Kanne 8.3.2010 — Saksa v. komissio

(Asia T-116/10)

2010/C 134/70

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamies: J. Möller, edustaja: Rechtsanwalt U. Karpenstein)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on vähentänyt riidanalaisella päätöksellään EAKR:sta Nordrhein-Westfalenin tavoite 2 -ohjelmalle (1997–1999) myönnetyn tuen määrää.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja vetoaa siihen, että komissio on arvioinut tosiseikkoja virheellisesti. Kantajan mukaan komissio on ottanut virhemäärien laskennassa huomioon virheellisiä määriä.

Toisessa kanneperusteessa väitetään, että asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohdassa asetetut rahoitusoikaisun edellytykset eivät täyty. Kantajan mukaan tämä säännös ei oikeuta komissiota tekemään rahoitusoikaisuja hallinnollisten virheiden vuoksi tai epätarkoituksenmukaisiksi väitettyjen hallinnollisten järjestelmien ja valvontajärjestelmien vuoksi. Lisäksi väitetään, että rahoitusoikaisu ei tule komission omaksumassa laajuudessa kyseeseen muistakaan syistä. Yhtäältä sellaiset ”sääntöjenvastaisuudet”, joita komissio tässä arvostelee, oikeuttavat rahoitusoikaisun tekemisen vain silloin, kun ne vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet negatiivisesti unionin talousarvioon. Tästä ei ole kantajan mukaan kysymys komission arvostelemassa toiminnassa. Toisaalta kantaja väittää, että useissa arvostelluissa hankkeissa ei ole asiasisällönkään osalta rikottu unionin oikeutta.

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että komissiolla ei ole ollut oikeutta tehdä asetuksen N:o 4253/88 nojalla kiinteämääräisiä ja ekstrapoloituja rahoitusoikaisuja. Kantaja katsoo tältä osin, että tämän asetuksen 24 artiklan selvä sanamuoto viittaa konkreettisiin tapauksiin ja rahallisesti mitattavissa oleviin summiin.

Viimeisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että vaikka kiinteämääräiset ja ekstrapoloidut rahoitusoikaisut sallittaisiin, ne olisivat käytännössä lainvastaisia. Tähän liittyen kantaja väittää, että komissio ei ole näyttänyt toteen arvostelemansa toiminnan ”järjestelmään kuuluvuutta” eivätkä kiinteämääräiset rahoitusoikaisut ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

(1)  Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1)