Kanne 3.3.2010 — Puola v. komissio

(Asia T-101/10)

2010/C 113/101

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamiesasiamies: Szpunar)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että riidanalaisella toimenpiteellä eriytetään sokerialan lisämaksun kertoimet markkinointivuodelle 2004/2005 siten, että tämän kertoimen määräksi on vahvistettu uusien jäsenvaltioiden osalta 0,25466, kun taas viidentoista jäsenvaltion yhteisöjen osalta se on 0,14911.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraaviin kanneperusteisiin.

Ensiksi kantaja vetoaa komission puuttuvaan toimivaltaan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (3) 16 artiklan, jossa valtuutettiin komissio ainoastaan määrittämään yksi, koko yhteisön osalta määrältään yhtenäinen kerroin, rikkomiseen. Kantaja väittää, että asetuksen (EY) N:o 1260/2001 säännösten eri kieliversiot ovat tältä osin täysin yksiselitteiset ja yhteneväiset. Kantaja toteaa lisäksi, että sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn periaatteilla ei voida perustella minkäänlaista poikkeamista asetuksen (EY) N:o 1260/2001 säännösten sanamuodosta, vaan ne pikemminkin kieltävät tällaisen poikkeamisen. Kantajan mielestä yhtenäinen kerroin on nimittäin olennainen väline toteutettaessa sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn periaatteita.

Toiseksi kantaja vetoaa sen periaatteen loukkaamiseen, jonka mukaan uudet jäsenvaltiot soveltavat välittömästi ja täysimääräisesti yhteisön säännöstöä (acquis communautaire). Kantajan mielestä riidanalainen toimenpide on de facto siirtymätoimenpide, joka ei perustu vuoden 2003 liittymisasiakirjaan eikä tämän perusteella annettuihin säädöksiin. Kantaja vetoaa tältä osin liittymisasiakirjan 2 artiklaan, joka on perustana sille, että Puolan tasavaltaa koskevat täysimääräisesti kaikki jäsenvaltioiden oikeudet ja velvoitteet ja siten — kantajan mukaan — myös oikeus saada hyväkseen liikaa maksetut maksut ja velvollisuus kattaa sokerimarkkinoiden tappiot, jotka ovat syntyneet edellisten markkinointivuosien aikana.

Kolmanneksi kantaja vetoaa syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen. Kantajan mukaan ainoana kriteerinä erilaiselle kertoimelle on päivämäärä, jolloin jäsenvaltiot liittyvät Euroopan unioniin. Se katsoo, ettei uusien jäsenvaltioiden liittyminen voi sellaisenaan olla objektiivinen kriteeri, jolla voidaan perustella tällainen eriyttäminen, sillä liittymisestä aiheutuvat seuraukset on tyhjentävästi vahvistettu vuoden 2003 liittymisasiakirjassa ja tämän perusteella annetuissa säädöksissä.

Neljänneksi kantaja vetoaa yhteisvastuuperiaatteen loukkaamiseen. Kantajan mukaan valmistajien yhteisvastuuta koskeva periaate on sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn perusperiaate, ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikki valmistajat vastaavat yhdessä tämän markkinajärjestelyn rahoituskustannuksista ja että rahoituksen neutraalisuutta ei toteuteta yksittäisen jäsenvaltion tasolla vaan koko unionin tasolla objektiivisten kriteerien perusteella. Kertoimen eriyttäminen yksittäisen jäsenvaltion mukaan merkitsee kantajan mukaan sokerimarkkinoiden rahoituskustannusten mielivaltaista, suhteetonta ja yhteisvastuutonta jakamista.

Viidenneksi kantaja vetoaa EY 253 artiklan (nykyisin SEUT 296 artiklan toinen kohta) rikkomiseen, sillä riidanalaisen toimenpiteen perustelut ovat puutteelliset. Kantajan mukaan komissio ei ole ilmoittanut seikkoja, joilla voidaan perustella kertoimen eriyttäminen, eikä päämääriä, joita kertoimen eriyttäminen voisi palvella.

(1)  EUVL L 321, 8.12.2009, s. 1.

(2)  Tuotantomaksujen ja lisämaksun kertoimen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 2004/2005 14.10.2005 annettu komission asetus (EY) N:o 1686/2005 (EUVL L 271, 15.10.2005, s. 12).

(3)  Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19.6.2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/2001 (EUVL L 178, 30.6.2001, s. 1).