Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa

Asianosaiset

Asiassa T‑593/11,

Fares Al-Chihabi , kotipaikka Aleppo (Syyria), edustajinaan aluksi asianajajat L. Ruessmann ja W. Berg, sittemmin Ruessmann ja solicitor J. Beck,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto , asiamiehinään M. Bishop ja R. Liudvinaviciute-Cordeiro,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio , asiamiehinään aluksi S. Boelaert ja T. Scharf, sittemmin Scharf ja M. Konstantinidis,

väliintulijana,

jossa vaaditaan kumottavaksi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273/YUTP muuttamisesta 2.9.2011 annettu neuvoston päätös 2011/522/YUTP (EUVL L 228, s. 16), Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 442/2011 muuttamisesta 2.9.2011 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 878/2011 (EUVL L 228, s. 1), Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/782/YUTP (EUVL L 319, s. 56), Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 36/2012 (EUVL L 16, s. 1), Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782 kumoamisesta 29.11.2012 annettu neuvoston päätös 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21), asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 29.11.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1117/2012 (EUVL L 330, s. 9), asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 363/2013 (EUVL L 111, s. 1) ja Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annettu neuvoston päätös 2013/255/YUTP (EUVL L 147, s. 14) sekä myöhempi lainsäädäntö, jolla pysytetään tai korvataan kyseiset säädökset, siltä osin kuin kyseiset säädökset koskevat kantajaa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka ja I. Ulloa Rubio (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.6.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

Asian tausta

1. Kantaja eli Fares Al-Chihabi on liikemies, joka on Syyrian kansalainen.

2. Tuomiten voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja kehottaen Syyrian viranomaisia pidättymään voimankäytöstä Euroopan unionin neuvosto antoi 9.5.2011 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä päätöksen 2011/273/YUTP (EUVL L 121, s.11). Tilanteen vakavuuden vuoksi neuvosto otti käyttöön aseidenvientikiellon ja kansallisissa tukahduttamistoimissa käytettävien tarvikkeiden vientikiellon, rajoitti Euroopan unioniin pääsyä ja jäädytti tiettyjen sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen, jotka ovat vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista, varoja ja taloudellisia resursseja.

3. Henkilöiden, jotka ovat vastuussa siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa, ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimet mainitaan päätöksen 2011/273 liitteessä. Siinä ei mainita kantajan nimeä. Päätöksen 5 artiklan mukaan neuvosto voi muuttaa liitettä jonkin jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen perusteella.

4. Koska osa Syyrian arabitasavaltaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä kuuluu EUT-sopimuksen soveltamisalaan, neuvosto antoi 9.5.2011 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 442/2011 (EUVL L 121, s. 1). Asetus on olennaisin osin samansisältöinen kuin päätös 2011/273, mutta siinä säädetään mahdollisuudesta vapauttaa jäädytettyjä varoja. Kyseisen asetuksen liitteessä II oleva luettelo vastaa päätöksen 2011/273 liitteessä olevaa luetteloa eikä kantajan nimeä siis mainita siinä. Asetuksen N:o 442/2011 14 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään, että jos neuvosto päättää kohdistaa luonnolliseen henkilöön, yhteisöön tai elimeen mainittuja rajoittavia toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II vastaavasti ja että se lisäksi tarkastelee liitteessä II olevaa luetteloa uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään joka 12. kuukausi.

5. Neuvosto muutti päätöstä 2011/273 2.9.2011 antamallaan päätöksellä 2011/522/YUTP (EUVL L 228, s. 16) ja katsoi, että päätöksen ja sen liitteen soveltamisalaan olisi sisällytettävä myös ”liitteessä luetellut henkilöt, jotka – – hyötyvät nykyisestä hallinnosta tai tukevat sitä, ja heitä lähellä olevat henkilöt”. Kantajan nimi mainitaan kyseisen päätöksen liitteessä olevan taulukon ensimmäisellä rivillä samoin kuin päivämäärä ”2.09.2011” ja seuraavat perustelut:

”Alepin kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja. Tukee taloudellisesti Syyrian hallintoa.”

6. Asetuksen N:o 442/2011 muuttamisesta 2.9.2011 annetulla asetuksella (EU) N:o 878/2011 (EUVL L 228, s. 1) neuvosto laajensi asetuksessa N:o 442/2011 olevan liitteen II soveltamisalaa siten, että sitä sovelletaan myös ”henkilöihin ja yhteisöihin, jotka hyötyvät nykyisestä hallinnosta tai tukevat sitä, sekä näitä lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin”. Kantajan nimi mainitaan kyseisessä liitteessä olevan taulukon ensimmäisellä rivillä ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2011/522 liitteessä.

7. Neuvosto julkaisi 3.9.2011 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2011/522 ja asetuksessa N:o 878/2011 tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 261, s. 4).

8. Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273 kumoamisesta 1.12.2011 antamallaan päätöksellä 2011/782/YUTP (EUVL L 319, s. 56) neuvosto katsoi – Syyrian tilanteen vakavuus huomioon ottaen –, että oli määrättävä lisää rajoittavia toimenpiteitä, joihin kuuluivat muun muassa yritysten rahoitusta ja osallistumista tiettyihin infrastruktuurihankkeisiin koskevat rajoitukset. Päätöksessä 2011/273 määrätyt toimenpiteet sekä lisätoimenpiteet yhdistettiin selkeyden vuoksi yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Kantajan nimi mainitaan viimeksi mainitun päätöksen liitteessä I olevan taulukon rivillä 51 ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2011/522 liitteessä.

9. Neuvosto julkaisi 2.12.2011 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2011/782 ja neuvoston asetuksessa N:o 442/2011, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 1244/2011, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 351, s. 14).

10. Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 36/2012 (EUVL L 16, s. 1) säädetään uusista rajoittavista toimenpiteistä ja muutetaan siinä mainittujen henkilöiden ja yhteisöjen luetteloa. Kantajan nimi mainitaan kyseisen asetuksen liitteessä II olevan taulukon rivillä 51 ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2011/522 liitteessä.

11. Neuvosto julkaisi 24.1.2012 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan Syyriaan kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä koskevissa päätöksessä 2011/782, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2012/37/YUTP, ja asetuksessa N:o 36/2012, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 55/2012, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 19, s. 5).

12. Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782 kumoamisesta 29.11.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21) kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet yhdistettiin yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Kantajan nimi mainitaan kyseisen päätöksen liitteessä I olevan taulukon rivillä 49 ja sen yhteyteen on merkitty osittain samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2011/522 liitteessä. Neuvosto esitti myös uuden perusteen eli maininnan ”Cham Holding -yhtiön varapuheenjohtaja”.

13. Asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 29.11.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1117/2012 (EUVL L 330, s. 9) muutettiin asetuksen N:o 36/2012 liitettä II. Kantajan nimi mainitaan kyseisessä liitteessä olevan taulukon ensimmäisellä rivillä ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2012/739 liitteessä.

14. Neuvosto julkaisi 30.11.2012 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2012/739 ja asetuksessa N:o 36/2012, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 1117/2012, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 370, s. 6).

15. Päätöksen 2012/739 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/185/YUTP (EUVL L 111, s. 77) pyritään ajantasaistamaan päätöksen 2012/739 liitteessä I olevaa luetteloa henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä. Kantajan nimi mainitaan kyseisen liitteen rivillä 49 ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksessä 2012/739.

16. Asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 363/2013 (EUVL L 111, s. 1) muutetaan asetuksen N:o 36/2012 liitettä II. Kantajan nimi mainitaan kyseisessä liitteessä olevan taulukon rivillä 49 ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2012/739 liitteessä.

17. Neuvosto julkaisi 23.4.2013 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2012/739, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanopäätöksellä 2013/185, ja asetuksessa N:o 36/2012, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella N:o 363/2013, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 115, s. 5).

18. Neuvosto antoi 31.5.2013 päätöksen 2013/255/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 147, s. 14). Kantajan nimi mainitaan kyseisen päätöksen liitteen I rivillä 49 ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin päätöksen 2012/739 liitteessä.

19. Neuvosto julkaisi 1.6.2013 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan toimenpiteitä, joista säädetään päätöksessä 2013/255 ja asetuksessa N:o 36/2012 (EUVL C 155, s. 1).

Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

20. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.9.2011 jättämällään kannekirjelmällä kantaja nosti kanteen, jossa se vaatii kumottavaksi päätöksen 2011/522, asetuksen N:o 878/2011, päätöksen 2011/273 muuttamisesta 13.10.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/684/YUTP (EUVL L 269, s. 33) ja asetuksen N:o 442/2011 muuttamisesta 13.10.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1011/2011 (EUVL L 269, s. 18), siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, sekä myöhemmän lainsäädännön, jolla pysytetään kyseiset säädökset, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

21. Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 a artiklan mukaista nopeutettua menettelyä koskevan hakemuksen.

22. Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) hylkäsi kyseisen hakemuksen 20.1.2012 tekemällään päätöksellä.

23. Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 30.4.2012 antamallaan määräyksellä Euroopan komission unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.3.2012 jättämän hakemuksen, jossa se pyysi saada tulla väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.

24. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.4.2012 jättämässään vastauksessa kantaja mukautti vaatimuksiaan ja vaati myös päätöksen 2011/782 ja asetuksen N:o 36/2012 kumoamista häntä koskevilta osin. Neuvosto totesi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.5.2012 toimittamassaan vastauskirjelmässä panevansa kantajan vaatimuksen merkille.

25. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.7.2013 jättämällään kirjelmällä kantaja mukautti vaatimuksiaan ja vaati yksinomaan päätöksen 2012/739, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 kumoamista häntä koskevilta osin sekä myöhemmän lainsäädännön kumoamista – sikäli kuin siinä pysytetään kyseiset säädökset tai korvataan ne – häntä koskevilta osin. Huomautuksissaan, jotka neuvosto esitti kyseiseen vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään ja jotka jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.9.2013, se otti huomioon kantajan pyynnön mutta kiisti kuitenkin argumentin, jonka mukaan kantaja ei enää ole Cham Holdingin varapuheenjohtaja.

26. Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin seitsemänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän vuoksi siirrettiin.

27. Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se kehotti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena neuvostoa ja kantajaa vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin ja esittämään tietyt asiakirjat. Asianosaiset noudattivat pyyntöjä.

28. Asianosaisten ja muiden osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 12.6.2014 pidetyssä istunnossa. Kantaja vahvisti luopuvansa vaatimuksestaan, joka koski myöhemmän lainsäädännön kumoamista siltä osin kuin siinä pysytetään tai korvataan mainitut säädökset, mikä merkittiin suullisen käsittelyn pöytäkirjaan.

29. Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– kumoaa päätöksen 2011/522, asetuksen N:o 878/2011, päätöksen 2011/782, asetuksen N:o 36/2012, päätöksen 2012/739, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 (jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset) 

– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30. Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– hylkää kanteen

– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

31. Kantaja vetoaa kanteensa tueksi alun perin neljään kanneperusteeseen. Ensimmäinen koskee hyvää hallintotapaa koskevan oikeuden loukkaamista ja erityisesti perusteluvelvollisuu den laiminlyöntiä, toinen puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja tehokasta oikeussuojaa koskeva oikeuden loukkaamista, kolmas perusoikeuksien – tässä yhteydessä omaisuudensuojan, oikeuden nauttia kunniaansa ja maineeseensa kohdistuvaa kunnioitusta, oikeuden tehdä työtä, elinkeinonvapauden ja syyttömyysolettaman soveltamista koskevan oikeuden – loukkaamista ja neljäs oikeuden nauttia yksityiselämän kunnioitusta ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässään kantaja esittää niin ikään viidennen perusteen, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä.

32. Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee ensiksi toista kanneperustetta, sitten ensimmäistä ja viidettä kanneperustetta ja lopuksi kolmatta ja neljättä kanneperustetta yhdessä.

Toinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista

33. Kantaja väittää, että neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska neuvoston velvollisuutena oli ilmoittaa kantajalle mahdollisimman pian syyt, joiden vuoksi hänen nimensä oli merkitty niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ensi sijassa hänen nimensä merkitsemistä luetteloon koskevan päätöksen antamishetkellä ja viimeistään niin pian kuin mahdollista kyseisen päätöksen antamisen jälkeen, jotta hän saattoi käyttää puolustautumisoikeuksiaan asetetussa määräajassa.

34. Kantaja vetoaa myös tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen, joka perustuu hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen, koska menettelyä, jossa hän olisi voinut esittää näkemyksensä, ei ollut, ja koska neuvosto kieltäytyi antamasta hänen tutustua asiakirja-aineistoon – ja muun muassa todisteisiin, joita käytettiin asetettujen rajoittavien toimenpiteiden oikeuttamiseksi – kohtuullisessa ajassa kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseen jälkeen.

35. Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan argumentit.

36. Aluksi on muistutettava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate, joka vahvistetaan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa, sisältää oikeuden tulla kuulluksi ja oikeuden tutustua asiakirjoihin siten, että otetaan huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden vaatimukset (ks. yhdistetyt asiat C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, komissio ym. v. Kadi, tuomio 18.7.2013, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, jäljempänä Kadi II -tuomio).

37. Perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan edellyttää lisäksi, että asianomaisen on voitava saada tieto häntä koskevan päätöksen perusteluista joko suoraan päätöksestä itsestään tai ilmoituksella asianomaisen pyynnöstä – millä ei puututa toimivaltaisen tuomioistuimen oikeuteen vaatia kyseessä olevaa viranomaista ilmoittamaan ne –, jotta hän voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, ja jotta viimeksi mainittu kykenee täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan päätökseen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa (ks. Kadi II -tuomion 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan kuitenkin rajoituksia perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien käyttöön, kunhan rajoitukset toteutetaan kyseisen perusoikeuden keskeistä sisältöä kunnioittaen ja ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita (ks. Kadi II -tuomion 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39. Lisäksi sitä, onko puolustautumisoikeuksia loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä (ks. Kadi II -tuomion 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Riidanalaisten säädösten ilmoittaminen kantajalle

40. Riidanalaisten säädösten ilmoittamisesta kantajalle on muistutettava, että unionin tuomioistuimet tekevät eron yhtäältä sen välillä, että henkilön nimi merkitään päätöksellä ensimmäisen kerran niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja toisaalta sen välillä, että kyseisen henkilön nimen merkitseminen kyseiseen luetteloon pysytetään myöhemmillä päätöksillä.

41. Kun on ensinnäkin kyse henkilön nimen merkitsemisestä ensimmäisen kerran niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, unionin viranomaisilta ei voida edellyttää, että ne ilmoittavat kyseisten toimenpiteiden perustelut ennen kuin henkilön tai yhteisön nimi ensimmäisen kerran merkitään tällaiseen luetteloon (ks. asia T-383/11, Makhlouf v. neuvosto, tuomio 13.9.2013, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tällainen ennalta ilmoittaminen olisi näet omiaan vaarantamaan näissä päätöksissä säädettyjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden tehokkuuden (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42. Päätöksen 2011/522 ja asetuksen N:o 878/2011, joiden liitteisiin kantajan nimi alun perin merkittiin, tavoitteen saavuttamiseksi tällaisilla toimenpiteillä on niiden luonteen vuoksi oltava yllättävä vaikutus ja niitä on sovellettava välittömästi alkavin vaikutuksin (ks. vastaavasti em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43. Syistä, jotka liittyvät myös kyseisen päätöksen tavoitteeseen ja siinä säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuteen, unionin viranomaiset eivät myöskään olleet velvollisia kuulemaan kantajaa ennen kuin hänen nimensä merkittiin ensimmäisen kerran kyseisissä liitteissä olevaan luetteloon (ks. vastaavasti em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44. Päätöksistä, joilla pysytetään henkilön nimen merkitseminen niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, on todettava toiseksi, että Kadi II -tuomion 101 ja 103 kohdan tarkastelusta yhdessä ilmenee, että kun on kyse päätöksestä, joka muodostuu henkilön nimen pysyttämisestä tällaisessa luettelossa, unionin toimivaltaisen viranomaisen on lähtökohtaisesti – ja toisin kuin silloin, kun nimi merkitään ensimmäisen kerran luetteloon – ennen tällaisen päätöksen antamista ilmoitettava henkilölle seikat, jotka kyseisellä viranomaisella on hallussaan päätöksensä perusteeksi, jotta asianomainen henkilö voi puolustaa oikeuksiaan.

45. Kun neuvosto täydentää perusteluja, jotka koskevat kantajan nimen merkitsemistä niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä – kuten tapahtui käsiteltävässä asiassa päätöksen 2012/739 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012 antamisen yhteydessä –, on kuitenkin tehtävä ero asianomaisten säädösten mukaan.

46. Käsiteltävässä asiassa on muistutettava päätöksestä 2011/782 ja asetuksesta N:o 36/2012, joilla pysytetään kantajan nimi niiden henkilöiden luettelossa, joihin sovelletaan kyseisten säädösten liitteissä olevia rajoittavia toimenpiteitä, ensimmäisen merkitsemisen perusteluja muuttamatta, että vaikka jokaista varojen jäädyttämistä koskevaa myöhempää päätöstä täytyy lähtökohtaisesti edeltää asianomaista vastaan puhuvien uusien seikkojen tiedoksi antaminen ja tämän kuuleminen (asia C-27/09 P, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomio 21.12.2011, Kok., s. I‑13427, 137 kohta ja asia T-49/07, Fahas v. neuvosto, tuomio 7.12.2010, Kok., s. II‑5555, 48 kohta), näin ei ole, kun varojen jäädyttämistä koskevan myöhemmän päätöksen perustelut ovat lähinnä samat kuin ne, jotka on esitetty aikaisemman päätöksen yhteydessä. Pelkkä tätä koskeva ilmoitus voi näin ollen riittää (asia T-341/07, Sison v. neuvosto, tuomio 30.9.2009, Kok., s. II‑3625, 62 kohta ja em. asia Fahas v. neuvosto, tuomion 55 kohta).

47. Kyseinen oikeuskäytäntö huomioiden puolustautumisoikeuksia ei loukkaa se, ettei päätöstä 2011/782 ja asetusta N:o 36/2012, joiden osalta neuvosto tyytyi toistamaan ensimmäisen merkitsemisen perustelut mitään lisäämättä tai muuttamatta, annettu tiedoksi erikseen.

48. Kun on puolestaan kyse päätöksestä 2012/739 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 1117/2012, joiden osalta neuvosto muutti perusteluja, jotka koskivat kantajan nimen merkitsemisestä asianomaiseen luetteloon ensimmäisen kerran, on muistutettava, että tällaisten säädösten yhteydessä uusien vastaan puhuvien seikkojen ilmoittaminen ja oikeus tulla kuulluksi on varmistettava ennen kyseisten säädösten antamista (em. asia Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomion 63 kohta).

49. Tästä on todettava, että neuvosto ilmoitti kantajalle halustaan muuttaa perusteita, jotka koskivat kantajan nimen merkitsemistä asianomaiseen luetteloon, 29.5.2012 päivätyllä kirjeellä. Kantaja saattoi näin ollen esittää huomautuksensa, jotka koskivat suunniteltua uutta perustetta. Kantaja katsoo näin ollen virheellisesti, että neuvosto oli loukannut hänen oikeuttaan tulla kuulluksi päätöksen 2012/739 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012 osalta.

50. Sikäli kuin päätöksessä 2013/255 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 363/2013 esitetään täysin samat perustelut kuin päätöksessä 2012/739 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1117/2012, puolustautumisoikeuksia ei loukata sillä, että kyseisiä säädöksiä ei annettu tiedoksi erikseen.

Oikeus tulla kuulluksi ja saada todisteet

51. Oikeuskäytännön, joka koskee päätöksiä henkilön nimen merkitsemisen pysyttämisestä niiden henkilöiden luettelossa, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, mukaan tilanteessa, jossa asianomainen henkilö tai yhteisö esittää huomautuksia perusteista, unionin toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautukset ja niihin mahdollisesti lisätyt syyttömyyttä tukevat seikat huomioiden, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja (ks. Kadi II -tuomion 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52. Kuten neuvosto korosti, päätöksen 2011/782 21 artiklassa, asetuksen N:o 36/2012 32 artiklassa, päätöksen 2012/739 27 artiklassa ja päätöksen 2013/255 30 artiklassa säädetään, että jos esitetään huomautuksia tai olennaista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta kyseiselle henkilölle tai yhteisölle.

53. On lisäksi korostettava, että neuvoston on annettava asianomaiselle oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan tämän pyynnöstä (asia C-548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, Kok., s. I‑11381, 92 kohta).

54. On myös muistutettava, että ilmoituksen julkaiseminen tämäntyyppisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille riittää kiinnittämään asianomaisten henkilöiden, joita rajoittavat toimenpiteet koskevat, huomion mahdollisuuteen riitauttaa neuvoston päätös (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-478/11 P‐C-482/11 P, Gbagbo ym. v. neuvosto, 62 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

55. Käsiteltävässä asiassa tällainen ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 3.9.2011 eli samana päivänä kuin päätös 2011/522 ja asetus N:o 878/2011 ja siinä kerrottiin asianomaisille henkilöille mahdollisuudesta pyytää niiden seikkojen tiedoksi antamista, jotka olivat annettujen säädösten perusteena. Neuvosto toimi samalla tavoin päätöksen 2011/782 ja asetuksen N:o 36/2012 osalta ja julkaisi samantyyppisen ilmoituksen virallisessa lehdessä. Kantaja väitti näin ollen virheellisesti, ettei hänellä ollut ollut mahdollisuutta eikä tilaisuutta puolustautua.

56. Päätöksestä 2012/739, täytäntöönpanoasetuksesta N:o 1117/2012, päätöksestä 2013/185 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 363/2013 on todettava, että neuvosto ilmoitti erikseen kahdella 30.11.2012 ja 13.5.2013 päivätyllä tiedoksiantokirjeellä kantajalle mahdollisuudesta pyytää niiden seikkojen tiedoksi antamista, jotka olivat edellä mainittujen säädösten perusteena. Kantaja saattoi näin ollen pyytää tällaista tiedoksi antamista ja valmistella puolustuksensa.

57. Asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että kantaja olisi käyttänyt edellä 54 kohdassa mieleen palautettuja menettelyjä. On näin ollen perusteetonta väittää, että neuvosto olisi loukannut hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan.

58. Edellä esitetystä seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä.

Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva ensimmäinen kanneperuste

59. Kantaja väittää, että neuvosto toteutti häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet ilmoittamatta niiden perusteita siten, että kantaja olisi voinut esittää puolustautumisperusteensa ja muut huomautukset, koska se käytti yleisiä stereotyyppisiä muotoiluja täsmentämättä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka oikeuttivat kantajan nimen merkitsemisen asiaomaisiin luetteloihin, tai sitä, mikä johti riidanalaisten säädösten antamiseen.

60. Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan argumentit.

61. Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62. Niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseessä olevan toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimen laillisuutta (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63. Koska henkilöllä tai yhteisöllä ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevan ensimmäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että hän voi ainakin kyseisen päätöksen antamisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64. Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä määräävän neuvoston toimen perusteluissa on näin ollen mainittava ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on kuitenkin arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66. Perusteluissa ei siis tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklassa määrätyt vaatimukset, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen ulottuvuuden (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68. Käsiteltävässä asiassa on todettava siitä, tunsiko kantaja yleisen asiayhteyden, jossa asianomaiset rajoittavat toimenpiteet toteutettiin, että päätöksen 2011/273, johon päätöksessä 2011/522 ja asetuksessa N:o 878/2011 viitataan, johdanto-osan 1‐3 perustelukappaleessa esitetään selvästi yleiset syyt, jotka saivat unionin toteuttamaan Syyriaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä, ja niissä todetaan seuraavaa:

”(1) Euroopan unioni ilmaisi 29 päivänä huhtikuuta 2011 vakavan huolensa tilanteen kehittymisestä Syyriassa sekä sotilas- ja turvallisuusjoukkojen lähettämisestä useaan Syyrian kaupunkiin.

(2) Unioni on tuominnut voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet, joissa on käytetty myös oikeita ammuksia ja jotka ovat johtaneet useiden mielenosoittajien menehtymiseen, ihmisten haavoittumiseen ja mielivaltaisiin pidätyksiin, ja on kehottanut Syyrian turvallisuusjoukkoja pidättyvyyteen tukahduttamistoimien sijasta.

(3) Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen olisi kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä Syyriaan ja henkilöihin, jotka ovat vastuussa väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan.”

69. Päätöksen 2011/273 4 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2011/522, todetaan lisäksi seuraavaa: ”Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa oleville henkilöille, nykyisestä hallinnosta hyötyville tai sitä tukeville henkilöille ja yhteisöille sekä näitä henkilöitä ja yhteisöjä lähellä oleville henkilöille ja yhteisöille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.”

70. Päätöksen 2012/739 25 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että toimenpiteitä voidaan toteuttaa siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa olevia henkilöitä, Syyrian nykyisestä hallinnosta hyötyviä tai sitä tukevia henkilöitä ja yhteisöjä sekä näitä henkilöitä ja yhteisöjä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä vastaan.

71. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että Syyrian yhteiskunnassa merkittävinä pidettävien henkilöiden voidaan hyvin olettaa olleen tietoisia siitä yleisestä asiayhteydestä, joihin riidanalaisissa säädöksissä viitataan (ks. vastaavasti em. asia Makhlouf v. neuvosto). Kuten asiakirja-aineistosta ja kantajan omista lausumista ilmenee, käsiteltävässä asiassa kantaja on merkittävä liikemies Syyriassa, ja hän toimii lähinnä lääke-, maatalous- ja elintarvike- sekä rahoitusalalla. Kantaja on niin ikään Alepin (Syyria) kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja. Kantaja oli näin ollen väistämättä tietoinen yleisestä asiayhteydestä, johon kyseisissä säädöksissä viitataan.

72. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee siitä nimenomaisesta asiayhteydestä, jossa kantajan nimi merkitään riidanalaisiin säädöksiin liitettyihin luetteloihin, että täyttääkseen asianmukaisesti velvollisuutensa perustella toimi, jolla toteutetaan rajoittavia toimenpiteitä, neuvoston on ilmoitettava ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpitei den laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on toteuttanut nämä toimenpiteet (ks. vastaavasti em. asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että tällaisen toimen perusteluissa on lähtökohtaisesti mainittava sekä rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen oikeudelliset edellytykset että ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällaisia toimenpiteitä (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomio 12.12.2006, Kok., s. II‑4665, 146 kohta; em. asia Fahas v. neuvosto tuomion 53 kohta ja asia T-15/11, Sina Bank v. neuvosto, tuomio 11.12.2012, 68 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

73. Oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että asianomaista vastaan puhuvien seikkojen yksityiskohtainen julkaiseminen saattaisi paitsi olla ristiriidassa unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen liittyvien yleistä etua koskevien pakottavien näkökohtien taikka unionin tai sen jäsenvaltioiden kansainvälisten suhteiden hoitamisen kanssa myös loukata kyseisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeutettua etua, koska se olisi omiaan vahingoittamaan vakavasti näiden mainetta, ja näin ollen on poikkeuksellisesti hyväksyttävä, että varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavasta versiosta ilmenevät ainoastaan päätösosa ja yleiset perustelut, kunhan kyseisen päätöksen erityiset ja konkreettiset perustelut laaditaan asianmukaisesti ja saatetaan asianomaisten tietoon muulla sopivalla keinolla (ks. vastaavasti ja analogisesti em. asia Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomion 147 kohta ja asia T-86/11, Bamba v. neuvosto, tuomio 8.6.2011, Kok., s. II‑2749, 53 kohta).

74. Käsiteltävässä asiassa neuvosto tukeutui päätöksessä 2011/522, asetuksessa N:o 878/2011, päätöksessä 2011/782 ja asetuksessa N:o 36/2012 seuraaviin perusteisiin, kun oli kyse kantajan nimen merkitsemisestä niiden henkilöiden luetteloihin, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä:

”Alepin kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja. Tukee taloudellisesti Syyrian hallintoa.”

75. Päätöksessä 2012/739, täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1117/2012, täytäntöönpanoasetuksessa N:o 363/2013 ja päätöksessä 2013/255 neuvosto tukeutui seuraaviin perusteisiin, kun oli kyse kantajan nimen merkitsemisestä niiden henkilöiden luetteloihin, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä:

”Alepin kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja. Cham Holding -yhtiön varapuheenjohtaja. Tukee taloudellisesti Syyrian hallintoa.”

76. On todettava, että edellä 74 ja 75 kohdassa mainitut perusteet ovat riittävän selvät ja täsmälliset. Kun nimittäin otetaan huomioon merkitsemisperuste, joka koskee Syyrian hallintoa tukevia ja siitä hyötyviä henkilöitä (ks. edellä 5 kohta), sekä se, että riidanalaisten säädösten liitteinä olevat luettelot koskevat useita muita Syyrian liike-elämän merkittäviä henkilöitä, kantaja kykeni ymmärtämään, että hän tuki Syyrian hallintoa, koska hän harjoitti merkittävää ammattitoimintaa, ja että tämän vuoksi hänen nimensä merkittiin kyseisiin luetteloihin. Kantaja sitä paitsi riitautti perusteet, jotka koskivat hänen nimensä merkitsemistä kyseisiin luetteloihin, tässä kanteessa.

77. Riidanalaisten säädösten perusteluja on näin ollen pidettävä riittävinä SEUT 296 artiklan toisen kohdan perusteella neuvostolle kuuluvan perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi. Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

Arviointivirhettä koskeva viides kanneperuste

78. Kantaja väittää, että neuvosto arvioi tosiseikkoja virheellisesti, kun se mainitsi kantajan toimen Cham Holding -yhtiön varapuheenjohtajana, koska täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012 ja päätöksen 2012/739 antamishetkellä ja tämän jälkeen hän ei ollut kyseisessä toimessa, sillä vuosittaisen yleiskokouksen tekemä uuden varapuheenjohtajan nimitys oli tullut voimaan 18.9.2012 lähtien.

79. Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan argumentit.

80. Aluksi on todettava, että arviointivirhettä koskeva kanneperuste esitettiin vasta vaatimusten mukauttamista koskevassa pyynnössä 16.7.2013 eikä kannekirjelmässä. Se koskee mainintaa ”Cham Holding -yhtiön varapuheenjohtaja” eikä perusteita, joihin neuvosto tukeutui merkitessään ensimmäisen kerran kantajan nimen niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä.

81. Tästä muistutettiin edellä 49 kohdassa, että neuvosto oli kertonut kantajalle 29.5.2012 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan täydentää perusteluja, jotka koskivat kantajan nimen merkitsemistä niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, sisällyttämällä niihin jatkossa sen, että hän oli Cham Holdingin varapuheenjohtaja.

82. Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että kantaja ei asettunut Cham Holdingin vuosittaisessa yleiskokouksessa, joka pidettiin 18.9.2013, uudelleen ehdokkaaksi varapuheenjohtajan tehtävään.

83. Neuvosto antoi 29.11.2012 päätöksen 2012/739 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012. Perusteluja kantajan nimen merkitsemiselle niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan kyseisten säädösten liitteissä mainittuja rajoittavia toimenpiteitä, muutettiin neuvoston aiemmassa kirjeessään mainitsemalla tavalla.

84. On siis todettava, että riidanalaisten säädösten antamispäivänä kantaja ei enää toiminut Cham Holding -yhtiön varapuheenjohtajan tehtävässä.

85. Kun otetaan huomioon, että kantajalle oli ilmoitettu päätöksen 2012/739 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1117/2012 perustelujen suunnitellusta muuttamisesta päivänä, jona Cham Holding -yhtiön johtoelimissä tapahtui muutos, neuvostoa ei kuitenkaan voida moittia siitä, että se käytti kyseisiä perusteluja edellä mainittujen säädösten liitteissä.

86. Täytäntöönpanoasetuksesta N:o 363/2013 ja päätöksestä 2013/255, joista edellinen annettiin 22.4.2013 ja jälkimmäinen 31.5.2013, on kuitenkin todettava, että neuvosto saattoi oikaista niiden perusteluja, koska yleiskokouksen ja riidanalaisten säädösten antamisen välillä oli kulunut noin kahdeksan kuukautta.

87. On myös korostettava, että kantaja ei milloinkaan riitauttanut riidanalaisten säädösten perusteluja, jotka koskivat sen toimea Alepin kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtajana. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riittää, että yksi perustelu on pätevä kyseisten säädösten tueksi (ks. vastaavasti Kadi II -tuomion 119 kohta). Edellä 86 kohdassa todettu arviointivirhe, joka koskee luetteloon merkitsemisen lisäperusteen perusteltavuutta, ei näin ollen voi johtaa kyseisten säädösten kumoamiseen.

88. Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.

Perusoikeuksien eli omaisuudensuojan, oikeuden nauttia kunniaansa ja maineeseensa kohdistuvaa kunnioitusta, oikeuden tehdä työtä, elinkeinonvapauden ja syyttömyysolettaman soveltamista koskevan oikeuden sekä oikeuden nauttia yksityiselämän kunnioitusta loukkaamista ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevat kolmas ja neljäs kanneperuste

89. Kantaja väittää ensiksi, että riidanalaisilla säädöksillä asetetut toistaiseksi voimassa olevat rajoitukset hänen omaisuudensuojaansa sekä nämä rajoitukset oikeuttavien perusteiden puutteellisuus ja todisteiden puuttuminen merkitsevät häneen omaisuudensuojaansa kohdistuvaa suhteetonta ja sietämätöntä loukkausta.

90. Kantaja väittää toiseksi, että riidanalaisilla säädöksillä rajoitetaan lainvastaisesti hänen oikeuttaan hänen kunniaansa ja maineeseensa kohdistuvaan kunnioitukseen, oikeuttaan tehdä työtä ja elinkeinonvapauttaan sekä syyttömyysolettaman periaatetta.

91. Kantaja väittää kolmanneksi, että riidanalaisilla säädöksillä loukataan hänen oikeuttaan nauttia yksityiselämän kunnioitusta, ”koska varojen jäädyttämistä ja vapaan liikkuvuuden rajoittamista koskevilla toimenpiteillä puututaan suhteettomasti oikeuteen nauttia yksityiselämään kunnioitusta ja loukataan yleistä suhteellisuusperiaatetta”.

92. Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajien perustelut.

93. Perusteluja, jotka koskevat oikeuden nauttia kunniaansa ja maineeseensa kohdistuvaa kunnioitusta sekä oikeuden tehdä työtä ja elinkeinonvapauden sekä syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista, ei ensinnäkään voida hyväksyä.

94. On nimittäin muistutettava, että työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdasta käy ilmi, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista, ja näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Tästä seuraa, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä (ks. analogisesti asia C-178/00, Italia v. komissio, tuomio 9.1.2003, Kok., s. I‑303, 6 kohta). Kannekirjelmässä on näin ollen nimenomaisesti selitettävä, mitä kanteen perustana oleva oikeudellinen peruste sisältää, eikä pelkkä ylimalkainen viittaaminen tähän perusteeseen täytä työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia (asia T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok., s. II-17, 68 kohta).

95. Käsiteltävässä asiassa on todettava, että edellä 90 kohdassa mainittujen perusoikeuksien loukkaamisia koskevat perustelut eivät sisällä riittävän selvästi ja täsmällisesti moitteita, joita kantaja pyrkii esittämään. Neuvosto ei näin ollen kyennyt valmistelemaan asianmukaisesti puolustustaan eikä unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa kyseisten perustelujen perusteella.

96. On myös lisättävä, että koska työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan vaatimukset ovat ehdottomia, unionin yleisen tuomioistuimen on omasta aloitteestaan otettava huomioon peruste, joka koskee näiden vaatimusten noudattamatta jättämistä (asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok., s. II‑367, 74 kohta ja asia T-267/06, Italia v. komissio, tuomio 14.2.2012, 35–38 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Edellä 90 kohdassa mainitut perusoikeuksia koskevat perustelut on näin ollen jätettävä tutkimatta.

97. Omaisuudensuojan loukkaamista koskevista perusteluista on muistutettava aluksi, että omaisuudensuoja on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista, ja se vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa.

98. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että perusoikeuskirjalla taatut oikeudet eivät nauti unionin oikeudessa ehdotonta suojaa, vaan ne on otettava huomioon sen mukaan, mikä on niiden tehtävä yhteiskunnassa. Tästä syystä näiden oikeuksien käyttöä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 97‐101 ja 105 kohta).

99. Näiden periaatteiden soveltamisesta käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajan mainitsemat argumentit vastaavat argumentteja, jotka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi edellä mainitussa asiassa Makhlouf vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa. Kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen on nimittäin tarkoituksenmukaista, koska se kuuluu yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, joka on niinkin perustavanlaatuinen kansainväliselle yhteisölle kuin siviiliväestöjen suojeleminen. Rahoitusomaisuuden ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttämistä sekä henkilöitä, joiden on katsottu osallistuvan Syyrian hallinnon tukemiseen, koskevaa kieltoa saapua unionin alueelle ei nimittäin sellaisenaan voida pitää epätarkoituksenmukaisena.

100. Asianomaiset rajoittavat toimenpiteet ovat myös tarpeen, koska vaihtoehtoiset ja vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten ennakkolupajärjestelmä tai velvoite perustella luovutettujen varojen käyttöä jälkikäteen, eivät mahdollista sitä, että tavoiteltu päämäärä eli Syyrian hallinnon rahoittamisen torjuminen saavutetaan yhtä tehokkaasti, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia.

101. Riidanalaiset säädökset, jotka sisältävät asianomaiset rajoittavat toimenpiteet, on lisäksi annettu kaikkia niitä takeita noudattaen, jotka mahdollistavat kantajan puolustautumisoikeuksien käytön, kuten edellä 36‐58 kohdassa toisen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä jo todettiin.

102. Riidanalaisissa säädöksissä säädetään mahdollisuudesta antaa lupa jäädytettyjen varojen käyttöön olennaisten tarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi, antaa erityislupia varojen, muun rahoitusomaisuuden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamisen mahdollistamiseksi ja tarkastella ajoittain luetteloon merkitsemistä, jotta voidaan varmistaa, että henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä kriteerejä riidanalaisessa luettelossa olemiseksi, poistetaan siitä.

103. Yksityiselämän kunnioituksesta nauttimista koskevan oikeuden loukkaamista koskevista perusteluista on todettava, että riidanalaisissa säädöksissä säädetään myös, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia alueelleen pääsyn muun muassa pakottavista humanitaarisista syistä (asia T-202/12, Al Assad v. neuvosto, tuomio 12.3.2014, 119 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

104. Kun otetaan huomioon Syyrian siviiliväestön suojelun perustavanlaatuinen merkitys ja riidanalaisissa päätöksissä säädetyt poikkeusmahdollisuudet, riidanalaisista päätöksistä kantajan omaisuudensuojaan ja hänen yksityiselämänsä kunnioittamiseen aiheutuvat rajoitukset eivät näin ollen ole suhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden.

105. Kolmas ja neljäs kanneperuste on siis hylättävä.

106. Kanne on näin ollen hylättävä tarvitsematta lausua vaatimusten mukauttamista koskevien pyyntöjen, jotka esitettiin kantajan vastausvaiheessa ja 16.7.2013 päivätyllä kirjelmällä, tutkittavaksi ottamisesta.

Oikeudenkäyntikulut

107. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hän vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

108. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat kuitenkin omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1) Kanne hylätään.

2) Fares Al-Chihabi vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.