—

Worten – Equipamentos para o Lar SA, edustajinaan advogado D. Abrunhosa e Sousa ja advogado J. Cruz Ribeiro,

—

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja C. Vieira Guerra,

—

Tšekin hallitus, asiamiehenään M. Smolek,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato M. Russo,

—

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Fehér, K. Szíjjártó ja Á. Szilágyi,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Costa de Oliveira ja B. Martenczuk,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL L 281, s. 31) 2 artiklan ja 17 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Worten – Equipamentos para o Lar SA -niminen yhtiö (jäljempänä Worten), jonka kotipaikka on Viseussa (Portugali), ja Autoridade para as Condições de Trabalho (ACT) (työsuojeluviranomainen, jäljempänä ACT) ja jossa on kyseessä viimeksi mainitun pyyntö saada tutustua kyseisen yhtiön työaikarekisteriin.

3

Direktiivin 95/46 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –”

4

Direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,

5

Direktiivin 6 artiklassa, joka koskee tietojen laatua koskevia periaatteita, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että

– –

– –

2.   Rekisterinpitäjän on huolehdittava 1 kohdan noudattamisesta.”

6

Direktiivin 7 artiklassa, joka koskee tietojenkäsittelyn laillisuutta koskevia periaatteita, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietoja voidaan käsitellä ainoastaan,

– –

– –

– –”

7

Direktiivin 95/46 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Käsittelyn turvallisuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai tietojen antamiselta, erityisesti jos käsittely muodostuu tietojen siirtämisestä verkossa, sekä kaikelta muulta laittomalta käsittelyltä.

Ottaen huomioon kehityksen taso ja toimenpiteiden kustannukset on taattava asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa käsittelyn riskeihin ja suojattavien tietojen luonteeseen.

– –”

8

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9) 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työajan järjestämistä varten.

2.   Tämä direktiivi koskee:

– –”

9

Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Viikoittainen enimmäistyöaika”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi:

– –

10

Kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiolla on mahdollisuus olla soveltamatta 6 artiklaa ottaen kuitenkin huomioon työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevat yleiset periaatteet ja edellyttäen, että se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että:

– –

– –”

11

Työlain (codigo do trabalho), joka on vahvistettu 12.2.2009 annetulla lailla nro 7/2009, 202 §:ssä, jonka otsikko on ”Työaikarekisteri”, säädetään seuraavaa:

– –

12

Lisäksi 14.9.2009 annetussa laissa nro 107/2009 säädetään muun muassa seuraavaa:

”10 § –

Tarkastusmenettelyt

1.   Työsuojelutarkastajan on tehtäviään hoitaessaan toteutettava seuraavat menettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisten säännösten soveltamista:

– –

2.   Sosiaaliturvatarkastaja toteuttaa tehtäviään hoitaessaan seuraavat menettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisten säännösten soveltamista:

– –”

13

ACT teki 9.3.2010 Viseussa sijaitsevassa Wortenin toimipaikassa tarkastuksen, jonka päätteeksi se laati pöytäkirjan, jossa todettiin seuraavaa:

14

Laissa edellytetyt tiedot sisältävä työaikarekisteri toimitettiin ACT:lle 15.3.2010 sen esitettyä näiden tietojen esittämistä koskevan pyynnön.

15

ACT katsoi 14.3.2012 tekemässään päätöksessä, että Worten oli syyllistynyt työoikeutta koskevaan vakavaan hallinnolliseen rikkomukseen, koska se oli rikkonut työlain 202 §:n 1 momentissa säädettyjä työaikarekisteriä koskevia sääntöjä, kun tämä yhtiö ei ollut mahdollistanut sitä, että ACT olisi voinut tutustua välittömästi kyseisessä yhtiössä sen palveluksessa olevia työntekijöitä koskevaan työaikarekisteriin. Rikkomuksen oli sen mukaan katsottava olevan vakava, koska työaikarekisterin avulla on mahdollista määrittää välittömästi ja nopeasti, onko jonkin yrityksen toiminta järjestetty työaikaa koskevien säännösten mukaisesti. ACT määräsi näin ollen Wortenille 2000 euron suuruisen sakon.

16

Worten nosti tästä päätöksestä kumoamiskanteen Tribunal do trabalho de Viseussa.

17

Tribunal do trabalho de Viseu päätti näin ollen lykätä ratkaisun antamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että pääasian kohteena olevan kaltainen työaikarekisteri, jossa ilmoitetaan kunkin työntekijän osalta työtuntien alkamis- ja päättymisaika sekä vastaavat keskeytykset tai tauot, kuuluu tässä säännöksessä tarkoitettujen henkilötietojen käsitteen alaan.

19

Tässä yhteydessä riittää kun todetaan, että – kuten kaikki kirjallisia huomautuksia toimittaneet osapuolet ovat todenneet – pääasian kohteena olevan kaltaiseen työaikarekisteriin sisältyvät tiedot, jotka koskevat kunkin työntekijän päivittäisiä työaikoja ja lepojaksoja, ovat direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja, koska kyse on ”tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevista tiedoista” (ks. vastaavasti mm. yhdistetyt asiat C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, Österreichischer Rundfunk ym., tuomio 20.5.2003, Kok., s. I-4989, 64 kohta; asia C-524/06, Huber, tuomio 16.12.2008, Kok., s. I-9705, 43 kohta ja asia C-553/07, Rijkeboer, tuomio 7.5.2009, Kok., s. I-3889, 42 kohta).

20

Tällaisten tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, kysely ja käyttö työnantajan toimesta sekä se, että työnantaja siirtää ne toimivaltaisille kansallisille työsuojeluviranomaisille, ovat näin ollen luonteeltaan direktiivin 95/46 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettua ”henkilötietojen käsittelyä” (ks. vastaavasti mm. em. yhdistetyt asiat Österreichischer Rundfunk ym., tuomion 64 kohta ja em. asia Huber, tuomion 43 kohta).

21

Lisäksi on täsmennettävä, että koska pääasiassa on kiistatonta, että tämä henkilötietojen käsittely on automatisoitua ja ettei mitään direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdassa luetelluista poikkeuksista voida soveltaa, kyseinen tietojen käsittely kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.

22

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että pääasian kohteena olevan kaltainen työaikarekisteri, jossa ilmoitetaan kunkin työntekijän osalta työtuntien alkamis- ja päättymisaika sekä keskeytykset tai tauot, kuuluu tässä säännöksessä tarkoitettujen henkilötietojen käsitteen alaan.

23

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiivin 95/46 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta ja luvattomalta luovuttamiselta tai tietojen antamiselta, ja mikäli näin on, onko jäsenvaltiolla, joka ei ole toteuttanut tällaisia toimenpiteitä, oikeus määrätä seuraamus sellaiselle työnantajalle, joka on vastuussa kyseisten tietojen käsittelystä ja on omaksunut järjestelmän, jossa on rajoitettu oikeus saada kyseisiä tietoja ja jossa kansallisella työsuojeluviranomaisella ei ole mahdollisuutta tutustua näihin tietoihin heti.

24

On muistutettava, että direktiivin 95/46 17 artiklan, joka koskee käsittelyn turvallisuutta, 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietorekisterin pitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla taataan asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa käsittelyn riskeihin ja suojattavien tietojen luonteeseen, ottaen huomioon kehityksen taso ja toimenpiteiden kustannukset (ks. vastaavasti em. asia Rijkeboer, tuomion 62 kohta).

25

Tästä seuraa, että toisessa ja kolmannessa kysymyksessä esitetystä lähtökohdasta poiketen kyseisessä 17 artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan näitä teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, paitsi jos ne ovat itse rekisterinpitäjiä, ja velvollisuus toteuttaa tällaiset toimenpiteet kuuluu vain rekisterinpitäjälle eli nyt käsiteltävässä asiassa työnantajalle. Sitä vastoin tässä säännöksessä velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan sisäisessä oikeudessaan säännös, jossa säädetään tästä velvollisuudesta.

26

Ennakkoratkaisupyynnöstä ei myöskään ilmene millään tavalla, että pääasian kohteena olevat tiedot olisivat olleet vahingossa tapahtuvan tai laittoman tuhoamisen, vahingossa tapahtuvan häviämisen, muuttamisen, luvattoman luovuttamisen tai tietojen antamisen tai jonkin muun laittoman käsittelyn kohteena direktiivin 95/46 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Päinvastoin unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että tässä asiassa on kiistatonta, että kansallisessa oikeudessa sallitaan työoloja valvovien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeus saada näitä tietoja.

27

Worten väittää kuitenkin kirjallisissa huomautuksissaan, että työlain 202 §:n 1 momentissa säädetty velvollisuus asettaa työaikarekisteri saataville siten, että siihen on mahdollista tutustua heti, ei ole käytännössä yhteensopiva tähän rekisteriin sisältyvien henkilötietojen asianmukaisen suojaamisjärjestelmän perustamista koskevan velvoitteen kanssa. Sen mukaan tällaisesta velvoitteesta näet seuraisi, että hyväksyttäisiin, että kyseisen yrityksen kaikilla työntekijöillä on oikeus saada tällaisia tietoja, mikä on vastoin direktiivin 95/46 17 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta taata näiden tietojen turvallisuus. Tällainen yleinen tietojensaantioikeus poistaisi näin ollen tältä säännökseltä sen tehokkaan vaikutuksen.

28

Tällainen väite ei voi menestyä. Kantajan lähtökohdasta poiketen työnantajalle henkilötietorekisterin pitäjänä kuuluva velvollisuus asettaa työaikarekisteri välittömästi toimivaltaisten kansallisten työsuojeluviranomaisten saataville ei suinkaan tarkoita, että tähän rekisteriin sisältyvät henkilötiedot olisi välttämättä vain tästä syystä annettava sellaisten henkilöiden käyttöön, joilla ei ole tähän oikeutta. Kuten Portugalin hallitus on perustellusti todennut, henkilötietorekisterin pitäjällä on näet direktiivin 95/46 17 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus toteuttaa tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vain henkilöillä, joilla on asianmukainen pääsy kyseisiin henkilötietoihin, on oikeus vastata kolmannen esittämään tietojensaantipyyntöön.

29

Näin ollen ei vaikuta siltä, että direktiivin 95/46 17 artiklan 1 kohdan tulkinta olisi merkityksellinen pääasian ratkaisemiselle.

30

Kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin tulkita kaikkia unionin oikeuden säännöksiä, joita kansalliset tuomioistuimet tarvitsevat ratkaistessaan niiden käsiteltäväksi saatettuja asioita, vaikka näitä säännöksiä ei olisi nimenomaisesti mainittu kansallisten tuomioistuinten unionin tuomioistuimelle esittämissä kysymyksissä (ks. mm. asia C-45/06, Campina, tuomio 8.3.2007, Kok., s. I-2089, 30 ja 31 kohta ja asia C-243/09, Fuß, tuomio 14.10.2010, Kok., s. I-9849, 39 kohta).

31

Vaikka näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan vain direktiivin 95/46 17 artiklan 1 kohdan tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään. Unionin tuomioistuimen on poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde (ks. em. asia Fuß, tuomion 40 kohta).

32

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko direktiivin 95/46 säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasian kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään työnantajan velvollisuudesta asettaa työaikarekisteri toimivaltaisen kansallisen työsuojeluviranomaisen saataville siten, että siihen on mahdollista tutustua heti. Kuten tämän tuomion 15 kohdasta käy ilmi, Wortenille on määrätty rahamääräinen seuraamus juuri työlain 202 §:n 1 momentissa säädetyn velvoitteen rikkomisen vuoksi.

33

Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivin 95/46 II luvun, jonka otsikko on ”Yleiset säännöt henkilötietojen käsittelyn laillisuudesta”, säännösten mukaan on niin, että jollei direktiivin 13 artiklassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava yhtäältä tietojen laatua koskevia periaatteita, jotka mainitaan tämän direktiivin 6 artiklassa, ja toisaalta tietojen käsittelyn laillisuutta koskevia periaatteita, jotka luetellaan sen 7 artiklassa (em. yhdistetyt asiat Österreichischer Rundfunk ym., tuomion 65 kohta; em. asia Huber, tuomion 48 kohta ja yhdistetyt asiat C-468/10 ja C-469/10, ASNEF ja FECEMD, tuomio 24.11.2011, Kok., s. I-12181, 26 kohta, ).

34

Henkilötiedot on direktiivin 95/46 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla tarkemmin ottaen kerättävä ”tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten” ja niiden on oltava ”asianmukaisia, olennaisia eikä liian laajoja” tähän tarkoitukseen nähden. Lisäksi saman direktiivin 7 artiklan c ja e alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua vain, jos ”käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän laillisen velvoitteen noudattamiseksi” tai jos ”käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai sellaisen julkisen vallan käyttämiseksi, joka kuuluu rekisterinpitäjälle – – jolle tiedot luovutetaan” (em. yhdistetyt asiat Österreichischer Rundfunk, tuomion 66 kohta).

35

Tästä vaikuttaisi olevan kyse pääasian kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa, jos käy ilmi, että yhtäältä työaikarekisteriin sisältyvät henkilötiedot kerätään, jotta voidaan taata työoloja koskevan lainsäädännön noudattaminen, ja toisaalta, että näiden henkilötietojen käsittely on tarpeen työnantajalle kuuluvan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi sekä toimivaltaiselle kansalliselle työsuojeluviranomaiselle kuuluvien valvontatehtävien toteuttamiseksi; kansallisen tuomioistuimen asiana on selvittää nämä seikat.

36

Kun on kyse konkreettisista organisointia koskevista menettelytavoista, jotka liittyvät tämän kansallisen viranomaisen oikeuteen saada kyseisiä henkilötietoja voidakseen taata työolojen valvomista koskevien tehtäviensä toteuttamisen, on muistutettava, että direktiivin 95/46 7 artiklan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeellisena voidaan pitää ainoastaan tietojensaantioikeuden myöntämistä viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia tällä alalla (ks. vastaavasti em. asia Huber, tuomion 61 kohta).

37

Mitä tulee työnantajan velvollisuuteen asettaa työaikarekisteri välittömästi kansallisen viranomaisen saataville, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tällainen velvollisuus voi olla kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla tarpeen, jos sen avulla työoloja koskevaa lainsäädäntöä voidaan soveltaa tehokkaammin (ks. analogisesti em. asia Huber, tuomion 62 kohta).

38

Tässä yhteydessä on muistettava, että direktiivillä 2003/88 on tarkoitus vahvistaa vähimmäisvaatimukset, joilla parannetaan työntekijöiden elin- ja työoloja erityisesti työaikaa koskevien kansallisten lainsäädäntöjen lähentämisellä varmistamalla se, että työntekijöillä on – muun muassa vuorokautiset ja viikoittaiset – vähimmäislepoajat sekä asianmukaiset tauot, ja säätämällä keskimääräiselle viikoittaiselle työajalle enimmäismäärä (ks. vastaavasti mm. yhdistetyt asiat C-397/01-C-403/01, Pfeiffer ym., tuomio 5.10.2004, Kok., s. I-8835, 76 kohta ja asia C-429/09, Fuß, tuomio 25.11.2010, Kok., s. I-12167, 43 kohta).

39

Tästä näkökulmasta direktiivin 2003/88 6 artiklan b alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan ”tarvittavat toimenpiteet”, jotta työntekijöiden turvallisuutta ja terveyden suojelemista koskevien vaatimusten vuoksi keskimääräinen työaika jokaisena seitsemän päivän jaksona, ylityö mukaan lukien, on enintään 48 tuntia (ks. vastaavasti em. asia Pfeiffer ym., tuomion 100 kohta ja em. asia Fuß, tuomio 14.10.2010, 33 kohta).

40

Lisäksi direktiivin 2003/88 22 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus olla soveltamatta 6 artiklan säännöksiä edellyttäen, että ne toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että työnantaja pitää ajan tasalla olevia tiedostoja kaikista tällaisista työntekijöistä (kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta) ja että nämä tiedostot ovat toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä ja ne voivat työntekijöiden turvallisuuteen ja/tai terveyteen liittyvistä syistä kieltää tai rajoittaa mahdollisuuden ylittää viikoittainen enimmäistyöaika (saman direktiivin 22 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohta).

41

Euroopan komissio toteaa, että vaikka direktiivissä 2003/88 ei velvoiteta nimenomaisesti jäsenvaltioita antamaan pääasian kohteena olevan kaltaista lainsäädäntöä, tässä direktiivissä asetettujen velvoitteiden noudattamisen valvonta voi kuitenkin sisältää sillä tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseen ”tarvittavina toimenpiteinä” valvontatoimenpiteiden käyttöönoton. Työnantajan velvollisuus sallia se, että työaikarekisteriin voidaan tutustua heti, on omiaan estämään mahdollisuudet tietojen muuttamiseen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toteuttaman tarkastuskäynnin ja niiden suorittaman kyseisten tietojen tosiasiallisen valvonnan välisenä aikana.

42

Worten sitä vastoin väittää, että tämä velvollisuus on liiallinen, kun otetaan huomioon siitä aiheutuva puuttuminen työntekijöiden yksityiselämään. Se toteaa, että yhtäältä työaikarekisterin tarkoituksena on tarjota työntekijälle todistuskeino työntekoon todella käytetyn ajan tarkastamista varten. Pääasiassa ei ole myöskään kiistetty kyseisen rekisterin oikeaperäisyyttä. Toisaalta kyseinen rekisteri mahdollistaa keskimääräisten työaikojen arvioimisen erityisesti valvottaessa työajoista vapauttamista. Wortenin mukaan siitä, ovatko nämä rekisterit heti saatavilla, ei saada mitään lisäarvoa. Lisäksi samaan rekisteriin sisältyvät tiedot voidaan toimittaa myöhemmin.

43

Nyt käsiteltävässä asiassa on ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä selvittää, voidaanko katsoa, että työnantajan velvollisuus asettaa työaikarekisteri kansallisen työsuojeluviranomaisen saataville siten, että siihen on mahdollista tutustua heti, on tarpeen, jotta tämä viranomainen voi toteuttaa valvontatehtävänsä siten, että työoloja koskevaa lainsäädäntöä voidaan sen avulla soveltaa tehokkaammin erityisesti työaikojen osalta.

44

Tässä yhteydessä on kuitenkin täsmennettävä, että mikäli katsottaisiin, että tällainen velvollisuus on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, direktiivissä 2003/88 säädettyjen vaatimusten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi määrättyjen seuraamusten on joka tapauksessa oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on selvitettävä pääasiassa (ks. analogisesti asia C-101/01, Lindqvist, tuomio 6.11.2003, Kok., s. I-12971, 88 kohta).

45

Edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 95/46 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa sekä 7 artiklan c ja e alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasian kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään työnantajan velvollisuudesta asettaa työaikarekisteri toimivaltaisen kansallisen työsuojeluviranomaisen saataville siten, että siihen on mahdollista tutustua heti, kunhan tämä velvollisuus on tarpeen, jotta kyseinen viranomainen voi harjoittaa työoloja koskevan lainsäädännön soveltamista koskevia valvontatehtäviään erityisesti työajan osalta.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: