Valitus, jonka Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt 20.5.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-215/06, American Clothing Associates v. SMHV, 28.2.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-208/08 P)

(2008/C 209/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli: American Clothing Associates SA

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, jonka mukaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, luettuna yhdessä teollisoikeuksien suojelemista koskevan 20.3.1883 tehdyn Pariisin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna (2), 6 ter artiklan kanssa, on sovellettu virheellisesti. Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, valittajan mukaan viimeksi mainittua artiklaa, johon yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan h alakohdassa viitataan, sovelletaan nimittäin erotuksetta tavaramerkkeihin, jotka kuvaavat tavaroita, ja tavaramerkkeihin, jotka kuvaavat palveluita.

Tältä osin valittaja toteaa ensiksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklaa sanamuodon mukaisesti ja asiayhteydestään irrotettuna ottamatta huomioon tämän määräyksen ja koko yleissopimuksen henkeä, jossa sen jälkeen, kun sitä on muutettu 31.10.1958 allekirjoitetulla Lissabonin sopimuksella, määrätään, että kaikkia tehtaan- tai kauppamerkkeihin liittyviä määräyksiä sovelletaan myös palvelumerkkeihin, lukuun ottamatta tiettyjä määräyksiä, joita ei sovelleta käsiteltävänä olevassa asiassa.

Valittaja väittää toiseksi, että yhteisön lainsäätäjä kiistää sen, että olisi tarpeen erottaa toisistaan tavaroita ja palveluja kuvaavat tavaramerkit, sillä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 29 artiklassa, jolla pannaan täytäntöön Pariisin yleissopimuksen 4 A artikla, joka koskee etuoikeutta, mainitaan nimenomaisesti palvelut, joiden osalta on tehty tavaramerkkihakemus.

Kolmanneksi valittaja toteaa, että toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, Genevessä 27.10.1994 tehdyn, tavaramerkkioikeutta koskevan sopimuksen 16 artiklaa on tulkittava siten, että siinä selvennetään Pariisin yleissopimuksen soveltamisalaa laajentamatta sitä tilanteisiin, jotka Pariisin yleissopimuksessa, sellaisena kuin sen sanamuoto on tällä hetkellä, rajataan pois.

Lopuksi valittaja korostaa, että viimeaikaisessa tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin myönsi ainakin implisiittisesti, että Pariisin yleissopimuksessa velvoitetaan kohtelemaan tuotemerkkejä ja palvelumerkkejä yhdenvertaisesti.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

(2)  Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, osa 828, nro 11847, s. 108.