Valitus, jonka Louis Vuitton Malletier on tehnyt 23.2.2012 asiassa T-237/10, Louis Vuitton Malletier v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Friis Group International ApS, 14.12.2011 annetusta tuomiosta

(Asia C-97/12 P)

2012/C 126/16

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Louis Vuitton Malletier (edustajat: avvocato P. Roncaglia, avvocato G. Lazzeretti, avvocato M. Boletto ja avvocato E. Gavuzzi)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Friis Group International ApS

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksella vaaditaan toteamaan, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut tavaramerkkiasetuksen (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se on katsonut, että tämän säännöksen mukaista ehdotonta hylkäysperustetta voidaan soveltaa yhteisön tavaramerkkirekisteröintiin nro 3693116 (niin sanottu ”FERMOIR S”) siltä osin kuin se koskee luokkiin 9, 14 ja 18 kuuluvia tavaroita lukuun ottamatta luokkaan 14 kuuluvia ”koruja mukaan lukien sormukset, avainrenkaita, solkia ja korvarenkaita, kalvosinnappeja, rannerenkaita, riipuksia (koruina), rintaneuloja, kaulaketjuja, solmioneuloja, koristeita ja medaljonkeja; kellosepäntyötä, ajanottoa varten tarkoitettuja laitteita mukaan lukien kellot, kellorasiat ja herätyskellot; jalometalleista tai niiden sekoituksesta valmistettuja tai niillä päällystettyjä pähkinänsärkijöitä, jalometalleista tai niiden sekoituksesta valmistettuja kynttilänjalkoja” sekä luokkaan 18 kuuluvia ”nahkaa ja nahan jäljitelmiä” ja ”sateenvarjoja”.

Valittaja väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen soveltaessaan kolmiulotteisia tavaramerkkejä koskevaa oikeuskäytäntöä nyt käsiteltävään asiaan (ainakin siltä osin kuin on kyse suurimmasta osasta riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita) ja asettanut erottamiskyvyn oikeudelliseksi edellytykseksi sen, että ”FERMOIR S””poikkeaa merkittävästi yleisestä käytännöstä tai tavoista toimialalla”, mikä merkitsee tavallista (eli vähäistä erottamiskykyä) korkeampaa vaatimustasoa.

Oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että alun perin ainoastaan kolmiulotteisia tavaramerkkejä koskevaksi tarkoitetun ”merkittävän poikkeamisen” vaatimuksen soveltamiseksi kyseisen merkin pitäisi kiistattomasti liittyä kyseisiin tavaroihin, mikä tarkoittaa sitä, että tämän merkin on oltava todellisuutta vastaava esitys koko tavarasta tai sen pääasiallisista osista, ja että kuluttajien on miellettävä se tällaiseksi, ja että merkin pitää olla välittömästi tunnistettavissa sellaisenaan.

Unionin yleinen tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että mihin tahansa merkkiin, joka on tavaran jonkin osan muotoinen, sovelletaan kolmiulotteisia tavaramerkkejä koskevia periaatteita, ellei ole käsitteellisesti aivan mahdotonta pitää tällaista merkkiä sen kuvaamien tavaroiden osana. Sen sijaan, että unionin yleinen tuomioistuin olisi kysynyt, voiko yleisö mieltää riidanalaisen tavaramerkin osaksi sen kuvaamaa tavaraa, se on vain tyytynyt tutkimaan, voiko tätä tavaramerkkiä teoriassa käyttää luokkiin 9, 14 ja 18 kuuluvien tavaroiden sulkemismekanismina.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen, kun se on arvioidessaan riidanalaisen tavaramerkin pätevyyttä niihin tavaroihin nähden, joihin sen mielestä saattoi kuulua sulkemismekanismi, rikkonut todistustaakkaa koskevia sääntöjä ja ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

Unionin yleinen tuomioistuin ei erityisesti ole ottanut riittävällä tavalla huomioon yhteisön tavaramerkkirekisteröintien pätevyysolettamusta, kun se on vaatinut, että valittaja ”esittää yksityiskohtaisia ja perusteltuja tietoja osoittaakseen, että rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä on sen ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky”, ja näin siirtänyt pois Friisiltä todistustaakan riidanalaisen tavaramerkin mitättömyyden osoittamisesta.

Edellä esitetyn perusteella valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä on pysytetty sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 24.2.2010 asiassa R 1590/2008-1 tekemä päätös, jossa julistettiin riidanalainen tavaramerkki mitättömäksi luokkiin 9, 14 ja 18 kuuluvien tavaroiden osalta.

(1)  EYVL 1994, L 11, s. 1.