UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

29 päivänä kesäkuuta 2010 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat erityiset rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Yhteinen kanta 2001/931/YUTP – Asetus (EY) N:o 2580/2001 – 2 ja 3 artikla – Järjestön sisällyttäminen terroritekoihin sekaantuneiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luetteloon – Tilanne, jossa järjestön jäsenet välittävät sille lahjoitusten keruusta ja julkaisujen myynnistä saatuja varoja

Asiassa C-550/09,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 21.12.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.12.2009, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajina ovat

E ja

F,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat A. Tizzano, J. N. Cunha Rodrigues, K. Lenaerts (esittelevä tuomari), J.-C. Bonichot, P. Lindh ja C. Toader sekä tuomarit E. Juhász, G. Arestis, A. Borg Barthet, M. Ilešič, T. von Danwitz ja A. Arabadjiev,

julkisasiamies: P. Mengozzi,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Şereş,

ottaen huomioon unionin tuomioistuimen presidentin 1.3.2010 antaman määräyksen asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 a artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.5.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshof, asiamiehinään V. Homann ja K. Lohse,

–        E, edustajinaan Rechtsanwalt F. Hess ja Rechtsanwalt A. Nagler,

–        F, edustajinaan Rechtsanwältin B. Eder ja Rechtsanwältin A. Pues,

–        Ranskan hallitus, asiamiehinään E. Belliard, G. de Bergues ja L. Butel,

–        Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään Z. Kupcova, E. Finnegan ja R. Szostak,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään T. Scharf ja M. Konstantinidis,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä sitä, onko Devrimci Halk Kurtulus Partisi-Cephesi (DHKP-C) -niminen järjestö sisällytetty pätevästi sellaisten henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luetteloon, joihin sovelletaan tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, s. 70), ja toisaalta tämän asetuksen 2 ja 3 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajina ovat E ja F (jäljempänä yhdessä syytetyt), jotka ovat tällä hetkellä tutkintavankeudessa Saksassa syytettyinä teoista, jotka koskevat oletettua kuulumista terroristiryhmään ulkomailla sekä oletettua asetuksen N:o 2580/2001 2 ja 3 artiklan rikkomista.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Kansainvälinen oikeus

3        New Yorkissa, Washingtonissa ja Pennsylvaniassa 11.9.2001 tehtyjen terroristihyökkäysten seurauksena Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001).

4        Tämän päätöslauselman johdanto-osassa ilmaistaan uudelleen ”tarve torjua kaikilla keinoilla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti uhkia, joita terroriteot aiheuttavat kansainväliselle rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle”. Siinä korostetaan myös valtioiden velvollisuutta ”täydentää kansainvälistä yhteistyötä toteuttamalla lisätoimenpiteitä estääkseen ja tukahduttaakseen alueellaan kaikilla laillisilla keinoilla kaikenlaisten terroritekojen rahoituksen ja valmistelun”.

5        Kyseisen päätöslauselman 1 kohdan mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto

”päättää, että kaikkien valtioiden on

a)      estettävä ja tukahdutettava terroritekojen rahoitus;

b)      tehtävä rangaistavaksi se, että niiden kansalaiset toimittavat tai keräävät tai että niiden alueella toimitetaan tai kerätään tarkoituksellisesti millä tahansa keinolla suoraan tai välillisesti varoja, joita pyritään käyttämään tai joita tiedetään käytettävän terroritekojen toteuttamiseen;

– –

d)      kiellettävä kansalaisiaan tai alueellaan olevia henkilöjä ja yhteisöjä luovuttamasta varoja, rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja taikka rahoituspalveluja tai muita rahoitukseen liittyviä palveluja suoraan tai välillisesti sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka toteuttavat tai yrittävät toteuttaa terroritekoja tai edistävät niiden toteuttamista tai osallistuvat niiden toteuttamiseen, sellaisten yhteisöjen käyttöön, jotka ovat tällaisten henkilöiden omistuksessa tai määräysvallassa suoraan tai välillisesti, ja sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen käyttöön, jotka toimivat tällaisten henkilöiden puolesta tai heidän ohjauksessaan”.

 Yhteiset kannat 2001/931/YUTP ja 2002/340/YUTP

6        Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 27.12.2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, s. 93).

7        Kyseisen yhteisen kannan johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      Eurooppa-neuvosto totesi 21 päivänä syyskuuta 2001 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan, että terrorismi on todellinen haaste maailmalle ja Euroopalle ja että terrorismin torjunta on Euroopan unionin ensisijainen tavoite.

(2)      Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 28 päivänä syyskuuta 2001 päätöslauselman 1373 (2001), johon sisältyy laaja-alaisia strategioita terrorismin torjumiseksi ja erityisesti terrorismin rahoituksen estämiseksi.

– –

(5)      Euroopan unionin olisi toteutettava lisätoimenpiteitä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöön panemiseksi.”

8        Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklassa määrätään erityisesti seuraavaa:

”1.      Tätä yhteistä kantaa sovelletaan seuraavien artiklojen säännösten mukaisesti terroritekoihin sekaantuneisiin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin, jotka on luetteloitu liitteessä.

2.      Tässä yhteisessä kannassa ’terroritekoihin sekaantuneilla henkilöillä, ryhmillä ja yhteisöillä’ tarkoitetaan:

–        henkilöitä, jotka toteuttavat tai yrittävät toteuttaa terroritekoja tai osallistuvat niiden toteuttamiseen tai edistävät niiden toteuttamista;

–        tällaisten henkilöiden suoraan tai välillisesti omistamia tai määräysvallassa olevia ryhmiä ja yhteisöjä ja henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, jotka toimivat tällaisten henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen puolesta tai niiden ohjauksessa, mukaan lukien varat, jotka ovat peräisin tai on saatu tällaisten henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen suoraan tai välillisesti omistamasta tai niiden määräysvallassa olevasta omaisuudesta.

3.      Tässä yhteisessä kannassa ’terroriteolla’ tarkoitetaan seuraavia tahallisia tekoja, jotka luonteensa tai asiayhteytensä vuoksi voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle ja joka määritellään rikokseksi kansallisessa lainsäädännössä, silloin kun ne tehdään tarkoituksena:

– –

iii)      tehdä vakavasti epävakaiksi tai tuhota jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittiset, perustuslailliset, taloudelliset tai sosiaaliset perusrakenteet:

– –

k)      terroristiryhmän toimintaan osallistuminen antamalla sille tietoja tai aineellisia välineitä tai rahoittamalla jollakin tavalla sen toimintaa tietoisena siitä, että osallistuminen edistää ryhmän rikollista toimintaa.

– –

4.      Liitteessä – – oleva luettelo laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista – –

Tässä kohdassa ’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan oikeusviranomaista, tai jos oikeusviranomaisilla ei ole toimivaltaa tässä kohdassa tarkoitetulla alalla, vastaavaa asiassa toimivaltaista viranomaista.

– –

6.      Luettelossa olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet tarkistetaan säännöllisin väliajoin vähintään kuitenkin kerran puolessa vuodessa sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen luettelossa on perusteltua.”

9        Kyseisen yhteisen kannan 3 artiklan mukaan ”Euroopan yhteisö varmistaa sille Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa, että varoja, rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja taikka rahoituspalveluja tai muita vastaavia palveluja ei anneta liitteessä lueteltujen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen käyttöön suoraan eikä välillisesti”.

10      Tässä samassa yhteisessä kannassa on liite, joka sisältää ”henkilöt, ryhmät ja yhteisöt, joita 1 artiklassa tarkoitetaan – –”. DHKP-C ei ole tässä luettelossa.

11      Kyseisen liitteen sisältöä muutettiin yhteisen kannan 2001/931 ajantasaistamisesta 2.5.2002 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2002/340/YUTP (EYVL L 116, s. 75).

12      Yhteisen kannan 2002/340 liitteenä olevan 2 osaston, jonka otsikkona on ”Ryhmät ja yhteisöt”, 19 kohdassa mainitaan ”Revolutionary People’s Liberation Army / Front/Party (DHKP/C), (alias Devrimci Sol (Revolutionary Left), Dev Sol)”. Tämä järjestö on säilytetty yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa luettelossa neuvoston myöhemmillä yhteisillä kannoilla ja viimeksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, 22.12.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/1004/YUTP (EUVL L 346, s. 58).

 Asetus N:o 2580/2001

13      Asetuksen N:o 2580/2001 johdanto-osan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)      Eurooppa-neuvosto totesi myös, että terrorismin rahoittamisen estäminen on ratkaiseva osa terrorismin torjuntaa, ja kehotti neuvostoa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet terroritoiminnan kaikenlaisen rahoituksen estämiseksi.

(3)      Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti 28 päivänä syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa 1373 (2001), että kaikkien valtioiden olisi jäädytettävä sellaisten henkilöiden varat ja muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroritekoja, osallistuvat niiden tekemiseen taikka edistävät niiden tekemistä.

(4)      Turvallisuusneuvosto päätti myös, että olisi toteutettava toimenpiteitä sen kieltämiseksi, että varoja ja muita rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja annettaisiin tällaisten henkilöiden käyttöön ja että tällaisille henkilöille tarjottaisiin rahoituspalveluja tai muita rahoitukseen liittyviä palveluja.

(5)      Yhteisön toiminta on tarpeen erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien osien täytäntöön panemiseksi.”

14      Asetuksen N:o 2580/2001 1 artiklassa säädetään, että ”tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)      ’varoilla, muilla rahoituksen lähteillä ja taloudellisilla resursseilla’ kaikenlaista aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sen hankintatavasta riippumatta – –

– –

4)      ’terroriteolla’ erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tekoa;

– –”.

15      Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta:

a)      kaikki 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille tai oikeushenkilöille, ryhmille tai yhteisöille kuuluvat tai niiden omistamat tai hallussa olevat varat, muut rahoituksen lähteet ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä;

b)      varoja, muita rahoituksen lähteitä ja taloudellisia resursseja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi.

– –

3.      Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin tätä asetusta sovelletaan, tarkastelee ja muuttaa sitä yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan määräysten mukaisesti. – –”

16      Asetuksen N:o 2580/2001 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”tietoinen ja tarkoituksellinen osallistuminen sellaisiin toimiin, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena tai seurauksena on 2 artiklan kiertäminen, on kiellettävä”.

17      Asetuksen N:o 2580/2001 9 artiklassa säädetään, että ”kunkin jäsenvaltion on määriteltävä tämän asetuksen säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset”.

 Säännökset, jotka koskevat DHKP-C:n sisällyttämistä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon

18      Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun listan laatimisesta 27.12.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/927/EY (EYVL L 344, s. 83) hyväksyttiin ensimmäinen luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin kyseistä asetusta sovelletaan. DHKP-C ei ole tässä ensimmäisessä luettelossa.

19      Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2001/927 kumoamisesta 2.5.2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/334/EY (EYVL L 116, s. 33) 1 artiklassa ajantasaistettiin ensimmäisen kerran luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin kyseistä asetusta sovelletaan. Tämän ajantasaistetun luettelon 2 osaston, jonka otsikkona on ”Ryhmät ja yhteisöt”, 10 kohdassa mainitaan ”Revolutionary People’s Liberation Army / Front/Party (DHKP/C), (alias Devrimci Sol (Revolutionary Left), Dev Sol)”.

20      DHKP-C säilytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa seuraavilla myöhemmillä säännöksillä:

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/334 kumoamisesta 17.6.2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/460/EY (EYVL L 160, s. 26) 1 artiklan 2 osaston 18 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/460 kumoamisesta 28.10.2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/848/EY (EYVL L 295, s. 12) 1 artiklan 2 osaston 19 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/848 kumoamisesta 12.12.2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/974/EY (EYVL L 337, s. 85) 1 artiklan 2 osaston 20 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/974 kumoamisesta 27.6.2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/480/EY (EUVL L 160, s. 81) 1 artiklan 2 osaston 20 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2003/480 kumoamisesta 12.9.2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/646/EY (EUVL L 229, s. 22) 1 artiklan 2 osaston 20 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2003/646 kumoamisesta 22.12.2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/902/EY (EUVL L 340, s. 63) 1 artiklan 2 osaston 21 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2003/902 kumoamisesta 2.4.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/306/EY (EUVL L 99, s. 28) 1 artiklan 2 osaston 22 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2004/306 kumoamisesta 14.3.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/221/YUTP (EUVL L 69, s. 64) 1 artiklan 2 osaston 23 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/221 kumoamisesta 6.6.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/428/YUTP (EUVL L 144, s. 59) 1 artiklan 2 osaston 22 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/428 kumoamisesta 17.10.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/722/EY (EUVL L 272, s. 15) liitteessä olevan 2 osaston 22 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/722 kumoamisesta 29.11.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/848/EY (EUVL L 314, s. 46) 1 artiklan 2 osaston 23 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/848 kumoamisesta 21.12.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/930/EY (EUVL L 340, s. 64) 1 artiklan 2 osaston 24 kohta

–        asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/930 kumoamisesta 29.5.2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/379/EY (EUVL L 144, s. 21) 1 artiklan 2 osaston 25 kohta.

21      Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätösten 2006/379 ja 2006/1008/EY kumoamisesta 28.6.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/445/EY (EUVL L 169, s. 58) johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan neuvosto on antanut kaikkia niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joiden osalta tämä on ollut käytännössä mahdollista, koskevat perustelut, joissa selvitetään, miksi ne on lueteltu erityisesti päätöksessä 2006/379 olevassa luettelossa.

22      Kuten päätöksen 2007/445 johdanto-osan neljännestä, viidennestä ja kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, neuvosto tiedotti Euroopan unionin virallisessa lehdessä 25.4.2007 julkaistulla ilmoituksella (EUVL C 90, s. 1) kyseisille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille aikomuksestaan säilyttää nämä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa ja niillä olevasta mahdollisuudesta pyytää neuvostolta tarvittaessa perustelut niiden sisällyttämiselle luetteloon. Neuvosto tarkasteli kaikilta osin kyseistä luetteloa ottaen huomioon sille toimitetut huomautukset ja asiakirjat ja katsoi tämän tarkastelun tuloksena, että päätöksen 2007/445 liitteessä olevaan luetteloon sisällytetyt henkilöt, ryhmät ja yhteisöt ovat sekaantuneet yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin terroritekoihin, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt tämän saman 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun näitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan päätöksen ja että näihin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin olisi edelleen kohdistettava asetuksessa N:o 2580/2001 säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

23      Päätöksen 2007/445 3 artiklan mukaan ”tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan”. Päätös julkaistiin 29.6.2007.

24      Mainitun päätöksen, jolla korvataan, kuten sen 1 ja 2 artiklasta ilmenee, erityisesti päätökseen 2006/379 sisältyvä luettelo, liitteessä olevan luettelon 2 osaston, jonka otsikkona on ”Ryhmät ja yhteisöt”, 26 kohdassa mainitaan DHKP-C.

25      Tämä järjestö on säilytetty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa neuvoston myöhemmillä päätöksillä, erityisesti asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/445 kumoamisesta 20.12.2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/868/EY (EUVL L 340, s. 100) ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868 kumoamisesta 15.7.2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/583/EY (EUVL L 188, s. 21).

 Kansallinen oikeus

26      Asetuksen N:o 2580/2001 kaltaisten unionin säädösten rikkomisista voidaan määrätä rangaistus Saksan ulkomaankauppalain (Außenwirtschaftsgesetz, jäljempänä AWG), sellaisena kuin se oli 11.12.1996 (BGBl. 1996 I, s. 1850) ja sellaisena kuin se oli 26.6.2006 (BGBl. 2006 I, s. 1386), 34 §:n 4 momentin nojalla.

 Pääasian taustalla olevat tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

27      Syytettyjä koskeva rikosoikeudenkäynti perustuu Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshofin (syyttäjäviranomainen, jäljempänä Generalbundesanwalt) 6.10.2009 päivättyyn syytekirjelmään, jossa katsotaan, että syytetyt olivat 30.8.2002 ja 5.11.2008, jolloin heidät otettiin kiinni, välisenä ajanjaksona jäseninä DHKP-C:ssä, jonka tavoitteena on syrjäyttää valtiollinen järjestys Turkissa aseellisen taistelun avulla. Syytetyt otettiin tutkintavankeuteen tällaisten tekojen perusteella.

28      Syytekirjelmän mukaan syytetyt, jotka olivat DHKP-C:n yksittäisten maantieteellisten alajaosten (Bölge) johdossa Saksassa, organisoivat koko tämän järjestön jäsenyytensä ajan päätehtävänsä, joka oli varojen hankkiminen tälle järjestölle, yhteydessä vuosittaiset kampanjat lahjoitusten keräämiseksi DHKP-C:n hyväksi ja välittivät kerätyt varat järjestön johdolle. Tämän lisäksi syytetyillä oli merkittävä rooli tapahtumien järjestämisessä ja julkaisujen myynnissä varojen saamiseksi DHKP-C:lle, ja he välittivät nämä varat tälle. Syytetyt olivat tietoisia siitä, että näin kerätyt varat käytettäisiin ainakin osittain DHKP-C:n terroritoiminnan rahoittamiseen.

29      Syytekirjelmässä tarkoitetun ajanjakson aikana toinen syytetyistä keräsi vähintään 215 809 euroa ja toinen vähintään 105 051 euroa, jotka he välittivät DHKP-C:lle.

30      Oberlandesgericht Düsseldorf on epätietoinen siitä, onko DHKP-C:n sisällyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon pätevä, ja siitä, miten tätä asetusta on tulkittava, joten se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Kun otetaan mahdollisesti huomioon – – päätöksellä 2007/445 – – muutettu menettely, onko – – asetuksen – – N:o 2580/2001 – – 2 artiklaan perustuvan luetteloon sisällyttämisen katsottava olevan alusta asti tehokas sellaisen yhteisön osalta, joka ei ole nostanut kannetta itseään koskevista päätöksistä, siinäkin tapauksessa, että luetteloon sisällyttäminen on tehty niin, että on loukattu perustavanlaatuisia menettelyllisiä takeita?

2)      Onko – – asetuksen – – N:o 2580/2001 2 ja 3 artiklaa tulkittava siten, että varojen, muiden rahoituksen lähteiden ja taloudellisten resurssien luovuttaminen asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainitun oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön käyttöön, myötävaikuttaminen tällaiseen tukeen tai osallistuminen asetuksen 2 artiklan kiertämiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin saattaa olla kyseessä myös silloin, kun luovuttava henkilö on itse tällaisen oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön jäsen?

3)      Onko – – asetuksen – – N:o 2580/2001 2 ja 3 artiklaa tulkittava siten, että varojen, muiden rahoituksen lähteiden ja taloudellisten resurssien luovuttaminen asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainitun oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön käyttöön, myötävaikuttaminen tällaiseen tukeen tai osallistuminen asetuksen 2 artiklan kiertämiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin saattaa olla kyseessä myös silloin, kun luovutettava rahoituksen lähde on jo (laajemmassa mielessä) oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön käytettävissä?”

 Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

31      Ennakkoratkaisupyyntö annettiin asianosaisille ja muille osapuolille tiedoksi 1.2.2010; kirjallisten huomautusten esittämiselle asetettiin määräaika, joka päättyi 15.–21.4.2010. Ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle sekä asianosaisille ja muille osapuolille ilmoitettiin kyseisen tiedoksiannon yhteydessä unionin tuomioistuimen päätöksestä antaa tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelylle etusija.

32      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi 5.2.2010 päivätyllä erillisellä asiakirjalla, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 11.2.2010, unionin tuomioistuinta käsittelemään tämän ennakkoratkaisupyynnön nopeutetussa menettelyssä. Se totesi pyyntönsä tueksi, että se on 15.1.2010 antamallaan määräyksellä aloittanut rikosoikeudenkäynnin syytettyjä vastaan ja vahvistanut istunnot pidettäviksi 11.3.–31.8.2010. Se on katsonut, että kun otetaan huomioon kyseisen rikosoikeudenkäynnin ennakoitavissa oleva kesto ja ennakkoratkaisukysymysten merkitys pääasialle, näihin kysymyksiin on saatava erittäin kiireellisesti vastaus.

33      Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 1.3.2010 antamallaan määräyksellä, että tämä ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä.

 Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

34      E:n mukaan ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sen jaoston, joka esitti tämän pyynnön unionin tuomioistuimelle, kokoonpano oli sääntöjenvastainen.

35      Tästä on todettava, että kunhan ennakkoratkaisupyyntö on SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen esittämä, unionin tuomioistuimen asiana ei lähtökohtaisesti ole tutkia, onko tällainen pyyntö esitetty tuomioistuinorganisaatiota ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti.

36      Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

37      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko DHKP-C:n sisällyttämisen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, mitä kyseinen järjestö ei ole riitauttanut tuomioistuimissa, katsottava olleen tehokas alusta asti, vaikka se on alun perin tehty niin, että on loukattu perustavanlaatuisia menettelyllisiä takeita.

38      Ennakkoratkaisupyynnössä olevista tiedoista ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkoittaa näiden takeiden osalta erityisesti SEUT 296 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta. Epätietoisuus, joka kyseisellä tuomioistuimella on syytettyjen esittämien vastaväitteiden takia kyseisen luetteloon sisällyttämisen pätevyydestä mainitun velvollisuuden kannalta, johtuu tuomioista, joilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut pätemättömäksi useiden henkilöiden, ryhmien tai yhteisöjen sisällyttämisen kyseiseen luetteloon erityisesti sillä perusteella, että neuvosto ei ollut riitautetuissa päätöksissä perustellut näitä eri luetteloon sisällyttämisiä ja että tuomioistuinvalvonta asiakysymyksen osalta oli siis mahdotonta (asia T-228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomio 12.12.2006, Kok., s. II-4665; asia T-47/03, Sison v. neuvosto, tuomio 11.7.2007; asia T-327/03, Al-Aqsa v. neuvosto, tuomio 11.7.2007; asia T-229/02, PKK v. neuvosto, tuomio 3.4.2008 ja asia T-253/04, Kongra-Gel ym. v. neuvosto, tuomio 3.4.2008).

39      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tässä asiayhteydessä, onko siitä huolimatta, että DHKP-C ei ole vaatinut kumottavaksi sisällyttämistään asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, todettava samoilla perusteilla, että neuvoston päätökset ovat pätemättömiä siltä osin kuin niillä on sisällytetty kyseinen järjestö mainittuun luetteloon ja sitten säilytetty se siinä.

40      Kyseinen tuomioistuin kysyy sitten päätöksen 2007/445 vaikutuksesta, kun otetaan huomioon syytekirjelmään sisältyvä väite, jonka mukaan DHKP-C:n sisällyttäminen kyseiseen luetteloon tehtiin joka tapauksessa päteväksi taannehtivasti menettelyllä, jota neuvosto käytti mainitun päätöksen tekemiseen ja jossa kyseinen luetteloon sisällyttäminen perusteltiin.

41      Ensimmäisen kysymyksen osalta on siis tarkoitus tutkia SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden kannalta, ovatko DHKP-C:n sisällyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ja sen säilyttäminen siinä päteviä; luetteloon sisällyttäminen ja säilyttäminen siinä perustuvat tämän tuomion 20 kohdassa yksilöityihin säännöksiin, jotka kattavat 30.8.2002 – jonka jälkeistä aikaa syytekirjelmässä kyseistä järjestöä vastaan nostettu syyte koskee – ja 28.6.2007 – joka on päätöksen 2007/445 voimaantulopäivää edeltävä päivä – välisen ajanjakson (jäljempänä DHKP-C:n sisällyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon 29.6.2007 edeltävänä ajanjaksona).

42      Ensimmäinen kysymys ei sen sijaan koske, kuten kaikki unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneistä asianosaisista ja muista osapuolista F:ää lukuun ottamatta myöntävät, sitä, onko DHKP-C sisällytetty pätevästi asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon päätöksellä 2007/445 ja myöhemmillä neuvoston päätöksillä, jotka mainitaan tämän tuomion 25 kohdassa. Toisin kuin F väittää, se ei koske myöskään asetuksen N:o 2580/2001 pätevyyttä.

43      Aluksi on korostettava sitä, että – toisin kuin oli yhdistetyissä asioissa C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio, joissa annettiin tuomio 3.9.2008 (Kok., s. I-6351) ja jotka koskivat kantajien varojen jäädyttämistä – säännöksiin, joiden pätevyys on tutkittavana tässä ennakkoratkaisupyynnössä, vedotaan sellaisten syytteiden tueksi, jotka koskevat asetuksen N:o 2580/2001 rikkomista, josta voidaan sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan määrätä rangaistuksena vapaudenmenetys.

44      Tässä asiayhteydessä on korostettava, että unioni on oikeusunioni, jossa sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien toimenpiteiden yhteensoveltuvuus erityisesti EUT-sopimuksen ja yleisten oikeusperiaatteiden kanssa. Kyseisessä sopimuksessa on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa unionin toimielinten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta unionin tuomioistuimen tehtäväksi (ks. vastaavasti asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok., s. I-6677, 38 ja 40 kohta sekä em. yhdistetyt asiat Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 281 kohta).

45      Tästä seuraa, että kullakin asianosaisella on kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä oikeus vedota asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa unionin toimiin sisältyvien sellaisten säännösten pätemättömyyteen, jotka ovat asianosaiselle vastaisen päätöksen tai kansallisen toimen perustana, ja vaatia kyseistä tuomioistuinta, jolla ei ole toimivaltaa itse todeta tällaista pätemättömyyttä, esittämään tämän osalta unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen (ks. vastaavasti asia C-239/99, Nachi Europe, tuomio 15.2.2001, Kok., s. I-1197, 35 kohta ja em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 40 kohta).

46      Tällaisen oikeuden tunnustaminen edellyttää kuitenkin sitä, että kyseisellä asianosaisella ei ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraa kannetta kyseisistä säännöksistä, joiden seuraukset kohdistuvat tähän asianosaiseen mutta joiden kumoamista tämä ei olisi voinut vaatia (ks. vastaavasti asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf, tuomio 9.3.1994, Kok., s. I-833, Kok. Ep. XV, s. I-67, 23 kohta ja em. asia Nachi Europe, tuomion 36 kohta).

47      Pääasiassa on niin, että DHKP-C:n sisällyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon 29.6.2007 edeltävänä ajanjaksona on osaltaan yhdessä tämän asetuksen kanssa AWG:n 34 §:n 4 momentin nojalla perustana syytettyjä vastaan esitetylle syytteelle kyseisen ajanjakson osalta.

48      On siis tutkittava, olisiko syytettyjen tästä luetteloon sisällyttämisestä nostama kumoamiskanne ollut otettava epäilyksettä tutkittavaksi (ks. vastaavasti asia C-343/07, Bavaria ja Bavaria Italia, tuomio 2.7.2009, 40 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

49      Tästä on huomattava, että syytetyt eivät ole kyseisen luetteloon sisällyttämisen kohteena; tämä nimittäin koskee ainoastaan DHKP-C:tä. Ennakkoratkaisupyyntöön ei myöskään sisälly mitään sellaista seikkaa, joka voisi osoittaa, että syytetyillä olisi ollut sen aseman, joka heillä oli DHKP-C:ssä, perusteella toimivalta edustaa tätä järjestöä unionin tuomioistuimissa nostetun kumoamiskanteen yhteydessä.

50      Ei myöskään voida katsoa, että kyseinen luetteloon sisällyttäminen epäilyksettä ”koski suoraan ja erikseen” syytettyjä kyseessä olevana ajanjaksona sovelletussa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

51      Kyseinen luetteloon sisällyttäminen nimittäin on asetuksen N:o 2580/2001 tavoin yleisesti sovellettava. Sillä edistetään yhdessä tämän asetuksen kanssa sitä, että määrittämätön määrä henkilöitä saadaan noudattamaan DHKP-C:hen kohdistettuja erityisiä rajoittavia toimenpiteitä (ks. analogisesti em. yhdistetyt asiat Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 241–244 kohta).

52      Tästä seuraa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että syytetyillä ei ollut, toisin kuin DHKP-C:llä, kiistatta oikeutta vaatia kyseistä luetteloon sisällyttämistä kumottavaksi EY 230 artiklan nojalla.

53      Tämän tuomion 20 kohdassa yksilöityjen säännösten pätevyyden arvioinnista SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden kannalta on todettava, että tätä velvollisuutta sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen luetteloon sisällyttämiseen, mitä sitä paitsi ei ole epäillyt yksikään niistä asianosaisista ja muista osapuolista, jotka ovat osallistuneet unionin tuomioistuimessa pidettyyn menettelyyn.

54      Perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on mahdollistaa yhtäältä, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat arvioida, onko se perusteltu, ja toisaalta, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-346/03 ja C-529/03, Atzeni ym., tuomio 23.2.2006, Kok., s. I-1875, 73 kohta ja asia C-370/07, komissio v. neuvosto, tuomio 1.10.2009, 37 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

55      Tässä tapauksessa on huomattava, kuten neuvosto vahvisti istunnossa, että yhdessäkään tämän tuomion 20 kohdassa mainituista säännöksistä ei ole perusteluja niiden laillisten edellytysten osalta, joilla asetusta N:o 2580/2001 voidaan soveltaa DHKP-C:hen, eikä varsinkaan sen osalta, onko kyseessä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös, eikä kyseisissä säännöksissä ole myöskään esitetty niitä erityisiä ja konkreettisia syitä, joiden perusteella neuvosto katsoi, että DHKP-C:n sisällyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon oli aiemmin tai edelleen perusteltua.

56      Syytetyillä ei siten ole käytössään niitä tietoja, joita he tarvitsevat voidakseen tutkia, oliko perusteltua, että DHKP-C sisällytetään mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon 29.6.2007 edeltävänä ajanjaksona, ja voidakseen erityisesti tutkia kyseiseen sisällyttämiseen johtaneiden seikkojen paikkansapitävyyden ja merkityksellisyyden, vaikka kyseinen luetteloon sisällyttäminen on osaltaan perustana syytettyjä vastaan esitetylle syytteelle. Neuvosto myönsi istunnossa, että myös kyseisillä syytetyillä on oikeus saada tietää tällaisen luetteloon sisällyttämisen perustelut.

57      Se, että luetteloon sisällyttämistä ei ole perusteltu, on myös omiaan estämään kyseisen sisällyttämisen aineellista lainmukaisuutta koskevan asianmukaisen tuomioistuinvalvonnan, jossa tutkitaan erityisesti tosiseikat sekä niiden tueksi esitetyt näyttö ja tiedot. On kuitenkin niin, kuten F korosti istunnossa, että tällaisen valvonnan mahdollisuus on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa oikea tasapaino kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskevien vaatimusten ja perusvapauksien ja -oikeuksien suojan välille.

58      Generalbundesanwalt kuitenkin katsoo, että mikäli DHKP-C:tä ei sisällytetty pätevästi asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon 29.6.2007 edeltävänä ajanjaksona, luetteloon sisällyttäminen tehtiin joka tapauksessa päteväksi taannehtivasti sen menettelyn nojalla, jota käytettiin päätöksen 2007/445 tekemiseen ja jossa kyseinen sisällyttäminen perusteltiin.

59      On kuitenkin katsottava, että vaikka oletettaisiinkin, että neuvosto pyrki päätöksen 2007/445 tehdessään korjaamaan sen, ettei kyseistä luetteloon sisällyttämistä ollut perusteltu 29.6.2007 edeltävän ajanjakson osalta, mainittu päätös ei voi missään tapauksessa olla osaltaan perustana yhdessä AWG:n 34 §:n 4 momentin kanssa rikostuomiolle, joka määrätään kyseisenä ajanjaksona tehdyistä teoista, koska muutoin loukattaisiin periaatetta, jonka mukaan säännökset, joihin tällainen tuomio voi perustua, eivät saa olla taannehtivia (ks. analogisesti asia 63/83, Kirk, tuomio 10.7.1984, Kok., s. 2689, Kok. Ep. VII, s. 605, 21 ja 22 kohta; asia C-331/88, Fedesa ym., tuomio 13.11.1990, Kok., s. I-4023, 44 kohta ja yhdistetyt asiat C-387/02, C-391/02 ja C-403/02, Berlusconi ym., tuomio 3.5.2005, Kok., s. I-3565, 74–78 kohta).

60      Jos nimittäin päätöksessä 2007/445 voitaisiin pääasiassa esittää perustelut tämän tuomion 20 kohdassa yksilöityjen niiden päätösten tueksi, jotka olivat pätemättömiä 29.6.2007 edeltävänä ajanjaksona, se olisi de facto osaltaan perustana rikostuomiolle, joka määrätään kyseisenä ajanjaksona tehdyistä teoista, vaikka päätöstä 2007/445 ei vielä tuolloin ollut tehty.

61      Näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on pääasian yhteydessä jättää soveltamatta tämän tuomion 20 kohdassa mainitut säännökset, eivätkä nämä säännökset siten voi olla osaltaan perustana syytettyjä vastaan nostetuille syytteille 29.6.2007 edeltävän ajanjakson osalta.

62      Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että DHKP-C:n sisällyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon on pätemätön, eikä se siten voi olla osaltaan perustana rikostuomiolle, joka liittyy mainitun asetuksen väitettyyn rikkomiseen, 29.6.2007 edeltävän ajanjakson osalta.

 Toinen ja kolmas kysymys

63      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 2580/2001 2 ja 3 artiklaa tulkittava siten, että ne koskevat sitä, että tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevan oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön jäsen välittää kyseiselle oikeushenkilölle, ryhmälle tai yhteisölle varoja, muita rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja, jotka on kerätty tai saatu ulkopuolisilta henkilöiltä.

64      Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella näillä kahdella kysymyksellä tiedustellaan, tarkoittavatko sen kaltaiset teot, joilla syytetyt ovat DHKP-C:n jäseninä välittäneet tälle ja tarkemmin sanoen sen johdolle varoja, jotka on saatu kolmansilta henkilöiltä vuosittaisissa lahjoitusten keräämiseen tähtäävissä kampanjoissa sekä tapahtumissa ja julkaisujen myynnissä, sitä, että tällaiset varat on luovutettu kyseisen järjestön käyttöön asetuksessa N:o 2580/2001 tarkoitetulla tavalla.

65      Tästä on heti aluksi todettava Ranskan hallituksen tavoin, että mainitun asetuksen 2 ja 3 artiklan sanamuodossa ei ole mitään sellaista, minkä perusteella voitaisiin olettaa, että kyseisiä säännöksiä ei sovelleta kyseisen kaltaisiin tekoihin.

66      Päinvastoin on niin, että asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ilmaistu kielto on muotoiltu erityisen laajasti (ks. analogisesti asia C-117/06, Möllendorf ja Möllendorf-Niehuus, tuomio 11.10.2007, Kok., s. I-8361, 50 kohta).

67      Ilmaisulla ”luovuttaa – – käyttöön” on laaja merkitys, ja se kattaa kaikki toimet, jotka ovat tarpeen, jotta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittu henkilö, ryhmä tai yhteisö voi todella saada täyden määräämisvallan kyseessä oleviin varoihin, muihin rahoituksen lähteisiin tai taloudellisiin resursseihin (ks. analogisesti em. asia Möllendorf ja Möllendorf-Niehuus, tuomion 51 kohta).

68      Tällainen merkitys ei riipu siitä, onko kyseessä olevan käyttöön luovuttajan ja tällaisen luovuttamisen vastaanottajan välillä jokin side. Kuten Generalbundesanwalt katsoo ja toisin kuin F väittää, asetuksen N:o 2580/2001 eri kieliversioissa ei ole mitään seikkaa, jonka perusteella kyseinen merkitys ei kattaisi sitä, että kyseisessä luettelossa mainitun järjestön jäsen välittää varoja tälle järjestölle.

69      Asetukseen N:o 2580/2001 sisältyvällä ”varojen, muiden rahoituksen lähteiden ja taloudellisten resurssien” käsitteelläkin on tästä käsitteestä mainitun asetuksen 1 artiklan 1 alakohdassa annetun määritelmän mukaan laaja merkitys, joka kattaa kaikenlaisen omaisuuden sen hankintatavasta riippumatta. Tämän osalta on merkityksetöntä, onko kyse omista varoista vai kolmansilta henkilöiltä kerätyistä tai saaduista varoista.

70      On lisättävä, että asetuksen N:o 2580/2001 tulkinnassa on otettava huomioon yhteisen kannan 2001/931, joka tällä asetuksella sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan on tarkoitus panna täytäntöön, sanamuoto ja tarkoitus.

71      Tämän yhteisen kannan 3 artiklassa ilmaistu kielto on sanamuodoltaan aivan yhtä yleinen kuin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto. Lisäksi kyseisen yhteisen kannan 1 artiklan 3 kohdassa, johon mainitun asetuksen 1 artiklan 4 alakohdassa viitataan, annetaan laaja merkitys ”terroriteon” käsitteelle, joka kattaa sen iii alakohdan k alakohdan mukaan terroristiryhmän toiminnan ”rahoittamisen jollakin tavalla”.

72      Kuten Euroopan komissio katsoo, asetuksen N:o 2580/2001 tulkinta edellyttää myös, että otetaan huomioon päätöslauselman 1373 (2001), johon mainitun asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa viitataan, sanamuoto ja tarkoitus (ks. analogisesti em. asia Möllendorf ja Möllendorf-Niehuus, tuomion 54 kohta ja asia C-340/08, M ym., tuomio 29.4.2010, 45 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

73      Kyseisen päätöslauselman 1 kohdan d alakohdassa määrätään yleisestä kiellosta muun muassa luovuttaa varoja sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen käyttöön, jotka toteuttavat tai yrittävät toteuttaa terroritekoja. Saman päätöslauselman 1 kohdan b alakohdassa määrätään lisäksi, että valtioiden ”on tehtävä rangaistavaksi se, että niiden kansalaiset toimittavat tai keräävät tai että niiden alueella toimitetaan tai kerätään tarkoituksellisesti millä tahansa keinolla suoraan tai välillisesti varoja, joita pyritään käyttämään tai joita tiedetään käytettävän terroritekojen toteuttamiseen”.

74      Tämän tuomion 71 ja 73 kohdassa mainittujen säännösten ja määräysten laaja ja yksiselitteinen sanamuoto vahvistaa, että asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 kohdan b alakohta kattaa toisessa ja kolmannessa kysymyksessä tarkoitetun kaltaiset teot.

75      Kuten komissio katsoo, edellä esitettyä analyysiä ei kyseenalaista syytettyjen väite, jonka mukaan kyseessä olevat varat olivat jo heti sen jälkeen, kun ne olivat syytettyjen hallussa, laajemmassa mielessä DHKP-C:n käytettävissä, joten niiden myöhemmässä välittämisessä tämän järjestön johdolle ei syytettyjen mukaan ollut kyse niiden luovuttamisesta kyseisen järjestön käyttöön asetuksessa N:o 2580/2001 tarkoitetulla tavalla.

76      Kun nimittäin otetaan erityisesti huomioon DHKP-C:n rakenne, sillä se koostuu, kuten Generalbundesanwalt sen esitti istunnossa, johdon keskuselimistä ja neljästä pääjaoksesta, jotka koostuvat kansallisista, alueellisista ja paikallisista alajaoksista, pelkästään sen perusteella, että kyseisen järjestön jäsenillä on hallussaan ulkopuolisilta henkilöiltä saatuja varoja, ei voida katsoa, että kyseistä järjestöä, joka mainitaan sellaisenaan asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, edustavalla johdolla itsellään on kyseiset varat käytössään. Tässä tapauksessa näiden samojen varojen välittäminen kyseiselle johdolle oli tarpeen, jotta DHKP-C todella sai täyden määräämisvallan, jota sillä ei siihen asti ollut, kyseisiin varoihin tavoitteidensa toteuttamista varten.

77      Siitä syytettyjen väittämästä seikasta, että ei ole osoitettu, että DHKP-C todella on käyttänyt syytettyjen välittämiä varoja terroritoiminnan rahoittamiseen, on korostettava, että tämä seikka on sekä asetuksen N:o 2580/2001 1 artiklan 1 alakohtaan sisältyvän määritelmän että tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon perusteella merkityksetön. Varoista, jotka on luovutettu mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevan järjestön käyttöön, aiheutuu sellaisenaan vaara siitä, että ne käytetäänkin muuhun tarkoitukseen eli terroritoiminnan tukemiseen (ks. analogisesti em. asia M ym., tuomion 57 kohta). Kyseisen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty kielto koskee siten tällaista käyttöön luovuttamista, ja tästä luovuttamisesta voidaan määrätä sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia riippumatta siitä, onko osoitettu, että kyseessä oleva järjestö todella on käyttänyt kyseisiä varoja terroritoimintaan.

78      Unionin tuomioistuimessa esittämissään huomautuksissa F väittää vielä, että se, että yhteinen kanta 2001/931 ja asetus N:o 2580/2001 eivät koske, toisin kuin päätöslauselma 1373 (2001), varojen keräämistä mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevan henkilön, ryhmän tai yhteisön hyväksi, ilmentää unionin lainsäätäjän tarkoitusta jättää tällainen teko kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

79      On kuitenkin todettava, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ja kuten Generalbundesanwalt vahvisti istunnossa, että syyte ei koske varojen keräämistä sellaisenaan vaan tällaisen toiminnan tulojen välittämistä järjestölle, jonka jäseniä syytetyt ovat.

80      Toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se koskee sitä, että asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevan oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön jäsen välittää kyseiselle oikeushenkilölle, ryhmälle tai yhteisölle varoja, muita rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja, jotka on kerätty tai saatu ulkopuolisilta henkilöiltä.

 Oikeudenkäyntikulut

81      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Devrimci Halk Kurtulus Partisi-Cephesin (DHKP-C) sisällyttäminen tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon on pätemätön, eikä se siten voi olla osaltaan perustana rikostuomiolle, joka liittyy mainitun asetuksen väitettyyn rikkomiseen, 29.6.2007 edeltävän ajanjakson osalta.

2)      Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se koskee sitä, että asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevan oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön jäsen välittää kyseiselle oikeushenkilölle, ryhmälle tai yhteisölle varoja, muita rahoituksen lähteitä tai taloudellisia resursseja, jotka on kerätty tai saatu ulkopuolisilta henkilöiltä.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.