(9 a)

Lapset ovat yhä aktiivisempia verkossa jo pienestä pitäen, ja saatavilla oleva näyttö viittaa siihen, että pojat ja tytöt ovat eri tavoin haavoittuvaisia. Tytöt ovat alttiimpia verkkoväkivallalle, kuten verkkohäirinnälle, seksuaaliselle kiristämiselle, seksuaalisille vahingonteoille sekä riistolle. Pojat sen sijaan kokevat todennäköisemmin taloudellista painostamista seksuaaliseen tekoon ja tiedostavat tyttöjä heikommin verkossa esiintyvät riskit. Tutkimusten mukaan joka kymmenes nainen on kokenut sukupuolistunutta verkkoväkivaltaa yli 15-vuotiaana, ja 58 prosenttia tytöistä ilmoittaa kokeneensa verkkohäirintää. Hlbtiq+ -lapsilla nämä riskit ovat vieläkin suurempia. Kuvien jakelu ilman suostumusta ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin kauppa vahvistavat edelleen haitallisia sukupuolistereotypioita ja eriarvoisuutta. Ainakin kaksi kolmasosaa lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhreista on tyttöjä. Näistä syistä verkkovälitteistä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ei pitäisi ehkäistä ja torjua samoin keinoin kaikkien lasten kohdalla, vaan olisi kehitettävä räätälöityjä ja sukupuolisensitiivisiä toimia, joilla varmistetaan, että digitaaliset alustat ottavat käyttöön vankkoja suojatoimia, jotka ovat perusoikeuksien ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, myös verkkoväkivaltaa, koskevan tuoreen lainsäädännön mukaisia.

(10)

Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavassa materiaalissa näytetään usein aikuisia harjoittamassa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Siihen voi kuulua myös seksuaaliseen tekoon osallistuvan lapsen tai hänen sukupuolielimiensä esittäminen, ja näitä kuvia tuotetaan tai käytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa ja hyödynnetään lapsen tieten tai tietämättä. Lisäksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin kuuluu todenmukaisilta näyttäviä kuvia lapsesta, joka osallistuu seksuaaliseen tekoon tai jonka kuvataan osallistuvan seksuaaliseen tekoon ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa, sekä niin kutsuttuja pedofiilin oppaita.

(10)

Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavassa materiaalissa , oli se luotu millä keinolla hyvänsä, myös tekoälyä käyttämällä, näytetään usein aikuisia harjoittamassa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Siihen voi kuulua myös seksuaaliseen tekoon osallistuvan lapsen tai hänen intiimialueidensa esittäminen, ja näitä kuvia tuotetaan tai käytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa ja hyödynnetään lapsen tieten tai tietämättä. Lisäksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin kuuluu todenmukaisilta näyttäviä kuvia lapsesta, joka osallistuu seksuaaliseen tekoon tai jonka kuvataan osallistuvan seksuaaliseen tekoon ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa, sekä niin sanottuja oppaita , joiden tarkoituksena on antaa neuvoja, ohjeistusta tai opastusta siitä, kuinka tuottaa, jakaa tai hankkia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ja kuinka harjoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa tai lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin .

(11)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että on ratkaisevan tärkeää rajoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämistä, jotta vältetään tällaista seksuaaliväkivaltaa koskevien kuvien ja videoiden levittämiseen liittyvä uudelleen uhriksi joutuminen, mutta se on olennaista myös rikoksentekijöihin kohdistuvana ennaltaehkäisyn muotona, sillä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin katselu on usein ensimmäinen askel kohti itse harjoitettua todellista seksuaaliväkivaltaa riippumatta siitä, esitetäänkö materiaalissa todellista vai pelkästään todenmukaiselta näyttävää seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa. Koska tekoälysovellukset kehittyvät jatkuvasti ja niillä voidaan luoda todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jotka eivät ole erotettavissa todellisista kuvista, odotettavissa on, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavien niin kutsuttujen syväväärennöskuvien ja -videoiden määrä kasvaa tulevina vuosina jyrkästi. Nykyinen määritelmä ei myöskään kata kaikkea sellaisen täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehitystä, jossa voidaan hyödyntää virtuaalihahmoja ja aistipalautetta esimerkiksi kosketusta vastaavan kokemuksen välittävien laitteiden avulla. Lisäämällä nimenomainen viittaus ’jäljennöksiin ja tallenteisiin’ on tarkoitus varmistaa, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmä kattaa tämän ja tulevan teknologisen kehityksen riittävän teknologianeutraalilla ja siten tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavalla tavalla.

(11)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että on ratkaisevan tärkeää rajoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämistä, jotta vältetään tällaista seksuaaliväkivaltaa koskevien kuvien ja videoiden levittämiseen liittyvä uudelleen uhriksi joutuminen, mutta se on olennaista myös rikoksentekijöihin kohdistuvana ennaltaehkäisyn muotona, sillä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin katselu on usein ensimmäinen askel kohti itse harjoitettua todellista seksuaaliväkivaltaa riippumatta siitä, esitetäänkö materiaalissa todellista vai pelkästään todenmukaiselta näyttävää seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa. Koska tekoälysovellukset kehittyvät jatkuvasti ja niillä voidaan luoda todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jotka eivät ole erotettavissa todellisista kuvista, odotettavissa on, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavien , tekoälyllä tuotettujen tai millä tahansa muulla tietokoneistetulla keinolla luotujen niin kutsuttujen syväväärennöskuvien ja näennäiskuvien ja -videoiden määrä kasvaa tulevina vuosina jyrkästi. Nykyinen määritelmä ei myöskään kata kaikkea sellaisen täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehitystä, jossa voidaan hyödyntää virtuaalihahmoja ja aistipalautetta esimerkiksi kosketusta vastaavan kokemuksen välittävien laitteiden avulla. Lisäämällä nimenomainen viittaus ”millä tahansa välineellä” toteutettuihin tallenteisiin ja viittaus ’jäljennöksiin ja tallenteisiin’ niiden ”luonti- tai manipulointimenetelmästä riippumatta” on tarkoitus varmistaa, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmä kattaa tämän ja tulevan teknologisen kehityksen riittävän teknologianeutraalilla ja siten tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavalla tavalla.

(12)

Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien rikosten ehkäisemiseksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmän olisi sisällettävä niin kutsutut pedofiilin oppaat . Pedofiilin oppaissa annetaan neuvoja lasten löytämisestä , heidän houkuttelustaan seksuaalisiin tarkoituksiin ja heihin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta sekä tavoista välttää henkilöllisyyden paljastuminen ja syytteeseen joutuminen. Tällaisilla oppailla madalletaan kynnystä ja levitetään tarvittavaa taitotietoa, millä yllytetään rikoksentekijöitä ja tuetaan seksuaaliväkivallan toteuttamista. Niiden levittäminen verkossa on jo saanut eräät jäsenvaltiot muuttamaan rikoslainsäädäntöään ja kriminalisoimaan nimenomaisesti tällaisten oppaiden hallussapidon ja jakelun. Yhdenmukaisuuden puutteen vuoksi suoja ei ole yhtä hyvällä tasolla kaikkialla EU:ssa.

(12)

Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien rikosten ehkäisemiseksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmän olisi sisällettävä lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston harjoittamista koskevat ohjeet kaikissa muodoissaan . Näissä muun muassa oppaiden muodossa esiintyvissä ohjeissa annetaan neuvoja siitä, kuinka löytää lapsia , houkutella heitä seksuaalisiin tarkoituksiin ja tehdä heille seksuaalista väkivaltaa ja kuinka välttää henkilöllisyyden paljastuminen ja syytteeseen joutuminen. Niissä annetaan myös ohjeita lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tuottamiseen, jakamiseen ja hankkimiseen. Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai lasten seksuaaliseen riistoon opastavina ohjeina olisi pidettävä myös digitaalisia malleja tai kehotteita, joilla voidaan tekoälyä käyttämällä tuottaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ja joiden olisi siten sisällyttävä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmään. Tällaisilla ohjeilla madalletaan kynnystä ja levitetään tarvittavaa taitotietoa, millä yllytetään rikoksentekijöitä ja tuetaan seksuaaliväkivallan toteuttamista. Niiden levittäminen verkossa on jo saanut eräät jäsenvaltiot muuttamaan rikoslainsäädäntöään ja kriminalisoimaan nimenomaisesti tällaisten ohjeiden hallussapidon ja jakelun. Yhdenmukaisuuden puutteen vuoksi suoja ei ole yhtä hyvällä tasolla kaikkialla EU:ssa.

(12 a)

Suostumuksen puuttuminen kuuluu joidenkin tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tunnusmerkistöön. Sen vuoksi pidetään välttämättömänä säätää suostumuksen määritelmästä, jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin asianmukainen täytäntöönpano.

(12 b)

Tässä direktiivissä vahvistetut oikeudet eivät vaikuta rikoksentekijän oikeuksiin. Ilmauksella ”rikoksentekijä” viitataan henkilöön, joka on tuomittu rikoksen johdosta. Tätä direktiiviä sovellettaessa sillä kuitenkin viitataan myös epäiltyihin tai syytteessä oleviin henkilöihin ennen mahdollista syyllisyyden tunnustamista tai tuomion antamista, eikä sen käyttäminen vaikuta syyttömyysolettamaan.

(14)

Hyväksyessään lainsäädäntöä aineellisen rikosoikeuden alalla unionin olisi varmistettava koko tällaisen lainsäädännön yhtenäisyys erityisesti seuraamusten tason osalta. Koska tämä direktiivi kattaa poikkeuksellisen suuren määrän erilaisia rikoksia, seuraamusten taso on eriytettävä tavalla, joka menee unionin oikeudellisissa välineissä yleensä säädeltyä pidemmälle, jotta eri vakavuusasteet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon.

(14)

Hyväksyessään lainsäädäntöä aineellisen rikosoikeuden alalla unionin olisi varmistettava koko tällaisen lainsäädännön yhtenäisyys erityisesti seuraamusten tason osalta. Koska tämä direktiivi kattaa poikkeuksellisen suuren määrän erilaisia rikoksia, seuraamusten taso on eriytettävä tavalla, joka menee unionin oikeudellisissa välineissä yleensä säädeltyä pidemmälle, jotta eri vakavuusasteet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällä direktiivillä on tarkoitus varmistaa, että teknologian avulla tehdyistä rikoksista määrätään samat rangaistukset kuin muista rikoksista, koska näiden rikosten vakavuus ja niistä aiheutuvat traumat ovat vastaavat.

(15)

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston vakavista muodoista olisi määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia. Vakaviin muotoihin luetaan erityisesti lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston monenlaiset esiintymismuodot, jotka perustuvat tieto- ja viestintätekniikan käyttöön, kuten lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin sosiaalisilla verkkosivustoilla ja keskusteluryhmissä. Myös lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmää olisi selkeytettävä ja lähennettävä vastaamaan kansainvälisissä sopimuksissa esiintyvää määritelmää. Tässä direktiivissä käytetty terminologia laajemminkin olisi saatettava vastaamaan tunnustettuja kansainvälisiä vaatimuksia, kuten virastojen välisen työryhmän Luxemburgissa 28 päivänä tammikuuta 2016 hyväksymiä terminologiaohjeita lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta.

(15)

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston vakavista muodoista olisi määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia. Vakaviin muotoihin luetaan erityisesti lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston monenlaiset esiintymismuodot, jotka perustuvat tieto- ja viestintätekniikan käyttöön, kuten lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin sosiaalisilla verkkosivustoilla ja keskusteluryhmissä. Myös lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmää olisi selkeytettävä ja lähennettävä vastaamaan kansainvälisissä sopimuksissa esiintyvää määritelmää. Tässä direktiivissä käytetty terminologia olisi saatettava laajemminkin vastaamaan tunnustettuja kansainvälisiä vaatimuksia, kuten virastojen välisen työryhmän Luxemburgissa 28 päivänä tammikuuta 2016 hyväksymiä terminologiaohjeita lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta. Tämän direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi yhdenmukaistettava ja nykyaikaistettava kansallisessa lainsäädännössään käytettyä kieltä tätä direktiiviä vastaavaksi. Aivan ensimmäiseksi olisi tärkeää korvata termi ”lapsipornografia” termillä ”lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali”.

(15 a)

Jotta voidaan suojella lapsia paremmin verkkoympäristössä ja tehostaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, olisi kriminalisoitava myös lasten tahallinen altistaminen pornografiselle sisällölle.

(20)

Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin yhteydessä ilmaisu ”ei katsota tapahtuneen oikeudettomasti” antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää materiaaliin, joka saattaa olla lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, liittyvien tekojen perustelemisesta lääketieteellisillä, tieteellisillä tai vastaavilla tarkoituksilla. Se mahdollistaa myös kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien valtuuksien nojalla suoritetun toiminnan, kuten viranomaisten oikeuden pitää hallussa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia rikosoikeudellisia menettelyjä varten tai rikosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai tutkimiseksi, ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toiminnan, jos kyseiset järjestöt ovat saaneet luvan tähän toimintaan sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, johon ne ovat sijoittautuneet. Tällaiseen toimintaan kuuluvat erityisesti lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaksi epäiltyä materiaalia koskevien ilmoitusten vastaanottaminen, analysointi ja tekeminen, mukaan lukien sen paikan määrittäminen, jossa verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamissa ilmoituksissa tarkoitettua materiaalia säilytetään, sekä hakujen tekeminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi. Ilmaisu ’oikeudettomasti’ ei myöskään estä vetoamasta oikeuttamisperusteisiin tai vastaaviin asiaankuuluviin periaatteisiin, jotka tietyissä olosuhteissa vapauttavat henkilön vastuusta.

(20)

Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin yhteydessä ilmaisu ”ei katsota tapahtuneen oikeudettomasti” antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää materiaaliin, joka saattaa olla lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, liittyvien tekojen perustelemisesta lääketieteellisillä, tieteellisillä tai vastaavilla tarkoituksilla. Ilmaisu ”oikeudettomasti” ei myöskään estä vetoamasta oikeuttamisperusteisiin tai vastaaviin asiaankuuluviin periaatteisiin, jotka tietyissä olosuhteissa vapauttavat henkilön vastuusta. Se mahdollistaa myös kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien valtuuksien nojalla suoritetun toiminnan, kuten viranomaisten oikeuden pitää hallussa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia rikosoikeudellisia menettelyjä varten tai rikosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai tutkimiseksi, ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen , kuten vihjelinjojen,  toiminnan, jos kyseiset järjestöt ovat saaneet luvan tähän toimintaan sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, johon ne ovat sijoittautuneet. Tällaiseen toimintaan kuuluvat erityisesti lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaksi epäiltyä materiaalia koskevien ilmoitusten vastaanottaminen, analysointi ja tekeminen, mukaan lukien sen paikan määrittäminen, jossa verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamissa ilmoituksissa tarkoitettua materiaalia säilytetään, sekä hakujen tekeminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi.

(20 a)

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjunnan parissa toimivat yleishyödylliset järjestöt, kuten INHOPE-vihjelinjaverkoston jäsenet, ovat toimineet useissa jäsenvaltioissa jo vuosia yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten ja palveluntarjoajien kanssa helpottaakseen verkossa olevan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin poistamiseen ja siitä ilmoittamiseen liittyvää prosessia. Tällä työllä torjutaan uudelleen uhriksi joutumista rajoittamalla laittoman materiaalin levittämistä verkossa, ja sen välityksellä lainvalvontaviranomaiset voivat saada todisteita tapahtuneista rikoksista. Oikeudellinen kehys, jossa tällaiset järjestöt toimivat, vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, eikä siinä useinkaan ole määritelty, mitä tehtäviä nämä järjestöt voivat laillisesti ja minkälaisin edellytyksin suorittaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää näitä järjestöjä varten oikeudellinen kehys, jonka nojalla ne voivat suorittaa sopivia tehtäviä ja erityisesti käsitellä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, jolloin käsittelyn ei tulisi katsoa tapahtuvan ”oikeudettomasti”. Tällainen oikeudellinen kehys on välttämätön, koska sillä lisätään oikeusvarmuutta, maksimoidaan kansallisten viranomaisten ja muiden lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjuntaan osallistuvien toimijoiden välinen synergia ja tuetaan uhrien oikeuksia, kun sen myötä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia poistetaan julkisesta digitaalisesta ympäristöstä.

(22)

Lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin on erityinen uhka, koska Internet tarjoaa käyttäjälle ennennäkemättömän anonyymiyden, ja siten he voivat salata todellisen henkilöllisyytensä ja tuntomerkkinsä, kuten ikänsä. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tieto- ja viestintätekniikan käyttö on jatkuvasti helpottanut rikoksentekijöiden mahdollisuuksia lähestyä lapsia, ja yhteydenotto alkaa usein siten, että rikoksentekijä houkuttelee lapsen hänet vaarantavaan tilanteeseen esimerkiksi teeskentelemällä olevansa hänen vertaisensa tai käyttäytymällä muutoin vilpillisesti tai imartelevasti. Nämä lisääntyneet mahdollisuudet lähestyä lapsia ovat johtaneet siihen , että ”seksuaalisen kiristämisen” (uhkaaminen uhria kuvaavan intiimin materiaalin jakamisella rahan, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tai muun hyödyn saamiseksi ) kaltaiset ilmiöt ovat yleistyneet nopeasti, ja ne vaikuttavat sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuorempiin että sen saavuttaneisiin lapsiin . Viime vuosina on lisääntynyt nopeasti järjestäytyneiden rikollisryhmien erityisesti teini-ikäisiin poikiin kohdistama taloudellisen hyödyn saamiseksi toteutettava seksuaalinen kiristäminen, mikä on johtanut moniin tapauksiin, joissa lapset ovat riistäneet oman henkensä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikki nämä ilmiöt. Toisaalta jäsenvaltiot tunnustavat, että on tärkeää torjua lasten houkuttelemista myös, kun se tapahtuu muuten kuin Internetin kautta ja etenkin kun houkuttelemiseen ei käytetä tieto- ja viestintätekniikkaa. Jäsenvaltioita kannustetaan kriminalisoimaan toiminta, jossa lapsen houkutteleminen tapaamaan rikoksentekijä seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtuu lapsen läsnä ollessa tai läheisyydessä niin, että kyseessä on esimerkiksi erityinen rikoksen valmistelu, tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen yritys tai seksuaaliväkivallan erityinen muoto. Riippumatta oikeudellisesta keinosta, jolla lapsen houkuttelu muualla kuin verkossa kriminalisoidaan, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen.

(22)

Lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin on erityinen uhka, koska Internet tarjoaa käyttäjälle ennennäkemättömän anonyymiyden, ja siten he voivat salata todellisen henkilöllisyytensä ja tuntomerkkinsä, kuten ikänsä. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tieto- ja viestintätekniikan käyttö on jatkuvasti helpottanut rikoksentekijöiden mahdollisuuksia lähestyä lapsia, ja yhteydenotto alkaa usein siten, että rikoksentekijä houkuttelee lapsen hänet vaarantavaan tilanteeseen joko verkon ulkopuolisessa tai virtuaalimaailmassa esimerkiksi teeskentelemällä olevansa hänen vertaisensa tai käyttäytymällä muutoin vilpillisesti tai imartelevasti. Nämä lisääntyneet mahdollisuudet lähestyä lapsia ovat johtaneet seksuaalisen kiristämisen kaltaisten ilmiöiden nopeaan yleistymiseen. Lasten seksuaalisella kiristämisellä tarkoitetaan tekoa , jossa uhataan jakaa lapsiuhria esittävää intiimiä materiaalia ilman tämän suostumusta rahan, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tai muunlaisen hyödyn saamiseksi . Teon uhrina voi olla sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuorempi että sen saavuttanut lapsi . Viime vuosina on lisääntynyt nopeasti järjestäytyneiden rikollisryhmien erityisesti teini-ikäisiin poikiin kohdistama taloudellisen hyödyn saamiseksi toteutettava seksuaalinen kiristäminen, mikä on johtanut moniin tapauksiin, joissa lapset ovat riistäneet oman henkensä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikki nämä ilmiöt. Toisaalta jäsenvaltiot tunnustavat, että on tärkeää torjua lasten houkuttelemista myös, kun se tapahtuu muuten kuin Internetin kautta ja etenkin kun houkuttelemiseen ei käytetä tieto- ja viestintätekniikkaa. Jäsenvaltioita kannustetaan kriminalisoimaan toiminta, jossa lapsen houkutteleminen tapaamaan rikoksentekijä seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtuu lapsen läsnä ollessa tai läheisyydessä niin, että kyseessä on esimerkiksi erityinen rikoksen valmistelu, tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen yritys tai seksuaaliväkivallan erityinen muoto. Riippumatta oikeudellisesta keinosta, jolla lapsen houkuttelu muualla kuin verkossa kriminalisoidaan, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen.

(23)

Kun otetaan huomioon viimeaikainen teknologinen kehitys ja erityisesti täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehittyminen, seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan lasten houkuttelun kriminalisointia ei tulisi rajoittaa ääni-, teksti- tai sähköpostikeskusteluihin, vaan siihen olisi sisällyttävä myös yhteydenpito ja vuorovaikutus täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden ympäristöissä sekä lasten laajamittainen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin tätä varten koulutettujen chattibottien avulla, koska tämän ilmiön odotetaan yleistyvän tekoälysovellusten ennakoitavissa olevan kehityksen vuoksi. Sen vuoksi ilmaisu ”tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen” olisi ymmärrettävä riittävän laajasti, jotta se kattaa kaiken tällaisen teknologisen kehityksen.

(23)

Kun otetaan huomioon viimeaikainen teknologinen kehitys ja erityisesti tekoälyn sekä täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehittyminen, seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvaa lasten houkuttelua olisi kiireellisesti torjuttava tehokkaammin ja oikeudellista kehystä olisi arvioitava säännöllisesti. Seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan lasten houkuttelun kriminalisointia ei tulisi rajoittaa ääni-, teksti- tai sähköpostikeskusteluihin, vaan siihen olisi sisällyttävä myös yhteydenpito , vuorovaikutus ja tapaamiset niin verkon ulkopuolella kuin virtuaalimaailmassa, myös täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden ympäristöissä , sekä lasten laajamittainen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin tätä varten koulutettujen chattibottien avulla, koska tämän ilmiön odotetaan yleistyvän tekoälysovellusten ennakoitavissa olevan kehityksen vuoksi. Sen vuoksi ilmaisu ”tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen” olisi ymmärrettävä riittävän laajasti, jotta se kattaa kaiken tällaisen teknologisen kehityksen.

(23 a)

Tekoälyjärjestelmiä käytetään lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan harjoittamiseen monin eri tavoin, muun muassa käyttämällä todellisia lapsia esittäviä kuvia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin luomiseen tai käyttämällä tällaisessa materiaalissa todellisten lasten ääntä. Tämän seurauksena todelliset lapset joutuvat uhreiksi, ja heidän joukossaan voi olla lapsiin kohdistunutta seksuaaliväkivaltaa aiemmin kokeneita lapsia. Teknologian avulla rikoksentekijöiden on myös mahdollista salata henkilöllisyytensä sekä houkutella lapsia seksuaalisiin tarkoituksiin ja tehdä heille seksuaalista väkivaltaa tehokkaammin esimerkiksi käyttämällä houkutteluun automatisointitekniikoita. Näiden ilmiöiden torjumiseksi olisi kriminalisoitava tällaisten välineiden, jotka on suunniteltu tai mukautettu ensisijaisesti lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin luomisen mahdollistamiseksi, hankkiminen tai hallussapito, jakelu, levittäminen tai siirtäminen sekä luominen tai mukauttaminen.

(24)

Tällä direktiivillä ei säännellä jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat vapaaehtoisuuteen perustuvaa lasten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä, joka on osa ihmisen kehitykseen kuuluvaa normaalia seksuaalista heräämistä, ottaen huomioon monenlaiset kulttuuriset ja oikeudelliset perinteet sekä muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät lasten ja nuorten uudet kanssakäymisen muodot. Jäsenvaltiot, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyjä mahdollisuuksia, tekevät niin oman toimivaltansa nojalla. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti voitava jättää kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat yksinomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneet lapset, sekä vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat vertaiset. Asianomaiseen artiklaan tehtävillä muutoksilla pyritään selventämään poikkeuksen soveltamisalaa, koska jotkin jäsenvaltiot näyttävät tulkinneen sen alkuperäistä sanamuotoa liian laajasti (esimerkiksi jättämällä kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuvan seksuaalisen kanssakäymisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneiden alaikäisten ja sellaisten minkä tahansa ikäisten aikuisten välillä, joita pidetään merkittävästä ikäerosta huolimatta näiden alaikäisten ’vertaisina’).

(24)

Tällä direktiivillä ei säännellä jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat vapaaehtoisuuteen perustuvaa lasten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä, joka on osa ihmisen kehitykseen kuuluvaa normaalia seksuaalista heräämistä, ottaen huomioon monenlaiset kulttuuriset ja oikeudelliset perinteet sekä muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät lasten ja nuorten uudet kanssakäymisen muodot. Jäsenvaltiot, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyjä mahdollisuuksia, tekevät niin oman toimivaltansa nojalla. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti voitava jättää kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat yksinomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneet lapset, sekä vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat vertaiset. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vertaisia suojellaan syytetyksi joutumiselta, kun on kyse vapaaehtoisuuteen perustuvasta ja muuhun kuin seksuaaliseen riistoon liittyvästä seksuaalisesta kanssakäymisestä edellyttäen, että vertaisten välillä ei ole painostamiseen, luottamuksen väärinkäyttöön tai riippuvuuteen liittyvää elementtiä. Asianomaiseen artiklaan tehtävillä muutoksilla pyritään selventämään poikkeuksen soveltamisalaa, koska jotkin jäsenvaltiot näyttävät tulkinneen sen alkuperäistä sanamuotoa liian laajasti (esimerkiksi jättämällä kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuvan seksuaalisen kanssakäymisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneiden alaikäisten ja sellaisten minkä tahansa ikäisten aikuisten välillä, joita pidetään merkittävästä ikäerosta huolimatta näiden alaikäisten ’vertaisina’). Suojaikärajaa koskevia säännöksiä ei pitäisi tulkita siten, että niillä rajoitetaan millään tavoin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja riiston kriminalisointia tilanteissa, joissa lapsi on saavuttanut suojaikärajan, koska yksikään lapsi ei voi antaa suostumustaan häneen kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään raskauttavista asianhaaroista oikeusjärjestelmänsä raskauttavia asianhaaroja koskevien sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat ottaa raskauttavat asianhaarat huomioon määrätessään rangaistuksia rikoksentekijöille, vaikka heidän ei ole pakko soveltaa näitä raskauttavia asianhaaroja. Jäsenvaltioiden ei olisi säädettävä oikeudessaan raskauttavista asianhaaroista, kun ne yksittäisen rikoksen luonteen huomioon ottaen ovat merkityksettömiä. Tämän direktiivin mukaisten eri raskauttavien seikkojen merkityksellisyys olisi arvioitava kansallisella tasolla kunkin tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen osalta.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään raskauttavista asianhaaroista oikeusjärjestelmänsä raskauttavia asianhaaroja koskevien sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Raskauttavina asianhaaroina olisi otettava huomioon uhrin ikä, henkilön seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä muuttamaan pyrkivät hoidot (ns. eheytyshoito) ja se, että rikoksen vaikuttimena oli yksi tai useampi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa suojatuista perusteista. Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat ottaa raskauttavat asianhaarat huomioon määrätessään rangaistuksia rikoksentekijöille, vaikka heidän ei ole pakko soveltaa näitä raskauttavia asianhaaroja. Jäsenvaltioiden ei olisi säädettävä oikeudessaan raskauttavista asianhaaroista, kun ne yksittäisen rikoksen luonteen huomioon ottaen ovat merkityksettömiä. Tämän direktiivin mukaisten eri raskauttavien asianhaarojen merkityksellisyys olisi arvioitava kansallisella tasolla kunkin tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen osalta.

(26)

Tässä direktiivissä fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vajeeseen olisi luettava myös huumeiden tai alkoholin aiheuttama fyysinen tai psyykkinen toimintakyvyn vaje.

(26)

Tässä direktiivissä fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vajeeseen olisi luettava myös huumeiden , lääkkeiden tai alkoholin tai minkä tahansa henkilön vapaaseen tahtoon vaikuttavan aineen aiheuttama fyysinen tai psyykkinen toimintakyvyn vaje. Henkilöt, joiden toimintakyky on alentunut, eivät voi antaa tietoista ja vapaaehtoista suostumusta, joten kaikki seksuaaliset teot ovat tällaisessa tilanteessa luonnostaan suostumuksen vastaisia.

(31)

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhrit eivät useinkaan pysty ilmoittamaan rikoksesta vuosikymmeniin sen tapahtumisen jälkeen häpeän, syyllisyydentunteen ja itsesyytösten vuoksi, jotka voivat liittyä muun muassa seksuaaliväkivaltaan edelleen kytkeytyvään sosiaaliseen ja kulttuuriseen leimautumiseen, seksuaaliväkivaltaa ympäröivään salailuun, rikoksentekijän harjoittamaan uhkailuun tai syytöksiin ja/tai aiheutuneisiin traumoihin. Toisin kuin muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneet, lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon syyllistyneet ovat yleensä aktiivisia vanhuuteen asti ja pysyvät näin uhkana lapsille. Tämän vuoksi lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tehokas tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano voidaan toteuttaa ja asianmukaista apua ja tukea uhreille voidaan tarjota vain, jos vanhentumissäännöillä annetaan uhreille huomattavan pitkä aika rikoksesta ilmoittamiseen .

(31)

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhrit eivät useinkaan pysty ilmoittamaan rikoksesta vuosikymmeniin sen tapahtumisen jälkeen häpeän, syyllisyydentunteen ja itsesyytösten vuoksi, jotka voivat liittyä muun muassa seksuaaliväkivaltaan edelleen kytkeytyvään sosiaaliseen ja kulttuuriseen leimautumiseen, seksuaaliväkivaltaa ympäröivään salailuun, rikoksentekijän harjoittamaan uhkailuun tai syytöksiin ja/tai aiheutuneisiin traumoihin. Lasten erityisten haavoittuvuuksien ja kehitysrajoitteiden vuoksi he eivät välttämättä täysin ymmärrä, että heille on tehty seksuaaliväkivaltaa, varsinkaan jos tekijä oli luotettu aikuinen. Selviytyjä saattaa vasta aikuiseksi tultuaan olla emotionaalisesti riittävän kypsä tunnistamaan, että hänelle on tehty seksuaaliväkivaltaa, ja ymmärtämään sen pitkän aikavälin vaikutukset. Traumat voivat saada uhrin itseään suojellakseen tukahduttamaan ja torjumaan muistot vuosikausiksi. Toisin kuin muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneet, lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon syyllistyneet ovat yleensä aktiivisia vanhuuteen asti ja pysyvät näin uhkana lapsille. Tämän vuoksi lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tehokas tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano voidaan toteuttaa ja asianmukaista apua ja tukea uhreille voidaan tarjota vain, jos vanhentumissäännöistä luovutaan .

(34)

Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava henkilöitä, jotka tietävät lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta tai seksuaalisesta riistosta taikka epäilevät sitä, ilmoittamaan asiasta toimivaltaisille yksiköille. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti tiedotettava lapsille mahdollisuudesta ilmoittaa seksuaaliväkivallasta, mukaan lukien tukipuhelinten kautta. Jäsenvaltioiden on itse määritettävä toimivaltaiset viranomaiset, joille näistä epäilyksistä voidaan ilmoittaa. Toimivaltaisia viranomaisia voivat olla muutkin kuin vain lastensuojeluviranomaiset tai asiaankuuluvat sosiaaliviranomaiset. Vaatimuksella epäilyn esittämisestä ”hyvässä uskossa” olisi pyrittävä ehkäisemään täysin kuviteltujen tai perättömien tietojen ilmoittamista säännöksen nojalla vahingoittamistarkoituksessa.

(34)

Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava henkilöitä, jotka tietävät lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta tai seksuaalisesta riistosta taikka epäilevät sitä, ilmoittamaan asiasta toimivaltaisille yksiköille. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti tiedotettava lapsille mahdollisuudesta ilmoittaa seksuaaliväkivallasta, mukaan lukien tukipuhelinten ja nuorten suosimien viestintäalustojen kautta. Jäsenvaltioiden on itse määritettävä toimivaltaiset viranomaiset, joille näistä epäilyksistä voidaan ilmoittaa. Toimivaltaisia viranomaisia voivat olla muutkin kuin vain lastensuojeluviranomaiset tai asiaankuuluvat sosiaaliviranomaiset. Vaatimuksella epäilyn esittämisestä ”hyvässä uskossa” olisi pyrittävä ehkäisemään täysin kuviteltujen tai perättömien tietojen ilmoittamista säännöksen nojalla vahingoittamistarkoituksessa.

(34 a)

Kaikkien lasten kanssa läheisesti tekemisissä olevien ammattihenkilöiden, joko työ- tai sopimussuhteessa olevien sekä vapaaehtoistyöntekijöiden, olisi osallistuttava pakolliseen koulutukseen, jossa opitaan tunnistamaan väkivaltatapaukset ja lapsen turvallisuuden varmistamiseksi toteutettavat toimet. Tällaisessa koulutuksessa olisi keskityttävä siihen, millainen toiminta on verkossa tai sen ulkopuolella tapahtuvaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa, ja sen olisi autettava väkivallan merkkien, kuten fyysisten vammojen, emotionaalisen ahdistuksen ja käyttäytymisen muutosten, tunnistamisessa ja käytettävissä olevien ilmoitusmenettelyjen löytämisessä.

(34 b)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että olemassa olevat ja uudet ilmoitusmekanismit, myös tieto- ja viestintätekniikan avulla käytettävät mekanismit, ovat helposti saatavilla, turvallisia, lapsille sopivia, luottamuksellisia ja maksuttomia. Uhrien oikeussuojan saantia olisi helpotettava mahdollistamalla ilmoituksen tekeminen kolmannelle osapuolelle erityisesti silloin, kun uhri pelkää itse tekemästään ilmoituksesta aiheutuvia seurauksia tai kun hänellä on muuten vaikeuksia ottaa suoraan yhteyttä toimivaltaisiin viranomaisiin. Asianmukaisen tuen ja huolenpidon varmistamiseksi tähän olisi oltava riittävät resurssit, ja ilmoitusmekanismeja olisi perustettava lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjuntaan erikoistuneiden virastojen välisten tahojen yhteyteen.

(35)

Lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä olisi muutettava, jotta lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai seksuaaliseen riistoon syyllistyneet unionista lähtöisin olevat henkilöt voidaan asettaa syytteeseen, vaikka he tekisivät rikoksensa unionin ulkopuolella, erityisesti ns. seksiturismin puitteissa. Matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvalla lasten seksuaalisella riistolla tarkoitetaan lasten seksuaalista riistoa sellaisen henkilön tai sellaisten henkilöiden toimesta, jotka matkustavat tavanomaisesta ympäristöstään ulkomailla sijaitsevaan määränpäähän, jossa he harjoittavat seksuaalista toimintaa lasten kanssa. Kun matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa harjoitetaan unionin ulkopuolella, jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään käytettävissä olevia kansallisia ja kansainvälisiä välineitä, mukaan lukien kahden- ja monenväliset sopimukset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta, keskinäisestä oikeusavusta tai syytetoimien siirtämisestä, tiivistääkseen yhteistyötään kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa seksiturismin torjumiseksi. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä avointa vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jotta rikoksentekijät, jotka matkustavat unionin rajojen ulkopuolelle matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa varten, voidaan asettaa syytteeseen asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(35)

Lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä olisi muutettava, jotta lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai seksuaaliseen riistoon syyllistyneet unionista lähtöisin olevat henkilöt voidaan asettaa syytteeseen, vaikka he tekisivät rikoksensa unionin ulkopuolella, erityisesti ns. seksiturismin puitteissa. Matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvalla lasten seksuaalisella riistolla tarkoitetaan lasten seksuaalista riistoa sellaisen henkilön tai sellaisten henkilöiden toimesta, jotka matkustavat tavanomaisesta ympäristöstään ulkomailla sijaitsevaan määränpäähän, jossa he harjoittavat seksuaalista toimintaa lasten kanssa ja osallistuvat tässä direktiivissä kuvattuihin rikoksiin . Kun matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa harjoitetaan unionin ulkopuolella, jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään käytettävissä olevia kansallisia ja kansainvälisiä välineitä, mukaan lukien kahden- ja monenväliset sopimukset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta, keskinäisestä oikeusavusta tai syytetoimien siirtämisestä, tiivistääkseen yhteistyötään kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa unionin ulkopuolella tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston torjumiseksi. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä avointa vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jotta rikoksentekijät, jotka matkustavat unionin rajojen ulkopuolelle matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa varten, voidaan asettaa syytteeseen asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(36)

Toimenpiteissä lapsiuhrien suojelemiseksi kokonaisvaltaisesti olisi otettava huomioon lapsen etu ja lapsen tarpeista tehty arviointi. Lasten tehokas suojelu edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa lähestymistapaa. Kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten ja palveluiden olisi asetettava lapsi keskiöön ja tehtävä yhteistyötä lapsen suojelemiseksi tämän etujen mukaisesti. Tällä hetkellä edistynein esimerkki lapsiystävällisestä lähestymistavasta oikeudenkäyttöön ja uudelleen rikoksen uhriksi joutumisen välttämiseen on lapsiystävällisen ympäristön tarjoamiseen tähtäävä Barnahus-malli, jonka yhteydessä toimintaan osallistuu kaikkien asiaankuuluvien alojen asiantuntijoita. Tämän direktiivin asiaa koskevat säännökset perustuvat kyseisen mallin periaatteisiin. Mallilla pyritään varmistamaan, että kaikkia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa koskeviin tutkintatoimiin osallistuvia lapsia koskeva arviointi toteutetaan laadukkaasti lapsiystävällisissä ympäristöissä ja he saavat asianmukaisia psykososiaalisia tukipalveluja ja lastensuojelupalveluja. Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat näitä periaatteita, mutta siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita noudattamaan Barnahus-mallia sellaisenaan. Jos lapselle joudutaan tekemään lääkärintarkastuksia rikostutkintaa varten, esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa koskevien todisteiden keräämiseksi, lääkärintarkastukset olisi rajoitettava ehdottoman välttämättömään uudelleen traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Tämän velvoitteen ei tulisi estää muita lääkärintarkastuksia, jotka ovat tarpeen lapsen hyvinvoinnin kannalta. Lapsiuhreilla olisi oltava mahdollisuus päästä vaivattomasti lapsiystävällisen oikeudenkäytön piiriin ja helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja toimenpiteitä, joilla ratkaistaan eturistiriidat silloin, kun lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta tai seksuaalinen riisto tapahtuu perheen sisällä. Kun lapselle on osoitettava erityinen edustaja rikostutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin ajaksi, tehtävä voidaan antaa myös oikeushenkilölle, instituutiolle tai viranomaiselle. Lapsiuhreja olisi myös suojeltava esimerkiksi kansallisessa prostituutiolainsäädännössä säädetyiltä seuraamuksilta, jos he itse ilmoittavat seksuaaliväkivallasta toimivaltaisille viranomaisille. Myöskään rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta ei mahdollisuuksien mukaan saisi aiheutua lapsiuhrille lisää kärsimystä esimerkiksi silloin, kun lasta kuulustellaan tai kun hän joutuu kohtaamaan rikoksentekijän silmästä silmään. Kaikille oikeudenkäynteihin osallistuville viranomaisille olisi annettava koulutusta lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Lasten ja lasten käyttäytymisen ymmärtäminen traumaattisissa tilanteissa auttaa varmistamaan korkealaatuisen näytön hankkimisen ja vähentää lapsille tarvittavien toimien toteuttamisen yhteydessä aiheutuvaa stressiä. Jos lapsiuhrit osallistuvat rikosoikeudenkäyntiin, tuomioistuimen olisi otettava oikeudenkäynnin yhteydessä joka suhteessa huomioon heidän ikänsä ja kypsyysasteensa ja varmistettava, että oikeudenkäynnit ovat lapsen kannalta helppotajuisia ja ymmärrettäviä.

(36)

Toimenpiteissä lapsiuhrien suojelemiseksi kokonaisvaltaisesti olisi otettava huomioon lapsen etu ja lapsen tarpeista tehty arviointi. Lasten tehokas suojelu edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa lähestymistapaa. Kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten ja palveluiden olisi asetettava lapsi keskiöön ja tehtävä yhteistyötä lapsen suojelemiseksi tämän etujen mukaisesti. Tällä hetkellä edistynein esimerkki lapsiystävällisestä lähestymistavasta oikeudenkäyttöön ja uudelleen rikoksen uhriksi joutumisen välttämiseen on lapsiystävällisen ympäristön tarjoamiseen tähtäävä Barnahus-malli, jonka yhteydessä toimintaan osallistuu kaikkien asiaankuuluvien alojen asiantuntijoita. Tämän direktiivin asiaa koskevat säännökset perustuvat kyseisen mallin periaatteisiin. Mallilla pyritään varmistamaan, että kaikkia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa koskeviin tutkintatoimiin osallistuvia lapsia koskeva arviointi toteutetaan laadukkaasti lapsiystävällisissä ympäristöissä ja he saavat asianmukaisia psykososiaalisia tukipalveluja ja lastensuojelupalveluja. Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat näitä uhrikeskeisiä periaatteita ja ottavat käyttöön ikätasolle sopivia, monialaisia lastensuojelujärjestelmiä hoivan ja oikeudellisen tuen tehokkaaksi tarjoamiseksi lapsiuhreille , mutta siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan Barnahus-mallia sellaisenaan. Jos lapselle joudutaan tekemään lääkärintarkastuksia rikostutkintaa varten, esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa koskevien todisteiden keräämiseksi, lääkärintarkastukset olisi rajoitettava ehdottoman välttämättömään uudelleen traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Tämän velvoitteen ei tulisi estää muita lääkärintarkastuksia, jotka ovat tarpeen lapsen hyvinvoinnin kannalta. Lapsiuhreilla olisi oltava mahdollisuus päästä vaivattomasti lapsiystävällisen oikeudenkäytön piiriin ja helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja toimenpiteitä, joilla ratkaistaan eturistiriidat silloin, kun lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta tai seksuaalinen riisto tapahtuu perheen sisällä. Kun lapselle on osoitettava erityinen edustaja rikostutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin ajaksi, tehtävä voidaan antaa myös oikeushenkilölle, instituutiolle tai viranomaiselle. Lapsiuhreja olisi myös suojeltava esimerkiksi kansallisessa prostituutiolainsäädännössä säädetyiltä seuraamuksilta, jos he itse ilmoittavat seksuaaliväkivallasta toimivaltaisille viranomaisille. Myöskään rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta ei mahdollisuuksien mukaan saisi aiheutua lapsiuhrille lisää kärsimystä esimerkiksi silloin, kun lasta kuulustellaan tai kun hän joutuu kohtaamaan rikoksentekijän silmästä silmään. Kaikille oikeudenkäynteihin osallistuville viranomaisille olisi annettava koulutusta lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Lasten ja lasten käyttäytymisen ymmärtäminen traumaattisissa tilanteissa auttaa varmistamaan korkealaatuisen näytön hankkimisen ja vähentää lapsille tarvittavien toimien toteuttamisen yhteydessä aiheutuvaa stressiä. Jos lapsiuhrit tai lapsitodistajat osallistuvat rikosoikeudenkäyntiin, tuomioistuimen olisi otettava oikeudenkäynnin yhteydessä joka suhteessa huomioon heidän ikänsä ja kypsyysasteensa ja varmistettava, että oikeudenkäynnit ovat lapsen kannalta helppotajuisia ja ymmärrettäviä. Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja osallistua mielekkäällä tavalla olisi asetettava etusijalle varmistaen, että lapsen näkemyksiä kuullaan ja kunnioitetaan koko prosessin ajan.

(36 a)

Jäsenvaltioiden on olennaisen tärkeää luoda monialaisia rakenteita, joiden avulla voidaan yhdistää lainvalvontaviranomaisten, lastensuojeluviranomaisten, terveydenhuollon ammattihenkilöiden, kouluttajien ja mielenterveysalan asiantuntijoiden asiantuntemus. Kyseiset rakenteet olisi räätälöitävä siten, että niiden avulla voidaan vastata verkossa tapahtuvan riiston haasteisiin, ja niihin olisi sisällyttävä nopeita ja koordinoituja toimia rikoksentekijöiden tunnistamiseksi, tutkimiseksi ja syytteeseen asettamiseksi ja samalla uhrien hyvinvoinnin turvaamiseksi. Näiden rakenteiden olisi perustuttava Barnahus-malliin ja niitä olisi tuettava henkilöstön laajalla koulutuksella ja ammatillisella kehityksellä. Lisäksi niiden olisi helpotettava fyysisten tukikeskusten perustamista. Niiden olisi mahdollistettava se, että uhrit voivat saada hoitoa ja osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin samassa paikassa ilman riskiä toistuvasta uudelleentraumatisoitumisesta. Nämä rakenteet ovat luonteeltaan kokonaisvaltaisia, lapsikeskeisiä ja monialaisia, minkä vuoksi niillä voidaan tukea seksuaaliväkivallan uhriksi joutuneita lapsia kaikkein tehokkaimmin. Barnahus-mallin standardien edistäminen on olennaisen tärkeää lapsiuhrien hyvinvoinnin ja oikeuksien varmistamiseksi. Sujuvamman ilmoittamisen varmistamiseksi jäsenvaltioita olisi kannustettava monipuolistamaan ilmoitusmekanismeja ottaen huomioon rikosten moninaiset ja muuttuvat ilmenemismuodot sekä lapsen tarpeet ja erityiset haavoittuvuudet.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi annettava räätälöityä ja kokonaisvaltaista tuenlyhyt- ja pitkäkestoista tukea lapsiuhreille. Kaikki lapseen kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston aiheuttamat vauriot ovat merkittäviä, ja niihin olisi tarjottava apua mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uhri on ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä viranomaisiin. On olennaisen tärkeää auttaa uhreja välittömästi ennen rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä sekä niiden aikana, jotta voidaan vähentää seksuaaliväkivaltaan liittyviä pitkäaikaisia traumoja. Jotta voidaan helpottaa tuen nopeaa tarjoamista, mukaan lukien asianmukaisten tukipalvelujen määrittäminen, jäsenvaltioiden olisi laadittava toimintaohjeita ja -käytäntöjä terveydenhuollon, koulutusalan ja sosiaalipalvelujen ammattihenkilöstölle, mukaan lukien tukipuhelinten henkilöstö. Seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston aiheuttamien vaurioiden luonteen vuoksi tuen olisi jatkuttava niin pitkään, kuin se on tarpeen lapsen fyysisen ja psyykkisen toipumisen kannalta, ja se voi tarvittaessa jatkua aikuisikään saakka. Jotta lapsiuhrien vanhemmat, heistä huolehtivat henkilöt tai huoltajat pystyisivät paremmin tukemaan lapsiuhreja rikosoikeudenkäynnin aikana, olisi harkittava tuen ja ohjeistuksen antamista myös heille, jollei heitä epäillä kyseisestä rikoksesta.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi annettava räätälöityä ja kokonaisvaltaista lyhyt- ja pitkäkestoista tukea lapsiuhreille  ja selviytyjille riippumatta siitä, ovatko he tehneet virallisen rikosilmoituksen. Selviytyjä olisi ymmärrettävä henkilöksi, joka on kokenut seksuaaliväkivaltaa lapsena, riippumatta hänen oikeudellisesta asemastaan sekä siitä, tunnustetaanko hänet oikeusjärjestelmässä rikoksen uhriksi . Kaikki lapseen kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston aiheuttamat vauriot ovat merkittäviä, ja niihin olisi tarjottava apua mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uhri on ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä viranomaisiin. On olennaisen tärkeää auttaa uhreja välittömästi ennen rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä sekä niiden aikana, jotta voidaan vähentää seksuaaliväkivaltaan liittyviä pitkäaikaisia traumoja. Jotta voidaan helpottaa tuen nopeaa tarjoamista, mukaan lukien asianmukaisten tukipalvelujen määrittäminen, jäsenvaltioiden olisi laadittava toimintaohjeita ja -käytäntöjä terveydenhuollon, koulutusalan ja sosiaalipalvelujen ammattihenkilöstölle, mukaan lukien tukipuhelinten henkilöstö. Seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston aiheuttamien vaurioiden luonteen vuoksi tuen olisi jatkuttava niin pitkään, kuin se on tarpeen lapsen fyysisen ja psyykkisen toipumisen kannalta, ja se voi tarvittaessa jatkua aikuisikään saakka. Jotta lapsiuhrien vanhemmat, heistä huolehtivat henkilöt tai huoltajat pystyisivät paremmin tukemaan lapsiuhreja rikosoikeudenkäynnin aikana, olisi harkittava tuen ja ohjeistuksen antamista myös heille, jollei heitä epäillä kyseisestä rikoksesta.

(39)

Direktiivissä 2012/29/EU vahvistetaan tietyt uhrin oikeudet rikosoikeudenkäynnissä, mukaan lukien oikeus suojeluun ja oikeus saada päätös rikoksentekijän velvoittamisesta korvauksen maksamiseen. Ehdotuksessa uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamiseksi esitetään kohdennettuja muutoksia kaikkien uhrien oikeuksiin. Mainitussa direktiivissä vahvistettujen oikeuksien lisäksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan, seksuaalisen riiston ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin lapsiuhrien olisi saatava oikeudellista neuvontaa ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti oikeudellinen edustaja, myös korvausten hakemista varten. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarjota oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua myös valtiolle osoitettavia korvausvaatimuksia varten. Oikeudellisen neuvonnan tarkoituksena on antaa uhreille tietoa ja neuvoja heille tarjolla olevista vaihtoehdoista. Oikeudellisen neuvonnan antajalla olisi oltava asianmukainen lainopillinen koulutus, mutta hänen ei välttämättä tarvitsisi olla lakimies. Oikeudellisen neuvonnan ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisen oikeudellisen edustuksen pitäisi olla maksutonta ainakin vähävaraisille uhreille, ja niissä olisi noudatettava jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä.

(39)

Direktiivissä 2012/29/EU vahvistetaan tietyt uhrin oikeudet rikosoikeudenkäynnissä, mukaan lukien oikeus suojeluun ja oikeus saada päätös rikoksentekijän ja minkä tahansa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja seksuaalisesta riistosta vastuussa olevan organisaation velvoittamisesta korvauksen maksamiseen. Ehdotuksessa uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamiseksi esitetään kohdennettuja muutoksia kaikkien uhrien oikeuksiin. Mainitussa direktiivissä vahvistettujen oikeuksien lisäksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan, seksuaalisen riiston ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin lapsiuhrien olisi saatava oikeudellista neuvontaa ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti oikeudellinen edustaja, myös korvausten hakemista varten. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarjota oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua myös valtiolle osoitettavia korvausvaatimuksia varten. Oikeudellisen neuvonnan tarkoituksena on antaa uhreille tietoa ja neuvoja heille tarjolla olevista vaihtoehdoista. Oikeudellisen neuvonnan antajalla olisi oltava asianmukainen lainopillinen koulutus, mutta hänen ei välttämättä tarvitsisi olla lakimies. Oikeudellisen neuvonnan ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisen oikeudellisen edustuksen pitäisi olla maksutonta ainakin vähävaraisille uhreille, ja niissä olisi noudatettava jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä. Uhrin oikeuteen saada korvausta ei pitäisi soveltaa vanhentumisaikaa.

(40)

[Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetulla] asetuksella.../.../EU (16) perustetun lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan EU-torjuntakeskuksen , jäljempänä ’EU-keskus’, olisi tuettava jäsenvaltioita tämän direktiivin mukaisissa ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevissa toimissa ja velvoitteissa. Sen olisi helpotettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionissa ja sen ulkopuolella. EU-keskuksen olisi kannustettava kaikkia sidosryhmiä käymään keskinäistä vuoropuhelua, jotta voidaan edistää uusimman tietämyksen mukaisten ennaltaehkäisyohjelmien laatimista. Lisäksi EU-keskuksen olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja edistettävä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskevien tietojen keruun standardointia kaikkialla unionissa ja näin toimittava merkittävänä tukena laadittaessa näyttöön perustuvaa toimintapolitiikkaa, joka koskee sekä ennaltaehkäisyä että uhrien auttamista. Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisia viranomaisia tai vastaavia yksikköjä, joita ne pitävät asianmukaisimpina sisäisen organisaationsa perusteella, ottaen huomioon, että tarvitaan vähimmäisrakenne, jolla on määritetyt tehtävät ja valmiudet arvioida lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan suuntauksia, kerätä tilastoja, mitata lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisy- ja torjuntatoimien tuloksia ja raportoida säännöllisesti tällaisista suuntauksista, tilastoista ja tuloksista. Tällaisten kansallisten viranomaisten olisi toimittava kansallisena yhteyspisteenä ja omaksuttava työssään eri sidosryhmiä osallistava toimintamalli. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisella tasolla tarvittavat mekanismit, joilla varmistetaan toiminnan tehokas koordinointi ja yhteistyö kaikkien asiaankuuluvien julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken, sekä helpotetaan yhteistyötä EU-keskuksen ja komission kanssa, kun kehitetään ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja torjutaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa sekä verkossa että sen ulkopuolella.

(40)

[Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetulla] asetuksella.../.../EU (16) perustetun lasten suojelun EU-keskuksen , jäljempänä ’EU-keskus’, olisi tuettava jäsenvaltioita tämän direktiivin mukaisissa ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevissa toimissa ja velvoitteissa. Näiden sääntöjen vahvistaminen ja EU-keskuksen perustaminen ilman aiheetonta viivytystä on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutettavia moninaisia toimia voidaan virtaviivaistaa ja tehostaa kaikkialla unionissa. EU-keskuksen olisi helpotettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionissa ja sen ulkopuolella. EU-keskuksen olisi kannustettava kaikkia sidosryhmiä käymään keskinäistä vuoropuhelua, jotta voidaan edistää uusimman tietämyksen mukaisten ennaltaehkäisyohjelmien laatimista. Lisäksi EU-keskuksen olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja edistettävä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskevien tietojen keruun standardointia kaikkialla unionissa ja näin toimittava merkittävänä tukena laadittaessa näyttöön perustuvaa toimintapolitiikkaa, joka koskee sekä ennaltaehkäisyä että uhrien auttamista. Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisia viranomaisia tai vastaavia yksikköjä, joita ne pitävät asianmukaisimpina sisäisen organisaationsa perusteella, ottaen huomioon, että tarvitaan vähimmäisrakenne, jolla on määritetyt tehtävät ja valmiudet arvioida lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan suuntauksia, kerätä tilastoja, mitata lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisy- ja torjuntatoimien tuloksia ja raportoida säännöllisesti tällaisista suuntauksista, tilastoista ja tuloksista. Tällaisten kansallisten viranomaisten olisi toimittava kansallisena yhteyspisteenä ja omaksuttava työssään eri sidosryhmiä osallistava toimintamalli. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisella tasolla tarvittavat mekanismit, joilla varmistetaan toiminnan tehokas koordinointi ja yhteistyö kaikkien asiaankuuluvien julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken, sekä helpotetaan yhteistyötä EU-keskuksen ja komission kanssa, kun kehitetään ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja torjutaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa sekä verkossa että sen ulkopuolella. Koska EU-keskus on perustettu [lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetulla asetuksella.../.../EU], kaikkia tämän direktiivin siihen viittaavia säännöksiä olisi sovellettava kyseisen asetuksen voimaantulopäivästä.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston mainostamiseen liittyvien tekojen estämiseksi tai kieltämiseksi. Voitaisiin harkita erilaisia ehkäisytoimia, esimerkiksi matkailualan käytännesääntöjen ja itsesäätelyjärjestelyjen laatiminen ja tiukentaminen taikka eettisten sääntöjen tai ”laatumerkkien” käyttöönotto tai nimenomaisten politiikkatoimien laatiminen, jotta matkailuorganisaatiot toteuttavat matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston vastaisia toimia. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä käytettävissään EU:n lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten nojalla olevia välineitä estääkseen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston alueensa kautta tapahtuvassa tai alueelleen suuntautuvassa matkustamisessa ja matkailussa, erityisesti toteuttamalla asianmukaisia toimia saatuaan asiaan liittyviä tietoja kolmansilta mailta, mukaan lukien lisätarkastusten suorittaminen tai maahantulon epääminen Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa annetun asetuksen (EU) 2018/1861 (17) yhteydessä.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston mainostamiseen liittyvien tekojen estämiseksi tai kieltämiseksi. Voitaisiin harkita erilaisia ehkäisytoimia, esimerkiksi matkailualan käytännesääntöjen ja itsesäätelyjärjestelyjen laatiminen ja tiukentaminen taikka eettisten sääntöjen tai ”laatumerkkien” käyttöönotto tai nimenomaisten politiikkatoimien laatiminen, jotta matkailuorganisaatiot toteuttavat matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston vastaisia toimia. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä käytettävissään EU:n lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten nojalla olevia välineitä estääkseen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston alueensa kautta tapahtuvassa tai alueelleen suuntautuvassa matkustamisessa tai matkailussa, erityisesti toteuttamalla asianmukaisia toimia saatuaan asiaan liittyviä tietoja kolmansilta mailta, mukaan lukien lisätarkastusten suorittaminen tai maahantulon epääminen Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa annetun asetuksen (EU) 2018/1861 (17) yhteydessä.

(43)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava tai tehostettava lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen tähtääviä toimintalinjoja, mukaan lukien toimenpiteet, joilla muun muassa lasten vanhemmille ja lapsista huolehtiville henkilöille sekä koko yhteiskunnalle suunnattujen tiedon ja valistuskampanjoiden sekä tutkimuksen ja koulutusohjelmien avulla hillitään ja vähennetään kaikenlaisia lasten seksuaalisen riiston muotoja edistävää kysyntää ja vähennetään lasten riskiä joutua uhriksi. Tämäntyyppisissä aloitteissa jäsenvaltioiden olisi noudatettava lapsen oikeudet huomioon ottavaa lähestymistapaa. Erityisesti olisi pyrittävä varmistamaan, että lapsille suunnatut valistuskampanjat ovat heille soveltuvia ja riittävän helposti ymmärrettäviä ja että ne räätälöidään eri-ikäisten lasten , myös alle kouluikäisten lasten , erilaisiin tarpeisiin . Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä olisi omaksuttava lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskeva kokonaisvaltainen toimintamalli puuttumalla sekä sen verkkoulottuvuuteen että verkon ulkopuoliseen ulottuvuuteen ja aktivoimalla kaikki asianmukaiset sidosryhmät osallistumaan toimintaan. Toimenpiteisiin olisi sisällyttävä erityisesti verkkoulottuvuuden osalta digitaalisen lukutaidon kehittäminen, mukaan lukien kriittinen suhtautuminen digitaaliseen maailmaan, jotta käyttäjiä voidaan auttaa tunnistamaan verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan yritykset ja käsittelemään niitä, etsimään tukea ja ehkäisemään tällaista väkivaltaa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen, joita hoidetaan perhemäisen yhteisön sijaan ryhmäkodissa. Olisi harkittava tähän aihepiiriin suunnattujen päivystyspalvelujen tai vihjekeskusten perustamista, ellei niitä vielä ole.

(43)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava tai tehostettava lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen tähtääviä toimintalinjoja, mukaan lukien toimenpiteet, joilla muun muassa lasten vanhemmille , vapaaehtoistyöntekijöille, lapsista huolehtiville henkilöille , opettajille, kouluttajille, lastensuojelun ammattihenkilöille, sosiaali- ja sijaisperhehuollon ammattihenkilöille, valmentajille, oikeusalan ammattihenkilöille, perheoikeuden tuomareille, kentällä toimiville poliiseille, terveydenhuollon ammattihenkilöille ja uskonnollisten yhteisöjen johtajille sekä koko yhteiskunnalle suunnattujen tiedon ja valistuskampanjoiden sekä tutkimuksen ja koulutusohjelmien , myös seksuaalikasvatuksen, avulla hillitään ja vähennetään kaikenlaisia lasten seksuaalisen riiston muotoja edistävää kysyntää ja vähennetään lasten riskiä joutua uhriksi. Tämäntyyppisissä aloitteissa jäsenvaltioiden olisi noudatettava lapsen oikeudet huomioon ottavaa lähestymistapaa. Erityisesti olisi pyrittävä varmistamaan, että lapsille suunnatut valistuskampanjat ovat heille soveltuvia ja riittävän helposti ymmärrettäviä ja että ne räätälöidään erilaisiin tarpeisiin, joita on eri-ikäisillä lapsilla , myös alle kouluikäisillä lapsilla, sekä erityisen haavoittuvassa asemassa olevilla lapsilla, kuten lapsilla, joilla on psyykkinen, älyllinen, fyysinen tai aisteihin liittyvä vamma, ilman huoltajaa tai huoltajan seurassa olevilla maahantulijalapsilla tai lapsilla, jotka eivät vastaa seksuaaliseen suuntautumiseen , sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun tai sukupuoliominaisuuksiin liittyviä perinteisiä normeja . Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä olisi omaksuttava lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskeva kokonaisvaltainen toimintamalli puuttumalla sekä sen verkkoulottuvuuteen että verkon ulkopuoliseen ulottuvuuteen ja aktivoimalla kaikki asianmukaiset sidosryhmät osallistumaan toimintaan. Toimenpiteisiin olisi sisällyttävä erityisesti verkkoulottuvuuden osalta digitaalisen lukutaidon kehittäminen, mukaan lukien kriittinen suhtautuminen digitaaliseen maailmaan, jotta käyttäjiä voidaan auttaa tunnistamaan verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan yritykset ja käsittelemään niitä, etsimään tukea ja ehkäisemään tällaista väkivaltaa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen, joita hoidetaan perhemäisen yhteisön sijaan ryhmäkodissa. Olisi harkittava tähän aihepiiriin suunnattujen päivystyspalvelujen tai vihjekeskusten perustamista, ellei niitä vielä ole . Lasten olisi voitava saada näiden kanavien kautta tietoja ja neuvoja 3–8 b artiklassa tarkoitetuista rikoksista.

(43 a)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lainvalvontaviranomaiset tutkivat ilman aiheetonta viivytystä yritykset lasten houkutteluun seksuaalisiin tarkoituksiin ja että tällaisten houkutteluyritysten uhreiksi joutuneet lapset ohjataan tehokkaasti apua ja suojelua tarjoavien asiaankuuluvien tukipalvelujen piiriin.

(45)

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjunnan parissa toimivat yleishyödylliset järjestöt, kuten INHOPE-vihjelinjaverkoston jäsenet, ovat toimineet useissa jäsenvaltioissa jo vuosia yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten ja palveluntarjoajien kanssa helpottaakseen verkossa olevan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin poistamiseen ja siitä ilmoittamiseen liittyvää prosessia. Tällä työllä torjutaan uudelleen uhriksi joutumista rajoittamalla laittoman materiaalin levittämistä verkossa, ja sen välityksellä lainvalvontaviranomaiset voivat saada todisteita tapahtuneista rikoksista. Oikeudellinen kehys, jossa tällaiset järjestöt toimivat, vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, eikä siinä useinkaan ole määritelty, mitä tehtäviä nämä järjestöt voivat laillisesti ja minkälaisin edellytyksin suorittaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa näille järjestöille lupa suorittaa sopivia tehtäviä ja erityisesti käsitellä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, jolloin käsittelyn ei tulisi katsoa tapahtuvan ”oikeudettomasti”. Tällaiset luvat ovat suositeltavia, koska niillä lisätään oikeusvarmuutta, maksimoidaan kansallisten viranomaisten ja muiden lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjuntaan osallistuvien toimijoiden välinen synergia ja tuetaan uhrien oikeuksia, kun niiden myötä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia poistetaan julkisesta digitaalisesta ympäristöstä.

(50)

Jos se on rikoksentekijöiden vaarallisuuden ja rikosten uusimisen riskin takia perusteltua, tuomittuja rikoksentekijöitä olisi estettävä tilapäisesti tai pysyvästi osallistumasta ainakaan sellaiseen ammatilliseen toimintaan , jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa tai jota tehdään lasten parissa työskentelevissä järjestöissä taikka lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumiseksi toimivissa yleishyödyllisissä järjestöissä. Työnantajien ottaessa palvelukseen henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, niiden olisi pyydettävä tietoja rikosrekisteriin merkityistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista tai voimassa olevista oikeudenmenetyksistä. Tämän direktiivin soveltamiseksi työnantajiin olisi luettava myös sellaisten organisaatioiden johtohenkilöt, joissa tehdään lasten kaitsemiseen tai hoitoon liittyvää vapaaehtoistyötä, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, ja joihin luetaan myös koulujen, sairaaloiden, sosiaalihuollon palvelujen, urheiluseurojen ja uskonnollisten yhteisöjen kaltaiset yhteisöt. Tietojen toimittamistapa, kuten tietoihin pääsy asianomaisen henkilön kautta, ja tietojen yksityiskohtainen sisältö, järjestäytyneen vapaaehtoistoiminnan sisältö sekä suora ja säännöllinen kanssakäyminen lasten kanssa olisi määriteltävä kansallisen oikeuden mukaisesti. Toimivaltaiselta viranomaiselta toiselle toimitettavien tietojen olisi kuitenkin sisällettävä ainakin kaikki merkitykselliset tiedot, jotka jokin jäsenvaltio on tallentanut kansalliseen rikosrekisteriinsä, sekä kaikki merkitykselliset tiedot, jotka ovat helposti saatavissa kolmansista maista, kuten tiedot, jotka voidaan saada Yhdistyneestä kuningaskunnasta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen (19) kolmannen osan IX osaston mukaisesti perustetun kanavan kautta.

(50)

Jos se on rikoksentekijöiden vaarallisuuden ja rikosten uusimisen riskin takia perusteltua, tuomittuja rikoksentekijöitä olisi estettävä tilapäisesti tai pysyvästi osallistumasta ainakaan sellaiseen ammatilliseen ja vapaaehtoistoimintaan , jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa tai jota tehdään lasten parissa työskentelevissä järjestöissä taikka lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumiseksi toimivissa yleishyödyllisissä järjestöissä. Työnantajien ottaessa palvelukseen henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, niiden olisi pyydettävä tietoja rikosrekisteriin merkityistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista tai voimassa olevista oikeudenmenetyksistä. Tämän direktiivin soveltamiseksi työnantajiin olisi luettava myös sellaisten organisaatioiden johtohenkilöt, joissa tehdään lasten kaitsemiseen tai hoitoon liittyvää vapaaehtoistyötä, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, ja joihin luetaan myös koulujen, sairaaloiden, sosiaalihuollon palvelujen, urheiluseurojen ja uskonnollisten yhteisöjen kaltaiset yhteisöt. Tietojen toimittamistapa, kuten tietoihin pääsy asianomaisen henkilön kautta, ja tietojen yksityiskohtainen sisältö, järjestäytyneen vapaaehtoistoiminnan sisältö sekä suora ja säännöllinen kanssakäyminen lasten kanssa olisi määriteltävä kansallisen oikeuden mukaisesti. Toimivaltaiselta viranomaiselta toiselle toimitettavien tietojen olisi kuitenkin sisällettävä ainakin kaikki merkitykselliset tiedot, jotka jokin jäsenvaltio on tallentanut kansalliseen rikosrekisteriinsä, sekä kaikki merkitykselliset tiedot, jotka ovat helposti saatavissa kolmansista maista, kuten tiedot, jotka voidaan saada Yhdistyneestä kuningaskunnasta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen (19) kolmannen osan IX osaston mukaisesti perustetun kanavan kautta.

(52)

Kun on kyse tiedoista, jotka eivät ole tai eivät vielä ole saatavilla ECRIS-järjestelmässä , esimerkiksi tiedoista kolmansien maiden kansalaisista, jotka syyllistyvät rikokseen ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/816 (20) täyttä täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden olisi käytettävä muita kanavia toimittaakseen kaikki merkitykselliset tiedot työnantajille, jotka ottavat palvelukseensa henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. Tällä direktiivillä ei pyritä yhdenmukaistamaan sääntöjä siitä, tarvitaanko rikosrekisterin tietojen vaihtamista varten asianomaisen henkilön suostumus. Riippumatta siitä, edellytetäänkö kansallisessa lainsäädännössä asianomaisen henkilön suostumusta vai ei, tässä direktiivissä ei vahvisteta uusia velvollisuuksia muuttaa asiaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia menettelyjä.

(52)

Kun on kyse tiedoista, jotka eivät ole tai eivät vielä ole saatavilla eurooppalaisessa rikosrekisteritietojärjestelmässä (ECRIS) , esimerkiksi tiedoista kolmansien maiden kansalaisista, jotka syyllistyvät rikokseen ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/816 (20) täyttä täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden olisi käytettävä muita kanavia toimittaakseen kaikki merkitykselliset tiedot työnantajille, jotka ottavat palvelukseensa henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. Tällä direktiivillä ei pyritä yhdenmukaistamaan sääntöjä siitä, tarvitaanko rikosrekisterin tietojen vaihtamista varten asianomaisen henkilön suostumus. Riippumatta siitä, edellytetäänkö kansallisessa lainsäädännössä asianomaisen henkilön suostumusta vai ei, tässä direktiivissä ei vahvisteta uusia velvollisuuksia muuttaa asiaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia menettelyjä.

(2 a)

’suostumuksella’ mitä tahansa seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneen lapsen suostumuksenilmaisua seksuaaliseen kanssakäymiseen, jonka asianomainen lapsi on antanut vapaaehtoisesti ja selvästi, tietoisesti ja yksiselitteisesti ja ympäröivien olosuhteiden yhteydessä arvioituna vapaasta tahdostaan;

a)

kaikkea materiaalia, joka esittää kuvallisesti joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta;

a)

kaikkea materiaalia, joka esittää joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta;

b)

lapsen sukupuolielinten kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

b)

mitä tahansa ja millä tahansa välineellä toteutettua, lapsen intiimialueita ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa esittävää tallennetta ;

c)

kaikkea materiaalia, joka esittää kuvallisesti joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lapselta näyttävää henkilöä, tai lapselta näyttävän henkilön sukupuolielinten kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

c)

kaikkea materiaalia, joka esittää joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lapselta näyttävää henkilöä, tai lapselta näyttävän henkilön intiimialueiden kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

d)

todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jäljennöksiä tai tallenteita lapsesta, joka osallistuu seksuaalisen tekoon, tai lapsen sukupuolielimistä ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

d)

kaikkia todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jäljennöksiä tai tallenteita lapsesta, joka osallistuu seksuaaliseen tekoon, tai lapsen intiimialueista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa niiden luonti- tai manipulointimenetelmästä riippumatta, mukaan lukien tekoälyä tai syväväärennöstekniikoita käyttämällä luodut materiaalit sekä täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden ympäristöt ;

e)

missä tahansa muodossa olevaa materiaalia, jonka tarkoituksena on antaa neuvoja, ohjeistusta tai opastusta siitä, kuinka harjoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa tai lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin ;

e)

missä tahansa muodossa olevaa materiaalia, jonka tarkoituksena on antaa neuvoja, ohjeistusta tai opastusta siitä, kuinka tehdä jokin 3–8 b artiklassa tarkoitettu rikos, mukaan lukien tekoälyjärjestelmille annettavat ohjeet ;

4)

’lapsen seksuaalisella riistolla prostituutiossa’ lapsen käyttämistä seksuaaliseen toimintaan tilanteessa, jossa rahaa tai mitä tahansa muuta korvausta tai vastiketta annetaan tai luvataan maksuna seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa riippumatta siitä, annetaanko maksu, lupaus tai vastike lapselle vai kolmannelle osapuolelle;

4)

’lapsen seksuaalisella riistolla prostituutiossa’ lapsen käyttämistä seksuaaliseen toimintaan tilanteessa, jossa rahaa tai mitä tahansa muuta korvausta , hyötyä, etua, etuutta tai vastiketta annetaan tai luvataan maksuna seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa riippumatta siitä, annetaanko kyseinen maksu, lupaus , hyöty, etu, etuus tai vastike lapselle vai kolmannelle osapuolelle;

5)

’lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavalla esityksellä’ muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen tapahtuvaa yleisölle tarkoitettua esitystä, jossa

5)

’lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavalla esityksellä’ muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen tapahtuvaa yhden tai useamman henkilön yleisölle tarkoitettua esitystä, jossa

a)

lapsi osallistuu todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon; tai

b)

lapsen sukupuolielimiä näytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

b)

lapsen intiimialueita näytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

8)

’vertaisilla’ iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään tai kypsyysasteeltaan toisiaan lähellä olevia henkilöitä.

8)

’vertaisilla’ iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään ja kypsyysasteeltaan toisiaan lähellä olevia henkilöitä.

a)

käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään  10 vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään kuusi vuotta , jos lapsi on tätä vanhempi ; tai

a)

käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta; tai

b)

käyttämällä väärin lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa, varsinkin psyykkistä tai fyysistä vammaa tai riippuvuusasemaa, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään  10 vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään kuusi vuotta , jos lapsi on tätä vanhempi ; tai

b)

käyttämällä väärin lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa, varsinkin psyykkistä , älyllistä, fyysistä tai aisteihin liittyvää vammaa tai riippuvuusasemaa, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta; tai

c)

painostamalla, voimakeinoin tai uhkailemalla säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta , jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään seitsemän vuotta , jos lapsi on tätä vanhempi .

c)

painostamalla, voimakeinoin, fyysistä tai henkistä väkivaltaa käyttämällä , kiristämällä tai muulla tavalla uhkailemalla säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 14 vuotta.

b a)

lapsen, joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, saattaminen alistumaan siihen, että hän itse tunkeutuu seksuaalisesti omaan emättimeensä, peräsuoleensa tai suuhunsa jonkin ruumiinosan tai esineen avulla.

a)

ilman suostumusta tapahtuvalla teolla tarkoitetaan tekoa, joka suoritetaan ilman lapsen vapaaehtoista, ympäröivien olosuhteiden yhteydessä arvioitua lapsen vapaasta tahdosta annettua suostumusta tai silloin, kun lapsi ei kykene muodostamaan ja ilmaisemaan vapaata tahtoaan 5 kohdassa tarkoitettujen olosuhteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien lapsen fyysinen tai psyykkinen tila, kuten se, että hän on tiedoton, päihtynyt, pelosta lamaantunut, sairas tai loukkaantunut fyysisesti;

a)

ilman suostumusta tapahtuvalla teolla tarkoitetaan tekoa, joka suoritetaan ilman lapsen suostumusta tai silloin, kun lapsi ei kykene muodostamaan ja ilmaisemaan vapaata tahtoaan 5 kohdassa tarkoitettujen olosuhteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien lapsen fyysinen tai psyykkinen tila, kuten se, että hän on tiedoton, unessa, päihtynyt , yllätetty , pelosta lamaantunut, sairas tai loukkaantunut fyysisesti;

c)

suostumuksen puuttumista ei voida kumota yksinomaan vetoamalla lapsen vaikenemiseen tai sanallisen tai fyysisen vastustamisen puutteeseen tai aiempaan seksuaaliseen käyttäytymiseen.

c)

suostumuksen puuttumista ei voida kumota vetoamalla lapsen vaikenemiseen tai sanallisen tai fyysisen vastustamisen puutteeseen tai nykyiseen tai aiempaan seksuaaliseen käyttäytymiseen taikka nykyiseen tai aiempaan suhteeseen rikoksentekijän kanssa .

a.

vastaanotetaan ja analysoidaan uhrien, verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamia ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista ;

a.

uhrien, verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamien epäiltyä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia koskevien ilmoitusten vastaanottaminen ja analysointi ;

b.

ilmoitetaan ilmoitetusta laittomasta sisällöstä viipymättä sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle, jossa materiaalia säilytetään;

b.

ilmoitetusta laittomasta sisällöstä viipymättä ilmoittaminen sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle, jossa materiaalia säilytetään;

c.

tehdään yhteistyötä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen kanssa, joilla on a alakohdan mukaisesti lupa vastaanottaa ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa materiaalia säilytetään;

c.

yhteistyön tekeminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen kanssa, joilla on a alakohdan mukaisesti lupa vastaanottaa ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa materiaalia säilytetään;

d.

tehdään hakuja säilytyspalveluissa olevasta julkisesti saatavilla olevasta materiaalista lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi hyödyntäen a alakohdassa tarkoitettuja ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista tai uhrin pyynnöstä .

d.

hakujen tekeminen säilytyspalveluissa olevasta julkisesti saatavilla olevasta materiaalista lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi hyödyntäen a alakohdassa tarkoitettuja ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista tai uhrin pyynnöstä ;

d a.

toimivaltaisen kansallisen lainvalvontaviranomaisen luvalla suoran yhteistyön tekeminen siihen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien kanssa, johon lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvat yleishyödylliset järjestöt ovat sijoittautuneet, ilmoitusmekanismeissa ja toteutettavissa toimenpiteissä, mukaan lukien sisällön poistaminen tai siihen pääsyn estäminen, sekä rikoksia koskevista epäilyistä ilmoittamisessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 mukaisesti.

a)

tieto- ja viestintätekniikan välityksellä 3 artiklan 4, 5, 6 ja 7 kohdassa ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rikosten tekemistä varten joko verkossa tai henkilökohtaisesti esitetystä tapaamisehdotuksesta lapselle, jos ehdotusta on seurannut tapaamiseen johtavia konkreettisia tekoja, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi .

a)

esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan välityksellä 3 artiklan 4, 5, 6 ja 7 kohdassa , 4 artiklassa ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rikosten tekemistä varten joko verkossa tai henkilökohtaisesti esitetystä tapaamisehdotuksesta lapselle, jos ehdotusta on seurannut tapaamiseen mahdollisesti johtavia konkreettisia tekoja, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi ;

a)

rikos kohdistuu lapseen, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa, esimerkiksi psyykkisen tai fyysisen vamman tai riippuvuusaseman taikka fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vajeen takia ;

a)

rikos kohdistuu lapseen, joka on jossakin erityisen haavoittuvassa asemassa, kuten nuoreen lapseen, lapseen, jolla on psyykkinen, älyllinen, fyysinen tai aisteihin liittyvä vamma , lapseen, jolta on riistetty vapaus tai jonka vapautta on rajoitettu, taikka lapseen, joka on riippuvuusasemassa tai jolla on fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vaje ;

h a)

rikoksentekijä on esiintynyt alaikäisenä tai vertaisena;

j a)

rikoksen vaikuttimena on yksi tai useampi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa suojattu syrjintäperuste.

f a)

jos asiaan liittyy yleinen etu, tehtyä rikosta sekä määrättyjä rangaistuksia tai toimenpiteitä koskevan tuomioistuimen päätöksen julkaiseminen kokonaan tai osittain, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen soveltamista.

a)

vähintään 20 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta;

b)

vähintään 25 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään viisi vuotta vankeutta;

c)

vähintään 30 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta.

a)

vähintään 20 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta;

b)

vähintään 25 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään viisi vuotta vankeutta;

c)

vähintään 30 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta.

a)

erityisten tukipuhelinten ja vihjelinjojen kehittäminen, mukaan lukien muun muassa vihjepuhelin 116 000

b)

sellaisten hyvinvointiasiantuntijoiden nimittäminen, joilla on erityinen koulutus lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskevien epäilyjen vastaanottamiseen ja arviointiin sekä niistä ilmoittamiseen.

a)

lapsiuhrin kuulustelu tehdään ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;

a)

lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan kuulustelu tehdään ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;

b)

lapsiuhria kuulustellaan tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

b)

lapsiuhria tai tapauksen mukaan lapsitodistajaa kuulustellaan tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

c)

lapsiuhria kuulustelevat tai siihen osallistuvat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;

c)

lapsiuhria tai tapauksen mukaan lapsitodistajaa kuulustelevat tai siihen osallistuvat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;

d)

samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin kuulustelut, jos se on mahdollista ja asianmukaista;

d)

samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan kuulustelut, jos se on mahdollista ja asianmukaista;

f)

lapsiuhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä;

f)

lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä;

b)

lapsiuhria voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan, erityisesti asianmukaisen viestintätekniikan avulla.

b)

lapsiuhria tai tapauksen mukaan lapsitodistajaa voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan, erityisesti asianmukaisen viestintätekniikan avulla.

a)

vähintään 20 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta;

b)

vähintään 25 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta;

c)

vähintään 30 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta.

a)

vähintään 20 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta;

b)

vähintään 25 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta;

c)

vähintään 30 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta.

a)

sellaisen aineiston levittäminen, jossa mainostetaan mahdollisuutta tehdä 3– 9 artiklassa tarkoitettu rikos; ja

b)

sellaisten matkojen järjestäminen muille – tapahtui se kaupallisessa tarkoituksessa tai ei – joiden päämääränä on 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekeminen.

a)

aihetta koskevat koulutus- ja valistustoimet tällaisissa yhteisöissä työskentelevälle henkilöstölle ;

a)

aihetta koskevat koulutus- ja valistustoimet henkilöstölle, konsulteille ja vapaaehtoistyöntekijöille, jotka ovat työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä, myös siitä, miten lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa voidaan ehkäistä ja miten se voidaan tunnistaa sekä miten lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon voidaan reagoida ikätasoon sopivalla tavalla, sukupuolisensitiivisesti ja traumatietoisesti ;

b)

aihetta koskevat ohjeistukset, sisäiset toimintakäytännöt ja standardit, joissa yksilöidään hyviä käytäntöjä, kuten tällaisissa yhteisöissä työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä olevaan henkilöstöön sovellettavien valvonta- ja vastuumekanismien käyttöönotto;

b)

pakolliset lastensuojelukäytännöt, aihetta koskevat ohjeistukset, sisäiset toimintakäytännöt ja standardit, joissa yksilöidään hyviä käytäntöjä, kuten tällaisissa yhteisöissä työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä olevaan henkilöstöön sovellettavien valvonta- ja vastuumekanismien käyttöönotto;

c)

sellaisten turvallisten tilojen luominen, joita ylläpitää erikoistunut ja asianmukaisesti koulutettu henkilöstö ja joissa lapset, vanhemmat, lapsista huolehtivat henkilöt ja yhteisön jäsenet voivat ilmoittaa sopimattomasta käytöksestä.

c)

sellaisten turvallisten ja saavutettavien tilojen luominen, joita ylläpitää erikoistunut ja asianmukaisesti koulutettu henkilöstö ja joissa lapset, vanhemmat, lapsista huolehtivat henkilöt ja yhteisön jäsenet voivat ilmoittaa sopimattomasta käytöksestä.

c a)

sellaisten tukipuhelinten, verkossa tarjottavien chatpalvelujen tai muiden helposti saatavilla olevien kanavien perustaminen, joita ylläpitää asianmukaisesti koulutettu henkilöstö ja joista lapset voivat saada tietoa ja neuvoja 3–8 b artiklassa tarkoitetuista rikoksista.

c)

se helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kesken pitämällä yllä julkista tietokantaa kussakin jäsenvaltiossa sekä kolmansissa maissa toteutetuista ennaltaehkäisytoimenpiteistä ja -ohjelmista .

c)

se helpottaa tietämyksen, kentällä toimivien ammattihenkilöiden ohjeiden, parhaiden käytäntöjen ja asiantuntemuksen kehittämistä ja vaihtoa jäsenvaltioiden , unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen ja kolmansien maiden kesken pitämällä yllä julkista tietokantaa kussakin jäsenvaltiossa sekä kolmansissa maissa toteutetuista ennaltaehkäisytoimenpiteistä ja -ohjelmista ;

c a)

se tukee kansallisten valistus- ja ennaltaehkäisevien kampanjoiden, koulutus- ja toimenpideohjelmien, välineiden ja materiaalien kehittämistä.

b)

suostuvat osallistumaan ohjelmiin tai toimiin täysin tietoisina kaikista asiaan liittyvistä seikoista;

b)

ovat ohjelmiin tai toimiin suostuessaan täysin tietoisia kaikista asiaan liittyvistä seikoista;