Asia C-459/03

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Irlanti

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus – XII osa – Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen – Kyseisessä yleissopimuksessa määrätty riitojenratkaisujärjestelmä – Välitysoikeudellinen menettely, jonka Irlanti on aloittanut kyseisen järjestelmän mukaisesti Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan – Riita, joka koskee Sellafieldissä (Yhdistynyt kuningaskunta) toimivaa MOX-laitosta – Irlanninmeri – EY 292 ja EA 193 artikla – Sitoumus ratkaista perustamissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain tässä sopimuksessa määrätyllä tavalla – Jaetun toimivallan sopimus – Yhteisön toimivalta – EY 10 ja EA 192 artikla – Yhteistyövelvoite

Julkisasiamies M. Poiares Maduron ratkaisuehdotus 18.1.2006 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 30.5.2006 

Tuomion tiivistelmä

1.     Kansainväliset sopimukset – Yhteisön tekemät sopimukset – Merioikeusyleissopimus

(EY 175 artiklan 1 kohta ja EY 176 artikla)

2.     Kansainväliset sopimukset – Yhteisön tekemät sopimukset – Merioikeusyleissopimus

(EY 220, EY 227 ja EY 292 artikla)

3.     Jäsenvaltiot – Velvoitteet

(EY 227 ja EY 292 artikla; EA 142 ja EA 193 artikla)

4.     Jäsenvaltiot – Velvoitteet – EY 10 artiklasta johtuva yleinen velvollisuus

(EY 10 ja EY 292 artikla)

5.     Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvoite

(EY 10 artikla; EA 192 artikla)

1.     EY 175 artiklan 1 kohta on asianmukainen oikeusperusta kansainvälisten ympäristönsuojelusopimusten tekemiselle yhteisön puolesta. Kuten EY 176 artiklassa täsmennetään, tällainen yhteisön ulkoinen toimivalta ympäristönsuojelun alalla ei ole yksinomainen vaan todellakin lähtökohtaisesti jaettu toimivalta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä. Se, kuuluuko jaetun toimivallan sopimuksen määräys yhteisön toimivaltaan, koskee kuitenkin yhteisön ulkoisen toimivallan antamista ja siis sen koko olemassaoloa kyseisellä alalla eikä sitä, onko toimivalta luonteeltaan yksinomainen vai jaettu. Tästä seuraa, että yhteisön ulkoisen toimivallan olemassaolo meriympäristön suojelun alalla ei lähtökohtaisesti riipu sellaisten johdetun oikeuden toimien antamisesta, joissa säädettäisiin kyseessä olevasta asiasta ja joihin jäsenvaltioiden osallistuminen kyseessä olevan sopimuksen tekemistä koskevaan menettelyyn voisi vaikuttaa. Yhteisö nimittäin voi tehdä ympäristönsuojelua koskevia sopimuksia, vaikka näiden sopimusten alaan kuuluvista nimenomaisista asioista ei vielä säädettäisikään tai säädettäisiin vain hyvin rajoitetusti yhteisön lainsäädännössä, johon kyseiset sopimukset eivät siten voi vaikuttaa.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen nimenomaisessa yhteydessä toteamus jaetun toimivallan siirtymisestä yhteisölle edellyttää kuitenkin merioikeusyleissopimuksen kyseessä olevien määräysten alaan kuuluvissa asioissa yhteisön sääntöjen olemassaoloa, olipa näiden sääntöjen ulottuvuus ja luonne mikä tahansa. Merien pilaantumisen ehkäisemistä koskevien merioikeusyleissopimuksen määräysten, erityisesti kyseisen yleissopimuksen 123, 192, 193, 194, 197, 206, 207, 211 ja 213 artiklan, alaan kuuluvia asioita säännellään erittäin laajasti yhteisön toimissa, joista useat lisäksi mainitaan nimenomaisesti neuvoston päätöksen 98/392, jolla merioikeusyleissopimus hyväksyttiin yhteisön puolesta, liitteenä olevan yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäyksessä. Tästä seuraa, että merioikeusyleissopimuksen kyseiset määräykset kuuluvat siihen yhteisön toimivaltaan, jota tämä päätti käyttää tullessaan kyseisen yleissopimuksen sopimuspuoleksi, joten kyseiset määräykset ovat yhteisön oikeusjärjestykseen kuuluvia sääntöjä. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kyseisten määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat ja arvioimaan sitä, onko jäsenvaltio noudattanut kyseisiä määräyksiä.

(ks. 90, 92–95, 108, 110, 120 ja 121 kohta)

2.     Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen kaltaisella kansainvälisellä sopimuksella ei voida loukata perustamissopimuksissa määrättyä toimivaltajärjestelmää ja siten yhteisön oikeusjärjestyksen, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo EY 220 artiklan nojalla, itsenäisyyttä. Tämä yhteisöjen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta vahvistetaan EY 292 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ratkaisemaan EY:n perustamissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain tässä sopimuksessa määrätyllä tavalla. Lisäksi merioikeusyleissopimuksen avulla voidaan juuri välttyä tällaiselta yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaisen toimivallan loukkaamiselta ja siten suojella yhteisön oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä. Merioikeusyleissopimuksen 282 artiklasta nimittäin ilmenee, että EY:n perustamissopimukseen sisältyvä riitojenratkaisujärjestelmä on siksi, että siinä määrätään jäsenvaltioiden välisten riitojen ratkaisemista koskevista sitoviin päätöksiin johtavista menettelyistä, lähtökohtaisesti ensisijainen merioikeusyleissopimuksen XV osaan sisältyvään järjestelmään nähden.

Tästä seuraa, että EY 220 ja EY 292 artikla estävät saattamasta merioikeusyleissopimuksen liitteen VII mukaisesti perustetun välitystuomioistuimen ratkaistavaksi riitaa, joka koskee merioikeusyleissopimuksen sellaisten määräysten tulkintaa tai soveltamista, jotka kuuluvat siihen yhteisön toimivaltaan, jota tämä käytti merioikeusyleissopimukseen liittyessään, joten kyseiset määräykset ovat erottamaton osa yhteisön oikeusjärjestystä. Lisäksi riita, jossa ovat vastakkain kaksi jäsenvaltiota sellaisen väitteen osalta, jonka mukaan merioikeusyleissopimuksen sisältämiä yhteisön oikeuden velvoitteita ei ole noudatettu, on ilmiselvästi ratkaistava jollakin niistä EY 292 artiklassa tarkoitetuista riitojenratkaisutavoista, joista EY:n perustamissopimuksessa määrätään, eli riita on ratkaistava EY 227 artiklassa määrätyssä menettelyssä.

(ks. 123–126, 128 ja 133 kohta)

3.     Se, että jäsenvaltio saattaa EY:n perustamissopimuksen ja Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia yhteisön oikeuden toimia tulkittaviksi ja sovellettaviksi muussa tuomioistuimessa kuin yhteisöjen tuomioistuimessa, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen liitteen VII mukaisesti perustetussa välitystuomioistuimessa, sellaisen menettelyn yhteydessä, jossa vaaditaan sen toteamista, että toinen jäsenvaltio on rikkonut kyseisten toimien säännöksiä ja määräyksiä, on vastoin jäsenvaltioilla olevaa EY 292 ja EA 193 artiklaan perustuvaa velvollisuutta kunnioittaa yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista riidat, jotka koskevat yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten tulkintaa ja soveltamista, erityisesti käyttämällä EY 227 ja EA 142 artiklassa määrättyjä menettelyjä sen toteamiseksi, että jokin toinen jäsenvaltio on rikkonut kyseisiä säännöksiä ja määräyksiä. Lisäksi näissä olosuhteissa menettelyn aloittaminen ja jatkaminen välitystuomioistuimessa merkitsevät ilmiselvää riskiä siitä, että loukataan perustamissopimuksissa määrättyä toimivaltajärjestystä ja siis yhteisön oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

(ks. 151, 152 ja 154 kohta)

4.     EY 292 artiklassa määrättyä jäsenvaltioiden velvollisuutta käyttää yhteisön tuomioistuinjärjestelmää ja kunnioittaa tämän järjestelmän peruspiirteenä olevaa yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa on pidettävä EY 10 artiklasta johtuvan jäsenvaltioiden yleisen lojaalisuusvelvollisuuden erityisenä ilmentymänä. Näin ollen ei ole tarpeen todeta EY 10 artiklan määräyksiin sisältyvien yleisten velvollisuuksien noudattamatta jättämistä, jos jo on todettu niiden yhteisön oikeuden mukaisten erityisten velvollisuuksien noudattamatta jättäminen, joita jäsenvaltio on velvollinen noudattamaan EY 292 artiklan nojalla.

(ks. 169 ja 171 kohta)

5.     Jäsenvaltioilla ja yhteisön toimielimillä on velvollisuus tiiviiseen yhteistyöhön täyttäessään niitä sitoumuksiaan, jotka ne ovat ottaneet vastuulleen jaetun toimivallan sopimuksen tekemistä koskevan jaetun toimivallan nojalla. Asia on näin erityisesti silloin, kun riita koskee lähinnä sellaisia jaetun toimivallan sopimuksesta johtuvia sitoumuksia, jotka kuuluvat alaan, jolla yhtäältä yhteisön ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivalta voi olla hyvin limittäistä. Se, että tällainen riita saatetaan Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen liitteen VII mukaisesti perustetun välitystuomioistuimen kaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, sisältää riskin siitä, että muu tuomioistuin kuin yhteisöjen tuomioistuin lausuu niiden velvollisuuksien ulottuvuudesta, jotka jäsenvaltioilla on yhteisön oikeuden nojalla.

Näin ollen jaetun toimivallan sopimuksen mukaisesta tiiviin yhteistyön velvoitteesta seuraa jäsenvaltiolle velvollisuus informoida ja kuulla yhteisön toimivaltaisia toimielimiä ennen kuin se aloittaa merioikeusyleissopimuksen mukaisen menettelyn riidan ratkaisemiseksi.

(ks. 175–177 ja 179 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

30 päivänä toukokuuta 2006 (*)

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus – XII osa – Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen – Kyseisessä yleissopimuksessa määrätty riitojenratkaisujärjestelmä – Välitysoikeudellinen menettely, jonka Irlanti on aloittanut kyseisen järjestelmän mukaisesti Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan – Riita, joka koskee Sellafieldissä (Yhdistynyt kuningaskunta) toimivaa MOX-laitosta – Irlanninmeri – EY 292 ja EA 193 artikla – Sitoumus ratkaista perustamissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain tässä sopimuksessa määrätyllä tavalla – Jaetun toimivallan sopimus – Yhteisön toimivalta – EY 10 ja EA 192 artikla – Yhteistyövelvoite

Asiassa C‑459/03,

jossa on kyse EY 226 ja EA 141 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 30.10.2003,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. J. Kuijper ja B. Martenczuk, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

jota tukee

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään C. Jackson ja C. Gibbs, joita avustaa R. Plender, QC, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

vastaan

Irlanti, asiamiehinään R. Brady ja D. O’Hagan, joita avustavat P. Sreenan ja E. Fitzsimons, SC, P. Sands, QC, ja N. Hyland, BL, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jota tukee

Ruotsin kuningaskunta, asiamiehenään K. Wistrand,

väliintulijana,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) ja J. Malenovský sekä tuomarit J.‑P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič, J. Klučka, U. Lõhmus ja E. Levits,

julkisasiamies: M. Poiares Maduro,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.11.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 18.1.2006 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Irlanti ei ole noudattanut EY 10, EY 292, EA 192 eikä EA 193 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on aloittanut Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (jäljempänä merioikeusyleissopimus) mukaisen riitojenratkaisumenettelyn Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan Sellafieldissä (Yhdistynyt kuningaskunta) sijaitsevan MOX-laitoksen osalta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2       Merioikeusyleissopimus, joka allekirjoitettiin Montego Bayssa (Jamaika) 10.12.1982, tuli voimaan 16.11.1994.

3       Merioikeusyleissopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 23.3.1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/392/EY (EYVL L 179, s. 1). Myös kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen.

4       Kun Irlanti ratifioi merioikeusyleissopimuksen 21.6.1996, tämä jäsenvaltio antoi seuraavan ilmoituksen:

”Irlanti muistuttaa antaneensa Euroopan yhteisön jäsenvaltiona yhteisölle toimivallan tietyissä yleissopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa. Yksityiskohtainen ilmoitus Euroopan yhteisölle annetun toimivallan luonteesta ja laajuudesta tehdään aikanaan yleissopimuksen IX liitteen määräysten mukaisesti.”

5       Päätöksen 98/392 johdanto-osan ensimmäisessä viittauskappaleessa todetaan seuraavaa:

”ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43, 113 ja 130 s artiklan 1 kohdan yhdessä 228 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen ja 3 kohdan toisen alakohdan kanssa”.

6       Kyseisen päätöksen johdanto-osan kolmannessa, viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”yleissopimuksen liitteessä IX olevassa 3 artiklassa määrätyt ja sopimuksen 4 artiklan 4 kappaleessa viitatut edellytykset sille, että Euroopan yhteisö voi tallettaa virallista vahvistamista koskevan asiakirjansa, ovat täyttyneet,

– –

yleissopimus – – olisi hyväksyttävä, jotta Euroopan yhteisöstä voisi toimivaltansa rajoissa tulla [sen] sopimuspuoli,

Euroopan yhteisön on virallista vahvistamista koskevan asiakirjan lisäksi talletettava ilmoitus, jossa eritellään yleissopimuksen – – alaan kuuluvat asiat, joiden osalta jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa yhteisölle – – ”

7       Päätöksen 98/392 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Hyväksytään Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus ja sen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus Euroopan yhteisön puolesta.

2.      Yleissopimuksen ja sopimuksen tekstit ovat liitteessä I.

3.      Euroopan yhteisön virallista vahvistamista koskeva asiakirja, joka on liitteessä II, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Siihen sisältyy yleissopimuksen 310 artiklan perusteella annettu ilmoitus ja toimivaltaa koskeva ilmoitus.”

8       Kyseisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa toimivaltaa koskevassa ilmoituksessa (jäljempänä yhteisön toimivaltaa koskeva ilmoitus) todetaan seuraavaa:

”Euroopan yhteisön toimivaltaa koskeva ilmoitus 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn yleissopimuksen XI osan soveltamiseen liittyvän sopimuksen alaan kuuluvien asioiden osalta

(Yleissopimuksen liitteessä IX olevan 5 artiklan 1 kappaleen ja sopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen nojalla annettu ilmoitus)

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen liitteessä IX olevan 5 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että kansainvälisen järjestön virallista vahvistamista koskevaan asiakirjaan on sisällyttävä ilmoitus, jossa eritellään yleissopimuksen alaan kuuluvat asiat, joiden osalta yleissopimuksen sopimuspuolina olevat järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa sille – –

– –

Euroopan yhteisöt perustettiin Pariisin sopimuksella (Euroopan hiili‑ ja teräsyhteisö) ja Rooman sopimuksilla (Euroopan talousyhteisö ja Euroopan atomienergiayhteisö), jotka allekirjoitettiin 18 päivänä huhtikuuta 1951 ja 25 päivänä maaliskuuta 1957. – – Perustamissopimukset muutettiin Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella, joka allekirjoitettiin Maastrichtissa 7 päivänä helmikuuta 1992 – –

– –

Edellä mainittujen määräysten mukaisesti tässä ilmoituksessa eritellään toimivalta, jonka jäsenvaltiot ovat siirtäneet yhteisölle perustamissopimusten nojalla yleissopimuksen – – alaan kuuluvissa asioissa.

– –

Yhteisöllä on tietyissä asioissa yksinomainen toimivalta, kun taas toisissa asioissa se jakaa toimivallan jäsenvaltioidensa kanssa.

1.      Asiat, joissa yhteisöllä on yksinomainen toimivalta:

–       yhteisö ilmoittaa, että sen jäsenvaltiot ovat siirtäneet sille toimivaltansa merien kalavarojen säilyttämisen ja hoidon osalta. Siten yhteisö päättää tällä alalla asiaankuuluvista säännöistä ja säännöksistä (joita jäsenvaltiot panevat täytäntöön) ja sopii toimivaltansa rajoissa ulkoisista sitoumuksista kolmansien valtioiden tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. – –

–       kauppa‑ ja tullipolitiikkansa perusteella yhteisöllä on toimivalta yleissopimuksen X ja XI osan sekä 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen sisältämien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten osalta.

2.      Asiat, joissa yhteisö jakaa toimivallan jäsenvaltioidensa kanssa:

–       kalastuksen osalta tietyt asiat, jotka eivät suoraan liity merien kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon, kuuluvat jaetun toimivallan piiriin, kuten esimerkiksi tutkimus, teknologinen kehitys ja kehitysyhteistyö,

–       muun muassa yleissopimuksen II, III, V, VII ja XII osaan kuuluvien merikuljetusta, meriliikenteen turvallisuutta ja merien pilaantumisen ehkäisemistä koskevien määräysten osalta yhteisöllä on yksinomainen toimivalta ainoastaan siinä määrin, kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset tai niiden täytäntöönpanemiseksi käyttöön otetut oikeudelliset välineet vaikuttavat yhteisön päättämiin yhteisiin sääntöihin. Jos yhteisön sääntöjä on olemassa, mutta niihin ei vaikuteta, kuten vain vähimmäisvaatimuksia asettavien yhteisön sääntöjen kohdalla, jäsenvaltioilla on toimivalta sen vaikuttamatta kuitenkaan yhteisön toimivaltaan tällä alalla. Muissa tapauksissa toimivalta kuuluu jäsenvaltioille.

Luettelo asiaan kuuluvista yhteisön säädöksistä on lisäyksessä. Niistä johtuvan yhteisön toimivallan ulottuvuus on arvioitava kunkin säädöksen täsmällisten säännösten mukaisesti ja erityisesti sen perusteella, missä määrin niissä säädetään yhteisistä säännöistä.

– –

Lisäys

Yleissopimuksessa ja sopimuksessa käsiteltyihin aiheisiin liittyvät yhteisön säädökset

–       Meriturvallisuuden ja merien pilaantumisen ehkäisemisen alalla

– –

Neuvoston direktiivi 93/75/ETY, annettu 13 päivänä syyskuuta 1993, vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavia aluksia koskevista vähimmäisvaatimuksista niiden ollessa matkalla yhteisön merisatamiin tai poistuessa sieltä (EYVL L 247, 5.10.1993, s. 19).

– –

–       Meriympäristön suojelun ja säilyttämisen alalla (Yleissopimuksen XII osa)

– –

Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40).

– –

–       Yleissopimukset, joissa yhteisö on osapuolena

Maalta peräisin olevan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, Pariisi, 14 päivänä kesäkuuta 1974 (neuvoston päätös 75/437/ETY, tehty 3 päivänä maaliskuuta 1975, julkaistu EYVL:ssä L 194, 25.7.1975, s. 5).

Maalta peräisin olevan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen muutospöytäkirja, Pariisi, 26 päivänä maaliskuuta 1986 (neuvoston päätös 87/57/ETY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1986, julkaistu EYVL:ssä L 24, 27.1.1987, s. 47).

– – ”

9       Merioikeusyleissopimuksen IX osa, jonka otsikkona on ”Suljetut tai puolisuljetut merialueet”, koostuu 122 ja 123 artiklasta, joissa määrätään seuraavaa:

”122 artikla

Määritelmä

Tässä yleissopimuksessa ’suljettu tai puolisuljettu merialue’ tarkoittaa lahtea, allasta tai merta, jota ympäröi kaksi tai useampia valtioita ja jota yhdistää kapeikko toiseen merialueeseen tai valtamereen tai joka muodostuu kokonaan tai pääasiassa kahden tai useamman rantavaltion aluemerestä ja talousvyöhykkeestä.

 123 artikla

Suljettuihin tai puolisuljettuihin merialueisiin rajautuvien valtioiden yhteistyö

Suljettuihin tai puolisuljettuihin merialueisiin rajautuvien valtioiden tulee toimia yhteistyössä käyttäessään tämän yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan ja täyttäessään sen mukaisia velvollisuuksiaan. Tätä varten ne pyrkivät suoraan tai asianomaisten alueellisten järjestöjen välityksellä:

– –

b)      koordinoimaan meriympäristön suojeluun ja säilyttämiseen liittyvien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa täytäntöönpanoa;

– – ”

10     Merioikeusyleissopimuksen XII osassa, jonka otsikkona on ”Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen”, on 1 osasto, jonka otsikkona on ”Yleisiä määräyksiä”. Tämä osasto sisältää 192–194 artiklan, joissa määrätään seuraavaa:

”192 artikla

Yleisvelvoite

Valtioilla on velvollisuus suojella ja säilyttää meriympäristöä.

193 artikla

Valtioiden täysivaltainen oikeus hyödyntää luonnonvarojaan

Valtioilla on täysivaltainen oikeus hyödyntää luonnonvarojaan ympäristöpolitiikkansa ja meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevan velvollisuutensa mukaisesti.

 194 artikla

Toimet meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi

1.      Valtiot ryhtyvät, yhdessä tai erikseen sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista, kaikkiin tämän yleissopimuksen mukaisiin toimiin, joita eri lähteistä peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvominen edellyttää. Tässä tarkoituksessa ne käyttävät mahdollisuuksiensa mukaan soveliaimpia käytettävissä olevia keinoja ja pyrkivät yhdenmukaistamaan menettelytapojaan.

2.      Valtiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin, joilla huolehditaan siitä, että niiden lainkäyttövaltaan tai valvontaan kuuluva toiminta ei aiheuta pilaantumisesta johtuvaa vahinkoa muille valtioille tai niiden ympäristölle ja että niiden lainkäyttövaltaan tai valvontaan kuuluvista onnettomuustapauksista tai toiminnasta johtuva pilaantuminen ei leviä niiden alueiden ulkopuolelle, joilla ne käyttävät täysivaltaisia oikeuksiaan tämän yleissopimuksen mukaisesti.

3.      Toimien, joihin tämän osan määräysten mukaan ryhdytään, tulee kohdistua kaikkiin lähteisiin, joista aiheutuu meriympäristön pilaantumista. Näillä toimilla tähdätään muun muassa seuraavanlaisen pilaantumisen mahdollisimman tehokkaaseen vähentämiseen:

a)      varsinkin vaikeasti häviävien myrkyllisten, vahingollisten tai haitallisten aineiden päästäminen meriympäristöön maalla sijaitsevista lähteistä, ilmasta käsin tai ilman kautta tai jätteen mereen laskemisella;

b)      alusten aiheuttama pilaantuminen; tähän liittyvät varsinkin toimet, joiden tarkoituksena on onnettomuuksien ehkäiseminen ja hätätilanteista selviytyminen, merellä tapahtuvan toiminnan turvallisuudesta huolehtiminen, tahallisten ja tahattomien päästöjen ehkäiseminen sekä alusten mallin, rakenteen, varusteiden, toiminnan ja miehityksen säänteleminen;

c)      pilaantuminen, joka aiheutuu merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyödyntämiseen käytettävistä laitteista ja välineistä. Tähän liittyvät varsinkin toimet, joiden tarkoituksena on onnettomuuksien ehkäiseminen ja hätätilanteista selviytyminen, merellä tapahtuvan toiminnan turvallisuudesta huolehtiminen sekä laitteiden ja välineiden mallin, rakenteen, varusteiden, toiminnan ja miehityksen säänteleminen;

d)      pilaantuminen, joka aiheutuu muista meriympäristössä toimivista laitteista ja välineistä; tähän liittyvät varsinkin toimet, joiden tarkoituksena on onnettomuuksien ehkäiseminen ja hätätilanteista selviytyminen, merellä tapahtuvan toiminnan turvallisuudesta huolehtiminen sekä laitteiden ja välineiden mallin, rakenteen, varusteiden, toiminnan ja miehityksen säänteleminen.

4.      Toimiessaan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi valtiot pidättyvät häiritsemästä aiheettomasti muiden valtioiden toimintaa näiden käyttäessä oikeuksiaan ja täyttäessä velvollisuuksiaan tämän yleissopimuksen mukaisesti.

5.      Tämän osan määräysten mukaisesti tulee ryhtyä myös tarpeellisiin toimiin, joita tarvitaan harvinaisten tai herkästi vaurioituvien luonnonjärjestelmien sekä harvinaistuneiden, vaarantuneiden tai erittäin uhanalaisten lajien ja muiden merielämän muotojen elinympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi.”

11     Merioikeusyleissopimuksen XII osan 4 osastoon, jonka otsikkona on ”Seuranta ja ympäristön tilan arviointi”, sisältyvissä 204–206 artiklassa määrätään seuraavaa:

”204 artikla

Pilaantumisvaaran ja pilaantumisen vaikutusten seuranta

1.      Valtiot pyrkivät muiden valtioiden oikeuksia loukkaamatta suoraan tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä havainnoimaan, mittaamaan, arvioimaan ja analysoimaan hyväksytyillä tieteellisillä menetelmillä meriympäristön pilaantumisvaaraa tai pilaantumisen seurauksia.

2.      Valtiot seuraavat erityisesti sellaisen toiminnan vaikutuksia, jonka ne sallivat tai jota ne itse harjoittavat, jotta ne voivat määrittää, aiheutuuko siitä todennäköisesti meriympäristön pilaantumista.

205 artikla

Selvitysten julkaiseminen

Valtiot julkaisevat 204 artiklan mukaisesti saatuja tietoja koskevat selvitykset tai toimittavat ne sopivin väliajoin toimivaltaisille kansainvälisille järjestöille, joiden tulee saattaa ne kaikkien valtioiden käyttöön.

206 artikla

Toiminnan mahdollisten vaikutusten arviointi

Kun valtioilla on perusteltua aihetta uskoa, että suunniteltu toiminta, joka kuuluu niiden lainkäyttövaltaan tai valvontaan, voi aiheuttaa huomattavaa meriympäristön pilaantumista tai merkittäviä vahingollisia muutoksia meriympäristössä, niiden tulee mahdollisuuksien mukaan arvioida, millaisia seurauksia toiminnalla ehkä on meriympäristölle ja tiedottaa arvioinnin tuloksista 205 artiklan mukaisesti.”

12     Yleissopimuksen XII osan 5 osasto, jonka otsikkona on ”Kansainvälinen sääntely ja kansallinen lainsäädäntö meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi”, sisältää erityisesti 207 ja 211 artiklan, joissa määrätään seuraavaa:

”207 artikla

Maalta peräisin oleva pilaantuminen

1.      Ottaen huomioon kansainvälisesti hyväksytyt säännöt, säännökset ja menettelytapasuositukset valtioiden tulee säätää lakeja ja antaa määräyksiä maalta peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Tällainen pilaantuminen kulkeutuu meriympäristöön esimerkiksi jokien, jokisuistojen, putkistojen ja päästölaitteiden välityksellä.

2.      Valtiot ryhtyvät myös muihin tarpeellisiin toimiin kyseisen pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

3.      Valtiot pyrkivät yhtenäistämään tähän liittyviä toimintaperiaatteitaan asianmukaisella alueellisella tasolla.

4.      Valtiot pyrkivät varsinkin toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen tai diplomaattikonferenssien välityksellä laatimaan yleismaailmallisia ja alueellisia sääntöjä, säännöksiä ja menettelytapasuosituksia maalta peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Tällöin valtiot ottavat huomioon alueiden ominaispiirteet, kehitysmaiden taloudelliset edellytykset sekä niiden tarpeen kehittää talouselämäänsä. Säännöt, säännökset ja menettelytapasuositukset tarkistetaan ajoittain tarpeen mukaan.

5.      1, 2 ja 4 kappaleessa mainittujen lakien, määräysten, toimenpiteiden, sääntöjen, säännösten ja menettelytapasuositusten tarkoituksena on muun muassa vähentää mahdollisimman vähiin varsinkin vaikeasti häviävien myrkyllisten, vahingollisten tai haitallisten aineiden pääsy meriympäristöön.

– –

211 artikla

Alusten aiheuttama meren pilaantuminen

1.      Valtiot laativat toimivaltaisen kansainvälisen järjestön tai yleisen diplomaattikonferenssin välityksellä kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi sekä edistävät, milloin tarkoituksenmukaista, samalla tavoin sellaisten reittijärjestelmien käyttöönottoa, joiden tarkoituksena on vähentää sellaisten onnettomuuksien vaaraa, jotka voisivat aiheuttaa meriympäristön, rantaviiva mukaan luettuna, pilaantumista ja rantavaltioiden muille vastaaville eduille mahdollisesti aiheutuvaa pilaantumisvahinkoa. Tarpeen mukaan säännöt ja säännökset tarkistetaan ajoittain samalla tavoin.

2.      Valtiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä niiden lippua käyttävien tai niissä rekisteröityjen alusten aiheuttaman meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Lakien ja määräysten tulee olla vähintään yhtä tehokkaita kuin toimivaltaisessa kansainvälisessä järjestössä tai yleisessä diplomaattikonferenssissa laaditut yleisesti hyväksytyt kansainväliset säännöt ja säännökset.

– – ”

13     Merioikeusyleissopimuksen XII osan 6 osastoon, jonka otsikkona on ”Täytäntöönpano”, sisältyvässä 213 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Maalta peräisin olevaa pilaantumista koskeva täytäntöönpano

Valtiot panevat täytäntöön 207 artiklan mukaisesti hyväksymänsä lait ja määräykset sekä säätävät lakeja ja antavat määräyksiä ja ryhtyvät muihin tarpeellisiin toimiin sellaisten toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä tai diplomaattikonferensseissa hyväksyttyjen sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja säännösten voimaan saattamiseksi, joiden tarkoituksena on maalta peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvominen.”

14     Merioikeusyleissopimuksen XV osa, jonka otsikkona on ”Riitojen ratkaiseminen”, sisältää 1 osaston, jonka otsikkona on ”Yleiset määräykset”. Tähän osastoon sisältyvässä 282 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Yleisten, alueellisten tai kahdenvälisten sopimusten mukaiset velvoitteet

Jos sopimusvaltiot, jotka ovat tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyneen riidan osapuolia, ovat sopineet yleisellä, alueellisella tai kahdenvälisellä sopimuksella tai muuten, että tällainen riita annetaan riidan jonkin osapuolen pyynnöstä ratkaistavaksi menettelyllä, josta seuraa sitova päätös, sovelletaan tätä menettelyä tässä osassa määrättyjen menettelyjen sijasta, elleivät riidan osapuolet toisin sovi.”

15     Merioikeusyleissopimuksen XV osan 2 osastoon, jonka otsikkona on ”Sitoviin päätöksiin johtavat pakolliset menettelyt”, sisältyvissä 286–288 artiklassa määrätään seuraavaa:

”286 artikla

Tämän osaston mukaisten menettelyjen soveltaminen

Ellei ratkaisuun ole päästy 1 osastossa mainituin menettelyin, tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntynyt riita annetaan, jollei 3 osaston määräyksistä muuta johdu, riidan osapuolen pyynnöstä tämän osaston määräysten perusteella tuomiovaltaa käyttävän tuomioistuimen ratkaistavaksi.

287 artikla

Menettelyn valinta

1.      Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tai milloin hyvänsä myöhemmin vapaasti valita kirjallisella ilmoituksella yhden tai useamman seuraavista keinoista tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvän riidan ratkaisemiseksi:

a)      VI liitteen mukaisesti perustettu Kansainvälinen merioikeustuomioistuin;

b)      Kansainvälinen tuomioistuin;

c)      VII liitteen mukaisesti perustettu välitystuomioistuin;

d)      VIII liitteen mukainen erityinen välitystuomioistuin, joka on perustettu käsittelemään yhtä tai useampaa liitteessä määrättyä riitaryhmää.

– –

288 artikla

Toimivalta

1.      287 artiklassa mainitulla tuomioistuimella on toimivalta kaikissa tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvissä riidoissa, jotka on tämän osan määräysten mukaisesti annettu sen ratkaistavaksi.

2.      287 artiklassa mainitulla tuomioistuimella on toimivalta myös tämän yleissopimuksen tarkoitusperiin liittyvien sopimusten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvissä riidoissa, jotka on tällaisen sopimuksen mukaisesti annettu sen ratkaistaviksi.

– – ”

16     Merioikeusyleissopimuksen XV osan samaan 2 osastoon sisältyvän 290 artiklan mukaan tuomioistuin, jolle riita on asianmukaisesti annettu ratkaistavaksi, voi määrätä väliaikaisia toimia.

17     Merioikeusyleissopimuksen 293 artiklassa, joka myös sisältyy tämän yleissopimuksen XV osan kyseiseen 2 osastoon, määrätään seuraavaa:

”Sovellettava laki

1.      Tämän osaston mukaista toimivaltaa käyttävä tuomioistuin soveltaa tätä yleissopimusta ja muita kansainvälisen oikeuden säännöksiä, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen kanssa.

– – ”

18     Merioikeusyleissopimuksen XV osan samaan 2 osastoon sisältyvässä 296 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Päätösten lopullisuus ja sitovuus

1.      Tämän osaston mukaista toimivaltaa käyttävän tuomioistuimen päätös on lopullinen, ja kaikkien riidan osapuolten tulee noudattaa sitä.

2.      Päätös sitoo vain riidan osapuolia ja vain kyseisen riidan osalta.”

19     Merioikeusyleissopimuksen liite IX, jonka otsikkona on ”Kansainvälisten järjestöjen osallistuminen”, sisältää erityisesti seuraavat artiklat:

”1 artikla

Määritelmät

305 artiklassa ja tässä liitteessä ’kansainvälinen järjestö’ tarkoittaa valtioiden perustamaa hallitusten välistä järjestöä, jolle sen jäsenvaltiot ovat antaneet toimivallan tämän yleissopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa, mukaan lukien toimivallan tehdä sopimuksia näistä asioista.

2 artikla

Allekirjoittaminen

Kansainvälinen järjestö voi allekirjoittaa tämän yleissopimuksen, jos enemmistö järjestön jäsenvaltioista on allekirjoittanut yleissopimuksen. Allekirjoittaessaan kansainvälisen järjestön tulee ilmoittaa ne yleissopimuksen piiriin kuuluvat asiat, joissa yleissopimuksen allekirjoittaneet järjestön jäsenvaltiot ovat antaneet toimivaltansa järjestölle, sekä toimivallan luonne ja laajuus.

3 artikla

Virallinen vahvistaminen ja liittyminen

1.      Kansainvälinen järjestö voi tallettaa vahvistamis‑ tai liittymiskirjansa, jos enemmistö sen jäsenvaltioista tallettaa tai on tallettanut oman ratifioimis‑ tai liittymiskirjansa.

2.      Kansainvälisen järjestön tallettamien asiakirjojen tulee sisältää tämän liitteen 4 ja 5 artiklan edellyttämät sitoumukset ja ilmoitukset.

4 artikla

Osallistumislaajuus sekä oikeudet ja velvollisuudet

1.      Kansainvälisen järjestön vahvistamis‑ tai liittymiskirjan tulee sisältää sitoumus yleissopimuksen mukaisten valtioiden oikeuksien ja velvollisuuksien hyväksymisestä niissä asioissa, joita koskevan toimivallan sen jäsenvaltiot, jotka ovat tämän yleissopimuksen sopimuspuolia, ovat antaneet sille.

2.      Kansainvälinen järjestö on tämän yleissopimuksen sopimuspuoli siinä määrin kuin sillä on toimivaltaa tämän liitteen 5 artiklassa mainittujen ilmoitusten ja tiedotusten mukaisesti.

3.      Tällainen kansainvälinen järjestö käyttää niitä oikeuksia ja täyttää ne velvollisuudet, jotka yleissopimuksen sopimuspuolina olevilla jäsenvaltiolla olisi muuten tämän yleissopimuksen mukaisesti niissä asioissa, joissa nämä jäsenvaltiot ovat antaneet sille toimivallan. Kansainvälisen järjestön jäsenvaltiot eivät saa käyttää toimivaltaa, jonka ne ovat antaneet järjestölle.

4.      Tällaisen kansainvälisen järjestön osallistuminen ei voi missään tapauksessa merkitä sen jäsenvaltioihin kuuluvien sopimusvaltioiden edustuksen kasvua siitä, mihin niillä olisi muuten oikeus, päätöksentekoon liittyvät oikeudet mukaan luettuina.

5.      Tällaisen kansainvälisen järjestön osallistuminen ei voi missään tapauksessa merkitä sitä, että järjestön jäsenvaltiot, jotka eivät ole tämän yleissopimuksen sopimusvaltioita, saisivat tämän yleissopimuksen mukaisia oikeuksia.

6.      Jos kansainvälisen järjestön tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden ja järjestön perustamissopimuksen tai siihen liittyvien asiakirjojen mukaisten velvoitteiden välillä on ristiriitaa, noudatetaan tämän yleissopimuksen velvoitteita.

5 artikla

Ilmoitukset ja tiedotukset

1.      Kansainvälisen järjestön vahvistamis‑ tai liittymiskirjan tulee sisältää ilmoitus, jossa määritellään ne tämän yleissopimuksen piiriin kuuluvat asiat, joissa tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevat järjestön jäsenvaltiot ovat antaneet toimivallan järjestölle.

2.      Kansainvälisen järjestön jäsenvaltion tulee, kun se ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen tai kun järjestö tallettaa vahvistamis‑ tai liittymiskirjansa, jos se tapahtuu myöhemmin, ilmoittaa, missä yleissopimuksen piiriin kuuluvassa asiassa se on antanut toimivallan järjestölle.

3.      Sopimusvaltioiden, jotka ovat tämän yleissopimuksen sopimuspuolena olevan kansainvälisen järjestön jäsenvaltioita, katsotaan olevan toimivaltaisia niissä yleissopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa, joista ne eivät ole nimenomaisesti ilmoittaneet tai tiedottaneet tämän artiklan mukaisesti.

4.      Kansainvälisen järjestön ja sen sopimusvaltioihin kuuluvien jäsenvaltioiden tulee viipymättä ilmoittaa tämän yleissopimuksen tallettajalle kaikista 1 ja 2 kappaleen mukaisilla ilmoituksilla tehdyistä toimivallanjakoa koskevista muutoksista, muun muassa uusien toimivaltuuksien antamisesta.

5.      Sopimusvaltio voi pyytää kansainväliseltä järjestöltä ja sopimusvaltioihin kuuluvilta järjestön jäsenvaltioilta tietoja siitä, onko toimivalta jossakin esille tulleessa kysymyksessä järjestöllä vai sen jäsenvaltioilla. Järjestön ja asianomaisten jäsenvaltioiden tulee toimittaa nämä tiedot kohtuullisen nopeasti. Järjestö ja jäsenvaltiot voivat toimittaa tiedot myös omasta aloitteestaan.

6.      Tämän artiklan mukaisissa ilmoituksissa ja tiedotuksissa tulee määritellä annetun toimivallan luonne ja laajuus.

– – ”

 Asian tausta

 MOX-laitosta koskeva riita Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä

20     British Nuclear Fuel plc ‑yhtiöllä (jäljempänä BNFL) on useita laitoksia Sellafieldissä Irlanninmeren rannikolla. Kyseisessä paikassa sijaitsevat erityisesti niin sanotut MOX‑ ja THORP-laitokset.

21     MOX-laitoksessa kierrätetään säteilytetyistä ydinpolttoaineista saatavaa plutoniumia sekoittamalla plutoniumdioksidi köyhdytettyyn uraanidioksidiin. Tästä syntyy uutta polttoainetta nimeltä MOX; tällä lyhenteellä tarkoitetaan sellaista sekaoksidipolttoainetta (”mixed oxide fuel”), jota voidaan käyttää energialähteenä ydinvoimaloissa.

22     Osa MOX-laitoksessa käytettävistä aineista on peräisin THORP-laitoksesta eli termisesti tuotetun oksidin jälleenkäsittelylaitoksesta (”thermal oxide reprocessing plant”), jossa niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin muissakin maissa sijaitsevista ydinreaktoreista peräisin olevat säteilytetyt ydinpolttoaineet käsitellään plutoniumdioksidin ja uraanidioksidin erottamiseksi niistä.

23     Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset antoivat BNFL:n hakemuksesta luvan MOX-laitoksen rakentamiseen kyseisen yhtiön vuonna 1993 esittämän ympäristöselvityksen (jäljempänä vuoden 1993 ympäristöselvitys) perusteella.

24     Vuonna 1996 BNFL jätti Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristölupavirastolle (UK Environment Agency) hakemuksen toimiluvan saamiseksi kyseiselle laitokselle.

25     Komissio antoi 11.2.1997 Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen toimittamien tietojen perusteella EA 37 artiklan mukaisen lausunnon MOX-laitoksen toiminnasta aiheutuvan radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevasta suunnitelmasta (EYVL C 68, s. 4). Lausunnon mukaan ”BNFL:n Sellafieldin sekaoksidipolttoainelaitoksen toiminnasta aiheutuvan radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevan suunnitelman toteuttaminen sekä tavanomaisen toiminnan aikana että yleisissä tiedoissa tarkastellun laajuisen onnettomuuden aikana ei todennäköisesti aiheuta terveyden kannalta merkittävää veden, maaperän tai ilman radioaktiivista saastumista toisen jäsenvaltion alueella”.

26     Lisäksi perusnormien vahvistamisesta väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annettujen direktiivien muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivissä 80/836/Euratom (EYVL L 246, s. 1) säädettyjen edellytysten täyttämiseksi yksityinen konsulttiyritys laati MOX-laitoksen taloudellisista perusteista arviointikertomuksen (jäljempänä PA-kertomus), josta julkaistiin versio vuonna 1997.

27     Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset järjestivät lisäksi vuoden 1997 huhtikuun ja vuoden 2001 elokuun välisenä aikana viisi julkista kyselyä MOX-laitoksen taloudellisista perusteista. Kyseiset viranomaiset päättivät 3.10.2001, että kyseinen laitos oli taloudellisesti perusteltu perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin N:o 96/29/Euratom (EYVL L 159, s. 1), jolla kumottiin direktiivi 80/836 13.5.2000 lähtien, 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

28     Irlanti esitti vuosina 1994–2001 useaan otteeseen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille näkemyksensä MOX-laitoksesta ja kyseenalaisti erityisesti sekä vuoden 1993 ympäristöselvityksen että kyseisen laitoksen taloudellisista perusteista tehdyn päätöksen perusteltavuuden. Lisäksi Irlanti kiisti perustan, jolla julkiset kyselyt oli järjestetty, ja vaati täydentäviä tietoja niiden tietojen lisäksi, jotka sisältyivät PA-kertomuksen julkiseen versioon.

29     Irlannin ydinturvallisuusasioista vastaava ministeri ilmoitti 4.10.2001 antamassaan lehdistötiedotteessa, että Irlanti aikoi aloittaa menettelyn merioikeusyleissopimuksen perusteella, koska MOX-laitoksen ympäristövaikutuksia ei ollut arvioitu asianmukaisesti.

 Irlannin aloittamat menettelyt MOX-laitosta koskevan riidan ratkaisemiseksi

30     Irlanti osoitti 15.6.2001 Yhdistyneelle kuningaskunnalle pyynnön välimiesoikeuden asettamisesta ja välimiesmenettelyn aloittamisesta Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Pariisissa 22.9.1992 ja joka hyväksyttiin yhteisön puolesta 7.10.1997 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/249/EY (EYVL 1998, L 104, s. 1), 32 artiklan mukaisesti. Kyseisellä yleissopimuksella korvataan erityisesti Pariisin yleissopimus, joka koskee maalta peräisin olevan meren pilaantumisen ehkäisemistä, jonka sopimuspuoli yhteisö jo oli ja joka siksi mainitaan yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäyksessä.

31     Kyseisessä pyynnössä Irlanti väitti, että Yhdistynyt kuningaskunta oli jättänyt noudattamatta kyseisen yleissopimuksen 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut suostunut toimittamaan Irlannille kopiota koko PA-kertomuksesta.

32     Kyseisen yleissopimuksen nojalla asetettu välimiesoikeus hylkäsi 2.7.2003 Irlannin pyynnön.

33     Tämän menettelyn aloittaminen ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävänä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohteena.

34     Irlanti ilmoitti 25.10.2001 Yhdistyneelle kuningaskunnalle aloittavansa merioikeusyleissopimuksen 287 artiklan nojalla menettelyn tämän yleissopimuksen liitteen VII mukaisessa välitystuomioistuimessa (jäljempänä välitystuomioistuin) ”MOX-laitosta, radioaktiivisten aineiden kansainvälisiä siirtoja ja Irlanninmeren meriympäristön suojelua koskevan riidan” ratkaisemiseksi.

35     Välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevassa hakemuksessa vaadittiin, että kyseinen tuomioistuin katsoo ja päättää seuraavaa:

”1)      Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut merioikeusyleissopimuksen 192 ja 193 artiklan ja/tai 194 artiklan ja/tai 207 artiklan ja/tai 211 ja 213 artiklan mukaisia velvoitteitaan MOX-laitosta koskevan luvan osalta, koska se ei ole toteuttanut tarpeellisia toimia, joilla voidaan ehkäistä, vähentää ja valvoa Irlanninmeren meriympäristön pilaantumista, joka aiheutuu 1) radioaktiivisten aineiden ja/tai jätteiden tahallisista päästöistä, jotka ovat peräisin MOX-laitoksesta, ja/tai 2) radioaktiivisten aineiden ja/tai jätteiden tahattomista päästöistä, jotka ovat peräisin MOX-laitoksesta ja/tai MOX-laitokseen liittyvistä kansainvälisistä siirroista, ja/tai 3) radioaktiivisten aineiden ja/tai jätteiden päästöistä, jotka ovat peräisin MOX-laitoksesta ja/tai MOX-laitokseen liittyvistä kansainvälisistä siirroista tai terrorismista;

2)      Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut merioikeusyleissopimuksen 192 ja 193 artiklan ja/tai 194 artiklan ja/tai 207 artiklan ja/tai 211 ja 213 artiklan mukaisia velvoitteitaan MOX-laitosta koskevan luvan osalta, koska se ei ole 1) arvioinut asianmukaisesti tai ei ollenkaan sellaisen terroristihyökkäyksen riskiä, joka kohdistuu MOX-laitokseen ja MOX-laitokseen liittyviin radioaktiivisten aineiden kansainvälisiin siirtoihin, ja/tai koska se ei ole 2) laatinut asianmukaisesti tai ei ollenkaan kattavaa strategiaa tai suunnitelmaa MOX-laitokseen kohdistuvan ja MOX-laitokseen liittyviin radioaktiivisen jätteen kansainvälisiin siirtoihin kohdistuvan terroristihyökkäyksen ehkäisemiseksi ja hillitsemiseksi sekä siihen reagoimiseksi;

3)      Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut merioikeusyleissopimuksen 123 ja 197 artiklan mukaisia velvoitteitaan MOX-laitosta koskevan luvan osalta ja jättänyt tekemättä yhteistyötä Irlannin kanssa Irlanninmeren meriympäristön suojelussa muun muassa, koska se on kieltäytynyt toimittamasta tietoja Irlannille ja/tai koska se on kieltäytynyt laatimasta asianmukaista ympäristöselvitystä MOX-laitoksen ja siihen liittyvien toimien vaikutuksista meriympäristöön ja/tai koska se antoi MOX-laitokselle toimiluvan, vaikka tietojensaantia koskevan riidan ratkaisemiseksi aloitettu menettely oli vielä vireillä;

4)      Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut merioikeusyleissopimuksen 206 artiklan mukaisia velvoitteitaan MOX-laitosta koskevan luvan osalta, koska

a)      se ei vuoden 1993 ympäristöselvityksessään arvioinut asianmukaisesti ja kattavasti MOX-laitoksen toiminnan mahdollisia vaikutuksia Irlanninmeren meriympäristöön, ja/tai

b)      se ei ole vuoden 1993 ympäristöselvityksensä julkaisemisen jälkeen arvioinut MOX-laitoksen toiminnan mahdollisia vaikutuksia meriympäristöön ottamalla huomioon sen tosiasiallisen ja oikeudellisen kehityksen, jota on tapahtunut vuoden 1993 jälkeen ja erityisesti vuoden 1998 jälkeen, ja/tai

c)      se ei ole arvioinut niitä seurauksia, joita Irlanninmeren meriympäristölle voi aiheutua MOX-laitokseen ja MOX-laitoksesta kuljetettavien radioaktiivisten aineiden kansainvälisistä siirroista, ja/tai

d)      se ei ole arvioinut, millaisia seurauksia Irlanninmeren meriympäristölle voi aiheutua terroristihyökkäyksestä tai ‑hyökkäyksistä, jotka kohdistuvat MOX-laitokseen ja/tai niihin radioaktiivisten aineiden kansainvälisiin siirtoihin, jotka tapahtuvat MOX-laitokseen ja MOX-laitoksesta;

5)      Yhdistyneen kuningaskunnan on a) pidätyttävä antamasta MOX-laitokselle toimilupaa tai estettävä sen toiminta ja/tai b) pidätyttävä antamasta lupaa MOX-laitoksen toimintaan liittyville Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta tapahtuville radioaktiivisten aineiden kansainvälisille siirroille tai estettävä ne tai pidätyttävä antamasta lupaa MOX-laitoksen toimintaan liittyville valmisteleville tai muille toimille tai estettävä ne, kunnes 1) on arvioitu asianmukaisesti MOX-laitoksen toiminnan ja tähän toimintaan liittyvien, radioaktiivisten aineiden kansainvälisten siirtojen ympäristövaikutukset, ja 2) on osoitettu, että MOX-laitoksen toiminta ja siihen liittyvät radioaktiivisten aineiden kansainväliset siirrot eivät aiheuta suoraan tai välillisesti radioaktiivisten aineiden, mukaan lukien jätteiden, tahallisia päästöjä Irlanninmeren meriympäristöön, ja 3) on sovittu ja hyväksytty yhdessä Irlannin kanssa kattava strategia tai suunnitelma MOX-laitokseen kohdistuvan ja MOX-laitokseen liittyviin radioaktiivisen jätteen kansainvälisiin siirtoihin kohdistuvan terroristihyökkäyksen ehkäisemiseksi ja hillitsemiseksi sekä siihen reagoimiseksi;

6)      Yhdistyneen kuningaskunnan on korvattava Irlannille välitysoikeudellisesta menettelystä aiheutuvat kulut.”

36     Välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevassa hakemuksessa mainitaan välitystuomioistuimen sovellettavana olevasta laista erityisesti, että kyseistä tuomioistuinta ”pyydetään myös ottamaan tarvittaessa huomioon muiden kansainvälisten instrumenttien, mukaan lukien kansainvälisten yleissopimusten ja Euroopan yhteisön lainsäädännön, säännökset ja määräykset – – ”.

37     Kyseisessä hakemuksessa viitataan lisäksi merioikeusyleissopimuksen 293 artiklaan ja täsmennetään, että ”Irlanti katsoo, että Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräyksiä on tulkittava ottamalla huomioon muut Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa sitovat kansainväliset säännöt, mukaan lukien [Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehty yleissopimus] – – , direktiivi 85/337/ETY sekä direktiivit 80/836/Euratom ja 96/29/Euratom”.

38     Irlanti myös esitti 9.11.2001 merioikeusyleissopimuksen 290 artiklan 5 kappaleen nojalla kansainväliselle merioikeustuomioistuimelle pyynnön erityisesti sellaisista väliaikaisista toimista, joiden mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan on välittömästi keskeytettävä MOX-laitoksen toimilupa.

39     Kansainvälinen merioikeustuomioistuin antoi 3.12.2001 määräyksen (asia 10, MOX-laitosta koskeva asia, Irlanti v. Yhdistynyt kuningaskunta) seuraavista väliaikaisista toimista, jotka eivät kuitenkaan olleet samoja kuin Irlannin pyytämät:

”Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan on tehtävä yhteistyötä ja ryhdyttävä tätä varten välittömästi neuvotteluihin

a)      vaihtaakseen lisätietoja MOX-laitoksen käyttöönoton mahdollisista seurauksista Irlanninmerelle;

b)      valvoakseen MOX-laitoksen toiminnasta Irlanninmerelle aiheutuvia riskejä tai vaikutuksia;

c)      laatiakseen tarvittaessa toimenpiteitä MOX-laitoksen toiminnasta mahdollisesti aiheutuvan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.”

40     Tässä samassa määräyksessä kyseinen tuomioistuin katsoi olevansa lähtökohtaisesti toimivaltainen ja hylkäsi toimivallan puuttumista koskevan väitteen, jonka Yhdistynyt kuningaskunta oli esittänyt merioikeusyleissopimuksen 282 artiklan perusteella, kun tämän valtion mukaan tietyt osat Irlannin esittämistä väitteistä kuuluvat yhteisön oikeuden soveltamisalaan, jolloin yhteisöjen tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta ratkaista riita.

41     Yhdistynyt kuningaskunta esitti uudelleen väitteen toimivallan puuttumisesta välitystuomioistuimessa käydyssä kirjallisessa käsittelyssä, ja väitteestä esitettiin lausumia kyseisessä tuomioistuimessa pidetyissä istunnoissa.

42     Välitystuomioistuin päätti 24.6.2003 antamallaan määräyksellä, joka annettiin komissiolle tiedoksi 27.6.2003, keskeyttää menettelyn 1.12.2003 asti ja pyysi tähän päivään mennessä lisätietoja yhteisön oikeuden vaikutuksista sen ratkaistavaksi saatettuun riitaan.

43     Sama tuomioistuin totesi kyseisessä määräyksessään, että yhteisön oikeuteen läheisesti liittyviä vaikeuksia on ilmennyt sellaisissa tärkeissä kysymyksissä kuin Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan asiavaltuus, toimivallan jako yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä merioikeusyleissopimuksen osalta, se, missä määrin kyseinen tuomioistuin voi lausua niiden säännösten ja määräysten perusteella, joihin asianosaiset ovat vedonneet, ja yhteisöjen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta.

44     Tämän osalta välitystuomioistuin piti täysin mahdollisena, että yhteisöjen tuomioistuin saa riidan käsiteltäväkseen ja katsoo sen kuuluvan yhteisön oikeuden soveltamisalaan, mikä syrjäyttäisi välitystuomioistuimen toimivallan merioikeusyleissopimuksen 282 artiklan nojalla.

45     Välitystuomioistuin totesi lisäksi, että kysymykset, jotka liittyvät sen toimivaltaisuuteen, koskevat lähinnä erillisen oikeusjärjestyksen, nimittäin yhteisön oikeusjärjestyksen, sisäistä toimintaa, ja ne on ratkaistava yhteisön toimielinjärjestelmässä, erityisesti yhteisöjen tuomioistuimessa.

46     Tässä yhteydessä välitystuomioistuin katsoi, että niin kauan kuin yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä ei ole ratkaistu, ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa välitysoikeudellista menettelyä, kun otetaan huomioon keskenään ristiriitaisten ratkaisujen riski ja näkökohdat, jotka liittyvät tuomioistuinten väliseen vastavuoroiseen kunnioittamiseen ja tapaoikeuteen. Välitystuomioistuin siis kehotti riidan asianosaisia toteuttamaan joko yhdessä tai erikseen toimenpiteet, joilla nämä kysymykset voidaan ratkaista nopeasti Euroopan yhteisöjen toimielinjärjestelmässä.

47     Samalla määräyksellään välitystuomioistuin pysytti ne väliaikaiset toimet, jotka kansainvälinen merioikeustuomioistuin oli aikaisemmin määrännyt, ja hylkäsi Irlannin esittämän pyynnön muista väliaikaisista toimista.

48     Kun komissio oli päättänyt nostaa nyt käsiteltävänä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen, Irlanti pyysi välitystuomioistuinta lykkäämään istuntojaan, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on lausunut asiasta. Välitystuomioistuin hyväksyi tämän pyynnön 14.11.2004 antamallaan määräyksellä.

 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely

49     Komissiolle ilmoitettiin menettelystä, jonka Irlanti oli aloittanut Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen nojalla asetetussa välimiesoikeudessa (ks. tämän tuomion 30 kohta), kyseisen yleissopimuksen mukaisesti perustetun komission pääsihteerin 18.6.2001 lähettämällä kirjeellä.

50     Komission yksiköt vaativat 8.10.2001 päivätyllä kirjeellä Irlantia keskeyttämään kyseisen menettelyn, koska kyseinen riita kuului yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

51     Irlanti aloitti 25.10.2001 merioikeusyleissopimuksen mukaisen menettelyn MOX-laitosta koskevan riidan ratkaisemiseksi.

52     Komission yksiköt ja Irlannin viranomaiset pitivät 20.6.2002 kokouksen kaikista tähän riitaan liittyvistä seikoista.

53     Komission yksiköt pyysivät 27.6.2002 päivätyllä kirjeellä, josta lähetettiin muistutus 8.10.2002, Irlannin viranomaisilta tiettyjä täydentäviä asiakirjoja, erityisesti kirjelmät, jotka oli jätetty Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen ja merioikeusyleissopimuksen mukaisesti aloitetuissa menettelyissä.

54     Irlanti täytti 22.10.2002 päivätyllä kirjeellä kyseisen pyynnön niiden kirjelmien osalta, jotka sen nimissä oli jätetty Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen nojalla asetetussa välimiesoikeudessa käydyssä menettelyssä ja kansainvälisessä merioikeustuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Välitystuomioistuimessa käydystä menettelystä sitä vastoin Irlanti ilmoitti, että molempien asianosaisten oli noudatettava istuntoon saakka salassapitovelvollisuutta. Se täsmensi lisäksi, ettei sen kirjettä pitänyt katsoa EY 227 artiklan mukaisen kantelun tekemiseksi.

55     Myöhemmin komissio aloitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, josta määrätään EY 226 artiklassa. Se kehotti 15.5.2003 päivätyllä kirjeellä Irlantia esittämään huomautuksensa väitteestä, jonka mukaan Irlanti ei ole noudattanut yhtäältä EY 10 ja EY 292 artiklan ja toisaalta EA 192 ja EA 193 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on aloittanut merioikeusyleissopimuksen mukaisen menettelyn.

56     Koska Irlanti ilmoitti 15.7.2003 päivätyllä kirjeellä olevansa eri mieltä komission kannasta, komissio osoitti 19.8.2003 kyseiselle jäsenvaltiolle perustellun lausunnon, jossa se kehotti tätä toteuttamaan lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden viikon määräajassa, jota myöhemmin pidennettiin kahdella viikolla, kyseisen lausunnon vastaanottamisesta.

57     Komissio ei ollut tyytyväinen Irlannin kyseiseen lausuntoon antamaan vastaukseen, ja siksi se nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

58     Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 7.4.2004 antamalla määräyksellä Ruotsin kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan Irlannin vaatimuksia ja Yhdistynyt kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

 Kanne

59     Komissio esittää kanteessaan kolme kanneperustetta. Ensinnäkään Irlanti ei ole kunnioittanut EY 292 artiklassa määrättyä yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa lausua kaikista yhteisön oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevista riidoista, koska se on aloittanut Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan merioikeusyleissopimuksen mukaisen menettelyn. Toiseksi se on rikkonut kyseistä artiklaa ja EA 193 artiklaa, koska se on saattanut välitystuomioistuimen käsiteltäväksi riidan, jonka ratkaisemiseksi on tulkittava ja sovellettava yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvia instrumentteja. Kolmanneksi se on yhtäältä jättänyt noudattamatta EY 10 artiklasta johtuvaa yhteistyövelvoitetta, koska se on käyttänyt yhteisölle kuuluvaa toimivaltaa, ja se on toisaalta jättänyt noudattamatta tätä samaa velvoitetta, sellaisena kuin se seuraa EY 10 ja EA 192 artiklasta, koska se ei ole etukäteen informoinut eikä kuullut yhteisön toimivaltaisia toimielimiä.

 Ensimmäinen kanneperuste

60     Ensimmäisessä kanneperusteessaan komissio väittää, että Irlanti ei ole kunnioittanut yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa yhteisön oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevien riitojen osalta, koska se on aloittanut merioikeusyleissopimuksessa määrätyn riitojenratkaisumenettelyn Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen MOX-laitosta koskevan riidan ratkaisemiseksi, ja että siksi Irlanti on rikkonut EY 292 artiklaa.

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

61     Komissio väittää, että koska merioikeusyleissopimus on jaetun toimivallan sopimus, tämän sopimuksen ne määräykset, joihin Irlanti on välitystuomioistuimessa vedonnut, kuuluvat ympäristönsuojelua, sellaisena kuin siitä määrätään EY 175 artiklassa, koskevaan yhteisön ulkoiseen toimivaltaan, ja siksi kyseisten määräysten tulkinta ja soveltaminen jäsenvaltioiden välisen riidan yhteydessä kuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan EY 292 artiklan nojalla.

62     Komissio katsoo, että koska päätöksessä 98/392 viitataan erityisesti EY 175 artiklaan ja koska yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen mukaan meriympäristön suojelu kuuluu yhteisön jaettuun toimivaltaan, kyseinen päätös ja kyseinen ilmoitus vahvistavat, että merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoleksi tullessaan yhteisö käytti ympäristönsuojelua koskevaa jaettua toimivaltaa. Näin ollen ei ole tarpeen osoittaa, että yhteisöllä olisi yksinomainen toimivalta asioissa, joita riita koskee.

63     Komission mukaan nimittäin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun asia on saatettu yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti, sillä on toimivalta tulkita jaetun toimivallan sopimusten määräyksiä paitsi silloin, kun kyseessä olevat määräykset kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, myös silloin, kun ne kuuluvat johonkin yhteisöllä olevaan jaettuun toimivaltaan. Komissio viittaa tältä osin asiassa C‑53/96, Hermès, 16.6.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998, s. I-3603, 33 kohta), yhdistetyissä asioissa C‑300/98 ja C‑392/98, Dior ym., 14.12.2000 annettuun tuomioon (Kok. 2000, s. I-11307, 33 kohta) ja asiassa C‑13/00, komissio vastaan Irlanti, 19.3.2002 annettuun tuomioon (Kok. 2002, s. I-2943, 20 kohta).

64     Komissio väittää lisäksi, että kaikki välitystuomioistuimessa esille nousseet kysymykset kuuluvat laajalti sellaisen lähes kattavan lainsäädäntökehyksen piiriin, jonka muodostavista sisäisistä yhteisön toimista jotkin sitä paitsi mainitaan yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäyksessä.

65     Komission mukaan tässä ilmoituksessa, jossa todetaan, että yhteisö voi tulla merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoleksi vain toimivaltansa rajoissa, ei kuitenkaan mitenkään rajoiteta tätä liittymistä koskemaan vain niitä asioita, jotka kuuluvat yksinomaiseen toimivaltaan.

66     Irlanti väittää, että toimivalta ei ole siirtynyt yhteisölle asioissa, jotka kuuluvat niiden merioikeusyleissopimuksen määräysten alaan, joihin kyseinen jäsenvaltio perustaa vaatimuksensa välitystuomioistuimessa.

67     Irlanti katsoo, että kuten yhteisön toimivaltaa koskeva ilmoitus vahvistaa, yhteisön toimivaltaisuuden osoittamiseksi on tarpeen näyttää toteen, että kyseessä olevat merioikeusyleissopimuksen määräykset vaikuttavat yhteisön oikeuden toimiin.

68     Irlannin mukaan kyseisessä ilmoituksessa eritelty jaettu toimivalta, sikäli kuin se koskee asioita, joissa yhteisö on säätänyt vain vähimmäisvaatimuksista, ei ole siirtynyt, joten se kuuluu edelleen jäsenvaltioille.

69     Irlannin mukaan yhteisön jaettua toimivaltaa koskevat jaetun toimivallan sopimusten määräykset ovat erottamaton osa yhteisön oikeutta vain, mikäli kyseiset määräykset ovat omiaan vaikuttamaan yhteisön oikeuden yhteisiin sääntöihin.

70     Näin ei kuitenkaan ole Irlannin mukaan asia nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, koska kyseessä olevissa ympäristönsuojelua koskevissa yhteisön säännöissä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista.

71     Näin ollen Irlanti väittää, että komissio ei osoita, että ne merioikeusyleissopimuksen määräykset, joihin Irlanti on välitystuomioistuimessa vedonnut, sisältäisivät samat velvoitteet kuin ne, joista säädetään voimassa olevissa yhteisön toimissa, eikä komissio näin ollen todista vaikutusta yhteisön normeihin.

72     Irlannin mukaan kyseessä olevat merioikeusyleissopimuksen määräykset sisältävät tiukempia velvoitteita kuin ne, joista yhteisön oikeudessa säädetään.

73     Irlannin mukaan mitään yhteisön lainsäädäntöä ei ole edes annettu meriympäristöön tapahtuvien radioaktiivisten aineiden päästöjen osalta eikä ilmoittamista ja yhteistyötä kyseisten aineiden merikuljetusten alalla koskevilta osin. Yhteisön lainsäädännössä ei myöskään ole mitään merioikeusyleissopimuksen 123 artiklaa vastaavaa sääntöä.

74     Lisäksi Irlanti väittää, että koska Euratom ei ole merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoli ja koska mikään Euratomin perustamissopimuksen mukaisesti annettu toimi ei sisälly yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäykseen, minkään kyseiseen perustamissopimukseen perustuvan toimivallan ei voida katsoa kuuluvan yhteisölle merioikeusyleissopimuksen yhteydessä.

75     Ruotsin hallitus väittää, että koska ympäristönsuojelua koskeva yhteisön ulkoinen toimivalta ei ole luonteeltaan yksinomainen, yhteisön toimivallasta tulee yksinomainen ainoastaan, jos ja siinä määrin kuin yhteisö on antanut yhteisön sisällä sellaisia yhteisiä sääntöjä, joihin jäsenvaltioiden tekemät kansainväliset sitoumukset voivat vaikuttaa. Kyseinen hallitus vetoaa tämän osalta asiassa 22/70, komissio vastaan neuvosto, 31.3.1971 annettuun tuomioon (Kok. 1971, s. 263, Kok. Ep. I, s. 553, 17 kohta; jäljempänä AETR‑tuomio).

76     Ruotsin hallitus katsoo, että mikäli yhteiset säännöt koostuvat ainoastaan vähimmäisvaatimuksista, jäsenvaltiot säilyttävät toimivallan pyrkiä korkeampaan suojaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

77     Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää meriympäristön suojelua koskevasta merioikeusyleissopimuksen XII osasta, että yhteisön toimivallan on perustuttava EY 175 artiklan nojalla annettuihin yhteisiin sääntöihin eikä EY 174 artiklassa lueteltuihin ympäristötavoitteisiin.

78     Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että sen tarkistamiseksi, miten laajasti toimivalta on siirtynyt yhteisölle merioikeusyleissopimuksen kyseessä olevien määräysten alaan kuuluvissa asioissa, on noudatettava edellä mainitun AETR‑tuomion 15–17 kohdassa vahvistettuja periaatteita ja näitä periaatteita kehittänyttä myöhempää oikeuskäytäntöä, erityisesti 15.11.1994 annettua lausuntoa 1/94 (Kok. 1994, s. I-5267, Kok. Ep. XVI, s. I-237, 77 kohta) ja 28.3.1996 annettua lausuntoa 2/94 (Kok. 1996, s. I-1759, 24–26 kohta).

79     Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan ne merioikeusyleissopimuksen määräykset, joihin Irlanti on välitystuomioistuimessa vedonnut, ovat omiaan vaikuttamaan yhteisön antamiin yhteisiin sääntöihin, koska kyseiset määräykset, sellaisina kuin kyseinen jäsenvaltio niihin vetoaa ja niitä tulkitsee välitystuomioistuimessa, koskevat alaa, jonka EY:n perustamissopimus kattaa täsmällisesti vaikkei laajalti.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

80     Aluksi on täsmennettävä, että komissio väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että Irlanti on jättänyt kunnioittamatta yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa, koska se on saattanut välitystuomioistuimen ratkaistavaksi Irlannin ja toisen jäsenvaltion välisen riidan, joka koskee merioikeusyleissopimuksen sellaisten määräysten tulkintaa ja soveltamista, jotka sisältävät velvoitteita, jotka yhteisö on ottanut vastuulleen käyttäessään ympäristönsuojelua koskevaa ulkoista toimivaltaansa, ja että Irlanti on näin ollen rikkonut EY 292 artiklaa. Euratomin perustamissopimuksen ne artiklat, joihin komission vaatimuksissa viitataan, koskevat toista ja kolmatta kanneperustetta.

81     EY 300 artiklan 7 kohdan mukaan ”tässä artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti tehdyt sopimukset sitovat yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita”.

82     Yhteisö allekirjoitti merioikeusyleissopimuksen, joka hyväksyttiin sitten päätöksellä 98/392. Tästä seuraa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että kyseisen yleissopimuksen määräykset ovat nykyisin erottamaton osa yhteisön oikeusjärjestystä (ks. erityisesti asia C‑344/04, IATA ja ELFAA, tuomio 10.1.2006, 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

83     Yhteisö ja kaikki sen jäsenvaltiot tekivät merioikeusyleissopimuksen jaetun toimivallan nojalla.

84     Yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että jaetun toimivallan sopimuksilla on yhteisön oikeusjärjestyksessä sama asema kuin puhtaasti yhteisön sopimuksilla, kun kysymys on yhteisön toimivaltaan kuuluvista määräyksistä (em. asia komissio v. Irlanti, tuomion 14 kohta).

85     Yhteisöjen tuomioistuin on päätellyt tästä, että varmistaessaan yhteisön toimielinten tekemistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden noudattamisen jäsenvaltiot täyttävät yhteisön oikeusjärjestyksessä velvoitetta yhteisöä kohtaan, joka on vastuussa sopimuksen asianmukaisesta täyttämisestä (em. asia komissio v. Irlanti, tuomion 15 kohta).

86     Koska merioikeusyleissopimus on jaetun toimivallan sopimus, on tutkittava, kuuluvatko tämän sopimuksen ne määräykset, joihin Irlanti on välitystuomioistuimessa vedonnut MOX-laitosta koskevan riidan yhteydessä, yhteisön toimivaltaan.

87     Irlannin jättämän välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevan hakemuksen sanamuodosta (joka esitettiin tämän tuomion 35 kohdassa) ilmenee, että kyseinen jäsenvaltio arvostelee Yhdistynyttä kuningaskuntaa lähinnä siitä, että tämä myönsi MOX-laitokselle toimiluvan noudattamatta tiettyjä merioikeusyleissopimuksesta johtuvia velvoitteita.

88     Kaikki ne merioikeusyleissopimuksen määräykset, joihin on tämän osalta vedottu, sisältyvät 123 artiklaa lukuun ottamatta kyseisen yleissopimuksen XII osaan, jonka otsikkona on ”Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen”.

89     Irlanti väittää erityisesti, että Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut ensinnäkin merioikeusyleissopimuksen 206 artiklaa, koska se ei ole noudattanut velvollisuutta arvioida asianmukaisesti kaikkien MOX-laitokseen liittyvien toimien vaikutuksia Irlanninmeren meriympäristöön, että se on toiseksi rikkonut merioikeusyleissopimuksen 123 ja 197 artiklaa, koska se ei ole noudattanut velvollisuuttaan tehdä Irlannin kanssa yhteistyötä Irlanninmeren, joka on puolisuljettu merialue, meriympäristön suojelemiseksi, ja että se on kolmanneksi rikkonut merioikeusyleissopimuksen 192, 193 ja/tai 194 ja/tai 207, 211 ja 213 artiklaa, koska se ei ole toteuttanut sellaisia tarpeellisia toimia, joilla voidaan ehkäistä, vähentää ja valvoa Irlanninmeren meriympäristön pilaantumista.

90     Yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut EY 175 artiklan 1 kohdasta, että se on asianmukainen oikeusperusta kansainvälisten ympäristönsuojelusopimusten tekemiselle yhteisön puolesta (ks. vastaavasti lausunto 2/00, 6.12.2001, Kok. 2001, s. I-9713, 44 kohta).

91     Tämä päätelmä saa vahvistuksen, kun kyseistä määräystä luetaan yhdessä EY 174 artiklan 1 kohdan viimeisen luetelmakohdan kanssa, jossa sisällytetään nimenomaisesti niihin tavoitteisiin, joiden saavuttamiseen ympäristöpolitiikalla on pyrittävä, ”sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin”.

92     On tosin todettava, että kuten EY 176 artiklassa täsmennetään, tällainen yhteisön ulkoinen toimivalta ympäristön, tässä tapauksessa meriympäristön, suojelun alalla ei ole yksinomainen vaan todellakin lähtökohtaisesti jaettu toimivalta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä (ks. vastaavasti em. lausunto 2/00, 47 kohta).

93     Se, kuuluuko jaetun toimivallan sopimuksen määräys yhteisön toimivaltaan, koskee kuitenkin tämän toimivallan antamista ja siis sen koko olemassaoloa eikä sitä, onko toimivalta luonteeltaan yksinomainen vai jaettu.

94     Edellä esitetystä seuraa, että yhteisön ulkoisen toimivallan olemassaolo meriympäristön suojelun alalla ei lähtökohtaisesti riipu sellaisten johdetun oikeuden toimien antamisesta, joissa säädettäisiin kyseessä olevasta asiasta ja joihin jäsenvaltioiden osallistuminen kyseessä olevan sopimuksen tekemistä koskevaan menettelyyn voisi vaikuttaa sen periaatteen mukaisesti, jonka yhteisöjen tuomioistuin vahvisti edellä mainitun AETR‑tuomion 17 kohdassa.

95     Yhteisö nimittäin voi tehdä ympäristönsuojelua koskevia sopimuksia, vaikka näiden sopimusten alaan kuuluvista nimenomaisista asioista ei vielä säädettäisikään tai säädettäisiin vain hyvin rajoitetusti yhteisön lainsäädännössä, johon kyseiset sopimukset eivät siten voi vaikuttaa (ks. vastaavasti em. lausunto 2/00, 44–47 kohta ja asia C‑239/03, komissio v. Ranska, tuomio 7.10.2004, Kok. 2004, s. I-9325, 30 kohta).

96     Näin ollen on tarkistettava, päättikö yhteisö käyttää ja missä määrin se päätti käyttää merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoleksi tullessaan ulkoista toimivaltaansa ympäristönsuojelun alalla.

97     Tämän osalta on todettava, että se, että EY:n perustamissopimuksen 130 s artiklan 1 kohta mainitaan päätöksen 98/392 johdanto-osan ensimmäisessä viittauskappaleessa niiden artiklojen joukossa, jotka ovat merioikeusyleissopimuksen hyväksymisestä tehdyn päätöksen oikeusperusta, osoittaa, että yhteisö tosiaankin päätti käyttää kyseistä toimivaltaansa.

98     Saman päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi, että yhteisön olisi hyväksyttävä kyseinen yleissopimus, jotta yhteisöstä voisi toimivaltansa rajoissa tulla sen sopimuspuoli.

99     Kyseisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa yhteisön toimivaltaa koskevassa ilmoituksessa, joka sisältyy kyseisen päätöksen liitteessä II olevaan yhteisön virallista vahvistamista koskevaan asiakirjaan, täsmennetään sen toimivallan laajuus ja luonne, jonka jäsenvaltiot ovat siirtäneet yhteisölle niissä merioikeusyleissopimuksen alaan kuuluvissa asioissa, joiden osalta yhteisö hyväksyy kyseisessä yleissopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.

100   Irlanti väittää, että merioikeusyleissopimuksen liitteessä IX olevan 4 artiklan 3 kohtaa, erityisesti siihen sisältyvää ”toimivallan antamisen” käsitettä, sekä yhteisön toimivaltaa koskevaa ilmoitusta on tulkittava jaetun toimivallan osalta siten, että kun yhteisöstä tuli merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoli, sille siirtyi ainoastaan se toimivalta ja se käytti ainoastaan sitä toimivaltaa, josta oli tullut yksinomaista toimivaltaa yhteisön toimiin vaikuttamisen seurauksena sen periaatteen mukaisesti, jonka yhteisöjen tuomioistuin vahvisti edellä mainitun AETR-tuomion 17 kohdassa.

101   Irlannin mukaan kyse on merioikeusyleissopimuksen erityispiirteestä, koska tämän yleissopimuksen mukaan vain yksinomainen toimivalta voi siirtyä yhteisölle, kun muu toimivalta ja siihen liittyvät velvollisuudet pysyvät jäsenvaltioilla.

102   Irlanti väittää, että koska kyseessä olevat yhteisön säännökset ja määräykset ovat vain vähimmäisvaatimuksia, niihin ei lähtökohtaisesti ole vaikutettu; näin ollen niihin liittyvä jaettu toimivalta ei ole siirtynyt merioikeusyleissopimuksen yhteydessä.

103   Komissio väittää päinvastoin, että yhteisön toimivaltaa koskevaa ilmoitusta on tulkittava siten, että kyseessä oleva jaettu toimivalta on siirtynyt yhteisölle ja yhteisö on käyttänyt sitä, vaikka tämä toimivalta koskisikin asioita, joista ei tällä hetkellä ole yhteisön lainsäädäntöä.

104   Tämän osalta on huomattava, että yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen 2 kohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä todetaan erityisesti niiden merioikeusyleissopimuksen määräysten osalta, jotka koskevat merien pilaantumisen ehkäisemistä, että ”jos yhteisön sääntöjä on olemassa, mutta niihin ei vaikuteta, kuten vain vähimmäisvaatimuksia asettavien yhteisön sääntöjen kohdalla, jäsenvaltioilla on toimivalta sen vaikuttamatta kuitenkaan yhteisön toimivaltaan tällä alalla”.

105   Näin ollen kyseinen ilmoitus vahvistaa, että jaettu toimivalta, erityisesti merien pilaantumisen ehkäisemisen alalla, on siirtynyt merioikeusyleissopimuksen yhteydessä myös silloin, kun kyseessä oleviin yhteisön sääntöihin ei ole vaikutettu edellä mainitussa AETR-tuomiossa vahvistetun periaatteen mukaisella tavalla.

106   Tässä yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen kohdassa kuitenkin asetetaan jaetun toimivallan siirtymisen edellytykseksi yhteisön sääntöjen olemassaolo, vaikkei olekaan tarpeen, että niihin vaikutetaan.

107   Muissa tapauksissa, nimittäin niissä tapauksissa, joissa yhteisön sääntöjä ei ole olemassa, kyseisen ilmoituksen 2 kohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen virkkeen mukaan toimivalta kuuluu jäsenvaltioille.

108   Tästä seuraa, että merioikeusyleissopimuksen nimenomaisessa yhteydessä toteamus jaetun toimivallan siirtymisestä yhteisölle edellyttää merioikeusyleissopimuksen kyseessä olevien määräysten alaan kuuluvissa asioissa yhteisön sääntöjen olemassaoloa, olipa näiden sääntöjen ulottuvuus ja luonne lopulta mikä tahansa.

109   Tämän osalta on hyödyllistä viitata yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäykseen, vaikkei se olekaan tyhjentävä.

110   Merioikeusyleissopimuksen niiden määräysten, joihin Irlanti on välitystuomioistuimessa vedonnut, alaan kuuluvia asioita säännellään erittäin laajasti yhteisön toimissa, joista useat mainitaan nimenomaisesti kyseisen ilmoituksen lisäyksessä.

111   Näin ollen on todettava merioikeusyleissopimuksen 206 artiklaa koskevasta väitteestä, jonka mukaan on rikottu velvollisuutta arvioida asianmukaisesti kaikkien MOX-laitokseen liittyvien toimien vaikutuksia Irlanninmeren meriympäristöön, että tästä asiasta säädetään direktiivissä 85/337, joka mainitaan yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäyksessä.

112   Irlanti ei sitä paitsi voi kiistää tämän direktiivin merkityksellisyyttä, koska se on välitystuomioistuimeen jättämässään välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevassa hakemuksessa itse maininnut kyseisen direktiivin sellaisena toimena, johon voidaan viitata merioikeusyleissopimuksen kyseessä olevien määräysten tulkitsemiseksi.

113   Irlanti on välitystuomioistuimessa esittämissään suullisissa lausumissa lisäksi johtanut kyseisestä direktiivistä tiettyjä argumentteja esittämänsä väitteen tueksi.

114   Sama huomautus pätee myös siihen väitteeseen, jonka Irlanti perustaa merioikeusyleissopimuksen 192, 193, 194, 207, 211 ja 213 artiklaan, sikäli kuin väite koskee velvollisuutta toteuttaa tarpeelliset toimet Irlanninmeren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

115   Välitystuomioistuimessa esittämissään suullisissa lausumissa nimittäin Irlanti perusti useita argumentteja direktiiviin 85/337 tukeakseen kyseistä väitettä siltä osin kuin on kyse velvollisuudesta ehkäistä pilaantumista. Kyseinen direktiivi on siis ilmiselvästi merkityksellinen nyt kyseessä olevassa asiassa.

116   Toisaalta kyseinen väite, sikäli kuin se koskee MOX-laitoksen toimintaan liittyviä radioaktiivisten aineiden kansainvälisiä siirtoja, liittyy läheisesti direktiiviin 93/75, joka myös mainitaan yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäyksessä ja jossa säädetään vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavia aluksia koskevista vähimmäisvaatimuksista, kun nämä alukset ovat matkalla yhteisön merisatamiin tai poistumassa sieltä.

117   Merioikeusyleissopimuksen 123 ja 197 artiklaa koskevasta väitteestä, jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta on jättänyt tekemättä yhteistyötä Irlannin kanssa ja erityisesti kieltäytynyt toimittamasta tälle tiettyjä tietoja, kuten koko PA-kertomusta, on lisäksi todettava, että tällaisten tietojen toimittaminen kuuluu ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY (EYVL L 158, s. 56) soveltamisalaan.

118   Kuten tämän tuomion 31 kohdassa todettiin, Irlanti esitti saman väitteen myös Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen nojalla asetetussa välimiesoikeudessa kyseisen yleissopimuksen 9 artiklan perusteella, ja se on välitystuomioistuimeen jättämässään välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevassa hakemuksessa vedonnut uudelleen kyseiseen yleissopimukseen, jotta siihen tukeuduttaisiin tulkittaessa merioikeusyleissopimuksen kyseessä olevia määräyksiä. Yhteisö on tehnyt Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen, jolla korvattiin maalta peräisin olevan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskeva Pariisin yleissopimus, ja nämä molemmat yleissopimukset mainitaan yhteisön toimivaltaa koskevan ilmoituksen lisäyksessä.

119   Lisäksi on riidatonta, että välitystuomioistuimessa esittämissään suullisissa lausumissa Irlanti perusti kyseessä olevan väitteen tueksi argumenttinsa direktiiviin 85/337, direktiiviin 90/313 sekä Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehtyyn yleissopimukseen.

120   Nämä seikat riittävät osoittamaan, että merien pilaantumisen ehkäisemistä koskevat merioikeusyleissopimuksen ne määräykset, joihin Irlanti on vedonnut ja jotka ilmiselvästi kattavat merkittävän osan MOX-laitosta koskevasta riidasta, kuuluvat siihen yhteisön toimivaltaan, jota tämä päätti käyttää tullessaan merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoleksi.

121   Edellä esitetystä seuraa, että merioikeusyleissopimuksen ne määräykset, joihin Irlanti on vedonnut MOX-laitosta koskevassa välitystuomioistuimen ratkaistavaksi saattamassaan riidassa, ovat yhteisön oikeusjärjestykseen kuuluvia sääntöjä. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kyseisten määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat ja arvioimaan sitä, onko jäsenvaltio noudattanut kyseisiä määräyksiä (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Irlanti, tuomion 20 kohta ja em. asia komissio v. Ranska, tuomion 31 kohta).

122   On kuitenkin selvitettävä, onko tämä yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta yksinomainen, jolloin se estäisi jäsenvaltiota saattamasta MOX-laitosta koskevan riidan kaltaista riitaa merioikeusyleissopimuksen liitteen VII mukaisesti perustetun välitystuomioistuimen ratkaistavaksi.

123   Yhteisöjen tuomioistuin on jo palauttanut mieleen, että kansainvälisellä sopimuksella ei voida loukata perustamissopimuksissa määrättyä toimivaltajärjestelmää ja siten yhteisön oikeusjärjestyksen, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo EY 220 artiklan nojalla, itsenäisyyttä. Tämä yhteisöjen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta vahvistetaan EY 292 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ratkaisemaan EY:n perustamissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain tässä sopimuksessa määrätyllä tavalla (ks. vastaavasti lausunto 1/91, 14.12.1991, Kok. 1991, s. I-6079, 35 kohta ja lausunto 1/00, 18.4.2002, Kok. 2002, s. I-3493, 11 ja 12 kohta).

124   Heti aluksi on todettava, että merioikeusyleissopimuksen avulla voidaan juuri välttyä tällaiselta yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaisen toimivallan loukkaamiselta ja siten suojella yhteisön oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

125   Merioikeusyleissopimuksen 282 artiklasta nimittäin ilmenee, että EY:n perustamissopimukseen sisältyvä riitojenratkaisujärjestelmä on siksi, että siinä määrätään jäsenvaltioiden välisten riitojen ratkaisemista koskevista sitoviin päätöksiin johtavista menettelyistä, lähtökohtaisesti ensisijainen merioikeusyleissopimuksen XV osaan sisältyvään järjestelmään nähden.

126   MOX-laitosta koskevassa riidassa kyseessä olevien merioikeusyleissopimuksen määräysten on osoitettu kuuluvan siihen yhteisön toimivaltaan, jota tämä käytti merioikeusyleissopimukseen liittyessään, joten kyseiset määräykset ovat erottamaton osa yhteisön oikeusjärjestystä.

127   Näin ollen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on todellakin kyse EY 292 artiklassa tarkoitetusta EY:n perustamissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevasta riidasta.

128   Lisäksi on todettava, että koska tässä riidassa on vastakkain kaksi jäsenvaltiota sellaisen väitteen osalta, jonka mukaan merioikeusyleissopimuksen kyseisten määräysten sisältämiä yhteisön oikeuden velvoitteita ei ole noudatettu, riita on ilmiselvästi ratkaistava jollakin niistä EY 292 artiklassa tarkoitetuista riitojenratkaisutavoista, joista EY:n perustamissopimuksessa määrätään, eli riita on ratkaistava EY 227 artiklassa määrätyssä menettelyssä.

129   Lisäksi on riidatonta, että Irlannin välitystuomioistuimessa vireille paneman menettelyn kaltaista menettelyä on pidettävä EY 292 artiklassa tarkoitettuna riitojenratkaisutapana, koska merioikeusyleissopimuksen 296 artiklan mukaan tällaisen tuomioistuimen päätökset ovat lopullisia ja sitovat riidan osapuolia.

130   Irlanti kuitenkin väittää toissijaisesti, että jos yhteisöjen tuomioistuin päätyisi katsomaan, että ne merioikeusyleissopimuksen määräykset, joihin välitystuomioistuimessa on vedottu, ovat erottamaton osa yhteisön oikeutta, sama päätelmä olisi tehtävä riitojen ratkaisua koskevien merioikeusyleissopimuksen määräysten osalta. Näin ollen Irlanti katsoo, että asian saattaminen merioikeusyleissopimuksen 287 artiklan 1 kappaleen c alakohdassa tarkoitetun välitystuomioistuimen ratkaistavaksi on EY 292 artiklassa tarkoitettu EY:n perustamissopimuksessa määrätty riitojenratkaisutapa.

131   Tällainen väite on hylättävä.

132   Kuten nimittäin tämän tuomion 123 kohdassa palautettiin mieleen, merioikeusyleissopimuksen kaltaisella kansainvälisellä yleissopimuksella ei voida loukata sitä yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa, joka koskee jäsenvaltioiden välillä yhteisön oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta syntyneiden riitojen ratkaisua. Lisäksi kuten tämän tuomion 124 ja 125 kohdassa todettiin, juuri merioikeusyleissopimuksen 282 artiklan avulla voidaan varmistaa, että kyseistä loukkaamista ei tapahdu ja näin ollen että yhteisön oikeusjärjestyksen itsenäisyys tosiasiallisesti säilyy.

133   Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että EY 220 ja EY 292 artikla olivat esteenä sille, että Irlanti saattaa MOX-laitosta koskevan riidan välitystuomioistuimen ratkaistavaksi.

134   Tätä toteamusta ei voi kyseenalaistaa se, että Irlannin välitystuomioistuimeen jättämä välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskeva hakemus koskee myös tiettyjä Yhdistyneen kuningaskunnan velvoitteita terrorismiin liittyvien riskien osalta.

135   Ei ole tarpeen lausua siitä, kuuluuko tämä riidan osa yhteisön oikeuden soveltamisalaan, sillä on riittävää todeta, että kuten tämän tuomion 120 kohdasta ilmenee, nyt käsiteltävänä olevassa asiassa merkittävä osa Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä riidasta koskee yhteisön oikeuden tulkintaa tai soveltamista. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on tarvittaessa yksilöidä kyseessä olevan kansainvälisen sopimuksen määräyksiä koskevat ne riidan osat, jotka eivät kuulu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

136   Koska yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta on yksinomainen ja jäsenvaltioille pakollinen, Irlannin argumentit eduista, joita merioikeusyleissopimuksen liitteen VII mukaisella välitysoikeudellisella menettelyllä on verrattuna yhteisöjen tuomioistuimessa EY 227 artiklan nojalla nostettavaan kanteeseen, eivät voi menestyä.

137   Tällaiset edut nimittäin, vaikka ne oletettaisiinkin toteen näytetyiksi, eivät missään tapauksessa voi oikeuttaa sitä, että jäsenvaltio jättää noudattamatta EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä velvollisuuksia, kun kyse on sellaisen asian saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka tarkoituksena on estää se, että toinen jäsenvaltio rikkoo väitetyllä tavalla yhteisön oikeutta (ks. vastaavasti asia 232/78, komissio v. Ranska, tuomio 25.9.1979, Kok. 1979, s. 2729, Kok. Ep. IV, s. 539, 9 kohta).

138   Lopuksi on riittävää todeta niistä Irlannin argumenteista, jotka koskevat kiireellisyyttä ja mahdollisuutta saada väliaikaisia toimia merioikeusyleissopimuksen 290 artiklan nojalla, että yhteisöjen tuomioistuin voi EY 243 artiklan nojalla päättää käsiteltävänään olevassa asiassa tarpeellisista välitoimista. Tällaisista toimista voidaan siis tietenkin määrätä menettelyssä, joka pannaan vireille EY 227 artiklan nojalla.

139   Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä.

 Toinen kanneperuste

140   Toisessa kanneperusteessaan komissio väittää, että se, että Irlanti on saattanut yhteisön oikeuden toimia välitystuomioistuimen tulkittavaksi ja sovellettavaksi, rikkoo EY 292 artiklaa ja että niiden toimien osalta, joihin Irlanti on vedonnut ja jotka kuuluvat Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan, se rikkoo EA 193 artiklaa.

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

141   Komissio väittää Irlannin jättäneen kunnioittamatta yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa, sellaisena kuin siitä määrätään EY 292 ja EA 193 artiklassa, koska kyseinen jäsenvaltio on vedonnut välitystuomioistuimessa, erityisesti välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevassa hakemuksessaan, merioikeusyleissopimuksen 293 artiklan nojalla tiettyihin EY:n perustamissopimuksen tai Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin yhteisön oikeuden toimiin ja koska se siis on vedonnut näihin toimiin lakina, jota kyseisen tuomioistuimen on sovellettava.

142   Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, joka on komission kanssa samaa mieltä, täsmentää, että kyseiseen tuomioistuimeen toimittamissaan kirjelmissä Irlanti on vedonnut merioikeusyleissopimuksen 293 artiklan nojalla useisiin yhteisön oikeuden toimiin, erityisesti direktiiveihin 85/337 ja 90/313, Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisöön ja yhteisöstä pois tapahtuvien radioaktiivisen jätteen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta 3 päivänä helmikuuta 1992 annettuun neuvoston direktiiviin 92/3/Euratom (EYVL L 35, s. 24) sekä kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehtyyn yleissopimukseen.

143   Kyseinen hallitus toteaa myös, että välitystuomioistuimessa Irlanti on esittänyt argumentteja tulkinnasta, joka Irlannin mukaan on annettava kyseisten toimien tai sopimusten tietyille säännöksille ja määräyksille, ja että Irlanti on väittänyt, että Yhdistyneen kuningaskunnan toiminta on ristiriidassa tiettyjen kyseisistä säännöksistä ja määräyksistä johtuvien yhteisön oikeuden velvoitteiden kanssa.

144   Irlanti väittää viitanneensa yhteisön oikeuden toimiin sellaisina tosiseikkoina, jotka eivät ole sitovia, ainoastaan helpottaakseen merioikeusyleissopimuksen tiettyjen ilmaisujen tulkintaa ilmoittamalla siitä, miten näitä ilmaisuja tulkitaan muuta kuin välitystuomioistuimen soveltamaa oikeusjärjestystä soveltavissa tuomioistuimissa.

145   Kyseisen jäsenvaltion mukaan merioikeusyleissopimuksen mukaisesta oikeusjärjestyksestä erillisen oikeusjärjestyksen osatekijöitä voidaan myös käyttää ”renvoi-tekniikalla”, joka on sellainen yleinen oikeudellinen tekniikka, jolla pyritään varmistamaan eri oikeusjärjestyksistä peräisin olevien normien ristiriidaton samanaikainen voimassaolo.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

146   On riidatonta, että välitystuomioistuimeen jättämässään välitysoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevassa hakemuksessa ja kyseiseen tuomioistuimeen toimittamissaan kirjelmissä Irlanti on vedonnut joihinkin yhteisön toimiin.

147   Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen ohella kyse on lähinnä EY:n perustamissopimuksen osalta direktiiveistä 85/337 ja 90/313 ja Euratomin perustamissopimuksen osalta direktiiveistä 80/836, 92/3 ja 96/29.

148   Samoin on riidatonta, että Irlanti on vedonnut näihin yhteisön toimiin merioikeusyleissopimuksen 293 artiklan 1 kappaleen nojalla, jonka mukaan välitystuomioistuimen kaltainen tuomioistuin ”soveltaa [merioikeusyleissopimusta] ja muita kansainvälisen oikeuden säännöksiä, jotka eivät ole ristiriidassa [merioikeusyleissopimuksen] kanssa”.

149   Kuten nimittäin julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 49 ja 50 kohdassa, Irlannin välitystuomioistuimeen toimittamien kirjelmien eri kohdista ilmenee, että tämä jäsenvaltio on esittänyt kyseiset yhteisön toimet paitsi sellaisina merkityksellisinä seikkoina, joilla voidaan selventää niiden merioikeusyleissopimuksen yleisten määräysten merkitystä, joita riita koskee, myös sellaisina kansainvälisen oikeuden sääntöinä, joita kyseisen tuomioistuimen on sovellettava merioikeusyleissopimuksen 293 artiklan nojalla.

150   Näin ollen on mainittava, että kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on todennut ilman vastaväitteitä, Irlanti on vedonnut välitystuomioistuimessa erityisesti siihen, että vuoden 1993 ympäristöselvitys ei täyttänyt direktiivissä 85/337 säädettyjä edellytyksiä, että Yhdistyneen kuningaskunnan kieltäytyminen toimittamasta MOX-laitoksen toimintasuunnitelmaa esti arvioimasta tämän laitoksen perusteita direktiivissä 96/29 edellytetyllä tavalla ja että lisäksi kyseisellä kieltäytymisellä rikottiin direktiivin 80/836 6 artiklaa ja direktiivin 96/29 6 artiklaa.

151   Näin ollen Irlanti on saattanut yhteisön oikeuden toimia tulkittaviksi ja sovellettaviksi välitystuomioistuimessa sellaisen menettelyn yhteydessä, jossa vaaditaan sen toteamista, että Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut kyseisten toimien säännöksiä ja määräyksiä.

152   Tämä on kuitenkin vastoin jäsenvaltioilla olevaa EY 292 ja EA 193 artiklaan perustuvaa velvollisuutta kunnioittaa yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista riidat, jotka koskevat yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten tulkintaa ja soveltamista, erityisesti käyttämällä EY 227 ja EA 142 artiklassa määrättyjä menettelyjä sen toteamiseksi, että jokin toinen jäsenvaltio on rikkonut kyseisiä säännöksiä ja määräyksiä.

153   Näin ollen on todettava, että koska kyseessä olevista toimista toiset kuuluvat EY:n perustamissopimuksen ja toiset Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan, EY 292 ja EA 193 artiklaa on rikottu.

154   Lisäksi on huomattava, että menettelyn aloittaminen ja jatkaminen välitystuomioistuimessa merkitsevät tämän tuomion 146–150 kohdasta ilmenevissä olosuhteissa ilmiselvää riskiä siitä, että loukataan perustamissopimuksissa määrättyä toimivaltajärjestystä ja siis yhteisön oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

155   Tällainen riski on olemassa, vaikka Irlanti väittääkin vakuuttaneensa ehdottomasti, ettei se ole pyytänyt eikä pyydäkään välitystuomioistuinta tutkimaan tai arvioimaan merioikeusyleissopimuksen 293 artiklan tai jonkin muun määräyksen perusteella, onko Yhdistynyt kuningaskunta rikkonut jotakin yhteisön oikeuden sääntöä.

156   Lisäksi kyseisen riskin olemassaolo tekee täysin merkityksettömäksi sen, että Irlanti on saattanut pyytää kyseistä tuomioistuinta soveltamaan yhteisön oikeutta renvoi-tekniikan tai jonkin muun tekniikan avulla.

157   Näin ollen toista kanneperustetta on pidettävä perusteltuna.

 Kolmas kanneperuste

158   Kolmannessa kanneperusteessaan komissio väittää ensinnäkin, että Irlanti ei ole noudattanut EY 10 artiklasta johtuvaa yhteistyövelvoitetta, koska se on käyttänyt yhteisölle kuuluvaa toimivaltaa aloittaessaan merioikeusyleissopimuksen mukaisen menettelyn yhteisön toimivaltaan kuuluvien määräysten perusteella. Toiseksi se väittää, että Irlanti on myös jättänyt noudattamatta sekä EY 10 että EA 192 artiklasta johtuvaa yhteistyövelvoitetta, koska se on aloittanut yksipuolisesti kyseisen menettelyn informoimatta ja kuulematta etukäteen yhteisön toimivaltaisia toimielimiä.

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

159   Komissio väittää, että Irlanti on käyttänyt yhteisölle kuuluvaa toimivaltaa aloittaessaan merioikeusyleissopimuksen mukaisen riitojenratkaisumenettelyn tämän yleissopimuksen niiden määräysten perusteella, jotka kuuluvat yhteisön toimivaltaan.

160   Komission mukaan tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan sekaannusta merioikeusyleissopimuksen sopimuspuolina olevissa kolmansissa valtioissa sopimuspuolena toimivan yhteisön ulkoisen edustamisen ja sisäisen yhtenäisyyden osalta, ja se on omiaan vahingoittamaan vakavasti yhteisön ulkoisten toimien tehokkuutta ja johdonmukaisuutta.

161   Lisäksi komissio väittää EY 10 ja EA 192 artiklaa rikotun sen perusteella, että jäsenvaltio ei voi aloittaa yksipuolisesti jaetun toimivallan sopimuksen mukaista riitojenratkaisumenettelyä informoimatta ja kuulematta etukäteen yhteisön toimivaltaisia toimielimiä.

162   Komission mukaan sen ja Irlannin välinen yhteydenpito alkoi kuitenkin vasta Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen ja merioikeusyleissopimuksen mukaisten riidanratkaisumenettelyjen aloittamisen jälkeen.

163   Irlannin mukaan yleisenä periaatteena on se, että EY 10 artiklassa luodaan vain täydentävä velvollisuus. Näin ollen se väittää, että jos yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että EY 292 artiklaa on jätetty noudattamatta, se ei voi katsoa, että myös EY 10 artiklaa on jätetty noudattamatta.

164   Ruotsin hallitus on tästä pääosin samaa mieltä.

165   Irlanti lisää, että nyt käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa ei olisi voitu etukäteen tapahtuvan kuulemisen avulla sovittaa yhteen kyseessä olevia näkemyksiä, koska komissio oli ilmiselvästi sitä mieltä, että kyseinen jäsenvaltio ei voinut käyttää merioikeusyleissopimuksen mukaista riitojenratkaisumenettelyä.

166   Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan Irlannin olisi ainakin pitänyt katsoa, että oli olemassa objektiivisia syitä epäillä vakavasti Irlannin aikomuksen yhdenmukaisuutta EY 292 ja EA 193 artiklan kanssa.

167   Näin ollen kyseinen hallitus väittää, että Irlanti oli velvollinen kuulemaan kumppaneitaan ja että jos riitaa ei olisi tällä tavalla saatu ratkaistua, yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä olisi ollut lausua yhteisön toimivallasta.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

168   Komissio väittää ensinnäkin Irlannin jättäneen noudattamatta EY 10 artiklasta johtuvaa yhteistyövelvoitetta, koska kyseinen jäsenvaltio on käyttänyt yhteisölle kuuluvaa toimivaltaa aloittaessaan välitysoikeudellisen menettelyn merioikeusyleissopimuksen nojalla.

169   EY 292 artiklassa määrättyä jäsenvaltioiden velvollisuutta käyttää yhteisön tuomioistuinjärjestelmää ja kunnioittaa tämän järjestelmän peruspiirteenä olevaa yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa on pidettävä EY 10 artiklasta johtuvan jäsenvaltioiden yleisen lojaalisuusvelvollisuuden erityisenä ilmentymänä.

170   Lisäksi on todettava, että tällä kolmannen kanneperusteen ensimmäisellä osalla on sama kohde kuin ensimmäisellä kanneperusteella, koska se koskee samaa Irlannin toimintaa eli sitä, että tämä jäsenvaltio on aloittanut menettelyn välitystuomioistuimessa EY 292 artiklan vastaisesti.

171   Näin ollen ei ole tarpeen todeta EY 10 artiklan määräyksiin sisältyvien yleisten velvollisuuksien noudattamatta jättämistä erikseen jo todetusta niiden yhteisön oikeuden mukaisten erityisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, joita Irlanti oli velvollinen noudattamaan EY 292 artiklan nojalla.

172   Toiseksi komissio väittää Irlannin rikkoneen EY 10 ja EA 192 artiklaa, koska tämä jäsenvaltio on aloittanut menettelyn välitystuomioistuimessa informoimatta ja kuulematta etukäteen yhteisön toimivaltaisia toimielimiä.

173   Tämä kolmannen kanneperusteen toinen osa koskee sellaista Irlannin väitettyä laiminlyöntiä, joka on erillinen ensimmäisen kanneperusteen kohteena olevasta toiminnasta. Näin ollen se on tutkittava.

174   Yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut siitä, että EY 10 artikla velvoittaa jäsenvaltioita kaikilla EY:n perustamissopimuksen tavoitteita vastaavilla aloilla helpottamaan yhteisön päämäärän toteuttamista ja pidättymään kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista (ks. erityisesti lausunto 1/03, 7.2.2006, 119 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Jäsenvaltioilla on samankaltaisia velvoitteita Euratomin perustamissopimuksen yhteydessä EA 192 artiklan nojalla.

175   Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi korostanut, että jäsenvaltioilla ja yhteisön toimielimillä on velvollisuus tiiviiseen yhteistyöhön täyttäessään niitä sitoumuksiaan, jotka ne ovat ottaneet vastuulleen jaetun toimivallan sopimuksen tekemistä koskevan jaetun toimivallan nojalla (ks. em. yhdistetyt asiat Dior ym., tuomion 36 kohta).

176   Asia on näin erityisesti silloin, kun nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltainen riita koskee lähinnä sellaisia jaetun toimivallan sopimuksesta johtuvia sitoumuksia, jotka kuuluvat sellaiseen meriympäristön suojelun ja säilyttämisen kaltaiseen alaan, jolla yhtäältä yhteisön ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivalta voi olla hyvin limittäistä, mistä yhteisön toimivaltaa koskeva ilmoitus ja sen lisäys ovat sitä paitsi osoituksena.

177   Se, että tällainen riita saatetaan välitystuomioistuimen kaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, sisältää riskin siitä, että muu tuomioistuin kuin yhteisöjen tuomioistuin lausuu niiden velvollisuuksien ulottuvuudesta, jotka jäsenvaltioilla on yhteisön oikeuden nojalla.

178   Lisäksi komission yksiköt katsoivat jo 8.10.2001 päivätyssä kirjeessään, että MOX-laitosta koskeva riita, sellaisena kuin Irlanti oli saattanut sen Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen nojalla asetetun välimiesoikeuden ratkaistavaksi, kuului yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

179   Näin ollen jaetun toimivallan sopimuksen mukaisesta tiiviin yhteistyön velvoitteesta seurasi Irlannille velvollisuus informoida ja kuulla yhteisön toimivaltaisia toimielimiä ennen kuin se aloittaa merioikeusyleissopimuksen mukaisen menettelyn MOX-laitosta koskevan riidan ratkaisemiseksi.

180   Irlannilla oli sama etukäteen tapahtuvan informoinnin ja kuulemisen velvollisuus myös Euratomin perustamissopimuksen nojalla, koska kyseinen jäsenvaltio aikoi vedota kyseisen perustamissopimuksen määräyksiin sekä sen täytäntöönpanemiseksi annettuihin toimiin menettelyssä, jonka se päätti aloittaa välitystuomioistuimessa.

181   On riidatonta, että kyseisen menettelyn vireillepanopäivään mennessä Irlanti ei ollut noudattanut tätä etukäteen tapahtuvan informoinnin ja kuulemisen velvollisuutta.

182   Edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste on hyväksyttävä sikäli kuin sillä vaaditaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Irlanti ei ole noudattanut EY 10 ja EA 192 artiklasta johtuvaa yhteistyövelvoitetta, koska se on aloittanut merioikeusyleissopimuksessa määrätyn riitojenratkaisujärjestelmän mukaisen menettelyn informoimatta ja kuulematta etukäteen yhteisön toimivaltaisia toimielimiä.

183   Näin ollen kanne on hyväksyttävä.

 Oikeudenkäyntikulut

184   Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Irlannin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska Irlanti on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Saman artiklan 4 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Irlanti ei ole noudattanut EY 10, EY 292, EA 192 eikä EA 193 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on aloittanut Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisen riitojenratkaisumenettelyn Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan Sellafieldissä (Yhdistynyt kuningaskunta) sijaitsevan MOX-laitoksen osalta.

2)      Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.