61978J0110

1. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Toimivallan rajat

(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

2. Palvelut - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Rajoitusten poistaminen - Välitön sovellettavuus

(ETY:n perustamissopimuksen 59, 60 ja 63 artikla)

3. Palvelut - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Esiintyvien taiteilijoiden työnvälitystoimistot - Toiminnan harjoittaminen - Velvollisuus hankkia toimilupa tai turvautua sellaisen työnvälitystoimiston palveluihin, joka on toimiluvan haltija - Perustamissopimuksen vastainen rajoitus - Perusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artikla)

$$1. Kun on kysymys perustamissopimuksen 177 artiklalla käyttöön otetusta oikeudellisesta yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä, joiden on vaikutettava suoraan ja vastavuoroisesti yhteisön oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen kaikissa jäsenvaltioissa, yhteisöjen tuomioistuin voi kansallisen tuomioistuimen antamien tietojen perusteella eritellä kansallisen tuomioistuimen muotoilemista kysymyksistä ne yhteisön oikeuteen liittyvät seikat, jotka ovat välttämättömiä, jotta kansallinen tuomioistuin voisi ratkaista sen käsiteltäväksi saatetun oikeudellisen kysymyksen yhteisön oikeuden mukaisesti.

2. Perustamissopimuksen 59 artiklan pakottavista määräyksistä, jotka oli saatettava asteittain voimaan siirtymäkauden aikana 63 artiklassa tarkoitetuilla direktiiveillä, tuli mainitun siirtymäkauden päätyttyä välittömästi ja ehdottomasti sovellettavia. Kysymyksessä olevat pakottavat määräykset edellyttävät kaikkien sellaisten rajoitusten poistamista, jotka kohdistuvat palvelujen tarjoajaan hänen kansalaisuutensa perusteella tai sen vuoksi, että hän on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelua on määrä tarjota.

3. Silloin kun esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toiminnanharjoittaminen siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelua tarjotaan, edellyttää toimiluvan hankkimista, kyseinen jäsenvaltio ei voi velvoittaa muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneita palvelujen tarjoajia täyttämään kyseisen edellytyksen tai toimimaan sellaisen maksullisen työnvälitystoimiston kautta, jolla on toimilupa, jos palvelua tarjotaan jonkin jäsenvaltion julkishallinnon alaisuuteen kuuluvan työnvälitystoimiston kautta tai jos palvelujen tarjoajalla on siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, toimilupa, jonka myöntämisen ehdot vastaavat sen jäsenvaltion asettamia ehtoja, jossa palvelua tarjotaan, ja jos palvelujen tarjoajan toiminta siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, on riittävän, koko työnvälitystoimintaa koskevan valvonnan alainen riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa palvelua tarjotaan.

Yhdistetyissä asioissa 110/78 ja 111/78,

jotka Tribunal de première instance de Tournai on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa

asiassa 110/78

1) Ministère public (syyttäjä),

2) Chambre syndicale des agents artistiques et impresarii de Belgique, ASBL, kotipaikka Charleroi,

vastaan

1) Willy van Wesemael, Bryssel,

2) Jean Poupaert, Lille (Ranska),

ja asiassa 111/78

1) Ministère public (syyttäjä),

2) Chambre syndicale des agents artistiques et impresarii de Belgique, ASBL, kotipaikka Charleroi,

3) Albert Gérard, Liège,

vastaan

1) Romano Follachio, Peruwelz (Belgia),

2) Robert Leduc, Valenciennes (Ranska)

ennakkoratkaisun sijoittautumisoikeutta ja palveluja koskevien ETY:n perustamissopimuksen määräysten tulkinnasta sekä 12.1.1967 annetun neuvoston direktiivin 67/43/ETY tulkinnasta (EYVL 1967, 10/140),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti H. Kutscher, jaostojen puheenjohtajat J. Mertens de Wilmars ja Lord Mackenzie Stuart sekä tuomarit A. M. Donner, P. Pescatore, M. Sørensen, A. O'Keeffe, G. Bosco ja A. Touffait,

julkisasiamies: J.-P. Warner,

kirjaaja: A. Van Houtte,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tribunal de première instance de Tournai on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle kahdella 21.3.1978 tekemällään päätöksellä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 8.5.1978, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä 12.1.1967 annetun neuvoston direktiivin 67/43/ETY (EYVL N:o 10/140) sekä tiettyjen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien ETY:n perustamissopimuksen määräysten tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty kahdessa eri rikosoikeudenkäynnissä kahta Belgiaan sijoittautunutta henkilöä ja kahta ranskalaista Ranskaan sijoittautunutta taiteilijoiden välitystoimistoa vastaan; vastaajia syytetään esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toiminnasta 28.11.1975 annetun Belgian kuninkaan asetuksen (arrêté royal) 6 ja 20 §:n säännösten rikkomisesta.

3 Kyseisten säännösten mukaan "esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toiminta edellyttää työvoima-asioita hoitavan ministeriön myöntämää toimilupaa" ja "sikäli kuin asianomaisilla valtioilla ja Belgialla ei ole vastavuoroista sopimusta, ulkomaiset esiintyvien taiteilijoiden työnvälitystoimistot eivät voi harjoittaa työnvälitystoimintaa Belgiassa, elleivät ne toimi sellaisen maksullisen työnvälitystoimiston kautta, joka on toimiluvan haltija".

4 Kummassakin oikeudenkäynnissä syytettiin ensimmäistä syytettyä siitä, että hän oli turvautunut esiintyvien taiteilijoiden palkkaamiseksi sellaisen Ranskaan sijoittautuneen maksullisen työnvälitystoimiston palveluihin, jonka omistajalla ei ole toimilupaa Belgiassa, ja jälkimmäistä syytettyä välitystoiminnan harjoittamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa ilman, että asianomainen olisi toiminut sellaisen välitystoimiston kautta, jolla on toimilupa Belgiassa.

5 Syytetyt ovat puolustuksekseen esittäneet, että edellä mainitut kansalliset säännökset ovat perustamissopimuksen vastaisia, koska niissä estetään 52, 55, 59 ja 60 artiklassa tarkoitettu palvelujen tarjoamisen vapaus.

6 Koska asiat on jo yhdistetty suullista käsittelyä varten, on tarkoituksenmukaista käsitellä ne yhdistettyinä myös tuomion antamista varten.

7 Koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kysymys toiminnasta, joka luokitellaan kuuluvaksi palvelun tarjoamiseen, kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten tutkiminen on pääsääntöisesti aloitettava "palveluja" koskevien perustamissopimuksen määräysten tutkimisesta.

8 Ensimmäisessä kysymyksessä pyritään selvittämään, luokitellaanko esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toiminta kansainvälisen ISIC- luokituksen ryhmään 839 käsitteeseen "työnvälitystoimistot".

9 Siinä tapauksessa, että tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, seuraavaksi kysytään, onko edellä mainittujen työnvälitystoimistojen toiminta vapautettu tosiasiallisesti ja asianmukaisesti 12.1.1967 annetulla neuvoston direktiivillä 67/43/ETY.

10 Siinä tapauksessa, että edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, kansallinen tuomioistuin pyytää kolmannessa kysymyksessä selvitystä siitä, sallitaanko perustamissopimuksen 62 artiklassa se, että jäsenvaltio sisällyttää uudelleen lainsäädäntöönsä sellaisia syrjiviä säännöksiä, jotka aikaisemmin kuuluivat sen lainsäädäntöön, muuttamatta näitä säännöksiä syrjivämmiksi.

11 Mikäli käy ilmi, etteivät edellä mainitut työnvälitystoimistot kuulu ryhmään 839, kansallinen tuomioistuin tiedustelee neljännessä kysymyksessään, vahvistaako yhteisöjen tuomioistuin tulkinnan, jonka mukaan työnvälitystoimistot kuuluvat ISIC-ryhmään 842, "ei vielä vapautetut".

12 Perustamissopimuksen 54 ja 63 artiklan nojalla sekä neuvoston 18.12.1961 laatiman yleisen toimintaohjelman, "Yleinen toimintaohjelma palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien rajoitusten poistamiseksi" (EYVL 1962, 2/32), nojalla 12.1.1967 annettu neuvoston direktiivi koskee sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamista niiden itsenäisten ammatinharjoittajien osalta, jotka kuuluvat tiettyihin ryhmiin Yhdistyneiden kansakuntien tilastotoimiston laatimassa luokituksessa "Kansainvälinen kaikkien taloudellisten toimialojen teollinen standardiluokitus" (ISIC).

13 Kyseiseen yleiseen toimintaohjelmaan, jonka liitteissä I-IV luetellaan kaikki toimialat, joiden asteittainen vapauttaminen oli toteutettava siirtymäkauden aikana V osastossa säädetyn aikataulun mukaisesti, on otettu edellä mainittu kansainvälinen luokitus jokaisen toimialan tai toimialaryhmän osalta siten, että kansainvälinen luokitus muodostaa tässä suhteessa olennaisen osan yhteisön lainsäädäntöä.

14 Ensimmäisellä kysymyksellä pyritään määrittämään riidanalaisen toimialan luokitus suhteessa ISIC-luokituksen ryhmään 839.

15 Tässä luokituksessa määritellään osaston 8 (Palvelut) pääryhmään 82 kuuluva ryhmä 839 ylijäämäryhmänä, joka käsittää "yrityksille tarjottavat palvelut, jotka eivät kuulu muihin ryhmiin".

16 Vuonna 1964 laaditussa yksityiskohtaisessa toisinnossa täsmennetään nimenomaan, että vaikka "työnvälitystoimistot" kuuluvat ryhmään 839, teatterin ja radion henkilöstöä työnvälitys kuuluu tämän kyseisen ryhmän ulkopuolelle.

17 Tässä toisinnossa luokitellaan "näyttelijöiden ja avustajien kiinnittäminen" kuuluvaksi ryhmään 841 elokuvan ja siihen liittyvien avustuspalvelujen alalla sekä palvelujen ryhmään 842 sellaiset kuin "teatterihenkilökunnan työnvälitystoimistot" teatterin ja siihen liittyvien palvelujen alalla.

18 Tästä seuraa, että maksullisia esiintyvien taiteilijoiden työnvälitystoimistoja ei luokitella kuuluvaksi kansainvälisen ISIC-luokituksen ryhmään 839 käsitteeseen "työvoimatoimistot".

19 Toisesta ja kolmannesta kysymyksestä käy ilmi, että kansallinen tuomioistuin on ottanut esiin kysymyksen riidanalaisen toimialan ISIC-luokituksesta ainoastaan sen määrittelemiseksi, onko kyseinen toimiala vapautettu palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen 59 artiklan määräysten mukaisesti.

20 Neljännen kysymyksen lopussa esitetty käsite "ei vielä vapautettu" antaa aiheen olettaa, että esittäessään tämän kysymyksen kansallinen tuomioistuin on lähtenyt edellytyksestä, että toimialojen vapauttamista voidaan pitää siirtymäkauden päätyttyäkin toteutettuna ainoastaan siltä osin kuin siitä säädetään yhteisön lainsäädännössä, kuten edellä mainitussa neuvoston direktiivissä 67/43/ETY.

21 Kun on kysymys perustamissopimuksen 177 artiklalla käyttöön otetusta oikeudellisesta yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä, joiden on vaikutettava suoraan ja vastavuoroisesti yhteisön oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen kaikissa jäsenvaltioissa, yhteisöjen tuomioistuin voi eritellä kansallisen tuomioistuimen muotoilemista kysymyksistä - kansallisen tuomioistuimen antamien tietojen perusteella ja ottaen erityisesti huomioon sen esittämän yleisen kysymyksen, joka koskee "riidanalaisen kuninkaan asetuksen (arrêté royal) yhteensoveltuvuutta Rooman sopimuksen kanssa" - ne yhteisön oikeuteen liittyvät seikat, jotka ovat välttämättömiä, jotta kansallinen tuomioistuin voisi ratkaista sen käsiteltäväksi saatetun oikeudellisen kysymyksen yhteisön oikeuden mukaisesti.

22 Sen vuoksi käsiteltävänä olevassa asiassa on tutkittava, missä määrin kyseiset toimialat on vapautettu perustamissopimuksen 59-66 artiklan mukaisesti, myös sellaisen neuvoston antaman säädöksen kuin edellä mainitun direktiivin puuttuessa.

23 Tämä kysymys on ratkaistava tarkastellen palveluja koskevaa lukua kokonaisuutena ja ottaen lisäksi huomioon sijoittautumisvapautta koskevat määräykset, joihin viitataan 66 artiklassa.

24 Perustamissopimuksen 59 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan " - - siirtymäkauden aikana poistetaan asteittain rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä".

25 Perustamissopimuksen 8 artiklan 7 kohdan valossa tulkittuna 59 artiklassa, jossa siirtymäkauden päättyminen asetetaan ajankohdaksi, johon mennessä palvelujen tarjoamisen vapaus on toteutettava, asetetaan velvoite tietyn tavoitteen saavuttamiseen, jota on tarkoitus helpottaa saattamalla voimaan asteittaisten toimenpiteiden ohjelma, joka ei kuitenkaan ole ehto tämän tavoitteen saavuttamiselle.

26 Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 59 artiklan pakottavista määräyksistä, jotka oli saatettava asteittain voimaan siirtymäkauden aikana 63 artiklassa tarkoitetuilla direktiiveillä, tuli mainitun siirtymäkauden päätyttyä välittömästi ja ehdottomasti sovellettavia.

27 Mainitut pakottavat määräykset, joissa määrätään palvelujen tarjoamisen vapaudesta, edellyttävät kaikkien sellaisten rajoitusten poistamista, jotka kohdistuvat palvelujen tarjoajaan hänen kansalaisuutensa perusteella tai sen vuoksi, että hän on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelua on määrä tarjota.

28 Ottaen huomioon tiettyjen palvelujen tarjoamisen erityisluonne, kuten esiintyvien taiteilijoiden työnvälitys, ei voida katsoa, että palvelujen tarjoajille asetetut erityisvaatimukset, joiden lähtökohtana on ammatillisten sääntöjen soveltaminen ja jotka ovat perusteltuja yleisen edun vuoksi tai taiteilijoille taattavan suojan sanelemasta välttämättömyydestä ja jotka velvoittavat kaikkia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita, olisivat ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa, siltä osin kuin palvelun tarjoajaa eivät koske vastaavanlaiset säännökset siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut.

29 Kuitenkin silloin kun kysymyksessä olevan työnvälitystoiminnan harjoittaminen on alistettu toimivaltaisen viranomaisen valvontaan ja edellyttää toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa palvelua tarjotaan, kyseinen jäsenvaltio voi perustamissopimuksen 59 artiklan pakottavia määräyksiä rikkomatta vaatia muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneita palvelujen tarjoajia joko täyttämään tällaiset edellytykset tai toimimaan sellaisen työnvälitystoimiston kautta, jolla on toimilupa, ainoastaan siinä tapauksessa, että tällainen vaatimus on objektiivisesti välttämätön ammatillisten sääntöjen noudattamisen takaamiseksi ja mainitun suojan varmistamiseksi.

30 Sellainen vaatimus ei ole objektiivisesti välttämätön silloin, kun toimintaa harjoitetaan jonkin jäsenvaltion julkishallinnon alaisuuteen kuuluvan työnvälitystoimiston kautta, tai jos palvelujen tarjoajalla on siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, toimilupa, jonka myöntämisen ehdot vastaavat sen jäsenvaltion asettamia ehtoja, jossa palvelua tarjotaan, ja jos palvelujen tarjoajan toiminta siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, on riittävän, koko työnvälitystoimintaa koskevan valvonnan alainen riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa palvelua tarjotaan.

31 Belgian hallitus korostaa, että kysymyksessä olevaa työnvälitystoimintaa koskevat Kansainvälisen työjärjestön hyväksymän maksullisia työnvälitystoimistoja koskevan sopimuksen n:o 96 määräykset (muutettu Genevessä 1.7.1949), joiden mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa toimenpiteitä kyseisten toimistojen valvomiseksi.

32 Belgian hallituksen mukaan tätä sopimusta, jonka Belgia hyväksyi 3.3.1958 annetulla lailla, "noudatetaan ehdottomasti 28.11.1975 annetulla kuninkaan asetuksella (arrêté royal), jonka yleisenä periaatteena on, että maksullisten työnvälitystoimistojen toiminta on kiellettyä (2 §) ja että tästä yleisestä periaatteesta sallitaan vain yksi ainoa 'poikkeus', joka koskee ainoastaan esiintyvien taiteilijoiden työnvälitystoimistoja sillä nimenomaisella edellytyksellä, että niiden toiminta täyttää laissa säädetyt ehdottomat edellytykset".

33 Mainitussa kansainvälisessä sopimuksessa asetetaan yleiseksi periaatteeksi, että voittoa tavoittelevat maksulliset työnvälitystoimistot kielletään ja tässä tarkoituksessa sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa määrätään, että nämä toimistot "on lakkautettava määräajan kuluessa, jonka pituuden asianomainen viranomainen määrää".

34 Toisaalta sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään, että "asianomainen viranomainen voi erikoistapauksissa myöntää poikkeuksia tämän sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan määräyksistä niiden kansallisessa lainsäädännössä tarkasti määriteltyjen henkilöryhmien suhteen, joiden työnvälitystä ei voida sopivasti järjestää julkisen työnvälityksen puitteissa - - ".

35 Näin ollen, koska maksullisten työnvälitystoimistojen säilyttäminen ei vastaa sopimuksesta n:o 96 johtuvaa velvoitetta, Belgian hallitus ei voi vedota kyseiseen sopimukseen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten syrjäyttämiseksi.

36 Sopimuksesta n:o 96 johtuvat velvoitteet eivät voi sen vuoksi estää yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten soveltamista kysymyksessä olevalla alalla.

37 Lisäksi kyseisessä sopimuksessa ei millään tavoin estetä sitä, että jäsenvaltio, joka soveltaa 5 artiklassa tarkoitettua poikkeusta, soveltaa kyseistä määräystä muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneeseen palvelun tarjoajaan edellä esitettyjen perustamissopimuksen 59 artiklan vaatimusten mukaisella tavalla.

38 Toisaalta Belgian 28.11.1975 antaman kuninkaan asetuksen (arrêté royal) 20 §:stäkin käy ilmi, että siinä tapauksessa, että Belgialla ja asianomaisilla valtioilla on vastavuoroinen sopimus, ulkomaiset esiintyvien taiteilijoiden työnvälitystoimistot voivat harjoittaa työnvälitystoimintaa Belgiassa toimimatta sellaisen maksullisen työnvälitystoimiston kautta, joka on belgialaisen toimiluvan haltija.

39 Edellä esitettyjen syiden perusteella on vastattava, että silloin kun esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toiminnan harjoittaminen siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelua tarjotaan, edellyttää toimiluvan hankkimista, kyseinen jäsenvaltio ei voi velvoittaa muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneita palvelujen tarjoajia täyttämään kyseisen edellytyksen tai toimimaan sellaisen maksullisen työnvälitystoimiston kautta, jolla on toimilupa, jos palvelua tarjotaan jonkin jäsenvaltion julkishallinnon alaisuuteen kuuluvan työnvälitystoimiston kautta tai jos palvelujen tarjoajalla on siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, toimilupa, jonka myöntämisen ehdot vastaavat sen jäsenvaltion asettamia ehtoja, jossa palvelua tarjotaan, ja jos palvelujen tarjoajan toiminta siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, on riittävän, koko työnvälitystoimintaa koskevan valvonnan alainen riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa palvelua tarjotaan.

Oikeudenkäyntikulut

40 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Belgian hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.

41 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Tribunal de première instance de Tournain 21.3.1978 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toimintaa ei luokitella kansainvälisen ISIC-luokituksen ryhmään 839 käsitteeseen "työnvälitystoimistot".

2) Perustamissopimuksen 59 artiklan pakottavista määräyksistä, jotka oli saatettava asteittain voimaan siirtymäkauden aikana 63 artiklassa tarkoitetuilla direktiiveillä, tuli mainitun siirtymäkauden päätyttyä välittömästi ja ehdottomasti sovellettavia.

3) Silloin kun esiintyvien taiteilijoiden maksullisten työnvälitystoimistojen toiminnan harjoittaminen siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelua tarjotaan, edellyttää toimiluvan hankkimista, kyseinen jäsenvaltio ei voi velvoittaa muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneita palvelujen tarjoajia täyttämään kyseisen edellytyksen tai toimimaan sellaisen maksullisen työnvälitystoimiston kautta, jolla on toimilupa, jos palvelua tarjotaan jonkin jäsenvaltion julkishallinnon alaisuuteen kuuluvan työnvälitystoimiston kautta tai jos palvelujen tarjoajalla on siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, toimilupa, jonka myöntämisen ehdot vastaavat sen jäsenvaltion asettamia ehtoja, jossa palvelua tarjotaan, ja jos palvelujen tarjoajan toiminta siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, on riittävän, koko työnvälitystoimintaa koskevan valvonnan alainen riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa palvelua tarjotaan.