This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62007TN0288
Case T-288/07: Action brought on 30 July 2007 — Alcan France v Commission
Asia T-288/07: Kanne 30.7.2007 — Alcan France v. komissio
Asia T-288/07: Kanne 30.7.2007 — Alcan France v. komissio
EUVL C 235, 6.10.2007, p. 17–17
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
6.10.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 235/17 |
Kanne 30.7.2007 — Alcan France v. komissio
(Asia T-288/07)
(2007/C 235/31)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Alcan France SAS (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Thill-Tayara)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Kantajan vaatimukset
|
— |
Riidanalainen komission päätös on julistettava mitättömäksi ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on todettava, että kyseessä oleva toimenpide ei ole valtiontuki tai toissijaisesti, että kyseisen tuen takaisinperintä olisi luottamuksensuojan periaatteen ja kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen vastaista. |
|
— |
Riidanalaisen päätöksen 1 artikla, jossa riidanalainen toimenpide katsotaan valtiontueksi, on kumottava. |
|
— |
Riidanalaisen päätöksen 2 ja 3 artikla, joissa tukitoimenpide katsotaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, on kumottava. |
|
— |
Riidanalaisen päätöksen 4-6 artikla, joissa määrätään tuen takaisinperinnästä, on kumottava. |
|
— |
Komissio on velvoitettava korvaamaan kantajalle riidanalaisesta päätöksestä aiheutuneet kulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Neuvosto antoi jäsenvaltioille 30.6.1997 komission ehdotuksesta ja direktiivissä 92/81/ETY (1) säädetyn menettelyn mukaisesti luvan soveltaa alennettuja valmisteverokantoja tai olemassa olevia valmisteverovapautuksia tiettyihin erityistarkoituksiin käytettäviin kivennäisöljyihin tai jatkaa niiden soveltamista mainittuihin öljyihin. Neljällä myöhemmin tekemällään päätöksellä komissio pidensi tämän luvan voimassaoloa ja viimeinen lupakausi päättyi 31.12.2006. Ranskalle oli annettu lupa soveltaa mainittuja alennuksia tai verovapautuksia Gardannen alueella alumiinioksidin valmistuksessa polttoaineena käytettyyn raskaaseen polttoöljyyn.
Komissio ilmoitti 30.12.2001 päivätyllä kirjeellä Ranskalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa säädetty menettely, joka koski Gardannen alueella alumiinioksidin valmistuksessa polttoaineena käytettyjen kivennäisöljyjen valmisteverovapautusta (2). Mainitun menettelyn johdosta komissio teki 7.12.2005 päätöksen 2006/323/EY, jossa se katsoi, että Gardannen alueella, Shannonin alueella ja Sardiniassa alumiinioksidin valmistuksessa polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen valmisteverovapautukset, jotka Ranska, Irlanti ja Italia ovat panneet täytäntöön, olivat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia, jotka olivat osittain yhteismarkkinoille soveltumattomia, ja määräsi näin ollen kyseessä olevat jäsenvaltiot perimään mainitut tuet takaisin (3).
Komissio päätti lopettaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski alumiinioksidin valmistuksessa käytettyjen raskaiden kivennäisöljyjen vapauttamista valmisteverosta 1.1.2004 alkavalla ajanjaksolla. Komissio teki 7.2.2007 Gardannessa, Shannonin alueella ja Sardiniassa alumiinioksidin valmistuksessa polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen valmisteverovapautuksesta, jonka Ranska, Irlanti ja Italia ovat myöntäneet (valtiontuet N:o C 78-79-80/2001), päätöksen K(2007) 286 lopullinen. Kyseessä oleva päätös on nyt käsiteltävänä olevalla kanteella riitautettu päätös.
Kanteensa tueksi kantaja tuo esiin aluksi sen, että päätös on mitätön muotovirheen vuoksi, koska Ranskaa ei ole vaadittu esittämään EY 88 artiklassa tarkoitettuja huomautuksiaan, koska kantajan mukaan vuoden 2004 jälkeistä aikaa koskeva toinen menettely on aloitettu käyttäen verukkeena 7.12.2005 päivätyn päätöksen perusteluja.
Asiakysymyksen osalta kantaja vetoaa kahteen kumoamisperusteeseen.
Ensimmäisessä perusteessaan kantaja tuo esiin, että komissio on todennut EY 87 ja 88 artiklan vastaisen valtiontuen olemassaolon sekä siinä vaiheessa, jossa tutkitaan, onko kyseessä tuki että siinä vaiheessa, jossa tutkitaan tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille. Kantaja vetoaa ensimmäisessä perusteessaan myös siihen, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 659/1999 (4) 1 artiklan c kohtaa sekä tehnyt virheitä tuen valikoivuutta koskevan perusteen soveltamisessa. Kantaja väittää myös, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat ristiriitaisia ja riittämättömiä, mikä on EY 253 artiklan vastaista. Kantaja väittää lisäksi, että oikeusperusta, johon komissio on nojautunut todetessaan tuen olevan yhteismarkkinoille soveltumaton, on virheellinen, koska kantajan mukaan valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen (5) soveltamisedellytykset eivät täyttyneet.
Toisessa toissijaisessa perusteessaan kantaja väittää, että komission määräämä tuen takaisinperintä loukkaa luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.
(1) Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19.10.1992 annettu neuvoston direktiivi.
(2) Julkaistu 2.2.2002 ilmestyneessä EYVL:ssä C 30.
(3) Päätös K (2005) 4436 lopullinen, valtiontuet N:o C 78-79-80/2001, EUVL 2006, L 119, s. 12.
(4) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, EYVL L 83, s. 1.
(5) Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle, EYVL 2001 C 37, s. 3.