61997C0230

1. Onko yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annettua neuvoston ensimmäistä direktiiviä 80/1263/ETY(1) tulkittava niin, että sen vastaisena on pidettävä sitä, että jäsenvaltio määrää siellä asuvan yhteisön ulkopuolisen valtion kansalaisen vaihtamaan toisen jäsenvaltion myöntämän ajokorttinsa asuinjäsenvaltion ajokorttiin yhden vuoden määräajassa uhalla, että tämä muutoin tuomitaan ajokortitta ajosta vankeuteen tai sakkoon?

2. Tähän ennakkoratkaisukysymykseen Hof van Cassatie de België, jonka käsiteltävänä on Awoyemin valitus Correctionele rechtbank te Bruggen 4.1.1995 tekemästä päätöksestä, pyytää yhteisöjen tuomioistuinta vastaamaan.

3. Yhteisöjen tuomioistuin on jo vastannut samankaltaiseen kysymykseen asiassa Skanavi ja Chryssanthakopoulos(2) antamassaan tuomiossa 29.2.1996, jossa oli kyse yhteisön jäsenvaltion kansalaiselle vastaavassa tilanteessa tuomitusta rangaistuksesta.

Ajokorttia koskevat direktiivit

4. Johdanto-osansa ensimmäisen perustelukappaleen mukaan direktiivin 80/1263/ETY - jolla toteutettiin vain ensimmäinen vaihe ajokorttien yhdenmukaistamisessa - tarkoituksena on parantaa tieliikenneturvallisuutta ja helpottaa sellaisten henkilöiden liikkuvuutta, jotka asettuvat toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa he ovat suorittaneet kuljettajantutkinnon, tai jotka matkustavat yhteisön sisällä.

5. Tässä tarkoituksessa direktiivillä 80/1263/ETY lähennettiin kansallisia säännöksiä erityisesti kansallisten ajokorttien myöntämisjärjestelmien, ajoneuvoluokkien ja korttien voimassaoloehtojen osalta. Siinä säädettiin myös yhteisön ajokortin mallista ja perustettiin jäsenvaltioiden myöntämien ajokorttien vastavuoroista tunnustamista koskeva järjestelmä sekä ajokorttien vaihtojärjestelmä sellaisia tilanteita varten, joissa kortinhaltija vaihtaa asuin- tai työpaikkaansa jäsenvaltiosta toiseen.

6. Direktiivin 6 artiklan mukaan ajokortin myöntäminen edellyttää ensinnäkin käytännön ajokokeen ja teoriakokeen läpäisemistä sekä terveydellisten vaatimusten täyttymistä ja toiseksi vakituista asuinpaikkaa ajokortin myöntävän jäsenvaltion alueella, jos kyseisen valtion lainsäädäntö niin edellyttää.

7. Direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jonkin jäsenvaltion myöntämän voimassa olevan kansallisen ajokortin tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltijan hankkiessa vakituisen asuinpaikan toisesta jäsenvaltiosta, hänen ajokorttinsa on voimassa tässä jäsenvaltiossa enintään vuoden ajan asuinpaikan hankkimisesta lukien. Tässä määräajassa asuinjäsenvaltion on ajokortin haltijan pyynnöstä ja vanhan ajokortin palauttamista vastaan myönnettävä kortinhaltijalle yhteisön mallin mukainen ajokortti vastaavaa ajoneuvoluokkaa tai -luokkia varten ilman, että muun muassa käytännön ajokokeen ja teoriakokeen läpäisemistä sekä terveydellisten vaatimusten täyttymistä koskevia edellytyksiä sovelletaan. Jäsenvaltio voi kuitenkin kieltäytyä vaihtamasta ajokorttia, jos kortin myöntäminen olisi sen kansallisen lainsäädännön vastaista, mukaan lukien terveydelliset vaatimukset.

8. Yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/439/ETY(3) toteutettiin uusi vaihe kansallisten säännösten yhdenmukaistamisessa erityisesti ajokortin myöntämisedellytysten ja ajoneuvoluokkien osalta. Direktiivillä poistettiin velvollisuus vaihtaa ajokortti vakinaisen asuinpaikan vaihtuessa toiseen jäsenvaltioon(4) ja säädettiin tämän velvoitteen(5) sijasta ajokorttien vastavuoroisesta tunnustamisesta (1 artiklan 2 kohta). Jäsenvaltion antaman voimassa olevan kansallisen ajokortin haltijan, joka on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon, osalta ajokortin vaihtaminen on siten pelkästään oikeus (8 artiklan 1 kohta).

9. Direktiivin 91/349/ETY 12 artiklan mukaan "jäsenvaltioiden on komissiota kuultuaan annettava 1 päivään heinäkuuta 1994 mennessä lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen direktiivin noudattamiseksi 1 päivästä heinäkuuta 1996." Direktiivin 13 artiklalla kumotaan direktiivi 80/1263/ETY viimeksi mainitusta päivämäärästä lukien.

Asiaa koskevat kansalliset säännökset

10. Belgiassa 6.5.1988 annetun kuninkaan asetuksen 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

"1. Belgian ajokortti voidaan myöntää

1) Belgiassa olevan kunnan väestörekisteriin tai ulkomaalaisrekisteriin merkitylle henkilölle, jolla on jokin seuraavista Belgiassa myönnetyistä asiakirjoista:

a) Belgian kansalaiselle tai ulkomaalaiselle myönnettävä henkilötodistus,

b) todistus ulkomaalaisrekisteriin merkitsemisestä,

c) Euroopan talousyhteisön jäsenvaltion kansalaisen (ks. 90/364/ETY 2 artikla) oleskelulupa,

d) rekisteröintitodistus;

2) henkilölle, jolla on jokin seuraavista Belgiassa myönnetyistä asiakirjoista:

a) diplomaattikunnan jäsenelle myönnettävä henkilötodistus,

b) konsulikunnan jäsenelle myönnettävä henkilötodistus,

c) erityisoleskelulupa.

2. Ensimmäisen momentin 1 kohdassa tarkoitetulla henkilöllä on oltava Belgian ajokortti moottoriajoneuvoa kuljettaessaan. Tällainen henkilö voi kuitenkin kuljettaa ajoneuvoa, jos hänellä on Euroopan talousyhteisön jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva kansallinen ajokortti, yhden vuoden ajan siitä lukien, kun hänet on merkitty Belgiassa olevan kunnan väestö- tai ulkomaalaisrekisteriin. Muulla moottoriajoneuvon kuljettajalla on oltava hallussaan Belgian taikka ulkomaalainen, kansallinen tai kansainvälinen ajokortti kansainvälistä liikennettä koskevien säännösten mukaisin edellytyksin - - ."

Tosiseikasto ja asian käsittely kansallisessa tuomioistuimessa

11. Nigerian kansalainen Awoyemi on asunut 17.12.1990 alkaen Belgiassa, jossa hän harjoittaa ammattia. Hän joutui 27.7.1993 Oostendessa moottoriajoneuvoa kuljettaessaan poliisin pysäyttämäksi ja esitti vain Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten myöntämän ajokortin, joka oli voimassa 11.4.1990-26.1.2003.

12. Correctionele rechtbank te Brugge tuomitsi Awoyemin 4.1.1995 edellä mainitun 6.5.1988 annetun kuninkaan asetuksen 2 §:n nojalla 2 000 Belgian frangin suuruiseen sakkoon ajoneuvon ajamisesta yleisellä tiellä Oostendessa ilman voimassa olevaa ajokorttia.

13. Awoyemi teki tuomiosta kassaatiovalituksen vedoten yhteisön mallin mukaiseen ajokorttiinsa ja edellä mainitussa asiassa Skanavi ja Chryssanthakopoulos annettuun tuomioon.

14. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluista ilmenee Hof van Cassatie van Belgiën katsoneen, että edellä mainittu 6.5.1988 annettu kuninkaan asetus annettiin nimenomaan direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan täytäntöönpanemiseksi, jossa nimenomaisesti säädetään, että jonkin jäsenvaltion myöntämän voimassa olevan kansallisen ajokortin tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltijan hankkiessa vakituisen asuinpaikan toisesta jäsenvaltiosta hänen ajokorttinsa on voimassa tässä jäsenvaltiossa vain vuoden ajan asuinpaikan hankkimisesta lukien. Hof van Cassatie toteaa kuitenkin, että säännös kumottiin direktiivillä 91/439/ETY ja 1.7.1996 alkaen ajokortin vaihtaminen ei ole enää ollut pakollista. Tuomioistuin pohtii, voidaanko direktiivillä 91/439/ETY säännellä jo tapahtuneita tilanteita. Lisäksi se haluaa tietää, voidaanko edellä mainittua asiassa Skanavi ja Chryssanthakopoulos annettua tuomiota soveltaa esillä olevan asian yhteydessä, jossa on kyse yhteisön ulkopuolisen maan kansalaisesta, jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä ajokortti. Tämän vuoksi tuomioistuimen mielestä on tarpeen pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta kyseisten yhteisön säännösten tulkintaa ja esittää sille seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY ja erityisesti sen 8 artiklan vastaisena pidettävä sitä, että jos sellainen henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin mutta joka ei ole tätä tehnyt säädetyssä määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, tämä rinnastetaan ajokortitta ajoon, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon?

2) Seuraako yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden myöntämät ajokortit on tunnustettava vastavuoroisesti, ja tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaihtamisoikeudesta se, että henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja jonka vakituinen asuinpaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, voi vedota 1.7.1996 lähtien tuomioistuimissa näihin säännöksiin, vaikka tätä koskevia kansallisia säännöksiä ei olisi annettu?

3) Jos vastaus toiseen kysymykseen on myöntävä, onko yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdalla ja 8 artiklan 1 kohdalla taannehtiva vaikutus siten, että niiden vastaisena on pidettävä sitä, että jos sellainen henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin mutta joka ei ole 27.7.1993 tätä tehnyt säädetyssä määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, tämä rinnastetaan ajokortitta ajamiseen, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon?"

Vastaukset kysymyksiin

Ensimmäinen kysymys

15. Ensimmäisellä kysymyksellä yhteisöjen tuomioistuimelta kysytään, voidaanko edellä mainittua asiassa Skanavi ja Chryssanthakopoulos annettua tuomiota soveltaa esillä olevaan asiaan.

16. Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklassa asetettu ajokortin vaihtamisvelvoite ei henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavanakaan ollut perustamissopimuksen 52 artiklan vastainen,(6) koska " - - asian monimutkaisuus ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset erot huomioon ottaen neuvostolla oli toimivalta toteuttaa asteittain tarvittava yhdenmukaistaminen - - ".(7)

17. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kun yhteisön säännöksiä vaihtamisvelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena tuomittavista rangaistuksista ei ole, jäsenvaltioilla on periaatteessa edelleen toimivalta säätää asiasta: "Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, joka koskee yhteisön oikeuden perusteella suojattavan, henkilön oleskeluoikeuden toteamiseksi vaadittujen muodollisuuksien noudattamatta jättämistä, jäsenvaltiot eivät voi kuitenkaan säätää tällaiseen laiminlyöntiin nähden suhteetonta seuraamusta, jolla rajoitettaisiin henkilöiden vapaata liikkuvuutta; erityisesti vankeusrangaistus on tällainen suhteeton rangaistus (ks. erityisesti asia C-265/88, Messner, tuomio 12.12.1989, Kok. 1989, s. 4209, 14 kohta). Nämä samat toteamukset pätevät ajokortin vaihtamisvelvollisuuden laiminlyönnin ollessa kyseessä sen merkityksen vuoksi, joka moottoriajoneuvoa koskevalla ajo-oikeudella on henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien oikeuksien tosiasialliselle käyttämiselle."(8)

18. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa: " - - perustamissopimuksen 52 artiklan vastaista on se, että jos moottoriajoneuvoa kuljettaa henkilö, joka olisi voinut saada vastaanottavalta valtiolta ajokortin vaihtamalla sen toisen jäsenvaltion myöntämään ajokorttiin mutta on laiminlyönyt ajokorttinsa vaihtamisen asetetussa määräajassa, hänen tekonsa rinnastetaan ajokortitta ajoon, josta voidaan tuomita vankeuteen tai sakkoon, ottaen huomioon tästä aiheutuvat, kyseisessä kansallisessa oikeusjärjestyksessä säädettyjen seurausten kaltaiset seuraukset."(9)

19. Yhteisöjen tuomioistuin on siis vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut, että rikkomukset, joista kansallisessa lainsäädännössä on säädetty rangaistus, ovat yhteisön oikeuden vastaisia vain loukatessaan EY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklassa taattuja yhteisön jäsenvaltioiden työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja oikeutta valita asuinpaikkansa, joista EY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklassa määrätään.

20. On kiistatonta, että Awoyemilla oli tosiseikkojen tapahtumisen aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä voimassa oleva ajokortti.

21. Direktiiviä 80/1263/ETY kuitenkin sovelletaan sen säännösten mukaan jäsenvaltion myöntämän yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltijoihin näiden kansallisuudesta riippumatta.(10)

22. Näin ollen Awoyemi kuuluu direktiivin 80/1263/ETY henkilölliseen soveltamisalaan.

23. On silti niin ikään riidatonta, ettei hän ole yhteisön jäsenvaltion kansalainen. Tämän vuoksi hän ei voi tehokkaasti vedota perustamissopimuksen ja erityisesti sen 48 ja 52 artiklan mukaiseen yhteisön jäsenvaltioiden työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen.

24. Tämän vuoksi yhteisön ulkopuolisen maan kansalaisen oikeudelliseen asemaan hänelle direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan mukaisen velvollisuuden laiminlyönnin johdosta mahdollisesti määrättävien rangaistusseuraamusten osalta ei sovelleta yhteisön oikeutta, vaan yksinomaan kansallisia säännöksiä.

25. Näin ollen esitän, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että direktiivin 80/1263/ETY säännösten tai perustamissopimuksen määräysten vastaista ei ole se, että pääasian kaltaisessa tapauksessa sellaisesta rikkomuksesta, johon asianomainen henkilö on syyllistynyt - eli ajokortitta ajosta - säädetään asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä rangaistus, joka voi olla vankeutta tai sakkoa.

Toinen ja kolmas kysymys

26. Toisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhteenkuuluvuuden vuoksi annan niihin yhteisen vastauksen. Kysymyksillä kansallinen tuomioistuin kysyy pääasiassa sitä, voiko yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on yhteisön jäsenvaltion myöntämä yhteisön mallin mukainen ajokortti ja joka on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon mutta joka on laiminlyönyt velvollisuutensa vaihtaa ajokorttinsa direktiivissä 80/1263/ETY säädetyssä määräajassa, vedota suoraan direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaan ja 8 artiklaan, joita ei ole saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, vastustaakseen sitä, että hänet tuomitaan direktiivin 80/1263/ETY voimassaoloaikana tapahtuneesta ajokortitta ajosta vankeuteen tai sakkoon.

27. On huomattava, että direktiivin 91/439/ETY 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli annettava direktiivin täytäntöönpanemiseksi 1.7.1996 alkaen tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 1.7.1994 mennessä. Lisäksi saman direktiivin 13 artiklan mukaan direktiivi 80/1263/ETY kumottiin vasta 1.7.1996 alkaen.

28. Tämän vuoksi direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklassa säädetty ajokortin vaihtamisvelvollisuus oli voimassa 1.7.1996 saakka. Näin ollen yksityiset eivät voineet ennen tuota ajankohtaa vedota suoraan tuomioistuimessa direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan mukaisiin mahdollisiin oikeuksiinsa. Toisin sanoen kyseisillä säännöksillä ei ole taannehtivaa vaikutusta.

29. Tässä tapauksessa vallitsevien asianhaarojen vuoksi komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta epäilevät direktiivin 91/439/ETY tulkintaa koskevan kysymyksen hyödyllisyyttä asian ratkaisemisessa. Ne nimittäin huomauttavat, että pääasiassa esillä oleva teko, johon Awoyemi on syyllistynyt, tapahtui 27.7.1993, ja Correctionele rechtbank te Brugge tuomitsi siitä rangaistuksen 4.1.1995, jolloin direktiivi 91/439/ETY ei vielä ollut voimassa.

30. Käsitykseni mukaan kansallinen tuomioistuin kysyy, miten direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklaa on tulkittava, kun se katsoo, että asiassa on sovellettava sen kansallisessa oikeudessa voimassa olevaa lievemmän lain periaatetta, jonka mukaan rikoslakia voidaan syytetyn hyväksi soveltaa taannehtivasti. Kyseisen, eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä voimassa olevan periaatteen mukaan kansallisten rikosasioissa toimivaltaisten tuomioistuinten on välittömästi sovellettava uusia, lievempiä rikoslain säännöksiä syytetyn hyväksi tekoihin, joista ei vielä ole tuomittu rangaistusta ja jotka on tehty ennen kyseisten säännösten voimaantuloa. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen mukaan se saattaa olla pakotettu olemaan soveltamatta kansallisen oikeuden säännöksiä, mikäli ne olisivat direktiivin 91/439/ETY vastaisia.

31. Kuitenkin vastaavassa tapauksessa(11) yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut,(12) että "kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta."(13)

32. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin on selvästi vahvistanut, ettei yhteisön oikeudessa ole vastaavaa lievemmän lain välittömän soveltamisen periaatetta(14) ja että silloin kun yhteisön oikeuden rikkomisen seuraamuksista ei ole annettu yhdenmukaistamissäännöksiä, niistä on säädettävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä, se kuitenkin katsoo, että yhteisön oikeuden yhdenmukaisuuden periaatteen vastaista on se, että yhteisön säännösten rikkomisesta ei rangaista perusteiltaan ja menettelyltään vastaavalla tavalla kuin kansallisen oikeuden vastaavanlaatuisesta ja vakavuudeltaan samanlaisesta rikkomisesta.(15)

33. Vastaus tähän kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen, joka koskee direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan tulkintaa sekä velvoitetta antaa niille välitön oikeusvaikutus, saattaa siten osoittautua hyödylliseksi kansalliselle rikosasioissa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, jonka on kansallisessa oikeusjärjestyksessä voimassa olevan, lievemmän lain taannehtivaa soveltamista syytetyn hyväksi koskevan periaatteen nojalla sovellettava direktiivin 80/1263/ETY voimassaoloaikana tapahtuneen teon osalta direktiivin 91/439/ETY säännöksiä, jotka saattavat olla ajokorttinsa vaihtamatta jättäneen kortinhaltijan kannalta edullisempia. Näin ollen kysymykseen on vastattava.

34. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan(16) yksityisellä on oikeus vedota direktiiviin tuomioistuimessa jäsenvaltiota vastaan vain silloin kun jäsenvaltio on laiminlyönyt tarvittavat täytäntöönpanotoimet tai kun nämä toimet eivät ole direktiivin mukaisia.

35. Näin ollen esillä olevan ongelmakysymyksen - lievemmän lain taannehtiva soveltaminen syytetyn hyväksi - osalta kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, onko direktiivin 91/439/ETY asiaa koskevat säännökset saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Kansallinen tuomioistuin toteaa toisessa kysymyksessään, ettei tätä voimaansaattamista ole tehty säädetyssä määräajassa. On näin ollen katsottava, ettei mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklaa ole saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja voimaan 1.7.1996 mennessä.

36. Välittömän sovellettavuuden osalta yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että ainoastaan säännöksiin, jotka "sisältönsä osalta vaikuttavat olevan ehdottomia ja riittävän täsmällisiä - - voidaan vedota sellaisia kansallisia säännöksiä vastaan, jotka eivät ole direktiivin säännösten mukaiset silloin, kun toimenpiteitä niiden voimaan saattamiseksi ei ole toteutettu määräajassa. Yksityiset oikeussubjektit voivat myös vedota kyseisiin säännöksiin, siltä osin kuin niissä määritellään oikeudet, joihin voidaan vedota suhteessa valtioon".(17)

37. Tuskin nimittäin voidaan epäillä sitä, etteivätkö direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohta ja 8 artikla olisi riittävän täsmällisiä ja ehdottomia yksityisille antamiensa oikeuksien sisällön osalta.

38. Todettakoon, että kyseisissä säännöksissä säädetään hyvin selvästi, että jäsenvaltioiden myöntämät ajokortit on vastavuoroisesti tunnustettava ja että tällaisen ajokortin haltijan ei enää tarvitse vaihtaa ajokorttiaan, kun hän muuttaa vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, joka kortin on myöntänyt. Jäsenvaltioille näin asetettu negatiivinen velvoite ei jätä niille minkäänlaista harkintavaltaa niiden toimenpiteiden osalta, joihin on ryhdyttävä.

39. Tämä kielto edellyttää yhteisön mallin mukaisen ajokortin vaihtamista on lisäksi selvästi ilmaistu direktiivin 91/439/ETY johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa, jossa puhutaan "yhteisön malli[sta] kansalliseksi ajokortiksi, jonka jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti ilman, että ajokortteja on pakko vaihtaa".(18) Tämä osoittaa erinomaisesti kyseisen toisen yhdenmukaistamisdirektiivin kaksi tavoitetta, jotka käsitykseni mukaan ovat tieliikenteen turvallisuuden parantaminen sekä sellaisten henkilöiden liikkuvuuden helpottaminen, jotka muuttavat asumaan toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa he ovat läpäisseet kuljettajantutkinnon.

40. Sillä seikalla, että toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin haltija ei ole yhteisön jäsenvaltion kansalainen, ei ole merkitystä, koska direktiivillä 91/439/ETY yhdenmukaistetaan lopullisesti ajokortin myöntämisedellytykset ja siinä edellytetään jäsenvaltioiden ryhtyvän toisten jäsenvaltioiden myöntämien ajokorttien vastavuoroiseen tunnustamiseen kortinhaltijan kansallisuudesta riippumatta.

41. Yhteisöjen tuomioistuin on sitä paitsi jo edellä mainitussa asiassa Skanavi ja Chryssanthakopoulos antamassaan tuomiossa implisiittisesti katsonut, että kyseisillä säännöksillä on välitön oikeusvaikutus ja että niitä on tulkittava siten, että 1.7.1996 lukien jäsenvaltioiden on vastavuoroisesti tunnustettava toistensa myöntämät ajokortit ilman muodollisuuksia.

42. Näin ollen ehdotan, että toiseen kysymykseen vastataan siten, että direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 kohdan vastaista - kun direktiiviä ei ole saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä voimassa olevan lievemmän rikoslain välittömän soveltamisen periaatteen vuoksi - on se, että kun yhteisön mallin mukaisen kansallisen ajokortin haltija, joka ei ole yhteisön jäsenvaltion kansalainen ja joka ei ole säädetyssä määräajassa vaihtanut ajokorttiaan asuinjäsenvaltion ajokorttiin, kuljettaa moottoriajoneuvoa direktiivin 80/1263/ETY voimassaoloaikana, tämä rinnastetaan ajokortitta ajamiseen, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon.

Ratkaisuehdotus

43. Näistä syistä ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Hof van Cassatie van Belgiën esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1) Yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY ja erityisesti sen 8 artiklan vastaista ei ole se, että jos sellainen henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin mutta joka ei ole tätä tehnyt säädetyssä määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, tämä rinnastetaan ajokortitta ajoon, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon.

2) Yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 kohdan vastaista - kun direktiiviä ei ole saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä voimassa olevan lievemmän rikoslain välittömän soveltamisen periaatteen vuoksi - on se, että kun yhteisön mallin mukaisen kansallisen ajokortin haltija, joka ei ole yhteisön jäsenvaltion kansalainen ja joka ei ole säädetyssä määräajassa vaihtanut ajokorttiaan asuinjäsenvaltion ajokorttiin, kuljettaa moottoriajoneuvoa direktiivin 80/1263/ETY voimassaoloaikana, tämä rinnastetaan ajokortitta ajamiseen, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon.

(1) - EYVL L 375, s. 1.

(2) - Asia C-193/94 (Kok. 1996, s. I-929).

(3) - EYVL L 237, s. 1.

(4) - Johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale.

(5) - Tämä velvollisuus esti direktiivin yhdeksännen perustelukappaleen mukaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta eikä sitä voitu hyväksyä ottaen huomioon toteutunut Euroopan yhdentymiskehitys.

(6) - Tuomion 28 kohta.

(7) - Sama, tuomion 27 kohta.

(8) - Saman tuomion 36 kohta.

(9) - Saman tuomion 39 kohta.

(10) - Ks. erityisesti direktiivin 1 artikla ja 8 artiklan 1 kohta.

(11) - Ks. mm. yhdistetyt asiat C-358/93 ja C-416/93, Bordessa ym., tuomio 23.2.1995 (Kok. 1995, s. I-361) ja asia C-341/94, Allain, tuomio 26.9.1996 (Kok. 1996, s. I-4631, 12 kohta).

(12) - Ks. em. asia Bordessa ym., tuomion 10 kohta ja em. asia Allain, tuomion 13 kohta.

(13) - Ks. em. asia Skanavi ja Chryssanthakopoulos, tuomion 18 kohta.

(14) - Ks. mm. asia 234/83, Gesamthochschule Duisburg, tuomio 29.1.1985 (Kok. 1985, s. 327, 20 kohta).

(15) - Ks. erityisesti em. asia Allain, 29 kohta.

(16) - Ks. mm. asia 148/78, Ratti, tuomio 5.4.1979 (Kok. 1979, s. 1629); asia 102/79, komissio v. Belgia, tuomio 6.5.1980 (Kok. 1980, s. 1473) ja yhdistetyt asiat C-6/90 ja C-9/90, Frankovich ym., tuomio 19.11.1991 (Kok. 1991, s. I-5357, 11 kohta).

(17) - Asia 8/81, Becker, tuomio 19.1.1982 (Kok. 1982, s. 53, 25 kohta; kursivointi tässä).

(18) - Kursivointi tässä.