Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 27.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-111/07, Agrofert Holding a.s. v. Euroopan komissio, 7.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-477/10 P)

()

2010/C 328/39

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Smulders, P. Costa de Oliveira ja V. Bottka)

Muut osapuolet: Agrofert Holding a.s., Ruotsin kuningaskunta, Suomen tasavalta, Tanskan kuningaskunta ja Polski Koncern Naftowy Orlen SA

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä valitus koskee niiden poikkeusten tulkintaa, jotka on oikeudella tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat (i) tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa (jäljempänä tutkintatoimia koskeva poikkeus), (ii) tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa (jäljempänä taloudellisia etuja koskeva poikkeus), (iii) komission päätöksentekomenettelyn suojaa (jäljempänä päätöksentekomenettelyä koskeva poikkeus) ja (iv) oikeudellisen neuvonannon suojaa (jäljempänä oikeudellista neuvonantoa koskeva poikkeus). Näistä poikkeuksista säädetään Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) (jäljempänä asetus 1049/2001) 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa, 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa.

Tämä valitus koskee tarkemmin sanoen kyseisten poikkeusten soveltamista tiettyihin asiakirjoihin komissiolla olevassa asiakirja-aineistossa, joka liittyy yrityskeskittymien valvontaa koskevaan, neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (2) (jäljempänä sulautuma-asetus) mukaiseen menettelyyn.

Komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa oikeudellisia virheitä tulkitessaan edellä mainittuja poikkeuksia, koska se jätti ottamasta huomioon kilpailuoikeudellisten menettelyjen erityispiirteet ja takeet, jotka sulautuma-asetuksessa annetaan yrityskeskittymiä koskeviin menettelyihin osallistuville yrityksille. Komissio väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ei tuomiossaan pyrkinyt saattamaan aitoon ja asianmukaiseen tasapainoon kahta tässä asiassa sovellettavaa oikeudellista järjestelmää. Sen sijaan se tulkitsi virheellisesti sääntöjä, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja niin tehdessään aiheutti sen, ettei yrityskeskittymiä koskevia sääntöjä voitu soveltaa.

Ensimmäinen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu kysymys koskee salassapitovelvollisuuden laajuutta, sellaisena kuin siitä säädetään sulautuma-asetuksessa ja määrätään SEUT 339 artiklassa, tulkittaessa asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden poikkeuksia, erityisesti tutkintatoimia ja taloudellisia etuja koskevia poikkeuksia.

Toinen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu kysymys koskee unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan tässä asiassa ei ollut mitään sellaisia erityisiä olosuhteita, joiden perusteella asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus olisi voitu evätä ilman, että komission tarvitsi konkreettisesti ja tapauskohtaisesti tutkia kunkin tutustuttavaksi pyydetyn asiakirjan ja perustella yksityiskohtaisesti epäämisen, joka koski kunkin tutustuttavaksi pyydetyn asiakirjan sisältöä.

Kolmas kysymys koskee tutkintatoimia koskevan poikkeuksen rajoittavaa tulkintaa, jonka mukaan tätä poikkeusta ei voida soveltaa komission tehtyä päätöksen, jolla yrityskeskittymien valvontaa koskeva hallinnollinen menettely päätetään.

Neljäs unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu kysymys koskee perusteluvelvollisuuden laajuutta osoitettaessa vaara, joka aiheutuu asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisesta erityisesti taloudellisten etujen, päätöksentekomenettelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojan kannalta.

Viides ja viimeinen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu kysymys koskee sääntöjä, jotka koskevat osittaista oikeutta tutustua asiakirjoihin. Komissio katsoo, että voidakseen suorittaa tehokkaasti yrityskeskittymiä koskevat tutkimuksensa sen on noudatettava sille sulautuma-asetuksessa asetettuja velvollisuuksia, erityisesti salassapitoon liittyviä velvollisuuksia, siitä riippumatta, että sen päätöksestä on tullut lopullinen. Lisäksi on niin, että kun tiettyä toimialaa koskevissa menettelysäännöissä, sellaisina kuin niitä on oikeuskäytännössä tulkittu, annetaan suojaa tietyille asiakirjoille, kuten komission sisäisille asiakirjoille, on katsottava, että tällaisiin asiakirjoihin sovelletaan yleistä olettamaa, jonka mukaan asetuksessa 1049/2001 ei anneta oikeutta tutustua niihin. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perusteella on epävarmaa, kuinka laajasti komissio voi suorittaa tutkimuksensa tässä asiassa ja mitkä ovat komissiolle asiakirjoja toimittaneiden osapuolten oikeudet; tämän valituksen tarkoituksena on antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuus selventää oikeaa lähestymistapaa.

Komissio tekee tämän valituksen, jotta unionin tuomioistuin voisi lausua unionin yleisen tuomioistuimen tuomion nostattamista perustavanlaatuisista kysymyksistä ja antaa johdonmukaisen ja tasapainoisen tulkinnan molemmista kyseessä olevista säädöksistä.

(1)  EYVL L 145, s. 43.

(2)  Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EUVL L 24, s. 1).