25.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 272/49

—

neuvoston 23.6.2008 tekemän päätöksen 2008/475/EY Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä koskevassa liitteessä olevan B kohdan 4 alakohta on kumottava niiltä osin kuin kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan Bank Melli Iraniin ja sen tytäryhtiöihin ja sivuliikkeisiin

—

toissijaisesti on EY 241 artiklan perusteella todettava, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa voida soveltaa 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen 423/2007 15 artiklan 2 kohtaa ja 7 artiklan 2 kohtaa

—

neuvosto on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

—

EY:n perustamissopimuksen olennaisten muotomääräysten ja perustamissopimuksen soveltamista koskevien oikeussääntöjen rikkomista, harkintavallan väärinkäyttöä sekä yhteisen kannan 2007/140/YUTP (2) 7 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämistä, koska kanteen kohteena oleva päätös on tehty ottamatta huomioon yhteisen kannan 2007/140/YUTP 7 artiklan 2 kohtaan sisältyvää yksimielistä päätöksentekoa koskevaa sääntöä

—

edelliseen nähden liitännäisesti väitettä, joka liittyy siihen, että asetuksen N:o 423/2007 (3) 15 artiklan 2 kohta, jossa säädetään määräenemmistöpäätöksistä, on lainvastainen

—

yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, koska neuvosto on päättänyt kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä soveltamatta kuitenkaan kyseistä toimenpidettä muihin samanlaisessa tilanteessa oleviin iranilaisiin pankkeihin

—

suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, koska neuvosto on päättänyt kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, vaikka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1803 (2008) valtioita on ainoastaan pyydetty olemaan tarkkaavaisia sellaisten toimien osalta, joita niiden alueella sijaitsevat rahoituslaitokset harjoittavat Iraniin sijoittautuneiden pankkien, mukaan lukien kantajan kanssa

—

puolustautumisoikeuksien, kuulluksi tulemista koskevan oikeuden ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista, koska i) päätöslauselmassa 1803 (2008) valtioita on ainoastaan pyydetty olemaan tarkkaavaisia ja ii) Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston aikaisemmat päätöslauselmat (päätöslauselmat 1737 (2006) ja 1747 (2007)) eivät koskeneet kantajaa; lisäksi niitä seikkoja, joita on pidetty kantajan vastaisina, ei ole annettu kantajalle tiedoksi

—

omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden loukkaamista

—

asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan rikkomista, koska neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa yksilöidyt ja nimenomaiset syyt päätökselleen suhteessa päätöslauselmaan 1803 (2008) sisältyvään tarkkaavaisuutta koskevaan velvollisuuteen ja suhteessa muille iranilaisille pankeille varattuun kohteluun

—

yhteisön toimivaltuuksien rikkomista, koska kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä on pidettävä rikosoikeudellisen seuraamuksen kaltaisena seuraamuksena, erityisesti sen takia, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa ole kyse Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman täytäntöönpanosta, koska päätöslauselma 1803 (2008) ei sisällä tällaista jäädyttämistä koskevaa toimenpidettä.