This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62007FO0146
Order of the Civil Service Tribunal (First Chamber) of 31 March 2009.#Luigi Marcuccio v European Commission.#Case F-146/07.
Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 31.3.2009.
Luigi Marcuccio vastaan Euroopan komissio.
Asia F-146/07.
Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 31.3.2009.
Luigi Marcuccio vastaan Euroopan komissio.
Asia F-146/07.
Oikeustapauskokoelma – Henkilöstöasiat 2009 I-A-1-00069; II-A-1-00363
ECLI identifier: ECLI:EU:F:2009:28
VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
31 päivänä maaliskuuta 2009
Asia F-146/07
Luigi Marcuccio
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Tutkintapyyntö, joka koskee onnettomuutta, johon kantaja väittää joutuneensa – Vahingonkorvauskanne – Selvästi täysin perusteeton kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta erityisesti kumoamaan komission päätöksen olla hyväksymättä hänen vaatimustaan tutkinnan aloittamisesta tapauksessa, joka sattui silloin, kun hänet oli lähetetty komission Angolassa sijaitsevaan edustustoon, sekä hänen vaatimustaan tämän tapauksen yhteydessä tapahtuneen vahingon korvaamisesta.
Ratkaisu: Kanne jätetään osittain tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osittain hylätään, koska sen oikeudelliset perusteet selvästi puuttuvat. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Oikeuden vanhentuminen – Määräajan alkaminen uudelleen – Edellytys – Uusi tosiseikka
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
Mahdollisuus esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus ei anna virkamiehelle oikeutta jättää noudattamatta hallinnollisen valituksen esittämistä ja kanteen nostamista koskevia henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja siten, että hän kyseenalaistaa epäsuorasti vaatimuksen esittämällä aikaisemman päätöksen, jota ei ollut riitautettu määräajassa. Tästä seuraa, että ainoastaan uusien ja olennaisten tosiseikkojen olemassaolo voi olla perusteena lopulliseksi tulleen aikaisemman päätöksen uudelle tutkimiselle.
(ks. 39 ja 47 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 232/85, Becker v. komissio, 13.11.1986 (Kok., s. 3401, 8 kohta)