61996C0010

1 Nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee niitä edellytyksiä, joilla jäsenvaltio voi poiketa lintujen luonnosta pyydystämistä koskevasta kiellosta, ja erityisesti sitä, voidaanko poikkeamista perustella joko sillä, että kiellon välittömästä toimeenpanosta aiheutuisi haittaa joillekin lintuharrastajille, tai vankeudessa elävän lintukannan verisukulaisuuden vaaralla.

-Tosiasiat ja kansallinen lainsäädäntö

2 Tenderie-toiminta, jossa tiettyjä pieniä lintuja, erityisesti peippoja, pyydystetään pääasiallisesti ansoilla tai verkoilla,(1) oli pitkään vapaa-ajan harrastus Vallonian alueella Belgiassa. Kansallisen oikeudenkäynnin erään asianosaisen mukaan luonnonvaraisten lintujen pyydystäminen ja hallussapitäminen on "Valloniassa syvään juurtunut esi-isiltä peritty käytäntö - - , jota kansainvälisissä säännöksissä ja määräyksissä ei millään tavalla ole tuomittu". Jättäessään ratifiointiasiakirjansa(2), joka koski 19.9.1979 tehtyä Bernin yleissopimusta Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta,(3) Belgian kuningaskunta teki tämän vuoksi yleissopimuksen 9 artiklan 1 kappaleen (joka sanamuodoltaan on pitkälti sama kuin luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY(4), jäljempänä direktiivi, 9 artiklan 1 kohdan sanamuoto) mukaisen varauman, jonka mukaan "lintujen pyydystäminen vapaa-ajan tarkoituksiin - - jatkuu Vallonian alueella", vaikkakin näennäisesti "sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön oikeussääntöjen soveltamista".

3 Lintujen suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1972 annetun kuninkaan asetuksen 3 pykälässä kiellettiin muun muassa kaikkien Benelux-maissa luonnonvaraisina elävien lintulajien pyydystäminen.(5) Asetuksen 9 pykälässä maatalousministeriölle annettiin toimivalta myöntää asetuksesta väliaikaisia poikkeuksia tieteen ja luonnonsuojelun edistämiseksi, vahinkojen estämiseksi tai paikallisten etujen edistämiseksi. Ministeriön asetus, joka koski lintujen hallussapitämistä ja vaihtamista ja jolla sallittiin lintujen tilapäinen hallussapitäminen, annettiin 17.9.1973.(6) Johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan, että "jotta lintujen kasvatus ja peippojen laulukilpailujen järjestäminen voi jatkua, on syytä sallia luonnosta otettujen lintujen tilapäinen toimittaminen lintujen kasvattajille ja peippojen kerääjille, kunnes riittävä määrä kasvatettuja lintuja on saatavilla". Pyyntikausi määrättiin vuosittain ajanjaksoksi 10.10.-15.11., kun taas ministeriö antoi vuosittain luettelot niistä lajeista ja määritteli niiden lintuyksilöiden määrät, joiden pyydystäminen oli sallittua.

4 Direktiivin voimaantulon jälkeen Vallonian hallintoalueen hallitus antoi 28.7.1982 asetuksen "lintujen pyydystämisen ja vaihtamisen sekä lintukantojen täydentämisen sallimisesta tilapäisesti", jolla korvattiin vuonna 1973 annettu asetus tämän hallintoalueen osalta.(7) Tämän perusteella tenderie-toiminnasta vastaava Vallonian hallintoalueen ministeriö saattoi määritellä vuosittain ne lintulajit, joiden pyydystäminen oli sallittua, sekä pyyntikauden ajan ja keston sekä niiden renkaiden määrän, jotka voitiin antaa kullekin pyydystäjälle; luovutettavaksi pyydystettyjen lintujen välitöntä rengastamista koskevalla vaatimuksella oli tarkoitus varmistaa se, että tietyn kauden ajaksi määrättyä pyydystettävien lintuyksilöiden enimmäismäärää ei ylitetä. Pyydystämiseen tarvittiin lupa; Vallonian hallintoalueen alueella voitiin antaa enintään 4 300 tällaista lupaa.(8) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 247/85, komissio vastaan Belgia, 8.7.1987 antamassa tuomiossa(9) katsottiin, että näillä luonnonvaraisten lintujen pyydystämistä koskevilla järjestelyillä rikottiin direktiivin säännöksiä.

5 Vallonian hallintoalueen hallitus antoi 13.9.1990 asetuksen, joka koski lintujen kasvattajien lintukantojen täydentämistä ja jolla sallittiin se, että jokaisesta 13 lajista saatiin pyydystää tietty määrä luonnonvaraisia lintuja; yhteensä saatiin pyydystää 40 580 lintuyksilöä.(10) Belgian Conseil d'État kumosi tämän asetuksen 11.6.1991 antamallaan päätöksellä eli useita kuukausia sen jälkeen, kun pyyntikausi oli päättynyt. Samoin kävi myös lintujen hallussapidosta 26.9.1991 ja 8.10.1992 annetuille asetuksille,(11) jotka molemmat kumottiin 4.11.1994 annetuilla päätöksillä; kummassakin tapauksessa Conseil d'État katsoi, että kyseisten lintujen pyydystäminen oli direktiivin mukaan kiellettyä, että Vallonian hallintoalueen olisi pitänyt osoittaa, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja että Vallonian hallintoalue ei ollut osoittanut tätä. Conseil d'État katsoi erityisesti, ettei luonnosta pyydystäminen ollut perusteltua odotettaessa Vallonian hallintoalueen hallituksen tilaaman, lintujen kasvattamisen soveltuvuutta koskevan tutkimuksen tuloksia.

6 Vallonian hallintoalueen toimivaltainen ministeriö tilasi lokakuussa 1992 Liègen yliopiston eläinlääketieteelliseltä tiedekunnalta tutkimuksen siitä, voidaanko luonnonvaraisia lintuja kasvattaa alueella vuosina 1993 ja 1994. Tutkimusraportissa oli lisäksi arvioitava tiettyjen luonnonvaraisten lintulajien kasvattamisen vaikeusastetta, määriteltävä tekijät, jotka helpottaisivat lintujen lisääntymistä vankeudessa, ja arvioitava tällaisten lintujen kasvattamiseen soveltuvien laitosten määrä ja jakauma Vallonian alueella. Tässä tarkoituksessa raportissa oli tarkoitus tutkia 283 lintupariskuntaa, jotka olivat peräisin 30:stä vaihtelevan tasoisesta laitoksesta, vaikka vuonna 1993 tutkimuksen piiriin kuuluivat kuitenkin Vallonian alueen kaikkein hyvämaineisimmat laitokset; vuonna 1994 tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia 71 lintupariskuntaa korkealaatuista kasvatusta harjoittavissa laitoksissa ja 74 lintupariskuntaa kasvatusta harjoittavassa koelaitoksessa, joka sai tukea Vallonian hallintoalueen ministeriöltä.

7 Conseil d'État määräsi kahdessa päätöksessä, joiden on kuvailtu olevan "merkittävä edistysaskel aikaisempaan oikeuskäytäntöön verrattuna",(12) 16.9.1993 annetun lintukantojen täydentämistä koskevan asetuksen soveltamisen keskeytettäväksi väliaikaisesti 8.10.1993 ja lopullisesti 14.10.1993. Vuonna 1993 annettu asetus kumottiin 27.5.1994.

8 Tohtori Brochier Liègen yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta esitteli lokakuussa 1993 Vallonian hallintoalueen tilaaman luonnonvaraisten lintujen kasvattamisen mahdollisuutta koskevan raportin (jäljempänä Brochier'n raportti). Siinä todettiin muun muassa seuraavaa:

- vankeudessa oli mahdollista kasvattaa tutkimuksen kohteena olleita seitsemää lintulajia sekä useita muita lintulajeja, joiden pyydystäminen sallittiin vuosittain;

- keskimääräinen lisääntymisaste riippuu erityisesti niistä olosuhteista, joissa lintuja pidetään; heikoimmat tulokset saavutetaan siellä, missä parittelevaa lintuparia pidetään samassa häkissä muiden lintujen kanssa eikä erillisessä häkissä;

- raporttiin sisältyvien teknisten suositusten toteuttaminen(13) vaatisi jonkin verran aikaa, koska monien lintuharrastajien olisi pakko muuttaa välineitään ja tapojaan, mutta nämä parannukset johtaisivat nopeasti lisääntymisasteen nousuun;

- suuressa mittakaavassa toteutettavan kasvattamisen aloittaminen vaatisi joitakin vuosia, joiden kuluessa olisi välttämätöntä saada rajallinen määrä lintuja (pyydystämällä niitä luonnosta).

9 Conseil supérieur wallon de conservation de la nature (jäljempänä CSWCN), jota kuultiin ehdotusluonnoksesta, jonka pohjalta asetus annettiin 14.7.1994, ei ollut samaa mieltä Brochier'n raportin johtopäätöksistä. Se katsoi 12.7.1994 antamassaan alustavassa lausunnossa, että niiden lintulajien kasvatustekniikka, joiden pyydystämisen sallimista suunniteltiin, oli ollut jo pitkään tiedossa ja että vankeudessa asianmukaisissa olosuhteissa tapahtuva lisääntyminen oli siten tyydyttävä ratkaisu lintukannan täydentämisen varmistamiseksi. Se katsoi myös, että täydellisen pyyntikiellon asettamisen avulla lintuharrastajat saataisiin suorittamaan tarpeelliset muutokset välineisiinsä niin, että asianmukaisissa olosuhteissa tapahtuva lisääntyminen saadaan varmistettua; tästä seuraava lisääntymisasteen nousu tämänhetkisessä lintukannassa kattaisi jo yksistään lintuharrastajien tarpeet ja jopa ylittäisi ne.(14)

10 Vallonian hallintoalueen hallitus antoi 14.7.1994 lintujen suojelua Vallonian hallintoalueella koskevan asetuksen (jäljempänä 14.7.1994 annettu asetus), jolla kumottiin 28.7.1982 annettu asetus.(15) Asetuksen 2 pykälän 1 momentin ja 3 pykälän 1 momentin mukaan kaikkien luonnonvaraisina Euroopan alueella elävien lintulajien pyynti ja myyminen on kiellettyä. Asetuksen IV osan IV luvun otsikkona on "Pyydystäminen kasvattamista varten". Kyseiset säännökset ovat seuraavat:

26 §

"Luonnonvaraisten lintujen pyydystämiseen, jolla pyritään siihen, että kasvattamisesta yksinään voisi tulla tyydyttävä ratkaisu, tarvitaan tämän luvun säännösten mukainen lupa."

27 § 1 momentti

"Ne luonnonvaraiset lintulajit, joiden pyynti on sallittua, sekä lajikohtaiset pyyntikiintiöt määritellään hallintoalueen hallituksen asetuksella asteittain alenevasti vuosittain ja viiden vuoden ajanjaksoksi niiden lajien ja alalajien osalta, jotka mainitaan tämän asetuksen liitteessä III.b."

Liitteeseen III.b sisältyy luettelo kymmenestä luonnonvaraisesta lintulajista, joiden pyydystäminen on sallittua, sekä kunkin lajin osalta niiden lintuyksilöiden enimmäismäärä, jotka voidaan pyydystää vuosittain, yhteensä 31 090 lintua. Liitteessä XII -määritellään vuosiksi 1994-1998 liitteessä III.b säädettyjä määriä pienemmät tai niitä vastaavat pyydystettävien lintuyksilöiden vuosittaiset enimmäismäärät, joita alennetaan vuosittain.

11 Asetuksen 32 pykälässä säädetään pyyntiluvan saamisen edellytyksistä; erityisesti siinä säädetään siitä, että hakijan on joko itse harjoitettava lintujen kasvattamista tai jonkun hänen liikekumppaninsa on tehtävä sitä ja hakijan lintukannan saavuttaman keskimääräisen lisääntymisasteen(16) on oltava vähintään yksi hakemuksen jättämistä edeltäneiden 36 kuukauden aikana. Asetuksen 73 pykälän mukaan näitä vaatimuksia ei sovelleta siirtymäajan kuluessa vuosina 1994-1997; hakijalla on sen sijaan oltava joko itsellään tai käytettävissään kasvattamiseen tarvittavia laitoksia, jotka on määritelty asetuksen liitteessä XIV, ja hänen on noudatettava tässä liitteessä määriteltyjä suuntaviivoja.

12 Conseil d'État määräsi 14.7.1994 annetun asetuksen soveltamisen keskeytettäväksi 7.10.1994. Conseil d'État määräsi samansisältöisen 13.10.1994 annetun asetuksen soveltamisen keskeytettäväksi 14.10.1994.

13 Conseil d'État katsoi, ettei ole täysin selvää, miten yhteisön oikeutta on sovellettava, ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle kaksi erittäin täsmällistä ennakkoratkaisukysymystä direktiivin tulkinnasta:

"1. Sallitaanko luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun direktiivin 79/409/ETY 5, 9 ja 18 artiklassa se, että jäsenvaltio ottaa huomioon asteittain alenevasti ja tietyn ajanjakson aikana sen, että lintujen pyydystämistä vapaa-ajan tarkoituksiin koskeva kielto pakottaisi lukuisat harrastajat muuttamaan välineitään ja luopumaan tietyistä tavoista, jos tämä valtio myöntää sen, että lintujen kasvattaminen on mahdollista mutta ei vielä toteutettavissa suuressa mittakaavassa tämän vuoksi?

2. Sallitaanko direktiivin 79/409/ETY 5, 9 ja 18 artiklassa, ja jos sallitaan, niin missä laajuudessa, se, että jäsenvaltiot sallivat luonnonvaraisina elävien lintujen pyydystämisen Eurooppaan kuuluvalla alueella ehkäistäkseen liian monista sisäsyntyisistä(17) risteytyksistä aiheutuvasta verisukulaisuudesta johtuvia haittoja lintujen kasvattamisessa vapaa-ajan tarkoituksiin?"

I -- Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

14 Saattaa olla hyödyllistä muistuttaa direktiivin tärkeimmistä asiaa koskevista säännöksistä; direktiiviin liittyy jo nyt runsaasti yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.(18)

15 Direktiivin soveltamisala määritellään 1 artiklan 1 kohdassa seuraavasti:

"Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä."

16 Direktiivin 1 artiklaa täydennetään 2 artiklalla, jonka sanamuoto on seuraava:

"Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon."

17 Direktiivissä asetetaan useita yleisiä velvoitteita, jotka koskevat suojeltujen lajien kantojen ylläpitämistä ja niiden elinympäristöjen säilyttämistä, ylläpitämistä tai palauttamista ennalleen (2 ja 3 artikla). Seuraaviin säännöksiin sisältyy yksityiskohtaisempia velvoitteita, jotka koskevat uhanalaisten lajien ja muuttolintulajien suojelua (4 artikla) sekä luonnonvaraisten lintujen ja niiden munien suojelua yleisesti; näihin säännöksiin sisältyvät luonnonvaraisten lintujen myyntiä koskeva kielto ja suojeltuihin lajeihin kuuluvien lintujen metsästystä koskevat rajoitukset (5-8 artikla).

18 Erityisesti 5 artiklassa vaaditaan, että jäsenvaltioiden on "toteutettava kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, jossa kielletään erityisesti - - pyydystäminen käytetystä menetelmästä riippumatta" (5 artiklan a kohta).

19 Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat poiketa 5 artiklassa säädetystä lintujen pyydystämistä koskevasta kiellosta ainoastaan

"jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole - - [ja] seuraavin perustein:

a) - kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, - lentoturvallisuuden turvaamiseksi,

- viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi,

- kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;

b) tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen;

c) salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussapitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön."

20 Direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Poikkeuksissa on mainittava:

- lajit, joita poikkeukset koskevat,

- pyydystämistä tai tappamista varten hyväksytyt välineet, laitteet ja menetelmät,

- vaaratekijät sekä ne ajalliset ja paikalliset olot, joissa näitä poikkeuksia voidaan myöntää,

- viranomainen, joka on valtuutettu ilmoittamaan, että vaaditut edellytykset täytetään, ja joka päättää, missä laajuudessa ja kuka saa käyttää mitäkin välineitä, laitteita ja menetelmiä,

- suoritettavat tarkastukset."

Direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava kertomus tämän artiklan soveltamisesta komissiolle, joka "varmistaa - - jatkuvasti, että näiden poikkeusten seuraukset eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin kanssa" ja tekee "tähän liittyen aiheelliset aloitteet" (9 artiklan 4 kohta).

21 Direktiivin 5 artiklasta seuraa, että luonnonvaraisten lintujen pyydystäminen on direktiivin mukaan kiellettyä, ellei sitä voida perustella 9 artiklan nojalla.

II -- Asianosaisten huomautukset

22 Belgian hallitus yhdessä Ligue royale belge pour la protection des oiseaux'n ja Société d'études ornithologiques AVES:n kanssa (jäljempänä kantajat) sekä Fédération royale ornithologique belge(19) (jäljempänä väliintulija) ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia.

Ensimmäinen kysymys

23 Kantajat kiistävät sen, että "psykososiaaliset näkökohdat", jotka johtuvat lintujen kasvatukselle kielteisten tapojen muuttamiseen kohdistuvasta itsepintaisesta vastustuksesta, voisivat estää direktiivin 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tyydyttävän ratkaisun eli lintujen kasvattamisen hyväksymisen, ja väittävät siksi, että 9 artiklaan turvautuminen ei olisi mahdollista. Conseil d'État'n esittelijän kertomuksen mukaan, johon kantajat viittaavat, viiden vuoden pituista siirtymäaikaa ei ole määrätty sen vuoksi, että tarpeellista tietoa saadaan kerättyä, vaan jotta luonnosta pyydystämällä voidaan kompensoida monien lintuharrastajien välineiden puutteellinen kunto. Esittelijän kertomuksessa todetaan myös, että viiden vuoden siirtymäaikaa voidaan pidentää ja että vaatimus, jonka mukaan lintujen kasvattajan on osoitettava välineittensä soveltuvuus saadakseen luvan pyydystää lintuja luonnosta, tulee voimaan vasta vuonna 1998; kantajat katsovat, että siirtymäaika ei ole perusteltu, koska kyseisiä lintuja on jo mahdollista kasvattaa vankeudessa. Kantajat väittävät edelleen, että asetuksella rikotaan direktiivin 18 artiklaa, jossa säädetään direktiivin täytäntöönpanemista koskevasta määräajasta, ja että väitetyllä poikkeuksella säilytetään tilanne, jossa direktiiviä rikotaan ja joka on juuri samanlainen kuin se, jonka yhteisöjen tuomioistuin totesi olevan yhteisön oikeuden vastainen asiassa 247/85, komissio vastaan Belgia, vuonna 1987 antamassaan tuomiossa(20). Lisäksi Vallonian alueelta luonnosta jo pyydystettyjen lintujen määrän osalta, jonka kantajat arvioivat olevan yli 500 000 lintuyksilöä, ei ole noudatettu direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista "pienien määrien" vaatimusta.

24 Toisen kysymyksen osalta kantajat esittävät tieteellistä näyttöä sen osoittamiseksi, että verisukulaisuuden vaaraa ei ole olemassa. Ne toteavat erityisesti, että lintujen kasvattamista harjoitetaan laajalti useissa jäsenvaltioissa, joissa pyydystäminen on kokonaan kielletty, ja että verisukulaisuuteen liittyviä ongelmia ei ole esiintynyt. Kantajat päättelevät, että kasvattaminen on täysin käyttökelpoinen ratkaisu ja että pyydystämiseen turvautumista ei voida perustella 9 artiklalla.

25 Komissio toteaa sen, että muu tyydyttävä ratkaisu on periaatteessa olemassa ja riittävä saamaan aikaan sen, että 9 artiklan mukaiseen poikkeukseen ei voida turvautua; vaihtoehtoisen ratkaisun tosiasiallista soveltamista ei vaadita, vaan sen olemassaolo riittää siihen, ettei poikkeukseen voida vedota. Pyydystäminen olisi perusteltavissa ainoastaan, jos se, että kasvattaminen on "lähes mahdotonta", näytettäisiin toteen objektiivisten tieteellisten ja teknisten seikkojen avulla, joita arvioidaan suhteessa jo vankeudessa eläviin lintukantoihin eikä yksittäisiin kasvattamista harjoittaviin harrastelijoihin. Sillä, että lukuisilla lintuharrastajilla ei ehkä ole tarpeellisia välineitä, tai sillä, että poikkeus on rajallinen ja asteittain aleneva, ei kummallakaan ole merkitystä. Komissio katsoo erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-149/94, Vergy,(21) antaman tuomion perusteella, että niiden lintujen kasvattajien, joilla jo on lintukantaa hallussaan, välinen laajempi yhteistoiminta olisi tällainen ratkaisu. Mikäli yhteisöjen tuomioistuin ei tulkitsisi direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa näin, kansallisen tuomioistuimen pitäisi vaihtoehtoisesti soveltaa niitä arviointiperusteita, jotka yhteisöjen tuomioistuin on asettanut sen arvioimiselle, onko kyseisessä pyynnissä kyse lintujen "pienien määrien - - asiallisesta hyötykäytöstä".

26 Komissio katsoo kuitenkin, että 9 artiklan 1 kohdan c alakohtaan voidaan vedota lintuyksilöiden pyydystämisen perustelemiseksi silloin, kun halutaan varmistaa uusien geenien saatavuus tilanteessa, jossa verisukulaisuuden vaara on tieteellisesti osoitettu ja jossa geneettistä monimuotoisuutta ei voida taata sellaisten lintuyksilöiden avulla, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet vankeudessa.

27 Belgia väittää, että 14.7.1994 annetulla asetuksella on tarkoitus mahdollistaa se, että lintuharrastajat voivat muuttaa lintuhäkkejänsä ja välineitänsä sekä hankkia ruokavaliota, hygieniaa, saniteettikysymyksiä, biologiaa ja eläinlääkintää koskevaa tarpeellista tietoa kyetäkseen kasvattamaan riittävän määrän lintuja nykyisen vankeudessa elävän lintukannan ylläpitämiseksi; kannan ylläpito on direktiivin 2 ja 9 artiklan mukainen tavoite. Belgian mukaan siirtymäaika on välttämätön ottaen huomioon kyseisten lintujen lyhyt elinikä ja lintujen kasvattajiksi ryhtyviltä vaadittava työn määrä; asteittain aleneva lintumäärien pyydystäminen on sallittava siirtymäajan kuluessa, jotta kasvattamista voitaisiin jatkaa. Belgia katsoo, että kyseisiä pyydystysjärjestelyjä voidaan perustella 9 artiklalla, koska kyse on lintujen asiallisesta hyötykäytöstä ja verisukulaisuudesta johtuvien ongelmien välttämisestä; näitä ongelmia syntyisi, jos nykyistä lintujen pyydystämistä koskevaa kieltoa pidettäisiin voimassa edelleen.

28 Väliintulija tukee tiiviisti Belgian kantaa. Sen mukaan tiettyjen lintulajien vankeudessa kasvattaminen olisi tuomittu epäonnistumaan lähitulevaisuudessa, jos niiden luonnosta pyydystämistä ei sallittaisi; väliintulija lainaa erityisesti Brochier'n raporttia sen väitteensä tueksi, jonka mukaan Valloniassa toimivat lintujen kasvattajat eivät kykene kasvattamaan vankeudessa riittävästi viiteen lajiin kuuluvia lintuyksilöitä; nämä lajit ovat keltahemppo, tikli, punatulkku, peippo ja vihervarpunen. Se lisää, että aikaisempiin asetuksiin verrattuna 14.7.1994 annetussa asetuksessa vähennetään huomattavasti niiden lajien ja lintuyksilöiden määrää, joita voidaan pyydystää, sekä lyhennetään pyydystämiskautta siten, että lintuja voidaan pyydystää vasta sen jälkeen, kun kaikki Vallonian alueen muuttolintulajit ja siellä pesivät lajit ovat jo lähteneet.

IV - Kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten tarkastelu

A Ensimmäinen kysymys

29 Ensimmäisellä kysymyksellään Conseil d'État pyrkii selvittämään, voidaanko sillä seikalla, että luonnonvaraisten lintujen kasvattaminen vankeudessa ei vielä ole toteutettavissa suuressa mittakaavassa lintuharrastajien välineistön ja heidän syvään juurtuneiden tapojensa vuoksi, perustella poikkeamista luonnosta pyydystämistä koskevasta kiellosta.

30 Kuten edellä todettiin, tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin yhteisöjen tuomioistuin on joutunut tarkastelemaan Belgian lainsäädäntöä, jossa sallitaan lintuyksilöiden pyydystäminen luonnosta, jotta vankeudessa olevaa luonnonvaraisten lintujen kantaa voidaan lisätä. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa komissio vastaan Belgia antamassaan tuomiossa, että Vallonian hallintoalueen hallituksen 28.7.1982 antamassa asetuksessa(22) "niille henkilöille, joilla on lupa pyydystää ja pitää hallussaan lintuja, sekä itse pyydystämiselle ja hallussapitämiselle on asetettu tiukat rajat ja valvonta", yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että jotta direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen poikkeukseen voitaisiin vedota, kansallisessa lainsäädännössä on "taattava - - että pyydystäminen ja hallussapitäminen sallitaan vain tapauksissa, joissa muuta tyydyttävää ratkaisua, erityisesti sitä mahdollisuutta, että kyseiset lintulajit voisivat lisääntyä vankeudessa, ei ole"(23).

31 Ensinnäkään ei ole epäilystäkään siitä, että luonnonvaraisten lintujen pyydystämistä voidaan tietyissä olosuhteissa periaatteessa perustella direktiivin mukaisella poikkeuksella. Asiassa 262/85, komissio vastaan Italia, antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että "lintujen pyydystäminen ja myynti jopa muulloin kuin metsästyskautena niiden pitämiseksi hallussa elävinä houkutuslintuina käyttämistä varten tai niiden käyttämiseksi vapaa-ajan tarkoituksiin messuilla ja markkinoilla voi olla direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sallittua asiallista hyötykäyttöä".(24) On selvää, että kaikissa tällaisissa poikkeustilanteissa säännöksen mukaista "pienien määrien" edellytystä on noudatettava; yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että tämä edellytys "ei ole absoluuttinen arviointiperuste, vaan sillä pikemminkin tarkoitetaan kokonaiskannan tason ylläpitämistä sekä kyseisten lajien lisääntymiseen liittyvää tilannetta"(25).

32 Pyydystämiskiellosta ei kuitenkaan voida myöntää poikkeusta, jos jokin muu tyydyttävä ratkaisu on olemassa. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetellaan joitakin yleisiä etuja, jotka voivat olla tärkeämpiä kuin luonnonvaraisten lintujen suojeleminen, kun taas 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa sallitut toimenpiteet edistävät pitkällä tähtäimellä tätä suojelemista, ja tämän vuoksi poikkeamista voidaan perustella niillä. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohta on luonteeltaan hieman erilainen sikäli, että toisin kuin kahdessa sitä edeltävässä alakohdassa, siinä ei yksilöidä konkreettista ongelmaa tai suojelutoimenpidettä, jota varten poikkeus voi olla tarpeen, mutta siinä sallitaan poikkeaminen lintujen pyydystämistä koskevasta kiellosta, jos niiden "pyydystäminen, hallussapitäminen tai muu asiallinen hyötykäyttö" on välttämätöntä, jotta tiettyjä toimenpiteitä, jotka eivät itsessään ole direktiivin vastaisia, voidaan toteuttaa edelleen; tämän alakohdan mukaisten tiukempien edellytysten ("tarkkaan valvotuissa oloissa ja valikoivasti", "asiallinen hyötykäyttö" ja "pienet määrät") voidaan katsoa korvaavan sen, että poikkeusta ei ole välttämätöntä perustella jollakin 9 artiklassa luetellulla yleisellä edulla.

33 Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa yhdistävä olennainen seikka on se, että direktiivissä lintujen suojelemiseksi asetetun kiellon on tarvittaessa väistyttävä muiden vaatimusten tieltä; siten tämän säännöksen mukaiseen poikkeukseen voidaan turvautua ainoastaan viimeisenä keinona. Tässä yhteydessä sanan "tyydyttävä" voidaan tulkita merkitsevän ratkaisua, jolla tietty kansallisten viranomaisten kohtaama ongelma ratkaistaan ja jossa samanaikaisesti noudatetaan niin pitkälle kuin mahdollista direktiivissä asetettuja kieltoja; poikkeus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ei olisi mitään muuta ratkaisua, johon ei sisältyisi näiden kieltojen noudattamatta jättämistä.

34 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Vallonian hallintoalueen viranomaisten kohtaama ongelma on vankeudessa elävien luonnonvaraisten lintujen kannan ylläpitämisen välttämättömyys. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta käy ilmi, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva päätös perustuu käsitykselle, jonka mukaan "kasvattaminen on mahdollista" mutta ei "tyydyttävää", koska se edellyttäisi lintuharrastajien muuttavan välineitään ja tapojaan. Siten lainsäätäjä selvästi myöntää, että vankeudessa kasvattaminen on tyydyttävä ratkaisu,(26) mutta pyhän Augustinon tavoin pyrkii lykkäämään hyveen omaksumista myöhempään ajankohtaan.

35 Yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti korostanut, että direktiivin 9 artiklaa on tulkittava suppeasti, koska se on poikkeus yleisistä säännöistä. Siten yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa 247/85, komissio vastaan Belgia, antamassaan tuomiossa, että "9 artiklan 2 kohdassa asetetuilla täsmällisillä muodollisilla edellytyksillä - - on tarkoitus rajoittaa poikkeukset niihin, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä, ja antaa komissiolle mahdollisuus valvoa niitä - - [poikkeusmahdollisuutta] on sovellettava asianmukaisesti täsmällisten vaatimusten täyttämiseksi ja erityistilanteiden huomioonottamiseksi".(27) Samoin kuin 9 artiklan 2 kohdan muodollisilla vaatimuksilla, 9 artiklan 1 kohdan säännöksillä pyritään rajoittamaan poikkeukset niihin, "jotka ovat ehdottoman välttämättömiä". Mielestäni komissio on siten oikeassa väittäessään, että lintukantojen täydentämisen välttämättömyyttä ei pitäisi arvioida suhteessa yksittäisiin lintujen kasvattajiin, vaan huomioon on otettava asianomaisessa jäsenvaltiossa vankeudessa elävä luonnonvaraisten lintujen kanta kokonaisuudessaan; sen salliminen, että yksittäiset lintujen kasvattajat pyydystävät lintuja luonnosta silloin, kun muitakin keinoja on olemassa, ei olisi ehdottoman välttämätöntä, eikä 9 artiklan mukaisen poikkeuksen poikkeusluonnetta otettaisi tällöin huomioon.

36 Direktiivin 9 artiklan sanamuodon mukaan poikkeus voidaan tehdä ainoastaan silloin, kun "muuta tyydyttävää ratkaisua [ei] ole", eikä silloin, kun kiellon soveltamisesta aiheutuisi jonkin verran haittaa niille, joita se koskee, tai jos se vaatisi heitä muuttamaan tapojaan tai, kuten Belgia on ehdottanut, hankkimaan asianmukaiset lintujen kasvattamista koskevat tiedot ja taidot. Luonnonsuojelun luonteen mukaista on se, että tiettyjen henkilöryhmien voidaan edellyttää muuttavan käytöstään yleisen edun vuoksi; tässä tapauksessa yksi esimerkki on luopuminen direktiivin takia tenderie-toiminnasta tai "lintujen pyydystämisestä vapaa-ajan tarkoituksiin", joita Belgia pyrki niin urhoollisesti puolustamaan ratifioidessaan Bernin yleissopimuksen. Se seikka, että tällaiset harrastukset ovat "esi-isiltä perittyjä" tai osa "historiallista perinnettä tai kulttuuriperinnettä", ei ole riittävä peruste direktiivistä poikkeamiselle.(28)

37 Niillä käytännön vaikeuksilla, joita tietyillä lintujen kasvattajilla voi olla, ei voida perustella lintujen luonnosta pyydystämistä koskevan kiellon täydellisen täytäntöönpanon lykkäämistä edelleen viiden vuoden päähän vuodesta 1994, mikä näyttää olleen kansallisen lainsäädännön tarkoituksena; lisäksi on epäiltävä, onko mahdollisuus antaa pyyntilupia tämän siirtymäajan päätyttyäkin yhteensopiva direktiivin kanssa; kansallisten säännösten sanamuodon perusteella pyyntilupien antaminen siirtymäajan päätyttyä ei ole mahdotonta(29). Juuri tällaisten käytännön ongelmien huomioon ottamiseksi ja riittävän ajan varaamiseksi asianosaisten henkilöiden tapojen muuttamiseen direktiivin 18 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille kahden vuoden määräaika, jonka kuluessa niiden on saatettava voimaan direktiivin mukaisten materiaalisten velvollisuuksien "noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset" huolimatta siitä, että monet luonnonvaraisten lintujen lajit olivat uhanalaisia jo vuonna 1979, mikä todetaan johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa. Siirtymäaika päättyi 6.4.1981, eikä sitä voida pidentää sellaisten vaikeuksien huomioon ottamiseksi, jotka Belgian olisi itse asiassa pitänyt kohdata direktiivin mukaan yli 15 vuotta sitten.

38 Mielestäni kansallisen tuomioistuimen ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään toteamat käytännön ongelmat eivät periaatteessa ole sellaisia, että niillä voidaan perustella muuhun ratkaisuun kuin lintujen kasvattamiseen turvautumista, sen enempää kuin "[jäsenvaltion] sisäisen oikeusjärjestyksen oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla [voidaan] perustella sitä, miksi direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja määräaikoja ei ole noudatettu".(30) Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että sellaisen ratkaisun olemassaolo, joka on yhteensopiva direktiivissä asetettujen kieltojen kanssa, riittää estämään 9 artiklan poikkeukseen turvautumisen; siten asiassa komissio vastaan Belgia annetussa tuomiossa pelkkä "mahdollisuus, että kyseiset lintulajit voivat lisääntyä vankeudessa",(31) oli riittävä, jotta yhteisöjen tuomioistuin saattoi hylätä Belgian tälle säännökselle perustuvan puolustuksen. Jäsenvaltio ei voi vedota siihen, että se on itse laiminlyönyt vuosien ajan tyydyttävän ratkaisun täytäntöönpanemisen, eikä väittää, että tällaisella ratkaisulla ei tällä hetkellä ratkaistaisi sitä erityistä ongelmaa, joka jäsenvaltiolla tämän laiminlyönnin johdosta on.

39 Kansallisen tuomioistuimen on tietysti päätettävä siitä, onko tietyssä tosiasiallisessa tilanteessa olemassa jokin muu tyydyttävä ratkaisu. Mielestäni tällaisen päätöksen on perustuttava objektiivisesti osoitettavissa oleville seikoille, kuten komission ehdottamille tieteellisille ja teknisille näkökohdille. Ratkaisu, jossa ei turvauduta poikkeukseen tietyn sellaisen ongelman osalta, joka direktiivin soveltamisen seurauksena on noussut esiin muissa jäsenvaltioissa tai jäsenvaltion muissa osissa, puoltaa vahvasti sitä, että vastaavaa ratkaisua voitaisiin soveltaa siinä jäsenvaltiossa tai jäsenvaltion osassa, joka pyrkii soveltamaan poikkeusta. Kun otetaan huomioon poikkeusjärjestelmän poikkeusluonne sekä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukainen jäsenvaltioiden velvollisuus helpottaa yhteisön päämäärien toteuttamista, poikkeus olisi tällaisissa olosuhteissa perusteltu ainoastaan sellaisten perusteiden objektiivisen toteen näyttämisen nojalla, joiden osalta muuta tyydyttävää ratkaisua ei ensi näkemältä ole.

40 Kuten kansallisen oikeudenkäynnin eri vaiheissa on osoitettu, 14.7.1994 annettuun asetukseen sisältyy tietty ristiriita. Yhtäältä asetuksessa myönnetään selvästi, että luonnonvaraisten lintujen kasvattaminen vankeudessa on mahdollista, ja siihen sisältyy lukuisia tällaista toimintaa edistäviä säännöksiä; erityisesti siinä säädetään, että ainoastaan niillä, jotka noudattavat asetuksen liitteeseen XIV sisältyviä kasvatusta koskevia suuntaviivoja (vuosiksi 1994-1997), tai niillä, joilla on onnistunutta kasvattamista (siirtymäajan jälkeen) koskevat oikeaksi osoitetut todisteet, on oikeus saada pyyntilupa. Toisaalta Brochier'n raportista käy ilmi, että onnistuneiden kasvattajien ei tarvitse pyydystää lintuja luonnosta pitääkseen yllä lintukantojaan, ja raportin suositusten täytäntöönpanon pitäisi johtaa kyseisten lintukantojen lisääntymisasteen nopeaan nousuun. Siten pyyntilupia voidaan antaa ainoastaan niille, joiden ei periaatteessa tarvitse pyydystää lintuja luonnosta lintukantojensa uusimiseksi.

41 Ei myöskään ole selvää, miksi viiden vuoden pituinen vähimmäissiirtymäaika (eikä enimmäissiirtymäaika) on määritelty jo etukäteen; CSWCN on huomauttanut lausunnossaan, että pyyntikiintiöiden vahvistaminen viisi vuotta etukäteen ei joka tapauksessa ollut tieteellisesti perusteltua ja että sillä ei varmistettu sitä, että "pienien määrien" arviointiperustetta noudatettaisiin vuodesta toiseen.(32) Jos asianmukaisten kasvattamiskäytäntöjen käyttöönottaminen voi tarjota tyydyttävän ratkaisun vankeudessa elävien luonnonvaraisten lintukantojen ylläpitämistä koskevaan ongelmaan lyhyemmässä ajassa, pyydystämiskäytäntö on menettänyt olemassaolon oikeutuksensa ja erityisesti kaiken 9 artiklaan perustuvan oikeutuksensa, johon muutoin voitaisiin vedota. Edelleen, koska poikkeuksen tulee rajoittua "siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä", 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetun "pienien määrien" arviointiperusteen on katsottava olevan pikemminkin yläraja kuin yleisesti sovellettava sääntö; tässä säännöksessä ei siten sallita pyyntikiintiöiden määrittelemistä etukäteen viiden vuoden pituiselle ajanjaksolle ottamatta huomioon sitä, mikä on kunakin vuonna "ehdottoman välttämätöntä".

42 Käsiteltävänä olevassa asiassa riitautetuissa säännöksissä itse asiassa kierretään kysymys siitä, voisiko kasvattamista koskevien vaatimusten asettaminen olla välitön ratkaisu vankeudessa olevien luonnonvaraisten lintujen kantojen ylläpidon ongelmaan. Mielestäni asianmukainen lähestymistapa olisi se, että ensin omaksuttaisiin ratkaisu, joka on direktiivin mukainen ja jonka erityisesti on havaittu olevan tyydyttävä yhteisön muissa osissa, ja että poikkeukseen turvauduttaisiin vasta jos ja kun voidaan osoittaa, että alkuperäiset ongelmat ovat edelleen olemassa. Voisin lisätä, että pyyntilupien myöntämisen tekeminen riippuvaiseksi kasvattamista koskevien vaatimusten noudattamisesta on kaikkea muuta kuin ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu. Komissio on ehdottanut, että lintujen kasvattajia voitaisiin rohkaista tekemään yhteistyötä toistensa kanssa, ja väliintulijat totesivat Conseil d'État'lle 15.12.1994 esittämässään väliintulokirjelmässä, että vallonialaiset lintuharrastajat olivat hankkineet keltahemppokantansa vaihtamalla lintuyksilöitä flaamilaisten lintuharrastajien kanssa. Tällaiset mahdollisuudet on vielä selvitettävä ennen kuin voidaan lopullisesti päättää, onko luonnosta pyydystäminen perusteltua.

43 Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on siten vastattava, että ennakkoratkaisupyynnössä kuvattujen olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa sen seikan, että lintujen pyydystämistä koskevan kiellon soveltaminen pakottaisi lukuisat harrastajat muuttamaan välineitään ja luopumaan tietyistä tavoistaan, ei voida katsoa merkitsevän sitä, että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, joten tällä seikalla ei voida perustella poikkeukseen turvautumista.

B Toinen kysymys

44 Toisessa kysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, voidaanko vapaa-ajan tarkoituksiin vankeudessa kasvatettujen luonnonvaraisten lintulajien verisukulaisuuden vaaralla perustella luonnosta pyydystämistä, ja mikäli voidaan, niin missä laajuudessa.

45 Kuten yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Vergy antamassaan tuomiossa,(33) direktiivin tarkoituksena ei ole vankeudessa syntyneiden ja kasvatettujen lintulajien suojeleminen. Tästä seuraa, että jokainen vankeudessa elävien lintukantojen verisukulaisuuden vaaraan perustuva poikkeus luonnosta pyydystämistä koskevaan kieltoon voitaisiin perustella direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla vain "pienien määrien - - asiallisella hyötykäytöllä"; koska direktiivissä ei kielletä luonnonvaraisten lintujen kasvattamista vankeudessa, kasvattamisen liitännäisiä toimenpiteitä, kuten verisukulaisuuden välttämiseksi tapahtuvaa pyydystämistä, joka on ehdottoman välttämätöntä kasvattamiselle, voidaan periaatteessa luonnehtia "asialliseksi hyötykäytöksi".

46 Samoin kuin lintukantojen täydentämisen osalta, verisukulaisuudesta johtuvien ongelmien välttämisen osalta poikkeukseen turvautuminen on sallittua, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole; jäsenvaltio olisi siten velvollinen osoittamaan objektiivisen ja tieteellisen näytön avulla, että verisukulaisuuden vaara on todella olemassa(34) ja että poikkeus, johon jäsenvaltio tahtoo vedota, poistaisi ne vaarat, joiden olemassaolo on näytetty toteen. Jos nämä edellytykset täyttyvät, luonnosta pyydystäminen olisi mielestäni perusteltua siltä osin kuin sen voidaan osoittaa olevan ehdottoman välttämätöntä; kuten komissio on todennut, pyydystettävien lintujen määrien pitäisi siten vastata täsmällisesti verisukulaisuuden vaarasta johtuvia tarpeita, ja "pienien määrien" arviointiperusteen, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut,(35) on oltava ehdoton yläraja.

47 Tältä osin on myös muistettava, että, kuten yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti katsonut, viimeksi asiassa Associazione Italiana per il World Wildlife Fund ym. antamassaan tuomiossa(36), "ne arviointiperusteet, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä voidakseen poiketa direktiivissä säädetyistä kielloista, on otettava kansallisiin erityissäännöksiin". Tästä seuraa, että pyydystäminen verisukulaisuuden välttämiseksi olisi perusteltua ainoastaan, jos siitä olisi nimenomaisesti säädetty ja jos sitä olisi 9 artiklan mukaisesti tiukasti rajoitettu jäsenvaltiossa voimassa olevassa alan lainsäädännössä. Sen varmistaminen, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö täyttää tämän vaatimuksen, kuuluu selvästi kansalliselle tuomioistuimelle.

V Ratkaisuehdotus

48 Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Belgian Conseil d'État'n esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti:

1) Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 9 artiklaa on tulkittava siten, että tämän säännöksen mukaista poikkeusta sovellettaessa jäsenvaltio ei voi sen kaltaisissa olosuhteissa, joissa pääasiaa koskeva oikeudenkäynti aloitettiin, ottaa huomioon sitä, että lintujen pyydystämistä vapaa-ajan tarkoituksiin koskevan kiellon soveltaminen pakottaisi lukuisat lintuharrastajat muuttamaan välineitään ja luopumaan tietyistä tavoistaan.

2) Verisukulaisuuden välttämisellä sellaisten luonnonvaraisten lintulajien kannoissa, jotka ovat syntyneet ja joita kasvatetaan vankeudessa vapaa-ajan tarkoituksiin, voidaan perustella direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen poikkeaminen, jos tällaisen vaaran olemassaolo voidaan osoittaa objektiivisen ja tieteellisen näytön perusteella, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja jos jäsenvaltiossa voimassa olevalla lainsäädännöllä varmistetaan, että 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöstä noudatetaan tarkasti.

(1) - Lintujen kasvattajien luonnonvaraisten lintujen kantojen täydentämisestä 8.10.1992 annettu Vallonian hallintoalueen hallituksen asetus (Moniteur Belge, 10.10.1992, s. 21818, johdanto-osan viides perustelukappale).

(2) - Moniteur Belge, 29.12.1990, s. 24530.

(3) - EYVL 1982 L 38, s. 3.

(4) - EYVL 1979 L 103, s. 1.

(5) - Moniteur Belge, 1.8.1972, s. 8530; v. 1980 toimivalta metsästysasioissa siirrettiin hallintoalueille, jotka tämän jälkeen saattoivat kumota, täydentää, muuttaa tai korvata voimassaolevia säännöksiä ja määräyksiä (asia 247/85, komissio v. Belgia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3029, 4 kohta).

(6) - Moniteur Belge, 21.9.1973, s.10669.

(7) - Moniteur Belge, 18.9.1982, s. 10800.

(8) - Istunnossa väitettiin, että pyyntilupia myönnettiin vuonna 1981 noin 50 000 kpl ja vuonna 1994 noin 20 000 tai 30 000 kpl; nämä luvut eivät ole 28.7.1982 annetun asetuksen 7 pykälän 2 momentissa säädettyjen lukujen mukaisia.

(9) - Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia, tuomion 36-43 kohta.

(10) - Moniteur Belge, 29.9.1990, s. 18598.

(11) - Moniteur Belge, 1.10.1991, s. 21595, ja 10.10.1992, s. 21818.

(12) - Neuray 1993: La suspension de la tenderie en 1993: un hommage à Aristophane? - JLMB, s. 1364 ja 1366.

(13) - Suositukset koskivat erityisesti lintulajien fyysistä ja sosiaalista ympäristöä, ennaltaehkäiseviä eläinlääkinnällisiä ja lääketieteellisiä toimenpiteitä, ruokinnan valvontaa ja parittelevan lintuparin valintaa.

(14) - Doc. 94.CSWCN 111, liite B.

(15) - Moniteur Belge, 21.9.1994, s. 23922.

(16) - Yhden suuruinen lisääntymisaste merkitsee sitä, että tietyssä lintukannassa vankeudessa syntyneiden ja elävien lintujen määrä on täsmälleen sama kuin kuolleiden lintujen.

(17) - Sana endogenous (sisäsyntyinen), joka Collins English Dictionaryn mukaan merkitsee organismista tai organismin osasta kehittymistä tai peräisin olemista, tuntuu tässä hieman asiaankuulumattomalta; sisällön perusteella on todennäköistä, että tässä tarkoitettu sana olisi endogamous (sisäryhmäavioliitossa syntynyt).

(18) - Ks. Wils 1994: The Birds Directive 15 years later: a survey of the case-law and a comparison with the habitats directive. - Journal of Environmental Law 6, s. 220. Ks. myös asia C-149/94, Vergy, tuomio 8.2.1996 (Kok. 1996, s. I-299); asia C-202/94, van der Feesten, tuomio 8.2.1996 (Kok. 1996, s. I-355); asia C-118/94, Associazione Italiana per il World Wildlife Fund ym., tuomio 7.3.1996 (Kok. 1996, s. I-1223) ja asia C-44/95, Royal Society for the Protection of Birds, tuomio 11.7.1996 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(19) - Järjestöä nimitetään sen omissa huomautuksissa nimillä "Fédération royale ornithologique wallone", "Fédération royale ornithologique belge" ja "Fédération ornithologique wallone"; yhdenmukaisuuden vuoksi olen tässä valinnut Conseil d'État'n käyttämän nimen.

(20) - Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia 247/85.

(21) - Edellä alaviitteessä 18 mainittu asia C-149/94, tuomion 12-15 kohta.

(22) - Mainittu edellä alaviitteessä 7.

(23) - Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia 247/85, tuomion 40 ja 41 kohta, kursivointi kirjoittajan.

(24) - Asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987 (Kok. 1987, s. 3073, 38 kohta).

(25) - Asia 252/85, komissio v. Ranska, tuomio 27.4.1988 (Kok. 1988, s. 2243, 28 kohta).

(26) - Se seikka, että tämä ratkaisu on periaatteessa mahdollinen, on itse asiassa hyväksytty Belgiassa vähintään vuodesta 1973 lähtien; ks. edellä 3 kohta.

(27) - Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia 247/85, komissio v. Belgia, tuomion 7 kohta, kursivointi kirjoittajan; edellä alaviitteessä 18 mainittu asia C-118/94, Associazione Italiana per il World Wildlife Fund ym., tuomion 21 kohta.

(28) - Asia 236/85, komissio v. Alankomaat, tuomio 13.10.1987 (Kok. 1987, s. 3989, 21 ja 23 kohta).

(29) - Belgian hallituksen asiamies pyrki suullisessa käsittelyssä vakuuttamaan yhteisöjen tuomioistuimen siitä, että pyydystämisjärjestelmästä luovutaan siirtymäajan jälkeen.

(30) - Asia C-236/95, komissio v. Kreikka, tuomio 19.9.1996 (18 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(31) - Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia 247/85, tuomion 41 kohta, kursivointi kirjoittajan.

(32) - Edellä alaviitteessä 14 mainittu 12.7.1994 annettu lausunto, 2 osa.

(33) - Edellä alaviitteessä 18 mainittu asia C-149/94.

(34) - CSWCN totesi lausunnossaan, että kaikkein suosituimpien kyseisten lajien vankeudessa syntyneiden yksilöiden määrä oli jo enemmän kuin riittävä verisukulaisuuden vaaran välttämiseksi (edellä alaviitteessä 14 mainitun 12.7.1994 annetun lausunnon liite B); Brochier'n raportissa tähän kysymykseen ei puututtu.

(35) - Ks. edellä 31 kohta.

(36) - Edellä alaviitteessä 18 mainittu asia C-118/94, tuomion 22 kohta.