EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 7.12.2022
SWD(2022) 698 final
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA
TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTENARVIOINNISTA
Oheisasiakirja
ehdotukseen
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
asetusten (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 575/2013 ja (EU) 2017/1131 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse toimenpiteistä, joilla lievennetään kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyviä liiallisia vastuita ja parannetaan unionin määritysmarkkinoiden tehokkuutta
ja ehdotukseen
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
direktiivien 2009/65/EU, 2013/36/EU ja (EU) 2019/2034 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse keskusvastapuoliin liittyvän keskittymäriskin käsittelystä sekä keskitetysti määritettyihin johdannaistransaktioihin liittyvästä vastapuoliriskistä
{COM(2022) 697 final} - {SEC(2022) 697 final} - {SWD(2022) 697 final}
Toimenpiteen tarve
EU:n rahoitusmarkkinat ovat ratkaisevalla tavalla riippuvaisia joistakin palveluista, joita tietyt kolmansien maiden keskusvastapuolet tarjoavat, mikä aiheuttaa EU:lle merkittäviä rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä. Yhdistynyt kuningaskunta on euromääräisten johdannaisten tärkein määrityspaikka yli 90 prosentin markkinaosuudella. Euroopan keskuspankin (EKP) ja komission näkemyksen mukaan määritys on EU:lle merkittävä rahoitusvakauteen liittyvä riski, jos EU:n markkinatoimijat menettäisivät äkillisesti pääsyn Yhdistyneen kuningaskunnan keskusvastapuoliin. Tästä syystä syyskuussa 2020 hyväksyttiin vastaavuuspäätös. Tässä päätöksessä komissio toisti viestinsä EU:n markkinatoimijoille vähentää Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneisiin keskusvastapuoliin liittyviä liiallisia vastuitaan. Tällaista vähentämistä ei kuitenkaan ole tähän mennessä tapahtunut.
Keskustelut asiaankuuluvien EU:n elinten, kuten Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA), EKP:n, Euroopan järjestelmäriskikomitean ja yhteisen valvontamekanismin, kanssa komission perustamassa määrityksiä käsittelevässä ad hoc -työryhmässä vahvisti ongelman olemassaolon ja siitä johtuvat rahoitusvakauteen kohdistuvat riskit. Työryhmässä käytyjen keskustelujen perusteella päädyttiin siihen tulokseen, että liiallisten riskien merkittävä vähentäminen hallitusti ja hyvässä järjestyksessä edellyttäisi sekä lainsäädännöllisiä että muita muutoksia tulevina vuosina. Näitä muutoksia tarvitaan, jotta voidaan i) parantaa EU:ssa tehtävän määrityksen houkuttelevuutta, ii) kannustaa kehittämään infrastruktuuria EU:ssa ja iii) parantaa valvontajärjestelyjä EU:ssa, jotta voidaan viime kädessä vähentää rahoitusvakauteen liittyviä riskejä.
Ilman EU:n lisätoimia markkinatoimijat todennäköisesti jatkavat määritystä kyseisissä järjestelmän kannalta merkittävissä kolmansien maiden keskusvastapuolissa, mikä merkitsee sitä, että edellä kuvattu liiallinen tukeutuminen niihin säilyy ja jopa lisääntyy. Tähän liittyy merkittäviä rahoitusvakausriskejä, jos stressiskenaario, jossa kolmannen maan keskusvastapuoli on mukana, toteutuu tai jos äkillisesti menetetään mahdollisuus käyttää sen palveluja.
Mahdollisia ratkaisuja
Käytettävissä olevien toimintavaihtoehtojen määrittäminen perustuu ESMAn vuonna 2021 laatimaan raporttiin, jossa arvioitiin järjestelmän kannalta merkittäviä Yhdistyneen kuningaskunnan keskusvastapuolia, edellä mainittuihin EU:n elinten kanssa ja määrityksiä käsittelevässä työryhmässä käytyihin keskusteluihin ja kohdennettuun julkiseen kuulemiseen. Vaikutustenarvioinnissa tarkastelluilla toimenpiteillä pyritään puuttumaan sekä kysyntä- että tarjontapuolella esiintyviin ongelmiin ja EU:n kasvaviin rajat ylittäviin riskeihin, jotka johtuvat EU:n määritysvirtojen kasvusta.
Jotta EU:ssa sijaitsevat keskusvastapuolet olisivat markkinaosapuolten kannalta houkuttelevampia, tarjontapuolella harkitaan useita vaihtoehtoja, joilla menettelyjä voitaisiin virtaviivaistaa tai voitaisiin ottaa käyttöön yksinkertaistettu mekanismi, jonka puitteissa keskusvastapuolet voisivat muuttaa mallejaan ja parametrejaan nopeasti ja liiketoiminnalle suotuisasti.
Kysyntäpuolella harkitaan useita vaihtoehtoja, joilla kannustetaan käyttämään määrityksessä EU:n keskusvastapuolia: yhdessä vaihtoehdossa poistetaan kannustimia pankkien liiallisilta keskusvastapuoliin liittyviltä vastuilta, toisessa edellytetään, että markkinaosapuolilla on aktiivinen tili EU:n keskusvastapuolissa, kolmannessa laajennetaan EU:ssa määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvien yhteisöjen joukkoa, neljännessä helpotetaan asiakkaiden ja epäsuorien osallistujien mahdollisuutta käyttää määritystä. Lisäksi voidaan yhdistellä eri vaihtoehtoja.
EU:n keskusvastapuolten valvontakehyksen vahvistamiseksi niin, että rajat ylittävät riskit voidaan ottaa paremmin huomioon ja varmistaa siten rahoitusvakaus, harkitaan kahta vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on valvontakehyksen virtaviivaistaminen ja yhteisten valvontaryhmien perustaminen kansallisten valvontaviranomaisten alaisuuteen ja toinen EU:n keskusvastapuolten yhteisen valvojan perustaminen.
Ensimmäisessä vaiheessa hylättiin useita vaihtoehtoja, kuten velvoittaminen määritykseen EU:ssa tai vaatimus määritysvelvollisuuden täyttämisestä EU:n keskusvastapuolissa tai vähemmän riskialttiissa kolmansien maiden keskusvastapuolissa. Ensimmäisessä vaiheessa hylättiin myös seuraavat vaihtoehdot: kaikille EU:n keskusvastapuolille pääsy keskuspankin järjestelyihin, TARGET 2 -järjestelmän toiminta-ajan pidentäminen ja määritysvelvollisuuden soveltamisalan laajentaminen.
Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon vaikutukset
Analyysissä valikoitiin parhaat vaihtoehdot sen perusteella, miten ne edistävät tämän aloitteen erityistavoitteita, jotka ovat seuraavat: i) EU:n keskusvastapuolten houkuttelevuuden lisääminen, ii) kannustaminen määrityksiin EU:n keskusvastapuolissa ja iii) rajat ylittävien riskien parempi huomioon ottaminen sekä niiden kustannustehokkuus ja johdonmukaisuus.
Tarjontapuolella parhaaksi vaihtoehdoksi valittiin virtaviivaistettujen menettelyjen ja jälkikäteisvalidointimekanismin yhdistelmä. Näin nykyisiä menettelyjä voitaisiin yksinkertaistaa niin paljon kuin mahdollista ja samalla säilyttää rahoitusvakaus. Arviossa todetaan, että tämä yhdistelmä soveltuisi parhaiten ensimmäisen erityistavoitteen saavuttamiseen (EU:n keskusvastapuolten houkuttelevuuden lisääminen). Tällä vaihtoehdolla voitaisiin välillisesti edistää toista erityistavoitetta eli kannustamista määrityksiin EU:n keskusvastapuolissa, kun EU:ssa sijaitsevien keskusvastapuolten houkuttelevuus markkinatoimijoiden kannalta lisääntyisi. Samalla tämä vaihtoehto vähentäisi EU:n keskusvastapuolten hallinnollisia ja vaihtoehtoiskustannuksia enemmän kuin kumpikin vaihtoehto erikseen.
Kysyntäpuolella parhaaksi arvioidussa vaihtoehdossa yhdistyvät pankkien keskusvastapuoliin liittyvien liiallisten vastuiden rajoittaminen, aktiivisen tilin edellyttäminen, EU:ssa määrittävien markkinatoimijoiden joukon laajentaminen ja määrityksen helpottaminen asiakkaiden kannalta, jotta voidaan poistaa esteet yleensä asiakkaina määrittävien markkinaosapuolten määritykseltä. Tämä auttaa vähentämään liiallista riippuvuutta järjestelmän kannalta merkittävistä kolmansien maiden keskusvastapuolista. Vaihtoehdolla saavutettaisiin erityistavoite eli EU:ssa tehtävien määritysten lisääminen paremmin kuin kussakin vaihtoehdossa erikseen, ja tavoitteen saavuttaminen ja markkinoihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten rajoittaminen olisivat hyvässä tasapainossa. Aktiivisen tilin edellyttäminen lisäisi selkeästi määritysvolyymia EU:n keskusvastapuolissa. Samalla luotaisiin uskottavat puitteet sen varmistamiselle, että pankit ja sijoituspalveluyritykset, jotka ovat tärkeimpiä finanssialalla toimivia vastapuolia, noudattavat sääntöjä. Tätä vaihtoehtoa pidetään sopivimpana ja toteuttamiskelpoisimpana, koska sen ei odoteta vaikuttavan haitallisesti EU:n määritysosapuolten kilpailukykyyn ja sitä voitaisiin mukauttaa ja kalibroida, jotta voidaan ottaa huomioon pienempiin asiakkaisiin kohdistuvat kustannusvaikutukset ja samalla vähentää järjestelmän kannalta merkittäviin keskusvastapuoliin liittyviä vastuita asteittain ja siten vähentää EU:n rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä.
Valvonnan osalta kaikkien vaihtoehtojen arviointi ja vertailu osoittaa, että nykyiseen valvontakehykseen tehtävät kohdennetut muutokset ovat todennäköisesti oikeasuhteisin lähestymistapa, vaikkakaan ne eivät välttämättä ole tuloksellisin vaihtoehto rajat ylittävien riskien huomioon ottamisen vahvistamiseksi. Tässä vaihtoehdossa otetaan huomioon myös huoli siitä, että keskusvastapuolten keskitetympi valvonta EU:n tasolla ei ole sopusoinnussa sen kanssa, että perimmäinen vastuu keskusvastapuolen mahdollisesta tukemisesta kriisitilanteessa kuuluu keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisuasetuksen mukaan sille jäsenvaltiolle, johon keskusvastapuoli on sijoittautunut.
Kustannusten osalta voidaan todeta, että vaikka rahoitusvakaus on julkishyödyke, jota ei näin ollen voida mitata määrällisesti, valitut vaihtoehdot voidaan kalibroida sen varmistamiseksi, että markkinaosapuolille, keskusvastapuolille, arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja kansallisille viranomaisille aiheutuvat kustannukset ovat oikeasuhteisia.