1)

Onko oikeuksien väärinkäytön veroasioissa kieltävä periaate, sellaisena kuin se on määriteltynä asioissa C-255/02, Halifax, ja C-425/06, Part Service, annetuissa tuomioissa, unionin oikeuden perusperiaate ainoastaan yhdenmukaistettujen verojen osalta ja unionin johdetulla oikeudella säännellyissä asioissa vai sovelletaanko sitä perusoikeuksien väärinkäytön kieltona myös muihin kuin yhdenmukaistettuihin veroihin, kuten välittömiin veroihin, kun verotus kohdistuu rajatylittäviin taloudellisiin tapahtumiin, kuten siihen, että yhtiö ostaa käyttö- ja tuotto-oikeuksia (usus fructus) toisen yhtiön osakkeisiin, kun jälkimmäisen yhtiön kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa?

2)

Edelliseen kysymykseen annettavasta vastauksesta riippumatta onko yhteisön kannalta merkityksellinen etu, että jäsenvaltiot säätävät yhdenmukaistamattomien verojen osalta asianmukaisia välineitä veronkierron estämiseksi, ja onko tällainen etu esteenä oikeuksien väärinkäytön kieltävän periaatteen, joka on tunnustettu myös kansallisen lainsäädännön säännöksi, soveltamatta jättäminen erityisen veroarmahduksen yhteydessä ja rikotaanko siinä tapauksessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdasta johdettavia periaatteita?

3)

Voidaanko sisämarkkinoiden periaatteista johtaa kielto säätää paitsi poikkeustoimenpiteitä, joilla luovutaan kokonaan verovaateista, myös veroriitojen ratkaisua koskeva poikkeustoimenpide, jonka soveltamista on ajallisesti rajoitettu ja jonka edellytyksenä on ainoastaan — huomattavasti maksettavaksi kuuluvaa veroa pienemmän — osan maksaminen maksettavaksi kuuluvasta verosta?

4)

Ovatko syrjintäkiellon periaate ja valtiontukia koskeva sääntely esteenä esillä olevassa asiassa kyseessä olevalle veroriitojen ratkaisemista koskevalle järjestelmälle?

5)

Onko yhteisön lainsäädännön tehokasta soveltamista koskeva periaate esteenä poikkeuksellisille ja ajallisesti rajatuille prosessisäännöille, joilla laillisuuden (ja erityisesti yhteisön oikeuden oikean tulkinnan ja soveltamisen) valvonta otetaan pois ylimmän oikeusasteen tuomioistuimelta, joka on velvollinen siirtämään pätevyyttä ja tulkintaa koskevat ennakkoratkaisukysymykset Euroopan unionin tuomioistuimelle?