EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 13.10.2021

JOIN(2021) 27 final

YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EU:n voimakkaampi sitoutuminen rauhanomaiseen, kestävään ja vauraaseen arktiseen alueeseen

JOHDANTO

Euroopan unioni on arktisella alueella. Geopoliittisena voimana EU:lla on strategisia ja yleisiä intressejä sekä Eurooppaan sisältyvällä että laajemmalla arktisella alueella. EU:lla on myös perustavanlaatuinen intressi tukea monenvälistä yhteistyötä arktisella alueella ja pyrkiä varmistamaan, että alue pysyy turvallisena, vakaana, kestävänä, rauhanomaisena ja vauraana. Koska EU on merkittävä taloudellinen toimija, sillä on vastuuta maailmanlaajuisesta kestävästä kehityksestä, myös arktisilla alueilla, sekä asukkaiden, myös alkuperäiskansojen, toimeentulosta. EU:lla on merkittävä vaikutus arktiseen alueeseen ympäristöjalanjälkensä sekä alueella olevien resurssien ja tuotteiden kysynnän kautta.

Arktisen alueen suurin uhka on ilmastonmuutos, ja se on saavuttanut kriittisen pisteen 1 . Arktinen alue on erityisen herkkä ilmaston lämpenemiselle – se on lämmennyt kolme kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin viimeisten 50 vuoden aikana. Nykyinen meren jääpeite arktisella alueella on alimmillaan ainakin sitten vuoden 1850, ja meren arvioidaan olevan käytännössä jäätön kesällä vähintään kerran ennen vuotta 2050. Lisäksi Grönlannin jääpeite ohenee ja arktisen alueen ikirouta sulaa yhä enemmän. Nämä toisiinsa liittyvät arktiset muutokset aiheuttavat merenpinnan nousua, häiritsevät sääjärjestelmiä sekä johtavat rannikon eroosioon, biodiversiteetin häviämiseen ja ekosysteemien tuhoutumiseen. Heijastavuuden väheneminen (albedovaikutus), joka johtuu merijään kutistumisesta, ja kasvihuonekaasujen vapautuminen ikiroudan sulamisen vuoksi nopeuttavat ilmastonmuutosta entisestään ja voivat osaltaan edistää ilmastojärjestelmän kriittisten pisteiden ylittymistä. Hirvittävät seuraukset, joita ympäristön pilaantuminen pahentaa, ulottuvat koko planeetalle, ja ne vaikuttavat syvästi luontoon ja ihmisiin monin tavoin, joista osa alkaa vasta tulla näkyviin. Erityisen kovasti kärsivät alkuperäiskansat, ja paheneva tilanne heikentää tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Äskettäisessä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportissa korostetaan jälleen, että on tarpeen toimia heti ja päättäväisesti. 2

Tämä on ratkaiseva vuosikymmen ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettiin liittyvien kriisien torjunnassa. EU on maailmanlaajuinen johtaja näissä toimissa, ja COP26-kokouksen alla se on valmis tekemään täyden osuutensa ja kantamaan maailmanlaajuisen vastuunsa uuden ilmastolainsäädännön ja 55-valmiuspaketin 3 avulla. Ilmastotoimet ovat arktisen alueen kannalta erityisen tärkeitä, kun otetaan huomioon arktisen alueen lämpenemisen valtavat kerrannaisvaikutukset. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman 4 mukaiset lainsäädäntöehdotukset ovat EU:n arktisen sitoumuksen ytimessä yhdessä EU:n kestävää sinistä taloutta 5 koskevan uuden lähestymistavan kanssa, jota tuetaan tieteen, innovoinnin ja alueellisten investointien avulla.

Arktisen alueen valtioilla 6 on ensisijainen vastuu haasteiden ratkaisemisesta alueellaan. Monet haasteet ulottuvat kuitenkin yli kansallisten ja alueellisten rajojen, ja niihin voidaan vastata tehokkaammin alueellisella tai monenvälisellä yhteistyöllä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös EU:n rooli Euroopan arktisen alueen lainsäätäjänä.

Lisääntynyt kiinnostus arktisen alueen luonnonvaroihin ja kuljetusreitteihin voisi muuttaa alueen paikallisen ja geopoliittisen kilpailun ja mahdollisten jännitteiden areenaksi, mikä saattaisi uhata EU:n etuja. Arktisilta alueilta peräisin olevien tuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä korostaa sitä seikkaa, että arktisen alueen kehitystä vievät eteenpäin myös muut kuin paikalliset poliittiset ja taloudelliset voimat.

Nämä haasteet ja mahdollisuudet liittyvät toisiinsa, ja moniin niistä voidaan parhaiten tarttua koordinoidulla tavalla ja tiiviissä yhteistyössä arktisen alueen valtioiden, alueviranomaisten ja paikallisyhteisöjen kanssa. EU:n täysimääräinen osallistuminen arktisen alueen asioihin on geopoliittinen välttämättömyys. EU:n toiminnan on perustuttava sen arvoihin ja periaatteisiin, kuten oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksiin, kestävään kehitykseen, sukupuolten tasa-arvoon, moninaisuuteen ja osallisuuteen, sääntöihin perustuvan monenvälisyyden tukemiseen 7 ja kansainvälisen oikeuden, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), noudattamiseen.

TAVOITTEET

Aiemmissa arktisen alueen kysymyksiä koskevissa yhteisissä tiedonannoissa 8 , 9 vahvistetun politiikkansa pohjalta sekä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen vuoden 2016 globaalistrategian ja komission poliittisten painopisteiden pohjalta EU vahvistaa sitoutumistaan arktiseen alueeseen:

•edistämällä rauhanomaisen ja rakentavan vuoropuhelun ja yhteistyön ylläpitämistä muuttuvassa geopoliittisessa ympäristössä arktisen alueen turvallisuuden ja vakauden säilyttämiseksi ottamalla arktista aluetta koskevat kysymykset esille ulkoisissa yhteyksissä, tiivistämällä alueellista yhteistyötä ja kehittämällä uusien turvallisuushaasteiden strategista ennakointia;

•vastaamalla ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ekologisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin haasteisiin ja ryhtymällä voimakkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjumiseksi, tekemällä arktisista alueista kestävämpiä ympäristölainsäädännön avulla ja toteuttamalla toimia mustan hiilen ja ikiroudan sulamisen estämiseksi sekä öljyn, hiilen ja kaasun jättämiseksi maahan myös arktisilla alueilla;

•tukemalla arktisten alueiden osallistavaa ja kestävää kehitystä sen asukkaiden ja tulevien sukupolvien hyväksi, keskittymällä alkuperäiskansojen, naisten ja nuorten tarpeisiin sekä investoimalla tulevaisuuden työpaikkoihin ja siniseen talouteen.

1.RAUHANOMAISEN YHTEISTYÖN ALUE UUDESSA GEOPOLIITTISESSA YMPÄRISTÖSSÄ

EU vahvistaa strategista ennakointiaan, valtavirtaistaa arktisen alueen asioita ulkoisessa diplomatiassaan ja luottaa alueelliseen yhteistyöhön. Turvallisuushuolien lieventämiseksi se laajentaa pelastuspalveluvalmiuksia sekä etsintä- ja pelastusyhteistyötä ja tehostaa ikiroudan sulamiseen liittyvää tutkimusta.

Viime vuodet ovat lisänneet huomattavasti arktisista alueista kiinnostuneiden maiden määrää. Tämä saattaa muuttaa arktisen alueen geopoliittisen kilpailun areenaksi ja vahingoittaa EU:n etuja. Sen lisäksi, että kiinnostus arktisen alueen luonnonvaroja ja kuljetusreittejä kohtaan on lisääntynyt, myös sotilaallinen toiminta on lisääntynyt voimakkaasti monessa arktisen alueen osassa. EU on sitoutunut ylläpitämään turvallista, vakaata, kestävää ja vaurasta arktista aluetta, jonka on pysyttävä rauhanomaisen monenvälisen yhteistyön alueena, johon ei liity jännitteitä. Tammikuussa 2021 antamissaan ilmasto- ja energiadiplomatiaa koskevissa päätelmissä EU:n neuvosto pani merkille ympäristökysymysten ja ilmastonmuutoksen merkityksen turvallisuuden ja puolustuksen kannalta sekä tarpeen tehdä tiivistä yhteistyötä kumppanimaiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien, kanssa sekä monenvälisten kumppanuuksien kautta.

Sotilaallisen läsnäolon lisääntyminen Venäjän arktisella alueella näyttää kuvastavan sekä maailmanlaajuista strategista sijoittumista että kansallisia painopisteitä, mukaan luettuna infrastruktuurin kaksoiskäyttö. Turvallisuushaasteiden lisääntymisen ohella se voisi pahentaa ilmastonmuutoksen seurauksia entisestään. Se johtuu todennäköisesti osittain siitä, että pohjoinen rantaviiva on yhä helpommin saavutettavissa, mutta se liittyy pitkälti muihin kuin arktisiin kysymyksiin. 10 Monet maat, kuten Yhdysvallat, Norja, Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska, Kanada ja Islanti, seuraavat tätä kehitystä tiiviisti, kuten myös Pohjois-Atlantin liitto (Nato), vastatakseen Venäjän lisääntyneeseen määrätietoisuuteen arktisen alueen vesillä ja ilmatilassa. Myös muiden toimijoiden, kuten Kiinan, toiminta on muuttunut ja kiinnostus muun muassa elintärkeän infrastruktuurin omistukseen, merikaapelien rakentamiseen, maailmanlaajuiseen rahtitoimintaan, kybertoimintaympäristöön ja disinformaatioon on kasvanut.

Tarkkailijan asemaa Arktisessa neuvostossa koskevien hakemusten lisääntyminen kuvastaa uutta geopoliittista ympäristöä. Lisätäkseen edelleen osallistumistaan Arktisen neuvoston työ- ja asiantuntijaryhmissä EU hakee uudelleen virallisen tarkkailijan asemaa. EU osallistuu edelleen Arktisen neuvoston työskentelyyn Kiirunassa toukokuussa 2013 annetun Arktisen neuvoston julistuksen 11 mukaisesti. EU tekee yhteistyötä tarkkailijoiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, kanssa tarvittaessa.

Strategisen ennakoinnin vahvistaminen

EU seuraa turvallisuuteen liittyvää kehitystä tiiviisti ja tietyiltä osin huolestuneena. Arktisen alueen turvallisuus kattaa ympäristöön liittyvät, taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset seikat, joita ei voida pitää toisistaan erillisinä. Ilmastonmuutos ja jään sulaminen johtavat geopoliittisten intressien lisääntymiseen ja lisäävät mahdollisesti strategista kilpailua. EU vahvistaa strategiseen ennakointiin liittyviä valmiuksiaan vuoden 2021 strategisen ennakointiraportin 12 eri toiminta-alojen mukaisesti ymmärtääkseen paremmin niitä vaikutuksia, joita ilmastonmuutoksella on arktisen alueen turvallisuuteen ja sitä kautta maailmanlaajuiseen turvallisuusympäristöön. Se toimii yhteistyössä kumppaneidensa, muun muassa Yhdysvaltojen, Kanadan, Norjan ja Islannin, kanssa ja tekee Naton kanssa yhteistyötä strategisessa ennakoinnissa, jossa tarkastellaan ilmastonmuutoksen keskipitkän ja pitkän aikavälin turvallisuusvaikutuksia sekä jaetaan tutkimuksia ja tietoja osana laajempaa Naton kanssa käytävää keskustelua ilmastonmuutoksesta ja turvallisuudesta.

Alueen taloudellisen ja sotilaallisen toiminnan lisääntyessä EU:n satelliittikeskus tarjoaa turvattua paikkatietoanalyysia, joka tukee EU:n pyrkimyksiä seurata arktisen alueen turvallisuustilannetta ja parantaa vakautta mahdollistamalla luottamusta lisäävät toimet ja ennalta arvaamattomien tilanteiden ehkäisyn. Galileo tarjoaa jo nyt etsintä- ja pelastuspalveluja, ja se voi tarjota myös muita turvallisuuteen liittyviä palveluja. Galileon julkisesti säännelty palvelu varmistaa sen valtuutetuille käyttäjille rajoittamattoman ja keskeytymättömän pääsyn vankkoihin navigointipalveluihin arktisella alueella, mikä parantaa alueen toimintojen turvallisuutta.

EU:n toisiaan tukevat politiikat

EU:n politiikka perustuu UNCLOSin, YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden periaatteisiin sekä sen osallistumiseen arktisen neuvoston, Barentsin euroarktisen neuvoston ja pohjoisen ulottuvuuden poliittisen kehyksen työhön (ks. painopiste 1).

EU on luonut diplomaattisena välineenä toimivaan arktisen alueen tutkimukseen liittyviä vahvoja kansainvälisiä verkostoja 13 , mukaan luettuna kahdenväliset tiede- ja teknologiayhteistyösopimukset Kanadan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa. Vuodesta 2016 lähtien EU on tukenut tiedediplomatiaa arktisen tieteen ministerikokousten 14 avulla. Arktisen alueen tutkimuksen vahvistamiseksi on otettu käyttöön Atlantin valtameren tutkimusyhteenliittymä, jonka maailmanlaajuistamista kohti EU pyrkii. EU valtavirtaistaa arktisen alueen asioita vuoropuheluissaan arktisen alueen ja muiden toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Kanadan, Norjan, Islannin, Venäjän, Kiinan, Japanin, Korean tasavallan ja Intian, sekä alueellisten elinten kanssa. Arktisia kysymyksiä käsittelevän erityislähettilään toimen perustaminen Euroopan ulkosuhdehallintoon antaa EU:lle keskeisen aseman sen diplomaattiseen toimintaan arktisella alueella.

EU:lla on merkittäviä siteitä Grönlantiin ja Färsaariin. Molemmat ovat osa Tanskan kuningaskuntaa, ja molemmat pyrkivät tiivistämään suhteitaan EU:hun. Euroopan komissio aikoo perustaa Nuukiin toimiston vahvistaakseen ja tehostaakseen pitkäaikaista yhteistyötä Grönlannin kanssa. Tämä toimisto hallinnoi EU:n tukea Grönlannille sekä helpottaa Euroopan komission ja Grönlannin hallituksen välisen kumppanuuden vahvistamista ja syventämistä muun muassa tekemällä yhteistyötä ja käymällä vuoropuhelua yhteistä etua koskevilla aloilla tiiviissä yhteistyössä arktisia kysymyksiä käsittelevän erityislähettilään kanssa.

Yhteistyö arktisten alueiden pelastuspalveluun ja siviiliturvallisuuteen liittyvien haasteiden torjunnassa

Kiinnostuksen lisääminen arktista tiedettä, luonnonvaroja, infrastruktuuria, liikennettä ja matkailua kohtaan edellyttää parempia turvallisuusjärjestelmiä, kuten satelliitteja, joilla kerätään tietoa ympäristöstä, säästä, jäästä, biologiasta, merenkulusta ja ilmaliikenteestä sekä parannetaan viestintää. Myös maastopalot ja tulvat yleistyvät arktisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi, ja arktinen neuvosto seuraa tätä kehitystä 15 . Näin ollen hätäapuvalmiuksia tarvitaan yhä enemmän.

EU:n kokemus ympäristökatastrofien hoitamisesta ja välineet siihen ovat erittäin hyödyllisiä niin Euroopan arktisella alueella kuin muuallakin. EU tekee yhteistyötä keskeisten kumppaneiden kanssa unionin pelastuspalvelumekanismin 16 ja hätäavun koordinointikeskuksen avulla. Pelastuspalvelumekanismi kattaa jo arktisen alueen Tanskan, Suomen, Ruotsin, Islannin ja Norjan kautta, ja vastaavaa yhteistyötä odotetaan muiden arktisen alueen valtioiden kanssa muun muassa Arktisen neuvoston hätätilanteiden ennaltaehkäisyä sekä niihin varautumista ja reagoimista käsittelevän työryhmän kautta.

EU:n Copernicuksen hätätilanteiden hallintapalvelu tarjoaa jo seurannan, ennakkovaroituksen ja kartoituksen sekä ennen katastrofia että sen jälkeen. EU:n maailmanlaajuinen kriisihälytys- ja koordinointijärjestelmä (GDACS) 17 parantaa hälytyksiä ja koordinointia suurten, äkillisten katastrofien jälkeen. EU lisää Copernicuksen sekä Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODnet) valmiuksia ennakoida paremmin äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia keskittyen erityisesti arktisiin alueisiin. Galileon tulevan hätävaroituspalvelun avulla tavoitetaan suoraan ja varoitetaan väestöä, jota uhkaa katastrofi, erityisesti syrjäisillä alueilla, jotka eivät kuulu maanpäällisten yhteysverkkojen piiriin.

Oikea-aikainen ja tehokas etsintä- ja pelastustoiminta on ratkaisevan tärkeää arktisella alueella ankaran ilmaston, arvaamattoman sään ja valtavien etäisyyksien vuoksi. Galileon etsintä- ja pelastuspalvelu lyhentää huomattavasti aikaa, jota tarvitaan ihmisten pelastamiseen merellä. Galileon uusi paluulinkkipalvelu tarjoaa uusia toimintoja vihamielisissä ympäristöissä toimiville merimiehille ja lentäjille, ja Galileo tarjoaa sitä tällä hetkellä ainoana maailmanlaajuisesti ja maksutta.

Etsintä- ja pelastustoimintaa merellä koskevaa työtä jatketaan hyödyntämällä enemmän EU:n satelliittijärjestelmiä ja EU:n virastojen tarjoamia palveluja. EU:n meriturvallisuusstrategiaa koskevan toimintasuunnitelman 18 mukaisesti rannikkovartiostojen välistä yhteistyötä edistetään erityisesti arktisen merivartioston foorumin kautta. Alusten turvallisuuden parantamiseksi arktisella alueella EU tuki Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) turvallisuusohjeistusta kalastusaluksille ja huvialuksille arktisella alueella sekä pakollisten matkasuunnittelu- ja navigointitoimenpiteiden kehittämistä – IMO:n polaarisäännöstön vaihe 2.

2.TEHDÄÄN ARKTISESTA ALUEESTA SELVIYTYMISKYKYISEMPI ILMASTONMUUTOSTA JA YMPÄRISTÖN PILAANTUMISTA VASTAAN

EU tunnustaa oman vaikutuksensa alueeseen ja arvioi sitä jatkossakin. 19 Sen tavoitteena on torjua tämä vaikutus koordinoidusti tiiviissä yhteistyössä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä arktisen alueen yhteisöjen kanssa. EU torjuu ilmassa, maalla ja merellä merkittäviä arktisen alueen pilaantumiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten muovia / merten roskaantumista, mustaa hiiltä, kemikaaleja ja liikenteen päästöjä sekä luonnonvarojen kestämätöntä hyödyntämistä.

Ilmastonmuutos ja biodiversiteetti: saman kolikon kaksi puolta

Ilmastonmuutos ja biodiversiteetti liittyvät toisiinsa. EU on johtava voima ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) mukaisissa neuvotteluissa. EU hyväksyi hiljattain ilmastolain, jossa asetetaan tavoitteeksi tulla ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä, vahvistaa selviytymiskykyä ilmastonmuutosta vastaan ja vähentää ilmastonmuutokseen liittyvää haavoittuvuutta. Ehdotetulla 55-valmiuspaketilla pyritään mahdollistamaan kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentäminen vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä EU:n ilmasto-, energia-, maankäyttö-, liikenne- ja veropolitiikan avulla. Se muunnetaan vakaaksi politiikaksi ja sitoumuksiksi, jotka hyödyttävät arktista aluetta. EU tukee myös maailmanlaajuista tavoitetta, jonka mukaan 30 prosenttia maa-alasta ja 30 prosenttia valtamerestä on suojeltava vuoteen 2030 mennessä perustamalla merensuojelualueiden ja muiden tehokkaiden suojelutoimenpiteiden verkosto. EU edistää voimakkaasti myös UNCLOSin täytäntöönpanoa koskevaa sopimusta, joka koskee merten monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä alueilla, jotka eivät kuulu kansallisen lainkäyttövallan piiriin.

Arktisten meren elollisten luonnonvarojen, myös kalakantojen, suojelu ja kestävä käyttö on ratkaisevan tärkeää. EU on sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa tehdyn sopimuksen 20 osapuoli (ks. painopiste 4).

Arktisen alueen suojelemiseksi EU tukee myös merensuojelualueiden nimeämistä Pohjoisella jäämerellä, myös Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevassa yleissopimuksessa (OSPAR).

EU:n ja Euroopan avaruusjärjestön yhteinen Earth System Science -aloite on ollut elintärkeä ilmastonmuutoksen ymmärtämisen kannalta. Copernicus-ohjelmalla on erityinen Pohjoisen jäämeren seuranta- ja ennustekeskus, joka on erikoistunut merijään tarkkailuun ja seurantaan. EU laajentaa edelleen Copernicuksen arktista aluetta koskevia palveluja ja hyödyntää muun muassa Arctic Passion -hankkeen Horisontti 2020 -puiteohjelman puitteissa keräämää tietoa ja dataa. Se tutkii Copernicuksen arktisen alueen teemakeskuksen perustamista, jotta se voisi esitellä keskitettynä asiointipisteenä kaikki asiaankuuluvat palvelut, joilla valvotaan napa-alueita sekä sisämaassa että merellä.

Muovin / merten roskaantumisen torjunta

EU:lla on tavoitteena vähentää vuoteen 2030 mennessä muoviroskaa 50 prosentilla ja mikromuovia 30 prosentilla. 21 EU pyrkii laatimaan maailmanlaajuisen muovisopimuksen muovijätteen aiheuttaman ympäristön pilaantumisen torjumiseksi kiertotalouden avulla ja puuttumalla muovien koko elinkaareen. Lisäksi EU pyrkii ilman, veden ja maaperän suojelua koskevan saasteettomuustoimintasuunnitelman avulla kohti maailmanlaajuisesti myrkytöntä ympäristöä. EU osallistuu aktiivisesti Arktisen neuvoston ja OSPARin työhön, joka koskee erityisesti merten roskaantumisen ja muovien torjuntaa.

Kollektiivisten toimien edistäminen mustan hiilen vähentämiseksi arktisella alueella

Mustan hiilen päästöjen vähentäminen arktisella alueella on edelleen merkittävä haaste. Lyhytikäisenä ilmastosaasteena musta hiili aiheuttaa voimakasta alueellista lämpenemistä tummentamalla erittäin heijastavia pintoja ja absorboimalla auringon säteilyä ilmassa. Tämä ilmansaaste on myös haitallista terveydelle. EU:n osuus mustan hiilen laskeumasta 22 , joka johtaa sekä ilmakehän että maan ja jään pinnan lämpenemiseen arktisella alueella, on noin 36 prosenttia. Näin ollen EU edistää kattavaa politiikkaa tämän haasteen ratkaisemiseksi (vrt. painopiste 4).

Arktisen alueen uusiutuvien energialähteiden potentiaalin tukeminen

Arktisen alueen uusiutuvilla energialähteillä (maalämpö, tuuli, vihreä vety ja vesivoima) on valtava potentiaali. Puhtaiden energiateknologioiden kehittäminen on arktisen alueen ja EU:n edun mukaista. Tämän vuoksi EU vahvistaa puhtaaseen energiaan liittyvää yhteistyötä, lisää tiedonvaihtoa tällä alalla sekä selvittää puhtaan energian tarjontaa ja energiasiirtymää.

Kemiallisten saasteiden torjunta

Paikallinen, alueellinen ja monenvälinen työ ympäristön kemiallisen saastumisen lopettamiseksi auttaa vähentämään arktisen alueen saastumista. EU on todennäköisesti vastuussa 6–8 prosentista elohopeasta, joka on kertynyt napapiirin pohjoispuolelle 27 , ja tukee elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen mukaisia voimakkaita toimia elohopeasaastumisen vähentämiseksi entisestään. Elohopea-asetuksen 28 tuleva tarkistus edistää myös osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamista.

Meriliikenteen hiili- ja ympäristöjalanjäljen pienentäminen

EU on vastuussa 31 prosentista hiilidioksidista ja 16,5 prosentista meriliikenteen mustan hiilen päästöistä arktisella alueella. 29 Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa 30 asetetaan Euroopan liikennejärjestelmän suunta kohti vihreää ja digitaalista muutosta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti sekä mahdollistetaan yhteyksien säilyminen ja selviytymiskyvyn parantaminen harvaan asutulla arktisella alueella.

EU johtaa Pohjoisen jäämeren päästöttömän ja saasteettoman laivaliikenteen edistämistä vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden ja 55-valmiuspaketin mukaisesti. 31 EU tunnustaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hiljattain hyväksymän ehdotuksen raskaan polttoöljyn kieltämisestä arktisen alueen laivaliikenteessä ja vaatii sen nopeaa ja täysimääräistä täytäntöönpanoa. EU ja sen jäsenvaltiot edistävät sekä IMO:ssa että EU:n tasolla arktisen alueen laivaliikenteen nopeampia, kunnianhimoisempia päästövähennyksiä.

Mineraalien kestävän ja vastuullisen louhinnan ja käsittelyn varmistaminen ilmastoneutraaliuden edistämiseksi

EU kuluttaa 20 prosenttia maailman mineraalituotteista mutta tuottaa niistä vain 3 prosenttia. 32 Usean kriittisen mineraalin osalta se on riippuvainen muutamasta tai yhdestä lähdemaasta. Esimerkiksi Kiina tuottaa 98 prosenttia harvinaisista maametalleista ja 93 prosenttia magnesiumista. Arktisen alueen kahdeksan valtiota ovat mahdollisesti merkittäviä kriittisten ja muiden raaka-aineiden toimittajia, ja Euroopan arktisella alueella on jo käynnissä merkittävää mineraalien louhintatoimintaa: esimerkiksi Ruotsi suunnittelee tuottavansa rautamalmia hiilineutraalilla tavalla vuoteen 2035 mennessä. Tällaiset toimet voivat olla tärkeä taloudellinen tekijä paikallisten lisäarvoa tuottavien tuotteiden sekä tuotantoketjun keskivaiheen ja loppupään teollisuuden luomisessa, mikä edistää kasvua ja työpaikkoja.

EU edistää kaivostoimintaan, jätehuoltoon ja onnettomuuksien torjuntaan liittyviä ympäristö-, talous- ja sosiaalisia arviointeja ja parhaita käytäntöjä sekä tukee aluekohtaista hallintoa ja kiertotaloutta koskevia aloitteita. Kriittisiä raaka-aineita koskevalla EU:n toimintasuunnitelmalla 33 pyritään varmistamaan kriittisten raaka-aineiden kestävä ja varma tarjonta EU:n teollisuudelle kunnioittaen täysin paikallisia ja alkuperäisyhteisöjä sekä osallistamalla niitä. Kestäviä raaka-aineita koskevissa EU:n periaatteissa korostetaan asianmukaisen ympäristöasioiden hallinnan ja biodiversiteetin suojelun merkitystä, edistetään tehokasta energiankäyttöä ja tuetaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä alkuperäiskansojen kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Niissä vaaditaan kiertotalouden lisäämistä kaivos- ja jalostusjätteistä ja muista toissijaisista lähteistä peräisin olevien raaka-aineiden turvallisen käytön, kierrätyksen, loppusijoituksen sekä talteenoton avulla. Niissä käsitellään myös sosiaalisia näkökohtia, kuten ihmisoikeuksien ja paikallisten kulttuurien, tapojen ja arvojen kunnioittamista, ja rakentavaa, avointa ja aktiivista vuoropuhelua paikallisyhteisön kanssa.

Rakentamalla kestäviä EU:n arvoketjuja kestävän raaka-aineiden louhinnan ja jalostuksen avulla arktista aluetta autetaan kehittymään kestävästi innovoinnin ja kiertotalouden avulla, varmistetaan työterveys ja -turvallisuus sekä luodaan tulevaisuuteen suuntautuvia ihmisarvoisia työpaikkoja. Samalla kun pyritään puhtaampaan, kestävämpään louhintaan ja jalostukseen, tarvitaan puhtaiden vihreiden teknologioiden mahdollistamien uusioraaka-aineiden laajempaa paikallista ja EU:n tason käyttöä kiertotalouden lisäämiseksi alueella nykyisen suoraviivaisen mallin poistamiseksi asteittain ja lopulta kaivannaisteollisuuden ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Kun otetaan huomioon arktisen alueen ainutlaatuisen koskematon luonto ja sen suuri herkkyys ilmastonmuutokselle, EU puolustaa maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa korkeimpien normien asettamista hyödyntämis- ja jalostusprosessien ympäristövaikutusten vähentämiseksi EU:n toimintasuunnitelman mukaisesti. Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan kuuluvat raaka-aineiden tutkimus- ja innovointiaiheet kattavatkin ympäristöystävällisen ja kestävän hankinnan, biodiversiteetin suojelun, kiertotalouden ja maanhavainnointiteknologian käytön ympäristön seurantaa varten.

Muut maailmanlaajuiset toimijat ovat jo siirtymässä nopeasti turvaamaan tarjontaa. Riittävien resurssien saatavuus on keskeistä EU:n strategisen riippumattomuuden kannalta. EU:n on myös monipuolistettava hankintaa EU:n ulkopuolelta kasvavan kysynnän kattamiseksi. Kehitämme strategisia kumppanuuksia Kanadan kaltaisten luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden kanssa, ja tarjoamme arvoketjujemme tiiviimpää integrointia, yhteistyötä tutkimus- ja innovointityössä sekä kunnianhimoisia ympäristö-, sosiaali- ja hallintostandardeja koskevaa yhdenmukaistamista puhtaiden ja eettisesti hankittujen raaka-aineiden vastineeksi.

EU on myös arktiselta alueelta peräisin olevan öljyn ja kaasun tuoja. 34 Se on sitoutunut saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet panemalla täytäntöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelman. Arktisen alueen hiilivetyjen etsinnän osittaisen keskeyttämisen pohjalta 35 EU on sitoutunut varmistamaan, että öljy, hiili ja kaasu pysyvät maassa myös arktisilla alueilla. Tässä yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon teollisuus- tai merionnettomuuksien yhteydessä aineiden torjuntaan ja puhdistukseen liittyvät erityiset vaikeudet vallitsevien sääolojen vuoksi.

Komissio pyrkii tätä varten yhteistyössä kumppaneiden kanssa luomaan monenvälisen oikeudellisen velvoitteen olla sallimatta hiilivetyvarannon kehittämistä arktisella alueella tai sen viereisillä alueilla tai ostaa tällaisia hiilivetyjä, jos niitä tuotettaisiin.

Arktisen alueen merten hallinnoinnin vahvistaminen

Pohjoinen jäämeri ja sen läheiset subarktiset meret ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamien maailmanlaajuisten muutosten keskiössä. 36 Ilmeisin muutos Pohjoisella jäämerellä on merijään vetäytyminen kesäkuukausina, ja jotkin mallit ennustavat Pohjoiselle jäämerelle jäätöntä kesää kymmenen vuoden sisällä. Lämpötilan muutokset vaikuttavat valtamerten virtauksiin, myös Golfvirtaan. Meriveden happamoituminen ja lämpötilavyöhykkeiden nopea muutos vaikuttavat merkittävästi arktisen alueen meri- ja rannikkoekosysteemeihin. Nämä vaikutukset voivat olla katastrofaalisia.

UNCLOS tarjoaa puitteet Pohjoisen jäämeren hallinnoinnille ja riitojen rauhanomaiselle ratkaisemiselle. EU edistää kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin vahvistamista ja tukee kumppaneita sen varmistamiseksi, että valtameret ovat puhtaita, terveitä ja kestävästi hallittuja. 37

EU kehittää edelleen kestäviä suhteita alueen kumppaneihinsa, kuten Islantiin, Norjaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Grönlantiin ja Färsaariin, myös kalastussopimusten avulla. Huippuvuoria ja sen vesiä säänteleviä kansainvälisiä oikeudellisia säännöksiä on kunnioitettava täysimääräisesti. Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan EU:n yksinomaisen toimivallan nojalla se edustaa 22:ta EU:n jäsenvaltiota, jotka ovat Huippuvuoria koskevan vuoden 1920 Pariisin sopimuksen osapuolia.

EU vahvistaa Copernicuksen meriympäristön seurantapalvelun valmiuksia vastata Pohjoisen jäämeren erityistarpeisiin.

3.INNOVATIIVISTEN VIHREÄN, SINISEN JA DIGITAALISEN SIIRTYMÄN EDISTÄMINEN

Panemalla täytäntöön Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja uuden lähestymistavan kestävään siniseen talouteen sekä pyrkimällä ensisijaisiin tavoitteisiin kansainvälisellä tasolla EU pyrkii lieventämään ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia, sopeutumaan niihin ja toipumaan niistä sekä tarjoamaan eurooppalaisia ratkaisuja, joilla varmistetaan vankka vihreä ja sininen siirtymä.

Tieteen, tutkimuksen ja innovoinnin edistäminen arktisen alueen hyväksi

Tiede, tutkimus, innovointi ja teknologia ovat EU:n arktista aluetta koskevan politiikan ja toiminnan ytimessä. EU:n lähestymistapa tieteeseen ja innovointiin 38 on toimia esimerkkinä ja edistää monenvälisyyttä, avoimuutta ja vastavuoroisuutta vihreitä, digitaali-, terveys- ja innovaatioratkaisuja koskevassa yhteistyössä sekä oikeudenmukaista ja osallistavaa siirtymää. EU investoi vuosina 2014–2020 noin 200 miljoonaa euroa arktisen alueen tutkimukseen Horisontti 2020 -puiteohjelman puitteissa ja tukee arktista tiedettä Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelman 39 (2021–2027) kautta.

Innovatiiviset teknologiat, kuten satelliitit, massadata, tekoäly ja kehittynyt mallinnus, muuttavat todennäköisesti arktisen alueen taloutta. Niiden avulla voidaan parantaa merenkulun, kalastuksen ja matkailun kaltaisten alojen kestävyyttä ja kiertotaloutta. Myös kehittyvät alat, kuten sininen teknologia, avomerellä tuotettava uusiutuva energia, vedyn käyttö ja merenkulun turvallisuus, perustuvat innovointiin ja teknologiaan.

Horisontti 2020 -hanke EU-PolarNet 2 (2020–2023), joka on Euroopan polaarisen tutkimusalueen koordinointia ja yhteissuunnittelua koskevan EU-PolarNet 1:n (2015–2019) seuraaja, vahvistaa eurooppalaista polaarista tutkimusyhteisöä.

Useimmissa Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitetuissa arktista aluetta koskevissa hankkeissa tehdään yhteistyötä paikallisten ja alkuperäiskansojen kanssa, sillä heillä on historiallista ja paikallista tietämystä ainutlaatuisista arktisista ekosysteemeistä. Samansuuntaista työtä kehitetään EU-PolarNet 2:n työpajojen (ks. painopiste 6) ja koko Atlantin valtameren tutkimusyhteenliittymän kautta.

Marie Skłodowska-Curie -toimilla myönnetään apurahoja uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden koulutukseen ja tutkijoiden liikkuvuuteen, myös arktiselle alueelle, heidän työuriensa kaikissa vaiheissa. Useissa meneillään olevissa Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoittamissa hankkeissa on myös järjestetty nuorten tutkijoiden koulutusjärjestelmiä tiiviissä yhteistyössä uransa alkuvaiheessa olevien polaarisen alueen tutkijoiden järjestön kanssa.

Arktisella alueella asuvien ihmisten priorisointi

Sekä väestönmuutoksen että maahanmuuton odotetaan vaikuttavan yhä enemmän arktisiin alueisiin lisääntyvien ilmasto- ja sosioekonomisten paineiden vuoksi. Arktisen alueen väestön kokonaismäärän arvioidaan pysyvän tulevaisuudessa suhteellisen vakaana, mutta väestönkasvun vauhdissa ja maahanmuutossa on odotettavissa merkittäviä eroja eri arktisten alueiden välillä. EU panostaa arktisella alueella asuvien ihmisten tulevaisuuteen edistämällä parempaa koulutusta, kestävää kasvua ja työpaikkoja – myös lisäämällä nuorten, naisten ja alkuperäiskansojen osallistumista arktisen alueen päätöksentekoon – esimerkiksi innovoinnin ja tutkimuksen, työpaikkojen luomisen, digitaalisten taitojen ja koulutuksen aloilla.

Ihmiset ovat avain kestävään kehitykseen ja selviytymiskykyisiin yhteiskuntiin. Arktiset alueet eroavat toisistaan etnisyyden, hallinnon, talouden, väestörakenteen, muuttoliikkeen ja sosiaalisen tilanteen osalta. Kestävä etenemistapa edellyttää osallistavaa vuoropuhelua, moninaisuutta ja merkityksellistä osallistumista päätöksentekoon kaikilla tasoilla.

Arktisen alueen sidosryhmäfoorumi ja alkuperäiskansojen vuoropuhelu ovat nyt olennainen osa EU:n arktisen alueen politiikkaa. EU käy säännöllisesti keskusteluja elinkeinoelämän ryhmien, kuten arktisen alueen talousneuvoston, kuntia edustavien järjestöjen, kuten arktisen alueen kaupunginjohtajien foorumin, sekä arktisen alueen edustajien, kuten pohjoisten harvaan asuttujen alueiden verkoston, kanssa. EU pitää säännöllisesti yhteyttä myös saamelaisneuvostoon.

Covid-19-pandemia korosti tarvetta ymmärtää paremmin terveysuhkia, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta arktiseen alueeseen (ks. painopiste 7).

EU:n koheesiopolitiikan ohjelmat, erityisesti pohjoisten ja arktisten alueiden Interreg-ohjelma, tukevat saamelaisten ja inuiittien kulttuuria, elinkeinoja ja yrittäjyyttä. Interreg-ohjelma tarjoaa puitteet ihmisten välisille, rajat ylittäville yhteyksille, ja se on räätälöity arktisen alueen erityispiirteiden mukaan, mukaan lukien yhteistyö kumppaneiden kanssa. Covid-19 Response Project (CORE) -hanke, joka kattaa myös Venäjän, perustuu pohjoisten ja arktisten alueiden pitkäaikaiseen sähköiseen terveydenhuoltoon.

YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista on olennainen osa EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa. EU edistää alkuperäiskansojen oikeuksia ja vapauksia Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen N:o 169 mukaisesti sekä kannustaa alkuperäiskansojen täysimääräiseen kuulemiseen ja yhteistyöhön alkuperäiskansojen kanssa pitäen mielessä vapaan, ennakkoon annetun ja tietoon perustuvan suostumuksen periaatteen ennen sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa, jotka voivat vaikuttaa heihin suoraan.

EU jatkaa arktisen alueen politiikkaa koskevan julkisen kuulemisen aikana luotuja, rajat ylittäviä, tiiviitä yhteyksiä nuorisoon ja järjestää säännöllisiä kuulemisia arktisen alueen nuorison edustajien kanssa. Arktisen alueen nuorisojärjestöt osallistuvat jo Erasmus+-ohjelmasta rahoitettaviin toimiin, joilla kehitetään hankkeita sekä tarjotaan tietoa työ- ja koulutusmahdollisuuksista, oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta tai muista mahdollisuuksista tulla aktiivisiksi kansalaisiksi. Islanti ja Norja osallistuvat ohjelmaan täysipainoisesti.

Todellinen kestävä kehitys ei ole mahdollista ilman sukupuolten tasa-arvoa. EU:n sitoutuminen arktiseen tieteeseen voi auttaa ymmärtämään paremmin sukupuolittunutta ja inhimillistä epävarmuutta, joka liittyy ilmastonmuutokseen, ympäristömuutoksiin, muuttoliikemalleihin ja teollisuuden kehitykseen. EU on tyytyväinen siihen, että naiset muodostavat merkittävän osan saamelaisneuvoston johdosta, ja varmistaa Arktisen neuvoston työn ja omien perusperiaatteidensa pohjalta, että naisten ääni kuuluu arktisen alueen politiikkaa laadittaessa. EU rahoittaa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä nuorille ja naisille tarkoitettuja ohjelmia arktisella alueella ja edistää kaupunkien välistä yhteistyötä.

Kestävän aluekehityksen edistäminen

EU:n arktisen alueen politiikan tavoitteena on edistää innovatiivista vihreää siirtymää, jossa arktiset alueet voivat esitellä tulevaisuuden kannalta sopivien työpaikkojen luomista muun muassa seuraavilla innovatiivisilla aloilla: vihreä energia, vety, kestävä kaivannaisteollisuus, sähköinen oppiminen, sähköinen terveydenhuolto, yhteydet ja infrastruktuuri, kestävä matkailu, vihreät teknologiat, kalastus ja maatalous (ks. painopiste 8).

EU:n arktisen alueen rahoitusta maksetaan Pohjois-Ruotsin ja Koillis-Suomen koheesio- ja maaseutupoliittisista ohjelmista, kun taas Interreg-ohjelmilla EU:n toimet laajennetaan kattamaan Färsaaret, Islanti, Grönlanti, Norja ja Venäjä. Nämä ohjelmat ovat keskeisiä välineitä, joilla EU ohjaa kehitystä arktisella alueella. Maaseutualueiden pitkän aikavälin visiota koskevalla aloitteella kehitetään yhteistä eurooppalaista visiota vahvemmista, verkottuneemmista, vauraista ja selviytymiskykyisistä maaseutualueista, joihin arktiset alueet kuuluvat. 40

Vuosina 2021–2027 EU:n koheesio-ohjelmissa keskitytään vihreään ja digitaaliseen siirtymään sekä tuetaan älykästä taloudellista muutosta jatkuvien älykkään erikoistumisen strategioiden, yrittäjyyden rahoittamisen ja arktisen alueen nuoria koskevien aloitteiden avulla. Suomen ja Ruotsin pohjoiset alueet ovat oikeutettuja uuteen oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon, jonka tavoitteena on vähentää ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisestä aiheutuvia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia.

Nykyisistä ja uusista EU:n ohjelmista (esimerkiksi Interreg Aurora, NPA, Karelia ja Kolarctic) ja organisaatioista (Euroopan investointipankkiryhmä), jotka voivat tukea kestävää kehitystä Euroopan arktisella alueella, tehdään entistä näkyvämpiä edunsaajille erityisen verkkoinvestointi- ja tiedotusportaalin kautta:    https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-

homepage/100774/arctic-funding en .

Älykäs erikoistuminen voi tukea innovatiivisten teknologioiden ja ratkaisujen kehittämistä vihreää siirtymää varten ja auttaa Euroopan arktisia alueita hyötymään investoinneista, jotka liittyvät energiatehokkuutta, kestävää energiaa ja teollisuuden siirtymiä korostavaan EU:n elvytyssuunnitelmaan. Lisäksi EU:n ilmastotoimien innovaatiorahastosta tuetaan meriympäristön vähähiilisten teknologioiden demonstrointihankkeita.

EIP tukee vihreää energiaa arktisella alueella. Rahoitusta ja investointeja on saatavilla hankkeisiin, joissa toteutetaan kiertotaloutta resurssitehokkuutta lisäämällä ja kestäviä tuotantoprosesseja edistämällä, sekä muihin kiertotalouden hankkeisiin tuotteiden elinkaaren aikana.

Arktisen alueen yhteyksien parantaminen

Avaruusinfrastruktuurit tarjoavat olennaisia palveluja yrityksille ja yhteisöille alueella, jolla on rajalliset maanpäälliset yhteydet.

Koska arktisella alueella ei ole kattavia maanpäällisiä yhteyksiä, EU tarjoaa avaruuteen perustuvalla turvallista liitettävyyttä koskevalla aloitteellaan luotettavia ja toimivia ratkaisuja seuraavia tarkoituksia varten:

(I)valtion turvallinen viestintä ja arkaluonteiset tiedot, kriittisten infrastruktuurien suojelu ankarassa arktisessa ympäristössä, kriisinhallinta, terveydenhuollon etäpalvelut, meri- ja ilmatilan valvonta;

(II)kaupallinen turvallinen viestintä 5G-/6G-integrointia, esineiden internetiä, sähköistä terveydenhuoltoa, lentojen ja merenkulun yhteyksiä sekä älykästä koulutusta varten; sekä

(III)nopeiden laajakaistayhteyksien tarjoaminen, jolla vähennetään katvealueita, varmistetaan yhteenkuuluvuus arktisella alueella ja jäsenvaltioissa ja puututaan digitaaliseen epätasapainoon täysin toimivien sisämarkkinoiden tukemiseksi myös harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla.

Verkkojen Eurooppa -välineen digitaalinen osa avataan arktisille alueille, ja sen myötä voidaan tarjota rahoitusta monenlaisille hankkeille, kuten rajat ylittäville 5G-käytäville, 5G-äly-yhteisöille, tehokkaiden tietokonekeskusten yhdistämiselle, Euroopan pilvipalveluille ja merenalaisille kaapelijärjestelmille.

Luulajan, Kemin, Oulun, Narvikin ja Hammerfestin satamat ovat TEN-T-satamia, jotka muodostavat merkittävän yhteyden meriliikenteen ja maaliikenteen välille. Käytävien laajennukset hyväksyttiin Verkkojen Eurooppa -välineellä vuosiksi 2021–2027, ja niiden tavoitteena on kuljettaa arktisilta alueilta peräisin olevaa rahtia maitse ja mahdollisesti pohjoisen merireitin kautta.

PÄÄTELMÄT

Tässä yhteisessä tiedonannossa EU sitoutuu voimakkaammin arktiseen alueeseen ja sen lähialueisiin vastauksena niiden kohtaamiin geopoliittisiin, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyviin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin sekä tekemään yhteistyötä muiden kanssa uusien mahdollisuuksien hallitsemiseksi alueella. Siinä esitellään erilaisia EU:n arktisen alueen toimia, jotka perustuvat meneillään olevaan työhön ja uusiin osaamisaloihin. Komissio ja korkea edustaja tekevät yhteistyötä Euroopan parlamentin, neuvoston ja muiden toimielinten kanssa näiden toimien toteuttamiseksi ja ottavat huomioon parlamentin kertomuksen arktisen alueen mahdollisuuksista, ongelmista ja turvallisuushaasteista. EU laajentaa yhteistyötään kaikkien keskeisten kumppaneiden ja sidosryhmien kanssa arktisella alueella ja sen ulkopuolella ottaen huomioon yhteisen vastuun turvallisen, kestävän, vauraan ja rauhanomaisen alueen hyväksi tehtävästä työstä, joka on koko maailman edun mukaista.

(1)

   Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), Climate Change 2021: The Physical Science Basis. Työryhmä I:n panos hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin kuudenteen arviointiraporttiin ( https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/ ).

(2)

   Ks. edellinen alaviite.

(3)

   55-valmiuspakettia koskevissa ehdotuksissa yhdistyvät päästökaupan soveltaminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen, parempi energiatehokkuus vähäpäästöisten liikennemuotojen nopeampi käyttöönotto, veropolitiikan yhdenmukaistaminen ja toimenpiteet hiilivuodon ehkäisemiseksi sekä välineet luonnollisten hiilinielujen säilyttämiseen ja lisäämiseen.

(4)

   COM(2019) 640.

(5)

   COM(2021) 240.

(6)

Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat.

(7)

   JOIN(2021) 3.

(8)

   COM(2008) 763, JOIN(2012) 19 ja JOIN(2016) 21.

(9)

   Neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiadiplomatiasta – Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ulkoisen ulottuvuuden toteuttaminen, 25.1.2021.

(10)

   Vrt. yhteinen tiedonanto EU:n ja Venäjän suhteista, JOIN(2021) 20.

(11)

   Arktisen neuvoston sihteeristö, Kiirunan julistus, Kiiruna, Ruotsi, 15.5.2013.

(12)

COM(2021) 750 final, 8.9.2021 – ”Vuoden 2021 strateginen ennakointiraportti – EU:n toimintavalmiudet ja ‑vapaudet”.

(13)

   EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmat tarjoavat ainutlaatuisen perustan kansainväliselle yhteistyölle, ja kahdeksasta arktisen alueen maasta viisi on EU:n jäsenvaltioita (Suomi, Ruotsi ja Tanska) tai assosioituneita maita (Norja ja Islanti). Färsaarilla on erityisasema, ja se osallistuu ohjelmiin assosioituneena maana, vaikka se kuuluu Tanskalle.

(14)

   Arktisen tieteen ministerikokoukset ovat hallitustenvälisiä tilaisuuksia, joita arktisesta tutkimuksesta kiinnostuneet maat isännöivät kahdesti vuodessa.

(15)

   On näyttöä siitä, että viimeisten kymmenen vuoden aikana 83 prosenttia luonnonkatastrofeista johtui äärimmäisistä sää- ja ilmastotapahtumista, kuten tulvista, myrskyistä ja lämpöaalloista. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liitto, vuoden 2020 maailman katastrofiraportti.

(16)

   EU:n pelastuspalvelumekanismi vahvistaa EU:n jäsenvaltioiden ja kuuden osallistujavaltion (Islanti ja Norja mukaan luettuina) välistä pelastuspalveluyhteistyötä.

(17)

   GDACS on YK:n ja komission välinen yhteistyökehys, jonka avulla voidaan parantaa hälytyksiä, tietojenvaihtoa ja koordinointia ensimmäisessä vaiheessa suurten, äkillisten katastrofien jälkeen kaikkialla maailmassa.

(18)

   EU:n meriturvallisuusstrategia, hyväksytty 24.6.2014, ja sen toimeenpanosuunnitelma, hyväksytty 16.12.2014.

(19)

   Yleiskatsaus EU:n toimista arktisella alueella ja niiden vaikutuksista, talouspolitiikan ja aluekehityksen toimisto (EPRD), Puola, kesäkuu 2021, jäljempänä ’EPRD:n kertomus’. EU:n kumppanuusvälineen rahoittama tutkimusraportti.

(20)

   Neuvoston päätös (EU) 2019/407, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2019, sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa (EUVL L 73, 15.3.2019, s. 1–2).

(21)

   COM(2021) 400.

(22)

   EPRD:n kertomus, s. 5.

(23)

   Arktisen neuvoston mustaa hiiltä ja metaania käsittelevän asiantuntijaryhmän kertomus, tiivistelmä vuoden 2021 edistymisestä ja suosituksista, Reykjavik (kohta 22).

(24)

   https://eua-bca.amap.no/

(25)

   https://erccportal. j rc.ec.europa.eu/getdailymap/docId/3662

(26)

    https://atmosphere.copernicus.eu/global-forecast-plots

(27)

   EPRD:n kertomus, s. 60.

(28)

   Asetus (EU) 2017/852.

(29)

   EPRD:n kertomus, s. 94.

(30)

   COM(2020) 789.

(31)

   COM(2021) 551, COM(2021) 559, COM(2021) 562.

(32)

   EU sekä Yhdistynyt kuningaskunta, EPRD:n kertomus, s. 114.

(33)

   COM(2020) 474 final.

(34)

   EU:hun tuodaan 87 prosenttia Venäjän arktisella alueella tuotetusta nesteytetystä maakaasusta (EPRD:n kertomus, s. 104).

(35)

   Osissa Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Grönlantia.

(36)

    https://www.ipcc.ch/srocc/

(37)

   JOIN(2016) 49.

(38)

   COM(2021) 252.

(39)

   Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan sisältyy kolme uutta aloitetta, jotka auttavat edistämään arktisen alueen tutkimuksen yhteiskunnallista vaikutusta seuraavien kymmenen vuoden aikana:

•missio ”Terveet valtameret, meret sekä rannikko- ja sisävedet”;

•missio ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja yhteiskunnallinen muutos”; sekä

•ilmastoneutraalia, kestävää ja tuottoisaa sinistä taloutta koskeva yhteisrahoitettu kumppanuus.

(40)

   COM(2021) 345.

(41)

   Koostuu Euroopan investointipankista (EIP) ja Euroopan investointirahastosta (EIR).