This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52024PC0316
Proposal for a COUNCIL REGULATION on strengthening the security of identity cards of Union citizens and of residence documents issued to Union citizens and their family members exercising their right of free movement
Ehdotus NEUVOSTON ASETUS unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä
Ehdotus NEUVOSTON ASETUS unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä
COM/2024/316 final
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 23.7.2024
COM(2024) 316 final
2024/0187(CNS)
Ehdotus
NEUVOSTON ASETUS
unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Komissio hyväksyi 17. huhtikuuta 2018 asetusehdotuksen unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä 1 . Komissio ehdotti, että parlamentti ja neuvosto ottavat asetuksen oikeusperustaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 21 artiklan 2 kohdan. Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ehdotuksen perusteella 20. kesäkuuta 2019 asetuksen (EU) 2019/1157 2 , jota on sovellettu 2. elokuuta 2021 alkaen.
Unionin tuomioistuin totesi asiassa Landeshauptstadt Wiesbaden 3 , että asetus (EU) 2019/1157 on pätemätön, koska se on annettu virheellisesti SEUT-sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan nojalla ja tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Tuomioistuimen mukaan asetus (EU) 2019/1157 on toimi, joka kuuluu SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohdan erityiseen soveltamisalaan. Siinä määrätään erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä ja ennen kaikkea neuvoston yksimielisyydestä.
Unionin tuomioistuin totesi asetuksen (EU) 2019/1157 pätemättömäksi, mutta totesi, että ”asetuksen vaikutukset on pysytettävä siihen saakka, kunnes sen korvaava SEUT 77 artiklan 3 kohtaan perustuva uusi asetus tulee voimaan kohtuullisessa ajassa, joka ei voi olla pidempi kuin kaksi vuotta tämän tuomion julistamispäivää seuraavan vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä”.
Asetusehdotuksen tarkoituksena on käynnistää menettely unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämistä koskevan uuden asetuksen antamiseksi asianmukaista oikeusperustaa eli SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohtaa käyttäen.
Ehdotuksessa toistetaan olennaisilta osin asetuksen (EU) 2019/1157 teksti sellaisena kuin parlamentti ja neuvosto ovat sen hyväksyneet. Unionin tuomioistuin katsoi erityisesti, että perusoikeuskirjan 7 artiklaan kirjatun yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden ja 8 artiklaan kirjatun henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden rajoitukset, jotka juontuvat velvollisuudesta sisällyttää kaksi sormenjälkeä henkilökorttien tallennusvälineeseen, eivät ole suhteellisuusperiaatteen vastaisia. 4
Komissio katsoo kuitenkin, että tekstiä on aiheellista mukauttaa vähäisin osin. Mukautukset selitetään osiossa ”Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset”.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
EU tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden sisärajattoman alueen, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Siihen liittyy ulkorajojen valvontaa, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita sekä rikollisuuden ja terrorismin ehkäisyä ja torjuntaa koskevia aiheellisia toimenpiteitä. Monet unionin turvatoimenpiteet perustuvat turvallisiin matkustus- ja oleskeluasiakirjoihin, kuten Schengenin rajasäännöstöllä käyttöön otettuihin Schengenin tietojärjestelmässä tehtäviin järjestelmällisiin tarkastuksiin 5 .
Kuten unionin tuomioistuin totesi asiassa Landeshauptstadt Wiesbaden antamassaan tuomiossa 6 , unioni laatii SEUT-sopimuksen 77 artiklan 1 kohdan mukaan politiikan, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei sisärajoja ylittäviä henkilöitä tarkasteta riippumatta siitä, mikä heidän kansalaisuutensa on, taata henkilöiden tarkastukset ja tehokas valvonta ulkorajojen ylittämisen yhteydessä ja ottaa vaiheittain käyttöön yhdennetty rajaturvallisuusjärjestelmä. Passeja, henkilökortteja, oleskelulupia tai muita niihin rinnastettavia asiakirjoja koskevat säännökset ovat erottamaton osa tällaista unionin politiikkaa. Unionin kansalaiset voivat asetusehdotuksen kattamien asiakirjojen avulla muun muassa todistaa, että heillä on SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, ja näin ollen käyttää kyseistä oikeutta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY 7 vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat käyttää oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti unionissa (niin tilapäisesti kuin pysyvästikin). Direktiivin mukaan unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä, joilla on voimassa oleva henkilökortti tai passi, voivat saapua toisen jäsenvaltion alueelle ja asua siellä ja hakea asianmukaisia oleskeluasiakirjoja. Direktiivillä 2004/38/EY ei kuitenkaan säännellä jäsenvaltioihin saapumisessa tai niistä lähtemisessä käytettävien henkilökorttien kaavaa tai muita vaatimuksia. Siinä ei myöskään säädetä unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettäviä oleskeluasiakirjoja koskevista erityisistä vaatimuksista, ainoastaan asiakirjojen nimestä.
Koska asetusehdotuksessa säilytetään asetuksella (EU) 2019/1157 käyttöön otetut turvallisuusvaatimukset, joita sovelletaan jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin sekä oleskeluasiakirjoihin, joita jäsenvaltiot myöntävät unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen heidän käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ehdotus on täysin yhdenmukainen edellä kuvattujen nykyisten politiikkatoimien kanssa.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Kuten unionin tuomioistuin totesi asiassa Landeshauptstadt Wiesbaden antamassaan tuomiossa 8 , SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohdassa unionille annetaan toimivalta antaa passeja, henkilökortteja, oleskelulupia tai muita niihin rinnastettavia asiakirjoja koskevia säännöksiä, joiden tarkoituksena on helpottaa SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa taatun vapaata liikkuvuutta ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden käyttämistä. Tuomioistuin katsoi, että asetuksen (EU) 2019/1157 tarkoituksesta ja pääasiallisista tekijöistä – henkilökortteihin ja oleskeluasiakirjoihin sovellettavien turvavaatimusten tiukentaminen ja erityisesti tällaisilta asiakirjoilta edellytettävien, turvallisuutta koskevien vaatimusten vahvistaminen – seuraa, että asetus on toimi, joka kuuluu SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohdan erityiseen soveltamisalaan. 9 Sama koskee tätä ehdotusta, jossa toistetaan asetuksen (EU) 2019/1157 sisältö, lukuun ottamatta rajoitettuja mukautuksia, jotka eivät vaikuta asetuksen tarkoitukseen ja pääasiallisiin tekijöihin.
SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohdassa määrätään erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä. Hyväksyessään toimia SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohdan nojalla neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Euroopan unioni on sitoutunut takaamaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Turvalliset henkilökortit ja oleskeluasiakirjat ovat olennaisia tekijöitä pyrittäessä varmistamaan luottamus, jota vapaa liikkuvuus kyseisellä alueella edellyttää.
Jos unionin tasolla ei ole yhteistä standardia, on todennäköistä, että vapaan liikkuvuuden esteet, jotka johtuvat ennen asetuksen (EU) 2019/1157 hyväksymistä havaituista ongelmista tiettyjen asiakirjojen hyväksymisessä, 10 aktivoituvat uudelleen. Samaa voidaan sanoa aiemmin havaituista turvallisuuspuutteista, jotka johtuivat asiakirjojen riittämättömästä turvallisuudesta. Unionin tason toimien puuttuminen johtaisi myös käytännön ongelmiin unionin kansalaisille, kansallisille viranomaisille ja yrityksille tilanteessa, jossa kansalaiset asuvat ja matkustavat unionissa. Tällaisten systeemisten ongelmien ratkaiseminen ilman, että tingitään kansallisten henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen korkeasta turvatasosta, edellyttää selvästikin jatkuvia unionin tason toimia.
Minkään sellaisen aloitteen tavoitteita, jolla pyritään estämään aiempien ongelmien uudelleen aktivoituminen, ei ole mahdollista saavuttaa kansallisella tasolla. Tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvilla asiakirjoilla on lähtökohtaisesti eurooppalainen ulottuvuus, koska ne liittyvät vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttöön vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Hyväksymällä asetuksen (EU) 2019/1157 jäsenvaltiot ovat jo vahvistaneet tarpeen toteuttaa unionin tason toimia.
Asetusehdotuksella jäsenvaltioita ei velvoiteta myöntämään sellaisia asiakirjoja, joita ei tällä hetkellä myönnetä.
•Suhteellisuusperiaate
Unionin toimilla voi jatkossakin olla merkittävää lisäarvoa edellä kuvattuja haasteita ratkottaessa. Unionin kansalaisilla on vaikeuksia oikeuksiensa käytössä, jos he eivät voi olla varmoja siitä, että heidän asiakirjansa hyväksytään asiakirjan myöntäneen jäsenvaltion ulkopuolella.
Jatkuvat turvallisuushaasteet ovat osoitus siitä, että henkilöiden vapaa liikkuvuus unionissa ja ulkorajojen tehokas valvonta ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa. Siltä osin kuin henkilökortteja voidaan käyttää ulkorajojen ylittämiseen, turvallisuutta ja ulkorajojen valvontaa parantavat toimenpiteet, kuten kaikkien ulkorajat ylittävien henkilöiden, myös unionin kansalaisten, järjestelmälliset tietokannoista tehtävät tarkastukset, heikentyisivät, jos henkilökortteja koskevia turvavaatimuksia höllennettäisiin. Kaiken kaikkiaan vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvista asiakirjoista annettavia tietoja ja kaikille niitä myöntäville jäsenvaltioille yhteisiä turvaominaisuuksia, helpottavat vapaan liikkuvuuden harjoittamista ja parantavat turvallisuutta unionissa ja sen rajoilla.
Henkilökorttien mallin täydellinen yhdenmukaistaminen ei ole perusteltua. Sen sijaan ehdotetaan oikeasuhteista toimenpidettä, jolla varmistetaan asiakirjojen vähimmäisvaatimukset. Siihen kuuluu pakollinen sormenjälkien käyttö, sillä ne ovat luotettava ja tehokas keino selvittää henkilön henkilöllisyys varmasti ja oikeasuhteinen toimenpide, kun tavoitteena on helpottaa vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevan oikeuden käyttöä, torjua väärien henkilökorttien valmistamista ja identiteettipetoksia sekä varmistaa henkilöllisyyttä osoittavien asiakirjojen todentamisjärjestelmien yhteentoimivuus. 11
Kolmansista maista peräisin oleville perheenjäsenille myönnettävien oleskelukorttien osalta ehdotetaan, että käytetään edelleen samaa kaavaa, josta on jo sovittu unionin tasolla kolmansien maiden kansalaisten oleskelulupien osalta.
•Toimintatavan valinta
Asetus on ainoa oikeudellinen väline, jolla voidaan varmistaa unionin lainsäädännön suora ja yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Asetuksella varmistetaan toivottu yhdenmukaisuus toiminta-alalla, jolla eroavuudet ovat aikaisemmin osoittautuneet haitallisiksi vapaan liikkuvuuden ja turvallisuuden kannalta.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Vaikutustenarviointi
Tätä ehdotusta valmisteltaessa ei tehty vaikutustenarviointia, koska ehdotuksessa toistetaan olennaisilta osin asetuksen (EU) 2019/1157 teksti, joka puolestaan perustui ehdotukseen 12 , josta oli tehty vaikutustenarviointi 13 . Tämän ehdotuksen ei siis odoteta aiheuttavan uusia vaikutuksia. Lisäksi tässä ehdotuksessa otetaan huomioon kokemukset, jotka on kirjattu 20. syyskuuta 2023 hyväksyttyyn täytäntöönpanokertomukseen 14 . Koska asetuksen (EU) 2019/1157 soveltamisen alkamisesta ei ole kulunut edes kolmea vuotta, arviointia ei tehty.
•Perusoikeudet
Ehdotuksella on myönteinen vaikutus Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 45 artiklaan kirjattuun unionin kansalaisten oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti, koska sillä puututaan henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen tunnustamisessa esiin tulleisiin vaikeuksiin sekä henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen riittämättömään turvallisuuteen.
Ehdotus edellyttää henkilötietojen, myös biometristen tietojen eli kasvokuvan ja kahden sormenjäljen, käsittelyä. Henkilötietojen käsittely, mukaan lukien niiden keruu, niihin pääsy ja niiden käyttö, vaikuttaa perusoikeuskirjan 7 artiklaan kirjattuun yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen ja 8 artiklaan kirjattuun henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen.
Erityisesti velvollisuus sisällyttää kaksi sormenjälkeä henkilö- ja oleskelukorttien tallennusvälineeseen sekä velvollisuus kerätä ja tallentaa väliaikaisesti tällaisia biometrisiä tietoja asiakirjojen laatimista varten rajoittaa sekä oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen että oikeutta henkilötietojen suojaan. 15
Näitä oikeuksia koskevista rajoituksista on säädettävä lailla ja kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan ottaa käyttöön vain, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. 16
Rajoitukset sekä niiden soveltamisala ja -edellytykset määritellään asetuksessa. Unionin tuomioistuin katsoi, että rajoitus, joka johtuu velvollisuudesta viedä kaksi sormenjälkeä tallennusvälineeseen, ei loukkaa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan kirjattujen oikeuksien keskeistä sisältöä, koska sormenjälkiin sisältyvät tiedot eivät yksinään mahdollista yleiskuvan saamista rekisteröityjen yksityis- ja perhe-elämästä. 17
Kuten tuomioistuin totesi, asetuksen erityiset tavoitteet eli asiakirjaväärennösten torjunta ja henkilöllisyyttä osoittavien asiakirjojen todentamisjärjestelmien yhteentoimivuus ovat unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita. Tuomioistuin katsoi myös, että kahden täydellisen sormenjäljen tallentaminen on tarkoituksenmukaista näiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. 18 Mitä tulee sormenjälkien tallentamisen välttämättömyyteen, tuomioistuimen mukaan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuja oikeuksia koskevat rajoitukset, jotka johtuvat velvollisuudesta viedä kaksi täydellistä sormenjälkeä tallennusvälineeseen, vaikuttavat olevan välttämättömän rajoissa. 19
Tuomioistuin katsoi, että kahden sormenjäljen tallentamisesta johtuvat rajoitukset eivät näytä olevan vakavuudeltaan suhteettomia verrattuna asetuksella tavoiteltujen tavoitteiden merkitykseen, kun otetaan huomioon asianomaisten tietojen luonne, käsittelytoimien luonne ja toteutustapa sekä säädetyt takeet. Näin ollen on katsottava, että tällainen toimi perustuu yhtäältä kyseisten tavoitteiden ja toisaalta asianomaisten perusoikeuksien väliseen oikeudenmukaiseen tasapainoon. Asiassa Landeshauptstadt Wiesbaden antamassaan tuomiossa tuomioistuin katsookin, että perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan kirjattujen oikeuksien käyttämistä koskevat rajoitukset eivät ole suhteellisuusperiaatteen vastaisia. 20
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Komissio aikoo jatkaa tiivistä yhteistyötä kansallisten viranomaisten ja unionin virastojen, kuten Euroopan raja- ja merivartioviraston, kanssa voidakseen varmistaa suunniteltujen toimien tehokkaan täytäntöönpanon ja seurata niiden tuloksia.
Komissio hyväksyy asetuksen tuotosten, tulosten ja vaikutusten seurantaa koskevan ohjelman, joka perustuu asetuksen (EU) 2019/1157 nojalla hyväksyttyyn seurantaohjelmaan 21 .
Komissio arvioi tuloksena olevan oikeudellisen kehyksen vaikuttavuutta, tehokkuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja unionin tason lisäarvoa kuuden vuoden kuluttua asetuksen soveltamisen alkamispäivästä. Näin voidaan varmistaa, että arviointia varten on saatavilla riittävästi tietoja.
•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset
Ehdotuksessa toistetaan olennaisilta osin asetuksen (EU) 2019/1157 teksti sellaisena kuin parlamentti ja neuvosto ovat sen hyväksyneet. Komissio katsoo kuitenkin, että kyseisen asetuksen tekstiä olisi mukautettava seuraavasti:
–Asiassa Landeshauptstadt Wiesbaden annetun tuomion huomioon ottamiseksi asetuksen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 77 artiklan 3 kohta.
–Asetuksen johdanto-osan kappaleista poistetaan viittaukset useita vuosia sitten hyväksyttyihin toimintapoliittisiin asiakirjoihin.
–Johdanto-osan kappaleissa oleva nimenomainen viittaus Irlannin myöntämään passikorttiin poistetaan, koska Irlanti ei osallistu asetuksen hyväksymiseen, ellei se erikseen ilmoita haluavansa osallistua sen hyväksymiseen ja soveltamiseen. Tällöin Irlannin myöntämä passikortti on Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön koneluettavia matkustusasiakirjoja koskevan asiakirjan 9303 mukainen matkustusasiakirja, mutta sitä ei käytetä henkilöllisyyden osoittamiseen Irlannissa, minkä vuoksi sen ei pitäisi katsoa kuuluvan asetuksen soveltamisalaan.
–Asetuksen johdanto-osan kappaleisiin lisätään viittaus siihen, että unionin tuomioistuin on todennut, että sormenjälkien pakollinen vieminen tallennusvälineeseen on sopusoinnussa perusoikeuskirjan 7 artiklaan kirjatun yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden ja 8 artiklaan kirjatun henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden kanssa.
–Johdanto-osan kappaletta, joka koskee sellaisten asiakirjojen asteittaista poistamista, jotka eivät ole asetuksen vaatimusten mukaisia, mukautetaan sen huomioon ottamiseksi, että asetuksessa (EU) 2019/1157 vahvistettuja määräaikoja olisi sovellettava jatkossakin.
–Asetukseen lisätään johdanto-osan kappaleita, joilla otetaan huomioon Irlannin ja Tanskan oikeus olla osallistumatta.
–Euroopan tietosuojavaltuutettua kuullaan uudelleen.
–Koska komissio ei ole saanut asetuksen (EU) 2019/1157 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta, viittaukset tällaisiin ilmoituksiin poistetaan.
–Asetuksen (EU) 2019/1157 8 artiklan 2 kohdan mukaan tietyt sellaisten unionin kansalaisten perheenjäsenten oleskelukortit, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, ovat lakanneet olemasta voimassa niiden voimassaolon päättyessä tai viimeistään 3 päivänä elokuuta 2023 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Koska edellä tarkoitettu ajankohta on jo ohitettu, asetuksessa todetaan yksinkertaisesti, että tällaiset oleskelukortit eivät ole enää voimassa.
–Asetuksen (EU) 2019/1157 11 artiklan 6 kohdan mukaan ainoastaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja unionin virastojen asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö saa käyttää henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen tallennusvälineeseen tallennettuja biometrisiä tietoja eli haltijan kasvokuvaa ja kahta sormenjälkeä. Koska henkilökorttien tallennusvälineessä on sähköinen allekirjoitus, haltijan tunnistaminen tarkistamalla tallennusvälineen tiedot on luotettavampaa kuin asiakirjan silmämääräinen tarkastus, varsinkin etätunnistuksessa. Unionin kansalaiset voivat sen vuoksi haluta käyttää tallennusvälineeseen vietyjä henkilökorttinsa tietoja, myös kasvokuvaa, osoittaakseen henkilöllisyytensä yksityisille toimijoille, kuten pankeille tai lentoliikenteen harjoittajille. Säännöksen sanamuotoa on siksi mukautettu niin, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja unionin virastojen asianmukaisesti valtuutetulla henkilöstöllä on pääsy ainoastaan sormenjälkiin. Salaussuoja estää joka tapauksessa asiattomien henkilöiden pääsyn tallennusvälineeseen vietyihin sormenjälkiin.
–Jäsenvaltioiden viranomaisten raportointivelvoitteiden vähentämiseksi poistetaan velvoite pitää yllä luetteloa toimivaltaisista viranomaisista, joilla on pääsy tallennusvälineeseen tallennettuihin biometrisiin tietoihin, ja toimittaa se komissiolle vuosittain.
–Jäsenvaltioiden viranomaisten raportointivelvoitteiden vähentämiseksi raportointia ja arviointia koskevia sääntöjä yksinkertaistetaan. Asetuksen 13 artiklassa säädetään, että sen sijaan, että komissio arvioi asetusta kuuden vuoden välein, se suorittaa kuuden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta yhden ainoan arvioinnin, jossa keskitytään tiettyihin asetuksen soveltamisalaan kuuluviin seikkoihin.
–Koska jäsenvaltiot soveltavat jo asetusta (EU) 2019/1157, tämän asetuksen soveltamisen aloittamista ei ole tarpeen lykätä. Asetusta olisi näin ollen alettava soveltaa sen tullessa voimaan.
2024/0187 (CNS)
Ehdotus
NEUVOSTON ASETUS
unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 3 kohdan,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 22 ,
noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsoo seuraavaa:
(1)Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU) sitoudutaan helpottamaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta niin, että samalla varmistetaan Euroopan kansojen suoja ja turvallisuus, toteuttamalla SEU-sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) määräysten mukaisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue.
(2)Unionin kansalaisuus antaa jokaiselle unionin kansalaiselle oikeuden liikkua vapaasti tietyin rajoituksin ja edellytyksin. Kyseinen oikeus pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/38/EY 23 . Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 45 artiklassa määrätään liikkumis- ja oleskeluvapaudesta. Vapaa liikkuvuus sisältää oikeuden poistua jäsenvaltioista ja tulla niihin voimassa olevan henkilökortin tai passin avulla.
(3)Direktiivin 2004/38/EY mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä ja uusittava kansalaistensa henkilökortit tai passit lainsäädäntönsä mukaisesti. Lisäksi kyseisessä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltiot voivat vaatia unionin kansalaisia ja heidän perheenjäseniään rekisteröitymään asiaankuuluvissa viranomaisissa. Jäsenvaltioiden on myönnettävä unionin kansalaisille rekisteröintitodistus direktiivissä säädetyin edellytyksin. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on myös myönnettävä oleskelukortit perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, ja hakemuksesta myönnettävä pysyvän oleskeluoikeuden osoittava todistus ja pysyvä oleskelukortti.
(4)Direktiivin 2004/38/EY mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarpeellisia toimenpiteitä evätäkseen, lakkauttaakseen tai peruuttaakseen direktiivissä tarkoitetut oikeudet, jos niitä käytetään väärin tai ne on saatu petoksella. Asiakirjojen väärentäminen tai oleskeluoikeuteen liittyviä ehtoja koskevien aineellisten tosiseikkojen väärä esittäminen on määritelty tyypillisiksi kyseisessä direktiivissä tarkoitetuiksi petoksiksi.
(5)Ennen unionin tason sääntöjen käyttöönottoa kansallisten henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen turvatasoissa oli huomattavia eroja unionin kansalaisten ja heidän toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä välillä. Tällaiset erot lisäävät väärentämisen ja asiakirjapetosten riskiä ja aiheuttavat myös käytännön ongelmia kansalaisille tilanteessa, jossa he haluavat käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
(6)Turvalliset matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjat ovat ratkaisevassa asemassa, kun halutaan varmistua henkilön henkilöllisyydestä. On tärkeää, että asiakirjojen turvataso on korkea, jotta voidaan torjua väärinkäytöksiä ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, jotka liittyvät erityisesti terrorismiin ja rajatylittävään rikollisuuteen. Turvallisuudeltaan riittämättömät kansalliset henkilökortit kuuluivat aiemmin sellaisten useimmin havaittujen väärien asiakirjojen joukkoon, joita on käytetty matkustamiseen unionissa.
(7)Jäsenvaltioiden olisi henkilöllisyyspetosten ehkäisemiseksi varmistettava, että niiden kansallisessa lainsäädännössä rangaistaan asianmukaisesti henkilöllisyyttä osoittavien asiakirjojen väärentämisestä sekä tällaisten väärennettyjen asiakirjojen käytöstä.
(8)Aitojen ja turvallisten henkilökorttien myöntäminen edellyttää luotettavaa henkilöllisyyden rekisteröintiprosessia ja turvallisia tunnistamisasiakirjoja hakemusmenettelyn tueksi. Komission, jäsenvaltioiden ja asianomaisten unionin virastojen olisi jatkettava yhteistyötä, jotta tunnistamisasiakirjat olisivat vähemmän alttiita petoksille, ottaen huomioon väärennettyjen tunnistamisasiakirjojen käytön lisääntyminen.
(9)Tässä asetuksessa ei edellytetä, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön henkilökortteja tai oleskeluasiakirjoja, jos niistä ei säädetä kansallisessa lainsäädännössä, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää lainsäädäntönsä mukaisesti muita oleskeluasiakirjoja, jotka jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, esimerkiksi oleskelukortteja, jotka myönnetään kaikille alueella asuville henkilöille kansalaisuudesta riippumatta. Asetus ei myöskään vaikuta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä juontuvaan periaatteeseen, jonka mukaan oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun voidaan osoittaa millä tahansa todistuskeinolla.
(10)Asetus ei estä jäsenvaltioita hyväksymästä syrjimättömällä tavalla henkilöllisyyden tunnistamista varten muita asiakirjoja kuin matkustusasiakirjoja, kuten ajokortteja.
(11)Henkilöllisyyttä osoittavien asiakirjojen, jotka on myönnetty kansalaisille, joiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen on rajoitettu unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja joissa nimenomaisesti todetaan, ettei niitä voida käyttää matkustusasiakirjoina, ei pitäisi katsoa kuuluvan asetuksen soveltamisalaan.
(12)Koneluettavia matkustusasiakirjoja koskevan, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) asiakirjan 9303, jäljempänä ’ICAO:n asiakirja 9303’, mukaisten sellaisten matkustusasiakirjojen, joita ei käytetä henkilöllisyyden osoittamiseen myöntämisjäsenvaltiossa, ei pitäisi katsoa kuuluvan tämän asetuksen soveltamisalaan.
(13)Asetus ei vaikuta siihen, että jäsenvaltiot voivat käyttää muihin tarkoituksiin henkilökortteja ja oleskeluasiakirjoja, jotka voidaan tunnistaa sähköisesti (eID), eikä se vaikuta sääntöihin, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 24 , jossa säädetään unionin laajuisesta sähköisen tunnistamisen vastavuoroisesta tunnustamisesta, kun on kyse julkisiin palveluihin pääsystä, ja helpotetaan kansalaisten siirtymistä toiseen jäsenvaltioon edellyttämällä sähköisten tunnistamismenetelmien vastavuoroista tunnustamista tietyin edellytyksin. Parempien henkilökorttien olisi helpotettava henkilöllisyyden selvittämistä ja parannettava palvelujen saatavuutta.
(14)Henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen asianmukainen todentaminen edellyttää, että jäsenvaltiot käyttävät oikeaa nimeä kustakin asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta asiakirjatyypistä. Jotta voidaan helpottaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvien asiakirjojen tarkastamista muissa jäsenvaltioissa, asiakirjan nimi olisi esitettävä vähintään yhdellä muulla unionin virallisella kielellä. Jos jäsenvaltiot käyttävät jo henkilökorteista muita vakiintuneita nimityksiä kuin ”henkilökortti”, niiden olisi voitava jatkaa niiden käyttöä virallisella kielellään / virallisilla kielillään. Jatkossa ei kuitenkaan pitäisi ottaa käyttöön uusia nimityksiä.
(15)Turvaominaisuudet ovat tarpeen asiakirjan aitouden todentamiseksi ja henkilön henkilöllisyyden toteamiseksi. Turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönotto ja biometristen tietojen sisällyttäminen henkilökortteihin ja sellaisten perheenjäsenten oleskelukortteihin, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, ovat tärkeitä askelia pyrittäessä tekemään niiden käytöstä unionissa turvallisempaa. Biometristen tunnisteiden lisäämisen pitäisi mahdollistaa se, että unionin kansalaiset voivat kaikilta osin hyödyntää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
(16)Kasvokuvan ja kahden sormenjäljen, jäljempänä ’biometriset tiedot’, sisällyttäminen henkilö- ja oleskelukortteihin, kuten jo tehdään unionin kansalaisten biometrisissä passeissa ja kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvissa, on asianmukainen keino lisätä henkilö- ja oleskelukorttien turvallisuutta, koska siinä yhdistyy luotettava henkilöllisyyden todentaminen ja aitouden varmistaminen alentuneeseen petosriskiin. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, sormenjälkien pakollinen vieminen tallennusvälineeseen on sopusoinnussa perusoikeuskirjan 7 artiklaan kirjatun yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden ja 8 artiklaan kirjatun henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden kanssa.
(17)Asiakirjan aitoutta ja sen haltijan henkilöllisyyttä todentaessaan jäsenvaltioiden olisi yleisenä käytäntönä tarkastettava ensisijaisesti kasvokuva ja, mikäli se on todentamisen kannalta tarpeen, myös sormenjäljet.
(18)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tapauksissa, joissa biometristen tietojen todentaminen ei vahvista asiakirjan aitoutta tai sen haltijan henkilöllisyyttä, pätevä henkilöstö suorittaa pakollisen manuaalisen tarkastuksen.
(19)Asetus ei tarjoa oikeusperustaa kansallisten tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle biometristen tietojen tallentamista varten jäsenvaltioissa, koska asia kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin, ja kyseisen lainsäädännön on oltava tietosuojaa koskevan unionin oikeuden mukainen, mukaan lukien sen välttämättömyys- ja oikeasuhteisuusvaatimukset. Asetus ei myöskään tarjoa oikeusperustaa keskitetyn tietokannan perustamiselle tai ylläpitämiselle unionin tasolla.
(20)Biometriset tunnisteet olisi kerättävä ja tallennettava henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen tallennusvälineeseen asiakirjan aitouden ja sen haltijan henkilöllisyyden todentamista varten. Koska henkilökorttien tallennusvälineessä on sähköinen allekirjoitus, haltijan tunnistaminen sellaisen tallennusvälineen avulla, joka sisältää samat biografiset tiedot kuin asiakirjaan on painettu, on luotettavampaa kuin asiakirjan silmämääräinen tarkastus. Unionin kansalaisten olisi näin ollen voitava käyttää henkilökortin tallennusvälineeseen tallennettuja tietojaan henkilöllisyytensä osoittamiseksi yksityisille toimijoille. Vain asianmukaisesti valtuutetun henkilöstön olisi tehtävä tallennusvälineeseen vietyjen sormenjälkien todentaminen ja vain siinä tapauksessa, että laki edellyttää asiakirjan esittämistä.
(21)Henkilökorttien tai oleskeluasiakirjojen yksilöllistämistä varten tallennetut biometriset tiedot olisi säilytettävä erittäin turvallisesti ja ainoastaan asiakirjan noutopäivään asti ja joka tapauksessa enintään 90 päivää kyseisen asiakirjan myöntämispäivästä. Tämän jälkeen biometriset tiedot olisi välittömästi poistettava tai hävitettävä. Tämä ei saisi vaikuttaa näiden tietojen muuhun käsittelyyn tietosuojaa koskevan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
(22)Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon ICAO:n asiakirjan 9303 eritelmät, joilla varmistetaan maailmanlaajuinen yhteentoimivuus, myös koneluettavuutta ja visuaalisen tarkastuksen käyttöä koskevat eritelmät.
(23)Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, sisällytetäänkö henkilön sukupuoli tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan asiakirjaan. Jos jäsenvaltio sisällyttää sukupuolen tällaiseen asiakirjaan, olisi tapauksen mukaan käytettävä ICAO:n asiakirjan 9303 eritelmiä ”F”, ”M” tai ”X” taikka asianomaisen jäsenvaltion kielessä/kielissä käytettävää vastaavaa yksittäistä kirjainta.
(24)Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 25 nojalla jatkossa hyväksyttävät turvavaatimukset ja tekniset eritelmät otetaan asianmukaisesti huomioon henkilö- ja oleskelukorteissa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 26 mukaisesti. Tätä varten neuvoston asetuksen (EY) N:o 1683/95 27 6 artiklalla perustetun komitean olisi avustettava komissiota. Hyväksytyt täytäntöönpanosäädökset olisi tarvittaessa voitava pitää salassa väärentämisen estämiseksi.
(25)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että biometristen tunnisteiden keräämisessä käytetään asianmukaisia ja tehokkaita menettelyjä, joissa kunnioitetaan oikeuksia ja noudatetaan periaatteita, joista määrätään perusoikeuskirjassa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ja YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon keräämismenettelyn kaikissa vaiheissa. Pätevän henkilöstön olisi saatava asianmukaista koulutusta lapsiystävällisistä käytännöistä biometristen tunnisteiden keräämistä varten.
(26)Jos biometristen tunnisteiden keräämisessä ilmenee vaikeuksia, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset menettelyt asianomaisen henkilön ihmisarvon kunnioittamiseksi. Sen vuoksi olisi otettava huomioon sukupuoleen sekä lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin liittyvät näkökohdat.
(27)Henkilökorttien turvallisuutta ja kaavaa koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönoton myötä jäsenvaltioiden olisi voitava luottaa näiden asiakirjojen aitouteen unionin kansalaisten käyttäessä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Tiukennettujen turvavaatimusten käyttöönoton olisi tarjottava viranomaisille ja yksityisille toimijoille riittävät takeet siitä, että ne voivat luottaa henkilökorttien aitouteen unionin kansalaisten käyttäessä niitä henkilöllisyytensä osoittamiseen.
(28)Asiakirjan myöntävän jäsenvaltion kaksikirjaiminen maakoodi negatiivina sinisessä suorakulmiossa kahdentoista keltaisen tähden ympäröimänä olisi tunnus, joka helpottaisi asiakirjan visuaalista tarkastusta erityisesti silloin, kun asiakirjan haltija käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
(29)Mahdollisuus säätää muista kansallisista ominaisuuksista säilytetään, mutta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, etteivät nämä ominaisuudet vähennä yhteisten turvaominaisuuksien tehokkuutta tai vaikuta kielteisesti henkilökorttien rajatylittävään yhteensopivuuteen, kuten esimerkiksi siihen mahdollisuuteen, että henkilökortin voi lukea muiden kuin sen myöntäneen jäsenvaltioin käyttämillä laitteilla.
(30)Turvavaatimusten käyttöönotto henkilökorteissa ja sellaisten perheenjäsenten oleskelukorteissa, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, ei saisi johtaa unionin tai kolmansien maiden kansalaisille aiheutuvien maksujen kohtuuttomaan nousuun. Jäsenvaltioiden olisi otettava tämä periaate huomioon tarjouspyyntömenettelyissä.
(31)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että biometrisillä tiedoilla tunnistetaan oikein henkilö, jolle henkilökortti on myönnetty. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat harkita, että henkilökortteja myöntävät kansalliset viranomaiset keräävät biometriset tunnisteet, erityisesti kasvokuvan, henkilökohtaisella rekisteröinnillä.
(32)Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava keskenään tällaisia tietoja siltä osin kuin turvalliseen tallennusvälineeseen sisältyviin tietoihin pääsy ja niiden aitouden varmistaminen ja todentaminen sitä edellyttää. Turvallisessa tallennusvälineessä käytettävien tiedostomuotojen olisi oltava yhteentoimivia ja niitä olisi voitava käyttää myös automatisoiduissa rajanylityspaikoissa.
(33)Direktiivissä 2004/38/EY puututaan tilanteeseen, jossa unionin kansalaisille tai unionin kansalaisten perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja joilla ei ole tarvittavia matkustusasiakirjoja, säätämällä, että heille on annettava kaikki kohtuulliset mahdollisuudet osoittaa muilla keinoin, että heillä on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi henkilöllisyyttä osoittavat asiakirjat, joita käytetään väliaikaisesti, ja oleskelukortit, jotka on myönnetty tällaisille perheenjäsenille.
(34)Tässä asetuksessa noudatetaan velvoitteita, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjassa ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa. Näin ollen jäsenvaltioita kannustetaan työskentelemään komission kanssa ja ottamaan käyttöön uusia ominaisuuksia, jotka tekevät henkilökorteista helpommin saatavia ja käyttäjäystävällisempiä vammaisille henkilöille, esimerkiksi näkövammaisille. Jäsenvaltioiden on aiheellista selvittää rekisteröintiin käytettävien mobiililaitteiden kaltaisten ratkaisujen käyttöä henkilökorttien myöntämisessä henkilöille, jotka eivät pysty tulemaan henkilökorttien myöntämisestä vastuussa olevien viranomaisten luo.
(35)Unionin kansalaisille myönnetyissä oleskeluasiakirjoissa olisi oltava tiettyjä tietoja sen varmistamiseksi, että ne tunnistetaan oleskeluasiakirjoiksi kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän pitäisi helpottaa sen tunnustamista, että unionin kansalainen käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja tähän käyttöön liittyvien oikeuksien tunnustamista, mutta yhdenmukaistamisessa ei saisi mennä pidemmälle kuin mikä on tarpeen nykyisten asiakirjojen heikkouksiin puuttumiseksi. Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita asiakirjojen myöntämismuodon, ja ne voivat antaa ne käyttäen kaavaa, joka täyttää ICAO:n asiakirjan nro 9303 eritelmät.
(36)Sellaisten oleskeluasiakirjojen osalta, jotka myönnetään perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, on aiheellista käyttää samaa kaavaa ja samoja turvaominaisuuksia kuin asetuksessa (EY) N:o 1030/2002, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1954 28 . Sen lisäksi, että näiden asiakirjojen haltijat voivat todistaa oleskeluoikeutensa, he vapautuvat asiakirjojen myötä myös viisumivelvollisuudesta, jota muuten sovellettaisiin heihin, kun he saapuvat unionin alueelle unionin kansalaisen mukana tai seuraavat häntä myöhemmin.
(37)Direktiivissä 2004/38/EY säädetään, että asiakirjoja, jotka myönnetään perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, on kutsuttava nimellä ”Unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortti”. Niiden tunnistamisen helpottamiseksi unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortilla olisi oltava vakiomuotoinen nimi ja koodi.
(38)Kun otetaan huomioon sekä turvallisuusriski että jäsenvaltioille aiheutuvat kustannukset, henkilökortit ja unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortit, jotka eivät täytä tämän asetuksen vaatimuksia, olisi poistettava vaiheittain käytöstä. Kuitenkin sellaisten korttien tapauksessa, joissa ei ole tärkeitä turvaominaisuuksia tai jotka eivät ole koneluettavia, tarvitaan turvallisuussyistä lyhyempi ajanjakso, jonka kuluessa ne poistetaan käytöstä vaiheittain.
(39)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 29 sovelletaan tämän asetuksen soveltamisen yhteydessä käsiteltäviin henkilötietoihin. On tarpeen täsmentää käsiteltyihin henkilötietoihin ja erityisesti arkaluonteisiin tietoihin kuten biometrisiin tunnisteisiin sovellettavat suojatoimet. Rekisteröityjen olisi saatava tietoa siitä, että heidän asiakirjoissaan on tallennusväline, joka sisältää heidän biometrisiä tietojaan, ja myös siitä, että asiakirjaan on kontaktiton pääsy, sekä kaikista tapauksista, joissa heidän henkilökortteihinsa ja oleskeluasiakirjoihinsa sisältyviä tietoja käytetään. Rekisteröidyillä olisi joka tapauksessa oltava pääsy henkilökorteissaan ja oleskeluasiakirjoissaan käsiteltyihin henkilötietoihin ja mahdollisuus oikaista niitä siten, että heille myönnetään uusi asiakirja, jos kyseiset tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia. Tallennusvälineen olisi oltava erittäin turvallinen ja suojattava tehokkaasti siihen tallennetut henkilötiedot luvattomalta pääsyltä.
(40)Jäsenvaltioiden olisi vastattava biometristen tietojen asianmukaisesta käsittelystä aina keräämisestä tietojen sisällyttämiseen erittäin turvalliseen tallennusvälineeseen asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.
(41)Jäsenvaltioiden olisi noudatettava erityistä varovaisuutta tehdessään yhteistyötä ulkoisen palveluntarjoajan kanssa. Tällainen yhteistyö ei saisi sulkea pois unionin oikeudesta tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvaa jäsenvaltion vastuuta tilanteessa, jossa henkilötietovelvoitteita rikotaan.
(42)Tässä asetuksessa on tarpeen täsmentää perusta tietojen keräämiselle ja tallentamiselle henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen tallennusvälineeseen. Jäsenvaltioiden olisi unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti sekä tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen voitava tallentaa muita tietoja tallennusvälineeseen sähköisiä palveluja silmällä pitäen tai muihin henkilökorttiin tai oleskeluasiakirjaan liittyviin tarkoituksiin. Tällaisten muiden tietojen käsittelyyn, mukaan lukien niiden kerääminen ja niiden käyttötarkoitukset, olisi annettava lupa unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä. Kaikkien tällaisten kansallisten tietojen olisi oltava fyysisesti tai loogisesti erillään tässä asetuksessa tarkoitetuista biometrisistä tiedoista, ja niitä olisi käsiteltävä asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.
(43)Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 30 mukaisesti komission olisi kuuden vuoden kuluttua asetuksen soveltamisen aloituspäivästä tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi erityisten seurantajärjestelyjen avulla kerättyjen tietojen perusteella, jotta voidaan arvioida asetuksen todellisia vaikutuksia ja mahdollisten lisätoimenpiteiden tarvetta. Jäsenvaltioiden olisi seurantaa varten kerättävä tilastoja myöntämiensä henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen lukumäärästä.
(44)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli lisätä turvallisuutta ja helpottaa unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen kuuluvan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttöä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
(45)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.
(46)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.
(47)Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, jotka koskevat ihmisarvoa, oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltoa, oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä ja syrjimättömyyttä, lasten ja vanhusten oikeuksia, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista, oikeutta henkilötietojen suojaan, oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Jäsenvaltioiden olisi noudatettava perusoikeuskirjaa tätä asetusta täytäntöön pannessaan.
(48)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 31 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja valtuutettu antoi lausuntonsa XXX 32 ,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
I luku
Kohde, soveltamisala ja määritelmät
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa tiukennetaan turvavaatimuksia, joita sovelletaan henkilökortteihin, joita jäsenvaltiot myöntävät kansalaisilleen, ja oleskeluasiakirjoihin, joita jäsenvaltiot myöntävät unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen heidän käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
2 artikla
Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan
a)henkilökortteihin, joita jäsenvaltiot myöntävät omille kansalaisilleen direktiivin 2004/38/EY 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
b)rekisteröintitodistuksiin, joita myönnetään direktiivin 2004/38/EY 8 artiklan mukaisesti unionin kansalaisille, jotka oleskelevat vastaanottavassa jäsenvaltiossa yli kolme kuukautta, ja pysyvän oleskeluoikeuden osoittaviin asiakirjoihin, joita unionin kansalaisille myönnetään hakemuksesta direktiivin 2004/38/EY 19 artiklan mukaisesti;
c)oleskelukortteihin, joita myönnetään direktiivin 2004/38/EY 10 artiklan mukaisesti unionin kansalaisten perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, ja pysyviin oleskelukortteihin, joita myönnetään direktiivin 2004/38/EY 20 artiklan mukaisesti unionin kansalaisten perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia.
Tätä asetusta ei sovelleta väliaikaisesti myönnettyihin henkilöllisyyttä osoittaviin asiakirjoihin, jotka ovat voimassa alle kuusi kuukautta.
II luku
Kansalliset henkilökortit
3 artikla
Turvavaatimukset/muoto/eritelmät
1.Jäsenvaltioiden myöntämät henkilökortit on valmistettava ID-1-muodossa, ja niissä on oltava koneellisesti luettava alue (MRZ). Tällaisten henkilökorttien on perustuttava ICAO:n asiakirjassa 9303 vahvistettuihin eritelmiin ja turvallisuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin, ja niiden on täytettävä asetuksen (EY) N:o 1030/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2017/1954, liitteessä olevan c, d, f ja g kohdan mukaiset vaatimukset.
2.Henkilökorttien sisältämien dataelementtien on täytettävä ICAO:n asiakirjan 9303 osassa 5 vahvistetut eritelmät.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, asiakirjan numero voidaan lisätä alueelle I ja henkilön sukupuolta koskeva merkintä on vapaaehtoinen.
3.Asiakirjan nimenä on oltava ”henkilökortti” tai muu vakiintunut kansallinen nimitys myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja sana ”henkilökortti” vähintään yhdellä muulla unionin virallisella kielellä.
4.Henkilökortin etupuolella on oltava kortin myöntävän jäsenvaltion kaksikirjaiminen maakoodi negatiivina sinisessä suorakulmiossa ja 12 keltaisen tähden ympäröimänä.
5.Henkilökortteihin on sisällyttävä erittäin turvallinen tallennusväline, joka sisältää kortin haltijan kasvokuvan ja kaksi sormenjälkeä yhteentoimivassa digitaalisessa muodossa. Jäsenvaltioiden on biometristen tunnisteiden keräämisessä sovellettava komission täytäntöönpanopäätöksessä C(2018) 7767 33 , sellaisena kuin sen on muutettuna komission täytäntöönpanopäätöksellä C(2021) 3726 34 , vahvistettuja teknisiä eritelmiä.
6.Tallennusvälineellä on oltava riittävä kapasiteetti ja kyky taata tietojen eheys, aitous ja luottamuksellisuus. Tallennettavien tietojen on oltava käytettävissä kontaktittomasti ja suojatusti täytäntöönpanopäätöksen C(2018) 7767, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä C(2021) 3726, mukaisesti. Jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja, jotka ovat tarpeen tallennusvälineen aitouden varmistamiseksi ja pääsyn saamiseksi 5 kohdassa tarkoitettuihin biometrisiin tietoihin sekä niiden todentamiseksi.
7.Alle 12-vuotiaisiin lapsiin ei tarvitse soveltaa sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta.
Alle 6-vuotiaisiin lapsiin ei sovelleta sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta.
Henkilöihin, jotka eivät fyysisten rajoitteiden vuoksi pysty antamaan sormenjälkiä, ei sovelleta sormenjälkien antamista koskevaa vaatimusta.
8.Jos tavoitteen saavuttamisen kannalta on tarpeen ja oikeasuhteista, jäsenvaltiot voivat lisätä tällaisia kansalliseen käyttöön tarkoitettuja tietoja ja huomautuksia, mikäli niiden kansallisessa lainsäädännössä sitä edellytetään. Turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten tehokkuus ja henkilökorttien rajatylittävä yhteensopivuus eivät saa heikentyä tämän seurauksena.
9.Jos jäsenvaltiot sisällyttävät henkilökorttiin duaalisirun tai erillisen tallennusvälineen, ylimääräisen tallennusvälineen on oltava asiaankuuluvien ISO-standardien mukainen eikä se saa vaikuttaa 5 kohdassa tarkoitettuun tallennusvälineeseen.
10.Jos jäsenvaltiot tallentavat henkilökortteihin tietoja sähköisiä palveluja kuten sähköistä hallintoa ja sähköistä liiketoimintaa varten, tällaiset kansalliset tiedot on erotettava fyysisesti tai loogisesti 5 kohdassa tarkoitetuista biometrisistä tiedoista.
11.Jos jäsenvaltiot lisäävät henkilökortteihin muita turvaominaisuuksia, tällaisten henkilökorttien rajatylittävää yhteensopivuutta ja turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten tehokkuus ei saa heikentyä tämän seurauksena.
4 artikla
Voimassaoloaika
1.Henkilökorttien voimassaoloaika on vähintään viisi vuotta ja enintään kymmenen vuotta.
2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että voimassaoloaika on
a)alle viisi vuotta, kun on kyse alaikäisille myönnetyistä henkilökorteista;
b)poikkeustapauksissa alle viisi vuotta, kun on kyse henkilökorteista, jotka on myönnetty erityisissä ja rajoitetuissa olosuhteissa oleville henkilöille ja joiden voimassaoloaika on rajoitettu unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen;
c)yli kymmenen vuotta, kun on kyse vähintään 70-vuotiaille henkilöille myönnetyistä henkilökorteista.
3.Jos sormenjälkeä ei tilapäisesti saa otettua mistään hakijan sormesta, jäsenvaltioiden on myönnettävä enintään kaksitoista kuukautta voimassa oleva henkilökortti.
5 artikla
Vaiheittainen käytöstä poistaminen
1.Henkilökortit, jotka eivät täytä 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, lakkaavat olemasta voimassa niiden voimassaolon päättyessä tai 3 päivänä elokuuta 2031 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.
2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään,
a)henkilökortit, jotka eivät täytä ICAO:n asiakirjan 9303 osassa 2 vahvistettuja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia tai jotka eivät sisällä 3 kohdassa määriteltyä toiminnallista koneellisesti luettavaa aluetta, lakkaavat olemasta voimassa niiden voimassaolon päättyessä tai 3 päivänä elokuuta 2026 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi;
b)henkilökortit, joiden haltijat ovat 2 päivänä elokuuta 2021 vähintään 70-vuotiaita ja jotka täyttävät ICAO:n asiakirjan 9303 osassa 2 vahvistetut turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja joissa on 3 kohdassa määritelty toiminnallinen koneellisesti luettava alue, lakkaavat olemasta voimassa niiden voimassaolon päättyessä.
3.Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi toiminnallisella koneellisesti luettavalla alueella tarkoitetaan
a)ICAO:n asiakirjan 9303 mukaista koneellisesti luettavaa aluetta;
b)mitä tahansa koneellisesti luettavaa aluetta, jonka osalta henkilökortin myöntänyt jäsenvaltio ilmoittaa siinä olevien tietojen lukemista ja näyttämistä koskevat säännöt.
III luku
Unionin kansalaisille myönnettävät oleskeluasiakirjat
6 artikla
Ilmoitettavat vähimmäistiedot
Jäsenvaltioiden unionin kansalaisille myöntämissä oleskeluasiakirjoissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:
a)asiakirjan nimi asianomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja vähintään yhdellä muulla unionin virallisella kielellä;
b)selkeä maininta siitä, että asiakirja on myönnetty unionin kansalaiselle direktiivin 2004/38/EY mukaisesti;
c)asiakirjan numero;
d)haltijan nimi (sukunimi ja etunimi/etunimet);
e)haltijan syntymäaika;
f)direktiivin 2004/38/EY 8 ja 19 artiklan mukaisesti myönnettyihin rekisteröintitodistuksiin ja pysyvän oleskeluoikeuden osoittaviin asiakirjoihin sisällytettävät tiedot;
g)myöntävä viranomainen;
h)etupuolella asiakirjan myöntäneen jäsenvaltion kaksikirjaiminen maakoodi negatiivina sinisessä suorakulmiossa ja kahdentoista keltaisen tähden ympäröimänä.
Jos jäsenvaltio päättää, että sormenjäljet otetaan, sovelletaan 3 artiklan 7 kohtaa.
IV luku
Perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, myönnettävät oleskelukortit
7 artikla
Yhtenäinen kaava
1.Myönnettäessä oleskelukortteja sellaisille unionin kansalaisten perheenjäsenille, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, jäsenvaltioiden on käytettävä kaavaa, joka otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 1030/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2017/1954 ja pantuna täytäntöön täytäntöönpanopäätöksellä C(2018) 7767, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä C(2021) 3726.
2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kortin nimenä on oltava ”Oleskelukortti” tai ”Pysyvä oleskelukortti”. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava, että asiakirja on myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenelle direktiivin 2004/38/EY mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1030/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2017/1954, liitteen datakentässä [10] tarkoitettua vakiokoodia ”Perheenjäsen EU Art 10 DIR 2004/38/EY” tai ”Perheenjäsen EU Art 20 DIR 2004/38/EY”.
3.Jäsenvaltiot voivat lisätä kansalliseen käyttöön tarkoitettuja tietoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Tällaisia tietoja lisätessään ja tallentaessaan jäsenvaltioiden on noudatettava vaatimuksia, jotka vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2017/1954, 4 artiklan toisessa kohdassa.
8 artikla
Nykyisten oleskelukorttien vaiheittainen käytöstä poistaminen
1.Unionin kansalaisten perheenjäsenten, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, oleskelukortit, jotka eivät täytä 7 artiklan vaatimuksia, lakkaavat olemasta voimassa niiden voimassaolon päättyessä tai 3 päivänä elokuuta 2026 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.
2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, unionin kansalaisten perheenjäsenten, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, oleskelukortit, jotka eivät täytä ICAO:n asiakirjan nro 9303 osassa 2 vahvistettuja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia tai joihin ei sisälly ICAO:n asiakirjan 9303 osan 3 mukaista toiminnallista koneellisesti luettavaa aluetta, ovat pätemättömiä.
V luku
Yhteiset säännökset
9 artikla
Yhteyspiste
1.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä vähintään yksi keskusviranomainen yhteyspisteeksi asetuksen täytäntöönpanoa varten. Jos jäsenvaltio on nimennyt useamman kuin yhden keskusviranomaisen, sen on ilmoitettava, mikä näistä viranomaisista on yhteyspiste asetuksen täytäntöönpanoa varten. Jäsenvaltion on ilmoitettava kyseisen viranomaisen nimi komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Jos jäsenvaltio muuttaa nimettyä viranomaistaan, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteyspisteet ovat tietoisia asiaankuuluvista unionin tason tieto- ja neuvontapalveluista, jotka sisältyvät yhteiseen digitaaliseen palveluväylään, josta on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1724 35 , ja että ne pystyvät tekemään yhteistyötä kyseisten palvelujen kanssa.
10 artikla
Biometristen tunnisteiden kerääminen
1.Biometriset tunnisteet saa kerätä yksinomaan henkilö- tai oleskelukorttien myöntämisestä vastaavien viranomaisten nimeämä pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö 3 artiklan 5 kohdassa (henkilökortit) ja 7 artiklan 1 kohdassa (oleskelukortit) säädettyyn erittäin turvalliseen tallennusvälineeseen sisällyttämiseksi. Ensimmäisestä virkkeestä poiketen sormenjäljet saa ottaa yksinomaan tällaisten viranomaisten pätevä ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö, lukuun ottamatta hakemuksia, jotka on jätetty jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisille.
Jotta voidaan varmistaa biometristen tunnisteiden yhtäpitävyys hakijan henkilöllisyyden kanssa, hakijan on oltava henkilökohtaisesti läsnä vähintään kerran myöntämisprosessin aikana kunkin hakemuksen osalta.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että biometristen tunnisteiden keräämisessä käytetään asianmukaisia ja tehokkaita menettelyjä ja että näissä menettelyissä kunnioitetaan oikeuksia ja periaatteita, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjassa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista.
Jos biometristen tunnisteiden keräämisessä ilmenee vaikeuksia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on asianmukaiset menettelyt asianomaisen henkilön ihmisarvon kunnioittamiseksi.
3.Unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaista käsittelyä lukuun ottamatta henkilökorttien tai oleskeluasiakirjojen yksilöllistämistä varten tallennetut biometriset tunnisteet on säilytettävä erittäin turvallisesti ja ainoastaan asiakirjan noutopäivään asti ja joka tapauksessa enintään 90 päivää kyseisen asiakirjan myöntämispäivästä. Tämän jälkeen biometriset tunnisteet on välittömästi poistettava tai hävitettävä.
11 artikla
Henkilötietojen suoja sekä vastuu
1.Rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava tämän asetuksen soveltamista varten kerättyjen ja tallennettujen tietojen turvallisuus, eheys, aitous ja luottamuksellisuus.
2.Tässä asetuksessa henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen myöntämisestä vastaavat viranomaiset katsotaan asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi, ja ne ovat vastuussa henkilötietojen käsittelystä.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset voivat hoitaa asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitetut tehtävänsä kaikilta osin, mukaan lukien pääsy kaikkiin henkilötietoihin ja muihin tarvittaviin tietoihin sekä kaikkiin toimivaltaisten viranomaisten tiloihin tai tietojenkäsittelylaitteisiin.
4.Yhteistyö ulkoisten palveluntarjoajien kanssa ei sulje pois unionin oikeudesta tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvaa mahdollista jäsenvaltion vastuuta henkilötietovelvoitteiden rikkomisesta.
5.Tiedot saa sisällyttää henkilökorttiin tai oleskeluasiakirjaan koneellisesti luettavassa muodossa ainoastaan tämän asetuksen ja myöntävän jäsenvaltion oman lainsäädännön mukaisesti.
6.Henkilökorttien ja oleskeluasiakirjojen tallennusvälineeseen tallennettuja biometrisiä tietoja saa käyttää ainoastaan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti seuraavien todentamiseen:
a)henkilökortin tai oleskeluasiakirjan aitous;
b)asiakirjan haltijan henkilöllisyys vertaamalla suoraan saatavilla ja verrattavissa oleviin ominaisuuksiin tilanteessa, jossa henkilökortti tai oleskeluasiakirja on lain mukaan esitettävä.
Ainoastaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja unionin virastojen asianmukaisesti valtuutetulla henkilöstöllä on pääsy tallennusvälineeseen tallennettuihin kahteen sormenjälkeen.
12 artikla
Seuranta
1.Komissio laatii tämän asetuksen tuotosten, tulosten ja vaikutusten, myös perusoikeuksiin kohdistuvan vaikutuksen, seurantaa varten yksityiskohtaisen ohjelman [vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta].
2.Seurantaohjelmassa esitetään keinot, joilla tiedot ja muu tarvittava näyttö on kerättävä, ja se, kuinka usein keruu toteutetaan. Siinä täsmennetään, mitä toimia komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat tietojen ja muun näytön keräämistä ja analysointia varten.
3.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tällaiseen seurantaan tarvittavat tiedot ja muu näyttö.
13 artikla
Arviointi
1.Komissio arvioi tätä asetusta aikaisintaan [kuuden vuoden kuluttua asetuksen soveltamisen voimaantulosta] ja esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti
a)asetuksen vaikutusta perusoikeuksiin;
b)unionin kansalaisten liikkuvuutta;
c)biometrisen todennuksen tehokkuutta matkustusasiakirjojen turvallisuuden varmistamisessa;
d)mahdollisia uusia toimia henkilökortin ulkoasun yhdenmukaistamiseksi.
2.Jäsenvaltioiden ja asianomaisten unionin virastojen on toimitettava komissiolle kertomusten laatimista varten tarvittavat tiedot.
14 artikla
Tekniset lisäeritelmät
1.Jotta voidaan tarvittaessa varmistaa, että 2 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitetut henkilökortit ja oleskeluasiakirjat ovat tulevien turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisia, komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tekniset lisäeritelmät, jotka koskevat seuraavia seikkoja:
a)turvallisuutta koskevat lisäominaisuudet ja -vaatimukset, mukaan lukien tehostetut vaatimukset väärentämisen estämiseksi;
b)3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tekniset eritelmät biometristen ominaisuuksien tallennusvälinettä ja turvallisuutta varten, mukaan lukien luvattoman pääsyn estäminen ja validoinnin helpottaminen;
c)kasvokuvaa ja sormenjälkiä koskevat laatuvaatimukset ja yhteiset tekniset vaatimukset.
Asiaankuuluvat täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
2.Kyseisen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti saatetaan päättää, että tässä artiklassa tarkoitetut eritelmät ovat salaisia eikä niitä julkaista. Tällöin niiden on oltava ainoastaan jäsenvaltioiden nimeämien, painatuksesta vastaavien elinten ja jäsenvaltion tai komission asianmukaisesti valtuuttamien henkilöiden saatavilla.
3.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi elin, joka on vastuussa henkilökorttien painatuksesta, ja yksi elin, joka on vastuussa unionin kansalaisten perheenjäsenten oleskelukorttien painatuksesta, ja ilmoitettava näiden elinten nimet komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot saavat muuttaa näitä nimettyjä elimiään; muutoksista on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Jäsenvaltiot voivat myös päättää nimetä yhden elimen sekä henkilökorttien että unionin kansalaisten perheenjäsenten oleskelukorttien painatusta varten, ja niiden on ilmoitettava kyseisen elimen nimi komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voi myös päättää nimetä yhden yhteisen elimen näitä tarkoituksia varten, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
15 artikla
Komiteamenettely
1.Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1683/95 6 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi; tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
16 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.
Tehty Brysselissä
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja