Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52023PC0279

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2014/65/EU ja (EU) 2016/97 muuttamisesta vähittäissijoittajien suojaa koskevien unionin sääntöjen osalta

COM/2023/279 final

Bryssel 24.5.2023

COM(2023) 279 final

2023/0167(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2014/65/EU ja (EU) 2016/97 muuttamisesta vähittäissijoittajien suojaa koskevien unionin sääntöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2023) 330 final} - {SWD(2023) 278 final} - {SWD(2023) 279 final}


PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Euroopan komission tavoitteen ”ihmisten hyväksi toimiva talous” ja vuoden 2023 työohjelmassa ilmoitetun mukaisesti komissio pyrkii varmistamaan, että vähittäissijoituksia koskevalla oikeudellisella kehyksellä lisätään riittävästi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, kannustetaan parempaan ja oikeudenmukaisempaan markkinoiden toimintaan ja viime kädessä luodaan tarvittavat edellytykset vähittäissijoittajien pääomamarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi.  

Komissio ilmoitti syyskuussa 2020 julkaisemassaan uudessa pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassa 1 aikovansa esittää Euroopan vähittäissijoitusstrategian, jonka tavoitteena on varmistaa, että vähittäissijoittajat voivat hyödyntää pääomamarkkinoita täysimittaisesti ja että heitä tuetaan säännöillä, jotka ovat johdonmukaisia kaikissa asiaankuuluvissa säädöksissä.  

Pääomamarkkinaunionin keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että kuluttajat voivat hyötyä täysimääräisesti pääomamarkkinoiden tarjoamista sijoitusmahdollisuuksista. Vaikka vähittäissijoittajien osallistuminen pääomamarkkinoille vaihtelee suuresti jäsenvaltiosta toiseen, mikä heijastaa erilaisia historiallisia ja sosioekonomisia olosuhteita, vähittäissijoittajien olisi voitava saavuttaa nykyistä parempia sijoitustuloksia EU:n pääomamarkkinoille osallistuessaan.

Lainsäätäjät ovat samaa mieltä tästä tavoitteesta: 

Neuvosto kehotti 3. joulukuuta 2020 antamissaan päätelmissä pääomamarkkinaunionia koskevasta komission toimintasuunnitelmasta 2 komissiota aloittamaan niiden toimintasuunnitelman osien täytäntöönpanon, joilla pyritään lisäämään erityisesti vähittäissijoittajien sijoitustoimintaa EU:ssa ja varmistamaan samalla korkeatasoinen kuluttajien ja sijoittajien suoja.  

Euroopan parlamentti hyväksyi 8. lokakuuta 2020 pääomamarkkinaunionin kehittämisen jatkamista koskevan päätöslauselman 3 , jossa kannatettiin laajalti sellaisia toimenpiteitä, joilla lisätään vähittäissijoittajien osallistumista pääomamarkkinoille. Päätöslauselmassa korostettiin, että vähittäissijoittajien osallistumisen lisääminen riippuu sijoituskulttuurin muutoksesta ja että tällainen muutos voi tulla voimaan vasta, kun vähittäissijoittajat saadaan vakuuttuneiksi siitä, että pääomamarkkinoille sijoittaminen on toivottavaa, vaikka siihen kohdistuukin hyväksyttäviä ja selkeästi määriteltyjä riskejä. 

Komissio on huolissaan siitä, että pääomamarkkinat eivät täytä riittävästi EU:n kansalaisten pitkän aikavälin rahoitustarpeita, sillä kansalaiset ovat usein liian vahvasti riippuvaisia matalatuottoisista säästöistä. Komissio on havainnut vähittäissijoittajien kohtaavan useita merkittäviä ongelmia, jotka heikentävät vähittäissijoittajien mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti pääomamarkkinoita: 1) vähittäissijoittajien on vaikeaa saada asianmukaisia, vertailukelpoisia ja helposti ymmärrettäviä sijoitustuotteisiin liittyviä tietoja, jotka auttaisivat heitä tekemään tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä, 2) vähittäissijoittajiin kohdistuu kasvava riski siitä, että digitaalisten kanavien kautta saatavat epärealistiset markkinointitiedot ja harhaanjohtavat markkinointikäytännöt vaikuttavat heihin epäasianmukaisesti, 3) tuotteiden kehittämis- ja jakelutavoissa on puutteita, jotka liittyvät eturistiriitoihin, joita saattaa aiheutua tuotteiden kehittäjien ja jakelijoiden välillä maksetuista kannustimista ja 4) joihinkin sijoitustuotteisiin sisältyy perusteettoman korkeita kustannuksia, minkä vuoksi ne eivät aina tarjoa vähittäissijoittajille vastinetta rahalle. Sääntöjen laadinnasta eri säädösten välillä johtuvat erot voivat myös hämmentää sijoittajia ja johtaa sijoittajansuojan vaihtelevaan tasoon.

Nämä ongelmat heikentävät vähittäissijoittajien luottamusta pääomamarkkinoihin. Tuoreen Eurobarometri-kyselyn 4 mukaan vain 38 prosenttia kuluttajista luottaa siihen, että heidän rahoituksen välittäjiltä saamansa sijoitusneuvonta on ensisijaisesti heidän etunsa mukaista. Luottamuksen puute on yksi vähittäissijoittajien alhaisen osallistumisen taustalla olevista syistä, joka heikentää vähittäissijoitusten kasvupotentiaalia 5 .

Samaan aikaan finanssiosaaminen on EU:ssa liian heikkoa. Rahoitusjärjestelmä voi näyttäytyä liian monille ihmisille monimutkaisena ja vaikeaselkoisena. Ihmisiltä puuttuu usein luottamus sekä tiedot ja taidot, jotta he voisivat hallita päivittäistä talouttaan ja tehdä tärkeitä taloudellisia päätöksiä, kuten säästää ostaakseen talon tai valmistautuakseen eläkkeelle jäämiseen. Heikko finanssiosaaminen voi vaikuttaa yksilöiden ja erityisesti yhteiskunnan haavoittuvien ryhmien henkilökohtaiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Finanssiosaamisen lisäämisestä on näin ollen tullut yksi komission keskeisistä painopisteistä 6 , ja se on entistä tärkeämpää, kun otetaan huomioon meneillään oleva rahoituksen digitalisointi. Talousvalistus 7 olisi räätälöitävä vastaamaan paremmin eri kansalaisryhmien erilaisia tarpeita. Keskeistä on saada yksityishenkilöt ymmärtämään sijoittamiseen liittyviä etuja ja riskejä ja saamiaan neuvoja, jotta he voivat tehdä omien etujensa mukaisia taloudellisia päätöksiä. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisistä pitäisi tulla rahoituspalvelujen asiantuntijoita, vaan pikemminkin sitä, että heillä on tarvittava osaaminen, tiedot ja luottamus, jotta he voivat tehdä päätöksiä taloudellisten tarpeidensa täyttämiseksi.

Kun otetaan huomioon yleinen taloudellinen tilanne, jossa tämän strategian toimenpiteitä arvioidaan, EU:n vähittäissijoitusmarkkinoille on edelleen tyypillistä vähäinen osallistuminen kansainvälisiin kumppaneihin verrattuna. Vuonna 2021 noin 17 prosenttia kotitalouksien varoista EU:n 27 jäsenvaltiossa oli arvopapereissa (noteeratut osakkeet, joukkovelkakirjat, keskinäiset rahastot ja johdannaiset). Vertailun vuoksi voidaan todeta, että yhdysvaltalaisten kotitalouksien varoista noin 43 prosenttia oli arvopapereissa 8 .

EU:n vähittäissijoitusstrategialla pyritään vahvistamaan lainsäädäntökehystä sen varmistamiseksi, että vähittäissijoittajat 1) pystyvät tekemään parempiin tietoihin perustuvia sijoituspäätöksiä, jotka vastaavat paremmin heidän tarpeitaan ja tavoitteitaan, ja että 2) heillä on johdonmukaisen sääntelykehyksen tarjoama riittävä suoja sisämarkkinoilla. Tämä lisää luottamusta ja tuo siten kansalaiset lähemmäs pääomamarkkinoita sekä lisää vähittäissijoittajien osallistumista.

EU:n vähittäissijoitusstrategiassa käsitellään monenlaisia vähittäissijoittamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten finanssiosaamista, asiakkaiden luokittelua, tietojen julkistamista ja markkinointia koskevia sääntöjä, soveltuvuutta ja asianmukaisuutta koskevia sääntöjä, neuvontaa ja kannustimia koskevia sääntöjä sekä tuotehallintasääntöjä. Siinä ehdotetaan vahvistettua oikeudellista kehystä avoimuuden parantamiseksi edelleen erityisesti kustannusten osalta, tiukempia sääntöjä harhaanjohtavan markkinointiviestinnän torjumiseksi, sääntöjä puolueettoman ja laadukkaan neuvonnan varmistamiseksi ja sääntöjä, joilla varmistetaan, että vähittäissijoittajille jaellut tuotteet tarjoavat mahdollisuuden saada vastinetta rahalle. Tavoitteena on varmistaa ajanmukaistettu ja mahdollisimman yksinkertaistettu vähittäissijoituksia koskeva oikeudellinen kehys, joka on yhdenmukaistettu ja johdonmukainen eri aloilla. Vaikka EU:n vähittäissijoitusstrategian keskeisenä tavoitteena on varmistaa vähittäissijoittajien etujen huomioon ottaminen, strategiassa puututaan myös tiettyihin alan huolenaiheisiin erityisesti poistamalla tietoja koskevien vaatimusten epäjohdonmukaisuuksia ja päällekkäisyyksiä ja mukauttamalla tietojen julkistamista koskevia säännöksiä siten, että ne soveltuvat digitaaliseen käyttöön.

Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Tämä ehdotus on jatkoa syyskuussa 2020 hyväksytyn uuden pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman toimelle 8, jolla pyritään lisäämään vähittäissijoittajien luottamusta pääomamarkkinoihin.

Ehdotuksella on samat tavoitteet kuin vähittäissijoittajien suojaa EU:n tasolla koskevassa nykyisessä lainsäädännössä, joka koostuu rahoitusvälineiden markkinoista annetusta direktiivistä (jäljempänä ’rahoitusmarkkinadirektiivi’) 9 ja vakuutusten tarjoamisesta annetusta direktiivistä 10 , koska sillä pyritään varmistamaan riittävä sijoittajansuoja sekä tasapuolisuus, eheys ja tehokkuus sijoituspalvelujen ja vakuutusmuotoisten sijoituspalvelujen tarjoamisessa vähittäissijoittajille. Lisäksi se on yhdenmukainen sijoituspalveluihin ja vakuutusmuotoisiin sijoituspalveluihin sekä sijoitusrahastoihin ja niiden hoitajiin sovellettavan säännöstön kanssa (johon kuuluvat rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin lisäksi myös Solvenssi II -direktiivi 11 , siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskeva direktiivi (jäljempänä ’yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi’) 12 ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi 13 ).

Tämä ehdotus hyväksytään osana pakettia yhdessä toisen lainsäädäntöehdotuksen (COM (2023) 278) kanssa, jolla muutetaan vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista annettua asetusta 14 . Muutosasetus täydentää täysin tätä koontidirektiiviä, koska sen tavoitteena on parantaa PRIIP-tuotteita koskevaa oikeudellista kehystä mukauttamalla tietojen julkistamista digitaaliseen ympäristöön ja vähittäissijoittajien muuttuviin tarpeisiin soveltuvaksi erityisesti kestävyyden osalta sekä selkeyttämällä PRIIP-tuotteiden soveltamisalaa sellaisten yritysjoukkovelkakirjalainojen osalta, joihin sisältyy ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistavia lausekkeita ja välittömiä elinkorkoja. Joitakin erityisesti sähköisen muodon käyttöön liittyviä muutoksia ehdotetaan, jotta oikeudellinen kehys vastaisi paremmin rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaista lähestymistapaa ja perustuisi yleiseurooppalaista yksilöllistä eläketuotetta (PEPP) 15 koskevan tietoasiakirjan täytäntöönpanosta saatuihin kokemuksiin.

Ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevien vaatimusten johdonmukaisuuden ja yksinkertaistamisen varmistamiseksi kaikissa rahoituspalveluissa otettiin merkittävä askel, kun komissio hyväksyi ehdotuksensa direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta rahoituspalveluja koskevien etäsopimusten osalta ja direktiivin 2002/65/EY kumoamisesta. Näin on suurelta osin puututtu huolenaiheisiin, jotka liittyvät tietojen julkistamista koskeviin päällekkäisiin ja epäjohdonmukaisiin vaatimuksiin vähittäissijoitusten alalla, mikä on keventänyt ja yksinkertaistanut oikeudellista kehystä.

Jäljempänä ehdotettujen toimenpiteiden odotetaan tekevän EU:sta vielä turvallisemman paikan vähittäissijoittajille, auttavan lisäämään heidän luottamustaan ja helpottavan heidän osallistumistaan pääomamarkkinoille oikeudenmukaisemmin ehdoin. Nykyinen väestökehitys edellyttää kotitalouksilta tehostettua suunnittelua sujuvan elinkaaren varmistamiseksi. Tässä suhteessa turvallisempi pääomamarkkinasijoituksia koskeva sääntelykehys auttaisi tarjoamaan vähittäissijoittajille laajempia mahdollisuuksia. Vähittäissijoittajien lisääntynyt osallistuminen pääomamarkkinoille voi myös auttaa kasvattamaan taloudellisen toiminnan markkinarahoitukseen käytettävissä olevaa pääomavarantoa ja tarjota yrityksille mahdollisuuden monipuolistaa rahoituslähteitään. Tältä osin ehdotus on yhdenmukainen niiden monien lainsäädäntö- ja muiden toimien kanssa, joita komissio on toteuttanut pääomamarkkinaunionia koskevan vuoden 2015 toimintasuunnitelmansa 16 , pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman vuonna 2017 tehdyn väliarvioinnin 17 ja pääomamarkkinaunionia koskevan vuoden 2020 toimintasuunnitelman 18 mukaisesti. Näillä toimilla pyritään helpottamaan yritysten, erityisesti pk-yritysten, rahoituksen saantia työllisyyden ja kasvun tukemiseksi EU:ssa.

Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Koska ehdotuksessa keskitytään sijoituspalvelujen ja markkinoinnin lisääntyvään digitalisaatioon, se vastaa kuluttajansuojaa digitaalisen rahoituksen yhteydessä koskevaa komission työtä 19 , jolla pyritään varmistamaan, että kuluttajat hyötyvät digitalisaation eduista ja että heitä suojellaan riittävästi siitä aiheutuvilta riskeiltä. Keskeinen osa kuluttajansuojalainsäädäntöä tällä alalla on digipalvelusäädös 20 , jonka tavoitteena on varmistaa kuluttajille tasapuolisempi, avoimempi ja vastuullisempi verkkoympäristö.

Tämä ehdotus on myös yhdenmukainen niiden komission tulevien aloitteiden tavoitteiden kanssa, joilla pyritään helpottamaan tietojen jakamista rahoituspalvelualalla 21 . Koska yritys laatii vakiomuotoisen raportin asiakkaastaan soveltuvuuden tai asianmukaisuuden arviointia varten keräämistään tiedoista, tämän aloitteen odotetaan helpottavan saumattomampaa ja kustannustehokkaampaa tietojen jakamista ja uudelleenkäyttöä asiakkaan valitsemien muiden yritysten kanssa, jos asiakas pyytää kyseistä raporttia. Tämän pitäisi puolestaan hyödyttää kuluttajia, joille voidaan tarjota tehokkaampia ja innovatiivisempia tuotteita ja palveluja, ja helpottaa kilpailua lisäämällä avoimuutta ja vähentämällä vaihtokustannuksia.

Komissio tukee ehdotettuja toimenpiteitä finanssiosaamisen alalla teknisen tuen välineen kautta 22 .

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

Oikeusperusta

EU:ssa on käytössä vähittäissijoittajien suojaa koskeva lainsäädäntökehys, jota on kehitetty useiden vuosikymmenten ajan. Vähittäissijoittajien suojaa on vahvistettu merkittävästi vuosien mittaan, erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Nykyinen kattava lainsäädäntökehys koostuu viidestä säädöksestä, joilla pyritään alakohtaisesti yhdenmukaistamaan vähittäissijoittajien suojaa koskevat vaatimukset sijoituspalvelujen, vakuutusmuotoisten sijoitusten ja omaisuudenhoidon osa-alueilla. Tällä ehdotuksella muutettavissa direktiiveissä, jäljempänä ’direktiivit’, säädetään sääntelykehyksistä, jotka koskevat

sijoituspalvelujen tarjoamista (rahoitusmarkkinadirektiivi),

vakuutus- tai jälleenvakuutuspalvelujen tarjoamista kolmansille osapuolille (vakuutusten tarjoamisesta annettu direktiivi),

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamista ja harjoittamista (Solvenssi II -direktiivi),

siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamista (yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi),

vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia (vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi).

Direktiivien oikeusperustat ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohta ja erityisesti direktiivien 2009/138/EY ja (EU) 2016/97 osalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 62 artikla. Näiden artiklojen mukaisia EU:n tason toimia tarvitaan, jotta voidaan jatkaa nykyisten sääntöjen yhdenmukaistamista tai ottaa käyttöön uusia yhdenmukaisia sääntöjä.

Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Toissijaisuusperiaatteen mukaan EU:n toimia voidaan toteuttaa vain, jos jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa asetettuja tavoitteita. Sijoituspalvelujen ja vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoamisen sääntely samoin kuin yhteissijoitusyrityksiä sekä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja ja niiden hoitajia koskevat säännöt ovat olleet jo kauan vakiintuneita EU:n tasolla. Taustalla on se, että ainoastaan EU:n toimilla voidaan luoda yhteinen sääntelykehys, jolla varmistetaan samantasoinen vähittäissijoittajien suoja kaikissa jäsenvaltioissa riippumatta tarjottavien sijoitustuotteiden tai -palvelujen tyypistä ja kunnioittaen kaikilta osin sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Tämä ehdotus ja direktiivit, joita sillä pyritään muuttamaan, ovat tässä suhteessa täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisia.

Suhteellisuusperiaate

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa tiettyjä direktiivien säännöksiä ja erityisesti niitä, jotka koskevat vähittäisasiakkaille ennen sijoituspäätösten tekemistä ja sen jälkeen annettavia tietoja sekä vaatimuksia, jotka liittyvät sijoitustuotteiden markkinointiin yksityisasiakkaille, tuotehallintaan, sijoitustuotteita koskevan neuvonnan ja muiden palvelujen tarjoamiseen vähittäisasiakkaille, ammatilliseen pätevyyteen ja rajatylittävään valvontaan. Muutokset ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia vähittäissijoittajien suojan vahvistamiseksi ottaen samalla huomioon markkinatoimijoiden edut ja kustannustehokkuus.

Toimintatavan valinta

Koska tämän ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa voimassa olevia direktiivejä 2014/65/EU, (EU) 2016/97, 2009/138/EY, 2011/61/EU ja (EU) 2014/91, valittu väline on muutosdirektiivi. Yhden muutosdirektiivin valinta perustuu EU:n vähittäissijoitusstrategian tavoitteeseen saavuttaa sama vähittäissijoittajien suojan taso koko EU:ssa ja kaikissa sijoitustuotteissa ja jakelukanavissa. Tämä voidaan saavuttaa tehokkaimmin ottamalla käyttöön kaikkia asianmukaisia aloja koskevat johdonmukaiset ja tarvittaessa yhtenäiset vaatimukset.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin liitteessä arvioidaan erityisesti vähittäissijoittajien suojaa koskevaa lainsäädäntökehystä. Tärkeimmät päätelmät ovat, että vähittäissijoittajiin sovellettavat lainsäädäntökehykset ovat yleisesti ottaen tehokkaita ja johdonmukaisia, niissä käsitellään edelleen tarpeita ja ongelmia ja ne tuovat haluttua lisäarvoa. Arvioinnissa todettiin kuitenkin myös, että asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu riittävällä tavalla muun muassa tietojen julkistamisen, kannustimien ja neuvonnan, tuotehallintavaatimusten ja soveltuvuuden arviointien aloilla.

Nykyisistä tietojen julkistamista koskevista säännöistä huolimatta tiedot voivat edelleen olla monimutkaisia (etenkin kustannusten osalta) tai ne eivät ole riittävän hyödyllisiä tai merkityksellisiä vähittäissijoittajille, jotta he voisivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Sijoittajansuojasääntöjä, joilla säännellään tietojen julkistamista ja markkinointiviestintää, ei myöskään ole mukautettu riittävästi uusiin ja jatkuvasti muuttuviin riskeihin, jotka liittyvät palveluja tarjoavien digitaalisten kanavien nopeaan kasvuun.

Kannustimien maksamisen ja neuvonnan osalta nykyiset suojatoimet, mukaan lukien avoimuusvaatimukset, eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin puuttua rahoituspalvelujen tarjoajien mahdollisiin eturistiriitoihin, kun otetaan huomioon nykyinen epäsuhta vähittäissijoittajien ja tällaisten palveluntarjoajien tietojen välillä. Kannustimien maksamisesta mahdollisesti aiheutuvat eturistiriidat voivat johtaa siihen, että rahoitusneuvojat suosivat tiettyjä tuotteita ja myyvät vähittäissijoittajille kalliimpia tuotteita tai tuotteita, jotka eivät ehkä ole heidän etunsa mukaisia.

Nykyisissä tuotehallintasäännöissä on määritetty tuotteiden suunnittelua ja jakelua sääntelevä kehys. Lisäparannuksia tarvitaan kuitenkin sen varmistamiseksi, että vähittäissijoittajille tarjotaan ainoastaan tuotteita, jotka tuottavat vastinetta rahalle. Joidenkin markkinoilla olevien vähittäissijoitustuotteiden kustannukset ovat edelleen perusteettoman korkeita, ja/tai tuotteet eivät tarjoa vähittäissijoittajille vastinetta.

Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointien on todettu olevan yleisesti ottaen vaikuttavia ja tehokkaita, mutta niitä voidaan edelleen parantaa sen varmistamiseksi, että arvioinnit suoritetaan oikeaan aikaan (eli ennen tuotteiden suosittelemista), epäjohdonmukaisten käytäntöjen poistamiseksi ja niiden mukauttamiseksi digitaaliseen ympäristöön sekä sen varmistamiseksi, että sijoittajan salkun hajauttamista koskeva tarve otetaan huomioon.

Sidosryhmien kuuleminen

Euroopan komissio järjesti useita kuulemisia tämän ehdotuksen valmistelun yhteydessä.

Touko-elokuussa 2021 järjestettiin Euroopan vähittäissijoitusstrategiaa koskeva julkinen kuuleminen, jossa kerättiin näkemyksiä laajalta sidosryhmäjoukolta vähittäissijoituksiin liittyvistä eri näkökohdista: ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot (mukaan lukien PRIIP-tuotteet), kannustimet ja neuvonnan laatu, soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnit, finanssiosaaminen, tuotteiden monimutkaisuus, rahoituspalvelujen lisääntyneen digitalisaation vaikutus, sijoittajien luokittelu, muutoksenhakukeinot, Euroopan valvontaviranomaisten valtuudet puuttua tuotteisiin ja kestävä sijoittaminen.

Yhteensä saatiin 186 vastausta eri sidosryhmiltä, jotka edustivat elinkeinoelämän järjestöjä (59 %), kuluttajajärjestöjä (2 %), kansalaisjärjestöjä (5 %), viranomaisia (9 %), ammattiliittoja (2 %) ja kansalaisia (19 %). Lisäksi komissio on keskustellut arvioinnin eri näkökohdista useissa jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvan ryhmän kokouksissa.

Julkisen kuulemisen tulokset otettiin huomioon ehdotuksessa, ja komissio pyrki huomioimaan eri sidosryhmien ilmaisemat intressit. Merkittävimmät alueet, joilla vastaajat määrittelivät mahdollisuuksia parantaa sääntelykehystä, tutkittiin, ja ne sisällytettiin ehdotukseen. Näihin kuuluvat finanssiosaaminen, jonka kaikki sidosryhmät toivat esiin, tietojen julkistaminen, soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnit sekä kannustimet ja neuvonta.

Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komission 27. heinäkuuta 2021 esittämien virallisten lausuntopyyntöjen 23 johdosta sekä arvopaperimarkkinaviranomainen että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antoivat lausuntonsa 24 , 25  29. huhtikuuta 2022. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen lausunnot on otettu huomioon komission vaikutustenarvioinnissa ja tämän ehdotuksen laadinnassa.

Ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin liitteessä 2 luetellaan muita lähteitä, jotka on otettu huomioon tätä ehdotusta laadittaessa, mukaan lukien kohdennetut sidosryhmien kuulemiset ja tiedotustoimet. Komissio tukeutui myös laajaan tutkimuskirjallisuuteen, johon viitataan vaikutustenarvioinnissa, ja erityisesti Kantarilta erikseen tilattuun tutkimukseen, jossa tarkasteltiin tietojen julkistamista, kannustimia ja soveltuvuussääntöjä vähittäissijoittajien kannalta (”Disclosure, inducements, and suitability rules for retail investors study”) 26 . Tutkimuksen toteutti Kantarin konsulttiryhmä, ja se julkaistiin vuonna 2022.

Tämän ehdotuksen valmistelussa hyödynnettiin myös pääomamarkkinaunionia käsittelevän korkean tason foorumin neuvoja ja finanssipalvelujen käyttäjäryhmän 27 kannanottoja. Keskusteluja käytiin myös vähittäisrahoituspalveluja käsittelevän hallitusten asiantuntijaryhmän kokouksissa, joissa jäsenvaltioiden asiantuntijat ilmaisivat tukensa vähittäissijoitusstrategian tavoitteille, mutta samaan aikaan suuri enemmistö jäsenvaltioista esitti huolenaiheita kannustimien kieltämisen mahdollisista haitallisista vaikutuksista vähittäissijoituksiin liittyviin jakelujärjestelmiin.

Vaikutustenarviointi

Tähän ehdotukseen liittyy vaikutustenarviointi (SWD) 2023/278). Vaikutustenarviointi toimitettiin sääntelyntarkastelulautakunnalle 14. joulukuuta 2022, ja se sai myönteisen lausunnon varauksin 20. tammikuuta 2023 (SEC(2023) 330). Sitä muutettiin myöhemmin sääntelyntarkastelulautakunnan kuulemisen huomioon ottamiseksi.

Vaikutustenarvioinnissa keskitytään tunnistamaan ja korjaamaan tiettyjä puutteita, joita esiintyy vähittäissijoittajiin liittyvien jakelu- ja sijoitusprosessien keskeisissä vaiheissa. Siinä tarkastellaan seikkoja, jotka estävät yksityisasiakkaita hyödyntämästä sijoitustuotetietoja parhaalla mahdollisella tavalla (PRIIP-tuotteiden, rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin osalta). Siinä käsitellään myös kannustimista sijoitustuotteiden ja -palvelujen myyntipaikassa ja kehittämisvaiheessa johtuvia eturistiriitoja koskevia sääntöjä (sekä rahoitusmarkkinadirektiivin että vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin osalta), ja tarkastellaan tuotehallintasääntöjä (jakelijoiden osalta rahoitusmarkkinadirektiivissä ja vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä ja tuotteiden kehittäjien osalta yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä, rahoitusmarkkinadirektiivissä ja vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä) sen varmistamiseksi, että yksityisasiakkaat saavat vastinetta sijoitukselleen (’vastinetta rahalle’).

Vaikutustenarvioinnissa arvioidaan perusskenaarion lisäksi kahta vaihtoehtoista toimintavaihtoehtoa ja tietojen julkistamisen osalta kahta toisiaan täydentävää toimintavaihtoehtoa kunkin kolmen määritellyn pääasiallisen aihealueen osalta, eli 1) tietojen julkistaminen, 2) kannustimet ja 3) vastine rahalle.

Tietojen julkistamisen osalta vaikutustenarvioinnissa tarkastellaan tietojen julkistamista koskeviin sääntöihin tehtäviä kohdennettuja muutoksia, joilla pyritään parantamaan sääntöjen merkityksellisyyttä vähittäissijoittajille, sekä kohdennettuja muutoksia, joilla korjataan markkinointiviestintään liittyviä tietopuutteita. Koska molemmat vaihtoehdot täydentävät toisiaan ja parantavat perusskenaariota kohtuullisin kustannuksin, ne molemmat ovat kumulatiivisesti parhaaksi arvioitu vaihtoehto.

Kannustimien tapauksessa vaihtoehtoa, jossa säilytetään nykyinen järjestelmä, joka mahdollistaa kannustimien maksamisen tietyin edellytyksin, ja parannetaan ja yhdenmukaistetaan kannustimia koskevaa alakohtaista tietojen julkistamista, arvioitiin sen suhteen, että kiellettäisiin kaikki kannustimet, mukaan lukien alavaihtoehto, johon sisältyy ilman neuvontaa tarjottaviin palveluihin sovellettava osittainen kielto (vain palvelujen toteuttamisen yhteydessä). Vaikutustenarvioinnissa todetaan, että EU:n laajuinen täydellinen kielto olisi tehokkain toimenpide mahdollisten eturistiriitojen poistamiseksi tai vähentämiseksi merkittävästi, sillä se vähentäisi huomattavasti kuluttajille aiheutuvaa haittaa.

Kannustimien välittömällä ja täydellisellä kieltämisellä olisi kuitenkin merkittäviä ja äkillisiä vaikutuksia nykyisiin jakelujärjestelmiin, ja seurauksia olisi vaikea ennustaa. Toisaalta osittainen kielto vaikuttaisi vähemmän nykyisiin jakelujärjestelmiin, mutta siitä olisi kuitenkin hyötyä vähittäissijoittajille. Tästä syystä komissio päätti olla esittämättä kannustimien täydellistä kieltoa tässä ehdotuksessa.

Sen sijaan tässä lainsäädäntöpaketissa ehdotetaan vaiheittaista lähestymistapaa, jolla pyritään antamaan toimijoille mahdollisuus mukauttaa jakelujärjestelmiään ja minimoida tällaisen muutoksen kustannukset. Samalla siinä puututaan kannustimien maksamisesta mahdollisesti aiheutuviin eturistiriitoihin useilla toimenpiteillä, joita ovat muun muassa seuraavat:

toimenpide, jolla kielletään kannustimien maksaminen ainoastaan toteutuksen yhteydessä, kun neuvontaa ei ole annettu

vahvistettu asiakkaan edun periaate, jota sovelletaan sekä rahoitusmarkkinadirektiivissä että vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä

asiakkaalle kannustimien maksamisesta annettavien tietojen parantaminen, mukaan lukien yksinkertainen selitys kannustimista.

Komissio seuraa tiiviisti näiden toimenpiteiden vaikutusta markkinoihin perusteellisten tietojen pohjalta (jotka annetaan vastinetta rahalle -lähestymistapaan liittyvien velvoitteiden mukaisesti). Kolmen vuoden kuluttua paketin hyväksymisestä komissio arvioi kannustinjärjestelmän vaikutuksia vähittäissijoittajiin ottaen huomioon toteutetut uudet suojatoimet ja laatii kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jos arviointi osoittaa, että kuluttajille aiheutuva haitta on edelleen olemassa uusista suojatoimista huolimatta, komissio harkitsee vaihtoehtoisten toimenpiteiden ehdottamista paremman sääntelyn sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien kannustimien kiellon laajentamista entisestään.

Vastinetta rahalle -lähestymistavan osalta vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin valintaa seuraavien välillä: vahvistetaan kehittäjiä koskevia tuotehallintasääntöjä 28 edellyttämällä kehittäjien tuotteiden vertailua asiaankuuluviin ”kehittäjän vertailuarvoihin” 29 tai asetetaan vaihtoehtoisesti samanlaisia velvollisuuksia myös jakelijoille 30 , mukaan lukien tiettyjen tuotteiden vertaaminen asiaankuuluviin ”jakelijoiden vertailuarvoihin” 31 . Jälkimmäistä vaihtoehtoa, jossa sekä kehittäjiin että jakelijoihin sovelletaan velvoitteita, pidettiin tehokkaampana ja kattavampana tapana varmistaa, että sijoittajille tarjotaan kustannustehokkaita tuotteita.

Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin useita lisätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli edelleen täydentää lainsäädäntöpakettia. Näillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan valvonnan parempi täytäntöönpano, parantamaan neuvojien pätevyyttä, lieventämään perusteita, joilla henkilö katsotaan ammattimaiseksi sijoittajaksi, tehostamaan sijoittajien arviointiprosessia, parantamaan finanssiosaamisen tasoa ja lisäämään joustavuutta asiantuntevien sijoittajien suhteen, jotta heidän saatavillaan olisi laajempi tuote- ja palveluvalikoima ilman tarpeetonta byrokratiaa.

Toimenpidepaketin odotetaan kokonaisuudessaan parantavan vähittäissijoittajien suojaa ja vähittäisasiakkaille tarjottavien sijoitustuotteiden laatua, jolloin ne tuottavat paremmin vastinetta rahalle (eli tuotteet ovat parempilaatuisia ja kustannustehokkaampia). Tämä hyödyttäisi nykyisiä sijoittajia ja kannustaisi useampia kansalaisia sijoittamaan. Vaikutustenarvioinnissa todetaan, että näistä uudistuksista aiheutuu rahoitusalalle jonkin verran lisäkustannuksia. Näiden kustannusten määrä on esitetty vaikutustenarvioinnossa.

Vaikutustenarviointia on tarkistettu sääntelyntarkastelulautakunnan huomautusten huomioon ottamiseksi. Keskeiset parannukset voidaan tiivistää seuraavasti:

Lopullisessa tekstissä on selitetty paremmin ja perusteltu tietojen avulla taloudellista tilannetta, joka on ongelman laajuuden ja sillä vähittäisrahoituspalveluihin olevien vaikutusten taustalla. Kuluttajille aiheutuva haitta on selitetty paremmin samoin kuin ongelmat, jotka nyt korostavat tarvetta ryhtyä kiireellisiin toimiin. Lopullisessa tekstissä keskeisiä toimenpidevaihtoehtoja ja rinnakkaistoimenpiteitä käsitellään yksityiskohtaisemmin myös toimintavaihtoehtojen tiettyjen osatekijöiden osalta.

Tekstiin on sisällytetty lisää määrällisiä tietoja ja analyysejä. Parhaaksi arvioidun vaihtoehtopaketin kustannusten ja hyötyjen yleistä esitystapaa on parannettu. Lisäksi esitetään arvioita kannustinkiellon ja vastinetta rahalle -toimenpiteiden vaikutuksista. Tietojen julkistamiseen liittyvien toimenpiteiden kvantifiointia koskevat rajoitukset selitetään yksityiskohtaisemmin. Lisäksi lopullisessa tekstissä käsitellään perusteellisemmin laadullisia taloudellisia vaikutuksia, kuten sitä, miten tietyt toimenpiteet liittyvät toisiinsa. Liitteisiin on myös lisätty pk-yritystesti.

Rinnakkaistoimenpiteiden osalta, jotka edistävät havaittujen ongelmien ratkaisemista pääasiallisten toimenpiteiden lisäksi, lopulliseen tekstiin on lisätty uusi taulukko, jossa esitetään liitteessä arvioitavat rinnakkaistoimenpiteet sekä niiden tavoite ja ongelma, joka niillä pyritään ratkaisemaan. Tekstissä selitetään myös, miten rinnakkaistoimenpiteet vaikuttavat parhaiksi arvioituihin vaihtoehtoihin ja saavat aikaan synergiavaikutuksia. Tekstiin on lisätty kohta, jossa hahmotellaan vaihtoehtoista toimenpidevaihtoehtojen yhdistelmää, johon ei sisältynyt kannustinkieltoa. Kohdassa selitetään myös, miksi kannustinkieltoa ei otettu käyttöön.

Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotetulla direktiivillä parannetaan sääntelyn toimivuutta ja yksinkertaistetaan sääntelykehystä seuraavalla tavalla:

Sillä poistetaan Solvenssi II -direktiivin, vakuutustuotteiden tarjoamisesta annetun direktiivin ja PRIIP-tuotteiden välisiä epäjohdonmukaisuuksia ja päällekkäisyyksiä, jotka koskevat vaatimuksia tietojen antamisesta asiakkaille vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista, mikä voi hyödyttää vakuutusyrityksiä ja vakuutusedustajia samalla, kun säilytetään korkea vähittäissijoittajien suoja.

Siinä otetaan käyttöön rahoitusmarkkinadirektiiviin sisältyviä sääntelyhelpotuksia niille sijoittajille, joilla on asianmukainen tietämys, kokemus ja tappionsietokyky. Tämän ansiosta tällaisten sijoittajien tietokuormitus vähenee ja tuotteiden kehittäjät ja jakelijat voivat käyttää resurssejaan tehokkaammin.

Digitaalisen valmiuden osalta tietojen julkistamista ja markkinointia yksityisasiakkaille koskevia säännöksiä mukautetaan digitaaliseen käyttöön soveltuviksi varmistamalla, että sähköinen muoto on oletusarvona, selventämällä, miten tuotetiedot olisi esitettävä digitaalisessa ympäristössä, ja ottamalla käyttöön uusia markkinointiviestintään, myös sosiaalisen median ja muiden digitaalisten kanavien kautta tapahtuvaan viestintään, liittyviä suojatoimia.

Toisaalta valvontaan liittyvästä raportoinnista, joka koskee arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen laatimia vastinetta rahalle -vertailuarvoja, aiheutuu ylimääräisiä hallintokustannuksia. Tästä velvoitteesta aiheutuu kertaluonteisia kustannuksia ja juoksevia kustannuksia sekä kehittäjille että jakelijoille 32 .

Perusoikeudet

Ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti elinkeinovapaus (16 artikla) ja kuluttajansuoja (38 artikla). Ehdotuksella voidaan puuttua yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista (7 artikla) ja henkilötietojen suojaa (8 artikla) koskeviin oikeuksiin laajentamalla vähittäissijoittajien asianmukaisuuden arviointiin tarvittavia henkilötietoryhmiä ja edellyttämällä, että sijoitusmarkkinoinnin vaikuttajien henkilötietoja on säilytettävä, kun nämä vaikuttajat ovat luonnollisia henkilöitä. Ehdotus on kuitenkin välttämätön ja oikeasuhteinen kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi 52 artiklan mukaisesti.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella odotetaan olevan talousarviovaikutuksia, koska arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan useita uusia tehtäviä.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen työmäärä edellyttää kuutta uutta kokoaikaista työntekijää, jotta viranomainen voi ottaa hoitaakseen rahoille saatavaa vastinetta mittaavien vertailuarvojen laatimiseen ja hallinnointiin sekä kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta saatujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn liittyvät tehtävät. Arvopaperimarkkinaviranomainen tarvitsee kolmen ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana myös 1,5 miljoonaa euroa lisärahoitusta toimintamenoihin kattamaan tietotekniikkakulut ja kustannukset, jotka liittyvät ulkopuolisilla tahoilla teetettäviin uusien kuluttajille suunnattujen tiedonantovälineiden kuluttajatesteihin sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöfoorumien perustamiseen ja hallinnointiin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen osalta nämä uudet tehtävät edellyttävät ajan kuluessa yhteensä kolmea kokoaikaista työntekijää, jotta se voi ottaa hoitaakseen vastinetta rahalle -vertailuarvojen laatimiseen ja hallinnointiin sekä kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta saatujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn liittyvät tehtävät. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tarvitsee myös 1,26 miljoonan euron lisämäärärahat toimintamenoihin kolmen ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana, jotta se voi saada pääsyn vaadittuihin tietoihin ja kattaa kustannukset, jotka liittyvät ulkoisilla toimijoilla teetettävään kuluttajatutkimukseen uusista kuluttajille suunnatuista tiedonantovälineistä sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöfoorumien perustamiseen ja hallinnointiin.

Ehdotuksen rahoitus- ja talousarviovaikutukset esitetään yksityiskohtaisesti tähän ehdotukseen liitetyssä rahoitusselvityksessä.

5.LISÄTIEDOT

Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Komissio seuraa edistymistä erityisten tavoitteiden saavuttamisessa ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin 8 jaksossa olevan indikaattoreiden ohjeellisen luettelon perusteella.

Komissio arvioi tämän ehdotuksen muutoksia seuraavan kerran viiden vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanosta paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti.

Tämä ehdotus ei edellytä toteuttamissuunnitelmaa.

Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

Selittäviä asiakirjoja ei pidetä tarpeellisina.

Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotuksen yleinen rakenne

Tämä direktiivejä muuttava koontidirektiivi koostuu viidestä pääjaksosta, joissa viitataan muutettaviin eri direktiiveihin. Ehdotuksen 1 artikla sisältää muutoksia rahoitusmarkkinadirektiiviin, kun taas 2 artiklassa ehdotetaan muutoksia vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin. Ehdotuksen 3 artikla sisältää muutoksia Solvenssi II -direktiiviin, kun taas 4 ja 5 artiklassa ehdotetaan muutoksia yhteissijoitusyrityksiä koskevaan direktiiviin ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettuun direktiiviin. Perusteluissa selitetään kyseisiin eri direktiiveihin ehdotetut muutokset aiheittain.

Tietojen julkistaminen: pyritään yksinkertaistamaan ja vähentämään vähittäissijoittajille esitettäviä tietoja

Ehdotus sisältää useita tietojen julkistamista koskevaan sääntelykehykseen tehtäviä parannuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa avoimuus vähittäissijoittajien kannalta ja antaa heille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Ehdotuksen 1 artiklan 12 kohdan f alakohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklaan uusi 5 c kohta ja 2 artiklan 20 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklaan uusi 5 kohta, joissa edellytetään, että sijoituspalveluyritysten sekä vakuutusmuotoisia vakuutustuotteita tarjoavien vakuutusedustajien ja -yritysten on esitettävä asianmukaiset riskivaroitukset kaikessa erityisen riskialttiita tuotteita koskevassa tiedotusaineistossa vähittäissijoittajien varoittamiseksi mahdollisiin taloudellisiin tappioihin liittyvistä erityisistä riskeistä. Ehdotuksen 1 artiklan 17 kohdan c alakohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin 69 artiklan 2 kohtaan uusi w alakohta ja 2 artiklan 6 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 12 artiklan 3 kohtaan uusi q alakohta, joissa todetaan, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä riskivaroitusten käytöstä erityisen riskialttiiden tuotteiden yhteydessä. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan valtuudet laatia ohjeita, joissa määritetään erityisen riskialttiiden rahoitustuotteiden käsite, sekä teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa täsmennetään tällaisten riskivaroitusten sisältö ja muoto (ehdotuksen 1 artiklan 12 kohta, uusi 5 c alakohta rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklaan ja 2 artiklan 20 kohta, uusi 5 kohta vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklaan).

Ehdotuksen 1 artiklan 12 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklaan uusi 5 c kohta ja 2 artiklan 20 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklan uusi 5 kohta, joissa arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan valtuudet määrätä sijoituspalveluyritykset, vakuutusyritykset ja -edustajat käyttämään riskivaroituksia kuultuaan ensin asianomaista toimivaltaista viranomaista tai asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Niillä on tähän valtuudet, jos epäillään, että riskivaroitusten käytöllä (tai sen puuttumisella) voi olla olennainen vaikutus sijoittajansuojaan.

Ehdotuksen 2 artiklan 15 kohdassa lisätään vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 23 artiklaan uusi säännös (23 artiklan uusi 1 kohta), joka mahdollistaa tietojen julkistamisen oletusarvoisesti digitaalisessa muodossa rahoitusmarkkinadirektiivin nojalla jo olemassa olevan velvoitteen mukaisesti. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin vakuutustuotteisiin, eikä se siten rajoitu ainoastaan vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin. Ehdotuksen 1 artiklan 12 kohdan g alakohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklaan uusi 5 b kohta ja 2 artiklan 15 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 23 artiklaan uusi 4 kohta, joissa arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan valtuudet laatia tietojen julkistamista sähköisessä muodossa koskevat ohjeet.

Ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 24 b artikla, jossa säännellään yksinomaan tietoja, jotka sijoituspalveluyritysten on julkistettava kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista. Osa rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklan 4 kohdan mukaisista nykyisistä kuluja ja veloituksia koskevista säännöksistä siirretään rahoitusmarkkinadirektiivin 24 b artiklan 1 kohtaan. Lisäksi rahoitusmarkkinadirektiivin 24 b artiklassa säädetään tällaisten kuluja, liitännäisiä veloituksia ja kolmansien osapuolten maksuja koskevien tietojen esittämistavan yhtenäistämisestä. Siinä edellytetään erityisesti kolmansien osapuolten maksujen osalta, että niiden tarkoitus selitetään ja niiden vaikutus odotettavissa oleviin tuottoihin kvantifioidaan vakiomuotoisella ja ymmärrettävällä tavalla. Ehdotuksen 2 artiklan 20 kohdassa muutetaan vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklaa, jotta voidaan parantaa ja täydentää jo olemassa olevia säännöksiä, jotka koskevat ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoamisessa. Samalla siinä lisätään vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklan 1 kohtaan vaatimus ilmoittaa tiedot kaikista kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista sekä näiden vaikutuksesta odotettavissa oleviin tuottoihin.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on rahoitusmarkkinadirektiivin 24 b artiklan 2 kohdan ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklan 4 kohdan nojalla laadittava luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka perustuvat aiempiin kuluttajatutkimuksiin ja joissa vahvistetaan muoto ja terminologia, joita yritysten olisi käytettävä antaessaan rahoitusmarkkinadirektiivin mukaisia kuluja ja veloituksia koskevia tietoja ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisia ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja.

Rahoitusmarkkinadirektiivin uuden 24 b artiklan 4 ja 5 kohta sekä vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklan 2 ja 3 kohtaan tehdyt lisäykset sisältävät vaatimuksen, jonka mukaan sijoituspalveluyritysten sekä vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavien vakuutusyritysten ja -edustajien on annettava kaikille yksityisasiakkaille vuotuinen selvitys, jossa esitetään muun muassa tiedot kuluista ja veloituksista, mukaan lukien kolmansien osapuolten maksuista, sekä tuloksesta. Niissä vahvistetaan myös tarjottujen sijoitustuotteiden osalta vuotuiseen selvitykseen sisällytettäviä tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Ottaen huomioon usein eläketarkoituksiin käytettävien vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden pitkän aikavälin luonteen vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että näitä tuotteita koskeviin vuotuisiin selvityksiin sisällytetään lisätietoja, kuten mukautettuja yksilöllisiä ennusteita odotetusta tuloksesta sopimusperusteisen tai suositellun sijoitusajan päättyessä (f alakohta).

Lisäksi muutosdirektiivin 3 artiklan 3 ja 5 kohdassa säädetään Solvenssi II -direktiivin 183, 184 ja 185 artiklan kumoamisesta. Direktiivin 2 artiklan 11–13 kohdassa nykyaikaistetaan nämä ennen sopimuksen tekoa tai sen jälkeen annettavia pakollisia tietoja koskevat vaatimukset samoin kuin tietyt liiketoiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset, ja ne siirretään (Solvenssi II -direktiivistä) vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin muuttamalla sen 18 ja 20 artiklaa ja 29 artiklan 3 kohtaa. Vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin ehdotetussa uudessa 20 artiklan 8 a kohdassa säädetään muita henkivakuutustuotteita kuin vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevasta vakiomuotoisesta vakuutusta koskevat tiedot sisältävästä asiakirjasta. Tämä uusi käyttäjäystävällinen asiakirja täydentää jo olemassa olevaa vahinkovakuutustuotteisiin liittyvää vakuutusta sisältävät tiedot koskevaa asiakirjaa ja vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin liittyvää PRIIP-tuotteiden avaintietoasiakirjaa. Erityisesti 2 artiklan 11–13 kohdassa muutetaan kaikkia vakuutustuotteita koskevia vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin sisältyviä vaatimuksia, joten niitä ei sovelleta ainoastaan vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin (erityisesti EU:n vähittäissijoitusstrategian soveltamisalalla). Näin vältetään tietojen julkistamista koskevien sääntöjen pirstaleisuus, koska niitä sovelletaan sekä kaikkiin vakuutustuotteisiin että vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin.

Vähittäissijoittajien suojeleminen harhaanjohtavalta markkinointiviestinnältä ja -käytännöiltä, joissa korostetaan hyötyjä mutta vähätellään riskejä

Ehdotuksessa otetaan käyttöön useita uusia säännöksiä, joilla puututaan ainoastaan hyötyjä korostavaan epätasapainoiseen tai harhaanjohtavaan markkinointiviestintään liittyviin riskeihin ja selvennetään sijoituspalveluyritysten ja vakuutusten tarjoajien velvollisuuksia markkinointiviestinnän suhteen, myös käytettäessä digitaalisia kanavia ja kolmansia osapuolia.

Ehdotuksen 1 artiklan 3 kohdassa ja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin 4 artiklan 1 kohtaan uusi 66 ja 67 alakohta ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan uusi 20 ja 21 alakohta, joissa määritellään markkinointiviestintä ja markkinointikäytännöt.

Ehdotuksen 1 artiklan 7 kohdassa muutetaan rahoitusmarkkinadirektiivin 9 artiklan 3 kohtaa sisällyttämällä siihen vaatimus, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksillä on oltava markkinointiviestintää ja -käytäntöjä koskevat toimintaperiaatteet, jotka sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen olisi määriteltävä ja hyväksyttävä ja joita sen olisi valvottava.

Ehdotuksen 1 artiklan 8 kohdan c alakohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin 16 artiklaan uusi 3 a kohta, johon sisällytetään vaatimus, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksillä on oltava käytössä tehokkaat toiminta- ja hallintojärjestelyt sen varmistamiseksi, että kaikkia 24 c artiklan ja siihen liittyvien delegoitujen säädösten mukaisia markkinointiviestintää ja -käytäntöjä koskevia velvoitteita noudatetaan.

Koska vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä ei säädetä vakuutusedustajia koskevista yksityiskohtaisista toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista, tällaista erityistä toiminnan järjestämistä koskevaa vaatimusta ei voitu ottaa käyttöön vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin perusteella.

Ehdotuksen 1 artiklan 12 kohdan b alakohdassa muutetaan rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklan 2 kohtaa edellyttämällä, että rahoitusvälineitä kehittävät sijoituspalveluyritykset varmistavat, että kyseisten rahoitusvälineiden jakelustrategia on yksilöidyn kohdemarkkinan mukainen myös kaiken markkinointiviestinnän ja kaikkien markkinointikäytäntöjen osalta.

Ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 24 c artikla ja 2 artiklan 18 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin uusi 26 a artikla, joissa säädetään sijoituspalveluyrityksiä ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavia vakuutusyrityksiä ja -edustajia koskevista markkinointiviestintään ja markkinointikäytäntöihin liittyvistä velvoitteista. Uusiin artikloihin sisältyy velvoite yksilöidä markkinointiviestintä selkeästi ja varmistaa, että se osoitetaan asianmukaisesti sille sijoituspalveluyritykselle, vakuutusyhtiölle tai vakuutusedustajalle, jonka toimesta tai puolesta sitä toteutetaan. Sijoitustuotteen tai -palvelun olennaiset ominaisuudet olisi myös esitettävä selkeästi kaikessa markkinointiviestinnässä. Markkinointiviestintää ja -käytäntöjä olisi myös laadittava, suunniteltava ja tarjottava tasapuolisella, selkeällä ja harhaanjohtamattomalla tavalla, ja niiden olisi esitettävä riskit ja hyödyt tasapuolisesti sekä oltava tarkoituksenmukaisia niiden kohteena olevalle sijoittajien ryhmälle. Tässä ehdotuksessa siirretään komissiolle valta antaa delegoitu säädös, jossa määritetään kyseiset olennaiset ominaisuudet ja asianmukaista mallia koskevat edellytykset.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 24 c artiklan 4 kohdassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 26 a artiklan 4 kohdassa säädetään markkinointiviestinnän sisältöä ja käyttöä koskevasta vastuunjaosta sijoitustuotteiden ja vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden kehittäjien ja jakelijoiden välillä.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 24 c artiklan 5 kohdassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 26 a artiklan 5 kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että yritysten hallintoelimet saavat rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaiset vuotuiset raportit markkinointiviestinnän ja markkinointikäytäntöjä koskevien strategioiden käytöstä, markkinointiviestintää ja markkinointikäytäntöjä koskevien velvoitteiden noudattamisesta sekä ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista ja ehdotetuista ratkaisuista.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 24 c artiklan 7 kohdassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 26 a artiklan 7 kohdassa nykyinen tietojen kirjaamista koskeva velvoite ulotetaan koskemaan kaikkea sijoituspalveluyritysten, vakuutusyhtiöiden ja vakuutusedustajien suoraan tai välillisesti toteuttamaa markkinointiviestintää. Velvoite on voimassa viisi vuotta, mutta toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä voimassaoloaikaa voidaan poikkeuksellisesti pidentää 7 vuoteen.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 24 c artiklan 6 kohdassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 26 a artiklan 6 kohdassa jäsenvaltioille asetetaan velvoite varmistaa, että kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet toteuttaa oikea-aikaisia ja tehokkaita toimia, jos edellä mainittuja velvoitteita ei noudateta.

Neuvonnassa esiintyvien vinoumien poistaminen: eturistiriidat, kannustimet ja tiukennetun asiakkaan etua koskevan arvioinnin käyttöönotto rahoitusmarkkinadirektiivissä ja vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä

Nykyiset säännöt, jotka koskevat kannustimien maksamisesta neuvonnan yhteydessä johtuvia eturistiriitoja, eroavat toisistaan rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin välillä. Ehdotuksen 1 artiklan 12 ja 13 kohdassa muutetaan rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklaa ja lisätään siihen uusi 24 a artikla, kun taas 2 artiklan 20 ja 21 kohdassa muutetaan vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 artiklaa ja lisätään siihen uusi 29 a artikla. Ne kattavat vastaavasti sijoituspalveluyritysten ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavien vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien velvoitteet, jotka liittyvät kannustimien maksamiseen.

Sen lisäksi, että rahoitusmarkkinadirektiivissä säilytetään nykyiset riippumattomaan neuvontaan ja salkunhoitoon liittyvät kannustinkiellot, rahoitusmarkkinadirektiivin 24 a artiklan 2 kohdassa kielletään kehittäjien jakelijoille maksamat kannustimet, jotka liittyvät toimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen tai toimeksiantojen toteuttamiseen vähittäisasiakkaille tai niiden puolesta. Nämä kaksi sijoituspalvelua kattavat execution-only-myynnin eli pelkän toimeksiantojen toteuttamisen, jossa sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan välillä ei ole neuvontasuhdetta. Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 a artiklan 1 kohdassa kielletään vastaavasti kehittäjien tarjoajille maksamat kannustimet, jotka liittyvät vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden ilman neuvontaa tapahtuvaan myyntiin, ja näin ollen kiellon soveltamisala on sama. Tällainen osittainen kielto poistaisi yrityksiltä kannustimet antaa enemmän painoarvoa tietyille tuotteille tuotetarjonnassaan ja hyödyttäisi vähittäissijoittajia, jotka sijoittavat pelkkien toteutuspalvelujen kautta, koska ne välttyisivät kannustimien maksamisesta aiheutuvilta veloituksilta.

Erityisesti rahoitusmarkkinadirektiivin yhteydessä nykyisiä poikkeuksia kannustimien kieltoihin sovellettaisiin edelleen kieltoon, joka koskee pelkkiin toteuttamispalveluihin liittyviä kannustimia (esimerkiksi maksut tai edut, jotka mahdollistavat sijoituspalvelujen tarjoamisen tai ovat sen kannalta välttämättömiä, tutkimukseen liittyvät maksut jne.). Vähäiset ei-rahalliset edut, joiden arvo on enintään 100 euroa tai jotka ovat määrältään ja luonteeltaan sellaisia, että niiden ei voida katsoa heikentävän velvollisuutta toimia vähittäissijoittajan edun mukaisesti, ovat myös sallittuja, jos niistä ilmoitetaan selkeästi. Koska sijoitusneuvonta voidaan lisäksi yhdistää toimeksiantojen toteuttamiseen ja toimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen liittyviin palveluihin sijoitusneuvonnan ollessa pääasiallinen palvelu, rahoitusmarkkinadirektiivin 24 a artiklassa selvennetään, että toimeksiantojen toteuttamispalveluihin ja toimeksiantojen vastaanottamis- ja välittämispalveluihin liittyviä kannustimia koskevaa kieltoa ei sovelleta tilanteisiin, joissa sijoituspalveluyritykset antavat samalle asiakkaalle neuvontaa yhdestä tai useammasta kyseisen neuvonnan piiriin kuuluvasta liiketoimesta. Kannustimien kieltoa ei myöskään sovelleta liikkeeseenlaskijalta sijoitus- ja merkintäpalveluista saatuihin tai maksettuihin palkkioihin tai korvauksiin. Sen varmistamiseksi, että jälkimmäisessä poikkeuksessa keskitytään välineisiin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä liikkeeseenlaskijoiden varainhankintakyvyn kannalta, tällaista poikkeusta ei pitäisi soveltaa välineisiin, jotka katsotaan vähittäismarkkinoille tarkoitetuiksi paketoiduiksi sijoitustuotteiksi.

Neuvontaan perustuvaa myyntiä varten otetaan käyttöön tarkistetut suojatoimet, joilla jakelija velvoitetaan varmistamaan, että kannustimien maksaminen tai vastaanottaminen ei heikennä sen velvollisuutta toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa edun mukaisesti, ja ilmoittamaan asiakkaille kannustimien olemassaolo, luonne ja määrä.

Erityisesti vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin osalta 2 artiklan 22 kohdan d alakohta vahvistaa 30 artiklan 5 b kohdan mukaiseen neuvontaan liittyviä suojatoimia, ja siinä tehdään ero riippumattoman ja muun kuin riippumattoman neuvonnan välillä rahoitusmarkkinadirektiivin mukaisesti, mikäli vakuutusedustajat haluavat esittää neuvonsa riippumattomana. Tämä tapahtuu tekemällä riippumaton neuvonta jäsenvaltioissa pakolliseksi vapaaehtoisuuden sijaan ja kieltämällä riippumattomaan neuvontaan liittyvien kannustimien vastaanottaminen tai tarjoaminen. Tällainen kielto ei kuitenkaan saisi estää vakuutusedustajia tarjoamasta neuvontaa, johon ne voivat saada kannustimia, edellyttäen, että neuvontaa ei esitetä riippumattomana ja että vähittäisasiakkaille ilmoitetaan kannustimista sovellettavien avoimuusvaatimusten mukaisesti. Kun otetaan huomioon vakuutusten tarjontarakenteiden moninaisuus jäsenvaltioissa, se ei myöskään saisi estää vakuutusedustajia, jotka eivät ole vakuutusyrityksen palveluksessa tai sopimussuhteessa siihen mutta jotka saavat kannustimia, esittäytymästä tiettyyn vakuutusyritykseen sitoutumattomiksi.

Lisäksi 1 artiklan 12 kohdan a alakohdassa ehdotetaan muutoksia rahoitusmarkkinadirektiivin 24 artiklan 1 a kohtaan, ja 2 artiklan 21 ja 22 kohdassa lisätään vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin uusi 29 b artikla ja muutetaan sen 30 artiklaa neuvonnan laadun parantamiseksi. Näillä muutoksilla lisäksi vahvistetaan sijoituspalveluyritysten, vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien velvoitetta toimia asiakkaidensa edun mukaisesti ottamalla käyttöön uusi arviointi, johon sisältyy selkeät perusteet ja jota sovelletaan sekä rahoitusmarkkinadirektiivissä että vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä (arviointi korvaa nykyisen rahoitusmarkkinadirektiiviin sisältyvän laadun parantamiseen tarkoitetun arvioinnin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin ”ei haittaa” -arvioinnin). Voidakseen toimia asiakkaidensa edun mukaisesti rahoitusneuvojien on vähintään i) perustettava neuvonsa asianmukaisen rahoitustuotevalikoiman arviointiin, ii) suositeltava kustannustehokkainta rahoitustuotetta sopivien rahoitustuotteiden valikoimasta ja iii) tarjottava vähintään yhtä rahoitustuotetta ilman lisäominaisuuksia, jotka eivät ole tarpeen asiakkaan sijoitustavoitteiden saavuttamiseksi ja joista aiheutuu lisäkustannuksia, jotta vähittäissijoittajille voidaan esittää harkittavaksi myös vaihtoehtoisia ja mahdollisesti edullisempia vaihtoehtoja. Vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavien vakuutusyritysten ja -edustajien on lisäksi varmistettava, että tuotteeseen sisältyvä vakuutusturva vastaa asiakkaan vakuutusta koskevia vaatimuksia ja tarpeita.

Edellä mainitut eturistiriitojen hallintaa koskevat suojatoimet korvaavat nykyiset suojatoimet, jotka mahdollistavat kannustimien maksamisen tai vastaanottamisen siinä määrin kuin ne parantavat palvelun laatua rahoitusdirektiivin mukaisesti tai niillä ei ole haitallisia vaikutuksia vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisesti.

Ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdassa ja 2 artiklan 21 kohdassa ehdotetaan rahoitusmarkkinadirektiivin 24 a artiklan 8 kohtaan ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 29 a artiklan 6 kohtaan uudelleentarkastelulauseketta, jonka mukaan Euroopan komission on arvioitava kolmansien osapuolten maksujen vaikutukset vähittäissijoittajasegmenttiin kolmen vuoden kuluttua siitä, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan määrittää, ovatko kolmansien osapuolten maksuista mahdollisesti aiheutuvat eturistiriidat vähentyneet.

Tuotehallintasääntöjen muuttaminen sen varmistamiseksi, ettei veloiteta kohtuuttomia kustannuksia ja että tuotteet tuottavat vähittäissijoittajille vastinetta rahalle

Tuotehallintasääntöjen vahvistamiseksi ja hinnoittelumenettelyjen sääntelemiseksi sekä sellaisten tuotteiden tarjonnan rajoittamiseksi, jotka tuottavat vähittäissijoittajille heikon tai olemattoman vastineen rahalle, 1 artiklan 9 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 16 -a artikla ja 2 artiklan 16 kohdassa muutetaan vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklaa. Ehdotettuja muutoksia sovelletaan PRIIP-tuotteisiin ja vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin sekä tuotteen kehittäjän että jakelijan tasolla. Ehdotuksen 4 artiklan 1 kohta ja 5 artiklan 1 kohta vahvistavat myös hinnoittelumenettelyä, jonka tarkoituksena on määritellä yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen kustannusrakenne ja tarkistaa sitä, muuttamalla yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 14 artiklaa ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 12 artiklaa.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 16 artiklan 3 kohtaan sisältyvät nykyiset tuotehallintaa koskevat sääntelykehykset siirretään, ja niitä täydennetään lisäksi kehittäjille asetettavilla uusilla vaatimuksilla, joiden mukaan niiden on vahvistettava hinnoittelumenettely, joka mahdollistaa kaikkien kulujen ja veloitusten yksilöimisen ja kvantifioinnin sekä sen arvioimisen, heikentävätkö tällaiset kulut ja veloitukset vastinetta, joka tuotteesta odotetaan saatavan (rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 1 kohta ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 1 kohta).

PRIIP-tuotteiden osalta hinnoittelumenettelyä vahvistetaan, jotta kulut ja veloitukset voidaan ottaa paremmin huomioon. Tähän sisältyy vaatimus olla hyväksymättä asiaankuuluvasta vertailuarvosta poikkeavia tuotteita, ellei kehittäjä pysty osoittamaan, että kulut ja veloitukset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia (rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 1 kohta ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 2 kohta). Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin osalta saavutetaan sama vaikutus 14 artiklan uudella 1 a – 1 e kohdalla ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin osalta 12 artiklan uudella 1 a – 1 e kohdalla. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan valtuudet laatia, asettaa julkisesti saataville ja säännöllisesti päivittää kuluja ja tuloksia koskevia vertailuarvoja, joihin kehittäjien on verrattava tuotteitaan ennen niiden tarjoamista markkinoilla (rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 9 kohta, vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 8 kohta, yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 14 artiklan 1 f kohta ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 12 artiklan 1 f kohta).

Vertailuarvojen laatimisen helpottamiseksi otetaan käyttöön kehittäjiä ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia koskevat raportointivaatimukset, joiden mukaan PRIIP-tuotteiden kuluja, veloituksia ja tuloksia koskevat tiedot on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle (rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 2 kohta, vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 4 kohta, yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 20 a artikla ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 24 artiklan 2 kohta). Tällaisten tietojen vastaanottaminen arvopaperimarkkinaviranomaisessa ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisessa on keskeinen osa vastinetta rahalle -lähestymistapaa. Ilman tällaisia tietoja ne eivät pystyisi laatimaan ja tarkentamaan luotettavia vertailuarvoja, joihin sijoitustuotteiden mahdollista vastinetta rahalle voidaan verrata. Tietokokonaisuuksien olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava olemassa oleviin tietojen julkistamisvelvoitteisiin, jotta voitaisiin rajoittaa mahdollisimman paljon uusista raportointivaatimuksista aiheutuva kustannuksia ja välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä.

Samoin kuin tuotteiden kehittäjille myös jakelijoille asetetaan uusi vaatimus, jonka mukaan niiden on kvantifioitava jakelukustannukset ja tehtävä yleinen hinta-arviointi kuluja ja tuloksia koskevien asiaankuuluvien vertailuarvojen perusteella ottaen huomioon kehittäjien omat arvioinnit (rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 4 kohta ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 5 kohta).

Rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 5 kohdassa asetetaan myös jakelijoille raportointivaatimus, jonka mukaan niiden on ilmoitettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle PRIIP-tuotteiden jakelukustannuksista, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot neuvonnan ja kannustimien kuluista. Direktiivin 16 -a artiklan 6 kohdassa velvoitetaan muiden yritysten kuin sijoituspalveluyritysten kehittämien PRIIP-tuotteiden jakelijat tai yhteissijoitusyritysten tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen kehittäjät ilmoittamaan kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle tiedot PRIIP-tuotteiden kuluista, veloituksista ja tuloksista.

Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden yhteydessä raportointivaatimukset kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle keskitetään kehittäjän tasolle, koska vakuutusyrityksillä on yleensä täysi määräysvalta asiakkaalta veloitettavien kulujen, myös tarjoamiskustannusten, osalta. Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoajien on hinnoittelumenettelynsä yhteydessä myös tarkistettava, onko tarjoajien tasolla kustannuksia, joita ei oteta huomioon kehittäjän hinnoittelumenettelyssä. Jos näin on, niiden on ilmoitettava asiasta välittömästi kehittäjälle, jotta kustannukset voidaan sisällyttää keskitettyyn hinnoittelu- ja raportointimenettelyyn kehittäjän tasolla.

Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 7 kohdassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 7 asetetaan sijoituspalveluyrityksille, vakuutusyrityksille ja vakuutusedustajille vaatimus pitää kirjaa arvioinneistaan sekä kehittäjän että jakelijan ja tarjoajan tasolla.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 8 kohdan mukaan yritykset, jotka sekä kehittävät että jakelevat sijoitustuotteita, voivat käyttää yhdennettyä hinnoittelumenettelyä.

Rahoitusmarkkinadirektiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden hinnoittelumenettelyn olisi katettava myös strukturoidut talletukset. Koska nämä ovat kuitenkin periaatteessa räätälöityjä tuotteita, vertailuarvojen kehittäminen olisi liian monimutkaista. Tämän vuoksi raportointivaatimuksia ei pitäisi soveltaa tähän PRIIP-tuotteiden ryhmään.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 9 kohdassa, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 24 artiklassa, yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 20 a artiklassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 8 kohdassa annetaan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle valtuudet laatia ja asettaa julkisesti saataville vertailuarvoja, jotka perustuvat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamiin kuluja ja tuotteiden tuloksia koskeviin tietoihin. Vertailuvälineenä toimivien vertailuarvojen pitäisi tehdä hinnoittelumenettelystä objektiivisempi sekä kehittämis- että jakelutasolla. Asianomaisesta vertailuarvosta poikettaessa olisi otettava käyttöön olettama, jonka mukaan kulut ja veloitukset ovat liian korkeita ja tuote ei tuota vastinetta rahalle, ellei toisin voida osoittaa. Vertailuarvoihin vertailu olisi katsottava lisätoimenpiteeksi, joka olisi suoritettava hinnoittelumenettelyssä ja jonka pitäisi perustua saatavilla olevaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon. Se, että tuotteen kannalta merkityksellisenä pidettävää vertailuarvoa ei ole saatavilla, ei vapauta kehittäjää tai jakelijaa velvollisuudesta osoittaa, että kulut ja veloitukset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 11 ja 12 kohdassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 9 ja 10 kohdassa annetaan komissiolle, arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle valtuudet käynnistää tekninen pohjatyö asiaankuuluvien vertailuarvojen luomiseksi. Tähän pohjatyöhön kuuluu delegoitu säädös, jonka komissio valmistelee määrittääkseen vertailuarvojen laatimismenetelmät ja perusteet, jotka olisi otettava huomioon, kun perustellaan ja osoitetaan kulujen ja maksujen oikeasuhteisuus. Pohjatyöhön sisältyy myös arvopaperimarkkinaviranomaiselle (rahoitusmarkkinadirektiivin 16 -a artiklan 12 kohta) ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle (vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 25 artiklan 10 kohta) annettava valtuutus laatia teknisiä sääntelystandardeja, joissa määritellään tietokokonaisuudet, tietoja koskevat vaatimukset ja eri raportointivaatimuksiin liittyvät järjestelyt.

Rahoitusmarkkinadirektiivin uusi 16 -a artikla sisältää tuotehallintaa koskevia säännöksiä, ja 16 a artikla sisältää päivitetyt ristiinviittaukset.

Ehdotuksen 4 artiklan 1 kohdassa muutetaan yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 14 artiklaa ja 5 artiklan 1 kohdassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 12 artiklaa sisällyttämällä myös niihin uusia säännöksiä sen varmistamiseksi, että kulut eivät ole aiheettomia. Aiheettomia kuluja koskevat säännökset sisältyvät tällä hetkellä yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin toisen tason säännöksiin sekä arvopaperimarkkinaviranomaista koskeviin kolmannen tason säännöksiin. Arvopaperimarkkinaviranomainen on korostanut, että aiheettomien kulujen alalla ei ole tapahtunut lähentymistä, koska ensimmäisellä tasolla ei ole määritelty selkeästi toisella tasolla tehtävää työtä eikä ole annettu siihen selkeää valtuutusta. Sen vuoksi yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 14 artiklan 1 a–1 f kohdassa ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 12 artiklan 1 a–1 f kohdassa määritellään edellytykset sille, että kulut katsotaan aiheellisiksi, ja vahvistetaan hinnoittelumenettelyä koskevat säännöt, joilla varmistetaan näiden edellytysten täyttyminen.

Soveltuvuutta ja asianmukaisuutta koskevien arviointien mukauttaminen vastaamaan paremmin vähittäissijoittajien tarpeita

Jotta voitaisiin selventää ja tarvittaessa tiukentaa vaatimuksia, joita jakelijoiden on noudatettava arvioidessaan suosituksen soveltuvuutta tai rahoitustuotteen asianmukaisuutta vähittäissijoittajalle, ehdotuksen 1 artiklan 14 kohdassa muutetaan rahoitusmarkkinadirektiivin 25 artiklaa ja 2 artiklan 22 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 30 artiklaa.

Ehdotuksessa asetetaan sijoituspalveluyrityksille sekä vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoaville vakuutusyrityksille ja vakuutusedustajille velvollisuus selittää arviointien tarkoitus asiakkaille selkeällä ja yksinkertaisella tavalla ja hankkia asiakkailta kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka voivat olla tarpeellisia ja oikeasuhteisia arviointien kannalta. Ehdotuksessa selvennetään, että vähittäissijoittajille on kerrottava vakiomuotoisten varoitusten avulla arvioinnin laatuun kohdistuvista seurauksista, jos he eivät toimita tarkkoja ja täydellisiä tietoja.

Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnit on tehtävä hyvissä ajoin ennen asianomaisen sijoituspalvelun tarjoamista tai ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova. Asiakkaille on toimitettava raportti soveltuvuuden arvioinnista riittävän ajoissa ennen liiketoimen toteuttamista, jotta asiakkaat voivat tarvittaessa pyytää ja saada lisäselvityksiä.

Salkun hajauttamisen tarve lisätään myös yhdeksi osatekijäksi, jota jakelijoiden on arvioitava harkitessaan tietyn tuotteen tai palvelun soveltuvuutta asiakkaalta saatujen tietojen perusteella, mukaan lukien tiedot olemassa olevista salkuista.

Riippumattoman ja halvemman neuvonnan edistämiseksi ehdotuksessa annetaan riippumattomille neuvojille mahdollisuus tarjota neuvontaa, joka on rajattu monipuolisiin, yksinkertaisiin ja kustannustehokkaisiin rahoitusvälineisiin. Näiden tuotteiden osalta jakelijat voivat tehdä soveltuvuutta koskevan arvioinnin, joka perustuu rajoitetumpiin tietoihin asiakkaista. Koska neuvonta on rajattu hyvin monipuolisiin ja yksinkertaisiin tuotteisiin, asiakkaiden tietämystä ja kokemusta ei tarvitse arvioida kuten ei myöskään heidän salkkunsa hajauttamista.

Jotta voidaan lisätä asianmukaisuuden arvioinnin merkityksellisyyttä ja vahvistaa vähittäissijoittajia epäasianmukaisilta sijoituksilta suojelevia suojatoimia, asiakkaan tiedot, jotka edustajien on hankittava ja arvioitava, laajennetaan kattamaan myös kyky vastata tappioista kokonaan tai osittain ja riskinsietokyky. Jos asianmukaisuuden arviointi on kielteinen, edustaja voi toteuttaa liiketoimen ainoastaan asiakkaan nimenomaisesta pyynnöstä.

Sijoitusneuvojia koskevien korkeiden ammatillisten vaatimusten varmistaminen

Tarkistetuilla säännöillä pyritään vahvistamaan ja yhdenmukaistamaan rahoitusmarkkinadirektiivissä ja vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat sijoitusneuvojien tietämystä ja pätevyyttä. Ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdassa ja 2 artiklan 5 kohdassa ehdotetaan muutoksia rahoitusmarkkinadirektiivin 24 d artiklaan sekä vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 10 artiklaan ja liitteeseen I.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 24 d artiklaa muutetaan, ja erityisvaatimukset, joista nykyään määrätään arvopaperimarkkinaviranomaisen ohjeissa, lisätään rahoitusmarkkinadirektiivin uuteen liitteeseen V samoin kuin kestäviä sijoituksia koskeva lisätekijä. Vaatimusten täyttyminen on osoitettava hankkimalla todistus. Lisäksi rahoitusmarkkinadirektiivissä otetaan käyttöön jatkuvaa ammatillista koulutusta koskeva vähimmäisvaatimus vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin nykyisten vaatimusten mukaisesti. Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin liitteessä I asetettuja asiantuntemusta ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia tiukennetaan ja yhdenmukaistetaan samalla tavalla. Vaatimustenmukaisuus on osoitettava todistuksella. Lisäksi vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin osalta asiantuntemusta koskevat vaatimukset laajennetaan koskemaan kaikkia vakuutusedustajia, joten ne kattavat asiantuntemuksen kaikkien tarjottavien vakuutustuotteiden eikä pelkästään vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta.

Asiakkaiden luokittelu: ammattimaiseksi sijoittajaksi määrittelyä koskevien rajoitusten lieventäminen

Asiakkaiden asianmukaisemman luokittelun varmistamiseksi ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi tämän direktiivin liitteellä I muutetaan rahoitusmarkkinadirektiivin liitettä II, joka sisältää sellaisten asiakkaiden tunnistamisperusteet, joita voidaan pyynnöstä kohdella ammattimaisina sijoittajina. Muutoksiin sisältyy varallisuusperusteen alentaminen 500 000 eurosta 250 000 euroon ja asiaankuuluvaa koulutusta koskevan mahdollisen neljännen perusteen lisääminen. Muutoksilla annetaan myös oikeushenkilöille mahdollisuus siihen, että ne määritellään pyynnöstä ammattimaisiksi sijoittajiksi, jos ne täyttävät tietyt tasetta, nettoliikevaihtoa ja omia varoja koskevat perusteet. Vakuutusten tarjoamisesta annetussa direktiivissä ei tarvita tällaista erottelua, koska kaikkia vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita pidetään vähittäistuotteina, joten tällaista muutosta ei tehdä.

Valvonnan täytäntöönpanon tehostaminen

Pakettiin sisältyy myös toimenpiteitä, joilla tehostetaan valvonnan täytäntöönpanoa erityisesti digitaalisten kanavien kasvun ja rajatylittävän palvelujen tarjoamisen yhteydessä.

Ehdotuksen 1 artiklan 17 kohdassa tehdään muutoksia rahoitusmarkkinadirektiivin 69 artiklaan ja 2 artiklan 6 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 12 artiklan 3 kohtaan, jotta valvontaa suorittavat tahot voivat käyttää valvontavälineitä ja ryhtyä nopeasti toimiin harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen torjumiseksi (69 artiklan 2 kohdan k a alakohta), rajoittaa pääsyä verkkosivustoille, jotka vaarantavat sijoittajansuojan (69 artiklan 2 kohdan v alakohta), ja harjoittaa haamuasiointia (69 artiklan 2 kohdan c a alakohta). Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 12 artiklan 3 kohdassa esitetään yksityiskohtainen luettelo valtuuksista, jotka kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava tämän muutosdirektiivin mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi. Tällä toimenpiteellä vakuutusten tarjoamisesta annettu direktiivi saatetaan yhdenmukaisemmaksi rahoitusmarkkinadirektiivin kanssa ja parannetaan valvonnan tehokkuutta ja koordinointia sekä vahvistetaan vakuutustuotteita hankkivien asiakkaiden ja vähittäissijoittajien suojaa. Lisäksi 1 artiklan 4 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 5 a artikla ja 2 artiklan 24 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin uusi 35 a artikla, joissa toimivaltaisille viranomaisille asetetaan vaatimus ottaa käyttöön asianmukaiset menettelyt, joilla estetään luvattomien sijoituspalvelujen tai -toimien tarjoaminen, mukaan lukien siihen liittyvä markkinointi, ja perustaa tiedotuskanavia, joiden kautta sijoittajille voidaan ilmoittaa tällaisista palveluista ja toimista ja varoittaa heitä. Esimerkkinä voidaan mainita Euroopan valvontaviranomaisten verkkosivustoilla olevat varoitusluettelot.

Valvonnan täytäntöönpanon tehostamiseksi rajatylittävissä tapauksissa ehdotukseen sisältyvät seuraavat lisäykset ja muutokset:

Ehdotuksen 1 artiklan 16 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 35 a artikla ja 2 artiklan 4 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin uusi 9 a artikla, joissa otetaan käyttöön sijoituspalveluyritysten ja vakuutusten tarjoajien raportointi rajatylittävistä toimistaan. Näin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset sekä arvopaperimarkkinaviranomainen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen saavat paremman yleiskuvan rajatylittävän palvelujen tarjoamisen laajuudesta sisämarkkinoilla, pystyvät yksilöimään alat, joihin valvonnassa olisi keskityttävä ja joilla saatetaan tarvita tiiviimpää yhteistyötä, sekä kodifioimaan raportointia, jota jo suurelta osin toteutetaan Euroopan valvontaviranomaisten aloitteesta.

Ehdotuksen 1 artiklan 21 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 87 a artikla ja 2 artiklan 7 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin uusi 12 b artikla, joissa säädetään sellaisten yhteistyöfoorumien perustamisesta, jotka helpottavat tiiviimpää yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan valvontaviranomaisten välillä rajatylittävien kysymysten käsittelemissä. Niillä pyritään myös vahvistamaan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asemaa monimutkaisissa rajatylittävissä tapauksissa, joissa asianomaiset valvontaviranomaiset eivät pääse yhteiseen näkemykseen yhteistyöfoorumissa.

Rahoitusmarkkinadirektiivin 86 artiklassa ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiiviin 5, 8 ja 9 artiklassa säädetään jo mekanismista, jonka avulla vastaanottavat jäsenvaltiot voivat toteuttaa varotoimenpiteitä, jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei puutu asianmukaisesti haitalliseen toimintaan. Tämän muutosdirektiivin 1 artiklan 20 kohdassa ehdotetaan voimassa olevien säännösten muuttamista kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön nopeuttamiseksi ja edistämiseksi helpottamalla tietojenvaihtoa ja lieventämällä edellytyksiä, joiden perusteella vastaanottavan jäsenvaltion viranomainen voi ryhtyä toimiin (jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei toimi tai ei toimi asianmukaisesti). Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös suoraan viitata aloitteen tekevän vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen tekemiin havaintoihin, jos niiden alueella havaitaan samankaltaisia haitallisia toimia eikä kotijäsenvaltion viranomainen puutu niihin asianmukaisella tavalla. Ehdotuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään vastaavista muutoksista vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 5 artiklaan.

Ehdotuksen 1 artiklan 5 ja 6 kohdalla ja 2 artiklan 2 kohdalla pyritään lähentämään valvontaa yritysten toimilupien osalta muuttamalla rahoitusmarkkinadirektiivin 7 artiklan 3 kohtaa, 7 artiklan 3 a kohtaa ja 8 artiklaa sekä vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin 3 artiklan 5 kohtaa ja 3 artiklan 5 a kohtaa siten, että toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava keskitetysti tietoja arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle syistä, joiden vuoksi ne ovat evänneet tai peruuttaneet sijoituspalveluyrityksen toimiluvan tai vakuutusedustajan rekisteröinnin. Vastaavasti tämän direktiivin 1 artiklan 11 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin kaksi uutta kohtaa, 21 artiklan 3 kohta ja 21 artiklan 4 kohta, joissa selvennetään, että arvopaperimarkkinaviranomainen tai mikä tahansa vastaanottava jäsenvaltio voi pyytää kotijäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tarkistamaan, täyttääkö tietty yritys edelleen toimiluvan myöntämisedellytykset.

Finanssiosaamisen edistäminen

Ehdotuksen 1 artiklan 22 kohdassa lisätään rahoitusmarkkinadirektiiviin uusi 88 a artikla ja 2 artiklan 9 kohdassa vakuutusten tarjoamisesta annettuun direktiiviin uusi 16 a artikla sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot edistävät talousvalistusta koskevia toimenpiteitä kansallisella tasolla, jotta nykyiset ja mahdolliset vähittäissijoittajat voivat sijoittaa vastuullisesti.

2023/0167 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2014/65/EU ja (EU) 2016/97 muuttamisesta vähittäissijoittajien suojaa koskevien unionin sääntöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan ja 62 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 33 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Pääomamarkkinaunionin keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että kuluttajat voivat hyötyä täysimääräisesti pääomamarkkinoiden tarjoamista sijoitusmahdollisuuksista. Tätä varten kuluttajia on tuettava sääntelykehyksellä, joka antaa heille mahdollisuuden tehdä heidän tarpeitaan ja tavoitteitaan vastaavia sijoituspäätöksiä ja suojelee heitä asianmukaisesti sisämarkkinoilla. EU:n vähittäissijoitusstrategian toimenpidepaketilla pyritään korjaamaan havaitut puutteet.

(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2009/65/EY 34 , 2009/138/EY 35 , 2011/61/EU 36 , 2014/65/EU 37 ja (EU) 2016/97 38 on suunniteltu suojaamaan vähittäissijoittajia ja lisäämään heidän luottamustaan ja kykyään tehdä tärkeitä taloudellisia päätöksiä. Komission suorittamassa tämän sääntelykehyksen arviointityössä on havaittu useita merkittäviä ongelmia, kuten vähittäissijoittajien vaikeudet ymmärtää ja vertailla sijoitustarjouksia sellaisten asiakirjojen perusteella, jotka eivät ole riittävän oleellisia ja osallistavia, jotta ne helpottaisivat vähittäissijoittajien päätöksentekoa. Lisäksi komission työssä havaittiin viitteitä kasvaviin riskeihin, jotka liittyvät harhaanjohtaviin markkinointitietoihin ja -käytäntöihin, joita tarjotaan digitaalisten kanavien kautta, sekä tuotteiden kehittämis- ja jakelutavassa oleviin puutteisiin, joista voi aiheutua perusteettoman korkeita kustannuksia vähittäissijoittajille. Komission työssä kiinnitettiin huomiota myös sijoitusneuvonnassa olevista vinoumista aiheutuviin riskeihin.

(3)Kolmansien osapuolten maksuilla, kuten palkkioilla, provisioilla tai muilla rahallisilla tai ei-rahallisilla eduilla, joita muut henkilöt kuin asiakkaat maksavat sijoituspalveluyrityksille ja vakuutusyrityksille ja -edustajille tai joita ne saavat muilta henkilöiltä kuin asiakkailta ja joita kutsutaan myös kannustimiksi, on merkittävä asema vähittäissijoitustuotteiden jakelussa unionissa. Direktiiveihin (EU) 2014/65 ja (EU) 2016/97 sisältyvät eturistiriitojen hallintaan tarkoitetut nykyiset säännöt, mukaan lukien kannustimien maksamiseen liittyvät rajoitukset ja avoimuus, eivät ole osoittautuneet riittävän tehokkaiksi kuluttajille aiheutuvien haittojen lieventämisessä, ja ne ovat johtaneet vähittäissijoittajien suojan erilaiseen tasoon eri tuotesegmenteissä ja jakelukanavissa. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa edelleen sijoittajansuojaa koskevaa sääntelykehystä sen varmistamiseksi, että yksityisasiakkaiden etuja suojellaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Kun otetaan huomioon kannustimien täydellisen kieltämisen mahdolliset haittavaikutukset, on aiheellista soveltaa vaiheittaista lähestymistapaa ja ensin tiukentaa kannustimien maksamista ja vastaanottamista koskevia vaatimuksia, jotta voidaan puuttua mahdollisiin eturistiriitoihin ja varmistaa vähittäissijoittajien parempi suoja, ja toisessa vaiheessa tarkastella sääntelykehyksen tehokkuutta ja ehdottaa vaihtoehtoisia toimenpiteitä paremman sääntelyn sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kannustimien mahdollinen kieltäminen.

(4)Kuluttajille ilman neuvontaa tapahtuvaan myyntiin liittyvien kannustimien maksamisesta ja vastaanottamisesta aiheutuvien haittojen poistamiseksi on aiheellista kieltää tällaisten kannustimien maksaminen ja vastaanottaminen. Direktiivin (EU) 2014/65 tapauksessa tällainen kielto kattaisi toimeksiantojen toteuttamisen tai vastaanottamisen ja välittämisen ja direktiivin (EU) 2016/97 tapauksessa ilman neuvontaa tapahtuvan myynnin. Jotta vältyttäisiin rajoittamasta liikkeeseenlaskijoiden varainhankintamahdollisuuksia, kieltoa ei pitäisi soveltaa maksuihin, jotka liittyvät liikkeeseenlaskijalle tarjottuihin merkintä- ja sijoituspalveluihin, jos sijoituspalveluyritys tarjoaa myös toimeksiannon toteuttamispalvelua tai toimeksiannon vastaanotto- ja välittämispalvelua lopulliselle sijoittajalle. Lisäksi sijoitusneuvonta on usein yhdistetty toimeksiannon toteuttamis- tai vastaanotto- ja välityspalveluun. Tällaisissa tapauksissa, joissa pääasiallisena palveluna on sijoitusneuvonta, kieltoa ei pitäisi soveltaa sellaiseen toimeksiannon toteuttamis- tai vastaanotto- ja välityspalveluun, joka liittyy kyseisen neuvonnan kohteena olevan asiakkaan yhteen tai useampaan liiketoimeen. Vähäiset ei-rahalliset edut, joiden arvo on enintään 100 euroa tai jotka ovat määrältään ja luonteeltaan sellaisia, että niiden ei voida katsoa heikentävän velvollisuutta toimia vähittäissijoittajan edun mukaisesti, olisi myös sallittava siltä osin kuin niistä ilmoitetaan selkeästi.

(5)Jotta voidaan varmistaa, että vähittäisasiakkaita ei johdeta harhaan, on tärkeää säätää direktiivissä (EU) 2016/97, että direktiivin (EU) 2014/65 nykyisten sääntöjen mukaisesti vakuutusedustajat, jotka ilmoittavat asiakkailleen antavansa neuvontaa riippumattomasti, eivät saisi hyväksyä kannustimia tällaista neuvontaa vastaan. Tämä sääntö ei saisi estää asiakkaille neuvontaa tarjoavia vakuutusedustajia hyväksymästä kannustimia, jos neuvontaa ei esitetä riippumattomana, asiakkaille tiedotetaan kannustimista sovellettavien avoimuusvaatimusten mukaisesti ja noudatetaan muita oikeudellisia vaatimuksia, mukaan lukien vaatimusta toimia asiakkaan edun mukaisesti.

(6)Nykyiset kannustimien maksamisen tai vastaanottamisen edellytyksenä olevat suojatoimet, jotka direktiivin (EU) 2014/65 mukaisesti edellyttävät, että kannustin on suunniteltu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua tai että se ei direktiivin (EU) 2016/97 mukaisesti saisi vaikuttaa haitallisesti asiakkaalle tarjottavan palvelun laatuun, eivät ole olleet riittävän tehokkaita eturistiriitojen lieventämisessä. Sen vuoksi on aiheellista poistaa kyseiset perusteet ja ottaa käyttöön sekä direktiivissä (EU) 2014/65 että direktiivissä (EU) 2016/97 uusi yhteinen arviointi, jolla selvennetään, miten rahoitusneuvojien olisi sovellettava periaatetta toimia asiakkaan edun mukaisesti. Rahoitusneuvojien neuvonnan olisi perustuttava asianmukaiseen valikoimaan rahoitustuotteita. Määriteltyään asiakkailleen soveltuvat välineet rahoitusneuvojien olisi suositeltava heille samankaltaisista tuotteista kustannustehokkainta. Lisäksi rahoitusneuvojien olisi järjestelmällisesti suositeltava vähintään yhtä tuotetta, jolla ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita asiakkaan sijoitustavoitteen saavuttaminen ei välttämättä edellytä, jotta vähittäissijoittajille esitetään harkittavaksi myös vaihtoehtoisia ja mahdollisesti edullisempia vaihtoehtoja. Tällaisiin ominaisuuksiin voivat kuulua esimerkiksi rahastot, joiden sijoitusstrategiasta aiheutuu korkeampia kustannuksia, pääomatakuu ja suojaustekijöitä sisältävät strukturoidut tuotteet. Jos neuvojat päättävät myös suositella tuotetta, johon kuuluu asiakkaalle lisäkustannuksia aiheuttavia lisäominaisuuksia, niiden olisi nimenomaisesti perusteltava tällainen suositus ja ilmoitettava aiheutuvat lisäkustannukset. Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden yhteydessä neuvojien olisi myös varmistettava, että tuotteeseen sisältyvä vakuutusturva vastaa asiakkaan vakuutusta koskevia vaatimuksia ja tarpeita.

(7)Kannustimista ilmoittamista koskevia nykyisiä vaatimuksia olisi edelleen tiukennettava sen varmistamiseksi, että vähittäissijoittajat ymmärtävät kannustimien yleisen käsitteen, eturistiriidan mahdollisuuden ja kannustimien vaikutuksen kokonaiskustannuksiin ja odotettavissa oleviin tuottoihin.

(8)Jotta riippumatonta neuvontaa voitaisiin kehittää kohtuullisin kustannuksin, riippumattomille neuvojille pitäisi antaa mahdollisuus tarjota vähittäissijoittajille neuvontaa hyvin monipuolisista, yksinkertaisista ja kustannustehokkaista tuotteista, jotka perustuvat rajallisempiin soveltuvuuden arviointia varten kerättyihin tietoihin. Tällaisen neuvonnan kattavuus olisi ilmoitettava selkeästi vähittäissijoittajille hyvissä ajoin ennen neuvonnan antamista. Kun otetaan huomioon neuvottujen tuotteiden monipuolisuus, riippumattomia rahoitusneuvojia ei pitäisi vaatia hankkimaan asiakkailta heidän tietämystään ja kokemustaan tai heidän olemassa olevia salkkujaan koskevia tietoja eikä arvioimaan niitä.

(9)Näiden toimenpiteiden tehokkuuden arvioimiseksi komission olisi kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta ja kuultuaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista (jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’) laadittava kertomus kolmansien osapuolten maksujen vaikutuksista vähittäissijoituksiin, ja kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä ehdotuksia sääntelykehyksen vahvistamiseksi edelleen.

(10)Sijoitustuotteisiin ja vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin liittyvien kulujen ja veloitusten taso voi vaikuttaa merkittävästi sijoitusten tuottoon, mikä ei välttämättä aina ole ilmeistä vähittäissijoittajille. Sen varmistamiseksi, että tuotteet tarjoavat vähittäissijoittajille vastinetta rahalle, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että yrityksillä, joilla on direktiivin (EU) 2014/65 tai direktiivin (EU) 2016/97 nojalla lupa kehittää tai jaella sijoitustuotteita, on selkeät hinnoittelumenettelyt, joiden avulla kaikki vähittäissijoittajilta veloitettavat kustannukset voidaan yksilöidä ja kvantifioida ja jotka on suunniteltu varmistamaan, että sijoitustuotteisiin sisältyvät tai niiden jakeluun liittyvät kulut ja veloitukset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia tuotteen ominaisuuksiin, tavoitteisiin, strategiaan ja odotettavissa olevaan tulokseen nähden.

(11)Koska kehittäjä suunnittelee vähittäismarkkinoille tarkoitetun paketoidun sijoitustuotteen maksurakenteen, sen on arvioitava, ovatko sijoitustuotteisiin sisältyvät kulut ja veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jakelijoiden olisi näiden arviointien perusteella tehtävä samanlaisia arviointeja, jotta jakelukustannukset ja muut kulut, jotka eivät jo sisälly kehittäjän arvioon, otetaan lisäksi huomioon.

(12)Hinnoittelumenettelyn, joka toteutetaan sekä kehittäjän että jakelijan tasolla, olisi osana tuotehallintaa koskevaa sääntelykehystä vahvistettava nykyistä käsitettä, jonka mukaan tietylle kohdemarkkinalle tarkoitetut sijoitustuotteet olisi suunniteltava siten, että ne tuovat lisäarvoa kyseisille kohdemarkkinoille.

(13)Jotta hinnoittelumenettely olisi objektiivisempi ja kehittäjillä, jakelijoilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla olisi käytössään väline, joka mahdollistaa samaa tuotetyyppiä edustavien sijoitustuotteiden kustannusten tehokkaan vertailun, sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi laadittava vertailuarvoja, jotka perustuvat sijoitustuotteiden kuluja ja tuloksia koskeviin tietoihin ja jotka valmistajien ja jakelijoiden olisi otettava huomioon hinnoittelumenettelyissään. Jos vertailu asiaankuuluvaan vertailuarvoon osoittaa, että sijoittajille syntyvät kulut ja tulokset eivät ole vertailuarvon mukaisia, tuotetta ei pitäisi markkinoida vähittäissijoittajille, paitsi jos lisätesteissä ja -arvioinneissa on todettu, että tuote kuitenkin tarjoaa kohdemarkkinoille vastinetta rahalle, esimerkiksi silloin, kun tuote sisältää sellaisia ylimääräisiä erityispiirteitä, joita voitaisiin pitää merkityksellisinä tietylle sijoittajien ryhmälle, jolla on yksilöityjä erityistarpeita ja -tavoitteita, mutta joita ei ole otettu huomioon sen sijoitustuoteryhmän kuvauksessa, jota varten vertailuarvo on laadittu.

(14)Kehittäjien ja jakelijoiden avustamiseksi heidän arvioinneissaan komissiolle olisi annettava valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet, joita käytetään määritettäessä, ovatko kulut ja tulokset perusteltuja ja oikeasuhteisia.

(15)Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisivat laatia luotettaviin tietoihin perustuvia luotettavia vertailuarvoja, sijoitustuotteiden kehittäjiä ja jakelijoita olisi vaadittava ilmoittamaan tarvittavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille, jotka toimittavat ne edelleen arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Tietokokonaisuuksien olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava EU:n lainsäädännöstä johtuviin julkistamis- ja raportointivaatimuksiin, jotta uusista raportointivaatimuksista aiheutuva kustannuksia voitaisiin rajoittaa mahdollisimman paljon ja välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi laadittava tekniset sääntelystandardit, joissa määritetään ilmoitettavia tietoja koskevat tietokokonaisuudet, vaatimukset, menetelmät ja muodot.

(16)Tiettyjen rahoitusvälineiden kehittäjiin, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o 1286/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaisen paketoitujen vähittäistuotteiden määritelmän piiriin, ei saa soveltaa 16 -a artiklan 2 kohdassa säädettyä raportointivaatimusta eikä mitään muuta vastaavaa ilmoitusvelvollisuutta. Tällaisissa tapauksissa sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa tai suosittelee tällaisia rahoitusvälineitä, olisi ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtaiset tiedot näiden tuotteiden kuluista ja veloituksista sekä ominaisuuksista. Edellä mainitut tiedot kattavien raportointivaatimusten, jotka on vahvistettu yhteissijoitusyrityksiä koskevasta direktiivistä ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetusta direktiivistä koostuvassa sääntelypaketissa, olisi katsottava vastaavan toisiaan.

(17)Kun otetaan huomioon vähittäissijoitustuotteiden tarjonnan monipuolisuus, arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi laadittava vertailuarvoja aloittaen vähittäissijoittajien yleisimmin hankkimista sijoitustuotteista ja hyödyntäen asteittain ajan mittaan saatuja kokemuksia vertailuarvojen kattavuuden laajentamiseksi ja laadun parantamiseksi.

(18)Direktiivit 2009/65/EY ja 2011/61/EU edellyttävät, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritysten) rahastoyhtiöt toimivat pätevästi, varovasti ja huolellisesti hoitamiensa sijoitusrahastojen ja sijoittajiensa etujen mukaisesti. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden olisi sen vuoksi estettävä aiheettomien kulujen veloittaminen sijoitusrahastoilta ja niiden sijoittajilta. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä olisi vaadittava ottamaan käyttöön hyvin perusteltu hinnoittelumenettely, johon olisi sisällyttävä sijoitusrahastoilta tai niiden osuudenhaltijoilta suoraan tai välillisesti perittävien ja siten sijoittajien maksettaviksi tulevien kulujen yksilöinti, analysointi ja arviointi. Kulut olisi katsottava aiheellisiksi, jos ne ovat ennen sopimuksen tekoa annettujen yhteissijoitusyrityksiä ja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskevien asiakirjojen mukaisia, ovat välttämättömiä niiden toiminnalle ja sijoittajat vastaavat niistä oikeudenmukaisella tavalla.

(19)Yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen rahastoyhtiöiden olisi korvattava sijoittajille aiheettomasti veloitetut kulut, myös silloin, kun kulut on laskettu väärin sijoittajien haitaksi, ja ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille, sijoitusrahastojen ja niiden hoitajien tilintarkastajille sekä kyseisten rahastojen säilytysyhteisölle. Täytäntöönpanon edistämiseksi ja vähittäissijoittajien kannalta konkreettisten tulosten saavuttamiseksi on tarpeen yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden hallinto- ja seuraamusvaltuudet. Korvausvelvollisuus sijoittajille olisi lisättävä mahdolliseksi hallinnolliseksi toimenpiteeksi ja seuraamukseksi, jotta tämä mahdollisuus olisi olemassa kaikissa jäsenvaltioissa.

(20)Direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU mukaisella hinnoittelumenettelyllä olisi varmistettava, että vähittäissijoittajille aiheutuvat kulut ovat perusteltuja ja oikeassa suhteessa tuotteen ominaisuuksiin ja erityisesti sijoitustavoitteeseen ja -strategiaan, riskitasoon ja rahastojen odotettavissa oleviin tuottoihin, jotta yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot tuottavat sijoittajille vastinetta rahalle. Yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen rahastoyhtiöiden olisi edelleen oltava vastuussa hinnoittelumenettelynsä laadusta. Niiden olisi erityisesti varmistettava, että kulut vastaavat markkinavaatimuksia muun muassa vertailemalla rahastojen kuluja samankaltaisiin sijoitusstrategioihin ja ominaisuuksiin, jotka ovat saatavilla julkisista tietokannoista. Jotta hinnoitteluprosessista saataisiin kuitenkin objektiivisempi ja yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusyritysten rahastoyhtiöille ja toimivaltaisille viranomaisille annettaisiin väline, jonka avulla voidaan tehokkaasti vertailla kuluja samaan tuotetyyppiin kuuluvien sijoitustuotteiden välillä, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi laadittava vertailuarvoja, jotka perustuvat arvopaperimarkkinaviranomaisen sijoitustuotteiden kuluista ja tuloksista valvontaraportoinnin yhteydessä saamiin tietoihin ja joiden perusteella voidaan arvioida vastinetta rahalle niiden muiden perusteiden lisäksi, joita sisältyy yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen rahastoyhtiöiden hinnoittelumenettelyyn. Kun otetaan huomioon, että komission ensisijaisena tavoitteena on välttää tarpeetonta hallinnollista rasitusta ja yksinkertaistaa raportointivaatimuksia, näiden vertailuarvojen olisi perustuttava julkaistuista tiedoista ja valvontaraportoinnista saatuihin olemassa oleviin tietoihin, paitsi jos lisätiedot ovat poikkeuksellisesti tarpeen. Sijoitusrahastoja, jotka tarjoavat heikon vastineen rahalle tai poikkeavat arvopaperimarkkinaviranomaisen vertailuarvoista, ei pitäisi markkinoida vähittäissijoittajille, ellei lisäarvioinnissa ole todettu, että tuote kuitenkin tarjoaa vastinetta rahalle. Arviointi ja toteutetut toimenpiteet olisi kirjattava ja asiakirjat toimitettava toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä.

(21)Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritetään hinnoittelumenettelyyn sovellettavat vähimmäisvaatimukset aiheettomien kulujen veloittamisen estämiseksi yhteissijoitusyrityksiltä, vaihtoehtoisilta sijoitusrahastoilta ja niiden osuudenhaltijoilta, ja vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat vastinetta rahalle -arviointia ja tarvittaessa korjaava toimenpiteitä, jos kulut eivät ole perusteltuja tai oikeasuhteisia yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen odotettavissa oleviin tuottoihin ja mahdolliseen riskitasoon, sijoitustavoitteeseen ja strategiaan, sekä tällaisen arvioinnin ja toimenpiteiden dokumentointia.

(22)Henkilöstön tietämys ja pätevyys ovat keskeisiä laadukkaan neuvonnan varmistamiseksi. Se, mitä pidetään välttämättömänä, vaihtelee huomattavasti direktiivin 2014/65/EU, direktiivin (EU) 2016/97 ja yhdenmukaistamattoman kansallisen lainsäädännön nojalla toimivien neuvojien välillä. Neuvonnan laadun parantamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa olisi vahvistettava tiukemmat yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat vaadittavaa tietämystä ja pätevyyttä. Tämä on erityisen tärkeää, koska rahoitusvälineet ja vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet ovat kehittyneet yhä monimutkaisemmiksi ja niihin liittyy jatkuvaa innovointia samalla kun kestävyyteen liittyvien näkökohtien merkitys on kasvanut. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava sijoituspalveluyrityksiä sekä vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoajia varmistamaan, että luonnollisilla henkilöillä, jotka antavat sijoitusneuvontaa sijoituspalveluyrityksen puolesta tai vakuutusedustajina, sekä vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien asianomaisilla työntekijöillä on velvoitteidensa täyttämiseen tarvittava tietämys ja pätevyys. Jotta asiakkaille ja toimivaltaisille viranomaisille voitaisiin taata, että tällaisten luonnollisten henkilöiden ja vakuutusedustajien sekä vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien työntekijöiden tietämys ja pätevyys täyttävät asetetut vaatimukset, tällainen tietämys ja pätevyys olisi osoitettava todistuksella. Säännöllinen ammatillinen kehittäminen ja koulutus ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että asiakkaille sijoitustuotteita tai vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita neuvovan tai myyvän henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä ylläpidetään ja päivitetään. Tätä varten on tarpeen edellyttää, että sijoitusneuvontaa antavat luonnolliset henkilöt osallistuvat vuosittain tietyn vähimmäistuntimäärän ammatilliseen koulutukseen ja kehittämiseen ja että he osoittavat todistuksella suorittaneensa menestyksekkäästi tällaisen koulutuksen ja kehittämisen.

(23)Sijoituspalvelujen lisääntyvä tarjonta digitaalisin välinein luo uusia mahdollisuuksia vähittäissijoittajille. Samalla nämä palvelut mahdollistavat sen, että sijoituspalveluyritykset ja vakuutusten tarjoajat voivat tarjota sijoitustuotteita ja -palveluja nopeammin ja laajemmalle vähittäissijoittajien ryhmälle, mihin voi liittyä uusia riskejä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi sen vuoksi oltava valtuudet ja menettelyt, joilla voidaan nopeasti puuttua nykyisten sääntöjen noudattamatta jättämiseen, myös silloin, kun tuotteita ja palveluja tarjotaan digitaalisin välinein ja sellaisten yhteisöjen toimesta, joilla ei ole toimilupaa. Sen vuoksi on aiheellista, että toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa tarvittavat toimet, jos niillä on perusteltuja syitä uskoa, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tarjoaa sijoituspalveluja ilman asianmukaista toimilupaa tai että vakuutusedustaja tai -yritys tarjoaa vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita ilman rekisteröintiä tai toimilupaa. Jos nämä toimet koskevat luonnollista henkilöä, toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen julkaisemisen edellytyksenä olisi edelleen oltava 71 artiklan 1 kohdan mukainen tapauskohtainen arviointi henkilötietojen julkaisemisen oikeasuhteisuudesta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tällaisesta toiminnasta, ja arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi koottava yhteen ja julkaistava kaikki asiaan liittyvät toimivaltaisten viranomaisten tekemät päätökset siten, että tällaiset tiedot ovat vähittäissijoittajien saatavilla, jotta he voivat tunnistaa mahdolliset petokset. Jotta vältetään sellainen henkilötietojen julkistaminen, jota toimivaltainen viranomainen pitää kohtuuttomana, kun se julkistaa kootun luettelon kaikista toimivaltaisten viranomaisten tekemistä päätöksistä, arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi luonnollisten henkilöiden osalta pidättäydyttävä julkistamasta mitään muita lisätietoja kuin toimivaltaisen viranomaisen itsensä julkistamia tietoja.

(24)Rajatylittävien sijoituspalvelujen tarjoaminen on olennaisen tärkeää pääomamarkkinaunionin kehittämisen kannalta, ja sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano on yksi sisämarkkinoiden keskeisistä tekijöistä. Kotijäsenvaltio on vastuussa sijoituspalveluyrityksen valvonnasta, kun palveluja tarjotaan rajojen yli, ja sisämarkkinat perustuvat luottamukseen, jonka taustalla on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten harjoittama sijoituspalveluyritysten asianmukainen valvonta. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate edellyttää tehokasta yhteistyötä kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan varmistaa, että sijoittajansuojan taso säilyy riittävänä. Direktiivissä (EU) 2014/65 säädetään jo mekanismista, joka sallii vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttaa tiukoin edellytyksin varotoimenpiteitä sijoittajien suojaamiseksi, jos kotijäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia. Toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön helpottamiseksi ja valvontatoimien vahvistamiseksi kyseistä mekanismia olisi yksinkertaistettava, ja niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka havaitsevat alueellaan toimintaa, joka on hyvin samankaltaista tai samanlaista kuin jonkin toisen viranomaisen jo ilmoittama toiminta, olisi voitava viitata kyseisen aloitteen tekevän viranomaisen havaintoihin käynnistääkseen direktiivin (EU) 2014/65 86 artiklan mukaisen menettelyn.

(25)Direktiivien (EU) 2014/65 ja (EU) 2016/97 mukaiset passi-ilmoitukset eivät edellytä rajatylittävien palvelujen laajuutta koskevien tietojen antamista. Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset saisivat asianmukaisen käsityksen rajatylittävien palvelujen laajuudesta ja voisivat mukauttaa valvontatoimensa näihin rajatylittäviin palveluihin, toimivaltaisten viranomaisten olisi kerättävä tietoja tällaisten palvelujen tarjoamisesta. Jos sijoituspalveluyritys tai vakuutusedustaja tarjoaa palveluja toisessa jäsenvaltiossa sijaitseville asiakkaille, sijoituspalveluyrityksen tai vakuutusedustajan olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen perustiedot näistä palveluista. Oikeasuhteisuuden vuoksi tätä raportointivaatimusta ei pitäisi soveltaa yrityksiin, joilla on alle 50 asiakasta yli rajojen. Toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava nämä tiedot arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen saataville, ja näiden olisi puolestaan asetettava tiedot kaikkien toimivaltaisten viranomaisten saataville ja julkaistava vuosittainen tilastokertomus rajatylittävistä palveluista. Tietojen olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava olemassa oleviin tietojen julkistamis- ja raportointivaatimuksiin, jotta voitaisiin rajoittaa mahdollisimman paljon rajatylittäviä toimia koskeviin raportointivaatimuksiin liittyviä kustannuksia ja välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä.

(26)Valvontakäytäntöjen lähentymisen edistämiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön helpottamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava perustaa yhteistyöfoorumeja omasta aloitteestaan tai yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta, jos on perusteltua aihetta epäillä rajatylittävien sijoituspalvelujen tarjoamisesta sijoittajille aiheutuvaa haittaa ja jos tällainen toiminta on merkittävää vastaanottavan jäsenvaltion markkinoiden kannalta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella, jolla on jo valtuudet perustaa yhteistyöfoorumeja direktiivin 2009/138/EY 152 b artiklan nojalla, olisi oltava samat valtuudet direktiivin (EU) 2016/97 mukaisen vakuutusten tarjoamisen osalta, koska samanlaisia rajatylittävään valvontaan liittyviä ongelmia voi esiintyä vakuutusten tarjoamisessa. Jos sijoittajalle mahdollisesti aiheutuvasta haitasta on vakavia huolenaiheita ja jos yhteistyöfoorumeihin osallistuvat valvontaviranomaiset eivät pääse sopimukseen kysymyksistä, jotka koskevat rajatylittävää toimintaa harjoittavaa sijoituspalveluyritystä tai vakuutusten tarjoajaa, arvopaperimarkkinaviranomainen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voivat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 39  16 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 40 mukaisesti antaa kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen ottaa huomioon muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten huolenaiheet ja käynnistää yhteisen paikalla tehtävän tarkastuksen yhdessä muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(27)Sijoitustuotteisiin liittyvillä kuluilla, liitännäisillä veloituksilla ja kolmansien osapuolten maksuilla voi olla suuri vaikutus odotettavissa oleviin tuottoihin. Tällaisten kulujen, liitännäisten veloitusten ja kolmansien osapuolten maksujen ilmoittaminen on keskeinen osa sijoittajansuojaa. Vähittäissijoittajille olisi annettava selkeät tiedot kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista hyvissä ajoin ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Tällaisten kulujen, liitännäisten veloitusten ja kolmansien osapuolten maksujen vertailukelpoisuuden parantamiseksi tällaiset tiedot olisi annettava vakiomuodossa. Teknisissä sääntelystandardeissa olisi täsmennettävä ja yhdenmukaistettava tällaisista kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista annettavien tietojen sisältö ja muoto, mukaan lukien selitykset, jotka sijoituspalveluyritysten olisi annettava vähittäisasiakkaille, erityisesti kolmansien osapuolten maksujen osalta.

(28)Avoimuuden lisäämiseksi yksityisasiakkaiden olisi saatava säännöllisesti yleiskuva sijoituksistaan. Tästä syystä sijoituspalveluja yhdessä rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalvelujen kanssa tarjoavien yritysten tai vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavien vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten olisi toimitettava yksityisasiakkailleen vuotuinen selvitys, johon olisi sisällyttävä yleiskatsaus asiakkaiden hallussa olevista tuotteista, kaikista kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista sekä kaikista maksuista, mukaan lukien osingot sekä asiakkaan yhden vuoden aikana maksamat ja vastaanottamat korot, sekä yleiskuva kyseisten rahoitustuotteiden tuloksesta. Tämän vuotuisen selvityksen olisi annettava vähittäissijoittajille mahdollisuus saada parempi käsitys näiden tekijöiden vaikutuksesta salkkunsa tulokseen. Niiden sijoituspalvelujen osalta, jotka koostuvat ainoastaan toimeksiantojen vastaanottamisesta, välittämisestä ja toteuttamisesta, vuotuisen selvityksen olisi sisällettävä kaikki palvelujen ja rahoitusvälineiden yhteydessä maksetut kulut, liitännäiset veloitukset ja kolmansien osapuolten maksut. Niiden palvelujen osalta, jotka koostuvat ainoastaan rahoitusvälineiden säilyttämisestä ja hallinnoinnista, vuotuisen selvityksen olisi sisällettävä kaikki palveluihin ja rahoitusvälineisiin liittyvät kulut, liitännäiset veloitukset ja asiakkaan saamat maksut. Palveluntarjoajan olisi kaikkien näiden palvelujen osalta toimitettava yksityisasiakkaalle pyynnöstä yksityiskohtainen rahoitusvälineittäin esitetty erittely näistä tiedoista. Kun otetaan huomioon usein eläketarkoituksiin käytettävien vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden pitkän aikavälin luonne, tällaisia tuotteita koskevan vuotuisen selvityksen olisi sisällettävä lisätietoja, kuten oikaistuja yksittäisiä ennusteita odotettavissa olevasta tuotosta sopimuksen tai suositellun sijoitusajan päättyessä sekä tiivistelmä vakuutusturvasta.

(29)Poikkeavat tai päällekkäiset vakuutustuotteiden tarjoamista koskevat tietojen julkistamisvaatimukset eri säädöksissä aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja tarpeettomia kustannuksia vakuutusyrityksille ja vakuutusedustajille. Sen vuoksi on aiheellista säätää kaikista tietojen julkistamisvaatimuksista yhdessä säädöksessä poistamalla tällaiset vaatimukset direktiivistä 2009/138/EY ja muuttamalla direktiiviä (EU) 2016/97. Samalla näiden vaatimusten valvonnasta saatujen kokemusten perusteella vaatimuksia on aiheellista mukauttaa siten, että ne ovat tehokkaita ja kattavia. Muiden henkivakuutustuotteiden kuin vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta olisi otettava käyttöön vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja, joka täydentää jo vakiintunutta vahinkovakuutustuotteisiin liittyvää vakuutusta koskevat tiedot sisältävää asiakirjaa ja jossa esitetään vakiotiedot. Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta vakiotiedot olisi annettava asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaisessa PRIIP-tuotteita koskevassa avaintietoasiakirjassa.

(30)Muutokset tavassa, jolla sijoituspalveluyritykset, vakuutusyritykset ja vakuutusedustajat mainostavat rahoitustuotteita ja -palveluja, mukaan lukien vaikuttajien, sosiaalisen median ja erheellisten käyttäytymismallien käyttö, vaikuttavat yhä enemmän vähittäissijoittajien käyttäytymiseen. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön vaatimuksia markkinointiviestinnän ja -käytäntöjen suhteen, joihin voivat kuulua myös kolmansien osapuolten sisältö, suunnittelu, myynninedistämistoimet, brändin luominen, kampanjointi, tuotesijoittelu ja palkkiojärjestelmät. Näissä vaatimuksissa olisi erityisesti täsmennettävä, mitä tasapuolisuuteen, selkeyteen ja harhaanjohtamattomuuteen liittyvä vaatimus merkitsee markkinointiviestinnässä ja -käytännöissä. Vaatimusten, jotka koskevat riskien ja hyötyjen tasapuolista esittämistä ja soveltuvuutta aiotulle kohdeyleisölle, pitäisi myös auttaa parantamaan sijoittajansuojaperiaatteiden soveltamista. Nämä vaatimukset olisi ulotettava koskemaan markkinointikäytäntöjä, joilla pyritään parantamaan markkinointiviestinnän kattavuutta ja vaikuttavuutta tai vahvistamaan käsitystä viestinnän samaistuttavuudesta, luotettavuudesta tai vertailukelpoisuudesta. Jottei kuitenkaan rajoitettaisi tai estettäisi sijoitustuotteiden tarjoajia tarjoamasta talousvalistukseen liittyvää aineistoa ja edistämästä ja parantamasta sijoittajien finanssiosaamista, olisi täsmennettävä, että tällaiset aineistot ja toimet eivät kuulu markkinointiviestinnän ja markkinointikäytännön määritelmän piiriin.

(31)Markkinointiviestintää koskevia vaatimuksia on vahvistettava, jotta voidaan ottaa huomioon markkinointikäytäntöjen kehityssuuntaukset, mukaan lukien kolmansien osapuolten käyttö tuotteiden tai palvelujen epäsuoraan myynninedistämiseen, ja varmistaa asianmukainen sijoittajansuojan taso. Sen vuoksi on tarpeen edellyttää, että markkinointiviestinnän perusteella olisi voitava helposti tunnistaa sijoituspalveluyritys, vakuutusyritys tai vakuutusedustaja, jonka puolesta markkinointiviestintää toteutetaan. Tällaisen yksityisasiakkaille tarkoitetun markkinointiviestinnän olisi sisällettävä myös tarjottavia tuotteita ja palveluja koskevat olennaiset tiedot, jotka on esitetty selkeällä ja tasapainoisella tavalla. Jotta voidaan varmistaa sijoittajansuojaa koskevien velvoitteiden asianmukainen soveltaminen käytännössä, sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava markkinointiviestintää ja -käytäntöjä koskevat toimintaperiaatteet sekä riittävät sisäiset valvonta- ja raportointimenettelyt sijoituspalveluyrityksen ylimmälle hallintoelimelle näiden periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi. Kehittäessään markkinointiviestintää ja -käytäntöjä sijoituspalveluyritysten, vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten olisi otettava huomioon kyseisten kohdemarkkinoiden kohdeyleisö.

(32)Nopea tahti, jolla markkinointiviestintää ja -käytäntöjä voidaan tarjota ja muuttaa erityisesti digitaalisten välineiden ja kanavien avulla, ei saisi estää sovellettavien sääntelyvaatimusten asianmukaista täytäntöönpanoa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa, että kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet valvoa ja tarvittaessa puuttua asiaan oikea-aikaisesti. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava pääsy tarvittaviin markkinointiviestintään ja -käytäntöihin liittyviin tietoihin, jotta ne voivat hoitaa valvonta- ja täytäntöönpanotehtävänsä ja varmistaa kuluttajansuojan. Tätä varten sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysten olisi pidettävä kirjaa yksityisasiakkaille tai potentiaaliselle yksityisasiakkaalle tarjotusta tai näiden saataville asetetusta markkinointiviestinnästä ja kaikista asiaan liittyvistä toimivaltaisten viranomaisten kannalta merkityksellisistä seikoista. Käsityksen saamiseksi kolmansien osapuolten, kuten vaikuttajien ja mainostoimistojen, levittämästä markkinointiviestinnästä on tarpeen kirjata myös tiedot tällaisten kolmansien osapuolten henkilöllisyydestä. Koska rahoitustuotteisiin ja -palveluihin liittyviä ongelmia saattaa tulla esille useita vuosia sijoittamisen jälkeen, sijoituspalveluyritysten, vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien olisi säilytettävä edellä mainitut tiedot viiden vuoden ajan ja toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä enintään seitsemän vuoden ajan.

(33)Sopivuuden ja asianmukaisuuden arvioinnit ovat sijoittajansuojan olennaisia osatekijöitä. Sijoituspalveluyritysten, vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien olisi arvioitava asiakkaalta saatujen tietojen perusteella asiakkaalle suositeltujen tai asiakkaan pyytämien sijoitustuotteiden ja -palvelujen soveltuvuus tai asianmukaisuus. Sijoituspalveluyritykset, vakuutusyritykset tai vakuutusedustajat voivat tarvittaessa käyttää myös tietoja, jotka ne ovat saaneet muista perustelluista syistä, mukaan lukien olemassa olevat suhteet asiakkaaseen. Sijoituspalveluyritysten, vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien olisi selitettävä asiakkailleen näiden arviointien tarkoitus sekä tarkkojen ja täydellisten tietojen antamisen merkitys. Niiden olisi ilmoitettava asiakkailleen vakiovaroituksia käyttäen, että epätarkkojen ja puutteellisten tietojen antaminen voi vaikuttaa kielteisesti arvioinnin laatuun. Eri varoitusten yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi laadittava teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään tällaisten varoitusten sisältö ja muoto.

(34)Sen varmistamiseksi, että neuvottujen palvelujen yhteydessä kiinnitetään asianmukaista huomiota salkun hajauttamiseen, rahoitusneuvojia olisi vaadittava järjestelmällisesti harkitsemaan asiakkaidensa hajauttamistarpeita soveltuvuutta koskevien arviointien yhteydessä, myös niiden tietojen perusteella, joita kyseiset asiakkaat antavat rahoitusvaroista ja muista kuin rahoitusvaroista koostuvasta salkustaan.

(35)Jotta sijoituspalveluyritykset, vakuutusyritykset ja vakuutusedustajat voisivat asianmukaisuutta koskevien arviointien avulla arvioida tehokkaasti, onko rahoitustuote tai -palvelu asianmukainen niiden asiakkaille, kyseisten yritysten, vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien olisi saatava asiakkailta tällaisia rahoitusvälineitä tai -palveluja koskevaan tietämykseen ja kokemukseen liittyvien tietojen lisäksi tietoja kyvystä vastata tappioista kokonaan tai osittain ja riskinsietokyvystä, kun kyseessä on yksityisasiakas. Jos asianmukaisuuden arviointi on kielteinen, sijoituspalveluyritys, vakuutusyritys tai vakuutusedustaja saisi sen lisäksi, että sillä on velvollisuus antaa asiakkaalle varoitus, toteuttaa liiketoimen vain, jos kyseinen asiakas sitä nimenomaisesti pyytää.

(36)Vähittäissijoittajille voidaan tarjota monenlaisia rahoitusvälineitä, ja kuhunkin rahoitusvälineeseen liittyy eritasoisia riskejä mahdollisista tappioista. Vähittäissijoittajien olisi sen vuoksi voitava helposti tunnistaa erityisen riskialttiit sijoitustuotteet. Tästä syystä on aiheellista vaatia sijoituspalveluyrityksiä, vakuutusyrityksiä ja vakuutusedustajia tunnistamaan erityisen riskialttiit sijoitustuotteet ja sisällyttämään näitä riskejä koskevat varoitukset yksityisasiakkaille toimitettaviin tietoihin, mukaan lukien markkinointiviestintään. Jotta sijoituspalveluyrityksiä, vakuutusyrityksiä ja vakuutusedustajia voitaisiin auttaa tunnistamaan tällaiset erityisen riskialttiit tuotteet, arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi annettava tällaisten tuotteiden tunnistamista koskevat ohjeet ottaen asianmukaisesti huomioon olemassa olevat erityyppiset sijoitustuotteet ja vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi tällaisten riskivaroitusten yhdenmukaistamiseksi kaikkialla EU:ssa annettava näiden riskivaroitusten sisältöä ja muotoa koskevat tekniset standardit. Jäsenvaltioiden olisi valtuutettava toimivaltaiset viranomaiset määräämään riskivaroitusten käytöstä tiettyjen sijoitustuotteiden yhteydessä, ja jos riskivaroitusten käyttö tai käyttämättä jättäminen olisi epäjohdonmukaista eri puolilla EU:ta tai sillä olisi olennainen vaikutus sijoittajansuojaan, arvopaperimarkkinaviranomaisella ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava valtuudet määrätä sijoituspalveluyritykset käyttämään tällaisia varoituksia kaikkialla EU:ssa.

(37)Yksityisasiakkaiden, mahdollisten yksityisasiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden finanssiosaamisen lisääminen on keskeistä, jotta nämä yksityisasiakkaat saisivat paremman käsityksen siitä, miten he voivat sijoittaa vastuullisesti, ja jotta sijoittamiseen liittyvät riskit ja hyödyt voitaisiin tasapainottaa asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi edistettävä viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen liittyviä toimenpiteitä, joilla tuetaan yksityisasiakkaiden, mahdollisten yksityisasiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden finanssiosaamista vastuullisen sijoittamisen yhteydessä. Vastuullisella sijoittamisella tarkoitetaan vähittäissijoittajien kykyä tehdä tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä henkilökohtaisten ja taloudellisten tavoitteidensa mukaisesti edellyttäen, että he ovat tietoisia saatavilla olevien sijoitustuotteiden ja -palvelujen valikoimasta, niiden keskeisistä ominaisuuksista sekä sijoittamiseen liittyvistä riskeistä ja hyödyistä ja että he ymmärtävät saamansa sijoitusneuvonnan ja pystyvät toimimaan asianmukaisesti sen perusteella. Mahdollisten vähittäissijoittajien saatavilla olisi aina oltava koulutusaineistoa, joka tukee heidän finanssiosaamistaan, ja tällaisessa aineistossa olisi erityisesti otettava huomioon erot vähittäissijoittajien iän, koulutustason ja teknisten valmiuksien suhteen. Tämä on erityisen tärkeää yksityisasiakkaille, jotka käyttävät rahoitusvälineitä, sijoituspalveluja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita ensimmäistä kertaa, sekä niille, jotka käyttävät digitaalisia välineitä.

(38)On tarpeen varmistaa, että perusteet sen määrittämiseksi, onko asiakkaalla tarvittava kokemus, tietämys ja asiantuntemus, jotta häntä voidaan kohdella ammattimaisena asiakkaana hänen tätä pyytäessään, ovat asianmukaisia ja tarkoitukseen soveltuvia. Tunnistamisperusteissa olisi sen vuoksi otettava huomioon myös rahoituspalvelualan ulkopuolella saatu kokemus ja asiakkaan suorittama koulutus, josta on saatu todistus. Tunnistamisperusteiden olisi myös oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi olla syrjiviä asiakkaan asuinjäsenvaltioon nähden. Oikeushenkilön varallisuuteen ja kokoon perustuvia perusteita olisi sen vuoksi muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon asiakkaat, jotka asuvat jäsenvaltioissa, joissa keskimääräinen asukaskohtainen BKT on alhaisempi.

(39)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausuntonsa [[...] päivänä [...]kuuta 2023].

(40)Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679. Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn unionin toimielimissä ja muissa elimissä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin soveltamiseksi suoritettavassa tietojen käsittelyssä noudatetaan täysimääräisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY silloin, kun kyseistä direktiiviä sovelletaan.  

(41)Sen vuoksi direktiivejä 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2014/65/EU ja (EU) 2016/97 olisi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset direktiiviin 2014/65/EU

Muutetaan direktiivi 2014/65/EU seuraavasti:

Korvataan 1 artiklan 4 kohdan a alakohta seuraavasti:

     ”a)    9 artiklan 3 kohta, 14 artikla ja 16 artiklan 2, 3 ja 6 kohta, 16 -a artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen ja viides alakohta, 16 -a artiklan 3 kohta, 16 -a artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta, 16 -a artiklan 7, 8 ja 10 kohta ja 16 -a artiklan 11 kohdan b alakohta;”;

Korvataan 3 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta seuraavasti:

”b) menettelytapavelvoitteet, joista säädetään 24 artiklan 1, 1 a, 3, 4, 5, 7 ja 10 kohdassa, 25 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohdassa ja, jos kansallisessa järjestelmässä sallitaan näiden henkilöiden nimetä sidonnaisasiamiehiä, 29 artiklassa sekä vastaavissa täytäntöönpanotoimenpiteissä;

c) toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset, joista säädetään 16 artiklan 3, 6 ja 7 kohdassa, 16 -a artiklan 1 kohdan 1, 2 ja 5 alakohdassa, 16 -a artiklan 3 kohdassa, 16 -a artiklan 4 kohdan 1 ja 2 alakohdassa, 16 -a artiklan 7 kohdan c alakohdassa, 16 -a artiklan 8 ja 10 kohdassa ja 16 artiklan 11 kohdan b alakohdassa sekä vastaavissa delegoiduissa säädöksissä, jotka komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti.”;

Lisätään 4 artiklan 1 kohtaan 66, 67 ja 68 alakohta seuraavasti:

”66) ’markkinointiviestinnällä’ mitä tahansa muuta tietojen antamista kuin unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vaadittua tietojen antamista tai muuta kuin 88 b artiklassa tarkoitettua talousvalistukseen liittyvää aineistoa tai muuta kuin sijoitustutkimusta, joka suoraan tai välillisesti edistää tai houkuttelee sijoituksia yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen tai rahoitusvälineiden lajiin taikka sijoituspalveluyrityksen tarjoamien sijoitus- tai oheispalvelujen käyttöä ja jota toteutetaan

a) sijoituspalveluyrityksen tai sellaisen kolmannen osapuolen toimesta, jolle kyseinen sijoituspalveluyritys maksaa korvausta tai jota se kannustaa ei-rahallisella korvauksella; 

b) luonnollisille tai oikeushenkilöille; 

c) missä tahansa muodossa ja millä tahansa tavalla;       

67) ’markkinointikäytännöllä’ mitä tahansa strategiaa tai välineen tai menetelmän käyttöä, jota sijoituspalveluyritys tai jokin kolmas osapuoli, jolle tällainen sijoituspalveluyritys maksaa korvausta tai jota se kannustaa ei-rahallisella korvauksella, soveltaa

a) levittääkseen suoraan tai välillisesti markkinointiviestintää;

b) lisätäkseen tai parantaakseen markkinointiviestinnän kattavuutta ja tehokkuutta;

c) edistääkseen kaikin tavoin sijoituspalveluyritysten toimintaa tai kaupankäyntiä rahoitusvälineillä tai sijoituspalveluilla;

68) ’verkkorajapinnalla’ mitä tahansa ohjelmistoa, mukaan lukien verkkosivusto, verkkosivuston osa tai sovellus;”;

Lisätään 5 a artikla seuraavasti:

”5 a artikla

Menettely digitaalisin välinein tarjottuihin luvattomiin toimiin puuttumiseksi

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tarjoaa verkossa asiakkaille suunnattuja sijoituspalveluja tai -toimintaa alueellaan ilman 5 artiklan 1 kohdan tai kansallisen lainsäädännön mukaista toimilupaa tai jos toimivaltaisella viranomaisella on perusteltuja syitä epäillä, että kyseinen yhteisö tarjoaa tällaisia palveluja ilman 5 artiklan 1 kohdan tai kansallisen lainsäädännön mukaista toimilupaa, toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet estääkseen luvattomien sijoituspalvelujen tai -toimien tarjoamisen, mukaan lukien markkinointiviestintää koskevat palvelut ja toimet, käyttäen 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja valvontavaltuuksia. Kaikissa tällaisissa toimissa on noudatettava II luvussa vahvistettuja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön periaatteita. 

2.Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava kaikki 1 kohdan nojalla tehdyt toimenpiteen määräämistä koskevat päätökset 71 artiklan mukaisesti.  

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle tällaisista päätöksistä ilman aiheetonta viivytystä. Arvopaperimarkkinaviranomainen perustaa sähköisen tietokannan, joka sisältää toimivaltaisten viranomaisten toimittamat päätökset ja johon kaikilla toimivaltaisilla viranomaisilla on pääsy. Arvopaperimarkkinaviranomainen julkaisee kaikista voimassa olevista päätöksistä luettelon, jossa kuvataan asianomaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt ja tarjottujen palvelujen tai tuotteiden lajit. Luettelo on asetettava julkisesti saataville arvopaperimarkkinaviranomaisen verkkosivustolla olevan linkin kautta. Luonnollisten henkilöiden osalta tämä luettelo ei saa johtaa siihen, että kyseisistä luonnollisista henkilöistä julkaistaan enemmän henkilötietoja kuin mitä toimivaltainen viranomainen on julkaissut ensimmäisen alakohdan nojalla ja 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”;

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos toimilupaa ei ole myönnetty, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle syyt, joiden vuoksi toimilupaa ei ole myönnetty.”;

b)lisätään 3 a kohta seuraavasti: 

”3 a. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii ja asettaa toimivaltaisten viranomaisten saataville luettelon kaikista yhteisöistä, joilta on evätty toimilupa.  

Luettelossa on oltava tiedot palveluista tai toiminnasta, joita varten kukin sijoituspalveluyritys on hakenut toimilupaa, sekä toimiluvan epäämisen syyt, ja se on saatettava ajan tasalle säännöllisesti.”; 

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)korvataan toinen kohta seuraavasti:

”Jokainen toimiluvan peruutus on annettava tiedoksi arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle toimiluvan peruuttamisen syyt.”;

b)lisätään kohta seuraavasti:

”Edellä 7 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetun luettelon on sisällettävä myös kaikki yhteisöt, joiden toimilupa on peruutettu, sekä tiedot palveluista tai toimista, joiden osalta kunkin sijoituspalveluyrityksen toimilupa on peruutettu, ja perusteet toimiluvan peruuttamiselle.”;

Muutetaan 9 artiklan 3 kohta seuraavasti: 

a)korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyrityksen ylin hallintoelin määrittelee ohjaus- ja hallintojärjestelmät, joilla varmistetaan sijoituspalveluyrityksen tehokas ja vakaa hoito, mukaan lukien tehtävien eriyttäminen sijoituspalveluyrityksessä, eturistiriitojen ehkäiseminen ja sijoittajansuoja, tavalla, joka edistää markkinoiden eheyttä ja asiakkaiden etuja, ja valvoo näiden järjestelmien täytäntöönpanoa ja vastaa niistä.”;

b)lisätään toiseen alakohtaan d alakohta seuraavasti: 

”d) markkinointiviestintää ja -käytäntöjä koskevat toimintaperiaatteet, joilla pyritään varmistamaan 24 c artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen.”;

Muutetaan 16 artikla seuraavasti: 

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Kotijäsenvaltion on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset noudattavat tämän artiklan 2–10 kohdassa, 16 a artiklassa ja 17 artiklassa säädettyjä toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia.”;

b)kumotaan 3 kohdan 2–7 alakohta;

c)lisätään 3 a kohta seuraavasti: 

”3 a. Sijoituspalveluyrityksen on pidettävä yllä ja käytettävä tehokkaita organisaatio- ja hallintojärjestelyjä voidakseen ryhtyä kaikkiin kohtuullisiin toimiin, joilla varmistetaan, että markkinointiviestintä ja -käytännöt ovat 24 c artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisia.”;

d)lisätään 7 a kohta seuraavasti:

”7 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt, mukaan lukien sähköiset viestintäkanavat, sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin mukaisia asiakkaan oikeuksia voidaan käyttää rajoituksetta ja että 75 artiklassa tarkoitetut asiakkaan valitukset käsitellään asianmukaisesti. Näiden menettelyjen on annettava sijoittajille mahdollisuus tehdä valituksia millä tahansa kielellä, jolla viestintäaineistoa tai palveluja on tarjottu, tai kielellä, josta yritys ja sen asiakkaat ovat sopineet ennen liiketoimen toteuttamista.

Valitukset on aina kirjattava ja valituksen tekijöiden on saatava vastaus 40 työpäivän kuluessa.”;

Lisätään 16 artiklan jälkeen 16 -a artikla seuraavasti:

”16 -a artikla

Tuotehallintavaatimukset 

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset, jotka valmistavat rahoitusvälineitä asiakkaille myytäviksi, ottavat käyttöön, ylläpitävät, käyttävät ja tarkastelevat prosessia, jossa kukin rahoitusväline ja olemassa olevien rahoitusvälineiden merkittävät mukautukset hyväksytään ennen rahoitusvälineen markkinointia tai jakelua asiakkaille (’tuotteiden hyväksymistä koskeva menettely’).

Tuotteiden hyväksymistä koskevan menettelyn on sisällettävä kaikki seuraavat:

a)loppuasiakkaiden yksilöidyn kohdemarkkinan määrittely kunkin rahoitusvälineen asiaankuuluvassa asiakkaiden luokassa; 

b)kohdemarkkinan tavoitteiden ja tarpeiden selkeä yksilöinti; 

c)arvio siitä, onko rahoitusväline suunniteltu asianmukaisesti kohdemarkkinan tavoitteiden ja tarpeiden täyttämiseksi;  

d)arvio kaikista yksilöityyn kohdemarkkinaan kohdistuvista merkityksellisistä riskeistä ja siitä, että aiottu jakelustrategia on yksilöidyn kohdemarkkinan mukainen;  

e)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014* 4 artiklan 1 kohdan mukaisen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen sijoitustuotteiden määritelmän piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden osalta kaikkien rahoitusvälineeseen liittyvien kulujen ja veloitusten selkeä yksilöinti ja kvantifiointi sekä arvio siitä, ovatko kyseiset kulut ja veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia ottaen huomioon rahoitusvälineen ominaispiirteet, tavoitteet ja tarvittaessa strategia sekä sen tulos (’hinnoittelumenettely’).  

Edellä e alakohdassa tarkoitettuun hinnoittelumenettelyyn on sisällyttävä vertailu arvopaperimarkkinaviranomaisen 9 kohdan mukaisesti julkaisemaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon, jos sellainen on saatavilla.  

Jos rahoitusväline poikkeaa 9 kohdassa tarkoitetusta asiaankuuluvasta vertailuarvosta, sijoituspalveluyrityksen on suoritettava lisätestejä ja -arviointeja ja määritettävä, ovatko kulut ja veloitukset kuitenkin perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos kulujen ja veloitusten perusteluja ja oikeasuhteisuutta ei voida osoittaa, sijoituspalveluyritys ei saa hyväksyä rahoitusvälinettä.

Rahoitusvälineitä valmistavan sijoituspalveluyrityksen on asetettava jakelijoiden saataville kaikki rahoitusvälineeseen ja tuotteiden hyväksymistä koskevaan menettelyyn liittyvät tiedot, joita kyseisen rahoitusvälineen ja tuotteiden hyväksymistä koskevassa menettelyssä huomioon otettujen tekijöiden täydellinen ymmärtäminen edellyttää, mukaan lukien täydelliset ja tarkat tiedot rahoitusvälineen mahdollisista kuluista ja veloituksista.   

2.Sijoituspalveluyrityksen, joka valmistaa asetuksen (EU) N:o 1286/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen tuotteiden määritelmään kuuluvia rahoitusvälineitä, on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:  

a)yksityiskohtaiset tiedot rahoitusvälineen kuluista ja veloituksista, mukaan lukien rahoitusvälineen kuluihin sisältyvät jakelukustannukset ja kolmansien osapuolten maksut; 

b)tiedot rahoitusvälineen ominaispiirteistä, erityisesti sen tuloksesta ja riskitasosta. 

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä. 

3.Sijoituspalveluyrityksellä, joka tarjoaa tai suosittelee rahoitusvälineitä, joita se ei itse valmista, on oltava käytössään asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla voidaan saada 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja saada käsitys kunkin rahoitusvälineen ominaispiirteistä ja yksilöidystä kohdemarkkinasta.  

4.Sijoituspalveluyrityksen on säännöllisesti tarkasteltava tarjoamiaan tai suosittelemiaan rahoitusvälineitä ottaen huomioon kaikki tapahtumat tai riskit, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yksilöityyn kohdemarkkinaan, ja arvioitava, onko rahoitusväline edelleen yksilöidyn kohdemarkkinan tavoitteiden ja tarpeiden mukainen ja onko aiottu jakelustrategia edelleen asianmukainen.   

Sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa tai suosittelee asetuksen (EU) N:o 1286/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen sijoitustuotteiden määritelmään kuuluvia rahoitusvälineitä, on 

a)yksilöitävä ja kvantifioitava jakelukustannukset sekä mahdolliset muut kulut ja veloitukset, joita valmistaja ei ole jo ottanut huomioon; 

b)arvioitava, ovatko kokonaiskulut ja -veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia kohdemarkkinan tavoitteisiin ja tarpeisiin nähden (hinnoittelumenettely).  

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuun hinnoittelumenettelyyn on sisällyttävä vertailu arvopaperimarkkinaviranomaisen 9 kohdan mukaisesti julkistamaan kuluja ja tuloksia koskevaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon, jos sellainen on saatavilla.  

Jos rahoitusväline ja asiakkaalle kyseisen välineen hankkimisesta aiheutuvat palvelukulut poikkeavat 9 kohdassa tarkoitetusta asiaankuuluvasta vertailuarvosta, sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa tai suosittelee rahoitusvälinettä, on suoritettava lisätestejä ja -arviointeja ja määritettävä, ovatko kulut ja veloitukset kuitenkin perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos kulujen ja veloitusten perusteluja ja oikeasuhteisuutta ei voida osoittaa, sijoituspalveluyritys ei saa tarjota tai suositella rahoitusvälinettä.

5.Sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa tai suosittelee asetuksen (EU) N:o 1286/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen tuotteiden määritelmään kuuluvia rahoitusvälineitä, on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtaiset tiedot jakelukustannuksista, mukaan lukien neuvontaan liittyvistä kuluista ja näihin mahdollisesti liittyvistä kolmansien osapuolten maksuista.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tällaiset yksityiskohtaiset tiedot jakelukustannuksista arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä.

6.Sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa tai suosittelee asetuksen (EU) N:o 1286/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen tuotteiden määritelmään kuuluvia rahoitusvälineitä, jotka on valmistanut sellainen valmistaja, johon ei sovelleta 2 kohdassa säädettyä tai muuta vastaavaa raportointivaatimusta, on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)yksityiskohtaiset tiedot vähittäissijoittajille tarkoitettujen rahoitusvälineiden kuluista ja veloituksista, mukaan lukien rahoitusvälineen kuluihin sisältyvät mahdolliset jakelukustannukset ja kolmansien osapuolten maksut; 

b)tiedot rahoitusvälineiden ominaispiirteistä, erityisesti niiden tuloksesta ja riskitasosta.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tällaiset tiedot arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä.

7.Sijoituspalveluyrityksen on kirjattava kaikki tehdyt arvioinnit ja toimitettava ne pyynnöstä asiaankuuluvalle toimivaltaiselle viranomaiselle, mukaan lukien seuraavat:

a)tarvittaessa tulokset, jotka on saatu rahoitusvälineen vertailusta asiaankuuluvaan vertailuarvoon;

b)tapauksen mukaan syyt, joiden vuoksi vertailuarvosta poikkeaminen on perusteltua;

c)perustelut ja todisteet rahoitusvälineen kulujen ja veloitusten oikeasuhteisuudesta.

8.Sijoituspalveluyritys, joka valmistaa rahoitusvälineen ja tarjoaa tai suosittelee sitä, voi ottaa käyttöön yhden hinnoittelumenettelyn, joka liittyy sekä valmistus- että jakeluvaiheisiin.  

9.Kuultuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarvittaessa laadittava ja asetettava julkisesti saataville yhteisiä vertailuarvoja rahoitusvälineille, joiden tulokset, riskit, strategiat, tavoitteet tai muut ominaispiirteet ovat samankaltaisia, jotta sijoituspalveluyritykset voivat tehdä vertailevan arvioinnin vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen sijoitustuotteiden määritelmään kuuluvien rahoitusvälineiden kuluista ja tuloksesta sekä valmistus- että jakeluvaiheessa.   

Vertailuarvoissa on esitettävä erilaisia kuluja ja tuloksia, jotta voidaan helposti tunnistaa rahoitusvälineet, joiden kulut ja tulokset poikkeavat merkittävästi keskiarvosta.  

Rahoitusvälineitä valmistaville sijoituspalveluyrityksille tarkoitettujen vertailuarvojen laatimisessa käytettyjen kulujen on mahdollistettava tuotteen kokonaiskulujen lisäksi vertailu yksittäisiin kustannustekijöihin. Jakelijoille tarkoitettujen vertailuarvojen laatimisessa käytetyissä kuluissa on tuotteen kokonaiskulujen lisäksi viitattava jakelukustannuksiin.  

Arvopaperimarkkinaviranomainen päivittää vertailuarvoja säännöllisesti.   

10.Edellä 1–9 kohdassa tarkoitetut toimintaperiaatteet, menettelyt ja järjestelyt eivät rajoita muita tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 mukaisia vaatimuksia, mukaan lukien tietojen julkistamista, soveltuvuutta tai asianmukaisuutta, eturistiriitojen havaitsemista ja hallintaa sekä kolmansien osapuolten maksuja koskevat vaatimukset.  

11.Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä antamalla 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään  

a)menetelmät, joita arvopaperimarkkinaviranomainen käyttää 9 kohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen laatimisessa; 

b)perusteet sen määrittämiseksi, ovatko kulut ja veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia.

12.Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan ja ottaen huomioon 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetut menetelmät luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään

a)toimivaltaisille viranomaisille julkistamis- ja raportointivaatimusten perusteella 2, 5 ja 6 kohdan mukaisesti ilmoitettavien tietojen sisältö ja tyyppi sekä yksityiskohtaiset tiedot kuluista ja veloituksista, paitsi jos lisätiedot ovat poikkeuksellisesti tarpeen;

b)2, 5 ja 6 kohdan mukaisesti ilmoitettavia tietoja koskevat vaatimukset, muodot, menetelmät ja järjestelyt sekä ilmoittamistiheys ja alkamispäivä.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [18 kuukauden] kuluttua 11 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen hyväksymisestä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti.”

___

*    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).”;

Korvataan 16 a artikla seuraavasti:

”16 a artikla

Vapautukset tuotehallintavaatimuksista 

Sijoituspalveluyritys vapautetaan 16 -a artiklan 1 kohdassa ja 24 artiklan 2 kohdassa säädetyistä vaatimuksista, kun sen tarjoama sijoituspalvelu koskee joukkovelkakirjalainoja, joihin ei sisälly muita johdannaisia kuin ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke, tai kun rahoitusvälineitä markkinoidaan tai jaellaan yksinomaan hyväksyttäville vastapuolille.”;

Lisätään 21 artiklaan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3. Arvopaperimarkkinaviranomainen tai minkä tahansa sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueella yritys toimii, voi pyytää kotijäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tutkimaan, täyttääkö kyseinen yritys edelleen I luvussa säädetyt toimiluvan myöntämistä koskevat edellytykset.

Arvopaperimarkkinaviranomaiselle on ilmoitettava tällaisesta pyynnöstä. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava havainnoistaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä.

4. Jos sijoittajansuojaan kohdistuu mahdollisia uhkia koskevia perusteltuja huolenaiheita, arvopaperimarkkinaviranomainen voi omasta aloitteestaan tai yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä perustaa yhteistyöfoorumin ja koordinoida sitä 87 a artiklassa säädetyin edellytyksin.”;

Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritys toimii rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti tarjotessaan näille sijoituspalveluja tai tarvittaessa oheispalveluja ja noudattaa erityisesti tässä artiklassa ja 24 a–25 artiklassa säädettyjä periaatteita.”;

b)lisätään 1 a kohta seuraavasti:

”1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimiakseen asiakkaan edun mukaisesti sijoituspalveluyritykset ovat sijoitusneuvontaa yksityisasiakkaille antaessaan velvollisia

a)antamaan neuvontaa asianmukaisen rahoitusvälineiden valikoiman arvioinnin perusteella;

b)suosittelemaan kustannustehokkaimpia rahoitusvälineitä sellaisten rahoitusvälineiden joukosta, joiden on 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritelty soveltuvan asiakkaalle ja jotka tarjoavat samankaltaisia ominaisuuksia;

c)suosittelemaan 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti asiakkaalle soveltuviksi määriteltyjen rahoitusvälineiden joukosta tuotetta tai tuotteita, joihin ei sisälly sellaisia asiakkaan sijoitustavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeettomia lisäominaisuuksia, joista aiheutuu lisäkustannuksia.”;

c)korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitusvälineitä asiakkaille myytäviksi valmistavat sijoituspalveluyritykset

a)suunnittelevat kyseiset rahoitusvälineet siten, että ne täyttävät loppuasiakkaiden yksilöidyn kohdemarkkinan tarpeet asiaankuuluvassa asiakasluokassa;

b)suunnittelevat rahoitusvälineiden jakelustrategiansa, myös markkinointiviestinnän ja markkinointikäytäntöjen osalta, tavalla, joka on yhteensopiva yksilöidyn kohdemarkkinan kanssa;

c)toteutettavat kohtuullisia toimenpiteitä varmistaakseen, että rahoitusvälineitä jaetaan yksilöidylle kohdemarkkinalle.”;

d)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”Kaiken tiedon, jonka sijoituspalveluyritys osoittaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, on oltava tasapuolista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa.”;

e)muutetaan 4 kohta seuraavasti:

i) muutetaan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

– korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille on annettava hyvissä ajoin ennen palvelun tarjoamista tai liiketoimen toteuttamista asianmukaista tietoa sijoituspalveluyrityksestä ja sen tarjoamista palveluista, rahoitusvälineistä ja ehdotetuista sijoitusstrategioista, toteuttamispaikoista sekä kaikista kuluista ja liitännäisistä veloituksista. Näihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat:”;

– lisätään a alakohtaan iv ja v alakohta seuraavasti:

”iv) jos sijoituspalveluyritys antaa riippumatonta neuvontaa yksityisasiakkaalle, onko suositeltujen rahoitusvälineiden valikoima rajoitettu 25 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin hyvin monimuotoisiin ja yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin ja ainoastaan kustannustehokkaisiin rahoitusvälineisiin; 

v) miten suositelluissa rahoitusvälineissä otetaan huomioon asiakkaan salkun hajauttaminen;”

– korvataan b ja c alakohta seuraavasti:

”b) rahoitusvälineitä ja (myös hajauttamistarkoituksiin) ehdotettuja sijoitusstrategioita koskevien tietojen on sisällettävä asianmukaisia ohjeita ja varoituksia kyseisiin rahoitusvälineisiin tehtäviin sijoituksiin ja erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä sekä siitä, onko rahoitusväline tarkoitettu yksityisasiakkaille vai ammattimaisille asiakkaille, ottaen huomioon 2 kohdan mukainen yksilöity kohdemarkkina;”

”c) 24 b artiklassa tarkoitetut kuluja ja veloituksia koskevat tiedot;”;

– lisätään d alakohta seuraavasti:

”d) jos palveluja tarjotaan sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella,

i) jäsenvaltio, jossa sijoituspalveluyrityksen ja tarvittaessa palvelun tarjoavan sivuliikkeen kotipaikka sijaitsee;

ii) kyseisen sijoituspalveluyrityksen tai tapauksen mukaan tällaisen sivuliikkeen asiaankuuluva kansallinen toimivaltainen viranomainen.”;

ii) kumotaan toinen, kolmas ja neljäs alakohta;

f)korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5.     Tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat voivat kohtuullisesti ymmärtää tarjottavan sijoituspalvelun ja tietyn rahoitusvälinelajin luonteen ja siihen sisältyvät riskit ja siten tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä. Jos tässä direktiivissä ei edellytetä vakiomuodon käyttöä näiden tietojen esittämisessä, jäsenvaltiot voivat vaatia, että nämä tiedot esitetään vakiomuodossa.”;

g)lisätään 5 b ja 5 c kohta seuraavasti:

”5 b. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua muutosdirektiivin voimaantulosta], tarvittaessa edeltävien kuluttaja- ja toimialatutkimusten perusteella ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kuultuaan, ohjeet, joilla tietoja yksityisasiakkaille sähköisessä muodossa toimittavia sijoituspalveluyrityksiä autetaan suunnittelemaan tällaisten tietojen antaminen niiden kohteena olevan ryhmän keskivertojäsenelle sopivalla tavalla, ja päivittää niitä säännöllisesti.  

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa ohjeissa on määriteltävä seuraavat:

a)tietojen esittämistapa ja muoto sähköisessä muodossa ottaen huomioon erilaiset mallit ja kanavat, joita sijoituspalveluyritykset voivat käyttää asiakkailleen tai potentiaalisille asiakkailleen tiedottamiseen;

b)tarvittavat suojatoimet, joilla varmistetaan, että tiedot ovat helposti navigoitavissa ja saatavilla riippumatta asiakkaan käyttämästä laitteesta;

c)tarvittavat suojatoimet, joilla varmistetaan tietojen helppo löydettävyys ja tehdään tietojen tallentaminen pysyvälle välineelle helpoksi asiakkaille.”

”5 c. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset esittävät yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille tarjottavissa tiedotusaineistoissa, myös markkinointiviestinnässä, asianmukaisia varoituksia erityisen riskialttiisiin rahoitusvälineisiin liittyvistä mahdollisten tappioiden riskeistä.  

Arvopaperiviranomainen laatii viimeistään [18 kuukauden kuluttua muutosdirektiivin voimaantulosta] ohjeet erityisen riskialttiiden rahoitusvälineiden käsitteestä ottaen asianmukaisesti huomioon eri rahoitusvälinelajien erityispiirteet ja päivittää niitä säännöllisesti.

Arvopaperiviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään tällaisten riskivaroitusten muoto ja sisältö ottaen asianmukaisesti huomioon eri rahoitusvälinelajien ja viestintämuotojen erityispiirteet.  

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti. 

Arvopaperimarkkinaviranomainen seuraa riskivaroitusten johdonmukaista soveltamista kaikkialla unionissa. Jos tällaisten riskivaroitusten käyttöön, käytön puuttumiseen tai käytön valvontaan jäsenvaltioissa liittyy huolenaiheita, joilla voi olla olennainen vaikutus sijoittajansuojaan, arvopaperimarkkinaviranomainen voi asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan määrätä sijoituspalveluyrityksiä käyttämään riskivaroituksia.”;

h)lisätään 7 a kohta seuraavasti:

”7 a. Tarjotessaan sijoitusneuvontaa yksityisasiakkaille riippumattomasti sijoituspalveluyritys voi rajoittaa arvioinnin 7 kohdan a alakohdassa mainitun rahoitusvälinelajin osalta 25 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin hyvin monipuolisiin, kustannustehokkaisiin ja yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin. Ennen tällaisen palvelun hyväksymistä yksityisasiakkaalle on kerrottava asianmukaisesti mahdollisuudesta ja edellytyksistä saada vakiomuotoista riippumatonta sijoitusneuvontaa ja siihen liittyvistä eduista ja rajoituksista.”;

i)kumotaan 8, 9 ja 9 a kohta.

j)korvataan 13 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

i) korvataan johdantokappale seuraavasti: 

”Siirretään komissiolle valta hyväksyä 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyritykset noudattavat tässä artiklassa, 24 a artiklassa ja 24 b artiklassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen sijoitus- tai oheispalveluja, mukaan lukien:”;

ii) korvataan d alakohta seuraavasti:

”d) perusteet, joiden avulla arvioidaan, noudattavatko yksityisasiakkaille sijoitusneuvontaa tarjoavat yritykset, erityisesti kannustimia vastaanottavat yritykset, 1 ja 1 a kohdassa säädettyä velvoitetta toimia asiakkaidensa edun mukaisesti.”;

 

Lisätään 24 a, 24 b, 24 c ja 24 d artikla seuraavasti:

24 a artikla 

Kannustimet 

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset eivät salkunhoitoa tarjotessaan maksa palkkioita tai provisioita kenellekään muulle osapuolelle kuin asiakkaalle tai asiakkaan puolesta toimivalle henkilölle tai ota tältä vastaan palkkioita tai provisioita eivätkä tarjoa tällaiselle osapuolelle tai ota siltä vastaan ei-rahallista etua tällaisen palvelun tarjoamisen yhteydessä. 

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset eivät tarjotessaan toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä tai toimeksiantojen toteuttamista yksityisasiakkaille tai näiden puolesta maksa tai vastaanota palkkioita tai provisioita tai tarjoa tai vastaanota tällaisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä ei-rahallista etua millekään kolmannelle osapuolelle tai miltään kolmannelta osapuolelta, joka on vastuussa sellaisen rahoitusvälineen luomisesta, kehittämisestä, liikkeeseenlaskusta tai suunnittelusta, jonka osalta yritys tarjoaa tällaisia toteuttamis- tai vastaanotto- ja välityspalveluja, eikä kenellekään tai keneltäkään kyseisen osapuolen puolesta toimivalta henkilöltä.  

3.Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, kun ne tarjoavat ei-riippumatonta sijoitusneuvontaa, joka liittyy kyseisen asiakkaan yhteen tai useampaan kyseisen neuvonnan kattamaan liiketoimeen.   

4.Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta palkkioihin tai muihin korvauksiin, jotka sijoituspalveluyritys, joka tarjoaa liikkeeseenlaskijalle jotakin liitteessä I olevan A osan 6 ja 7 alakohdassa tarkoitetuista palveluista, saa liikkeeseenlaskijalta tai maksaa sille, jos sijoituspalveluyritys tarjoaa myös yksityisasiakkaille jotakin 2 kohdassa tarkoitettua sijoituspalvelua, joka liittyy rahoitusvälineisiin, joihin sovelletaan liikkeeseenlasku- tai merkintäpalveluja.  

Tätä kohtaa ei sovelleta rahoitusvälineisiin, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1286/2014 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja sijoitustuotteita.

5.Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta vähäisiin ei-rahallisiin etuihin, joiden kokonaisarvo on alle 100 euroa vuodessa tai jotka ovat määrältään ja luonteeltaan sellaisia, että niiden ei voida katsoa heikentävän sijoituspalveluyrityksen velvollisuutta toimia asiakkaan edun mukaisesti, edellyttäen että niistä on selkeästi ilmoitettu asiakkaalle.  

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannen osapuolen tekemien tutkimusten toimittamisen sijoituspalveluyrityksille, jotka tarjoavat asiakkaille salkunhoitoa tai muita sijoitus- tai oheispalveluja, katsotaan täyttävän 24 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteet, jos

a)sijoituspalveluyrityksen ja tutkimuspalvelun tarjoajan välillä on ennen toteutus- tai tutkimuspalvelun toimittamista tehty sopimus, jossa yksilöidään, mikä osa toteutuspalveluja ja tutkimusta koskevista yhdistetyistä maksuista tai yhteismaksusta kohdistuu tutkimukseen;

b)sijoituspalveluyritys ilmoittaa asiakkailleen tutkimuksen toimittaville kolmansille osapuolille suoritetuista toteutuspalveluja ja tutkimusta koskevista yhteismaksuista; ja

c)tutkimus, josta yhdistetyt maksut tai yhteismaksu suoritetaan, koskee liikkeeseenlaskijoita, joiden markkina-arvo tutkimuksen toimittamista edeltäneiden 36 kuukauden aikana oli enintään 10 miljardia euroa kalenterivuoden lopun hintatarjousten perusteella niiltä vuosilta, joina ne ovat listattuja tai niitä ei ollut listattu, tai oman pääoman perusteella niiltä tilikausilta, joina ne ovat listattuja tai niitä ei ollut listattu.

Tätä artiklaa sovellettaessa tutkimuksen katsotaan käsittävän tutkimusaineiston tai -palvelut, jotka liittyvät yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen tai muuhun omaisuuserään taikka rahoitusvälineiden tosiasiallisiin tai potentiaalisiin liikkeeseenlaskijoihin, tai käsittävän tutkimusaineiston tai -palvelut, jotka liittyvät läheisesti tiettyyn toimialaan tai markkinaan siten, että ne vaikuttavat kyseisen toimialan tai markkinan rahoitusvälineitä, omaisuuseriä tai liikkeeseenlaskijoita koskeviin näkemyksiin. 

Tutkimukseen kuuluvat myös aineisto tai palvelut, joissa suositetaan tai ehdotetaan suoraan tai välillisesti sijoitusstrategiaa ja esitetään perusteltu näkemys rahoitusvälineiden tai omaisuuserien nykyisestä tai tulevasta arvosta tai hinnasta tai jotka muutoin sisältävät analyysejä ja uudenlaisia näkemyksiä ja joissa tehdään uuteen tai olemassa olevaan tietoon perustuvia päätelmiä, joilla voidaan vaikuttaa sijoitusstrategiaan, ja jotka voivat olla merkityksellisiä ja tuoda lisäarvoa päätöksille, joita sijoituspalveluyritys tekee sellaisten asiakkaiden lukuun, joita kyseisestä tutkimuksesta veloitetaan.

7.Jos sijoituspalveluyritystä ei kielletä vastaanottamasta tai maksamasta palkkioita tai etuja kolmannelta osapuolelta tai kolmannelle osapuolelle sen asiakkaille tarjottujen palvelujen yhteydessä, sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että tällaisten palkkioiden tai etujen vastaanottaminen tai maksaminen ei heikennä sen velvollisuutta toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa edun mukaisesti. Tällaisen kolmansien osapuolten maksun (maksujen) olemassaolo, luonne ja määrä on ilmoitettava 24 b artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Sijoituspalveluyrityksen on tapauksen mukaan ilmoitettava asiakkaalle myös mekanismeista, joilla sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä saatu välityspalkkio, provisio tai rahallinen tai ei-rahallinen etu siirretään asiakkaalle. 

Ensimmäisessä alakohdassa asetettuja vaatimuksia ei sovelleta maksuun tai etuun, joka mahdollistaa sijoituspalvelujen tarjoamisen tai on tarpeen niiden tarjoamiseksi, kuten säilytyskulut, toimitus- ja vaihtopalkkiot sekä säännöksiin tai lainsäädäntöön perustuvat verot ja maksut, eikä luonteensa vuoksi voi johtaa ristiriitaan sen velvoitteen kanssa, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti.

8.Kolmen vuoden kuluttua direktiivin (EU) [julkaisutoimisto lisää muutosdirektiivin numeron] voimaantulopäivästä ja kuultuaan arvopaperimarkkinaviranomaista ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista komissio arvioi kolmansien osapuolten maksujen vaikutuksia vähittäissijoittajiin, erityisesti mahdollisten eturistiriitojen ja riippumattoman neuvonnan saatavuuden kannalta, ja arvioi direktiivin (EU) [julkaisutoimisto lisää muutosdirektiivin numeron] asiaankuuluvien säännösten vaikutusta siihen. Komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntömuutoksia, jos tämä on tarpeen kuluttajille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi.

24 b artikla

Kuluja, liitännäisiä veloituksia ja kolmansien osapuolten maksuja koskevat tiedot

 

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset antavat asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelujen ja oheispalvelujen tarjoamista ja hyvissä ajoin ennen rahoitusvälineitä koskevan liiketoimen toteuttamista tiedot kaikista kyseisiin palveluihin, rahoitusvälineisiin tai liiketoimiin liittyvistä kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista vaaditussa muodossa.

Näitä kuluja, liitännäisiä veloituksia ja kolmansien osapuolten maksuja koskevien tietojen on sisällettävä kaikki seuraavat tiedot:

a)kaikki sijoituspalveluyritysten tai muiden osapuolten, jos asiakas on ohjattu tällaisille muille osapuolille, veloittamat suorat ja epäsuorat kulut ja niihin liittyvät veloitukset asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle tarjotuista sijoituspalveluista ja/tai oheispalveluista;

b)kaikki kulut ja liitännäiset veloitukset, jotka liittyvät asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle suositeltujen tai markkinoitujen rahoitusvälineiden valmistukseen ja hoitoon;

c)kaikki kolmansien osapuolten maksut, jotka yritys on maksanut tai saanut asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle tarjottujen sijoituspalvelujen yhteydessä;

d)miten asiakas voi maksaa ne.

 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset kokoavat yhteen tiedot kaikista kuluista ja liitännäisistä veloituksista, jotta asiakas saa käsityksen rahoitusvälineiden kokonaiskuluista ja kumulatiivisista vaikutuksista sijoituksen tuottoon. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ilmaisevat kokonaiskulut rahamääräisinä ja prosenttiosuuksina laskettuna rahoitusvälineen erääntymispäivään asti tai, jos rahoitusvälineellä ei ole erääntymispäivää, sijoituspalveluyrityksen suositteleman sijoitusajan osalta tai, jos sellaista ei ole, 1, 3 ja 5 vuoden sijoitusajan osalta. Sijoituspalveluyritysten on asiakkaan pyynnöstä esitettävä eritelty selvitys.

Sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle tarjoaman sijoituspalvelun yhteydessä maksamat tai saamat kolmansien osapuolten maksut on eriteltävä erikseen. Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava tällaisten kolmansien osapuolten maksujen, mukaan lukien mahdollisten kolmansien osapuolten toistuvien maksujen, kumulatiivinen vaikutus edellä olevassa alakohdassa mainitun sijoitusajan nettotuottoon. Kolmansien osapuolten maksujen tarkoitus ja niiden vaikutus nettotuottoon on selitettävä vakiomuotoisesti ja keskivertoyksityisasiakkaalle ymmärrettävällä kielellä.

Jos kulujen, liitännäisten veloitusten tai kolmansien osapuolten maksujen määrää ei voida vahvistaa ennen asianomaisen sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamista, määrän laskentamenetelmä on ilmoitettava asiakkaalle selkeästi tavalla, joka on keskivertoyksityisasiakkaan kannalta ymmärrettävä, täsmällinen ja helppotajuinen.

Sijoituspalveluyrityksillä, jotka tarjoavat sijoituspalveluja ammattimaisille asiakkaille, on oltava oikeus sopia tässä kohdassa säädettyjen yksityiskohtaisten vaatimusten rajoitetusta soveltamisesta tällaisten asiakkaiden kanssa. Sijoituspalveluyritykset eivät saa sopia tällaisista rajoituksista, kun ne tarjoavat sijoitusneuvontaan tai salkunhoitoon liittyviä palveluja tai kun kyseiseen rahoitusvälineeseen sisältyy johdannainen tarjotusta sijoituspalvelusta riippumatta.

Sijoituspalveluyrityksillä, jotka tarjoavat sijoituspalveluja hyväksyttäville vastapuolille, on oikeus suostua tässä kohdassa säädettyjen yksityiskohtaisten vaatimusten rajoitettuun soveltamiseen, paitsi jos kyseessä olevat rahoitusvälineet sisältävät johdannaisen tarjotusta sijoituspalvelusta riippumatta ja hyväksyttävä vastapuoli aikoo tarjota niitä asiakkailleen.

2.Tehtyään kuluttaja- ja toimialatutkimuksia ja kuultuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään kaikki seuraavat seikat:

a)asianmukainen muoto, jossa sijoituspalveluyritys esittää yksityisasiakkaalleen tai potentiaaliselle yksityisasiakkaalleen kulut, liitännäiset veloitukset ja kolmansien osapuolten maksut ennen rahoitusvälineisiin liittyvän liiketoimen toteuttamista;

b)vakioterminologia ja siihen liittyvät selitykset, joita sijoituspalveluyritysten on käytettävä sellaisten kulujen, liitännäisten veloitusten ja kolmansien osapuolten maksujen julkistamisessa ja laskemisessa, joita yritykset veloittavat asiakkaalta tai potentiaaliselta asiakkaalta suoraan tai välillisesti sijoitus- tai oheispalvelun (tai -palvelujen) tarjoamisen sekä asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle suositeltavien tai markkinoitavien rahoitusvälineiden valmistuksen ja hoidon yhteydessä. Näitä kuluja, liitännäisiä veloituksia ja kolmansien osapuolten maksuja sekä niiden vaikutusta odotettuihin tuottoihin koskevissa selvityksissä on varmistettava, että kaikki keskivertoyksityisasiakkaat todennäköisesti ymmärtävät ne ilman erityistä tietämystä rahoitusvälineisiin sijoittamisesta.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti.

3.Kun rahoitusvälineestä tehdään osto- tai myyntisopimus käyttäen etäviestintä, joka estää kuluja ja veloituksia koskevien tietojen toimittamisen etukäteen, sijoituspalveluyritys voi toimittaa tiedot kuluista ja veloituksista joko sähköisessä muodossa tai yksityisasiakkaan pyynnöstä paperilla ilman aiheetonta viivytystä liiketoimen toteuttamisen jälkeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) asiakas on antanut suostumuksensa siihen, että tiedot toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä liiketoimen toteuttamisen jälkeen;

b)sijoituspalveluyritys on antanut asiakkaalle mahdollisuuden lykätä liiketoimen toteuttamista siihen asti, kunnes asiakas on saanut tiedot.

Sijoituspalveluyrityksen on annettava asiakkaalle mahdollisuus saada tiedot kuluista ja veloituksista puhelimitse ennen liiketoimen toteuttamista.

4.Tarjotessaan sijoituspalveluja yksityisasiakkaalle yhdessä rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalvelun kanssa yksityisasiakkaan lukuun sijoituspalveluyrityksen on näiden välineiden yhteydessä annettava yksityisasiakkaalleen vuotuinen selvitys, joka sisältää seuraavat rahamääräiset ja prosenttiosuuksina ilmaistut tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta salkunhoitopalveluihin liittyvien muiden vaatimusten soveltamista:

a)kaikki epäsuorat ja suorat kulut ja liitännäiset veloitukset, jotka yksityisasiakas maksaa tai jotka sille aiheutuvat vuosittain koko salkusta, jaoteltuina seuraavasti:

i) tapauksen mukaan sijoituspalveluyrityksen yksityisasiakkaalle tarjoamista sijoitus- tai oheispalveluista aiheutuvat kulut;

ii) kulut, jotka liittyvät yksityisasiakkaan hallussa olevien rahoitusvälineiden valmistukseen ja hoitoon;

iii) mahdolliset maksut, jotka yritys on saanut kolmansilta osapuolilta tai maksanut niille yksityisasiakkaalle tarjottujen sijoituspalvelujen yhteydessä;

b)yksityisasiakkaan vuosittain koko salkun osalta saamien osinkojen, korkojen ja muiden maksujen kokonaismäärä;

c)kokonaisverot, mukaan lukien leimaverot, transaktioverot, lähdeverot ja muut sijoituspalveluyrityksen perimät verot, jotka yksityisasiakkaalle aiheutuvat koko salkusta;

d)kunkin yksityisasiakkaan salkkuun sisältyvän rahoitusvälineen vuotuinen markkina-arvo tai arvioitu arvo, jos markkina-arvoa ei ole saatavilla;

e)yksityisasiakkaan salkun vuotuinen nettotulos ja kunkin tähän salkkuun sisältyvän rahoitusvälineen vuotuinen tulos.

Kun sijoituspalveluyritys tarjoaa sijoituspalvelua ilman rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalvelua yksityisasiakkaan lukuun, sen on toimitettava vuotuinen selvitys, joka sisältää soveltuvin osin a alakohdassa mainitut tiedot.

Jos sijoituspalveluyritys tarjoaa yksinomaan rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalvelua yksityisasiakkaan lukuun, sen on toimitettava vuotuinen selvitys, joka sisältää soveltuvin osin a, b, c ja d alakohdassa mainitut tiedot.

Yksityisasiakkaalla on oikeus pyynnöstään saada vuosittain a–c alakohdassa tarkoitettujen tietojen yksityiskohtainen erittely kunkin asianomaisena ajanjaksona omistetun rahoitusvälineen sekä kunkin yksityisasiakkaalle aiheutuneen veron osalta.

Kuluja ja tulosta koskeva yksityisasiakkaille tarkoitettu vuotuinen selvitys on esitettävä keskivertoyksityisasiakkaalle helposti ymmärrettävällä tavalla. Kuluja, liitännäisiä veloituksia ja mahdollisia kolmansien osapuolten maksuja koskevat tiedot on esitettävä käyttäen tämän artiklan 2 kohdassa kuvattua terminologiaa ja selityksiä.

5.Edellä 4 kohdassa tarkoitettua vuotuista selvitystä ei tarvitse laatia, jos sijoituspalveluyritys antaa yksityisasiakkailleen käyttöoikeudet verkossa toimivaan järjestelmään, jota voidaan pitää pysyvänä välineenä ja jossa yksityisasiakas voi helposti tarkastella ajantasaisia selvityksiä, joissa asianmukaiset tiedot esitetään rahoitusvälineittäin 4 kohdassa edellytellä tavalla, ja jos yrityksellä on näyttöä siitä, että asiakas on katsonut näitä selvityksiä vähintään kerran vuodessa.

24 c artikla

Markkinointiviestintä ja -käytännöt

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinointiviestintä on selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi ja että siinä yksilöidään selkeästi sen sisällöstä ja jakelusta vastaavat sijoituspalveluyritykset riippumatta siitä, toteuttaako sijoituspalveluyritys viestinnän suoraan vai välillisesti.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinointiviestintää kehitetään, suunnitellaan ja tarjotaan tasapuolisella, selkeällä ja harhaanjohtamattomalla tavalla, jossa edut ja riskit on esitetty tasapainoisesti ja sisältö ja jakelukanavat ovat tarkoituksenmukaisia kohdeyleisölle ja, jos markkinointiviestintä liittyy tiettyyn rahoitusvälineeseen, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilöidylle kohdemarkkinalle.

Kaikessa markkinointiviestinnässä on esitettävä näkyvästi ja tiiviisti rahoitusvälineiden tai niissä tarkoitettujen sijoituspalvelujen ja niihin liittyvien oheispalvelujen olennaiset ominaispiirteet.  

Yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille tarjottuun tai niiden saataville asetettuun markkinointiviestintään sisältyvien rahoitusvälineiden ja -palvelujen olennaisten ominaisuuksien esittämisessä on varmistettava, että asiakkaat voivat helposti ymmärtää rahoitusvälineiden tai -palvelujen keskeiset piirteet ja niihin liittyvät pääasialliset riskit.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinointikäytäntöjä kehitetään ja käytetään tasapuolisella tavalla, joka ei ole harhaanjohtavaa ja soveltuu kohdeyleisölle.

4.Jos rahoitusvälineen valmistaja laatii ja toimittaa jakelijan käyttöön markkinointiviestintää, valmistaja on vastuussa tällaisen markkinointiviestinnän sisällöstä ja sen päivittämisestä. Jakelija on vastuussa tämän markkinointiviestinnän käytöstä, ja sen on varmistettava, että sitä käytetään ainoastaan yksilöidyllä kohdemarkkinalla ja kohdemarkkinaa varten määritetyn jakelustrategian mukaisesti.

Jos sijoituspalveluyritys tarjoaa tai suosittelee rahoitusvälineitä, joita se ei valmista, ja järjestää oman markkinointiviestintänsä, se on täysin vastuussa sen asianmukaisesta sisällöstä, päivittämisestä ja käytöstä yksilöidyn kohdemarkkinan ja erityisesti yksilöidyn asiakkaiden luokittelun mukaisesti.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset raportoivat vuosittain sijoituspalveluyrityksen ylimmälle hallintoelimelle markkinointiviestinnän käytöstä ja markkinointikäytäntöihin tarkoitetuista strategioista, tämän direktiivin mukaisten markkinointiviestintää ja -käytäntöjä koskevien velvoitteiden noudattamisesta sekä mahdollisista ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista ja ehdotetuista ratkaisuista.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa oikea-aikaisia ja tehokkaita toimia sellaisen markkinointiviestinnän tai markkinointikäytännön osalta, joka ei täytä 1–3 kohdan vaatimuksia.

7.Tietoihin, jotka sijoituspalveluyrityksen on säilytettävä 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti, on sisällyttävä kaikki markkinointiviestintä, jonka sijoituspalveluyritys tai kolmas osapuoli, jota sijoituspalveluyritys palkitsee tai kannustaa ei-rahallisella korvauksella, tarjoaa yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille tai asettaa näiden saataville. 

Tällaiset tiedot on säilytettävä viiden vuoden ajan ja toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä enintään seitsemän vuoden ajan. Sijoituspalveluyrityksen on voitava hakea nämä tiedot toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen on sisällettävä kaikki seuraavat:

a)markkinointiviestinnän sisältö;

b)yksityiskohtaiset tiedot markkinointiviestinnässä käytetystä välineestä;

c)markkinointiviestinnän päivämäärä ja kesto, mukaan lukien asiaankuuluvat alkamis- ja päättymisajat;

d)kohteena olevat yksityisasiakkaiden segmentit tai profiloinnin taustatekijät;

e)jäsenvaltiot, joissa markkinointiviestintä on asetettu saataville;

f)markkinointiviestinnän levittämiseen mahdollisesti osallistuvien kolmansien osapuolten henkilöllisyys.

Tällaista f alakohdassa tarkoitettua henkilöllisyyttä koskevien tietojen on sisällettävä asianomaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden viralliset nimet, rekisteröidyt osoitteet, yhteystiedot ja tarvittaessa sosiaalisen median käyttäjänimet.

8.Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla 

a)rahoitusvälineen (-välineiden) tai sijoitus- ja oheispalvelun (-palvelujen) olennaiset ominaisuudet, jotka on ilmoitettava kaikessa yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille suunnatussa markkinointiviestinnässä, ja kaikki muut merkitykselliset perusteet, joilla varmistetaan, että kyseiset olennaiset ominaisuudet esitetään näkyvällä tavalla ja että ne ovat helposti keskivertoyksityisasiakkaan saatavilla viestintävälineestä riippumatta;

b)edellytykset, jotka markkinointiviestinnän ja markkinointikäytäntöjen olisi täytettävä, jotta ne olisivat tasapuolisia, selkeitä, harhaanjohtamattomia, etujen ja riskien esittämisen kannalta tasapainoisia ja sisällöltään ja jakelukanaviltaan tarkoituksenmukaisia kohdeyleisölle tai tapauksen mukaan kohdemarkkinalle.

24 d artikla

Ammatilliset vaatimukset 

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan ja osoittamaan pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille, että luonnollisilla henkilöillä, jotka antavat sijoituspalveluyrityksen puolesta asiakkaille sijoitusneuvontaa tai tietoja rahoitusvälineistä, sijoituspalveluista tai oheispalveluista, on tarvittava tietämys ja pätevyys, jotta he voivat täyttää 24, 24 a, 24 b, 24 c ja 25 artiklan mukaiset velvoitteensa, ja että he ylläpitävät ja päivittävät tätä tietämystä ja pätevyyttä osallistumalla säännölliseen ammatilliseen kehittämiseen ja koulutukseen, myös erityiskoulutukseen yrityksen tarjotessa uusia rahoitusvälineitä ja sijoituspalveluja. Jäsenvaltioilla on oltava käytössään ja niiden on julkaistava tällaisen tietämyksen ja pätevyyden tehokkaaseen arviointiin käytettävät perusteet.

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on edellytettävä sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan ja osoittamaan pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille, että luonnollisilla henkilöillä, jotka antavat asiakkaille sijoitusneuvontaa sijoituspalveluyrityksen lukuun, on vähintään liitteessä V säädetty tietämys ja pätevyys ja että he osallistuvat vähintään 15 tuntia vuodessa ammatilliseen koulutukseen ja kehittämiseen. Liitteessä V vahvistettujen perusteiden noudattaminen sekä ammatillisen jatkokoulutuksen ja kehittämisen menestyksekäs suorittaminen vuosittain on osoitettava todistuksella.

Siirretään komissiolle valta muuttaa tätä direktiiviä antamalla 89 artiklan mukaisesti delegoitu säädös liitteessä V vahvistettujen vaatimusten tarkistamiseksi tarvittaessa.”;

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1. Sijoituspalveluyrityksen on hyvissä ajoin ennen i) sijoitusneuvonnan tai salkunhoidon tarjoamista tai ii) toimeksiannon toteuttamista tai vastaanottamista ja välittämistä arvioitava sen rahoitusvälineen (-välineiden), sijoituspalvelujen tai liiketoimen (-toimien) soveltuvuus tai asianmukaisuus, joita sen asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle suositellaan tai joita sen asiakas tai potentiaalinen asiakas pyytää. Kukin näistä arvioinneista on suoritettava sijoituspalveluyrityksen asiakkaasta tai potentiaalisesta asiakkaasta saamien tietojen perusteella jäljempänä olevien vaatimusten mukaisesti.   

Sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että soveltuvuuden tai asianmukaisuuden arvioinnin tarkoitus selitetään asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle ennen kuin häneltä pyydetään tietoja. Asiakkaita ja potentiaalisia asiakkaita on varoitettava seuraavista seurauksista:

a)virheellisten tai puutteellisten tietojen antaminen vaikuttaa kielteisesti sijoituspalveluyrityksen tekemän arvioinnin laatuun;

b)tietojen puuttuminen estää yritystä määrittämästä, onko suunniteltu palvelu tai rahoitusväline niille soveltuva tai asianmukainen, ja toteuttamasta suositusta tai asiakkaan toimeksiantoa. Tällainen selitys ja varoitus esitetään vakiomuodossa.  

Sijoituspalveluyrityksen on yksityisasiakkaan pyynnöstä toimitettava tälle raportti soveltuvuuden tai asianmukaisuuden arviointia varten kerätyistä tiedoista. Tällainen raportti esitetään vakiomuodossa. 

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun selityksen ja varoituksen sekä 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun raportin muodon ja sisällön määrittämiseksi.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].  

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2. Jollei toisesta alakohdasta muuta johdu, sijoituspalveluyrityksen on sijoitusneuvontaa tai salkunhoitopalveluja tarjotessaan hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tiettyyn tuotteeseen tai palveluun liittyvästä sijoitusalasta, kyseisen asiakkaan taloudellisesta tilanteesta, mukaan lukien olemassa olevien salkkujen koostumuksesta, asiakkaan kyvystä vastata tappioista kokonaan tai osittain, sijoitustarpeista ja -tavoitteista, mukaan lukien mahdollisista kestävyysmieltymyksistä, sekä riskinsietokyvystä, jotta sijoituspalveluyritys voi suositella asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle soveltuvia ja erityisesti tämän riskinsietokyvyn, tappionsietokyvyn ja salkun hajauttamista koskevien tarpeiden mukaisia sijoituspalveluja tai rahoitusvälineitä.

Kun riippumaton yritys tarjoaa yksityisasiakkaille riippumatonta sijoitusneuvontaa, joka on rajattu hyvin monipuolisiin, yksinkertaisiin ja kustannustehokkaisiin rahoitusvälineisiin, se ei ole velvollinen hankkimaan tietoja yksityisasiakkaan tai potentiaalisen yksityisasiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta harkittujen rahoitusvälineiden tai sijoituspalvelujen suhteen tai yksityisasiakkaan olemassa olevan salkun koostumuksesta. 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun sijoituspalveluyritys tarjoaa sijoitusneuvontaa, jossa suositellaan 24 artiklan 11 kohdan mukaista niputettujen palvelujen tai tuotteiden pakettia, koko niputettu paketti on soveltuva. 

Tarjotessaan joko sijoitusneuvontaa tai salkunhoitoa, johon liittyy rahoitusvälineen vaihtaminen, sijoituspalveluyritysten on hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan sijoituksesta ja analysoitava rahoitusvälineen vaihtamisen kustannukset ja hyödyt. Tarjotessaan sijoitusneuvontaa sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava asiakkaalle, ovatko rahoitusvälineen vaihtamisesta aiheutuvat hyödyt suuremmat kuin tällaiseen vaihtoon liittyvät kustannukset.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluja tarjotessaan sijoituspalveluyritys pyytää asiakasta tai potentiaalista asiakasta antamaan tietoja tietämyksestään ja kokemuksestaan tiettyyn tarjottuun tai pyydettyyn tuotteeseen tai palveluun liittyvästä sijoitusalasta ja yksityisasiakkaan tai potentiaalisen yksityisasiakkaan osalta kyvystä vastata tappioista kokonaan tai osittain ja riskinsietokyvystä, jotta sijoituspalveluyritys voi arvioida, onko suunniteltu sijoituspalvelu (-palvelut) tai rahoitusväline (-välineet) asiakkaalle asianmukainen.

Kun suunnitellaan 24 artiklan 11 kohdan mukaista niputettujen palvelujen tai tuotteiden pakettia, arvioinnissa on otettava huomioon, onko koko niputettu paketti asianmukainen.

Jos sijoituspalveluyritys arvioi ensimmäisen alakohdan mukaisesti saadun tiedon perusteella, että tuote tai palvelu ei ole asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle soveltuva, sen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta. Varoitus on esitettävä vakiomuodossa ja kirjattava.  

Sijoituspalveluyritys ei saa toteuttaa liiketoimea, josta on annettu varoitus siitä, että palvelu tai tuote ei ole asianmukainen, paitsi jos asiakas pyytää sen toteuttamista tällaisesta varoituksesta huolimatta. Sekä asiakkaan pyyntö että yrityksen hyväksyntä on kirjattava.    

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään 3 alakohdassa tarkoitettujen varoitusten muoto ja sisältö.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].  

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti.”;

b)lisätään 4 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun varoituksen muoto ja sisältö.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].  

Siirretään komissiolle valta hyväksyä edellä tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti.”;

c)lisätään 6 kohdan toiseen alakohtaan virke seuraavasti:

”Jollei toisin säädetä, tällainen lausunto on annettava riittävän ajoissa ennen liiketoimen toteuttamista sen varmistamiseksi, että asiakas saa riittävästi aikaa tarkastella sitä ja tarvittaessa saada lisätietoja tai selvennyksiä sijoituspalveluyritykseltä.”;

d)korvataan 8 kohta seuraavasti:

”8. Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä antamalla 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyritykset noudattavat tämän artiklan 1–6 kohdassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen sijoitus- tai oheispalveluja, mukaan lukien tiedot, jotka on saatava arvioitaessa palvelujen ja rahoitusvälineiden soveltuvuutta tai asianmukaisuutta yritysten asiakkaille, yksinkertaisten rahoitusvälineiden arviointiperusteet tämän artiklan 4 kohdan a alakohdan vi alakohtaa sovellettaessa sekä palvelujen tarjoamista asiakkaille koskevien arkistojen ja sopimusten sekä asiakkaille tarjotuista palveluista säännöllisesti annettavien tietojen sisältö ja muoto. Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon

a)asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien laji, kohde, suuruus, kulut, riskit, monimutkaisuus, hinta ja toistumistiheys;

b)tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien eri rahoitusvälinelajit;

c)onko asiakas tai potentiaalinen asiakas yksityisasiakas vai ammattimainen asiakas, tai 6 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa asiakkaiden luokittelu hyväksyttäviksi vastapuoliksi.’;

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyrityksillä, joilla on toimilupa asiakkaiden lukuun tapahtuvaa toimeksiantojen toteuttamista ja/tai omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä ja/tai toimeksiantojen vastaanottamista tai välittämistä varten, on mahdollisuus helpottaa tai toteuttaa liiketoimia hyväksyttävien vastapuolten kanssa ilman, että niiden on noudatettava 16 artiklan 3 a kohtaa, 24 artiklaa lukuun ottamatta sen 5, 5 a ja 5 c kohtaa, 24 a artiklaa, 24 b artiklaa lukuun ottamatta sen 1 kohtaa, 24 c artiklaa, 25 artiklaa, 27 artiklaa ja 28 artiklan 1 kohtaa kyseisissä liiketoimissa tai kyseisiin liiketoimiin suoraan liittyvissä oheispalveluissa.”;

b)korvataan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

Ensimmäisen alakohdan mukainen luokittelu hyväksyttäväksi vastapuoleksi ei vaikuta näiden yhteisöjen oikeuteen hakea yleisesti tai kauppakohtaisesti sellaisen asiakkaan asemaa, jonka sijoituspalveluyrityksen kanssa toteuttamiin liiketoimiin sovelletaan 24, 24 a, 24 b, 24 c, 25, 27 ja 28 artiklaa.”;

Lisätään 35 a artikla seuraavasti:

”35 a artikla  

Rajatylittävistä toimista ilmoittaminen  

1.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluja tai -toimia tarjoavat sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset ilmoittavat vuosittain kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot, kun ne tarjoavat sijoituspalveluja yli 50 asiakkaalle yli rajojen:

a)luettelo vastaanottavista jäsenvaltioista, joissa sijoituspalveluyritys toimii palvelujen tarjoamisen vapauden ja toiminnan vapauden perusteella 34 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen jälkeen;

b)kussakin vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijoituspalvelujen ja oheispalvelujen tarjoamisen sekä sijoitustoimien harjoittamisen vapauden perusteella tarjottujen palvelujen ja harjoitettujen toimien tyyppi, laajuus ja kattavuus;

c)kunkin vastaanottavan jäsenvaltion osalta niiden asiakkaiden kokonaismäärä ja luokat, joille on tarjottu 31 päivänä joulukuuta päättyvän asianomaisen ajanjakson aikana b alakohdassa tarkoitettuja palveluja ja toimia, ja ammattimaisten ja muiden kuin ammattimaisten asiakkaiden erittely;

d)asiakkailta ja asianomaisilta osapuolilta kussakin vastaanottavassa jäsenvaltiossa saatujen 75 artiklassa tarkoitettujen valitusten lukumäärä;

e)vastaanottavassa jäsenvaltiossa käytettävän markkinointiviestinnän tyyppi.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikki sijoituspalveluyrityksiltä kerätyt tiedot.  

2.Arvopaperimarkkinaviranomainen perustaa sähköisen tietokannan, joka sisältää 1 kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja johon kaikilla toimivaltaisilla viranomaisilla on pääsy.  

3.Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen yksityiskohtia, jotka sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].  

Siirretään komissiolle valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti. 

4.Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään ilmoitettavia tietoja koskevat vaatimukset ja muodot, menetelmät ja siirtojärjestelyt sekä ilmoitustiheys ja alkamispäivä.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta]. 

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.Arvopaperimarkkinaviranomainen julkaisee 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella vuosittain kertomuksen, joka sisältää anonymisoidut ja yhdistetyt tiedot unionissa sijoituspalvelujen ja -toimien tarjoamisen vapauden perusteella tarjotuista sijoituspalveluista ja harjoitetuista toimista sekä analyysin suuntauksista.”;

Muutetaan 69 artiklan 2 kohta seuraavasti:

a)lisätään c a alakohta seuraavasti:

”c a) harjoittaa haamuasiointia;”

b)lisätään k a alakohta seuraavasti:

”k a) keskeyttää tai kieltää enintään yhden vuoden ajaksi markkinointiviestintä tai -käytännöt, joita sijoituspalveluyritys käyttää omassa jäsenvaltiossaan, jos on perusteltuja syitä uskoa, että tätä direktiiviä tai asetusta (EU) N:o 600/2014 on rikottu.”;

c)lisätään v ja w alakohta seuraavasti:

”v) toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ja pyytää myös kolmatta osapuolta tai muuta viranomaista toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä joko väliaikaisesti tai pysyvästi 

i) poistaakseen sisältöä tai rajoittaakseen pääsyä verkkorajapintaan tai määrätäkseen selkeän varoituksen esittämisestä asiakkaille, kun he käyttävät verkkorajapintaa; 

ii) määrätäkseen säilytyspalvelun tarjoajan poistamaan verkkorajapinnan taikka estämään pääsyn siihen tai rajoittamaan sitä; tai

iii) määrätäkseen verkkotunnusrekisterin tai rekisterinpitäjät poistamaan täysin pätevän verkkotunnuksen ja antamaan asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden rekisteröidä se.

w) määrää sijoituspalveluyrityksiä käyttämään riskivaroituksia erityisen riskialttiisiin rahoitusvälineisiin liittyvässä tiedotusaineistossa, mukaan lukien markkinointiviestinnässä, jos kyseiset välineet voisivat muodostaa vakavan uhan sijoittajansuojalle.”;

d)lisätään alakohdat seuraavasti:

”Käyttäessään k a alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Jos tällaisia käytäntöjä tai viestintää sovelletaan useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, arvopaperimarkkinaviranomainen koordinoi vähintään yhden toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten k a alakohdan nojalla toteuttamia toimia.

Tässä kohdassa säädettyjen valtuuksien täytäntöönpanon ja käytön on oltava oikeasuhteista ja unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös asiaankuuluvien menettelytakeiden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden, mukaista. Tämän direktiivin nojalla toteutettavien tutkinta- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen ja siitä aiheutuvaan tosiasialliseen tai mahdolliseen kokonaishaittaan.”;

Lisätään 70 artiklan 3 kohdan a alakohtaan xxxvii–xxxxii kohta seuraavasti: 

”xxxvii) 16 -a artiklan 1–8 kohta;

”xxxviii) 24 artiklan 5 a–5 c kohta ja 11 a kohta;

”xxxix) 24 a artiklan 1–2 ja 6–7 kohta;

”xxxx) 24 b artiklan 1, 3 ja 4 kohta;

”xxxxi) 24 c artiklan 1–5 ja 7 kohta;

”xxxxii) 35 a artiklan 1 kohta;”;

Muutetaan 73 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti: 

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat mekanismit, joilla voidaan ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 600/2014 ja tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista, mukaan lukien sellaisten yritysten toimesta, joilla ei ole tämän direktiivin mukaista asianmukaista toimilupaa.”;

b)korvataan toisen alakohdan a alakohta seuraavasti: 

”a) erityismenettelyt mahdollista tai tosiasiallista rikkomista koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten, mukaan lukien turvallisten viestintäkanavien luominen näitä ilmoituksia varten. Näihin menettelyihin on sisällyttävä myös linkin luominen kunkin toimivaltaisen viranomaisen verkkosivuston etusivulle yksinkertaiseen ilmoituslomakkeeseen, jonka avulla kuka tahansa henkilö voi ilmoittaa unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Jäsenvaltioiden on vaadittava toimivaltaisia viranomaisia analysoimaan ilman aiheetonta viivytystä kaikki tällä ilmoituslomakkeella toimitetut ilmoitukset;”;

Muutetaan 86 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella (tässä artiklassa ’aloitteen tekevä viranomainen’) on perusteltuja syitä uskoa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toimiva sijoituspalveluyritys rikkoo tämän direktiivin nojalla annetuista säännöksistä johtuvia velvoitteita tai että sijoituspalveluyritys, jolla on sivuliike sen alueella, rikkoo sellaisia tämän direktiivin nojalla annetuista säännöksistä johtuvia velvoitteita, jotka eivät anna kyseiselle viranomaiselle toimivaltaa, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. 

Tieto tällaisen ilmoituksen tekemisestä on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Arvopaperimarkkinaviranomainen välittää tällaisen tiedon kaikkien muiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa sijoituspalveluyritys tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa toimintaa. 

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 30 työpäivän kuluttua siitä, kun aloitteen tekevä viranomainen on ilmoittanut havainnoistaan, toteutettava tarvittavat toimenpiteet tai aloitettava tarvittava hallinnollinen menettely tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot kaikista toteutetuista toimenpiteistä aloitteen tekevälle viranomaiselle sekä arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden alueella sijoituspalveluyritys toimii. 

Jos sijoituspalveluyritys kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai toimenpiteiden osoittautuessa riittämättömiksi tai jos toimenpiteitä ei ole toteutettu toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion sijoittajien etujen vastainen tai haittaa markkinoiden asianmukaista toimintaa, sovelletaan seuraavaa: 

a)vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sijoittajien suojaamiseksi ja markkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi, mihin on kuuluttava mahdollisuus estää säännöksiä rikkovia sijoituspalveluyrityksiä aloittamasta uusia liiketoimia sen alueella. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä sekä niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kaikille toimivaltaisille viranomaisille, joissa rikkomiseen syyllistynyt sijoituspalveluyritys toimii; ja 

b)vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi, ja tämä voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annettujen valtuuksien mukaisesti.”;

b)lisätään 1 a ja 1 b kohta seuraavasti:

”1 a. Jos aloitteen tekevä viranomainen on toteuttanut varotoimenpiteitä rikkomiseen syyllistyvää sijoituspalveluyritystä vastaan 1 kohdan mukaisesti, minkä tahansa toisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi, jos sama sijoituspalveluyritys aiheuttaa huolenaiheita tai syyllistyy rikkomisiin, jotka ovat hyvin samankaltaisia tai samanlaisia kuin aloitteen tekevän viranomaisen havainnoissa mainitut huolenaiheet tai rikkomiset, toteuttaa kyseisen yrityksen suhteen hyvin samankaltaisia tai samanlaisia toimenpiteitä edellyttäen, että kyseisellä toimivaltaisella viranomaisella on myös perusteltuja syitä uskoa, että sen alueella on tapahtunut samankaltainen rikkominen. 

Kyseisen toisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa varotoimenpiteitä saattamatta havaintoja ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, mutta sen on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään viisi työpäivää ennen varotoimenpiteiden toteuttamista. 

Komissiolle, arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja kaikille niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa rikkomiseen syyllistyvä sijoituspalveluyritys toimii, on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä ilman aiheetonta viivytystä. 

1 b. Jos 12 kuukauden kuluessa yksi tai useampi vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdan mukaisia toimenpiteitä yhden tai useamman sijoituspalveluyrityksen suhteen, joilla on sama kotijäsenvaltio, tai jos kotijäsenvaltio on eri mieltä vastaanottavan jäsenvaltion havainnoista, arvopaperimarkkinaviranomainen voi perustaa yhteistyöfoorumin 87 a artiklan mukaisesti.”;

Lisätään 87 a artikla seuraavasti:

”87 a artikla 

Yhteistyöfoorumit  

1.Arvopaperimarkkinaviranomainen voi siinä tapauksessa, että sillä on perusteltua syytä olla huolissaan sijoittajille aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista, omasta aloitteestaan tai yhden tai useamman asianomaisen valvontaviranomaisen pyynnöstä perustaa yhteistyöfoorumin ja koordinoida sitä asianomaisten valvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon ja yhteistyön tehostamiseksi, jos jokin sijoituspalveluyritys harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaa, joka perustuu palvelujen tarjoamisen vapauteen tai sijoittautumisvapauteen, ja jos tällainen toiminta on merkityksellisiä kotijäsenvaltion markkinoille. Jos yhteistyöfoorumi perustetaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle perustellut huolenaiheensa sijoittajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista.

2.Edellä oleva 1 kohta ei rajoita asianomaisten valvontaviranomaisten oikeutta perustaa yhteistyöfoorumi, jos ne kaikki sopivat sen perustamisesta.  

3.Yhteistyöfoorumin perustaminen 1 ja 2 kohdan mukaisesti ei rajoita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille tässä direktiivissä säädettyjä valvontavaltuuksia. 

4.Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on arvopaperimarkkinaviranomaisen pyynnöstä toimitettava viipymättä kaikki tarpeelliset tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan soveltamista.  

5.Jos vähintään kaksi yhteistyöfoorumin toimivaltaista viranomaista on eri mieltä toteutettavan toimen menettelystä tai sisällöstä tai toimen toteuttamatta jättämisestä, arvopaperimarkkinaviranomainen voi jonkin asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti.  

6.Jos foorumilla on erimielisyyttä ja jos sijoittajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista tai sijoituspalveluyrityksen suhteen toteutettavan toimen sisällöstä tai toteuttamatta jättämisestä on vakavia huolenaiheita, arvopaperimarkkinaviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti antaa suosituksen, jossa se kehottaa kotijäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ottamaan huomioon muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten huolenaiheet ja käynnistämään yhteisen paikalla tehtävän tarkastuksen yhdessä muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.”;

Lisätään VI a osasto seuraavasti: 

”VI a OSASTO

TALOUSVALISTUS

88 a artikla

Talousvalistuksen antaminen yksityisasiakkaille ja mahdollisille yksityisasiakkaille

Jäsenvaltioiden on edistettävä toimenpiteitä, joilla tuetaan yksityisasiakkaille ja mahdollisille yksityisasiakkaille vastuullisesta sijoittamisesta annettavaa valistusta heidän käyttäessään sijoituspalveluja tai oheispalveluja. 

88 b artikla

Talousvalistus ja markkinointiviestintä

Tässä direktiivissä tarkoitettuna markkinointiviestintänä ei pidetä sellaista talousvalistukseen liittyvää aineistoa, jolla pyritään tukemaan yksilöiden finanssiosaamista antamalla heille mahdollisuus hankkia taloustaitoja ja joka ei suoraan edistä sijoittamista tai kannusta sijoittamaan yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen tai niiden lajiin taikka tiettyihin sijoituspalveluihin.”;

Korvataan 89 artikla seuraavasti:

”1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 2 päivästä heinäkuuta 2014 määräämättömäksi ajaksi 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan toisessa alakohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 16 artiklan 12 kohdassa, 16 -a artiklan 11 ja 12 kohdassa, 23 artiklan 4 kohdassa, 24 artiklan 5 c ja 13 kohdassa, 24 b artiklan 2 kohdassa, 24 c artiklan 8 kohdassa, 24 d artiklan 2 kohdassa, 25 artiklan 8 kohdassa, 27 artiklan 9 kohdassa, 28 artiklan 3 kohdassa, 30 artiklan 5 kohdassa, 31 artiklan 4 kohdassa, 32 artiklan 4 kohdassa, 33 artiklan 8 kohdassa, 35 a artiklan 3 ja 4 kohdassa, 52 artiklan 4 kohdassa, 54 artiklan 4 kohdassa, 58 artiklan 6 kohdassa, 64 artiklan 7 kohdassa, 65 artiklan 7 kohdassa ja 79 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu säädösvalta. 

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan toisessa alakohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 16 artiklan 12 kohdassa, 16 -a artiklan 11 ja 12 kohdassa, 23 artiklan 4 kohdassa, 24 artiklan 5 c ja 13 kohdassa, 24 b artiklan 2 kohdassa, 24 c artiklan 8 kohdassa, 24 d artiklan 2 kohdassa, 25 artiklan 8 kohdassa, 27 artiklan 9 kohdassa, 28 artiklan 3 kohdassa, 30 artiklan 5 kohdassa, 31 artiklan 4 kohdassa, 32 artiklan 4 kohdassa, 33 artiklan 8 kohdassa, 35 a artiklan 3 ja 4 kohdassa, 52 artiklan 4 kohdassa, 54 artiklan 4 kohdassa, 58 artiklan 6 kohdassa, 64 artiklan 7 kohdassa, 65 artiklan 7 kohdassa ja 79 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun säädösvallan. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 

6.   Edellä olevien 2 artiklan 3 ja 4 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan toisen alakohdan ja 2 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 12 kohdan, 16 -a artiklan 11 ja 12 kohdan, 23 artiklan 4 kohdan, 24 artiklan 5 c ja 13 kohdan, 24 b artiklan 2 kohdan, 24 c artiklan 8 kohdan, 24 d artiklan 2 kohdan, 25 artiklan 8 kohdan, 27 artiklan 9 kohdan, 28 artiklan 3 kohdan, 30 artiklan 5 kohdan, 31 artiklan 4 kohdan, 32 artiklan 4 kohdan, 33 artiklan 8 kohdan, 35 a artiklan 3 ja 4 kohdan, 52 artiklan 4 kohdan, 54 artiklan 4 kohdan, 58 artiklan 6 kohdan, 64 artiklan 7 kohdan, 65 artiklan 7 kohdan ja 79 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.”;

Muutetaan liite II tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.

Lisätään liite V tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

2 artikla

Muutokset direktiiviin (EU) 2016/97

Muutetaan direktiivi (EU) 2016/97 seuraavasti:

1)Muutetaan 2 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)korvataan 4 alakohdan c alakohta seuraavasti:

”c) kyseiset vakuutustuotteet eivät kata henkivakuutus- tai vastuuriskejä, paitsi jos vastuuriskit kattava turva täydentää vakuutusedustajan pääasiallisen ammatillisen toimintansa yhteydessä tarjoamaa tavaraa tai palvelua;”;

b)korvataan 8 alakohta seuraavasti:

”8) ’vakuutusten tarjoajalla’ vakuutusedustajaa, sivutoimista vakuutusedustajaa tai vakuutusyritystä, joka harjoittaa vakuutusten tarjoamista;”;

c)lisätään 19–22 alakohta seuraavasti:

”19) ’sähköisellä muodolla’ mitä tahansa muuta pysyvää välinettä kuin paperia;

20) ’markkinointiviestinnällä’ mitä tahansa muuta tietojen antamista kuin unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vaadittua tietojen antamista tai muuta kuin 16 b artiklassa tarkoitettua talousvalistukseen liittyvää aineistoa, joka suoraan tai välillisesti edistää vakuutustuotteita tai suoraan tai välillisesti houkuttelee sijoituksia vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin ja jota toteutetaan

a) vakuutusyrityksen tai vakuutusedustajan tai sellaisen kolmannen osapuolen toimesta, jota kyseinen vakuutusyritys tai vakuutusedustaja palkitsee tai kannustaa ei-rahallisella korvauksella;

b) luonnollisille tai oikeushenkilöille;

c) missä tahansa muodossa ja millä tahansa tavalla;

21) ’markkinointikäytännöllä’ mitä tahansa strategiaa tai välineen tai menetelmän käyttöä, jota vakuutusyritys tai vakuutusedustaja tai sellainen kolmas osapuoli soveltaa, jota tällainen vakuutusyritys tai vakuutusedustaja palkitsee tai kannustaa ei-rahallisella korvauksella,

a) levittääkseen suoraan tai välillisesti markkinointiviestintää;

b) lisätäkseen tai parantaakseen markkinointiviestinnän kattavuutta ja tehokkuutta;

c) edistääkseen jollakin tavoin vakuutusyrityksiä, vakuutusedustajia tai vakuutustuotteita;

22) ’verkkorajapinnalla’ mitä tahansa ohjelmistoa, mukaan lukien verkkosivusto, verkkosivuston osa tai sovellus.”;

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)korvataan 4 kohdan kuudennen alakohdan toinen virke seuraavasti:

”Kotijäsenvaltion on tapauksen mukaan ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle rekisteristä poistamisesta välittömästi.”;

b)lisätään 5 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos rekisteröinti evätään tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja poistetaan rekisteristä, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksestään hakijalle tai asianomaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle tai sivutoimiselle vakuutusedustajalle hyvin perustellussa asiakirjassa ja ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tällaisen rekisteröinnin epäämisen tai rekisteristä poistamisen syyt.”;

c)lisätään 5 a kohta seuraavasti:

”5 a. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii ja asettaa toimivaltaisten viranomaisten saataville luettelon kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajista tai sivutoimisista vakuutusedustajista, joiden rekisteröinti on evätty tai jotka toimivaltainen viranomainen on poistanut rekisteristä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luettelon on tarvittaessa sisällettävä tiedot palveluista tai toimista, joihin kukin vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja on hakenut rekisteröintiä, sekä rekisteröinnin epäämisen tai rekisteristä poistamisen syyt, ja luettelo on saatettava säännöllisesti ajan tasalle.”;

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jolla on perusteltuja syitä uskoa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toimiva vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja rikkoo tämän direktiivin säännöksistä johtuvia velvoitteita, on ilmoitettava tästä sen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, että se on ilmoittanut kotijäsenvaltiolle näkökannoistaan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa tällaiset tiedot kaikkien muiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja toimii palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Arvioituaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti saadut tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa toteutettava asianmukaiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman pian ja viimeistään 30 työpäivän kuluttua siitä, kun se on saanut ilmoituksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kaikista tällaisista toteutetuista toimenpiteistä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoittava kaikki merkitykselliset tiedot toteutetusta toimenpiteestä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja kaikkien muiden sellaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden alueella vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja toimii palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja edelleenkin toimii tavalla, joka selvästi ja laajamittaisesti vahingoittaa vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etuja tai joka haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden moitteetonta toimintaa, vaikka kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut toimenpiteitä tai koska nämä toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai niitä ei ole toteutettu, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää edustajaa jatkamasta uutta liiketoimintaansa alueellaan.”;

b)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asianomaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle tai sivutoimiselle vakuutusedustajalle kaikista 1 ja 2 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä hyvin perustellussa asiakirjassa ja ilmoitettava näistä toimenpiteistä ilman aiheetonta viivytystä kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava näistä toimenpiteistä myös komissiolle, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja tai sivutoiminen vakuutusedustaja toimii palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla.”;

c)lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Jos 12 kuukauden kuluessa yksi tai useampi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä yhden tai useamman vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan tai sivutoimisen vakuutusedustajan osalta, joilla on sama kotijäsenvaltio, tai jos kotijäsenvaltio on eri mieltä vastaanottavan jäsenvaltion havainnoista, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi perustaa yhteistyöfoorumin 12 b artiklan mukaisesti.”;

Lisätään 9 a artikla seuraavasti:

”9 a artikla

Rajatylittävistä toimista ilmoittaminen

1.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vakuutusten tarjoajat ilmoittavat vuosittain seuraavat tiedot kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle, jos ne harjoittavat vakuutusten tarjoamista yli 50 asiakkaalle yli rajojen:

a)luettelo vastaanottavista jäsenvaltioista, joissa vakuutusten tarjoaja toimii palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla;

b)kussakin vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitetun vakuutusten tarjoamisen laajuus ja kattavuus;

c)kussakin vastaanottavassa jäsenvaltiossa tarjottavien vakuutustuotteiden tyyppi;

d)kunkin vastaanottavan jäsenvaltion osalta asiakkaiden kokonaismäärä 31 päivänä joulukuuta päättyvältä asianmukaiselta ajanjaksolta;

e)asiakkailta ja asianomaisilta osapuolilta kussakin vastaanottavassa jäsenvaltiossa saatujen valitusten määrä.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kaikki tiedot, jotka vakuutusten tarjoajat ovat ilmoittaneet ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

2.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa sähköisen tietokannan, joka sisältää 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot. Tietokannan on oltava kaikkien toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

3.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen yksityiskohtia.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10 artiklan mukaisesti.

4.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään 1 kohdan mukaisesti ilmoitettavia ja toimitettavia tietoja koskevat vaatimukset ja muodot, menetelmät ja siirtojärjestelyt sekä ilmoitustiheys ja alkamispäivämäärä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella vuosittain kertomuksen, joka sisältää anonymisoidut ja yhdistetyt tilastot unionissa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella harjoitetusta vakuutusten tarjoamisesta sekä analyysin suuntauksista.”;

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Kotijäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoajilla sekä niillä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten työntekijöillä, jotka harjoittavat vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoamista, on tarvittavat tiedot ja pätevyys voidakseen suorittaa tehtävänsä ja hoitaa velvollisuutensa asianmukaisesti.”;

b) muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) korvataan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta seuraavasti:

”Kotijäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten työntekijät sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien työntekijät pitävät yllä ja päivittävät tietojaan ja pätevyyttään osallistumalla säännöllisesti ammatilliseen kehittämiseen ja koulutukseen, mukaan lukien erityiskoulutukseen, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset ja -edustajat tarjoavat uusia vakuutustuotteita tai -palveluja.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi kotijäsenvaltioiden on otettava käyttöön ja julkistettava järjestelmiä, joiden avulla valvotaan tehokkaasti ja arvioidaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten työntekijöiden ja vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien työntekijöiden tietoja ja pätevyyttä liitteessä I säädetyllä tavalla, jolloin lähtökohtana on vähintään 15 tunnin ammatillinen koulutus tai kehittäminen vuosittain ja huomioon otetaan myytävien tuotteiden luonne, tarjoajan tyyppi, kunkin toimijan rooli sekä vakuutusten tai jälleenvakuutusten tarjoajalla harjoitettu toiminta.

Kotijäsenvaltioiden on edellytettävä, että liitteessä I vahvistettujen perusteiden noudattaminen sekä ammatillisen jatkokoulutuksen ja kehittämisen menestyksekäs suorittaminen vuosittain osoitetaan todistuksella.”;

ii)     lisätään alakohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle valta muuttaa tätä direktiiviä antamalla 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä I vahvistettujen vaatimusten tarkistamiseksi tarvittaessa.”;

c)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.     Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 250 000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 850 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden, jollei vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai muu yritys, jonka puolesta vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii tai on valtuutettu toimimaan, jo ole myöntänyt sille tällaista vakuutusta tai vastaavanlaista vakuutta tai jollei tämä yritys ole ottanut täyttä vastuuta edustajan toimista.”;

d)korvataan 6 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b) vaatimus, että edustajan taloudellisen kantokyvyn on oltava pysyvästi 4 prosenttia vuotuisesta saatujen vakuutusmaksujen määrästä ja vähintään 18 750 euroa;”

Lisätään 12 artiklan 3 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuihin toimivaltuuksiin kuuluvat valtuudet

a)saada tutustua kaikkiin sellaisiin missä tahansa muodossa oleviin asiakirjoihin tai muihin tietoihin, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo voivan olla merkityksellisiä ja välttämättömiä tehtäviensä suorittamisen kannalta, ja saada tai ottaa jäljennös kyseisestä asiakirjasta tai näistä tiedoista;

b)pyytää tai vaatia tietojen toimittamista kaikilta henkilöiltä ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi;

c)suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia tai tutkintoja;

d)harjoittaa haamuasiointia;

e)vaatia varojen jäädyttämistä tai takavarikoimista tai molempia;

f)vaatia ammattitoiminnan väliaikaista kieltämistä;

g)vaatia vakuutusyritysten tai vakuutusedustajien tilintarkastajia antamaan tietoja;

h)viedä asioita tuomioistuimeen syytetoimia varten;

i)sallia tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittamat tarkastukset tai tutkinnat;

j)keskeyttää tai kieltää enintään yhden vuoden ajaksi jäsenvaltiossaan käytössä oleva markkinointiviestintä tai -käytännöt, jos on perusteltuja syitä uskoa, että tätä direktiiviä on rikottu;

k)vaatia sellaisen käytännön tai menettelytavan tilapäistä tai pysyvää lopettamista, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo olevan ristiriidassa tämän direktiivin täytäntöönpanossa hyväksyttyjen säännösten kanssa, ja estää kyseisen käytännön tai menettelytavan toistuminen;

l)toteuttaa muuntyyppisiä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vakuutusyritykset ja vakuutusedustajat noudattavat edelleen lakisääteisiä vaatimuksia;

m)keskeyttää tai kieltää vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoaminen;

n)keskeyttää vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoaminen, jos vakuutusyritys tai vakuutusten tarjoaja ei ole noudattanut 25 artiklaa;

o)vaatia luonnollisen henkilön erottamista vakuutusyrityksen tai vakuutusten tarjoajan ylimmästä hallintoelimestä;

p)toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ja pyytää myös kolmatta osapuolta tai muuta viranomaista toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä joko väliaikaisesti tai pysyvästi

i) poistaakseen sisältöä tai rajoittaakseen pääsyä verkkorajapintaan tai määrätäkseen nimenomaisen varoituksen esittämisestä asiakkaille, kun he käyttävät verkkorajapintaa;

ii) määrätäkseen säilytyspalvelun tarjoajan poistamaan verkkorajapinnan taikka estämään pääsyn siihen tai rajoittamaan sitä; tai

iii) määrätäkseen verkkotunnusrekisterin tai rekisterinpitäjät poistamaan täysin pätevän verkkotunnuksen ja antamaan asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden rekisteröidä se;

q)määrätä vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevien riskivaroitusten käytöstä erityisen riskialttiisiin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin ja tapauksen mukaan sijoitusomaisuuseriin liittyvässä tiedotusaineistossa, mukaan lukien markkinointiviestinnässä, jos kyseiset tuotteet ja omaisuuserät voisivat muodostaa vakavan uhan sijoittajansuojalle.

Käyttäessään j alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Jos tällaisia käytäntöjä tai viestintää sovelletaan useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen koordinoi vähintään yhden toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten j alakohdan nojalla toteuttamia toimia.

Tässä kohdassa säädettyjen valtuuksien täytäntöönpanon ja käytön on oltava oikeasuhteista ja unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös asiaankuuluvien menettelytakeiden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden, mukaista. Tämän direktiivin nojalla toteutettavien tutkinta- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen ja siitä aiheutuvaan tosiasialliseen tai mahdolliseen kokonaishaittaan.”;

Lisätään 12 a ja 12 b artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Yhteistyö ja tietojenvaihto vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa

1.Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tätä direktiiviä sovellettaessa.

2.Toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kaikki tiedot, joita vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tarvitsee tämän direktiivin mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi.

   12 b artikla

Yhteistyöfoorumit

1.Jos vakuutuksenottajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista on perusteltuja huolenaiheita, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi omasta aloitteestaan tai yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä perustaa yhteistyöfoorumin ja koordinoida sitä vahvistaakseen tietojenvaihtoa ja tehostaakseen asianomaisten valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä, jos vakuutusten tai jälleenvakuutusten tarjoaja harjoittaa tai aikoo harjoittaa vakuutusten tarjoamista, joka perustuu palvelujen tarjoamisen vapauteen tai sijoittautumisvapauteen, ja jos tällaisella toiminnalla on merkitystä vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille. Jos yhteistyöfoorumi perustetaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle perustellut huolenaiheensa sijoittajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista.

2.Edellä oleva 1 kohta ei rajoita asianomaisten valvontaviranomaisten oikeutta perustaa yhteistyöfoorumi, jos ne kaikki sopivat sen perustamisesta.

3.Yhteistyöfoorumin perustaminen 1 ja 2 kohdan mukaisesti ei rajoita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille tässä direktiivissä säädettyjä valvontavaltuuksia.

4.Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen pyynnöstä toimitettava kaikki tarvittavat tiedot oikea-aikaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 35 artiklan soveltamista.

5.Jos vähintään kaksi yhteistyöfoorumin toimivaltaista viranomaista on eri mieltä toteutettavan toimen menettelystä tai sisällöstä tai toimen toteuttamatta jättämisestä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi jonkin asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6.Jos foorumilla on erimielisyyttä ja jos vakuutuksenottajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista tai vakuutusten tai jälleenvakuutusten tarjoajaan liittyvän toimen sisällöstä tai toimen toteuttamatta jättämisestä on vakavia huolenaiheita, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti antaa suosituksen, jossa se kehottaa kotijäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ottamaan huomioon muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten huolenaiheet ja käynnistämään yhteisen paikalla tehtävän tarkastuksen yhdessä muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.”;

Korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Valitukset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoajat ottavat käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt, mukaan lukien sähköiset viestintäkanavat, sen varmistamiseksi, että asiakkaiden ja muiden asianomaisten osapuolten, erityisesti kuluttajajärjestöjen, valitukset käsitellään asianmukaisesti ja että asiakkaisiin ja muihin asianomaisiin osapuoliin ei kohdistu rajoituksia tämän direktiivin mukaisten oikeuksien käyttämiselle. Näiden menettelyjen ja järjestelyjen on mahdollistettava se, että asiakkaat ja muut asianomaiset osapuolet voivat tehdä valituksia ja saada vastaukset samalla kielellä, jolla viestintäaineisto tai mahdolliset sopimusasiakirjat toimitettiin. Kaikissa tapauksissa on varmistettava, että valittajat saavat vastauksen 40 työpäivän kuluessa.”;

Lisätään 16 a ja 16 b artikla seuraavasti:

”16 a artikla

Talousvalistuksen antaminen asiakkaille

Jäsenvaltioiden on edistettävä toimenpiteitä, joilla tuetaan asiakkaille vakuutustuotteiden vastuullisesta hankkimisesta annettavaa valistusta heidän käyttäessään vakuutuspalveluja tai oheispalveluja.

16 b artikla

Talousvalistuksen antaminen asiakkaille ja markkinointiviestintä

Tässä direktiivissä tarkoitettuna markkinointiviestintänä ei pidetä sellaista talousvalistukseen liittyvää aineistoa, jolla pyritään tukemaan yksilöiden finanssiosaamista antamalla heille mahdollisuus hankkia taloustaitoja ja joka ei suoraan edistä sijoittamista tai kannusta sijoittamaan yhteen tai useampaan vakuutustuotteeseen tai niiden lajeihin taikka tiettyihin vakuutuspalveluihin.”;

Korvataan 17 artiklan 2 kohta seuraavasti:

   ”2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tämän direktiivin kohteeseen liittyvät tiedot, mukaan lukien markkinointiviestintä, ovat asiallisia ja selkeitä eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia.

   Markkinointiviestinnän on oltava selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi, ja siinä on selkeästi yksilöitävä sen sisällöstä ja tarjoamisesta vastaava vakuutusyritys tai vakuutusten tarjoaja riippumatta siitä, onko viestinnän toteuttanut suoraan tai välillisesti kyseinen vakuutusyritys tai vakuutusten tarjoaja.”

Korvataan 18 artikla seuraavasti:

”18 artikla

Asiakkaalle toimitettavat yleiset tiedot 

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkaalle toimitetaan hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova seuraavat tiedot ehdotetun sopimuksen osapuolena olevasta vakuutusyrityksestä:

a)yrityksen nimi ja oikeudellinen muoto;

b)jos vakuutussopimusta ehdotetaan sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, jäsenvaltio, jossa vakuutusyrityksen kotipaikka ja tarvittaessa sopimusta ehdottava sivukonttori sijaitsee;

c)kotipaikan osoite ja tarvittaessa sopimusta ehdottavan sivukonttorin osoite;

d)tiedot siitä, että vakuutusyritykselle on myönnetty toimilupa direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan nojalla, toimiluvan myöntänyt kansallinen toimivaltainen viranomainen ja keinot toimiluvan tarkistamiseksi;

e)viittaus direktiivin 2009/138/EY 51 artiklassa tarkoitettuun vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen, jotta tiedot ovat helposti asiakkaan saatavilla.

2.Jos vakuutussopimusta ehdottaa vakuutusedustaja, kyseisen vakuutusedustajan on hyvissä ajoin ennen kuin sopimuksesta tai tarjouksesta tulee asiakasta sitova ilmoitettava asiakkaalle seuraavat lisätiedot:

a)vakuutusedustajan nimi, oikeudellinen muoto ja osoite sekä se, että se on vakuutusedustaja;

b)jos vakuutusedustaja toimii sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, jäsenvaltio, jossa vakuutusedustajan kotipaikka ja tarvittaessa sopimusta ehdottava sivukonttori sijaitsee;

c)antaako vakuutusedustaja neuvontaa ehdotetusta vakuutussopimuksesta;

d)14 artiklassa tarkoitetut menettelyt, joiden avulla asiakkaat ja muut asianomaiset voivat tehdä valituksia vakuutusedustajista, ja 15 artiklassa tarkoitetut tuomioistuinlaitoksen ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt;

e)rekisteri, johon vakuutusedustaja on merkitty, ja keinot rekisteröinnin tarkistamiseksi;

f)edustaako vakuutusedustaja asiakasta vai toimiiko se vakuutusyrityksen nimissä ja lukuun.

3.Jos vakuutussopimusta ehdottaa vakuutusyritys, kyseisen vakuutusyrityksen on hyvissä ajoin ennen kuin sopimuksesta tai tarjouksesta tulee asiakasta sitova ilmoitettava asiakkaalle seuraavat lisätiedot:

a)vakuutusyrityksen nimi, oikeudellinen muoto ja osoite sekä se, että se on vakuutusyritys, jollei tätä ole jo ilmoitettu 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

b)antaako vakuutusyritys neuvontaa ehdotetusta vakuutussopimuksesta;

c)14 artiklassa tarkoitetut menettelyt, joiden avulla asiakkaat ja muut asianomaiset voivat tehdä valituksia vakuutusyrityksistä, ja 15 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisista valitus- ja oikaisumenettelyistä;

d)tieto siitä, että vakuutusyritykselle on myönnetty toimilupa direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan nojalla, toimiluvan myöntänyt kansallinen toimivaltainen viranomainen ja keinot toimiluvan tarkistamiseksi, jollei niitä ole jo ilmoitettu 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

e)onko vakuutusyritys ehdotetun sopimuksen laatija vai tarjoaako se ehdotettua sopimusta toisen vakuutusyrityksen puolesta.”;

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

a)korvataan otsikko seuraavasti:

”Annettavat tiedot”;

b)muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)    korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustaja antaa asiakkaalle hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova ainakin seuraavat tiedot:”;

ii)    korvataan c alakohdan johdantokappale seuraavasti:

”muiden vakuutustuotteiden kuin vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta”;

iii)    korvataan d alakohta seuraavasti:

”d) minkä luonteisen korvauksen se saa vakuutussopimuksen osalta ja erityisesti se, toimiiko se

i) palkkion eli asiakkaan suoraan maksaman korvauksen perusteella;

ii) minkä tahansa tyyppisen provision eli vakuutusmaksuun sisältyvän korvauksen perusteella;

iii) minkä tahansa muun tyyppisen korvauksen, mukaan lukien kaikenlainen taloudellinen hyöty, joka tarjotaan tai annetaan vakuutussopimukseen liittyen, perusteella; tai

iv) minkä tahansa tyyppisten i, ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen korvausten yhdistelmän perusteella.”;

iv)    kumotaan e alakohta;

c)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritys ilmoittaa asiakkaalleen hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova työntekijöidensä vakuutussopimuksen osalta saamien korvausten luonteen.”;

Muutetaan 20 artikla seuraavasti:

a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1. Vakuutusten tarjoajan on hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova asiakkaalta saatujen tietojen perusteella määritettävä kyseisen asiakkaan vaatimukset ja tarpeet ja annettava asiakkaalle puolueetonta tietoa vakuutustuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta asiakas voi tehdä päätöksensä asianmukaisin perustein.”

b)korvataan 3, 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”3. Jos vakuutusedustaja, joka tarjoaa muita vakuutustuotteita kuin vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita, ilmoittaa asiakkaalle antavansa tasapuoliseen henkilökohtaiseen analyysiin perustuvaa neuvontaa, sen antaman neuvonnan on pohjauduttava analyysiin, joka kattaa riittävän suuren määrän markkinoilla tarjolla olevia vakuutussopimuksia, jotta edustaja pystyy antamaan asiakkaalle ammatillisten kriteereiden pohjalta henkilökohtaisen suosituksen vakuutussopimuksesta, joka täyttäisi asianmukaisesti asiakkaan tarpeet.

4. Riippumatta siitä, annetaanko neuvontaa ja onko vakuutustuote osa tämän direktiivin 24 artiklassa tarkoitettua pakettia, vakuutusten tarjoajan on hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova annettava asiakkaalle merkitykselliset tiedot vakuutustuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta asiakas voi tehdä päätöksensä asianmukaisin perustein, ja otettava samalla huomioon vakuutustuotteen monimutkaisuus ja asiakastyyppi.

5. Kun kyse on direktiivin 2009/138/EY liitteessä I lueteltujen vahinkovakuutustuotteiden tarjoamisesta ja direktiivin 2009/138/EY liitteessä II lueteltujen henkivakuutustuotteiden tarjoamisesta, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava yksityisasiakkaille vakiomuotoisessa vakuutusta koskevat tiedot sisältävässä asiakirjassa paperilla tai muulla pysyvällä välineellä.”;

c)muutetaan 8 kohta seuraavasti:

i) korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Vahinkovakuutustuotteiden osalta vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan on sisällettävä seuraavat tiedot:”;

ii) lisätään j alakohta seuraavasti:

”j) sopimukseen sovellettava laki, jos osapuolet eivät voi valita lakia, tai jos osapuolet voivat valita sopimukseen sovellettavan lain, laki, jota vakuutusyritys ehdottaa valittavaksi, ja toimivaltainen tuomioistuin.”;

d)lisätään 8 a kohta seuraavasti:

”8 a. Muiden henkivakuutustuotteiden kuin vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan on sisällettävä seuraavat:

a)tiedot vakuutuksen tyypistä;

b)yhteenveto vakuutusturvasta, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot vakuutuseduista ja -vaihtoehdoista sekä olosuhteista, joissa niitä voitaisiin soveltaa, ja tarvittaessa yhteenveto riskeistä, joita vakuutus ei kata;

c)vakuutusmaksujen maksutapa ja maksukausi;

d)tiedot kuhunkin etuuteen liittyvistä vakuutusmaksuista, kun on kyse joko pää- tai lisäetuuksista, silloin kun tällaiset tiedot katsotaan sovellettaviksi;

e)tapauksen mukaan lisäetujen laskemis- ja jakamisperusteet;

f)tärkeimmät korvausvastuun rajoitukset; 

g)velvoitteet sopimuksen alussa; 

h)velvoitteet sopimuksen voimassaoloaikana; 

i)velvoitteet siinä tapauksessa, että korvausvaatimus esitetään;

j)merkintä takaisinostoarvosta ja vapaakirja-arvoista sekä niihin liittyvien takuiden luonteesta;

k)tiedot direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan mukaisesta peruuttamisoikeudesta, erityisesti yksityiskohtaiset tiedot kyseisen oikeuden käytön määräajoista ja ehdoista;

l)yleiset tiedot vakuutusmuotoon sovellettavista verosäännöistä;

m)vakuutussopimuksen voimassaoloaika, mukaan lukien sen alkamis- ja päättymispäivät;

n)sopimuksen irtisanomistapa;

o)sopimukseen sovellettava laki, jos osapuolet eivät voi valita lakia, tai jos osapuolet voivat valita sopimukseen sovellettavan lain, laki, jota vakuutusyritys ehdottaa valittavaksi, ja toimivaltainen tuomioistuin.”;

e)muutetaan 9 kohta seuraavasti:

i) korvataan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”8 kohdassa” ilmaisulla ”8 a kohdassa”;

ii) korvataan toisessa alakohdassa päivämäärä ”23 päivänä helmikuuta 2017” päivämäärällä [HYVÄKSYMISPÄIVÄMÄÄRÄN MUKAINEN PÄIVÄMÄÄRÄ].;

Korvataan 22 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Edellä 18, 19 ja 20 artiklassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse antaa, kun vakuutusten tarjoaja harjoittaa vakuutusten tarjoamista suurten riskien varalta tai kun asiakkaat täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU* 4 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määritellyt ammattimaisia asiakkaita koskevat perusteet*.”

_______________________________________________________________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).”;

Korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla

Sähköinen jakelu ja muut pysyvät välineet

1.Vakuutusten tarjoajien on annettava asiakkaille kaikki tässä direktiivissä vaaditut tiedot sähköisessä muodossa.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakuutusten tarjoajien on yksityisasiakkaan pyynnöstä annettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot maksutta paperilla.

2.Vakuutusten tarjoajien on ilmoitettava yksityisasiakkaille mahdollisuudesta saada tiedot maksutta paperilla.

3. Vakuutusten tarjoajien on ilmoitettava nykyisille yksityisasiakkaille, että ne voivat joko saada tiedot jatkossakin paperilla maksutta tai saada tiedot ainoastaan sähköisessä muodossa. Vakuutusten tarjoajien on ilmoitettava nykyisille yksityisasiakkaille, että sähköiseen muotoon siirtyminen tapahtuu automaattisesti aikaisintaan kahdeksan viikon kuluttua, elleivät ne pyydä tietojen paperilla toimittamisen jatkamista kyseisen kahdeksan viikon ajanjakson kuluessa. Nykyisille yksityisasiakkaille, jotka jo saavat 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sähköisessä muodossa, ei tarvitse ilmoittaa asiasta.

4.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii arvopaperimarkkinaviranomaista kuultuaan ja suoritettuaan kuluttaja- ja toimialatutkimuksia viimeistään [kahden vuoden kuluttua muutosdirektiivin voimaantulosta] ohjeet, joissa määritetään sähköisessä muodossa annettujen tietojen sopiva esitystapa keskivertoasiakkaalle, jolle tiedot on suunnattu, ja päivittää niitä määräajoin.  

   Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa ohjeissa on määriteltävä seuraavat: 

a)digitaalisesti annettavien tietojen esitystapa ja muoto ottaen huomioon erilaiset mallit ja kanavat, joita vakuutusten tarjoajat voivat käyttää tiedottamiseen asiakkailleen; 

b)tarvittavat suojatoimet, joilla varmistetaan, että tiedot ovat helposti navigoitavissa ja saatavilla asiakkaan käyttämästä laitteesta riippumatta;

c)tarvittavat suojatoimet, joilla varmistetaan tietojen helppo löydettävyys ja tehdään tietojen tallentaminen pysyvälle välineelle helpoksi asiakkaille.”

Korvataan 25 artikla seuraavasti:

”25 artikla

Tuotehallintavaatimukset

1.Tuottajan kotijäsenvaltion on vaadittava, että vakuutustuotteita asiakkaille myytäviksi tuottavat vakuutusyritykset ja vakuutusedustajat luovat menettelyn, jonka mukaisesti kukin vakuutustuote tai olemassa olevan vakuutustuotteen merkittävät muutokset hyväksytään (’tuotteiden hyväksymismenettely’) ennen vakuutustuotteiden markkinointia tai tarjoamista asiakkaille, ja ylläpitävät, käyttävät ja arvioivat tätä menettelyä.

Tuotteiden hyväksymismenettelyn on oltava vakuutustuotteen luonteen kannalta oikeasuhteinen ja asianmukainen. Tuotteiden hyväksymismenettelyn on sisällettävä kaikki seuraavat:

a)eritelmä kullekin vakuutustuotteelle yksilöidyistä kohdemarkkinoista;

b)kohdemarkkinoiden tavoitteiden ja tarpeiden selkeä määrittely;

c)arvio siitä, onko vakuutustuote suunniteltu asianmukaisesti kohdemarkkinoiden tavoitteiden ja tarpeiden täyttämiseksi;

d)arvio kaikista yksilöityihin kohdemarkkinoihin kohdistuvista merkityksellisistä riskeistä ja siitä, että aiottu tarjoamisstrategia on yksilöityjen kohdemarkkinoiden mukainen;

e)kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että vakuutustuotetta tarjotaan yksilöidyille kohdemarkkinoille;

f)vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta kaikkien tuotteeseen liittyvien kulujen ja veloitusten selkeä yksilöinti ja kvantifiointi sekä arvio siitä, ovatko nämä kulut ja veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia ottaen huomioon tuotteen ominaispiirteet, tavoitteet, strategia ja tuloksellisuus sekä biometrisiä ja muita riskejä koskevat takuut ja vakuutusturva (hinnoittelumenettely);

g)vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta arvio riskistä sille, että kohdemarkkinoihin kuuluvat asiakkaat ymmärtävät väärin vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen keskeiset ominaisuudet, kulut ja riskit.

Edellä f alakohdassa tarkoitettuun hinnoittelumenettelyyn on sisällyttävä vertailu vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 8 kohdan mukaisesti julkistamaan kuluja ja tuloksia koskevaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon, jos sellainen on saatavilla.

2.Jos vakuutusmuotoinen sijoitustuote poikkeaa 8 kohdassa tarkoitetusta asiaankuuluvasta vertailuarvosta, tuottajan on suoritettava lisätestejä ja -arviointeja ja määritettävä, ovatko kulut ja veloitukset kuitenkin perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos kulujen ja veloitusten perusteluja ja oikeasuhteisuutta ei voida osoittaa, tuottaja ei saa hyväksyä vakuutusmuotoista sijoitustuotetta. Jos vakuutusmuotoiselle sijoitustuotteelle ei ole olemassa asiaankuuluvaa vertailuarvoa, tuottaja saa hyväksyä tuotteen vain, jos se on todennut tuotetestien ja -arviointien avulla, että kulut ja veloitukset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia ja että tuote täyttää kohdemarkkinoiden tavoitteet ja tarpeet.

3.Vakuutustuotteita tuottavilla vakuutusyrityksillä ja -edustajilla on oltava ymmärrys tarjoamistaan vakuutustuotteista, ja niiden on tarkasteltava tuotteita säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon kaikki tapahtumat tai riskit, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yksilöityihin kohdemarkkinoihin, ja arvioitava, onko tuote edelleen yksilöityjen kohdemarkkinoiden tavoitteiden ja tarpeiden mukainen ja onko suunniteltu strategia tuotteen tarjoamiseksi edelleen asianmukainen.

Vakuutustuotteita tuottavien vakuutusyritysten ja -edustajien on asetettava tarjoajien saataville kaikki vakuutustuotetta ja tuotteen hyväksymismenettelyä koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen kyseisen tuotteen ja tuotteiden hyväksymismenettelyssä huomioon otettujen seikkojen ymmärtämiseksi täydellisesti, mukaan lukien täydelliset ja tarkat tiedot vakuutustuotteen mahdollisista kuluista ja veloituksista.

Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden yhteydessä tarjoajien saataville asetettujen tietojen on sisällettävä kaikki 1 kohdan kolmannen alakohdan f ja g alakohdassa tarkoitetut tiedot, mahdolliset muut merkitykselliset tiedot ja selitys, jotka osoittavat, että kulut ja veloitukset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia ja että tuote vastaa kohdemarkkinoihin kuuluvien asiakkaiden tavoitteita ja tarpeita.

4.Vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tuottavien vakuutusyritysten ja -edustajien on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa viranomaisille kaikki seuraavat tiedot:

a)täydelliset ja tarkat tiedot vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen kuluista ja veloituksista, mukaan lukien tuotteen kuluihin sisältyvät tarjoamiskustannukset ja kolmansien osapuolten maksut;

b)tiedot vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen ominaispiirteistä, erityisesti sen tuloksesta ja riskitasosta.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä.

5.Vakuutusten tarjoajalla, joka antaa neuvontaa vakuutustuotteista, joita se ei itse tuota, tai ehdottaa niitä, on oltava käytössään asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla se saa 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot ja oppii tuntemaan kunkin vakuutustuotteen ominaispiirteet ja yksilöidyt kohdemarkkinat.

Vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavien vakuutusedustajien tai vakuutusyritysten on

a)varmistettava, että ne saavat 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tiedot ja ymmärtävät ne täydellisesti; 

b)yksilöitävä ja kvantifioitava mahdolliset muut kulut ja veloitukset, erityisesti tarjoamiskustannukset, joita tuottaja ei ole jo ottanut huomioon kokonaiskuluja ja -veloituksia laskettaessa; 

c)arvioitava, ovatko kokonaiskulut ja -veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia kohdemarkkinoiden tavoitteisiin ja tarpeisiin nähden (hinnoittelumenettely).

Edellä c alakohdassa tarkoitettuun hinnoittelumenettelyyn on sisällyttävä vertailu vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 8 kohdan mukaisesti julkistamaan kuluja ja tuloksia koskevaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon, jos sellainen on saatavilla.

Tarjoajan on annettava vakuutusmuotoista sijoitustuotetta tuottavalle vakuutusyritykselle tai vakuutusedustajalle säännöllisesti kaikki asiaankuuluvat tiedot hinnoittelumenettelynsä tuloksista. Jos tarjoaja toteaa, että on olemassa kuluja ja veloituksia, erityisesti tarjoamiskustannuksia, joita ei ole otettu täysimääräisesti huomioon tuottajan hinnoittelumenettelyssä, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta tuottajalle.

6.Jos vakuutusmuotoinen sijoitustuote poikkeaa 8 kohdassa tarkoitetusta asiaankuuluvasta vertailuarvosta, vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavan vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on suoritettava lisätestejä ja -arviointeja ja määritettävä, ovatko kulut ja veloitukset kuitenkin perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos kulujen ja veloitusten perusteluja ja oikeasuhteisuutta ei voida osoittaa, vakuutusedustaja tai vakuutusyritys ei saa neuvoa tai ehdottaa kyseistä vakuutusmuotoista sijoitustuotetta yksityisasiakkaille. Jos vakuutusmuotoiselle sijoitustuotteelle ei ole olemassa asiaankuuluvaa vertailuarvoa, tarjoajat saavat neuvoa tai ehdottaa tuotetta vain, jos he ovat todenneet tuotetestien ja -arviointien avulla, että kulut ja veloitukset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia ja että tuote täyttää kohdemarkkinoiden tavoitteet ja tarpeet.

7.Vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tuottavan tai tarjoavan vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on kirjattava kaikki tehdyt arvioinnit, mukaan lukien seuraavat:

a)tarvittaessa tulokset, jotka on saatu vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen vertailusta asiaankuuluviin vertailuarvoihin;

b)tapauksen mukaan syyt, joiden vuoksi vertailuarvosta poikkeaminen on perusteltua; 

c)perustelut ja todisteet vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen kulujen ja veloitusten oikeasuhteisuudesta.

8.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on arvopaperimarkkinaviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan tarvittaessa laadittava ja asetettava julkisesti saataville yhteisiä vertailuarvoja vakuutusmuotoisille sijoitustuotteille, joiden tulokset, riskit, strategiat, tavoitteet tai muut ominaispiirteet ovat samankaltaiset, jotta vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tuottavia tai tarjoavia vakuutusyrityksiä ja vakuutusedustajia voidaan auttaa tekemään vertaileva arviointi vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden kuluista ja tuloksista.

Vertailuarvoissa on esitettävä erilaisia kuluja ja tuloksia, jotta voidaan helposti tunnistaa vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, joiden kulut ja tulokset poikkeavat merkittävästi keskiarvosta.

Vertailuarvojen laatimisessa käytettyjen kulujen on tuotteen kokonaiskulujen lisäksi sisällettävä myös kaikki tarjoamiskustannukset, kannustimet mukaan lukien. Niiden on mahdollistettava vertailu yksittäisiin kustannustekijöihin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen päivittää vertailuarvoja säännöllisesti.

9.Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä antamalla delegoituja säädöksiä 38 artiklan mukaisesti tässä artiklassa säädettyjen periaatteiden täsmentämiseksi, mukaan lukien vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta seuraavista: 

a)menetelmät, joita vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää 8 kohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen laatimisessa;

b)perusteet sen määrittämiseksi, ovatko kulut ja veloitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia.

Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava oikeasuhteisesti huomioon harjoitettu toiminta sekä myytyjen vakuutustuotteiden ja tarjoajan luonne.

10.Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii arvopaperimarkkinaviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan ja suoritettuaan toimialatutkimuksia sekä ottaen huomioon 9 kohdan a alakohdassa tarkoitetut menetelmät luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään

a)kotijäsenvaltion viranomaisille 4 kohdan mukaisesti julkistamis- ja raportointivelvollisuuksien perusteella ilmoitettavien tietojen sisältö ja tyyppi, paitsi jos lisätiedot ovat poikkeuksellisesti tarpeen;

b)4 kohdan mukaisesti ilmoitettavia tietoja koskevat vaatimukset ja muodot, menetelmät ja järjestelyt, ilmoitustiheys ja alkamispäivä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [9 kuukauden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen hyväksymisestä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

11.Tässä artiklassa tarkoitetut toimintatavat, menettelyt ja järjestelyt eivät rajoita muita tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia, mukaan lukien tietojen julkistamista, soveltuvuutta tai asianmukaisuutta, eturistiriitojen tunnistamista ja hallintaa sekä kolmansien osapuolten maksuja koskevat vaatimukset.

12.Tätä artiklaa ei sovelleta vakuutustuotteisiin, jotka muodostuvat suurten riskien vakuuttamisesta.”

Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Lisävaatimusten soveltamisala

”Tässä luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka täydentävät vakuutusten tarjoamiseen sovellettavia vaatimuksia, kun harjoitetaan vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myyntiin liittyvää vakuutusten tarjoamista.

Vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita voivat tarjota ainoastaan

a)vakuutusedustaja;

b)vakuutusyritys.”

Lisätään 26 a artikla seuraavasti:

”26 a artikla

Markkinointiviestintä ja -käytännöt

1.Poiketen siitä, mitä 17 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskeva markkinointiviestintä on selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi ja että siinä yksilöidään selkeästi sen sisällöstä ja tarjoamisesta vastaavat vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset riippumatta siitä, toteuttaako vakuutusedustaja tai vakuutusyritys viestinnän suoraan vai välillisesti.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden markkinointiviestintää kehitetään, suunnitellaan ja tarjotaan tasapuolisella, selkeällä ja harhaanjohtamattomalla tavalla, jossa edut ja riskit on esitetty tasapainoisesti ja sisältö ja tarjoamiskanavat ovat tarkoituksenmukaisia kohdeyleisölle ja, jos markkinointiviestintä liittyy tiettyyn vakuutusmuotoiseen sijoitustuotteeseen, 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti yksilöidyille kohdemarkkinoille.

Kaikessa vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden markkinointiviestinnässä on esitettävä näkyvästi ja tiiviisti niiden vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden olennaiset ominaispiirteet, joihin siinä viitataan.

Esitettäessä vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden olennaisia ominaisuuksia markkinointiviestinnässä on varmistettava, että yksityissijoittajat voivat helposti ymmärtää vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen keskeiset piirteet ja niihin liittyvät tärkeimmät riskit.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinointikäytäntöjä kehitetään ja käytetään oikeudenmukaisella tavalla, joka ei ole harhaanjohtavaa ja soveltuu kohdeyleisölle. 

4.Jos vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tuottaja laatii ja toimittaa tarjoajan käyttöön markkinointiviestintää, tuottaja on vastuussa tällaisen markkinointiviestinnän sisällöstä ja sen päivittämisestä. Tarjoaja on vastuussa tämän markkinointiviestinnän käytöstä, ja sen on varmistettava, että sitä käytetään ainoastaan yksilöidyillä kohdemarkkinoilla ja kyseisiä kohdemarkkinoita varten tuotteen tarjoamiseksi määritetyn strategian mukaisesti.

Jos vakuutusyritys tai vakuutusedustaja, joka tarjoaa tai suosittelee vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita, joita se ei tuota, järjestää oman markkinointiviestintänsä, se on täysin vastuussa sen asianmukaisesta sisällöstä, päivittämisestä ja käytöstä yksilöityjen kohdemarkkinoiden mukaisesti.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset ja vakuutusedustajat raportoivat vuosittain ylimmälle hallintoelimelleen markkinointiviestinnän käytöstä ja markkinointikäytäntöihin tarkoitetuista strategioista, tämän direktiivin mukaisten markkinointiviestintää ja -käytäntöjä koskevien velvoitteiden noudattamisesta sekä mahdollisista ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista ja ehdotetuista ratkaisuista.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa oikea-aikaisia ja tehokkaita toimia sellaisen markkinointiviestinnän tai markkinointikäytännön osalta, joka ei täytä 1–3 kohdan vaatimuksia. 

7.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset ja vakuutusedustajat pitävät kirjaa kaikesta vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevasta markkinointiviestinnästään tai näitä tuotteita koskevasta markkinointiviestinnästä, jonka on toteuttanut jokin kolmas osapuoli, jota on palkittu tai kannustettu ei-rahallisella korvauksella.

Tällaiset tiedot on säilytettävä viiden vuoden ajan ja toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä enintään seitsemän vuoden ajan. Vakuutusyrityksen tai vakuutusten tarjoajan on voitava hakea nämä tiedot toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen on sisällettävä kaikki seuraavat:

a)    markkinointiviestinnän sisältö;

b)    yksityiskohtaiset tiedot markkinointiviestinnässä käytetystä välineestä;

c)    markkinointiviestinnän päivämäärä ja kesto, mukaan lukien asiaankuuluvat alkamis- ja päättymisajat;

d)    kohteena olevat asiakassegmentit tai profiloinnin taustatekijät;

e)    jäsenvaltiot, joissa markkinointiviestintä on asetettu saataville;

f)    markkinointiviestinnän levittämiseen osallistuvien kolmansien osapuolten henkilöllisyys.

Tällaista f alakohdassa tarkoitettua henkilöllisyyttä koskevien tietojen on sisällettävä asianomaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden viralliset nimet, rekisteröidyt osoitteet, yhteystiedot ja tarvittaessa sosiaalisen median käyttäjänimet.

8. Siirretään komissiolle valta antaa 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla

a)vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden olennaiset ominaisuudet, jotka on ilmoitettava kaikessa yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille suunnatussa markkinointiviestinnässä, sekä kaikki muut asiaankuuluvat perusteet, joilla varmistetaan, että kyseiset olennaiset ominaisuudet ovat näkyvästi esillä ja että ne ovat helposti keskivertoyksityisasiakkaan saatavilla viestintävälineestä riippumatta;

b)edellytykset, jotka vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden markkinointiviestinnän ja markkinointikäytäntöjen olisi täytettävä, jotta ne olisivat tasapuolisia, selkeitä, harhaanjohtamattomia, etujen ja riskien esittämisen kannalta tasapainoisia ja sisällön ja tarjoamiskanavien kannalta tarkoituksenmukaisia kohdeyleisölle tai tapauksen mukaan kohdemarkkinoille.”;

Korvataan 28 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”Jos vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen 27 artiklan mukaisesti eturistiriitojen hallitsemiseksi soveltamilla toiminta- tai hallintojärjestelyillä ei pystytä riittävällä tavalla varmistamaan, että asiakkaan etuihin kohdistuvat riskit vältetään, vakuutusedustajan tai -yrityksen on selkeästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne tai lähteet hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai tarjouksesta tulee asiakasta sitova.”;

Korvataan 29 artikla seuraavasti:

”29 artikla

Tietojen antaminen asiakkaille ja vakuutuksenottajille

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset antavat asiakkaille hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova, asianmukaiset yksilölliset tiedot kyseisille asiakkaille ehdotetuista vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan ja 19 artiklan 1 ja kohdan soveltamista. Näiden tietojen on sisällettävä kaikki seuraavat seikat:

a)neuvontaa annettaessa on kerrottava

i) tarjotaanko neuvonta riippumattomasti vai ei;

ii) perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin erityyppisistä vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista ja tapauksen mukaan sijoitusomaisuuseristä ja erityisesti rajoittuuko valikoima sellaisten yhteisöjen tuottamiin tai tarjoamiin tuotteisiin ja omaisuuseriin, joilla on vakuutusedustajaan tai vakuutusyritykseen läheinen sidos tai niin läheinen muu oikeudellinen tai taloudellinen suhde, kuten sopimussuhde, että se voi vaarantaa tarjotun neuvonnan riippumattomuuden; 

iii) antaako vakuutusedustaja tai vakuutusyritys asiakkaalle säännöllisen arvioinnin kyseiselle asiakkaalle suositellun vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen soveltuvuudesta; 

iv) jos vakuutusedustaja tai vakuutusyritys antaa riippumatonta neuvontaa yksityisasiakkaalle, onko suositeltujen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden valikoima rajoitettu hyvin monipuolisiin, (30 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin) yksinkertaisiin ja kustannustehokkaisiin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin; 

v) miten suositelluissa vakuutusmuotoisissa sijoitustuotteissa otetaan huomioon asiakkaan salkun hajauttaminen; 

b)kuvaus ehdotetun vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen pääpiirteistä ja tapauksen mukaan suositelluista sijoitusomaisuuseristä ja sijoitusstrategioista, mukaan lukien asianmukaiset ohjeet ja varoitukset vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin ja tapauksen mukaan suositeltuihin sijoitusomaisuuseriin liittyvistä riskeistä tai kyseiseen tuotteeseen liittyvien sijoitusstrategioiden riskeistä;

c)tiedot ehdotetusta vakuutusturvasta, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot vakuutuseduista ja -vaihtoehdoista sekä olosuhteista, joissa niitä voitaisiin soveltaa, ja tarvittaessa yhteenveto poissuljetuista riskeistä ja rajoituksista, joiden osalta korvausvaatimuksia ei voida esittää;

d)tiedot kaikista suorista ja välillisistä kuluista, liitännäisistä veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista, mukaan lukien kaikki vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoamiseen liittyvät kulut ja veloitukset, sekä tarvittaessa neuvontakulut ja miten asiakas voi maksaa ne ja maksukausi;

e)sopimukseen sovellettava laki ja toimivalta;

f)yleiset tiedot vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tyyppiin sovellettavista verosäännöistä.

Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on liitettävä vakiomuotoisella ja keskivertoyksityisasiakkaalle ymmärrettävällä kielellä asianmukainen selitys kulujen, veloitusten ja kolmansien osapuolten maksujen vaikutuksesta odotettavissa olevaan tuottoon.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset esittävät tiedot kaikista ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetuista kuluista, veloituksista ja kolmansien osapuolten maksuista kootusti, jotta asiakas voi ymmärtää kokonaiskulut ja kumulatiivisen vaikutuksen sijoituksen tuottoon. Kokonaiskulut on ilmaistava rahamääräisinä ja prosenttiosuuksina vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen voimassaoloajalta. Vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on asiakkaan pyynnöstä esitettävä yksityiskohtainen erittely näistä tiedoista.

Vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen maksamat tai vastaanottamat kolmannen osapuolen maksut, jotka liittyvät vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoamiseen, on eriteltävä erikseen. Vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on ilmoitettava tällaisten kolmansien osapuolten maksujen, myös tällaisten toistuvien maksujen, kumulatiivinen vaikutus vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen nettotuottoon sen voimassaoloajalta. Kolmansien osapuolten maksujen tarkoitus ja niiden vaikutus nettotuottoon on selitettävä vakiomuotoisesti ja keskivertoyksityisasiakkaalle ymmärrettävällä kielellä.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tuottajat laativat tiiviin yksilöllisen asiakirjan, joka sisältää keskeiset tiedot, jotka on annettava vuosittain jokaiselle tuotetta hallussaan pitävälle yksityisasiakkaalle, jäljempänä ’vuotuinen selvitys’.

Tarkka päivämäärä, johon vuotuisen selvityksen tiedot viittaavat, on ilmoitettava selkeästi.

Vuotuisessa selvityksessä annettujen tietojen on oltava paikkansapitäviä ja ajantasaisia.

Tuottajien on asetettava vuotuinen selvitys maksutta kunkin yksityisen vakuutuksenottajan saataville sähköisessä muodossa. Pyynnöstä on toimitettava paperinen jäljennös sähköisesti toimitettujen tietojen lisäksi.

Vuotuista selvitystä ei tarvitse laatia, jos tuottaja antaa yksityisille vakuutuksenottajilleen käyttöoikeudet verkossa toimivaan järjestelmään, jota voidaan pitää pysyvänä välineenä ja jossa yksityinen vakuutuksenottaja voi helposti tarkastella ajantasaisia selvityksiä, joissa esitetään 3 kohdassa edellytetyt asianmukaiset tiedot, ja jos tuottajalla on näyttöä siitä, että yksityinen vakuutuksenottaja on katsonut näitä selvityksiä vähintään kerran edellisten 12 kuukauden aikana.

3.Vuotuisessa selvityksessä on oltava vähintään seuraavat keskeiset tiedot:

a)kokonaiskulut, liitännäiset veloitukset ja kolmansien osapuolten maksut, jotka on eritelty rahamääräisinä ja prosenttiosuuksina ja jotka yksityinen vakuutuksenottaja on maksanut tai jotka ovat aiheutuneet sille suoraan tai välillisesti edeltävien 12 kuukauden aikana ja yhdistetysti vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen sopimuskauden alusta lähtien;

b)kunkin vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen sijoitusomaisuuserän vuotuinen tulos ja salkun vuotuinen kokonaistulos, kumpikin verrattuna aiempiin vuosiin:

c)verolajeittain jaotellut kokonaisverot, mukaan lukien leimaverot, transaktioverot, lähdeverot ja muut vakuutusyrityksen perimät verot, jotka yksityisasiakkaalle aiheutuvat vakuutusmuotoisesta sijoitustuotteesta; 

d)tapauksen mukaan vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen sijoitusomaisuuserien markkina-arvo tai arvioitu arvo, jos markkina-arvoa ei ole saatavilla;

e)maksut, jotka yksityinen vakuutuksenottaja on suorittanut vakuutusmuotoisesta sijoitustuotteesta, mukaan lukien sijoitukset, talletukset, vakuutusmaksut ja palkkiot, edeltävien 12 kuukauden aikana ja joista on vähennetty mahdolliset nostot;

f)mukautetut yksittäiset ennusteet, jotka koskevat odotettavissa olevaa tulosta sopimusperusteisen tai suositellun sijoitusajan lopussa, perustuvat sijoituksen käypään arvoon ja sen tähänastiseen kehitykseen ja liittyvät asetuksessa (EU) N:o 1286/2014 säädetyssä avaintietoasiakirjassa esitettyihin sopimusta edeltäviin tuottonäkymiin, sekä vastuuvapauslauseke, jonka mukaan nämä ennusteet voivat poiketa sijoituksen todellisesta lopullisesta arvosta;

g)tiedot sijoituksen ennenaikaisen päättämisen tai palveluntarjoajan vaihtamisen ehdoista ja taloudellisista seurauksista, mukaan lukien takaisinostoarvo ja vakuutuksen takaisinoston ehdot;

h)lyhyt yhteenveto vakuutusturvasta, erityisesti vakuutusetuuksista ja mahdollisista vaihtoehdoista sekä tieto siitä, mitä tapahtuu vakuutetun kuollessa tai muun vakuutustapahtuman sattuessa;

i)kun on kyse vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista, joiden vakuutusehdoissa määrätään vakuutusmaksujen säännöllisestä tarkistamisesta, ennakoidut vakuutusmaksut, joita edellytetään olemassa olevien suojaetuuksien säilyttämiseksi 55, 65, 75 ja 85 ikävuoteen asti.

4.Edellä 1 kohdassa kuvatut tiedot ja 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu vuotuinen selvitys on annettava yksityisasiakkaille ja vakuutuksenottajille käyttäen unionin vakioterminologiaa ja -muotoa. 

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii arvopaperiviranomaista kuultuaan ja kuluttaja- ja toimialatutkimusten jälkeen luonnoksia teknisiksi standardeiksi, joissa määritetään

a)edellä 1 ja 3 kohdassa lueteltujen tietojen toimittamismuoto, mukaan lukien asiakirjan muoto ja pituus sekä kunkin yksittäisen tiedon sisältö; 

b)unionin vakioterminologia ja siihen liittyvät selitykset, joita käytetään 1 ja 3 kohdassa lueteltujen tietojen toimittamisessa. Selityksissä on varmistettava, että kaikki yksityisasiakkaat todennäköisesti ymmärtävät ne ilman vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa erityistietämystä;

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10 artiklan mukaisesti.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset käyttävät yksityisasiakkaille tarjottavassa tiedotusaineistossa, myös markkinointiviestinnässä, asianmukaisia varoituksia, joilla asiakkaita varoitetaan mahdollisten tappioiden erityisistä riskeistä, joita liittyy erityisen riskialttiisiin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin ja tapauksen mukaan sijoitusomaisuuseriin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii viimeistään [18 kuukauden kuluttua muutosdirektiivin voimaantulosta] erityisen riskialttiiden vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden käsitettä koskevat ohjeet ja päivittää niitä säännöllisesti ottaen asianmukaisesti huomioon erityyppisten vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden erityispiirteet.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään tällaisten riskivaroitusten muoto ja sisältö ottaen asianmukaisesti huomioon erityyppisten vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden ja viestintämuotojen erityispiirteet.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä tekniset sääntelystandardit komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10 artiklan mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa riskivaroitusten johdonmukaista soveltamista kaikkialla unionissa. Jos tällaisten riskivaroitusten käyttöön, käytön puuttumiseen tai käytön valvontaan jäsenvaltioissa liittyy huolenaiheita, joilla voi olla olennainen vaikutus sijoittajansuojaan, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan määrätä vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset käyttämään riskivaroituksia.”

Lisätään 29 a ja 29 b artikla seuraavasti:

”29 a artikla

Kannustimet

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset, jotka tuottavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tai tarjoavat tällaisia tuotteita 30 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, eivät maksa palkkioita tai provisioita kenellekään muulle osapuolelle kuin asiakkaalle tai asiakkaan puolesta toimivalle henkilölle tai ota tältä vastaan palkkioita tai provisioita tai tarjoa tällaiselle osapuolelle tai ota siltä vastaan ei-rahallista etua vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoamisen yhteydessä.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta vähäisiin ei-rahallisiin etuihin, joiden kokonaisarvo on alle 100 euroa vuodessa tai jotka ovat määrältään ja luonteeltaan sellaisia, että ne eivät haittaa vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen velvollisuutta toimia asiakkaansa etujen mukaisesti edellyttäen, että näistä eduista on selkeästi ilmoitettu asiakkaalle.

Ensimmäisessä alakohdassa asetettuja vaatimuksia ei sovelleta maksuun tai etuun, jota palvelujen tarjoaminen edellyttää, kuten säännöksiin tai lainsäädäntöön perustuvat verot ja maksut, eikä luonteensa vuoksi voi johtaa ristiriitaan sen velvoitteen kanssa, jonka mukaan vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset tarjoavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ne saavat palkkioita tai etuja kolmannelta osapuolelta tai maksavat sille palkkioita tai etuja ainoastaan sillä edellytyksellä, että kyseiset vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset varmistavat, että tällaisten palkkioiden tai etujen vastaanottaminen tai maksaminen ei heikennä sen velvoitteen noudattamista, jonka mukaan niiden on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti. Vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on ilmoitettava tällaisten kolmansien osapuolten maksujen olemassaolo, luonne ja määrä 29 artiklan mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset ilmoittavat tarvittaessa asiakkaalle mekanismeista, joilla asiakkaalle siirretään vakuutuspohjaisen tuotteen tarjoamisesta saadut palkkiot, provisiot ja rahalliset tai ei-rahalliset edut.

4.Jäsenvaltiot voivat asettaa vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoaville vakuutusedustajille ja vakuutusyrityksille tiukempia vaatimuksia tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien seikkojen osalta. Jäsenvaltiot voivat lisäksi erityisesti kieltää palkkioiden, provisioiden tai ei-rahallisten etujen tarjoamisen kolmansille osapuolille tai vastaanottamisen niiltä vakuutusneuvonnan yhteydessä tai rajoittaa tätä entisestään.

Tiukempiin vaatimuksiin voi sisältyä edellytys, että tällaiset palkkiot, provisiot tai ei-rahalliset edut palautetaan asiakkaille tai kuitataan asiakkaan suorittamia palkkioita vastaan.

Kaikkien vakuutusedustajien tai vakuutusyritysten, mukaan lukien palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella toimivien vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten, on noudatettava tässä kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion tiukempia vaatimuksia tehdessään vakuutussopimuksia sellaisten asiakkaidensa kanssa, joiden vakinainen asuinpaikka tai toimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

5.Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä antamalla 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa lisäksi määritetään

a)miten vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä periaatteita;

b)perusteet, joilla arvioidaan, ovatko kannustimia maksavat tai vastaanottavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset noudattaneet velvoitetta toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaan etujen mukaisesti.

6.Kolmen vuoden kuluttua direktiivin (EU) [julkaisutoimisto lisää muutosdirektiivin numeron] voimaantulopäivästä ja kuultuaan arvopaperimarkkinaviranomaista ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista komissio arvioi kolmansien osapuolten maksujen vaikutuksia vähittäissijoittajiin, erityisesti mahdollisten eturistiriitojen ja riippumattoman neuvonnan saatavuuden kannalta, ja arvioi direktiivin (EU) [julkaisutoimisto lisää muutosdirektiivin numeron] asiaankuuluvien säännösten vaikutusta vähittäissijoittajiin. Komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntömuutoksia, jos tämä on tarpeen kuluttajille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi.

                       29 b artikla

Asiakkaiden etu

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että antaessaan asiakkaille vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa neuvontaa vakuutusyritysten ja vakuutusedustajien on asiakkaan edun mukaisesti toimiakseen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti noudatettava velvoitetta

a)antaa tällaista neuvontaa asianmukaisen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden valikoiman ja tapauksen mukaan sijoitusomaisuuserien arvioinnin perusteella;

b)suositella kaikkein kustannustehokkainta vakuutusmuotoista sijoitustuotetta ja tapauksen mukaan sijoitusomaisuuserää niiden vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden joukosta, jotka on 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti todettu asiakkaalle soveltuviksi ja tarjoavat samankaltaisia ominaisuuksia;

c)suositella niiden vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden joukosta, jotka on 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti todettu asiakkaalle soveltuviksi, yhtä tai useampaa vakuutusmuotoista sijoitustuotetta ja tapauksen mukaan sijoitusomaiseriä, tuotetta tai tuotteita, joilla ei ole asiakkaan tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeettomia lisäominaisuuksia, joista aiheutuu lisäkustannuksia;

d)suositella vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita, joiden vakuutussuoja on asiakkaan vakuutusta koskevien vaatimusten ja -tarpeiden mukainen.

2.Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä antamalla delegoituja säädöksiä 38 artiklan mukaisesti sen täsmentämiseksi, kuinka vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä periaatteita.

Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon asiakkaalle tarjottujen palvelujen luonne, tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet.”;

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

a)lisätään -1 kohta seuraavasti:

”-1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset arvioivat hyvissä ajoin ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova niiden vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden ja tapauksen mukaan sijoitusomaisuuserien soveltuvuuden tai asianmukaisuuden, joita asiakkaille suositellaan tai joita asiakkaat pyytävät. Kukin näistä arvioinneista on tehtävä sellaisten oikeasuhteisten ja tarpeellisten asiakasta koskevien tietojen perusteella, jotka vakuutusedustaja tai vakuutusyritys on saanut tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset selittävät asiakkaille soveltuvuuden tai asianmukaisuuden arvioinnin tarkoituksen ennen kuin niiltä pyydetään tietoja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset varoittavat asiakkaita vakiomuodossa kaikista seuraavista:

a)virheellisten tai puutteellisten tietojen antaminen voi vaikuttaa kielteisesti vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen tekemän arvioinnin laatuun

b)tietojen puuttuminen estää vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavia vakuutusedustajia ja vakuutusyrityksiä määrittämästä, onko suunniteltu palvelu tai rahoitusväline asiakkaalle soveltuva tai asianmukainen, ja antamasta neuvontaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoavat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset antavat asiakkaille näiden pyynnöstä raportin soveltuvuuden tai asianmukaisuuden arviointia varten kerätyistä tiedoista. Raportti on esitettävä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen laatimassa vakiomuodossa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia toisessa alakohdassa tarkoitetun selityksen ja varoituksen sekä kolmannessa alakohdassa tarkoitetun raportin muodon ja sisällön määrittämiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10 artiklan mukaisesti.”;

b)korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista neuvontaa tarjotessaan hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tiettyyn tarjottuun tai pyydettyyn vakuutusmuotoiseen sijoitustuotteeseen tai tapauksen mukaan sijoitusomaisuuseriin liittyvästä sijoitusalasta, sekä tämän asiakkaan taloudellisesta tilanteesta, mukaan lukien olemassa olevien salkkujen koostumus, asiakkaan kyky vastata tappioista kokonaan tai osittain, sijoitustarpeet ja -tavoitteet sekä mahdolliset kestävyysmieltymykset ja riskinsietokyky, jotta vakuutusedustaja tai vakuutusyritys voi suositella asiakkaalle vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita, jotka soveltuvat hänelle ja ovat erityisesti hänen riskinsieto- ja tappionsietokykynsä ja salkun hajauttamista koskevien tarpeidensa mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Kun vakuutusedustaja tai vakuutusyritys antaa riippumattomasti yksityisasiakkaille hyvin monipuolisiin, yksinkertaisiin ja kustannustehokkaisiin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin rajoittuvaa neuvontaa, vakuutusedustajalla tai vakuutusyrityksellä ei ole velvollisuutta hankkia tietoja asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta harkituista vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista tai asiakkaan salkun koostumuksesta.

Tarjotessaan neuvontaa, joka koskee sijoitusomaisuuserien vaihtoa, vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan nykyisistä sijoitusomaisuuseristä ja suositelluista uusista sijoitusomaisuuseristä ja analysoitava vaihdon odotettavissa olevat kulut ja hyödyt, jotta ne pystyvät riittävästi osoittamaan, että vaihdosta koituvien hyötyjen odotetaan olevan kuluja suurempia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista ei anneta neuvontaa, vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on pyydettävä asiakkaalta tietoja tämän tietämyksestä ja kokemuksesta tiettyyn tarjottuun tai pyydettyyn vakuutusmuotoiseen sijoitustuotteeseen tai tapauksen mukaan sijoitusomaisuuseriin liittyvästä sijoitusalasta, sekä asiakkaan kyvystä vastata tappioista kokonaan tai osittain ja riskinsietokyvystä, jotta vakuutusedustaja tai vakuutusyritys voi arvioida, onko suunniteltu vakuutusmuotoinen sijoitustuote tai -tuotteet asiakkaalle sopivia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Jos vakuutusedustaja tai vakuutusyritys katsoo ensimmäisen alakohdan mukaisesti saadun tiedon pohjalta, että tuote ei sovellu asiakkaalle, sen on varoitettava asiakasta tästä asiasta. Varoitus on esitettävä vakiomuodossa ja kirjattava.

Vakuutusedustaja tai vakuutusyritys ei saa jatkaa vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tarjoamista, jos on annettu varoitus siitä, että tuote tai palvelu ei ole asianmukainen, paitsi jos asiakas pyytää jatkamaan tätä varoituksesta huolimatta ja vakuutusyritys suostuu tekemään sopimuksen asiakkaan pyynnöstä. Sekä asiakkaan pyyntö että vakuutusyrityksen hyväksyntä on kirjattava.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään toisessa alakohdassa tarkoitetun varoituksen muoto ja sisältö.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10 mukaisesti.

3. Rajoittamatta 20 artiklan 1 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat poiketa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista ja sallia vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten harjoittaa vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoamista alueellaan ilman, että niiden tarvitsee hankkia tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja tai tehdä siinä tarkoitettua määrittelyä, kun vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista ei anneta neuvontaa ja edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)vakuutusten tarjoaminen liittyy jompaankumpaan seuraavista:

i) vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, joista aiheutuva sijoitusriski liittyy ainoastaan direktiivin 2014/65/EU mukaisesti yksinkertaisina pidettäviin rahoitusvälineisiin ja jotka eivät rakenteeltaan ole sellaisia, että asiakkaan olisi vaikea käsittää tuotteeseen liittyviä riskejä;

ii) muut yksinkertaiset vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet tätä kohtaa sovellettaessa;

b)vakuutusten tarjoamista harjoitetaan asiakkaan aloitteesta;

c)asiakkaalle on selvästi ilmoitettu, että vakuutusedustajalla tai vakuutusyrityksellä ei vakuutusten tarjoamista harjoittaessaan ole velvoitetta arvioida tarjottavan vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tai harjoitettavan vakuutusten tarjoamisen soveltuvuutta ja että asiakas ei kuulu liiketoiminnan menettelytapasääntöjen antaman vastaavan suojan piiriin. Tällainen varoitus on esitettävä vakiomuodossa.

d)vakuutusedustaja tai vakuutusyritys täyttää 27 ja 28 artiklan mukaiset velvoitteensa.

Kaikkien vakuutusedustajien tai vakuutusyritysten, mukaan lukien palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella toimivat vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset, on vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita sellaisille asiakkaille tarjotessaan, joiden vakinainen asuinpaikka tai toimipaikka on jäsenvaltiossa, joka ei sovella tässä kohdassa tarkoitettua poikkeusta, noudatettava kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia säännöksiä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun varoituksen muoto ja sisältö.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/201039 10 artiklan mukaisesti.”;

c) korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset toimittavat asiakkaalle pysyvällä välineellä riittävät selvitykset vakuutusten tarjoamisesta. Näihin selvityksiin on sisällytettävä säännölliset ilmoitukset asiakkaille ottaen huomioon kyseisten vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tyyppi ja monimutkaisuus ja asiakkaalle tarjottavan palvelun luonne, ja niihin on sisällytettävä soveltuvin osin tiedot asiakkaan lukuun suoritettujen liiketoimien ja palvelujen kustannuksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa neuvontaa tarjotessaan vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset antavat asiakkaalle riittävän ajoissa ennen sopimuksen tekemistä ja pysyvällä välineellä soveltuvuutta koskevan lausunnon, josta käy ilmi annettu neuvonta ja se, miten neuvonta vastaa asiakkaan mieltymyksiä, tavoitteita ja muita ominaisuuksia. Tällainen lausunto on annettava riittävän ajoissa ennen kuin vakuutussopimuksesta tai -tarjouksesta tulee asiakasta sitova sen varmistamiseksi, että asiakas saa riittävästi aikaa tarkastella sitä ja tarvittaessa saada lisätietoja tai selvennyksiä vakuutusedustajalta tai vakuutusyritykseltä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutussopimus tehdään käyttäen etäviestintä, joka estää soveltuvuutta koskevan lausunnon toimittamisen etukäteen, vakuutusedustaja tai vakuutusyritys voi toimittaa soveltuvuutta koskevan lausunnon pysyvällä välineellä heti sen jälkeen, kun vakuutussopimuksesta on tullut asiakasta sitova, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)asiakas on antanut suostumuksensa siihen, että soveltuvuutta koskeva lausunto toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä sopimuksen tekemisen jälkeen;

b)vakuutusedustaja tai vakuutusyritys on antanut asiakkaalle mahdollisuuden lykätä sopimuksen tekemistä, jotta asiakas voi saada soveltuvuutta koskevan lausunnon ennen sopimuksen tekemistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusedustaja tai -yritys on ilmoittanut asiakkaalle, että se aikoo arvioida soveltuvuutta säännöllisesti, säännöllisesti annettavan selvityksen on sisällettävä ajan tasalle saatettu lausunto siitä, miten vakuutusmuotoinen sijoitustuote vastaa yksityisasiakkaan mieltymyksiä, tavoitteita ja muita ominaisuuksia.”;

d)lisätään 5 a, 5 b ja 5c kohta seuraavasti:

”5a. Jäsenvaltiot voivat asettaa tarjoajille tiukempia vaatimuksia tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien seikkojen osalta. Jäsenvaltiot voivat erityisesti tehdä 30 artiklassa tarkoitetun neuvonnan tarjoamisesta pakollista minkä tahansa tai tietyntyyppisten vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myynnissä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki vakuutusedustajat tai vakuutusyritykset, mukaan lukien palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden perusteella toimivat vakuutusedustajat ja vakuutusyritykset, noudattavat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tiukempia vaatimuksia tehdessään vakuutussopimuksia sellaisten asiakkaidensa kanssa, joiden vakinainen asuinpaikka tai toimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

5 b. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kun vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita tarjoava vakuutusedustaja tai vakuutusyritys ilmoittaa asiakkaalle, että neuvontaa annetaan riippumattomasti, vakuutusedustaja tai vakuutusyritys

a)arvioi riittävän suuren määrän markkinoilla saatavilla olevia vakuutustuotteita, joiden on edustettava riittävän hajautetusti eri tyyppejä ja tuotteiden tarjoajia sen varmistamiseksi, että asiakkaan tavoitteet voidaan täyttää soveltuvalla tavalla, eivätkä ne saa rajoittua sellaisten yhteisöjen antamiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset sidokset vakuutusedustajaan tai vakuutusyritykseen;

b)ei saa vastaanottaa ja pitää itsellään palkkioita, provisioita tai muita rahallisia tai ei-rahallisia etuja, jotka kolmas osapuoli tai kolmannen osapuolen lukuun toimiva henkilö maksaa tai tarjoaa ja jotka liittyvät kyseisen palvelun tarjoamiseen asiakkaille.

5 c. Tarjotessaan sijoitusneuvontaa yksityisasiakkaille riippumattomasti vakuutusedustaja tai vakuutusyritys voi rajoittaa arvioinnin 5 b kohdan a alakohdassa mainitun vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tyypin osalta hyvin monipuolisiin, kustannustehokkaisiin ja yksinkertaisiin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin. Ennen tällaisen palvelun hyväksymistä asiakkaalle on tiedotettava asianmukaisesti mahdollisuudesta saada vakiomuotoista riippumatonta neuvontaa ja siihen liittyvistä eduista ja rajoituksista.”;

e)korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä antamalla 38 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään, miten vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä periaatteita harjoittaessaan vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoamista, mukaan lukien seuraavat:

a)tiedot, jotka on hankittava arvioitaessa vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden soveltuvuutta ja asianmukaisuutta asiakkaille;

b)perusteet yksinkertaisten vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden arvioimiseksi tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan ii luetelmakohdan soveltamiseksi;

c)palvelujen tarjoamista asiakkaille koskevien tietojen ja sopimusten sekä asiakkaille tarjotuista palveluista määräajoin annettavien selvitysten sisältö ja muoto.

Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon asiakkaalle tarjottujen palvelujen luonne, tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, sekä onko asiakas yksityisasiakas vai ammattimainen asiakas.”;

Muutetaan 35 artiklan 2 kohta seuraavasti:

a)korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) erityiset menettelyt mahdollisia tai todellisia rikkomuksia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niiden jatkotoimia varten, mukaan lukien turvallisten viestintäkanavien perustaminen tällaisia ilmoituksia varten. ”;

b)lisätään alakohta seuraavasti:

   ”Edellä a alakohdassa tarkoitettuihin erityismenettelyihin on sisällyttävä myös linkin luominen kunkin toimivaltaisen viranomaisen verkkosivuston etusivulle yksinkertaiseen ilmoituslomakkeeseen, jonka avulla kuka tahansa henkilö voi ilmoittaa unionin lainsäädännön mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Jäsenvaltioiden on vaadittava toimivaltaisia viranomaisia analysoimaan ilman aiheetonta viivytystä kaikki kyseisellä ilmoituslomakkeella toimitetut ilmoitukset.”;

Lisätään 35 a artikla seuraavasti:

”35 a artikla

Menettely digitaalisin välinein ilman toimilupaa tai rekisteröintiä tarjottuihin toimiin puuttumiseksi

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö harjoittaa verkossa asiakkaille suunnattua vakuutusten tarjoamista alueellaan ilman tämän direktiivin 3 artiklan mukaista rekisteröintiä tai ilman direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaista toimilupaa tai jos toimivaltainen viranomainen epäilee, että kyseinen yhteisö harjoittaa tällaista toimintaa ilman tämän direktiivin 3 artiklan mukaista rekisteröintiä tai direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaista toimilupaa, toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet estääkseen tällaisen vakuutusten tarjoamisen harjoittamisen, siihen liittyvä markkinointiviestintä mukaan lukien, käyttämällä 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja valvontavaltuuksia. Kaikissa tällaisissa toimenpiteissä on noudatettava tässä direktiivissä vahvistettuja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön periaatteita.

2.Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava kaikki 1 kohdan nojalla tehdyt toimenpiteen määräämistä koskevat päätökset 32 artiklan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle 2 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä ilman aiheetonta viivytystä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa sähköisen tietokannan, joka sisältää toimivaltaisten viranomaisten toimittamat päätökset ja johon kaikilla toimivaltaisilla viranomaisilla on pääsy. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee kaikista voimassa olevista päätöksistä luettelon, jossa kuvataan asianomaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt sekä tarjottujen palvelujen tai tuotteiden tyypit. Luettelo on asetettava julkisesti saataville vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen verkkosivustolla olevan linkin kautta. Luonnollisten henkilöiden osalta tämä luettelo ei saa johtaa siihen, että kyseisistä luonnollisista henkilöistä julkaistaan enemmän henkilötietoja kuin mitä toimivaltainen viranomainen on julkaissut ensimmäisen alakohdan nojalla ja 32 artiklan mukaisesti.”

Korvataan 38 artikla seuraavasti:

”38 artikla

                   Delegoidut säädökset

   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 39 artiklan mukaisesti 10, 25, 26 a, 28, 29 a, 29 b ja 30 artiklan osalta.”;

Muutetaan 39 artikla seuraavasti:

a)korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2. Siirretään komissiolle 22 päivästä helmikuuta 2016 määräämättömäksi ajaksi 10, 25, 26 a, 28, 29 a, 29 b ja 30 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10, 25, 26a, 28, 29 a, 29 b ja 30 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.”;

b)lisätään 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.”;

c)korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5. Edellä olevien 10, 25, 26 a, 28, 29 a, 29 b ja 30 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.”;

Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen III mukaisesti.

3 artikla

Muutokset direktiiviin 2009/138/EY

Muutetaan direktiivin (EU) 2009/138 II osaston 1 luvun 5 jakso seuraavasti:

1)Korvataan otsikon teksti seuraavasti:

”5 jakso

Peruutusoikeus”;

Poistetaan seuraava teksti:

”1 alajakso

Vahinkovakuutus”;

Kumotaan 183 ja 184 artikla;

Poistetaan seuraava teksti:

”1 alajakso

Henkivakuutukset”;

Kumotaan 185 artikla.

4 artikla

Muutokset direktiiviin 2009/65/EY

Muutetaan direktiivi 2009/65/EY seuraavasti:

1) Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

a)lisätään 1 a–1 f kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt toimivat siten, että estetään aiheettomien kulujen veloittaminen yhteissijoitusyritykseltä ja sen osuudenhaltijoilta.

Seuraavat edellytykset täyttävät kulut katsotaan aiheellisiksi:

a) kulut ovat 69 artiklassa tarkoitetussa tarjousesitteessä annettavien tietojen ja 78 artiklassa tarkoitettujen sijoittajalle annettavien avaintietojen mukaisia;

b) kulut ovat välttämättömiä, jotta yhteissijoitusyritys voi toimia sijoitusstrategiansa ja -tavoitteensa mukaisesti tai täyttää sääntelyvaatimukset;

c) sijoittajat vastaavat kuluista tavalla, jolla varmistetaan sijoittajien tasapuolinen kohtelu.

1 b. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ylläpitävät, käyttävät ja tarkastelevat tehokasta hinnoittelumenettelyä, jonka avulla voidaan yksilöidä ja kvantifioida kaikki yhteissijoitusyritykselle tai sen osuudenhaltijoille aiheutuvat kulut. Kyseisessä hinnoittelumenettelyssä on ennen toimiluvan myöntämistä yhteissijoitusyritykselle ja koko sen elinkaaren ajan varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) kulut eivät ole aiheettomia;

b) yksityissijoittajille aiheutuvat kulut ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia ottaen huomioon yhteissijoitusyrityksen ominaisuudet, mukaan lukien sen sijoitustavoite, strategia, odotettavissa olevat tuotot, riskitaso ja muut merkitykselliset ominaisuudet.

1 c. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt ovat vastuussa hinnoittelumenettelynsä tehokkuudesta ja laadusta. Hinnoittelumenettely on dokumentoitava selkeästi, siinä on esitettävä selkeästi rahastoyhtiön ylimpien hallintoelinten vastuut sijoittajille aiheutuvien kulujen määrittämisessä ja tarkistamisessa, ja sitä on arvioitava säännöllisesti uudelleen. Kulujen arvioinnin on perustuttava objektiivisiin perusteisiin ja menetelmiin, mukaan lukien markkinavaatimuksiin vertailuun.

1 d. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt arvioivat vähintään kerran vuodessa, onko yhteissijoitusyritykseltä tai sen osuudenhaltijoilta veloitettu aiheettomia kuluja.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt suorittavat korvauksia sijoittajille, jos yhteissijoitusyritykseltä tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kuluja.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ilmoittavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, säilytysyhteisölle ja yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajille tilanteista, joissa yhteissijoitusyritykseltä tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kuluja.

1 e. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt arvioivat vähintään kerran vuodessa 1 b kohdan b alakohdassa mainitut edellytykset. Arvioinnissa on otettava huomioon hinnoittelumenettelyssä vahvistetut perusteet, ja siihen on sisällyttävä vertailu arvopaperimarkkinaviranomaisen 1 f kohdan mukaisesti julkaisemaan kuluja ja tuloksia koskevaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon.

Jos yhteissijoitusyritys tai sen osakelajit, joilla on erilaiset kulurakenteet, poikkeavat 1 f kohdassa tarkoitetusta asiaankuuluvasta vertailuarvosta, rahastoyhtiön on suoritettava lisätestejä ja -arviointeja ja määritettävä, ovatko kulut ja maksut kuitenkin perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos kulujen ja maksujen perusteluja ja oikeasuhteisuutta ei voida osoittaa tai jos yhteissijoitusyritys tai sen osakelajit eivät täytä muita rahastoyhtiön hinnoittelumenettelyssä vahvistamia perusteita, rahastoyhtiö ei saa markkinoida kyseistä yhteissijoitusyritystä tai sen osakelajeja yksityissijoittajille.

 

1 f. Kuultuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarvittaessa laadittava ja asetettava julkisesti saataville 1 e kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa käytettäväksi vertailuarvoja, joiden avulla voidaan vertailla yhteissijoitusyritysten kuluja ja tuloksia tai niiden osakelajeja, joilla on erilaiset kulurakenteet.

Yhteisiä vertailuarvoja on mahdollisuuksien mukaan laadittava yhteissijoitusyrityksille tai niiden osakelajeille, joilla on erilaiset kulurakenteet, joita markkinoidaan yksityissijoittajille ja joiden tulokset, riskit, strategiat, tavoitteet tai muut ominaisuudet ovat samankaltaiset.

Vertailuarvoissa on esitettävä erilaisia kuluja ja tuloksia etenkin tapauksissa, joissa kulut ja tulokset poikkeavat merkittävästi keskiarvosta. Vertailuarvot on saatettava säännöllisesti ajan tasalle.”;

b)muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Rajoittamatta 116 artiklan soveltamista komissio hyväksyy delegoiduilla säädöksillä 112 a artiklan mukaisesti toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiö täyttää 1–1 e kohdassa tarkoitetut velvollisuudet, ja joilla erityisesti:”;

ii) korvataan b alakohta seuraavasti:

”b) määritetään periaatteet, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiöt käyttävät tehokkaasti liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavia voimavaroja ja menettelytapoja;”;

iii) lisätään d ja e alakohta seuraavasti:

”d) täsmennetään hinnoittelumenettelyä koskevat vähimmäisvaatimukset, joilla estetään aiheettomien kulujen veloittaminen yhteissijoitusyritykseltä ja sen osuudenhaltijoilta ja erityisesti

i) varmistetaan, että kulut yksilöidään ja kvantifioidaan oikein ja että ne täyttävät 1 a kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset;

ii) määritetään, mitkä kulut voidaan veloittaa yhteissijoitusyritykseltä ja sen osuudenhaltijoilta ottaen huomioon kulujen taso ja luonne, viittaamalla luetteloon hyväksyttävistä kuluista, jotka täyttävät 1 a kohdan b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset, ja määritetään edellytykset, joiden täyttyessä toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti hyväksyä kulut, jotka eivät sisälly hyväksyttävien kulujen luetteloon mutta jotka täyttävät 1 a kohdan b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset;

iii) tunnistetaan mahdolliset eturistiriidat ja toimenpiteet eturistiriitojen syntymisen lieventämiseksi;

iv) otetaan käyttöön menettely korvauksen tason määrittämiseksi, jos sijoittajilta on veloitettu aiheettomia kuluja.;

e) säädetään perusteista sen määrittämiseksi, ovatko kulut perusteltuja ja oikeasuhteisia 1 b kohdan b alakohdan mukaisesti, ja 1 e kohdassa mainittujen korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, ja täsmennetään menetelmät, joita arvopaperimarkkinaviranomainen käyttää vertailuarvojensa laatimisessa.”;

c)lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Viimeistään [...] päivänä ...[kuuta] [....][Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä] komissio antaa arvopaperimarkkinaviranomaista kuultuaan neuvostolle ja parlamentille kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta. Kertomuksessa on arvioitava ainakin seuraavat seikat:

a)onko tällä artiklalla ollut myönteinen vaikutus yksityissijoittajille tarjottavien yhteissijoitusyritysten kuluihin ja tuloksiin ja missä määrin;

b)onko 1 e kohdassa tarkoitettu arviointi oikeassa suhteessa rahastoyhtiöiden monimutkaisuuteen ja kuluihin nähden.”;

Lisätään 20 a artikla seuraavasti:

20 a artikla

Rahastoyhtiön on kunkin hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osalta annettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot sijoittajille aiheutuvista kuluista ja yhteissijoitusyrityksen tuloksesta kunkin rahaston tasolla tai yhteissijoitusyrityksen osakelajien tasolla, jos kyseisillä osakelajeilla on erilaiset kulurakenteet.”;

Korvataan 30 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja artikloja sovellettaessa ’rahastoyhtiöllä’ tarkoitetaan ’sijoitusyhtiötä’ lukuun ottamatta 14 artiklan 1 d kohdan toista alakohtaa.”;

Lisätään 90 artiklaan kohta seuraavasti:

”Tätä artiklaa sovelletaan rajoittamatta 14 artiklan soveltamista.”;

Lisätään 98 artiklan 2 kohtaan n alakohta seuraavasti:

”n) vaatia korvausta sijoittajille, jos yhteissijoitusyritykseltä tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kuluja.”;

Lisätään 99 artiklan 6 kohtaan alakohta seuraavasti:

”h) vaatia korvausta sijoittajille, jos yhteissijoitusyritykseltä tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kustannuksia.”;

Lisätään 112 a artiklan 2 kohtaan neljännen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 14 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä [...] päivästä [...]kuuta [....] [Julkaisutoimisto: lisätään muutosdirektiivin voimaantulopäivä].”;

5 artikla

Muutokset direktiiviin 2011/61/EU

Muutetaan direktiivi 2011/61/EU seuraavasti:

1)Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

a)lisätään 1 a–1 f kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat toimivat siten, että estetään aiheettomien kulujen veloittaminen vaihtoehtoisilta sijoitusrahastoilta ja niiden osuudenhaltijoilta.

Seuraavat edellytykset täyttävät kulut katsotaan aiheellisiksi:

a) kulut vastaavat 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa esitteessä julkistettuja tietoja, 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rahaston sääntöjä tai perustamisasiakirjoja sekä asetuksen (EU) N:o 1286/2014 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua avaintietoasiakirjaa;

b) kulut ovat välttämättömiä, jotta vaihtoehtoinen sijoitusrahasto voi toimia sijoitusstrategiansa ja -tavoitteensa mukaisesti tai täyttää sääntelyvaatimukset;

c) sijoittajat vastaavat kuluista tavalla, jolla varmistetaan sijoittajien tasapuolinen kohtelu, lukuun ottamatta 12 artiklan 1 kohdassa mainittuja tapauksia, joissa vaihtoehtoisen sijoitusrahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa määrätään etuuskohtelusta.

1 b. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat pitävät yllä, käyttävät ja tarkastelevat tehokasta hinnoittelumenettelyä, jonka avulla voidaan yksilöidä ja kvantifioida kaikki vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille tai niiden osuudenhaltijoille aiheutuvat kulut. Kyseisessä hinnoittelumenettelyssä on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) kulut eivät ole aiheettomia;

b) vähittäissijoittajille aiheutuvat kulut ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia ottaen huomioon vaihtoehtoisen sijoitusrahaston ominaisuudet, mukaan lukien sen sijoitustavoite, strategia, odotettavissa olevat tuotot, riskitaso ja muut merkitykselliset ominaisuudet.

1 c. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat ovat vastuussa hinnoittelumenettelynsä tehokkuudesta ja laadusta. Hinnoittelumenettely on dokumentoitava selkeästi, siinä on esitettävä vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan ylimpien hallintoelinten vastuut sijoittajille aiheutuvien kulujen määrittämisessä ja tarkistamisessa, ja sitä on arvioitava säännöllisesti uudelleen. Kulujen arvioinnin on perustuttava objektiivisiin perusteisiin ja menetelmiin, mukaan lukien markkinavaatimusten vertailuun.

1 d. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat arvioivat vähintään kerran vuodessa, onko vaihtoehtoiselta sijoitusrahastolta tai sen osuudenhaltijoilta veloitettu aiheettomia kuluja.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat suorittavat sijoittajille korvauksen, jos vaihtoehtoiselta sijoitusrahastolta tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kuluja.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat ilmoittavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ja tarvittaessa vaihtoehtoisen sijoitusrahaston kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, säilytysyhteisölle ja tarvittaessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien ja vaihtoehtoisehtoisen sijoitusrahaston tilintarkastajille tilanteista, joissa vaihtoehtoiselta sijoitusrahastolta tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kuluja.

1 e. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat arvioivat vähintään kerran vuodessa 1 b kohdan b alakohdassa mainitut edellytykset. Arvioinnissa on otettava huomioon hinnoittelumenettelyssä vahvistetut perusteet, ja vähittäissijoittajille markkinoitavien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osalta siihen on sisällyttävä vertailu arvopaperimarkkinaviranomaisen 1 f kohdan mukaisesti julkaisemaan kuluja ja tuloksia koskevaan asiaankuuluvaan vertailuarvoon.

Jos vaihtoehtoinen sijoitusrahasto tai sen osakelajit, joilla on erilaiset kulurakenteet, poikkeavat 1 f kohdassa tarkoitetusta asiaankuuluvasta vertailuarvosta, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on suoritettava lisätestejä ja -arviointeja ja määritettävä, ovatko kulut ja veloitukset kuitenkin perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos kulujen ja veloitusten perusteluja ja oikeasuhteisuutta ei voida osoittaa tai jos vaihtoehtoinen sijoitusrahasto tai sen osakelajit eivät täytä muita vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan hinnoittelumenettelyssä vahvistamia perusteita, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei saa markkinoida vaihtoehtoista sijoitusrahastoa tai sen osakelajia vähittäissijoittajille.

1 f. Kuultuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarvittaessa laadittava ja asetettava julkisesti saataville 1 e kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa käytettäväksi vertailuarvoja, joiden avulla voidaan vertailla vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen kuluja ja tuloksia tai niiden osakeluokkia, jos niillä on erilaiset kulurakenteet.

Yhteisiä vertailuarvoja on mahdollisuuksien mukaan laadittava vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille tai niiden osakelajeille, joilla on erilaiset kulurakenteet, joita markkinoidaan vähittäissijoittajille ja joiden tulokset, riskit, strategiat, tavoitteet tai muut ominaisuudet ovat samankaltaiset.

Vertailuarvoissa on esitettävä erilaisia kuluja ja tuloksia etenkin tapauksissa, joissa kulut ja tulokset poikkeavat merkittävästi keskiarvosta. Vertailuarvot on saatettava säännöllisesti ajan tasalle.”;

b)korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Komissio hyväksyy 56 artiklan mukaisesti ja 57 ja 58 artiklan ehtoja noudattaen delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joilla täsmennetään perusteet, joiden avulla asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, täyttävätkö vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat tämän artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa, ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat noudattavat tämän artiklan 1–1 e kohdassa säädettyjä velvollisuuksiaan, ja joilla erityisesti

a) määritetään hinnoittelumenettelyä koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta estettäisiin se, että vaihtoehtoiselta sijoitusrahastolta ja sen osuudenhaltijoilta veloitetaan kohtuuttomia kuluja, ja erityisesti

i) varmistetaan, että kustannukset yksilöidään ja kvantifioidaan oikein ja että ne täyttävät 1 a kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen;

ii) määritetään, mitkä kulut voidaan veloittaa vaihtoehtoiselta sijoitusrahastolta ja sen osuudenhaltijoilta ottaen huomioon kulujen taso ja luonne, viittaamalla luetteloon hyväksyttävistä kuluista, jotka täyttävät 1 a kohdan b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset, ja määritetään edellytykset, joiden täyttyessä toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti hyväksyä kulut, jotka eivät sisälly hyväksyttävien kulujen luetteloon mutta jotka täyttävät 1 a kohdan b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset;

iii) tunnistetaan mahdolliset eturistiriidat ja toimenpiteet eturistiriitojen syntymisen lieventämiseksi;

iv) otetaan käyttöön menettely korvauksen tason määrittämiseksi, jos sijoittajilta on veloitettu aiheettomia kuluja.

b) säädetään perusteista sen määrittämiseksi, ovatko kulut perusteltuja ja oikeasuhteisia 1 b kohdan b alakohdan mukaisesti, ja 1 e kohdassa mainittujen korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, ja määritetään menetelmät, joita arvopaperimarkkinaviranomainen käyttää vertailuarvojensa laatimisessa.”;

c)lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. Viimeistään [...] päivänä [...]kuuta [....] [Julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä] komissio antaa arvopaperimarkkinaviranomaista kuultuaan neuvostolle ja parlamentille kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta. Kertomuksessa on arvioitava ainakin seuraavia seikkoja:

a)onko tällä artiklalla ollut myönteinen vaikutus vähittäissijoittajille tarjottujen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen kuluihin ja tuloksiin ja missä määrin;

b)onko 1 e kohdassa säädetty arviointi oikeasuhteinen monimutkaisuuden ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille aiheutuvien kulujen kannalta.”

Lisätään 24 artiklan 2 kohtaan f alakohta seuraavasti:

”f) tiedot sijoittajille aiheutuvista kuluista ja vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tuloksesta kunkin vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tasolla tai vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osakelajien tasolla, jos kyseisillä osakelajeilla on erilaiset kulurakenteet.”;

Lisätään 46 artiklan 2 kohtaan n alakohta seuraavasti:

”n) vaatia korvausta sijoittajille, jos vaihtoehtoiselta sijoitusrahastolta tai sen osuudenhaltijoilta on veloitettu aiheettomia kuluja.”;

   Lisätään 56 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen jälkeen virke seuraavasti:

”Siirretään 12 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle neljäksi vuodeksi [...] päivästä [...]kuuta [...] [Julkaisutoimisto: lisätään muutosdirektiivin voimaantulopäivä].”

6 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [...] päivänä [...]kuuta [...] [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

2.Niiden on sovellettava näitä säännöksiä [...] päivästä [...]kuuta [...] [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta].

3.Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

8 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta    Neuvoston puolesta

Puhemies    Puheenjohtaja

Säädösehdotukseen liittyvä rahoitusselvitys – Vähittäissijoitusstrategia

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t)

1.3.Ehdotus liittyy

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.4.4.    Tulosindikaattorit

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

3.2.Arvioidut vaikutukset menoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

3.2.2.Arvioidut vaikutukset EIOPAn ja ESMAn määrärahoihin

3.2.3.Arvioidut vaikutukset EIOPAn ja ESMAn henkilöresursseihin

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

Toimenpidepaketti, jonka tavoitteena on ottaa käyttöön vähittäissijoitusstrategia

 

1.2.Toimintalohko(t)

Toimintalohko: Sisämarkkinat

Toiminta: Rahoitusmarkkinat

1.3.Ehdotus liittyy 

 uuteen toimeen

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 41  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet) 

Aloitteen yleisenä tavoitteena on vahvistaa vähittäissijoittajien suojaa koskevaa sääntelykehystä sijoituspäätösten tekemisen tueksi ja varmistaa vähittäissijoittajien tasapuolinen kohtelu sijoituspalveluja käytettäessä parempien sijoitustulosten saavuttamiseksi. Vähittäissijoitusstrategialla pyritään myös parantamaan sisämarkkinoiden tehokkuutta ja yhdentymistä kaikissa vähittäisrahoituspalveluissa.

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet) 

Aloitteen erityistavoitteet ovat seuraavat:

Tarjotaan sijoittajille parempia tietoja ja parannetaan heidän kykyään tehdä tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä. Aloitteella pyritään parantamaan oikeudellista kehystä mukauttamalla tietojen julkistamista digitaaliseen ympäristöön, tekemällä tietojen antamisesta merkityksellisempää vähittäissijoittajien kannalta ja varmistamalla, että vähittäissijoittajat saavat myös verkon kautta markkinointiviestintää, joka on merkityksellistä eikä ole harhaanjohtavaa.

Sovitetaan välittäjien ja sijoittajien edut paremmin yhteen. Kehykseen tehtävillä parannuksilla varmistettaisiin, että tuotteiden kehittäjien välittäjille tarjoamat rahalliset tai ei-rahalliset kannustimet eivät vääristä vähittäissijoittajille annettavaa neuvontaa, että neuvonta on laadukasta ja että se on mukautettu vähittäissijoittajien tarpeisiin, mieltymyksiin ja tavoitteisiin.

Varmistetaan, että vähittäissijoittajille tarjotaan kustannustehokkaita tuotteita. Tarjottuun arvoon perustuvalla tiukemmalla lainsäädäntökehyksellä pyritään auttamaan vähittäissijoittajia saamaan parempaa tuottoa ja parantamaan kustannustehokkaampien vähittäissijoitustuotteiden saatavuutta.

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

Ehdotusten odotetaan parantavan lainsäädäntökehyksen johdonmukaisuutta ja vahvistavan samalla sijoittajansuojaa koskevia sääntöjä. Tämä on tarkoitus saavuttaa kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, tarkastelemalla eri säädöksiä ja pyrkimällä ratkaisemaan havaittuja ongelmia erilaisin toimenpitein. Ehdotuksissa puututaan erityisesti siihen, miten vähittäissijoittajille annetaan tietoja, ja esitetään sääntöjä, jotka koskevat markkinointiviestintää yhä digitaalisemmassa ympäristössä, sellaisten mahdollisten eturistiriitojen hallintaa, joita aiheutuu kannustimien maksamisesta, ja sen varmistamista, että rahoille saatava vastine otetaan asianmukaisesti huomioon nykyisissä tuotteiden hyväksymismenettelyissä. Lainsäädäntöpakettiin sisältyy useita lisätoimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan finanssiosaamista, helpottamaan kokeneempien sijoittajien luokittelua ammattimaisiksi sijoittajiksi, vahvistamaan soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointia koskevia sääntöjä, nostamaan neuvonantajien ammattipätevyyttä koskevia vaatimuksia sekä toteuttamaan useita toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan valvonnan täytäntöönpanoa.

1.4.4.Tulosindikaattorit 

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

Ei-tyhjentävä luettelo mahdollisista indikaattoreista:

● ESMAn ja EIOPAn tehtävänä on seurata tietojen digitaalisen julkistamisen tehokkuutta

● Muutos tietojen laatua/puuttumista koskevien valitusten lukumäärässä

● Arviointi tietojen julkistamisen merkityksestä tietoon perustuvien sijoituspäätösten tekemiseksi

● (Aggressiivista) markkinointia koskevien riskivaroitusten lukumäärä

● Arviointi sijoittajan kyvystä erottaa olennaiset tuotetiedot uudesta markkinointitiedotusmuodosta

● Markkinointiin liittyvät uudet suuntaukset ja riskit

● Vähittäissijoitustuotteiden jakautuminen sijoitustyypeittäin

● Muutos sijoitusneuvontaa, salkunhoitoa ja toimeksiantojen toteuttamista koskevien valitusten kokonaismäärässä

● Muutos valitusten lukumäärässä yritystyypeittäin

● Kulujen ja tulosten jakautuminen sijoitustyypeittäin

● Hinnanmuutos rahalle saatavaa vastinetta koskevissa vertailuarvoissa

● Muutos palkkioita ja maksuja koskevien valitusten lukumäärässä

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut 

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

Tällä ehdotuksella pyritään vastaamaan seuraaviin haasteisiin:

1.    Vähittäissijoittajille ei ole tarjolla asianmukaisia, vertailukelpoisia ja helposti ymmärrettäviä tietoja sijoitustuotteista. Samaan aikaan markkinointiviestinnällä on epäasianmukainen vaikutus.

Asianmukaista, vertailukelpoista ja helposti ymmärrettävää sijoitustuotteita koskevaa tietoa tarvitaan, jotta vähittäissijoittajien on helpompi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Tämän tavoitteen esteenä on kuitenkin useita tekijöitä, jotka rajoittavat sijoittajien mahdollisuuksia käyttää ja ymmärtää tarvitsemiaan tietoja – osa liittyy vähittäissijoituksista annettavien tietojen sääntelykehyksen puutteisiin ja toiset riittämättömään finanssiosaamiseen. Vähittäissijoittajille jaettavat tietoja sisältävät asiakirjat ovat harvoin kiinnostavia, ja niiden asettelu on usein erittäin tiivis eikä lukijaystävällinen. Finanssiosaamisen puutteellisuuden vuoksi sijoittajien on vaikeampi löytää ja arvioida saatavilla olevia tietoja ja ottaa ne huomioon sijoituspäätöksissään.

Nykyiset julkistamista koskevat säännöt eivät auta kuluttajia ymmärtämään riittävästi vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden monitahoisuutta. Näin ollen tietojen julkistamisella voidaan auttaa vähittäissijoittajia tekemään parempia päätöksiä.

Vähittäissijoittajat ovat yhä alttiimpia sosiaalisen median ja verkkomarkkinoinnin vaikutuksille. Nykyistä kehystä ei ole mukautettu riittävästi digitaalisten kanavien lisääntyvään käyttöön vähittäissijoitusalalla. Nykyisessä kehyksessä ei myöskään oteta huomioon vähittäissijoittajien kasvavaa tarvetta kestävyysmieltymysten huomioimiseen.

2.    Sijoitustuotteiden kehitys- ja jakelumenettelyssä on puutteita, jotka liittyvät kannustimien maksamiseen ja siihen, missä määrin tuotesuunnittelussa näkyy kustannustehokkuus ja arvo vähittäissijoittajan näkökulmasta.

Jotkin vähittäissijoittajille tarjotut ja suositellut tuotteet eivät tuota tyydyttäviä sijoitustuloksia, palvele parhaiten heidän etujaan tai vastaa heidän sijoitustavoitteitaan, -tarpeitaan ja -mieltymyksiään. Sekä EIOPA että ESMA ovat todenneet, että tietyt yksityissijoittajille tarjottavat tuotteet (esim. tietyt strukturoidut sijoitustuotteet tai vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet) ovat viime vuosina tarjonneet hyvin pieniä tai jopa negatiivisia tuottoja, erityisesti palkkioiden vähentämisen jälkeen.

Erityisen kalliiksi käyvät tuotteet, joihin kuuluu kannustimien maksaminen rahoituksen välittäjille osana jakelumenettelyä. Nykyisistä eturistiriitoja lieventävistä suojatoimista huolimatta sijoittajille suositellaan edelleen tuotteita, jotka eivät tarjoa parasta vastinetta rahalle eivätkä auta heitä saavuttamaan pitkän aikavälin sijoitustavoitteitaan.

Yhdessä näillä ongelmilla on seuraavia seurauksia:

1. Sijoittajia ei ehkä suojella asianmukaisesti tai kohdella tasapuolisesti.

2. Jotkut sijoittajat eivät saavuta hyviä tuloksia sijoituksillaan huonolaatuisten tuotteiden vuoksi, mikä vaikeuttaa pääoman keräämistä eläketarpeidensa tai muiden elämäntavoitteiden rahoittamiseksi.

3. Kun vähittäissijoittajat eivät saavuta odotettuja tuloksia eivätkä ymmärrä, miksi heidän rahoitustuotteensa eivät pärjänneet tyydyttävästi, heidän luottamuksensa pääomamarkkinoihin ja ylipäätään halukkuus sijoitustoimintaan voi heikentyä.

4. Tästä aiheutuva vähittäissijoittajien heikompi osallistuminen saattaa rajoittaa pyrkimyksiä saada aikaan tehokkaammat, kehittyneemmät ja yhdentyneemmät pääomamarkkinat EU:ssa.

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

Syyt siihen, miksi toimi toteutetaan EU:n tasolla (ennen toteutusta)

Vähittäissijoittajien suojaa koskeva lainsäädäntökehys on kattava ja suurelta osin yhdenmukaistettu EU:n tasolla. Tästä kattavasta EU:n tason lainsäädännöstä huolimatta näytön keräämisen yhteydessä on havaittu useita merkittäviä puutteita, jotka liittyvät erityisesti siihen, miten vähittäismarkkinoille tarkoitettuja sijoitustuotteita jaetaan ja miten tietoja annetaan yksityissijoittajille. Tarvitaan EU:n tason toimia, koska tässä vaikutustenarvioinnissa tarkastellut vaihtoehdot edellyttävät EU:n direktiiveistä ja asetuksista koostuvan nykyisen lainsäädäntökehyksen muuttamista. Yksittäiset aloitteet jäsenvaltioiden tasolla eivät näin ollen riitä, koska ehdotetut muutokset tehdään EU:n direktiiveihin ja asetuksiin ja näin ollen ne ylittävät jäsenvaltioiden lainsäädäntövallan.

Odotettavissa oleva EU:n tason lisäarvo (toteutuksen jälkeen)

Johdonmukaisen sijoittajansuojaa koskeva sääntelykehys, jonka avulla kuluttajat pystyvät tekemään taloudellisia päätöksiä ja hyötymään sisämarkkinoista, voidaan varmuudella saavuttaa vain EU:n tasolla tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Koska nykyinen vähittäissijoittajien suojaa koskeva sääntelykehys koostuu lähinnä erilaisista EU:n säädöksistä, tässä vaikutustenarvioinnissa yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi ja vähittäissijoittajien rajat ylittävän osallistumisen helpottamiseksi tätä kehystä voidaan muuttaa ainoastaan EU:n tasolla sijoittajansuojasääntöjen päivittämiseksi. EU:n tasolla toimiminen ja palveluntarjoajien operatiivisten edellytysten sekä tiedonantovaatimusten yhdenmukaistaminen vähentää sidosryhmiä rasittavaa monimutkaisuutta ja hallinnollista taakkaa sekä edistää rahoitusvakautta.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

Lainsäädäntöehdotukseen liittyvässä arvioinnissa ja vaikutustenarvioinnissa on arvioitu, miten nykyinen kehys on toiminut, ja yksilöity useita puutteita, jotka liittyvät erityisesti siihen, miten joihinkin tuotteisiin sisältyy sisäänrakennettuja korkeita kustannuksia, ja siihen, että yksityissijoittajille toimitettavat tiedonantoasiakirjat eivät ole riittäviä. EIOPAn ennen PEPP-avaintietoasiakirjan suunnittelun viimeistelyä suorittama käyttäytymistutkimus on osoittautunut hyödylliseksi, ja samankaltaiset lähestymistavat olisivat asianmukaisia, kun ESMA ja EIOPA toteuttavat tähän lainsäädäntöpakettiin sisältyvät julkistamista koskevien sääntöjen muutokset.

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

Aloitteen tavoitteet ovat johdonmukaisia EU:n useiden muiden politiikkojen ja käynnissä olevien aloitteiden kanssa, erityisesti pääomamarkkinaunionin luomiseen tähtäävien unionin politiikkojen kanssa. Euroopan komissio ilmoitti syyskuussa 2020 julkaisemassaan uudessa pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassa aikovansa esittää Euroopan vähittäissijoitusstrategian, jonka tavoitteena on varmistaa, että vähittäissijoittajat voivat hyödyntää pääomamarkkinoita täysimittaisesti ja että eri säädöksissä annetut säännöt ovat yhtenäisiä.

Lainsäädäntöehdotuksella olisi hyvin vähäinen vaikutus monivuotiseen rahoituskehykseen, koska siinä kaavaillaan ESMAlle ja EIOPAlle unionin lisärahoitusosuutta 16 uudelle kokoaikavastaavalle (7 väliaikaiselle toimihenkilölle ja 9 sopimussuhteiselle toimihenkilölle), jotka nämä viranomaiset saisivat lainsäätäjien antamien lisätehtävien hoitamiseksi.

Tämä merkitsee sitä, että tulevassa vuotuisessa talousarviomenettelyssä ehdotetaan ESMAn hyväksyttyyn henkilöstötaulukkoon sisältyvän henkilöstön lisäämistä. Virastot pyrkivät edelleen maksimoimaan synergiat ja tehokkuusedut (muun muassa tietoteknisten järjestelmien avulla) ja seuraamaan tiiviisti tähän ehdotukseen liittyvää lisätyömäärää, joka näkyisi viraston vuotuisessa talousarviomenettelyssä pyytämän hyväksyttyyn henkilöstötaulukkoon sisältyvän henkilöstön määrässä.

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

Sekä ESMAlta että EIOPAlta kysyttiin, voisivatko yrityksiltä perittävät maksut olla vaihtoehtoinen tapa kattaa aloitteiden aiheuttamat kustannukset. Ne katsoivat, että tällaista lähestymistapaa olisi vaikea perustella, koska suunnitellut toimenpiteet eivät liity suoraan valvontavaltuuksiin vaan ovat osa sääntelykehyksen kehittämistä.

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

   Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV

   Rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2025 ja päättyy vuonna 2027,

minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat 42   

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

   toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

◻ kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

◻ Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

☑ 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

◻ julkisoikeudellisille yhteisöille

◻ sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

◻ sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

◻ sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

Huomautukset:

 

2.HALLINNOINTI 

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt 

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

Olemassa olevien järjestelyjen mukaisesti Euroopan valvontaviranomaiset laativat säännölliset raportit toiminnastaan (mukaan luettuna sisäinen raportointi ylemmälle johdolle, raportointi hallintoelimille ja vuosikertomuksen laatiminen), ja tilintarkastustuomioistuin ja komission sisäisen tarkastuksen pääosasto tarkastavat valvontaviranomaisten resurssien käytön. Ehdotukseen sisältyvien toimien seuranta ja niistä raportointi täyttävät jo voimassa olevat vaatimukset, samoin kuin tästä ehdotuksesta mahdollisesti johtuvat uudet vaatimukset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t) 

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

Tehtävät toteutetaan EIOPAn ja ESMAn välillisellä hallinnoinnilla, joka rahoitetaan unionin tuesta viranomaisille ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten maksuosuuksista tavanomaisen rahoituskaavan mukaisesti (40 prosenttia unionilta ja 60 prosenttia jäsenvaltioiden kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta, lisäksi EFTA:n kansallisten toimivaltaisten viranomaisten maksuosuudet ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten osuus työnantajan eläkemaksuista).

EIOPAn ja ESMAn on varainhoitosäännöstensä 30 artiklan mukaisesti toteutettava talousarvioitaan noudattaen vaikuttavaa ja tehokasta sisäistä valvontaa, jonka olisi perustuttava parhaisiin kansainvälisiin käytäntöihin ja komission omia yksiköitään varten laatimaan sisäisen valvonnan kehykseen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (varainhoitoasetus) 70 artiklan 5 kohdan mukaisesti komission sisäinen tarkastaja on myös EIOPAn ja ESMAn sisäinen tarkastaja. EIOPAn ja ESMAn varainhoitosäännösten 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti komission sisäisen tarkastajan (IAS) vastuulla on erityisesti

a) arvioida sisäisten hallinnointijärjestelmien asianmukaisuutta ja tehokkuutta sekä yksiköiden toiminnan tuloksellisuutta ohjelmien ja toimien toteuttamisessa niihin liittyvien riskien kannalta;

b) arvioida kuhunkin unionin elimen talousarvion toteuttamistoimeen sovellettavien sisäisen valvonnan ja tarkastuksen järjestelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Nämä komission sisäisen tarkastuksen vastuualueet kattavat myös EIOPAn ja ESMAn ehdotetun lainsäädännön mukaisesti toteuttamat tehtävät.

Sisäisen tarkastuksen lisäksi EIOPAlle ja ESMAlle tehdään ulkoinen tarkastus, johon osallistuu myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin, joka EIOPAn ja ESMAn varainhoitosäännösten 104 artiklan mukaisesti laatii vuosittain EIOPAa ja ESMAa koskevat erityisvuosikertomukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti. 2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

Hallinto- ja valvontajärjestelmistä säädetään asetuksissa, joita sovelletaan Euroopan valvontaviranomaisten toimintaan. Nämä tahot tekevät tiivistä yhteistyötä komission sisäisen tarkastuksen yksikön kanssa sen varmistamiseksi, että kaikilla sisäisen valvontakehyksen aloilla noudatetaan asianmukaisia vaatimuksia. Euroopan parlamentti myöntää joka vuosi neuvoston suosituksesta kullekin Euroopan valvontaviranomaiselle vastuuvapauden tämän talousarvion toteuttamisesta.

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista 

Euroopan valvontaviranomaisia koskevissa asetuksissa säädetyt hallinto- ja valvontajärjestelmät on jo pantu täytäntöön, ja niiden katsotaan olevan kustannustehokkaita. Asetusta tarkistetaan säännöllisesti, ja virheriskin odotetaan olevan pieni.

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi Euroopan valvontaviranomaisiin sovelletaan rajoituksetta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 11 päivänä syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 säännöksiä. Euroopan valvontaviranomaisilla on niiden tarkoituksiin suunniteltu petostentorjuntastrategia ja sen perusteella laadittu toimintasuunnitelma. Euroopan valvontaviranomaisten petostentorjuntatoimet ovat varainhoitoasetuksen, OLAFin petostentorjuntapolitiikan, komission petostentorjuntastrategian (COM(2019)196) sekä EU:n erillisvirastoja koskevan yhteisen lähestymistavan (heinäkuu 2012) ja siihen liittyvän etenemissuunnitelman mukaisia. Lisäksi Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetuksissa sekä Euroopan valvontaviranomaisten varainhoitoasetuksissa vahvistetaan säännökset, jotka koskevat Euroopan valvontaviranomaisten talousarvioita ja sovellettavia varainhoitosääntöjä, myös sääntöjä petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi.

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Budjettikohta

Menolaji

Rahoitusosuudet

Numero  

JM/EI-JM 43

EFTA-mailta 44

ehdokasmailta 45

kolmansilta mailta

varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

1

EIOPA: <03.10.03>

JM

EI

EI

EI

EI

1

ESMA: <03.10.04>

JM

EI

EI

EI

EI

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Budjettikohta

Menolaji

Rahoitusosuudet

Numero  

JM/EI-JM

EFTA-mailta

ehdokasmailta

kolmansilta mailta

varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

Ei sovelleta

3.2.Arvioidut vaikutukset menoihin 

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin 

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

Numero

Otsake 1: Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous

EIOPA: <03.10.03>

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1:

Sitoumukset

(1)

0,042

0,085

0,117

0,244

Maksut

(2)

0,042

0,085

0,117

0,244

Osasto 2:

Sitoumukset

(1a)

0,013

0,026

0,033

0,072

Maksut

(2 a)

0,013

0,026

0,033

0,072

Osasto 3:

Sitoumukset

(3 a)

0,324

0,120

0,060

0,504

Maksut

(3b)

0,324

0,120

0,060

0,504

EIOPAn määrärahat YHTEENSÄ <30.10.03>

Sitoumukset

=1+1a +3a

0,379

0,231

0,210

0,820

Maksut

=2+2a

+3b

0,379

0,231

0,210

0,820



ESMA: <03.10.04>

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1:

Sitoumukset

(1)

0,098

0,198

0,202

0,498

Maksut

(2)

0,098

0,198

0,202

0,498

Osasto 2:

Sitoumukset

(1a)

0,026

0,052

0,053

0,131

Maksut

(2 a)

0,026

0,052

0,053

0,131

Osasto 3:

Sitoumukset

(3 a)

0,360

0,160

0,080

0,600

Maksut

(3b)

0,360

0,160

0,080

0,600

ESMAn määrärahat YHTEENSÄ <30.10.04>

Sitoumukset

=1+1a +3a

0,484

0,410

0,335

1,229

Maksut

=2+2a

+3b

0,484

0,410

0,335

1,229





Monivuotisen rahoituskehyksen otsake

7

”Hallintomenot”

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Pääosasto: <…….>

 Henkilöresurssit

• Muut hallintomenot

Pääosasto <…….> YHTEENSÄ

Määrärahat

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ

(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

0,863

0,641

0,545

2,049

Maksut

0,863

0,641

0,545

2,049

3.2.2.Arvioidut vaikutukset EIOPAn ja ESMAn määrärahoihin 

   Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

   Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

TUOTOKSET

Tyyppi 46

Keskimäär. kustannukset

Lkm

Kustannus

Lkm

Kustannus

Lkm

Kustannus

Lkm

Kustannus

Lkm

Kustannus

Lukumäärä yhteensä

Kustannukset yhteensä

ERITYISTAVOITE 1: EIOPA

– Tuotos

Kuluttajatutkimus

1

0,510

1

0,510

– Tuotos

Vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden kustannusten ja suorituskyvyn arviointi

1

0,300

1

0,300

1

0,150

1

0,750

Välisumma, erityistavoite 1

0,810

0,300

0,150

1,260

ERITYISTAVOITE 2: ESMA

– Tuotos

Kuluttajatutkimus

1

0,500

0,500

– Tuotos

IT-järjestelmä

1

0,400

1

0,400

1

0,200

1,000

Välisumma, erityistavoite 2

0,900

1

0,400

1

0,200

1,500

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ

1,710

0,700

0,350

2,760

3.2.3.Arvioidut vaikutukset EIOPAn ja ESMAn henkilöresursseihin 

3.2.3.1.Yhteenveto

   Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

   Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

EIOPA 47

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)

0,079

0,160

0,164

0,403

Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)

0,082

0,082

Sopimussuhteiset toimihenkilöt

0,035

0,072

0,073

0,180

Kansalliset asiantuntijat

YHTEENSÄ

0,114

0,232

0,319

0,665

Henkilöstötarpeet (kokoaikaiseksi muutettuna):

EIOPA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)

1

1

1

1

Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)

1

1

Sopimussuhteiset toimihenkilöt

1

1

1

1

Kansalliset asiantuntijat

YHTEENSÄ

2

2

3

3

 

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

ESMA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)

0,181

0,369

0,377

0,927

Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)

Sopimussuhteiset toimihenkilöt

0,081

0,164

0,167

0,412

Kansalliset asiantuntijat

YHTEENSÄ 48

0,262

0,533

0,544

1,339

Henkilöstötarpeet (kokoaikaiseksi muutettuna):

ESMA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)

2

2

2

2

Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)

Sopimussuhteiset toimihenkilöt

4

4

4

4

Kansalliset asiantuntijat

YHTEENSÄ

6

6

6

6

3.2.3.2.Henkilöresurssien arvioitu tarve vastuupääosastossa

   Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

   Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

Vuosi N

Vuosi N+1

Vuosi N+2

Vuosi N+3

ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

·Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)

20 01 02 01 ja 20 01 02 02 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)

20 01 02 03 (EU:n ulkopuoliset edustustot)

01 01 01 01 (epäsuora tutkimustoiminta)

10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta)

 Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) 49

20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)

20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa)

Budjettikohdat (täsmennettävä)  50

– päätoimipaikassa 51  

– EU:n ulkopuolisissa edustustoissa

01 01 01 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)

10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)

Muu budjettikohta (mikä?)

YHTEENSÄ

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt

Ulkopuolinen henkilöstö

Kokoaikaiseksi muunnetun henkilöstön kustannusten laskentamenetelmä olisi kuvattava liitteessä V olevassa 3 kohdassa.

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 

   Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.

   Ehdotus/aloite edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

Selvitys rahoitussuunnitelmaan tarvittavista muutoksista, mainittava myös kyseeseen tulevat budjettikohdat ja määrät.

Budjettikohtia EIOPA <03 10 03> ja ESMA <03 10 04> on muutettava kohdassa 3.2.1 yksilöityjen lisämäärärahojen vuoksi.

   Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista 52 .

Selvitys tarvittavista toimenpiteistä, mainittava myös kyseeseen tulevat rahoituskehyksen otsakkeet, budjettikohdat ja määrät

Ei sovelleta

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet 

   Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

   Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

2023

2024

2025

2026

2027

Yhteensä

Arvio kansallisen toimivaltaisen viranomaisen rahoitusosuuksilla katetuista kustannuksista

1,320

1,020

0,884

3,224

Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ (mukaan lukien työnantajan eläkemaksut)

1,320

1,020

0,884

3,224

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin 

   Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

   Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

   vaikutukset omiin varoihin

   vaikutukset muihin tuloihin

tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tulopuolen budjettikohta:

Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna

Ehdotuksen/aloitteen vaikutus 53

Vuosi N

Vuosi N+1

Vuosi N+2

Vuosi N+3

ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

Momentti ….

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa.

Selvitys tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä.

   

Lisäys rahoitusselvitykseen

Yleiset oletukset:

·Lainsäädäntö tulee voimaan vuonna 2025.

·Lisähenkilöstömenot (osasto 1) on laskettu käyttämällä tammikuusta 2023 alkaen sovellettuja keskimääräisiä henkilöstökustannuksia, jotka ovat 142 000 euroa väliaikaista toimihenkilöä kohti ja 62 000 euroa sopimussuhteista toimihenkilöä kohti (eli keskimääräiset tavanomaiset kokonaiskustannukset väliaikaista toimihenkilöä ja sopimussuhteista toimihenkilöä kohti miinus 29 000 euron vakiokustannukset, jotka liittyvät uusiin kokoaikavastaaviin eli toimitiloihin liittyviin kustannuksiin).

Näihin vakiokustannuksiin sovellettiin nykyisiä korjauskertoimia, joita sovellettiin EIOPAan Frankfurtissa (100,6) ja ESMAan Pariisissa (116,8). Kustannuksiin tehdään 2 prosentin indeksikorjaus vuodesta 2024 alkaen (kuten unionin talousarviota suunniteltaessa on tavanomainen käytäntö, koska inflaatio saattaa olla joinakin vuosina pienempi ja joinakin suurempi).

·Ylimääräiset infrastruktuuri- ja toimintakustannukset (osasto 2) on laskettu soveltamalla säädösehdotukseen liittyvään rahoitusselvitykseen sovellettavia toimitiloihin liittyviä vuonna 2023 laskettuja 29 000 euron vakiokustannuksia, jotka liittyvät rakennuksiin ja tietotekniikkakustannuksiin kokoaikavastaavaa kohti ja joihin on lisätty 2 500 euron vakiokustannustuki kokoaikavastaavaa kohti sellaisten muiden hallinnollisten kustannusten osalta, joita ei kateta toimitiloihin liittyvien kustannusten määrärahoista (eli 31 500 euroa kokoaikavastaavaa kohti). Osaston 1 henkilöstömenojen osalta 31 500 euroon kokoaikavastaavaa kohti tehdään 2 prosentin indeksikorjaus vuodesta 2024 alkaen.

Pyydettyjä resursseja koskevat perustelut (henkilöstö- ja toimintakustannukset)

Pyydetyt resurssit ovat tarpeen EIOPAn ja ESMAn seuraavien tehtävien hoitamiseksi:

1.ESMAn ja EIOPAn antama tekninen neuvonta rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisten kustannusten julkistamista koskevan EU:n mallin kehittämistä varten

2.ESMA ja EIOPA laativat ohjeet olennaisten tietojen käytöstä markkinointiviestinnässä rahoitusmarkkinadirektiivin ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaisesti

3.ESMAn ja EIOPAn antama tekninen neuvonta koskien vastinetta rahalle -arvioinnin perusteita, mukaan lukien vertailumenetelmät (vertailuarvot) ja tietojen kokoaminen vertailuarvoja varten (sekä jakelijoille että kehittäjille)

4.Tietojen kerääminen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden kustannuksista ja tuloksista (vertailuarvojen kokoamista varten)

5.Raportointilomakkeiden kehittäminen ja päivittäminen tarvittaessa

6.ESMAn ja EIOPAn toiminnan tehostaminen säännöllisten riskivaroitusten määräämiseksi yrityksille

7.ESMAn (ja EIOPAn) yhteistyöfoorumien perustaminen ja ylläpito

8.Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi raportoitava rajatylittäviä toimintoja koskevat konsolidoidut tiedot EIOPAlle. EIOPAlle annettaisiin tehtäväksi laatia rajat ylittävästä toiminnasta rajattu mutta hyödyllinen ja yhdenmukaistettu raportti.

Nämä ovat uusia tehtäviä EIOPAlle ja ESMAlle. Sekä ESMA että EIOPA suunnittelevat nykyisten kokoaikaisten työntekijöiden siirtämistä muihin tehtäviin (ESMA 4 ja EIOPA 1,3 kokoaikaista työntekijää). Suunniteltuja tehtäviä vastaavaa resurssitarvetta ei kuitenkaan voida täysin kattaa nykyisen henkilöstön uudelleenkohdentamisella tai nykyisillä suunnitelluilla toimintamenoilla. On arvioitu, että kummankin valvontaviranomaisen on otettava nämä tehtävät hoidettavakseen vuodesta 2025 alkaen.

Koska tehtävät 1, 2, 3, 5, 6 ja 8 ovat luonteeltaan väliaikaisia, niiden hoitamiseen on suunniteltu pääasiassa sopimussuhteisia toimihenkilöitä.

Tiettyjä tehokkuusetuja on otettu huomioon ryhmiteltäessä seuraavia tehtäviä:

tehtävät 1, 2, 6

tehtävät 3, 5, 8

tehtävät 4, 7

jotka sama henkilöstö voi suorittaa joko samanaikaisesti tai peräkkäin.

Tehtävään 4 (tietojen kerääminen vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden kustannuksista ja tuloksista) liittyvät henkilöstö- ja tietotekniikkamäärärahat ovat ESMAn kohdalla huomattavasti suuremmat, koska sen odotetaan suorittavan tehtävää laajemmassa mittakaavassa (kerätä tietoja suuremmasta tuotemäärästä).

Kuluttajatutkimuksen hankintakustannuksiksi on arvioitu 500 000 euroa EIOPAlle ja ESMAlle kummallekin, ja synergiaedut ovat mahdollisia, jos käytetään yhteishankintamenettelyä.

EIOPAn toiminnasta kansallisille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvat kustannukset arviolta

miljoonaa euroa

EIOPA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1: Henkilöstömenot 

Sitoumukset

(1)

0,072

0,147

0,202

0,421

Maksut

(2)

0,072

0,147

0,202

0,421

Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot

Sitoumukset

(1a)

0,019

0,039

0,050

0,108

Maksut

(2 a)

0,019

0,039

0,050

0,108

Osasto 3: toimintamenot

Sitoumukset

(3 a)

0,486

0,180

0,090

0,756

Maksut

(3b)

0,486

0,180

0,090

0,756

Määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

=1+1a +3a

0,577

0,366

0,342

1,285

Maksut

=2+2a +3b

0,577

0,366

0,342

1,285

ESMAn toiminnasta kansallisille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvat kustannukset arviolta

miljoonaa euroa

ESMA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1: Henkilöstömenot 

Sitoumukset

(1)

0,164

0,335

0,342

0,841

Maksut

(2)

0,164

0,335

0,342

0,841

Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot

Sitoumukset

(1a)

0,039

0,079

0,080

0,198

Maksut

(2 a)

0,039

0,079

0,080

0,198

Osasto 3: toimintamenot

Sitoumukset

(3 a)

0,540

0,240

0,120

0,900

Maksut

(3b)

0,540

0,240

0,120

0,900

Määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

=1+1a +3a

0,743

0,654

0,542

1,939

Maksut

=2+2a +3b

0,743

0,654

0,542

1,939



EIOPAn ja ESMAn toiminnasta kansallisille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvat kustannukset arviolta

miljoonaa euroa

EIOPA ja ESMA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1: Henkilöstömenot 

Sitoumukset

(1)

0,236

0,482

0,544

1,262

Maksut

(2)

0,236

0,482

0,544

1,262

Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot

Sitoumukset

(1a)

0,058

0,118

0,130

0,306

Maksut

(2 a)

0,058

0,118

0,130

0,306

Osasto 3: toimintamenot

Sitoumukset

(3 a)

1,026

0,420

0,210

1,656

Maksut

(3b)

1,026

0,420

0,210

1,656

Määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

=1+1a +3a

1,320

1,020

0,884

3,224

Maksut

=2+2a +3b

1,320

1,020

0,884

3,224

EIOPAn toiminnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset (EU:lle ja kansallisille toimivaltaisille viranomaisille) arviolta

miljoonaa euroa

EIOPA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1: Henkilöstömenot 

Sitoumukset

(1)

0,114

0,232

0,319

0,665

Maksut

(2)

0,114

0,232

0,319

0,665

Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot

Sitoumukset

(1a)

0,032

0,065

0,083

0,180

Maksut

(2 a)

0,032

0,065

0,083

0,180

Osasto 3: toimintamenot

Sitoumukset

(3 a)

0,810

0,300

0,150

1,260

Maksut

(3b)

0,810

0,300

0,150

1,260

Määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

=1+1a +3a

0,956

0,597

0,552

2,105

Maksut

=2+2a +3b

0,956

0,597

0,552

2,105

ESMAn toiminnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset (EU:lle ja kansallisille toimivaltaisille viranomaisille) arviolta

miljoonaa euroa

ESMA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1: Henkilöstömenot 

Sitoumukset

(1)

0,262

0,533

0,544

1,339

Maksut

(2)

0,262

0,533

0,544

1,339

Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot

Sitoumukset

(1a)

0,065

0,131

0,133

0,329

Maksut

(2 a)

0,065

0,131

0,133

0,329

Osasto 3: toimintamenot

Sitoumukset

(3 a)

0,900

0,400

0,200

1,500

Maksut

(3b)

0,900

0,400

0,200

1,500

Määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

=1+1a +3a

1,227

1,064

0,877

3,168

Maksut

=2+2a +3b

1,227

1,064

0,877

3,168

EIOPAn ja ESMAn toiminnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset (EU:lle ja kansallisille toimivaltaisille viranomaisille) arviolta

miljoonaa euroa

EIOPA ja ESMA

2023

2024

2025

2026

2027

YHTEENSÄ

Osasto 1: Henkilöstömenot 

Sitoumukset

(1)

0,376

0,765

0,863

2,004

Maksut

(2)

0,376

0,765

0,863

2,004

Osasto 2: Infrastruktuuri- ja toimintamenot

Sitoumukset

(1a)

0,097

0,196

0,216

0,509

Maksut

(2 a)

0,097

0,196

0,216

0,509

Osasto 3: toimintamenot

Sitoumukset

(3 a)

1,710

0,700

0,350

2,760

Maksut

(3b)

1,710

0,700

0,350

2,760

Määrärahat YHTEENSÄ

Sitoumukset

=2+2a +3b

2,183

1,661

1,429

5,273

Maksut

=2+2a +3b

2,183

1,661

1,429

5,273

(1)     https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/growth-and-investment/capital-markets-union/capital-markets-union-2020-action-plan_en    
(2)     https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-12898-2020-REV-1/fi/pdf    
(3)     https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2020-0266_FI.html  
(4)    Eurobarometri -kysely, jolla kartoitetaan finanssiosaamisen tasoa EU:ssa, 2023. Kysymys 12 on asian kannalta merkityksellinen: ”Kuinka paljon luotat siihen, että pankiltasi/vakuutusyhtiöltäsi/rahoitusneuvojaltasi saamasi sijoitusneuvot ovat ensisijaisesti sinun etujesi mukaisia?”.
(5)    Eurobarometri -kysely vähittäisrahoituspalveluista ja -tuotteista , lokakuu 2022. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat taloudellisten resurssien puute, huoli riskeistä, epävarmuus tuottomahdollisuuksista, ymmärryksen puute tai monimutkaisuus ja muiden säästökeinojen suosiminen.
(6)    On syytä huomata, että Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetuksiin sisältyy toimivaltuus tarkastella ja sovittaa yhteen talouden toiminnan ymmärtämiseen tähtääviä ja talousalan valistusta koskevia toimivaltaisten viranomaisten aloitteita (kolmen perustamisasetuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohta).
(7)    Tässä yhteydessä ’talousvalistus’ viittaa viralliseen tai epäviralliseen prosessiin, jossa yksityishenkilöt hankkivat finanssiosaamista (joka on prosessin tulos).
(8)    Perustuu Eurostatin alakohtaisiin kansallisiin tilinpitotietoihin (kansainvälinen yhteistyö tietojen alalla, NAID_10). Jos mukaan otetaan vakuutusyhtiöissä olevat saatavat ja eläkeoikeudet, luvut olisivat 46 % Euroopassa ja 72 % Yhdysvalloissa (katso vaikutustenarvioinnin 1.1 luku).
(9)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta.
(10)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/97, annettu 20 päivänä tammikuuta 2016, vakuutusten tarjoamisesta (uudelleenlaadittu).
(11)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (uudelleenlaadittu toisinto).
(12)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto).
(13)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta.
(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista.
(15)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1238, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, yleiseurooppalaisesta yksilöllisestä eläketuotteesta (PEPP).
(16)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma,COM(2015) 468 final.
(17)    Komission tiedonanto pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnista({SWD(2017) 224 final } ja {SWD(2017) 225 final}, 8. kesäkuuta 2017.
(18)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle jaalueiden komitealle – Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma, COM(2020) 590 final.
(19)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52020DC0591    
(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2065,annettu 19 päivänä lokakuuta 2022 digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös).
(21)     https://commission.europa.eu/system/files/2022-10/com_2022_548_3_en.pdf      
(22)    Katso: https://reform-support.ec.europa.eu/what-we-do/financial-sector-and-access-finance_fi .
(23)    Asiakirja Ares(2021)4803687 - 27/07/2021 ja asiakirja Ares(2021)4805409 - 27/07/2021.
(24)    Asiakirja ESMA35-42-1227.
(25)    Asiakirja EIOPA-BoS-22/244.
(26)     https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/d83364e5-ab55-11ed-b508-01aa75ed71a1/language-en/    
(27)    Finanssipalvelujen käyttäjäryhmä kokoaa kuluttajien, vähittäissijoittajien tai mikroyritysten etuja edustavat asiantuntijat yhteen antamaan komissiolle neuvoja rahoituspalvelujen käyttäjiin vaikuttavan lainsäädännön tai politiikka-aloitteiden valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Lisätietoja: https://finance.ec.europa.eu/regulation-and-supervision/expert-groups-comitology-and-other-committees/financial-services-user-group-fsug_en .
(28)    Omia sijoitustuotteitaan kehittävät yhteisöt, joita säännellään rahoitusmarkkinadirektiivillä, Solvenssi II -direktiivillä, vakuutusten tarjoamisesta annetulla direktiivillä, yhteissijoitusyrityksiä koskevalla direktiivillä tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetulla direktiivillä.
(29)    Kehittäjiä edellytettäisiin tuotehallintatoimenpiteidensä yhteydessä yksilöimään ja kvantifioimaan kuhunkin sijoitustuotteeseen liittyvät kulut (sekä nykyisten että uusien tuotteiden osalta) ja osoittamaan, että tuote tarjoaa kohdemarkkinoille vastinetta rahalle, myös silloin kun tuotetta verrataan muihin markkinoilla oleviin tuotteisiin tuotetyyppikohtaisten kuluja ja tuloksia koskevien vertailuarvojen (”kehittäjän vertailuarvot”) perusteella.
(30)    Yhteisöt, joita säännellään rahoitusmarkkinadirektiivillä, Solvenssi II -direktiivillä, vakuutusten tarjoamisesta annetulla direktiivillä, yhteissijoitusyrityksiä koskevalla direktiivillä tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetulla direktiivillä ja jotka jakelevat asiakkaille tuotteita, joita ne kehittävät tai toimivat välittäjinä jakaen muiden yhteisöjen kehittämiä tuotteita.
(31)    Samoin kuin kehittäjän vertailuarvojen yhteydessä sijoitustuotteiden jakelijoiden edellytettäisiin arvioivan, kuinka niiden jakelemat tuotteet vertautuvat markkinoilla olevien samankaltaisten tuotteiden asianmukaisiin vertailuarvoihin (”jakelijan vertailuarvot”).
(32)    Katso vaikutustenarvioinnin 6.3 ja 7 luku.
(33)    EUVL C […], […], s. […].
(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
(36)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(37)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/97, annettu 20 päivänä tammikuuta 2016, vakuutusten tarjoamisesta (EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19).
(39)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).
(40)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331 15.12.2010, s. 84).
(41)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.
(42)    Kuvaukset talousarvion eri toteuttamistavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston BUDGpedia-verkkosivuilla osoitteessa: https://myintracomm.ec.europa.eu/corp/budget/financial-rules/budget-implementation/Pages/implementation-methods.aspx
(43)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.
(44)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.
(45)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.
(46)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).
(47)    Kustannukset yhteensä, EU ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset (myös kansallisten toimivaltaisten viranomaisten osuus työnantajan eläkemaksuista).
(48)    Kustannukset yhteensä, EU ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset (myös kansallisten toimivaltaisten viranomaisten osuus työnantajan eläkemaksuista).
(49)    Sopimussuhteiset toimihenkilöt, paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa.
(50)    Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).
(51)    Pääasiassa EU:n koheesiopolitiikan rahastoille, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle (maaseuturahasto) ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastolle (EMFAF).
(52)    Ks. vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17 päivänä joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2093/2020 12 ja 13 artikla.
(53)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.
Top

Bryssel 24.5.2023

COM(2023) 279 final

LIITTEET

ehdotukseen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2014/65/EU ja (EU) 2016/97 muuttamisesta vähittäissijoittajien suojaa koskevien unionin sääntöjen osalta

{SEC(2023) 330 final} - {SWD(2023) 278 final} - {SWD(2023) 279 final}


LIITE I

Muutetaan direktiivin 2014/65/EU liitteessä II oleva II.1 jakso seuraavasti:

1)Korvataan neljäs alakohta seuraavasti:

”Tämän direktiivin tai muiden finanssialaa koskevien EU-direktiivien nojalla toimiluvan saaneita yhteisöjen omaisuudenhoitajia ja johtoa koskevia luotettavuus- ja soveltuvuusvaatimuksia voidaan pitää esimerkkeinä asiantuntemuksen ja tietämyksen arvioinnista. Pienten yhteisöjen osalta tämän arvioinnin kohteena on oltava henkilö, jolla on valtuudet toteuttaa liiketoimia yhteisön lukuun.”;

2)muutetaan viides alakohta seuraavasti:

1)korvataan toinen ja kolmas luetelmakohta seuraavasti: 

”– asiakkaan rahoitusvälinesalkku, joka määritelmän mukaan sisältää käteistalletuksia ja rahoitusvälineitä, on arvoltaan keskimäärin yli 250 000 euroa viimeisten kolmen vuoden aikana;

   asiakas työskentelee tai on työskennellyt finanssialalla tai on toteuttanut    pääomamarkkinoihin liittyviä toimia, jotka edellyttävät rahoitusvälineiden ostamista ja myyntiä ja/tai rahoitusvälinesalkun hoitoa,    vähintään vuoden tehtävässä, joka edellyttää tietämystä suunnitelluista liiketoimista tai palveluista.”;

2) lisätään luetelmakohta seuraavasti:

   – asiakas voi toimittaa tunnustetusta koulutuksesta yritykselle todisteen,    joka todistaa hänen ymmärryksensä suunnitelluista liiketoimista tai palveluista ja    hänen kykynsä arvioida riskejä asianmukaisesti.”;

3)lisätään alakohdat seuraavasti:

”Jos asiakas on oikeushenkilö, vähintään kahden seuraavista perusteista on täytyttävä:

   taseen loppusumma: 10 000 000 euroa

   nettoliikevaihto: 20 000 000 euroa

   omat varat: 1 000 000 euroa.

Sijoituspalveluyrityksen on arvioitava, että kyseisen oikeushenkilön laillinen edustaja tai kyseisen oikeushenkilön puolesta sijoitustoimista vastaava henkilö ymmärtää suunnitellut liiketoimet tai palvelut, kykenee tekemään sijoituspäätöksiä oikeushenkilön tavoitteiden, tarpeiden ja taloudellisten valmiuksien mukaisesti ja pystyy arvioimaan riskit asianmukaisesti.”

LIITE II

Liite V

Ammatillista tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset

(24 d artiklan 2 kohdassa tarkoitetut)

a)ymmärtää tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden keskeiset ominaisuudet, riskit ja ominaispiirteet, mukaan lukien mahdolliset yleiset verotukselliset vaikutukset, joita asiakkaalle aiheutuu liiketoimien yhteydessä; 

b)ymmärtää tarjottujen tai suositeltujen sijoitustuotteiden yhteydessä asiakkaalle aiheutuvat kokonaiskulut ja veloitukset sekä neuvontaan ja muihin mahdollisesti tarjottaviin oheispalveluihin liittyvät kulut; 

c)ymmärtää, miksi yrityksen tarjoaman sijoitustuotteen tyyppi ei välttämättä sovellu asiakkaalle arvioituaan asiakkaan toimittamat asiaankuuluvat tiedot näiden tietojen keräämisen jälkeen tapahtuneiden muutosten perusteella; 

d)ymmärtää, miten rahoitusmarkkinat toimivat ja miten ne vaikuttavat asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden arvoon ja hinnoitteluun; 

e)ymmärtää makrotaloudellisen kehityksen ja kansallisten/alueellisten/maailmanlaajuisten tapahtumien vaikutuksen rahoitusmarkkinoihin ja asiakkaille tarjottavien tai suositeltavien rahoitusvälineiden arvoon; 

f)ymmärtää historiallisen arvonkehityksen ja tulevien tuottonäkymien väliset erot sekä ennusteiden rajat; 

g)ymmärtää rahoitusalan sääntelykehyksen keskeisten osatekijöiden yleiset vaikutukset; 

h)arvioi asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden kannalta merkityksellisiä tietoja, kuten avaintietoasiakirjoja, esitteitä, tilinpäätöksiä tai taloudellisia tietoja; 

i)ymmärtää erityisiä markkinarakenteita, jotka liittyvät asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden lajiin; 

j)ymmärtää asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden lajia koskevat arvostusperiaatteet; 

k)ymmärtää salkunhoidon peruskäsitteet, mukaan lukien kyky ymmärtää hajauttamisen vaikutukset yksittäisten sijoitusvaihtoehtojen osalta; 

l)ymmärtää kestävän sijoittamisen käsitteen ja sen, miten kestävyystekijät ja asiakkaan kestävyysmieltymykset otetaan huomioon ja sisällytetään neuvontaprosesseihin.”

LIITE III

1)Muutetaan direktiivin (EU) 2016/97 liitteessä I oleva II osa seuraavasti: korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)    tarvittavat vähimmäistiedot vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden keskeisistä ominaisuuksista, riskeistä ja ominaispiirteistä, mukaan lukien ehdot ja nettovakuutusmaksut ja soveltuvin osin taatut ja takaamattomat etuudet sekä vakuutuksenottajalle koituvat taloudelliset riskit ja asiakkaalle mahdollisesti aiheutuvat yleiset verovaikutukset;”;

2)lisätään a a alakohta seuraavasti:

”a a)    tarvittavat vähimmäistiedot tarjottavan tai suositeltavan vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden lajin yhteydessä asiakkaalle aiheutuvista kokonaiskuluista ja veloituksista sekä neuvontaan ja muihin mahdollisesti tarjottaviin oheispalveluihin liittyvistä kuluista;”;

3)korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)    tarvittava vähimmäistasoinen finanssialan pätevyys, mukaan lukien

i)    ymmärrys siitä, kuinka rahoitusmarkkinat toimivat ja miten ne vaikuttavat asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden arvoon ja hinnoitteluun;

ii)    ymmärrys makrotaloudellisen kehityksen, kansallisten/alueellisten/maailmanlaajuisten tapahtumien vaikutuksesta rahoitusmarkkinoihin ja asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden arvoon;

iii)    ymmärrys historiallisen arvonkehityksen ja tulevien tuottonäkymien välisistä eroista sekä ennusteiden rajoista;

iv)    ymmärrys erityisistä markkinarakenteista, jotka liittyvät asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen rahoitusvälineiden tyyppiin;

v)    ymmärrys asiakkaille tarjottavien tai suositeltujen rahoitusvälineiden lajia koskevista arvostusperiaatteista;”;

4)lisätään f a ja f b alakohta seuraavasti:

”f a)    tarvittavat vähimmäistiedot arvioida asiakkaille tarjottujen tai suositeltujen vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden kannalta merkityksellisiä tietoja, kuten avaintietoasiakirjoja, esitteitä, tilinpäätöksiä tai taloudellisia tietoja;

f b)    tarvittava vähimmäistietämys rahoitusalan sääntelykehyksen keskeisten osatekijöiden yleisistä vaikutuksista;”;

5)korvataan i alakohta seuraavasti:

”i)    tarvittava vähimmäistietämys, jonka perusteella voidaan arvioida asiakkaan tarpeita, mukaan lukien sen ymmärtäminen, miksi yrityksen tarjoaman vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen tyyppi ei välttämättä sovellu asiakkaalle, kun on arvioitu asiakkaan toimittamat asiaankuuluvat tiedot näiden tietojen keräämisen jälkeen tapahtuneiden muutosten perusteella;”;

6)Lisätään i a alakohta seuraavasti:

”i a)    ymmärrys kestävän sijoittamisen käsitteestä ja siitä, miten kestävyystekijät ja asiakkaan kestävyysmieltymykset otetaan huomioon ja sisällytetään neuvontaprosesseihin.”;

7)kumotaan l alakohta.

Top