18.4.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/31

—

EY 81 artiklan mukaisesta soveltamismenettelystä 12.11.2008 tehty komission päätös K(2008) 6815 lopullinen (asia COMP/39.125 – Autolasi), joka on annettu tiedoksi kantajille 13.2.2009 ja 16.2.2009, sellaisena kuin se on muutettuna 11.2.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009)863 lopullinen, sekä ensin mainitun päätöksen päätösosan taustalla olevat perustelut on kumottava siltä osin kuin tämän päätöksen muutettu versio koskee kantajia, tai vaihtoehtoisesti on kumottava päätöksen 2 artikla

—

toissijaisesti 11.2.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009)863 lopullinen, joka on annettu tiedoksi kantajille 13.2.2009 ja 16.2.2009, 2 artiklassa kantajille määrätyt sakot on alennettava kohtuulliseen määrään

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevaa oikeutta sekä syyttömyysolettamaa on loukattu, koska sakon on asettanut hallinnollinen viranomainen, jolla on sekä tutkintaa että seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta, ja asetus N:o 1/2003 (2) on lainvastainen siltä osin kuin siinä ei säädetä tätä riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevasta oikeudesta

—

kantajien kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on loukattu, koska komissio ei ole soveltanut kontradiktorista menettelyä sakkojen laskentatapaan vuoden 2006 sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen (3) mukaisesti

—

EY 253 artiklaa on rikottu, koska riidanalaista päätöstä ei ole oikeudellisesti riittävästi perusteltu siltä osin kuin komissio ei ole havainnollisesti selittänyt, mihin myynteihin rikkomiseen liittyvän liikevaihdon laskeminen perustuu

—

asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja rangaistusten henkilökohtaisuutta koskevaa periaatetta on loukattu sekä harkintavallan väärinkäytön kieltoa on rikottu, koska kymmenen prosentin enimmäisrajaa olisi tullut soveltaa ainoastaan kantajien liikevaihtoihin ottamatta huomioon Compagnie de Saint-Gobainin liikevaihtoa

—

rangaistusten taannehtivuuden kieltoa on rikottu siltä osin kuin komissio on soveltanut vuoden 2006 sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja taannehtivasti, mistä on ollut seurauksena sakkojen suuruuden huomattava ennakoimaton nousu, koska komissio perusti riidanalaisen päätöksen näihin suuntaviivoihin ottamatta huomioon sitä seikkaa, että ne on hyväksytty rikkomisen jo loputtua

—

suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska komission asettamat sakot ovat ennaltaehkäisevään tarkoitukseen nähden kohtuuttomia, suhteettomia ja perusteettomia

—

asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa on rikottu ja perustelut puuttuvat siltä osin kuin komissiolla ei ole oikeutta käyttää perusteena kahta aiempaa rikkomista, joita pidetään riidanalaisen päätöksen kannalta merkityksellisinä, koska kumpaakaan näistä päätöksestä ei ole osoitettu kantajille

—

asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan sekä 3 kohdan soveltamista koskeva oikeudellinen virhe ja arviointivirhe, koska komissio ei ole ottanut huomioon sakkoa laskettaessa sitä, että kantajat eivät ole kiistäneet tosiseikkoja.