksi katson, ettei ole perusteltua lausua teoriassa siitä, millaisten yleisten olosuhteiden vallitessa on mahdollista arvioida, onko muutos riittävä, jotta levitysoikeuden sammuminen voidaan sulkea pois. Käsiteltävässä asiassa on päinvastoin kyse säännöksen ulottuvuutta koskevan oikeuskäytännön täsmentämisestä, mikä voidaan tehdä vain tapauskohtaisesti yksittäisiä konkreettisia riita-asioita koskevissa peräkkäisissä menettelyissä.

78.

Kaiken kaikkiaan katson, että nyt käsiteltävässä asiassa Pictorightin oikeus määrätä kyseessä olevien teosten levittämisestä ei ole sammunut julisteiden ensimmäisen myynnin jälkeen, koska se, mitä Allposters väittää levittävänsä, on selvästi ”jotain muuta”riippumatta siitä, että tämä ”jokin muu” on saatu aikaan käsittelemällä edellä mainittuja julisteita, millä ei sattumanvaraisena olosuhteena voi olla ratkaisevaa merkitystä.

79.

Toisen ennakkoratkaisukysymyksen kolmas ja viimeinen osa koskee Alankomaiden oikeuskäytännön (Poortvliet-oikeuskäytäntö) yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa.

80.

Hoge Raadin selvityksen mukaan kyseisessä oikeuskäytännössä todetaan ensinnäkin, että ”kyseessä on uusi – – julkaiseminen, kun oikeudenhaltijan yleisön saataviin saattamaa kappaletta levitetään yleisölle muussa muodossa, minkä johdosta se, joka pitää kaupan tällaista yleisölle levitetyn alkuperäisen kappaleen uutta muotoa, saa uusia hyödyntämismahdollisuuksia”. ( 15 )

81.

Näin ollen vaikuttaa ilmeiseltä, ettei unionin tuomioistuimen asiana ole lausua kansallisen oikeuskäytännön paikkansapitävyydestä. Sen on ainoastaan ilmoitettava ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että kansallisen tuomioistuimen asia on määritellä – kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen direktiivistä 2001/29 tekemä tulkinta ja perusteet, joita kansalliselle tuomioistuimelle on esitetty kyseisen direktiivin soveltamiseksi riita-asiaan – onko edellä mainittu oikeuskäytäntö unionin oikeuden mukainen vai ei.

82.

Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa esitettyihin kysymyksiin seuraavasti: