Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1. Mikä on direktiivissä 2005/29/EY (jäljempänä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) tarkoitettu kaupallinen menettely?(2) Tai, tarkemmin sanottuna, voidaanko virheellisen tiedon antamista yksittäiselle kuluttajalle pitää direktiivissä tarkoitettuna kaupallisena menettelynä? Tämä on pohjimmiltaan kysymys, jota koskevia ohjeita kansallinen tuomioistuin pyytää esillä olevassa asiassa. Jäljempänä selitän, miksi tähän kysymykseen olisi vastattava kieltävästi.

I Asiaa koskeva lainsäädäntö

2. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa mainitaan suhteellisuusperiaate. Tämän periaatteen mukaisesti tällä direktiivillä suojellaan kuluttajia tällaisten sopimattomien kaupallisten menettelyjen olennaisilta seurauksilta mutta siinä todetaan, että joissakin tapauksissa vaikutus kuluttajiin saattaa olla merkityksetön.

3. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tässä direktiivissä puututaan kaupallisiin menettelyihin, joilla pyritään välittömästi vaikuttamaan kuluttajien kaupallisiin ratkaisuihin suhteessa tuotteisiin. – –”

4. Mainitun direktiivin johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tällä direktiivillä ei rajoiteta sopimattoman kaupallisen menettelyn vuoksi vahinkoa kärsineiden yksittäisiä toimia. Sillä ei myöskään rajoiteta [unionin] eikä jäsenvaltioiden sääntöjä, jotka koskevat sopimusoikeutta – –”

5. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on tukea sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja lähentämällä jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä.”

6. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

d) 'elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä' (jäljempänä myös ”kaupallisilla menettelyillä”) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;

– –”

7. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen.

2. Tällä direktiivillä ei rajoiteta sopimusoikeutta eikä erityisesti sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutusta koskevia sääntöjä.

– –”

8. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 5 artiklassa (”Sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltäminen”) säädetään seuraavaa:

”1. Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.

2. Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli

a) se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen;

ja

b) se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.

– –

4. Sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat:

a) harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti;

tai

b) aggressiivisia 8 ja 9 artiklassa esitetyn mukaisesti.

5. Liitteessä I on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Samaa luetteloa on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla tätä direktiiviä.”

II Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset

9. S pyysi huhtikuussa 2010 UPC Magyarországilta (jäljempänä UPC), joka on kaapelitelevisiopalvelujen tarjoaja, tietoa siitä, mihin maksukauteen vuonna 2010 toimitetussa vuosittaisessa laskussa tarkalleen viitattiin, koska kyseinen tieto ei käynyt ilmi laskusta.

10. S:lle ilmoitettiin, että viimeisimmässä vuosittaisessa laskussa viitattiin ajanjaksoon 11.1.2010–10.2.2011. S halusi sovittaa sopimuksen päättymisen yhteen viimeisen palvelusta jo maksetun päivän kanssa ja vaati, että sopimuksen voimassaolo lakkaa 10.2.2011 alkaen. Palvelu kuitenkin lakkasi tosiasiallisesti toimimasta vasta neljä päivää myöhemmin eli 14.2.2011. Maaliskuun 12. päivänä 2011 toimitettiin 5 243 Unkarin forintin (HUF) (noin 18 euron) suuruinen maksukehotus noilta neljältä päivältä eli 11.2.–14.2.2011 erääntyneiden maksujen perusteella.

11. S teki valituksen Budapest Főváros Kormányhivatala Fogyasztóvédelmi Felügyelőségelle (Budapestin pääkaupunkialueen kuluttajansuojaviranomainen, jäljempänä ensimmäisen asteen viranomainen), koska hän katsoi, että hänelle oli annettu virheellistä tietoa. Tämän vuoksi hän ei ollut voinut sovittaa sopimuksen päättymistä yhteen tosiasiallisen maksukauden viimeisen päivän kanssa, jotta hän olisi voinut käyttää toisen yhtiön palveluja sopimuksen päättymispäivästä alkaen. Tällä tavoin hän joutui siirtymäkauden aikana maksamaan kummallekin yhtiölle.

12. Ensimmäisen asteen viranomainen määräsi 11.7.2011 tekemällään päätöksellä UPC:n maksamaan 25 000 HUF:n (noin 85 euron) suuruisen seuraamusmaksun. Nemzeti Fogyasztóvédelmi Hatóság (kansallinen kuluttajansuojavirasto), joka toimi toisen asteen viranomaisena, piti 10.10.2011 tekemässään päätöksessä vaatimusta perusteltuna ja vahvisti ensimmäisen asteen viranomaisen päätöksen.

13. UPC:n nostaman kanteen seurauksena Fővárosi Törvényszék (Budapestin kaupungin tuomioistuin) muutti kansallisen kuluttajansuojaviraston päätöstä ja hylkäsi S:n esittämän vaatimuksen. Tässä tuomiossa todettiin, että UPC:n toiminta ei ollut jatkuvaa. Yksittäistä, luonteeltaan hallinnollista ja yksittäistä asiakasta koskevaa virhettä ei voitu pitää menettelynä.

14. Koska valitusta käsittelevä Kúria ei ole varma sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin oikeasta tulkinnasta, se päätti lykätä asioiden käsittelyä ja esittää seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1. Onko [sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin] 5 artiklaa tulkittava siten, että direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen harhaanjohtavien kaupallisten menettelyjen tapauksessa ei voida tutkia erikseen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita?

2. Voidaanko virheellisen tiedon antamista yksittäiselle kuluttajalle pitää mainitussa direktiivissä tarkoitettuna kaupallisena menettelynä?”

15. UPC, Unkarin hallitus ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia, ja ne kaikki esittivät suullisia huomautuksia 11.9.2014 pidetyssä istunnossa.

III Analyysi

1. Alustavat huomautukset

16. Esillä oleva asia liittyy läheisesti unionin tuomioistuimen tuomioon CHS Tour Services.(3) Tämä tuomio antaa vastauksen ensimmäiseen kahdesta kysymyksestä, jotka kansallinen tuomioistuin on esittänyt esillä olevassa asiassa. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuin katsoi, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä on tulkittava siten, että silloin, kun kaupallinen menettely täyttää kaikki kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetut arviointiperusteet, jotta sitä voidaan luonnehtia kuluttajan kannalta harhaanjohtavaksi menettelyksi, ei ole tarpeen tarkastaa, onko tällainen menettely saman direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla myös huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen, jotta sitä voitaisiin oikeutetusti pitää sopimattomana ja näin ollen mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan nojalla kiellettynä.(4)

17. Tässä analyysissa keskityn tämän vuoksi toiseen kysymykseen (joka loogisesti edeltää ensimmäistä) eli siihen, voidaanko virheellisen tiedon antamista yksittäiselle kuluttajalle pitää sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä tarkoitettuna kaupallisena menettelynä. Tämä on uudenlainen kysymys, jota unionin tuomioistuin ei ole vielä käsitellyt. Näin ollen esillä oleva asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden selventää direktiivin soveltamisalaa.

2. Sisältyykö kaupallisten menettelyjen käsitteeseen myös yksittäiseen kuluttajaan haitallisesti vaikuttava yksittäinen toimenpide?

18. Unkarin hallitus ja komissio katsovat, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä tarkoitettuihin kaupallisiin menettelyihin sisältyy myös yksittäiseen kuluttajaan haitallisesti vaikuttava toimenpide kuten kansallisessa tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä esillä oleva toimenpide eli virheellisen tiedon antaminen yksittäiselle kuluttajalle. Unkarin hallitus perustelee näkemystään tarpeella varmistaa korkeatasoinen kuluttajansuoja. Tämä tavoite mainitaan nimenomaisesti sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 1 artiklassa ja on yksi direktiivin keskeisistä tavoitteista.

19. On totta, että kaupallisten menettelyjen määritelmä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2 artiklassa on hätkähdyttävän laaja. Määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan ”elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille”.

20. Näin ollen monenlainen toiminta, joka voi tapahtua ennen sopimuksen tekemistä (esimerkiksi toiminta, joka vaikuttaa kuluttajan päätökseen hankkia tietty tuote) mutta myös sopimussuhteen myöhemmissä vaiheissa (esimerkiksi valitusten käsittely ja kaupanteon jälkeiset palvelut), voi kuulua direktiivin soveltamisalaan. Tämän osoittaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin liitteessä I oleva sopimattomien menettelyjen luettelo. Tässä mielessä vaikuttaa siltä, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä ei ole mitään, mikä lähtökohtaisesti sulkisi sen soveltamisalan ulkopuolelle virheellisen tiedon antamisen esimerkiksi maksukausista, kuluttajasopimuksen päättymisehdoista tai muista sopimuksen täytäntöönpanoa koskevista seikoista. On epäilemättä niin, että mitä laajemmin direktiivin soveltamisalaa tulkitaan, sitä todennäköisemmin saavutetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja direktiivissä edellytetyllä tavalla.

21. En kuitenkaan katso, että edellä olevasta on mahdollista päätellä, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisala ulottuu toimintaan, joka kohdistuu ainoastaan yksittäiseen kuluttajaan, olipa se kuinka sopimatonta tai harhaanjohtavaa tahansa. Tähän on monenlaisia syitä.

a) Käsitteen ”menettely” merkityksen rajat

22. Kuten edellä totesin, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin sanamuoto ei selkeästi sulje yksittäiseen kuluttajaan kohdistuvaa yksittäistä toimenpidettä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Mielestäni käsitteellä ”menettely” [englanniksi ”practice”] kuitenkin luontaisesti rajoitetaan sitä, minkätyyppinen toiminta voi kuulua direktiivin soveltamisalaan. Ilmeisenä edellytyksenä sille, että direktiiviä sovelletaan elinkeinonharjoittajan toimintaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisistä välisessä suhteessa (esimerkiksi liitteen I mukaan kartettavaan toimintaan), on se, että kyseinen toiminta on ”menettely”.

23. Jotta asianlaita olisi näin, katson, että jommankumman tai kummankin seuraavista kahdesta edellytyksestä on täytyttävä: a) toiminta kohdistuu täsmentämättömään adressaattien joukkoon ja b) toiminta toistuu useamman kuin yhden kuluttajan osalta. Muussa tapauksessa kyseinen toiminta sopii huonosti yhteen direktiivin kaikissa kielitoisinnoissa käytetyn ”menettelyä” koskevan terminologian kanssa.(5)

24. Ensimmäisen edellytyksen tapauksessa (jolloin toiminta tapahtuu vain kerran) tarkasteltavana olevan toiminnan on kohdistuttava täsmentämättömään kuluttajaryhmään. Tästä seuraava ajatus, jonka mukaan moititun käyttäytymisen on oltava jossain määrin merkityksellistä markkinoiden kannalta,(6) voidaan johtaa myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 5–8 artiklasta: kaikissa näissä säännöksissä viitataan kaupallisiin menettelyihin, jotka vaikuttavat ”keskivertokuluttajan ” tai ”tiettyyn kuluttajaryhmään kuuluvan keskivertohenkilön” taloudelliseen käyttäytymiseen. Kouluesimerkki tämäntyyppisestä menettelystä on tietenkin sanoma- tai aikakauslehdessä oleva mainos tai myymälässä oleva kyltti, jossa selitetään kaikkia (tosiasiallisia tai potentiaalisia) asiakkaita koskeva palautuskäytäntö. Läheisesti tähän liittyvä, joskin erilainen esimerkki löytyy tuomiosta CHS Tour Services. Siinä tarkasteltiin myyntiesitteeseen sisältynyttä virheellistä tietoa. Vaikka virheellistä tietoa annettiinkin vain kerran, se kohdistui potentiaalisten kuluttajien täsmentämättömään joukkoon, minkä vuoksi sen katsottiin kuuluvan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisalaan.(7)

25. Vaihtoehtoisesti silloin, kun kyseessä oleva toiminta ei kohdistu kuluttajien täsmentämättömään joukkoon vaan – kuten esillä olevassa asiassa – yksittäiseen kuluttajaan, elinkeinonharjoittajan on toistettava toiminta, jotta se sopisi yhteen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä käytetyn menettelyä koskevan terminologian kanssa. Toisin sanoen tarkasteltavana olevan toiminnan on oltava toistuvaa ja koskettava useampaa kuin yhtä kuluttajaa. Se, että toiminnan on toistuttava useamman kuin yhden kuluttajan osalta, tarkoittaa, että toinen edellytys on jossain määrin päällekkäinen ensimmäisen edellytyksen kanssa.

26. Esillä olevassa asiassa tarkasteltavana on virheellisen tiedon antaminen yksittäisessä tapauksessa yksittäiselle kuluttajalle eikä kuluttajaryhmälle. Vaikka asian selvittäminen viime kädessä kuuluukin kansalliselle tuomioistuimelle, mikään ei näytä viittaavan siihen, että se, että UPC:n työntekijät antavat virheellistä tietoa, kuten tapahtui S:n tapauksessa, olisi toistuva ilmiö. Koska tätä osoittavaa objektiivista viitettä ei ole, minun on vaikeaa nähdä, kuinka yksittäinen sopimatonta – tai kenties täsmällisemmin sanottuna harhaanjohtavaa – toimintaa koskeva tapaus voitaisiin määritellä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä tarkoitetuksi kaupalliseksi menettelyksi.

b) Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi ja sopimusoikeus

27. Kun jätetään huomiotta käsitteen ”menettely” merkitys, pidän erityisen tärkeänä myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 3 artiklan 2 kohtaa. Mainitussa kohdassa nimenomaisesti todetaan, että direktiivillä ei rajoiteta sopimusoikeutta. Tämä ilmentää direktiivin johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa esitettyjä perusteluja.

28. Lähestymistapa, jota kannattavat esillä olevassa asiassa S:n tueksi huomautuksia esittäneet kaksi osapuolta, kuitenkin tarkoittaisi, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä sovellettaisiin (kansallisen sopimusoikeuden lisäksi) jokaiseen yksittäiseen sopimussuhteeseen. Tällä olisi huomattavia seurauksia monessa suhteessa. Erityisesti se hämärtäisi yksityisoikeuden ja julkisoikeuden välistä eroa ja erityisesti erilaisten sovellettavien seuraamusten välistä eroa.

29. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin tavoitteena on luoda kauaskantoinen elinkeinonharjoittajan kuluttajaan kohdistamaa toimintaa, joka voi vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen käyttäytymiseen, koskeva valvontamekanismi. Tämän valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot luovat tarvittavan sääntelykehyksen, johon sisältyvät määräykset ja rahamääräiset seuraamukset tällaisten menettelyjen torjumiseksi.(8)

30. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 13 artiklan mukaisesti seuraamukset, joita jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin vastaisesta toiminnasta, ovat vakiintuneet julkisoikeuden alalle ja ovat täysin erillisiä sopimusoikeudellisista oikeussuojakeinoista. Jos sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaista yksittäistä toimintaa, tällä olisi käytännössä se seuraus, että julkisoikeudellinen seuraamus (rahamääräisen seuraamuksen muodossa) voitaisiin määrätä elinkeinonharjoittajalle jokaisesta sopimusrikkomuksesta, ja tämä olisi mahdollista yksittäisen kuluttajan käytettävissä olevien mahdollisten sopimusoikeudellisten oikeussuojakeinojen lisäksi. Toisin sanoen tämänkaltaisia huomautuksia esittäneiden osapuolten päättelyn mukaisesti jokainen sopimukseen liittyvä väärinkäytös johtaisi automaattisesti julkisoikeudellisiin seuraamuksiin.

31. Mielestäni tämä menisi selvästi pidemmälle kuin on tarpeen korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi.(9) Ei pidäkään unohtaa, että julkisoikeudellisilla seuraamuksilla on tarkoitus suojella yleistä etua, ja esillä olevassa asiassa tämän olisi katsottava tarkoittavan kuluttajien kollektiivisia etuja.

32. Valitettavasti sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä ei nimenomaisesti rajata sen soveltamisalaa kuluttajien kollektiivisten etujen suojeluun. Kuten useat oikeustieteilijät ovat huomauttaneet, direktiivi koskee kuitenkin kuluttajien kollektiivisten etujen suojelua eikä oikeussuojan tarjoamista yksittäisissä tapauksissa.(10) Oikeussuojaa yksittäisissä tapauksissa tarjoavat (kansallisessa) sopimusoikeudessa säädetyt sopimusoikeudelliset oikeussuojakeinot. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevalla direktiivillä voi tietenkin olla heijastusvaikutuksia sopimukseen perustuviin vaatimuksiin. Jos tietyntyyppistä toimintaa pidetään sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin vastaisena, tällä voi olla merkitystä elinkeinonharjoittajan ja yksittäisen kuluttajan välisessä riita-asiassa (esimerkiksi arvioitaessa kyseessä olevan sopimuksen pätevyyttä asiaa koskevien sopimusoikeuden säännösten perusteella).(11)

33. Tässä yhteydessä kannattaa mainita myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 11 artikla. Sen mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön riittävät ja tehokkaat keinot sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi, jotta direktiivin säännöksiä noudatetaan kuluttajien edun edellyttämällä tavalla. Lisäksi 11 artiklan mukaan sellaiset henkilöt tai yhteisöt, joiden etua sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjuminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti koskee, voivat ryhtyä oikeudellisiin tai hallinnollisiin toimiin sopimattomien kaupallisten menettelyjen suhteen.(12)

34. Jos lainsäätäjän aikomuksena olisi ollut ottaa käyttöön lisäksi joukko (julkisoikeudellisia) seuraamuksia jokaisesta yksittäisestä sopimukseen liittyvästä väärinkäytöksestä, tämän säännöksen sisällyttäminen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin vaikuttaisi oudolta. Jos sopimattoman kaupallisen menettelyn olemassaolo pitäisi ratkaista tapauskohtaisesti, vaikuttaisi tarpeettomalta laatia erilliset säännöt sopimattomien kaupallisten menettelyjen kollektiivisesta valvonnasta direktiivissä. Tämä näkemys saa lisätukea direktiivin 2009/22/EY(13) 1 artiklan 1 kohdassa, jossa mainitaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi yhtenä säädöksenä, jolla suojellaan kuluttajien kollektiivisia etuja.

35. Lopuksi haluan korostaa, että ei voida pitää suotavana soveltaa kuluttajansuojan varjolla sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä asioihin, joihin sitä ei selvästikään tarkoitettu sovellettavan. Tämän vuoksi katson, että virheellisen tiedon yksittäiselle kuluttajalle antamisen kaltaista elinkeinonharjoittajan kuluttajaan kohdistamaa toimintaa ei – sikäli kuin kyseessä on yksittäinen tapahtuma – voida pitää sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä tarkoitettuna kaupallisena menettelynä.

IV Ratkaisuehdotus

36. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Kúrian esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Virheellisen tiedon antamista yksittäiselle kuluttajalle ei – sikäli kuin kyseessä on yksittäinen tapahtuma – voida pitää sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY tarkoitettuna kaupallisena menettelynä.

(1) .

(2)  – Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, s. 22).

(3)  – C-435/11, EU:C:2013:574.

(4)  – Ks. ibid., tuomion 48 kohta ja tuomiolauselma.

(5)  – Esimerkiksi englannin kielen substantiivi ”practice” on määritelty ”jonkin tavanomaiseksi tekemiseksi tai suorittamiseksi” (the habitual doing or carrying out of something), Shorter Oxford English Dictionary , 6th edition, Volume 2, Oxford University Press, Oxford, 2007, s. 2311.

(6)  – Ks. Glöckner, J., ”The Scope of Application of the UCP Directive — 'I know what you did last Summer'”, 5(2010) International Review of Intellectual Property and Competition Law , s. 570–592, s. 589.

(7)  – EU:C:2013:574, 28 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(8)  – Asiaa analysoi esimerkiksi Collins, H., ”The Unfair Commercial Practices Directive”, 4(1) 2005 European Review of Contract Law , s. 417–441, s. 424 ja s. 425.

(9)  – Ks. tältä osin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin johdanto-osan kuudes perustelukappale.

(10)  – Wilhelmsson, T., ”Scope of the Directive” julkaisussa Howells, G., Micklitz, H. W., ja Wilhelmsson, T., European Fair Trading Law: The Unfair Commercial Practices Directive , s. 49–81, s. 72; edellä alaviitteessä 6 mainittu Glöckner, s. 589 ja Keirsbilck, B., The New European Law of Unfair Commercial Practices and Competition Law , Hart Publishing, Oxford, 2011, s. 247 ja s. 248.

(11)  – Ks. esim. tuomio Pereničová ja Perenič (C-453/10, EU:C:2012:144, 40 kohta) sopimattomien kaupallisten menettelyjen vaikutuksesta sopimuksen pätevyyteen. Asiaa käsitellään oikeuskirjallisuudessa seikkaperäisemmin, ks. edellä alaviitteessä 10 mainittu Wilhelmsson, s. 73 ja edellä alaviitteessä 8 mainittu Collins, s. 424.

(12)  – Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin useissa kohdissa viitataan kuluttajiin monikkomuodossa: ”kuluttajien taloudelliset edut”, ”kuluttajien kaupalliset ratkaisut”. Vaikka monikkomuodon käyttöä voidaan tuskin pitää esillä olevassa asiassa ratkaisevana perusteena, monikkomuodon valinta voidaan kuitenkin tulkita lisätukena sille ajatukselle, että kyse on kollektiivisten etujen suojelusta.

(13)  – Kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 110, s. 30).