EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 27.7.2018

COM(2018) 350 final

2018/0214(NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Vuonna 1958 tehty Lissabonin sopimus alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä on Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) hallinnoima sopimus. Se on avoin teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen osapuolille. Sen sopimuspuolten on suojattava alueillaan toisten sopimuspuolten tuotteiden alkuperänimitykset, jotka on hyväksytty ja suojattu sellaisina alkuperämaassa ja rekisteröity WIPOn kansainvälisessä toimistossa, jollei sopimuspuoli ilmoita yhden vuoden kuluessa rekisteröinti-ilmoituksesta, ettei se voi taata suojaa.

Unionin jäsenvaltioista seitsemän on Lissabonin sopimuksen sopimuspuolia: Bulgaria (vuodesta 1975), Tšekki (vuodesta 1993), Slovakia (vuodesta 1993), Ranska (vuodesta 1966), Unkari (vuodesta 1967), Italia (vuodesta 1968) ja Portugali (vuodesta 1966). Kolme unionin jäsenvaltiota on allekirjoittanut sopimuksen, muttei ole ratifioinut sitä (Kreikka, Romania ja Espanja). Unioni ei ole Lissabonin sopimuksen sopimuspuoli, koska sen jäsenvaltioina voi olla vain valtioita.

Lissabonin sopimusta tarkistettiin vuosien 2009 ja 2015 välisenä aikana seuraavasti: i) nykyisiä puitteita hienosäädettiin, ii) lisättiin määräyksiä, joiden mukaan Lissabonin sopimusta sovelletaan myös maantieteellisiin merkintöihin ja iii) lisättiin hallitustenvälisten järjestöjen, kuten EU:n, liittymismahdollisuus.

Neuvosto hyväksyi 7. toukokuuta 2015 päätöksen, jolla annettiin komissiolle lupa osallistua Genevessä 11.–21. toukokuuta 2015 pidettyyn diplomaattikonferenssiin, jossa hyväksyttiin alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirja, jäljempänä ’Geneven asiakirja’, 20. toukokuuta 2015. Kyseinen päätös korvattiin luvan antamisesta aloittaa neuvottelut alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevasta tarkistetusta Lissabonin sopimuksesta 5 päivänä maaliskuuta 2018 annetulla neuvoston päätöksellä (EU) 2018/416 Euroopan unionin tuomioistuimen 25. lokakuuta 2017 asiassa C-389/15 antaman tuomion huomioon ottamiseksi.

Geneven asiakirjalla laajennetaan Lissabonin sopimuksen soveltamisala alkuperänimityksistä kaikkiin maantieteellisiin merkintöihin. Se on yhteensopiva WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) ja maataloustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskevan unionin lainsäädännön mukainen, ja siinä sallitaan kansainvälisten järjestöjen (kuten Euroopan unionin) tulla sopimuspuoliksi.

Tarkistetussa sopimuksessa esitetään ehdot, edellytykset ja menettelyt, jotka liittyvät suojan hakemiseen sopimuspuolten rekisteröidyille alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, sekä sallitaan eräille tahoille asianmukaiset takeet ja siirtymäkaudet.

Hakumenettelyjen ja kansainvälisen rekisteröinnin osalta sopimuspuoli voi vaatia ilmoitusta aikeesta käyttää tarvittaessa oman kansallisten lainsäädäntönsä mukaista suojaa (Geneven asiakirjan 5 artiklan 5 kohta ja Lissabonin sopimusta ja Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaa koskevien yhteisten täytäntöönpanomääräysten, jäljempänä ’täytäntöönpanomääräykset’, 5 säännön 4 kohta). Tuotteen ominaisuuksien ja maantieteellisen alkuperän välistä yhteyttä koskevat tiedot olivat vanhan Lissabonin sopimuksen mukaan vapaaehtoisia; alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää ei kuitenkaan vastaisuudessa suojata sopimuspuolessa, jos tämä vaatimus on sopimuspuolessa pakollinen eikä hakemus ole sen mukainen. Hakijan on mainittava hakemuksessa parhaan tietämyksensä perusteella, onko tietyille alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän osatekijöille myönnetty suojaa (5 säännön 5 kohta).

Rekisteröintimaksuja korotetaan 500 Sveitsin frangista 1 000 Sveitsin frangiin, ja jäsenillä on vastaisuudessa enemmän mahdollisuuksia suorittaa maksuja talousarvion kartuttamiseksi tarpeen vaatiessa. Jokaisesta vanhasta järjestelmästä uuteen järjestelmään siirrettävästä maantieteellisestä merkinnästä peritään 500 Sveitsin frangin siirtomaksu. Sopimuspuolelta voidaan vaatia yksittäistä maksua kansainvälisen rekisteröinnin perusteellisesta tutkinnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

Asiakirjan 9 artiklassa määrätään jokaisen sopimuspuolen velvollisuudesta suojata rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät alueellaan oikeusjärjestyksensä ja -käytäntönsä puitteissa mutta tämän asiakirjan ehtojen mukaisesti, ellei sen alueella mahdollisesti voimaan tulevasta kieltäytymisestä, luopumisesta, mitätöimisestä tai peruuttamisesta muuta johdu.

Asiakirjan 11 artiklassa määrätään suojan sisällöstä. Asiakirjan 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jokaisen sopimuspuolen on säädettävä oikeudellisista keinoista, joilla estetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö samanlaisista mutta eri alkuperää olevista tavaroista sekä tavaroista, jotka eivät ole samanlaisia, tai palveluista, jos tällainen käyttö osoittaisi tai vihjaisi, että asianomaisten tuotteiden tai palvelujen ja edunsaajan välillä olisi yhteys, ja todennäköisesti vahingoittaisi näiden etuja, tai jos tällainen käyttö todennäköisesti vahingoittaisi, heikentäisi tai hyödyntäisi epäoikeudenmukaisesti alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta. Lisäksi 11 artiklan 1 kohdan b alakohta kattaa muut käytännöt, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tavaran todellisen alkuperän, lähtöisyyden tai luonteen suhteen. Asiakirjan 11 artiklan 2 kohdassa laajennetaan 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisala koskemaan TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 1 kohdassa määrättyjä tapauksia (”myös silloin kun tavaran todellinen alkuperä ilmoitetaan tai silloin kun alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ’tyylinen’, ’laatuinen’, ’tyyppinen’, ’tapainen’, ’jäljitelmä’, ’menetelmä’, ’tuotettu kuten’, ’kaltainen’, ’samanlainen’ tai muu vastaava ilmaisu) muttei kuitenkaan rajoiteta sitä vain viineihin ja tislattuihin alkoholijuomiin.

Asiakirjan 12 artiklalla varmistetaan, että suojatuista nimityksistä ei tule yleisnimiä.

Asiakirjan 13 artiklan 1 kohdassa määrätään nimenomaisesti alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rinnakkaiselosta aiempien tavaramerkkioikeuksien kanssa; WTO:n paneelin EU:n ja USAn/Australian välisessä riitatapauksessa (DS174/DS290) antamien päätelmien mukaan kyseinen rinnakkaiselo perustuu TRIP-sopimuksen 17 artiklaan. Asiakirjan 13 artiklan mukaan sopimuspuoli voi säätää rajoitetusta poikkeuksesta tavaramerkkioikeuksiin siten, että tällaisen aiemman tavaramerkin omistaja ei tietyissä olosuhteissa pysty estämään suojan myöntämistä rekisteröidylle alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle tai rekisteröidyn alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttöä kyseisessä sopimuspuolessa.

Ilmoituksessa, jonka mukaan kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia kieltäydytään hyväksymästä, on mainittava kaikki kieltäytymisen perusteet (15 artikla). Kieltäytyminen voidaan peruuttaa yhteisissä täytäntöönpanomääräyksissä täsmennettyjä menettelyjä noudattaen (11 sääntö). Vaikka Geneven asiakirjassa ei viitata nimenomaisesti neuvotteluihin, joiden tarkoituksena on peruuttaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta kieltäytyminen, tällaisia neuvotteluja voidaan käydä nimenomaisen viittauksen puuttumisesta huolimatta.

Asiakirjan 17 artiklassa (Siirtymäkausi) määrätään mahdollisuudesta ottaa käyttöön siirtymäkausi aiemman käytön lopettamiseksi.

Rekisteröidyn alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mitätöimisperusteita koskevassa 19 artiklassa ei viitata mitätöimisperusteisiin, joten sopimuspuolet voivat vedota omiin kansallisiin sääntöihinsä ottaen huomioon EU:n lainsäädäntö, jossa ei myöskään ole luetteloa mitätöimisperusteista.

Geneven asiakirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun viisi sopimuspuolta on sen ratifioinut (29 artiklan 2 kohta).

Unionilla on yksinomainen toimivalta Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan osalta. Tämä johtuu Euroopan unionin tuomioistuimen 25. lokakuuta 2017 asiassa C-389/15, komissio v. neuvosto, antamasta tuomiosta, jossa täsmennettiin, että Lissabonin sopimuksen tarkistusluonnoksen – eli Geneven asiakirjan – ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa ja säännellä Euroopan unionin ja kolmansien maiden välistä kauppaa ja että se on omiaan vaikuttamaan suoraan ja välittömästi tähän kauppaan, joten sitä koskevat neuvottelut kuuluvat Euroopan unionille SEUT-sopimuksen 207 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen kauppapolitiikan alalla SEUT 3 artiklan 1 kohdassa annetun yksinomaisen toimivallan piiriin.

Maataloustuotteiden osalta unioni on ottanut käyttöön yhdenmukaiset ja kattavat maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmät viineille (1970), tislatuille alkoholijuomille (1989), maustetuille viineille (1991) ja muille maataloustuotteille ja -elintarvikkeille (1992). Koska unionilla on yksinomainen toimivalta maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaamisen osalta, jäsenvaltiolla ei pitäisi olla omia maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmiä eivätkä ne saisi suojata Lissabonin järjestelmään kuuluvien kolmansien maiden maataloustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä. Niin kauan kuin unioni ei ole Geneven asiakirjan sopimuspuoli, se ei kuitenkaan voi hakea unionin tasolla rekisteröidyille maataloustuotteiden maantieteellisille merkinnöille Lissabonin järjestelmän mukaista suojaa eikä suojata kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä kyseisen järjestelmän nojalla.

Jotta unioni voisi käyttää täysimääräisesti yksinomaista toimivaltaansa Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan osalta sekä suorittaa täysimääräisesti tehtävänsä kattavissa maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmissään, EU:n pitäisi ryhtyä sopimuspuoleksi.

Jotta Euroopan unionista voisi tulla Geneven asiakirjan sopimuspuoli, ainakin yhden sen jäsenvaltioista on oltava Pariisin yleissopimuksen sopimuspuoli, ja unionin on ilmoitettava, että se on asianmukaisesti valtuutettu omien sisäisten menettelyjensä mukaisesti tulemaan tämän asiakirjan sopimuspuoleksi ja että sen perussopimuksen nojalla sovelletaan lainsäädäntöä, jonka nojalla maantieteellisille merkinnöille voi saada alueellisia suojanimityksiä. Kaikki jäsenvaltiot ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia. Siltä osin kuin kyseessä on lainsäädäntö, jonka nojalla maantieteellisille merkinnöille voi saada alueellisia suojanimityksiä, unioni on ottanut perussopimustensa mukaisesti käyttöön yhdenmukaiset ja kattavat maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmät viineille (1970), tislatuille alkoholijuomille (1989), maustetuille viineille (1991) ja muille maataloustuotteille ja -elintarvikkeille (1992).

Komissio pyytää tällä neuvoston päätöstä koskevalla ehdotuksella neuvostolta valtuutusta, jonka nojalla Euroopan unioni voi liittyä Geneven asiakirjaan.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Maataloustuotteiden osalta EU on ottanut käyttöön yhdenmukaiset ja kattavat maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmät viineille (1970), tislatuille alkoholijuomille (1989), maustetuille viineille (1991) ja muille maataloustuotteille ja -elintarvikkeille (1992). Näissä järjestelmissä suojatuilla nimillä on laaja suoja koko EU:ssa, ja hakemusprosesseja on vain yksi. Keskeiset säännökset sisältyvät tällä hetkellä seuraaviin asetuksiin: viinin osalta 17. joulukuuta 2013 annettu asetus (EU) N:o 1308/2013, maustettujen viinien osalta 26. helmikuuta 2014 annettu asetus (EU) N:o 251/2014, tislattujen alkoholijuomien osalta 15. tammikuuta 2008 annettu asetus (EY) N:o 110/2008 ja maataloustuotteiden ja -elintarvikkeiden osalta 21. marraskuuta 2012 annettu asetus (EU) N:o 1151/2012.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Unionin liittyminen Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan on yhdenmukaista EU:n yleisen politiikan kanssa, joka liittyy maantieteellisten merkintöjen suojan edistämiseen ja parantamiseen kahdenvälisten, alueellisten ja monenvälisten sopimusten kautta.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Kun otetaan huomioon sopimuksen kohde, neuvoston päätöksen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklaan ja 218 artiklan 6 kohtaan.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan 3 kohdan mukaan toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

•Suhteellisuusperiaate

Ilman liittymistä unioni ja sen jäsenvaltiot eivät voisi edelleenkään hyötyä Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjasta. Koska unionilla on yksinomainen toimivalta yhteisen kauppapolitiikan yhteydessä, teollisoikeuksien kaupalliset näkökohdat mukaan lukien, EU:n jäsenvaltiolla ei pitäisi olla omia maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmiä eivätkä ne saisi suojata Lissabonin järjestelmään kuuluvien kolmansien maiden maataloustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä. Niin kauan kuin unioni ei ole sopimuspuoli, se ei voi hakea EU:n tasolla rekisteröidyille maataloustuotteiden maantieteellisille merkinnöille Lissabonin järjestelmän mukaista suojaa eikä suojata kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä kyseisen järjestelmän nojalla. Jotta EU voisi käyttää täysimääräisesti yksinomaista toimivaltaansa maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen osalta Lissabonin järjestelmässä, EU:n pitää liittyä jäseneksi.

•Toimintatavan valinta

Ottaen huomioon Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan 28 artikla (Tämän asiakirjan sopimuspuoleksi tuleminen) asianmukainen oikeudellinen väline on neuvoston päätös Euroopan unionin liittymisestä Geneven asiakirjaan.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Ei sovelleta

•Sidosryhmien kuuleminen

EU:n liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan koskeva etenemissuunnitelma julkaistiin 21. joulukuuta 2017. Sidosryhmät saivat jättää kommentteja 18. tammikuuta 2018 asti. Annetussa määräajassa saatiin kahdeksan kommenttia. Yhtä lukuun ottamatta kaikissa kommenteissa suhtauduttiin aloitteeseen periaatteessa myönteisesti ja tuettiin EU:n jäsenyyttä. Kolmen kommentin mukaan EU:n olisi edistettävä keskustelua muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen hyväksymisestä ja suojaamisesta. Kahdessa kommentissa vastustettiin merkintöjen luettelon rajoittamista, koska kaikkien unionin maantieteellisten merkintöjen pitäisi voida saada Geneven asiakirjan mukainen suoja.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

AND Internationalin lokakuussa 2012 tekemässä tutkimuksessa "Value of production of agricultural products and foodstuffs, wines, aromatised wines and spirits protected by a geographical indication (GI)” (http://ec.europa.eu/agriculture/external-studies/value-gi_en)

havaittiin monia hyötyjä, joita EU:n maantieteellisiä merkintöjä koskevasta politiikasta koituu kuluttajille (laadunvarmistus), tuottajille (järjestelmän avoimuus kaikille laatuvaatimukset täyttäville tuottajille; reilu kilpailu; hinnanlisä; tehokas tuotanto), yhteiskunta yleensä (arvokkaiden tuotteiden yhteys maaseutualueisiin; perinteiden säilyttäminen; tuottajien ja kuluttajien välisen yhteyden palauttaminen) ja ympäristö (perinteisten tuotteiden yhdistäminen maisemiin ja viljelyjärjestelmiin). 27:n jäsenvaltion EU:ssa rekisteröitiin vuosina 2005–2010 2 768 maantieteellistä merkintää. Tutkimuksessa arvioitiin jokaisen niistä taloudellisia tietoja ja havaittiin, että maantieteellisen merkinnän saaneen tuotteen hinta on keskimäärin 2,23-kertainen verrattuna vastaavaan tuotteeseen, jolla ei ole maantieteellistä merkintää. EU:n maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden myyntiarvo (kaikki alat) vuonna 2010 oli 54,3 miljardia euroa (5,7 % EU:n koko elintarvike- ja juoma-alasta); EU:n maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden vientiarvoksi arvioidaan 11,5 miljardia euroa (15 % EU:n koko elintarvike- ja juoma-alan viennistä). .

•Vaikutustenarviointi

Tätä aloitetta koskeviin paremman sääntelyn vaatimuksiin eivät sisälly vaikutusarviointi, täytäntöönpanosuunnitelma eikä julkinen kuuleminen. EU:n liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan koskeva etenemissuunnitelma julkaistiin 21. joulukuuta 2017. Sidosryhmät saivat jättää kommentteja 18. tammikuuta 2018 asti. Kommentteja saatiin kahdeksan.

Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaan vaikutustenarviointi on tehtävä vain, jos siitä on hyötyä, ja hyöty on arvioitava tapauskohtaisesti. Vaikutustenarviointia ei edellytetä, jos komission käytettävissä on vain vähän tai ei lainkaan vaihtoehtoja. Näin on tässä tapauksessa, koska liittyminen Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan on tarpeen ottaen huomioon unionin yksinomainen toimivalta Geneven asiakirjan kattamissa kysymyksissä ja myös looginen seuraus Lissabonin järjestelmän tarkistusprosessille, johon EU on osallistunut.

EU:n jäsenyydestä olisi paljon hyötyä. Sillä voitaisiin varmistaa, että nykyiset ja tulevat EU:n tasolla rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät, joita ei ole rekisteröity niissä seitsemässä EU:n jäsenvaltiossa, jotka ovat Lissabonin liiton jäseniä, voivat saada suojan Lissabonin järjestelmässä. EU:n maantieteelliset merkinnät voisivat periaatteessa saada nopeasti korkean tason suojan määräämättömäksi ajaksi kaikissa nykyisissä ja tulevissa Geneven asiakirjan sopimuspuolissa. Kansainvälisen rekisterin ansiosta eurooppalaisten maantieteellisten merkintöjen maine kasvaisi, koska Geneven asiakirjan nojalla saadun suojan maantieteellinen kattavuus on laaja. EU:n liittymisen ansiosta maantieteellisten merkintöjen kansainvälinen suoja paranee, minkä odotetaan vahvistavan ja mahdollisesti lisäävän maantieteellisten merkintöjen suojan positiivisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat osallistavaan kasvuun, työllisyyteen korkean lisäarvon maataloustuotannossa, kauppa- ja investointivirtoihin, yritysten ja etenkin pk-yritysten kilpailukykyyn, sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailuun sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan. Viljelijöiden ja elintarvikkeiden tuottajien henkinen omaisuus maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden osalta on alttiina hyödyksikäytölle ja arvon heikkenemiselle erityisesti maailmanmarkkinoilla. Jos EU liittyy Lissabonin järjestelmään, maaseudun toimijat voivat helpommin suojata paikallisella tasolla arvokkaat tuotteensa globaalilla tasolla ja näin olla vastapainona tavanomaiselle maailmanlaajuiselle suuntaukselle, jossa kulutushyödykkeet muuttuvat toistensa kaltaisiksi ja maataloustuotteiden hintoihin kohdistuu alentamispaineita. Tämä olisi nykyisessä poliittisesti ja taloudellisesti epävarmassa tilanteessa näkyvä osoitus siitä, että EU puolustaa ja suojaa maaseutuyhteisön etuja kaikkialla maailmassa. Koska Geneven asiakirja on suurelta osin EU:n maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaa lainsäädäntöä vastaava, EU:n liittymisestä ei odoteta aiheutuvan merkittäviä muutoksia tämän lainsäädännön sisältöön.

Hallinnolliselta kannalta voidaan todeta, että Geneven asiakirja sisältää yhdet säännöt, joiden nojalla saadaan suoja kaikissa jäsenissä. Sen vuoksi se on yksinkertaisempi ja tehokkaampi mekanismi kuin EU:n nykykäytäntö, jossa on toteutettava erilaisia paikallisia menettelyjä kahdenvälisillä sopimuksilla. Kauppapolitiikan näkökulmasta liittyminen osoittaa EU:n olevan vastuullisen johtajan roolissa ja edistävän monenvälisyyttä. Nykytilanteeseen verrattaessa EU:n liittymisestä ei odoteta koituvan lisäkustannuksia tai -taakkaa EU:n toimijoille eikä EU:n jäsenvaltioille, jotka haluavat suojata maantieteelliset merkintänsä Lissabonin järjestelmässä. Sen odotetaan päin vastoin vähentävän hallinnollisia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa.

EU:n liittyminen ei aiheuta yrityksille mukautuksiin, sääntöjenmukaisuuden varmistamiseen tai liiketoimintakustannuksiin liittyviä lisäkustannuksia tai hallinnollista lisätaakkaa lukuun ottamatta mahdollisia tutkintamaksuja, joita Lissabonin sopimuksen jäsenet voivat soveltaa. Nämä kuitenkin tulevat korvautumaan kansainvälisestä menettelystä koituvilla säästöillä.

EU voi liittyä Geneven asiakirjaan yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa. Koska EU:n maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä on yhdenmukainen ja kattava, Lissabonin järjestelmään kuuluvien seitsemän EU:n jäsenvaltion tekemiä suojahakemuksia, jotka koskevat alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä (joita on tällä hetkellä noin 800), jotka voivat saada suojan EU:n lainsäädännön nojalla, ei pitäisi enää suojata kansallisen lainsäädännön nojalla vaan yksinomaan EU:n lainsäädännön kautta. Tämä koskee myös Lissabonin sopimukseen liittyneistä kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen suojaa ja tällaisten kolmansien maiden jättämiä suojahakemuksia. Sen vuoksi EU:n liittyminen vähentää hallinnollista taakkaa, joka aiheutuu EU:n jäsenvaltioiden osallistumisesta Lissabonin järjestelmään.

EU:n liityttyä se voi viitata Lissabonin järjestelmän rekisteriin sen sijaan, että se kävisi yksityiskohtaiset neuvottelut maantieteellisten merkintöjen kahdenvälisestä suojaamisesta. Tämä vastaa käytäntöä muilla teollis- ja tekijänoikeuksien aloilla, joilla EU pyrkii sitouttamaan kumppaninsa liittymään teollis- ja tekijänoikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja noudattamaan niitä (esimerkiksi Bernin yleissopimus tekijänoikeuksista ja Madridin pöytäkirja tavaramerkeistä) sen sijaan, että luotaisiin monenlaisia järjestelyjä, jotka hämmentävät sidosryhmiä.

EU:n liittyminen luultavasti kannustaa kolmansia maita liittymään Lissabonin järjestelmään, koska sen kautta ne saisivat suojan koko Lissabonin liitossa ja niiden yksittäisiin maantieteellisiin merkintöihin voitaisiin soveltaa tehokasta tutkintamenettelyä, jos niiden järjestelmät vastaisivat EU:n järjestelmää.

EU:n liittyminen voi erityisesti vaikuttaa myönteisesti kehitysmaihin, jotka harkitsevat Geneven asiakirjaan liittymistä, koska näiden maantieteelliset merkinnät saisivat suojan EU:ssa Lissabonin järjestelmän kautta. Afrikan henkisen omaisuuden järjestön (OAPI), jossa 17 jäsentä, osoittama kiinnostus liittymiseen on hyvä merkki, ja se osoittaa maantieteellisiä merkintöjä koskevan välineen olevan kiinnostava väline kehitysmaiden viljelijöiden oikeuksien ja perinteisen arvon suojaamiseksi.

Mahdolliset haitat voivat liittyä siihen, että Lissabonin järjestelmän jäseniä ei ole vielä paljon, maantieteellisiä merkintöjä koskeva kehitys voi viivästyä WTO:ssa entisestään, eräät EU:n jäsenvaltiot suhtautuvat epäilevästi EU:n liittymiseen, ja taloudellisten vaikutusten osalta on epävarmuutta. Geneven asiakirjaan perustuvan nykyaikaisen järjestelmän pitäisi kuitenkin olla kiinnostavampi mahdollisten uusien jäsenten silmissä; WIPOssa tapahtuva kehitys voi jopa vaikuttaa myönteisesti WTO:ssa käytäviin maantieteellisiä merkintöjä koskeviin keskusteluihin, koska se luo tarvittavia synergioita ja tuo tarkistetun Lissabonin sopimuksen lähemmäksi WTO:n prosessia; EU:n jäsenvaltioiden, joilla on varaumia Lissabonin järjestelmän suhteen, ei edellytetä liittyvän siihen; ja Lissabonin liiton jäsenet ovat edistyneet pyrkimyksissään varmistaa Lissabonin järjestelmän taloudellinen kestävyys.

Hyödyt, jotka koituvat EU:n liittymisestä Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan, ovat haittoja suuremmat. Jotta EU voisi liittyä Lissabonin järjestelmään, komission on laadittava ehdotus tarvittavista oikeudellisista toimista, jotta EU voisi liittyä Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan ja sen täytäntöönpanoon.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ei sovelleta

•Perusoikeudet

Unionin liittyminen Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan edistää Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeudet on turvattava, toteutumista.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ks. liitteenä oleva rahoitusselvitys.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Ei sovelleta

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

Ei sovelleta

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ei sovelleta

2018/0214 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Lokakuun 31 päivänä 1958 tehdyllä Lissabonin sopimuksella alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä 1 , jäljempänä ’Lissabonin sopimus’, perustettiin erityisliitto, jäljempänä ’erityisliitto’, Pariisissa 20 päivänä maaliskuuta 1883 allekirjoitetulla teollisoikeuden suojelemista koskevalla Pariisin yleissopimuksella perustetun teollisoikeuden suojelemista koskevan liiton puitteissa. Lissabonin sopimuksen ehtojen mukaisesti sopimuspuolet sitoutuvat suojelemaan alueillaan erityisliiton muiden maiden tuotteiden alkuperänimityksiä, jotka on tunnustettu ja suojattu sellaisenaan alkuperämaassa ja rekisteröity Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainvälisessä toimistossa, paitsi jos kyseiset sopimuspuolet ilmoittavat vuoden kuluessa rekisteröintipyynnöstä, etteivät ne voi taata tällaista suojaa.

(2)Unionin jäsenvaltioista seitsemän on Lissabonin sopimuksen sopimuspuolia: Bulgaria (vuodesta 1975), Tšekki (vuodesta 1993), Ranska (vuodesta 1966), Italia (vuodesta 1968), Unkari (vuodesta 1967), Portugali (vuodesta 1966) ja Slovakia (vuodesta 1993). Kolme muuta unionin jäsenvaltiota on allekirjoittanut sopimuksen, muttei ole ratifioinut sitä (Kreikka, Espanja ja Romania). Unioni ei sitä vastoin ole Lissabonin sopimuksen sopimuspuoli, sillä sopimuksen mukaan ainoastaan valtiot voivat liittyä siihen.

(3)Toukokuun 20 päivänä 2015 hyväksyttiin alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirja 2 , jäljempänä ’Geneven asiakirja’, jolla tarkistettiin Lissabonin sopimusta. Geneven asiakirjalla laajennetaan erityisliiton soveltamisala tuotteiden alkuperänimityksistä kaikkiin maantieteellisiin merkintöihin, joita tarkoitetaan WTO:n sopimuksessa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista. Geneven asiakirja on yhteensopiva kyseisen sopimuksen sekä maataloustuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojelemista koskevan unionin asiaankuuluvan lainsäädännön kanssa, ja siinä sallitaan kansainvälisten järjestöjen tulla sopimuspuoliksi.

(4)Unionilla on yksinomainen toimivalta Geneven asiakirjan kattamilla aloilla. Tämä vahvistettiin Euroopan unionin tuomioistuimen 25. lokakuuta 2017 asiassa C-389/15 3 antamassa tuomiossa, jossa täsmennettiin, että Lissabonin sopimuksen tarkistusluonnoksen, joka on sittemmin hyväksytty Geneven asiakirjana, ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa ja säännellä unionin ja kolmansien maiden välistä kauppaa, ja että se on omiaan vaikuttamaan suoraan ja välittömästi tähän kauppaan. Koska Geneven asiakirjaa koskevat neuvottelut liittyvät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen kauppapolitiikan alaan etenkin teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisten näkökohtien osalta, ne kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan kyseisen perussopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 

(5)Unioni on ottanut eräiden maataloustuotteiden osalta käyttöön yhdenmukaiset ja kattavat maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmät viineille (1970), tislatuille alkoholijuomille (1989), maustetuille viineille (1991) ja muille maataloustuotteille ja -elintarvikkeille (1992). Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisen yksinomaisen toimivallan vuoksi jäsenvaltioilla ei pitäisi olla kansallisia järjestelmiä erityisliiton jäseninä olevista kolmansista maista peräisin olevien maataloustuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi. Koska unioni ei ole Geneven asiakirjan sopimuspuoli, se ei kuitenkaan voi hakea unionin tasolla rekisteröidyille maataloustuotteiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille suojaa erityisliitossa eikä suojata jäseninä olevien kolmansien maiden alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä unionin käyttöönottamilla suojajärjestelmillä.

(6)Jotta unioni voisi käyttää asianmukaisesti yksinomaista toimivaltaansa Geneven asiakirjan kattamilla aloilla ja suorittaa asianmukaisesti tehtävänsä kattavissa maataloustuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmissään, unionin pitäisi ryhtyä Geneven asiakirjan sopimuspuoleksi.

(7)Unionin liittyminen Geneven asiakirjaan on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeudet on turvattava, mukaista.

(8)Sen vuoksi Euroopan unionin olisi liityttävä Geneven asiakirjaan.

(9)Unionia edustaa erityisliitossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään unionin puolesta Euroopan unionin liittyminen alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan, jäljempänä ’Geneven asiakirja’.

Geneven asiakirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja nimeää henkilön, jolla on valtuudet tallettaa Euroopan unionin puolesta Geneven asiakirjan 28 artiklan 2 kappaleen ii alakohdassa tarkoitettu liittymiskirja osoitukseksi siitä, että Euroopan unioni suostuu sitoutumaan Geneven asiakirjaan.

3 artikla

Komission olisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti edustettava unionia erityisliitossa. Komissio tekee kaikki Geneven asiakirjan nojalla tarvittavat ilmoitukset unionin puolesta.

Komissio on erityisesti Geneven asiakirjan 3 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa Geneven asiakirjan hallinnoinnista unionin alueella ja viestinnästä Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisen toimiston kanssa sekä Geneven asiakirjan että Lissabonin sopimusta ja Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaa koskevien yhteisten täytäntöönpanomääräysten 4 , jäljempänä ’täytäntöönpanomääräykset’, nojalla.

4 artikla

Liittymiskirjaan liitettävässä ilmoituksessa on Geneven asiakirjan 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti täsmennettävä, että Geneven asiakirjan 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ja mainitun asiakirjan 17 artiklassa tarkoitettuja ajanjaksoja jatketaan yhdellä vuodella täytäntöönpanomääräyksissä tältä osin täsmennettyjä menettelyjä noudattaen.

Yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 3 kohdan a alakohdan mukaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön pääjohtajalle osoitetussa liittymiskirjaan liitetyssä ilmoituksessa on täsmennettävä vaatimus, jonka mukaan rekisteröidyn alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista unionin alueella koskevaan hakemukseen on yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 2 kohdassa esitetyn pakollisen sisällön lisäksi mainittava tiedot tavaran laadusta tai ominaisuuksista ja sen yhteydestä maantieteellisen tuotantoalueen maantieteelliseen ympäristöön, kun kyseessä on alkuperänimitys, tai tiedot tavaran laadusta, maineesta tai muusta ominaisuudesta sekä sen yhteydestä maantieteelliseen alkuperäalueeseen, kun kyseessä on maantieteellinen merkintä.

5 artikla

Tämä päätös tulee voimaan […].

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

(1)     http://www.wipo.int/export/sites/www/lisbon/en/legal_texts/lisbon_agreement.pdf .

(2)     http://www.wipo.int/edocs/lexdocs/treaties/en/lisbon/trt_lisbon_009en.pdf .

(3)    Unionin tuomioistuimen tuomio 25. lokakuuta 2017, komissio v. neuvosto, C-389/15, ECLI:EU:C:2017:798, 45 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(4)    Lissabonin sopimusta ja Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaa koskevat yhteiset täytäntöönpanomääräykset, jotka Lissabonin liiton yleiskokous hyväksyi 11. lokakuuta 2017: http://www.wipo.int/meetings/en/doc_details.jsp?doc_id=376416 , asiakirja WIPO A/57/11, 11.10.2017.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 27.7.2018

COM(2018) 350 final

LIITE

asiakirjaan

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan

ALKUPERÄNIMITYKSISTÄ JA MAANTIETEELLISISTÄ MERKINNÖISTÄ TEHDYN LISSABONIN SOPIMUKSEN GENEVEN ASIAKIRJA

Artiklaluettelo

I luku: Johdanto ja yleiset määräykset

1 artikla:    Lyhennetyt ilmaisut

2 artikla:    Kohde

3 artikla:    Toimivaltainen viranomainen

4 artikla:    Kansainvälinen rekisteri

II luku: Hakemus ja kansainvälinen rekisteröinti

5 artikla:    Soveltaminen

6 artikla:    Kansainvälinen rekisteröinti

7 artikla:    Maksut

8 artikla:    Kansainvälisten rekisteröintien voimassaoloaika

III luku: Suojaaminen

9 artikla:    Sitoutuminen suojaan

10 artikla:    Suoja sopimuspuolten lakien ja muiden välineiden nojalla

11 artikla:    Suoja rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta

12 artikla:    Suoja sitä vastaan, että nimityksestä tulisi yleisnimi

13 artikla:    Takeet muiden oikeuksien osalta

14 artikla:    Täytäntöönpanoon liittyvät menettelyt ja muutoksenhakukeinot

IV luku: Kansainvälisen rekisteröinnin hyväksymisestä kieltäytyminen ja muut kansainväliseen rekisteröintiin liittyvät toimet

15 artikla:    Kieltäytyminen

16 artikla:    Kieltäytymisen peruuttaminen

17 artikla:    Siirtymäkausi

18 artikla:    Suojan myöntämisestä ilmoittaminen

19 artikla:    Mitätöiminen

20 artikla:    Kansainvälisen rekisterin muutokset ja muut merkinnät

V luku: Hallinnolliset määräykset

21 artikla:    Lissabonin liiton jäsenyys

22 artikla:    Erityisliiton yleiskokous

23 artikla:    Kansainvälinen toimisto

24 artikla:    Rahoitus

25 artikla:    Täytäntöönpanomääräykset

VI luku: Tarkistaminen ja muuttaminen

26 artikla:    Tarkistaminen

27 artikla:    Tiettyjen artikloiden muuttaminen yleiskokouksessa

VII luku: Loppumääräykset

28 artikla:    Tämän asiakirjan sopimuspuoleksi tuleminen

29 artikla:    Ratifioinnin ja liittymisen voimaantulopäivä

30 artikla:    Varaumien kielto

31 artikla:    Lissabonin sopimuksen ja vuoden 1967 asiakirjan soveltaminen

32 artikla:    Irtisanominen

33 artikla:    Tämän asiakirjan kielet; allekirjoittaminen

34 artikla:    Tallettaminen

I luku
Johdanto ja yleiset määräykset

1 artikla

Lyhennetyt ilmaisut

Ellei erikseen toisin mainita, tässä asiakirjassa tarkoitetaan

(I.)’Lissabonin sopimuksella’ 31 päivänä lokakuuta 1958 tehtyä Lissabonin sopimusta alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä;

(II.)’vuoden 1967 asiakirjalla’ Lissabonin sopimusta, sellaisena kuin se on tarkistettuna Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967 ja muutettuna 28 päivänä syyskuuta 1979;

(III.)’tällä asiakirjalla’ alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevaa Lissabonin sopimusta, sellaisena kuin se on vahvistettuna tällä asiakirjalla;

(IV.)’täytäntöönpanomääräyksillä’ 25 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanomääräyksiä;

(V.)’Pariisin yleissopimuksella’ 20 päivänä maaliskuuta 1883 tehtyä teollisoikeuden suojelemista koskevaa Pariisin yleissopimusta, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna;

(VI.)’alkuperänimityksellä’ 2 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettua nimitystä;

(VII.)’maantieteellisellä merkinnällä’ 2 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa tarkoitettua merkintää;

(VIII.)’kansainvälisellä rekisterillä’ kansainvälisen toimiston 4 artiklan mukaisesti ylläpitämää alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen kansainvälisiä rekisteröintejä koskevaa virallista tietokokoelmaa riippumatta tietojen tallennusvälineestä;

(IX.)’kansainvälisellä rekisteröinnillä’ kansainväliseen rekisteriin kirjattua kansainvälistä rekisteröintiä;

(X.)’hakemuksella’ kansainvälistä rekisteröintiä koskevaa hakemusta;

(XI.)’rekisteröidyllä’ kansainväliseen rekisteriin tämän asiakirjan mukaisesti kirjattua;

(XII.)’maantieteellisellä alkuperäalueella’ 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua maantieteellistä aluetta;

(XIII.)’rajatylittävällä maantieteellisellä alueella’ rajanaapureina olevien sopimuspuolten alueilla sijaitsevaa tai tällaiset alueet kattavaa maantieteellistä aluetta;

(XIV.)’sopimuspuolella’ tämän asiakirjan sopimuspuolena olevaa valtiota tai hallitustenvälistä järjestöä;

(XV.)’alkuperämaana olevalla sopimuspuolella’ sopimuspuolta, jossa maantieteellinen alkuperäalue sijaitsee, tai sopimuspuolia, joissa rajatylittävä maantieteellinen alkuperäalue sijaitsee;

(XVI.)’toimivaltaisella viranomaisella’ 3 artiklan mukaisesti nimettyä viranomaista;

(XVII.)’edunsaajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on alkuperämaana olevan sopimuspuolen lain nojalla oikeus käyttää alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää;

(XVIII.)’hallitustenvälisellä järjestöllä’ hallitustenvälistä järjestöä, josta voi tulla tämän asiakirjan sopimuspuoli 28 artiklan 1 kohdan iii alakohdan mukaisesti;

(XIX.)’järjestöllä’ Maailman henkisen omaisuuden järjestöä;

(XX.)’pääjohtajalla’ järjestön pääjohtajaa;

(XXI.)’kansainvälisellä toimistolla’ WIPOn kansainvälistä toimistoa.

2 artikla

Kohde

(1)[Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät] Tätä asiakirjaa sovelletaan seuraaviin:

(I.)alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa suojattu nimitys, joka muodostuu maantieteellisen alueen nimestä tai sisältää maantieteellisen alueen nimen, tai muu nimitys, jonka tiedetään viittaavaan tällaiseen alueeseen, ja joka osoittaa tavaran olevan peräisin kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta, kun tuotteen laatu tai ominaisuudet ovat yksinomaisesti tai olennaisesti maantieteellisen ympäristön tulosta, luonnolliset ja inhimilliset tekijät mukaan lukien, ja joka on antanut tavaralle sen maineen; sekä

(II.)alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa suojattu merkintä, joka muodostuu maantieteellisen alueen nimestä tai sisältää maantieteellisen alueen nimen, tai muu merkintä, jonka tiedetään viittaavaan tällaiseen alueeseen, ja jolla yksilöidään tavara kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta peräisin olevaksi, kun tavaran laatu, maine tai muu ominaisuus liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään.

(2)[Mahdolliset maantieteelliset alkuperäalueet] Edellä 1 kohdassa kuvattu maantieteellinen alkuperäalue voi koostua alkuperämaana olevan sopimuspuolen koko alueesta tai alkuperämaana olevan sopimuspuolen seudusta, paikkakunnasta tai paikasta. Tämä ei estä tämän asiakirjan soveltamista 1 kohdassa kuvattuun maantieteelliseen alkuperäalueeseen, joka koostuu rajatylittävästä maantieteellisestä alueesta, tai sen osaan.

3 artikla

Toimivaltainen viranomainen

Kunkin sopimuspuolen on nimettävä viranomainen, joka on vastuussa tämän asiakirjan hallinnoinnista alueellaan sekä viestinnästä kansainvälisen toimiston kanssa tämän asiakirjan ja täytäntöönpanomääräysten nojalla. Sopimuspuolen on ilmoitettava toimivaltaisen viranomaisen nimi ja yhteystiedot kansainväliselle toimistolle, kuten täytäntöönpanomääräyksissä täsmennetään.

4 artikla

Kansainvälinen rekisteri

Kansainvälinen toimisto pitää yllä kansainvälistä rekisteriä, johon kirjataan tämän asiakirjan tai Lissabonin sopimuksen ja vuoden 1967 asiakirjan tai molempien nojalla tehdyt kansainväliset rekisteröinnit ja niihin liittyvät tiedot.

II luku
Hakemus ja kansainvälinen rekisteröinti

5 artikla
Soveltaminen

(1)[Hakemusten jättäminen] Hakemukset jätetään kansainväliselle toimistolle.

(2)[Toimivaltaisen viranomaisen jättämä hakemus] Jollei 3 kohdasta muuta johdu, toimivaltaisen viranomaisen on jätettävä alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän kansainvälistä rekisteröintiä koskeva hakemus

(I.)edunsaajien nimissä; tai

(II.)sellaisen luonnollisen tai oikeushenkilön nimissä, jolla on alkuperämaana olevan sopimuspuolen lainsäädännön mukainen asiavaltuus puolustaa edunsaajien oikeuksia tai muita oikeuksia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän osalta.

(3)[Suoraan jätettävä hakemus]

a)Hakemuksen voi jättää edellä 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitettu edunsaaja tai luonnollinen tai oikeushenkilö, jos tämä sallitaan alkuperämaana olevan sopimuspuolen lainsäädännössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

b)Edellä a alakohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että sopimuspuoli ilmoittaa sen olevan sallittua lainsäädäntönsä nojalla. Sopimuspuoli voi tehdä tällaisen ilmoituksen jättäessään ratifioimis- tai liittymiskirjansa tai milloin tahansa sen jälkeen. Jos ilmoitus tehdään ratifioimis- tai liittymiskirjan jättämisen yhteydessä, se tulee voimaan silloin kun tämä asiakirja tulee voimaan asianomaisen sopimuspuolen osalta. Jos ilmoitus tehdään sen jälkeen, kun tämä asiakirja on tullut voimaan asianomaisen sopimuspuolen osalta, se tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun pääjohtaja on vastaanottanut ilmoituksen.

(4)[Mahdollinen yhteishakemus, kun kyseessä on rajatylittävä maantieteellinen alue] Jos kyseessä on maantieteellinen alkuperäalue, joka koostuu rajatylittävästä maantieteellisestä alueesta, rajanaapureina olevat sopimuspuolet voivat tekemänsä sopimuksen mukaisesti jättää yhteishakemuksen yhteisesti nimeämänsä toimivaltaisen viranomaisen kautta.

(5)[Pakollinen sisältö] Täytäntöönpanomääräyksissä on täsmennettävä tiedot, jotka hakemukseen on sisällytettävä 6 artiklan 3 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi.

(6)[Vapaaehtoinen sisältö] Täytäntöönpanomääräyksissä voidaan täsmentää vapaaehtoiset tiedot, jotka voidaan sisällyttää hakemukseen.

6 artikla
Kansainvälinen rekisteröinti

(1)[Kansainvälisen toimiston suorittama muodollinen tutkinta] Vastaanotettuaan alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän kansainvälistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen asianmukaisessa, täytäntöönpanomääräyksissä täsmennetyssä muodossa kansainvälisen toimiston on rekisteröitävä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä kansainväliseen rekisteriin.

(2)[Kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä] Jollei 3 kohdasta muuta johdu, kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä on päivämäärä, jona kansainvälinen toimisto vastaanotti hakemuksen.

(3)[Kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä, jos hakemuksesta puuttuu tietoja] Jos hakemuksessa ei ole kaikkia seuraavia tietoja:

(I.)toimivaltaisen viranomaisen tunnistetiedot tai 5 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa hakijan tai hakijoiden tunnistetiedot;

(II.)5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitettujen edunsaajien tunnistetiedot ja tapauksen mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tunnistetiedot;

(III.)alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, jolle haetaan kansainvälistä rekisteröintiä;

(IV.)tavara tai tavarat, johon tai joihin alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää sovelletaan;

kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä on päivämäärä, jona kansainvälinen toimisto otti vastaan viimeisen puuttuvan tiedon.

(4)[Kansainvälisen rekisteröinnin julkistaminen ja tiedoksiantaminen] Kansainvälinen toimisto julkistaa jokaisen kansainvälisen rekisteröinnin viipymättä ja antaa kansainvälisen rekisteröinnin tiedoksi jokaisen sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle.

(5)[Kansainvälisen rekisteröinnin voimaantulopäivä]

a)Jollei b alakohdasta muuta johdu, rekisteröity alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattava kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärästä alkaen jokaisessa sopimuspuolessa, joka ei ole kieltäytynyt hyväksymästä suojaa 15 artiklan mukaisesti tai joka on lähettänyt kansainväliselle toimistolle ilmoituksen suojan myöntämisestä 18 artiklan mukaisesti.

b)Sopimuspuoli voi antaa ilmoituksella pääjohtajalle tiedoksi, että sen kansallisen tai alueellisen lainsäädännön mukaisesti rekisteröity alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu ilmoituksessa mainitusta päivämäärästä alkaen, joka ei kuitenkaan saa olla myöhäisempi kuin täytäntöönpanomääräyksissä 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti täsmennetty kieltäytymiselle vahvistetun määräajan päättymispäivä.

7 artikla

Maksut

(1)[Kansainvälisestä rekisteröinnistä perittävä maksu] Jokaisen alkuperänimityksen ja maantieteellisen merkinnän kansainvälisestä rekisteröinnistä peritään täytäntöönpanomääräyksissä täsmennetty maksu.

(2)[Muista kansainväliseen rekisteriin tehtävistä merkinnöistä perittävät maksut] Täytäntöönpanomääräyksissä täsmennetään maksut, jotka on maksettava muista kansainväliseen rekisteriin tehtävistä merkinnöistä sekä otteiden, todistusten ja kansainvälisen rekisteröinnin sisältöön liittyvien tietojen toimittamisesta.

(3)[Alennetut maksut] Yleiskokous vahvistaa alennetut maksut tietyille alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen kansainvälisille rekisteröinneille erityisesti silloin kun alkuperämaana oleva sopimuspuoli on kehitysmaa tai vähiten kehittynyt maa.

(4)[Yksittäinen maksu]

a)Sopimuspuoli voi ilmoituksella antaa pääjohtajalle tiedoksi, että se soveltaa kansainvälisestä rekisteröinnistä johtuvaa suojaa vain, jos kansainvälisen rekisteröinnin perusteellisesta tutkinnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi suoritetaan maksu. Tällaisen yksittäisen maksun määrä on mainittava ilmoituksessa, ja sitä voidaan muuttaa myöhemmissä ilmoituksissa. Kyseinen määrä ei saa olla suurempi kuin sopimuspuolen kansallisessa tai alueellisessa lainsäädännössä vaadittu vastaava maksu, josta vähennetään kansainvälisestä menettelystä koituvat säästöt. Sopimuspuoli voi ilmoituksella antaa pääjohtajalle tiedoksi myös, että se perii hallinnollisen maksun siitä, että edunsaajat käyttävät asianomaisen sopimuspuolen alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää.

b)Yksittäisen maksun suorittamatta jättäminen tarkoittaa täytäntöönpanomääräysten mukaisesti, että suojasta luovutaan maksua vaativan sopimuspuolen osalta.

8 artikla
Kansainvälisten rekisteröintien voimassaoloaika

(1)[Riippuvuus] Kansainvälinen rekisteröinti on voimassa rajoittamattoman ajan siten, että alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista ei enää vaadita, jos alkuperänimityksen muodostavalla nimityksellä tai maantieteellisen merkinnän muodostavalla merkinnällä ei ole enää suojaa alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa.

(2)[Peruuttaminen]

a)Alkuperämaana oleva sopimuspuoli tai 5 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa edunsaaja tai 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tai alkuperämaana olevan sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa pyytää kansainvälistä toimistoa peruuttamaan asianomaisen kansainvälisen rekisteröinnin.

b)Jos alkuperänimityksen muodostavalla nimityksellä tai maantieteellisen merkinnän muodostavalla merkinnällä ei ole enää suojaa alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa, alkuperämaana olevan sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen on pyydettävä kansainvälisen rekisteröinnin peruuttamista.

III luku

Suojaaminen

9 artikla
Sitoutuminen suojaan

Jokaisen sopimuspuolen on suojattava rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät alueellaan oikeusjärjestyksensä ja -käytäntönsä puitteissa mutta tämän asiakirjan ehtojen mukaisesti, ellei sen alueella mahdollisesti voimaan tulevasta kieltäytymisestä, luopumisesta, mitätöimisestä tai peruuttamisesta muuta johdu ja ottaen huomioon, että sopimuspuolia, jotka eivät tee eroa kansallisessa tai alueellisessa lainsäädännössään alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen välillä, ei edellytetä ottavan käyttöön tällaista erottelua kansallisessa tai alueellisessa lainsäädännössään.

10 artikla
Suoja sopimuspuolten lakien tai muiden välineiden nojalla

(1)[Oikeudellisen suojan muoto] Jokainen sopimuspuoli voi vapaasti valita lainsäädäntötyypin, jonka nojalla se ottaa käyttöön tässä asiakirjassa määrätyn suojan, edellyttäen että kyseinen lainsäädäntö on tämän asiakirjan olennaisten vaatimusten mukainen.

(2)[Suoja muiden välineiden nojalla] Tämän asiakirjan määräyksillä ei ole vaikutusta muuhun suojaan, jonka sopimuspuoli voi myöntää rekisteröidylle alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle kansallisen tai alueellisen lainsäädäntönsä tai muiden kansainvälisten välineiden nojalla.

(3)[Suhde muihin välineisiin] Tästä asiakirjasta ei johdu poikkeusta velvollisuuksiin, joita sopimuspuolilla on toistensa suhteen muiden kansainvälisten välineiden nojalla, eikä tämä asiakirja vaikuta sopimuspuolen muista kansainvälisistä välineistä johtuviin oikeuksiin.

11 artikla
Suoja rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta

(1)[Suojan sisältö] Jollei tämän asiakirjan määräyksistä muuta johdu, jokaisen sopimuspuolen on säädettävä rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta oikeudellisista keinoista, joilla estetään seuraavat:

a)alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö

(I.)silloin kun kyseessä ovat samanlaiset tavarat kuin ne, joihin sovelletaan alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, mutta jotka eivät ole peräisin maantieteelliseltä alkuperäalueelta tai eivät täytä jotakin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttöä koskevista vaatimuksista;

(II.)silloin kun kyseessä ovat tavarat, jotka eivät ole samanlaisia kuin ne, joihin sovelletaan alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, tai palvelut, jos tällainen käyttö osoittaisi tai vihjaisi, että asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ja alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvän edunsaajan välillä olisi yhteys, ja todennäköisesti vahingoittaisi näiden etuja, tai tapauksen mukaan jos sen maineen vuoksi, joka alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä on asianomaisessa sopimuspuolessa, tällainen käyttö todennäköisesti vahingoittaisi, heikentäisi tai hyödyntäisi epäoikeudenmukaisesti kyseistä mainetta;

b)muut käytännöt, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tavaran todellisen alkuperän, lähtöisyyden tai luonteen suhteen.

(2)[Eräitä käyttötapoja koskevan suojan sisältö] Edellä 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan myös alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän jäljittelevään käyttöön, myös silloin kun tavaran todellinen alkuperä ilmoitetaan tai silloin kun alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ’tyylinen’, ’laatuinen’, ’tyyppinen’, ’tapainen’, ’jäljitelmä’, ’menetelmä’, ’tuotettu kuten’, ’kaltainen’, ’samanlainen’ tai muu vastaava ilmaisu 1 .

(3)[Käyttö tavaramerkissä] Sopimuspuolen on viran puolesta, jos tämä sen lainsäädännössä sallitaan, tai jonkin intressitahon pyynnöstä evättävä tai mitätöitävä myöhemmän tavaramerkin rekisteröinti, jos tavaramerkin käyttö johtaisi johonkin 1 kohdassa tarkoitetuista tapauksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 1 kohdan soveltamista.

12 artikla
Suoja sitä vastaan, että nimityksestä tulisi yleisnimi

Jollei tämän asiakirjan määräyksistä muuta johdu, rekisteröidystä alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä ei voida katsoa tulleen sopimuspuolessa yleisnimi 2 .

13 artikla
Takeet muiden oikeuksien osalta

(1)[Aiemmat tavaramerkkioikeudet] Tämän asiakirjan määräykset eivät vaikuta aiempiin tavaramerkkeihin, joita on haettu tai jotka on rekisteröity vilpittömässä mielessä taikka jotka on hankittu vilpittömässä mielessä tapahtuneen käytön kautta sopimuspuolessa. Jos sopimuspuolen lainsäädännössä säädetään rajoitetusta poikkeuksesta tavaramerkkioikeuksiin siten, että tällaisen aiemman tavaramerkin omistaja ei tietyissä olosuhteissa pysty estämään suojan myöntämistä rekisteröidylle alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle tai rekisteröidyn alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttöä kyseisessä sopimuspuolessa, rekisteröidyn alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja ei saa rajoittaa kyseisen tavaramerkkioikeuden myöntämiä oikeuksia millään muulla tavalla.

(2)[Henkilön nimen käyttö liiketoiminnassa] Tämän asiakirjan määräykset eivät vaikuta minkään henkilön oikeuteen käyttää kaupankäynnissä omaa nimeään tai sen henkilön nimeä, joka harjoitti liiketoimintaa ennen häntä paitsi, jos sellaista nimeä käytetään tavalla, joka johtaa yleisöä harhaan.

(3)[Kasvilajikkeen tai eläinrodun nimitykseen perustuvat oikeudet] Tämän asiakirjan määräykset eivät vaikuta minkään henkilön oikeuteen käyttää kaupankäynnissä kasvilajikkeen tai eläinrodun nimitystä paitsi, jos kasvilajikkeen tai eläinrodun nimitystä käytetään tavalla, joka johtaa yleisöä harhaan.

(4)[Takeet silloin kun ilmoitetaan kieltäytymisen peruuttamisesta tai suojan myöntämisestä] Jos sopimuspuoli, joka on kieltäytynyt hyväksymästä kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia 15 artiklan nojalla tässä artiklassa tarkoitetun tavaramerkkioikeuden tai muun oikeuden aiemman käytön perusteella, ilmoittaa kyseisen kieltäytymisen peruuttamisesta 16 artiklan nojalla tai suojan myöntämisestä 18 artiklan nojalla, alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tästä johtuva suoja ei rajoita kyseistä oikeutta eikä sen käyttöä, jollei suojaa ole myönnetty oikeuden peruttamisen, uusimatta jättämisen, kumoamisen tai mitätöimisen vuoksi.

14 artikla
Täytäntöönpanoon liittyvät menettelyt ja muutoksenhakukeinot

Jokaisen sopimuspuolen on tarjottava tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista, ja säädettävä, että sen oikeusjärjestelmän ja -käytännön alainen viranomainen tai mikä tahansa sen intressitaho, olipa se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka julkinen tai yksityinen, voi aloittaa oikeudelliset menettelyt niiden suojaamiseksi.

IV luku
Kansainvälisen rekisteröinnin hyväksymisestä kieltäytyminen ja muut kansainväliseen rekisteröintiin liittyvät toimet

15 artikla
Kieltäytyminen

(1)[Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten hyväksymisestä kieltäytyminen]

a)Sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen voi täytäntöönpanomääräyksissä täsmennetyssä määräajassa ilmoittaa kansainväliselle toimistolle kieltäytyvänsä hyväksymästä kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia alueellaan. Toimivaltainen viranomainen voi tehdä kieltäytymistä koskevan ilmoituksen viran puolesta, jos tämä sen lainsäädännössä sallitaan, tai jonkin intressitahon pyynnöstä.

b)Kieltäytymistä koskevassa ilmoituksessa on mainittava kaikki kieltäytymisen perusteet.

(2)[Suoja muiden välineiden nojalla] Kieltäytymistä koskeva ilmoitus ei saa vahingoittaa muuta suojaa, jota voidaan soveltaa 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaiseen nimitykseen tai merkintään sopimuspuolessa, johon kieltäytyminen liittyy.

(3)[Velvollisuus antaa intressitahoille mahdollisuus] Jokaisen sopimuspuolen on annettava kohtuullinen mahdollisuus kaikille, joiden intresseihin kansainvälinen rekisteröinti vaikuttaa, pyytää toimivaltaista viranomaista ilmoittamaan kansainväliseen rekisteröintiin liittyvästä kieltäytymisestä.

(4)[Kieltäytymisen kirjaaminen, julkistaminen ja tiedoksiantaminen] Kansainvälinen toimisto kirjaa kieltäytymisen ja sitä koskevat perusteet kansainväliseen rekisteriin. Se julkistaa kieltäytymisen ja sen perusteet sekä antaa kieltäytymistä koskevan ilmoituksen tiedoksi alkuperämaana olevan sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle tai, jos hakemus on jätetty suoraan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetuille edunsaajille tai luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille sekä alkuperämaana olevan sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle.

(5)[Kansallinen käsittely] Jokaisen sopimuspuolen on annettava alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaan liittyvän kieltäytymisen osalta kaikille intressitahoille, joihin kieltäytyminen vaikuttaa, samat oikeudelliset ja hallinnolliset muutoksenhakukeinot kuin omille kansalaisilleen.

16 artikla
Kieltäytymisen peruuttaminen

Kieltäytyminen voidaan peruuttaa täytäntöönpanomääräyksissä täsmennettyjä menettelyjä noudattaen. Peruuttaminen kirjataan kansainväliseen rekisteriin.

17 artikla
Siirtymäkausi

(1)[Mahdollisuus myöntää siirtymäkausi] Jos sopimuspuoli ei ole kieltäytynyt hyväksymästä kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia kolmannen maan aiemman käytön perusteella tai on peruuttanut tällaisen kieltäytymisen tai on ilmoittanut suojan myöntämisestä, se voi, jos tämä sen lainsäädännössä sallitaan, myöntää täytäntöönpanomääräyksissä määritellyn tietyn ajanjakson tällaisen käytön lopettamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista.

(2)[Siirtymäkauden tiedoksiantaminen] Sopimuspuolen on annettava kansainväliselle toimistolle tällaiset ajanjaksot tiedoksi täytäntöönpanomääräyksissä täsmennettyjä menettelyjä noudattaen.

18 artikla
Suojan myöntämisestä ilmoittaminen

Sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa kansainväliselle toimistolle suojan myöntämisestä rekisteröidylle alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle. Kansainvälinen toimisto kirjaa tällaiset ilmoitukset kansainväliseen rekisteriin ja julkistaa sen.

19 artikla
Mitätöiminen

(1)[Mahdollisuus puolustaa oikeuksia] Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset voidaan julistaa osittain tai kokonaan mitättömiksi sopimuspuolen alueella vasta kun edunsaajille on annettu mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan. Tällainen mahdollisuus on annettava myös 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetuille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille.

(2)[Ilmoittaminen, kirjaaminen ja julkistaminen] Sopimuspuolen on annettava kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten mitätöinti tiedoksi kansainväliselle toimistolle, joka kirjaa mitätöinnin kansainväliseen rekisteriin ja julkistaa sen.

(3)[Suoja muiden välineiden nojalla] Mitätöinti ei saa vahingoittaa muuta suojaa, joka voidaan myöntää 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaiselle nimitykselle tai merkinnälle sopimuspuolessa, joka mitätöi kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset.

20 artikla
Kansainvälisen rekisterin muutokset ja muut merkinnät

Menettelyt, jotka koskevat kansainvälisen rekisteröinnin muuttamista ja muita kansainvälisen rekisterin merkintöjä, täsmennetään täytäntöönpanomääräyksissä.

V luku Hallinnolliset määräykset

21 artikla
Lissabonin liiton jäsenyys

Sopimuspuolet ovat saman erityisliiton jäseniä kuin valtiot, jotka ovat Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia, riippumatta siitä ovatko ne Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia.

22 artikla
Erityisliiton yleiskokous

(1)[Kokoonpano]

a)Sopimuspuolet ovat saman yleiskokouksen jäseniä kuin valtiot, jotka ovat vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia.

b)Jokaista sopimuspuolta edustaa yksi valtuutettu, jolla voi olla apunaan varavaltuutettuja, neuvonantajia ja asiantuntijoita.

c)Jokainen valtuuskunta vastaa omista kustannuksistaan.

(2)[Tehtävät]

a)Yleiskokous

(I.)käsittelee kaikkia asioita, jotka koskevat erityisliiton ylläpitämistä ja kehittämistä sekä tämän asiakirjan täytäntöönpanoa;

(II.)antaa pääjohtajalle ohjeet 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkistuskonferenssien valmistelusta ottaen asianmukaisesti huomioon niiden erityisliiton jäsenten huomautukset, jotka eivät ole ratifioineet tätä asiakirjaa tai liittyneet tähän asiakirjaan;

(III.)muuttaa täytäntöönpanomääräyksiä;

(IV.)tarkastaa ja hyväksyy erityisliittoa koskevat pääjohtajan kertomukset ja toimenpiteet sekä antaa hänelle kaikki tarvittavat ohjeet erityisliiton toimivaltaan kuuluvissa asioissa;

(V.)päättää toimintaohjelmasta ja hyväksyy erityisliiton kaksivuotisen tulo- ja menoarvion sekä hyväksyy lopulliset tilit;

(VI.)hyväksyy erityisliiton varainhoitosäännöt;

(VII.)asettaa erityisliiton tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeellisiksi katsomansa komiteat ja työryhmät;

(VIII.)määrää, minkä valtioiden, hallitustenvälisten järjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen sallitaan osallistua sen kokouksiin tarkkailijoina;

(IX.)hyväksyy 22–24 ja 27 artiklan muutokset;

(X.)ryhtyy kaikkiin muihin tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla voidaan edistää erityisliiton tavoitteita, ja suorittaa muita sellaisia tehtäviä, jotka ovat tämän asiakirjan nojalla tarpeen.

b)Niiden kysymysten osalta, joilla on merkitystä myös muille järjestön alaisuudessa toimiville liitoille, yleiskokous tekee päätöksensä kuultuaan järjestön yhteistoimintakomiteaa.

(3)[Päätösvaltaisuus]

a)Yleiskokous on tiettyä asiaa koskevassa äänestyksessä päätösvaltainen, kun puolet sen jäsenistä, joilla on äänioikeus kyseisessä asiassa, on kokouksessa läsnä.

b)Sen estämättä, mitä a alakohdassa määrätään, jos jossakin istunnossa edustettuina olevien jäsenten, jotka ovat valtioita ja joilla on äänioikeus tietyssä asiassa, lukumäärä on alle puolet mutta vähintään kolmannes yleiskokouksen jäsenistä, jotka ovat valtioita ja joilla on äänioikeus kyseisessä asiassa, yleiskokous voi tehdä päätöksiä, mutta lukuun ottamatta sen omaa menettelytapaa koskevia päätöksiä, tällaiset päätökset tulevat voimaan ainoastaan seuraavien ehtojen täyttyessä. Kansainvälinen toimisto antaa mainitut päätökset tiedoksi niille yleiskokouksen jäsenille, jotka ovat valtioita ja joilla on äänioikeus kyseisessä asiassa ja jotka eivät olleet edustettuina, ja pyytää niitä ilmoittamaan kirjallisesti äänensä tai pidättäytymisensä kolmen kuukauden kuluessa tiedoksiannon päivämäärästä. Jos tämän ajanjakson päätyttyä äänensä tai äänestämästä pidättäytymisensä ilmaisseiden jäsenten lukumäärä yltää lukumäärään, joka puuttui päätösvaltaisuudesta itse istunnossa, päätökset tulevat voimaan, edellyttäen, että vaadittu enemmistö samanaikaisesti myös saavutetaan.

(4)[Päätöksenteko yleiskokouksessa]

a)Yleiskokous pyrkii tekemään päätöksensä yksimielisesti.

b)Jos päätöstä ei saada aikaan yksimielisesti, käsiteltävänä olevasta asiasta päätetään äänestämällä. Tässä tapauksessa

(I.)jokaisella sopimuspuolena olevalla valtiolla on yksi ääni, ja jokainen sopimuspuolena oleva valtio äänestää vain omasta puolestaan; ja

(II.)jokainen sopimuspuolena oleva hallitustenvälinen järjestö saa äänestää jäsenvaltioidensa sijasta sillä äänimäärällä, joka vastaa sen jäsenvaltioista tähän asiakirjaan liittyneiden valtioiden lukumäärää. Hallitustenvälinen järjestö ei osallistu äänestykseen, jos jokin sen jäsenvaltioista käyttää äänioikeuttaan ja päinvastoin.

c)Asioissa, jotka koskevat ainoastaan niitä valtioita, joita sitoo vuoden 1967 asiakirja, niillä sopimuspuolilla, joita vuoden 1967 asiakirja ei sido, ei ole äänioikeutta, kun taas pelkästään sopimuspuolia koskevissa asioissa ainoastaan sopimuspuolilla on äänioikeus.

(5)[Enemmistöt]

a)Yleiskokous tekee päätöksensä kahden kolmanneksen enemmistöllä annetuista äänistä, jollei 25 artiklan 2 kohdasta ja 27 artiklan 2 kohdasta muuta johdu.

b)Äänestyksestä pidättäytymistä ei katsota ääneksi.

(6)[Istunnot]

a)Yleiskokous kokoontuu pääjohtajan kutsusta ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta saman jakson aikana ja samassa paikassa kuin järjestön yleiskokous.

b)Yleiskokous kokoontuu ylimääräiseen istuntoon pääjohtajan kutsusta joko yhden neljäsosan yleiskokouksen jäsenistä sitä pyytäessä tai pääjohtajan omasta aloitteesta.

c)Kunkin istunnon esityslistan valmistelee pääjohtaja.

(7)[Työjärjestys] Yleiskokous hyväksyy oman työjärjestyksensä.

23 artikla
Kansainvälinen toimisto

(1)[Hallinnolliset tehtävät]

a)Kansainvälinen toimisto hoitaa kansainvälisen rekisteröinnin ja siihen liittyvät tehtävät sekä kaikki muut erityisliittoa koskevat hallinnolliset tehtävät.

b)Kansainvälinen toimisto suorittaa yleiskokouksen sekä yleiskokouksen mahdollisesti asettamien komiteoiden ja työryhmien kokousten valmistelutyöt ja järjestää sihteeristön niitä varten.

c)Pääjohtaja on erityisliiton ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä virkamies, ja hän edustaa erityisliittoa.

(2)[Kansainvälisen toimiston tehtävät yleiskokouksessa ja muissa kokouksissa] Pääjohtaja ja hänen määräämänsä henkilöstön jäsenet osallistuvat ilman äänioikeutta kaikkiin yleiskokouksen kokouksiin sekä yleiskokouksen asettamien komiteoiden ja työryhmien kokouksiin. Pääjohtaja tai hänen määräämänsä henkilökunnan jäsen on virkansa puolesta tällaisen elimen sihteeri.

(3)[Konferenssit]

a)Kansainvälinen toimisto suorittaa yleiskokouksen antamien ohjeiden mukaisesti tarkistuskonferenssien valmistelut.

b)Kansainvälinen toimisto voi neuvotella hallitustenvälisten järjestöjen ja kansainvälisten ja kansallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa tarkistuskonferenssien valmisteluista.

c)Pääjohtaja ja hänen määräämänsä henkilöt osallistuvat ilman äänioikeutta neuvotteluihin tarkistuskonferensseissa.

(4)[Muut tehtävät] Kansainvälinen toimisto suorittaa myös kaikki muut sille tämän asiakirjan osalta määrätyt tehtävät.

24 artikla
Rahoitus

(1)[Talousarvio] Erityisliiton tulot ja menot on esitettävä järjestön talousarviossa oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla.

(2)[Talousarvion rahoituslähteet] Erityisliiton tulot saadaan seuraavista lähteistä:

(I.)7 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla kerätyt maksut;

(II.)kansainvälisen toimiston julkaisujen myynnistä tai niiden rojalteista saatava tuotto;

(III.)lahjoitukset, testamenttilahjoitukset ja avustukset;

(IV.)vuokrat, korkotulot ja muut, myös sekalaiset tulot;

(V.)sopimuspuolten erityisrahoitusosuudet taikka muut sopimuspuolilta tai edunsaajilta tai näiltä molemmilta peräisin olevat vaihtoehtoiset lähteet, jos ja siinä määrin kuin i–iv alakohdassa mainituista lähteistä saatavat tulot eivät riitä kattamaan menoja, yleiskokouksen näin päättäessä.

(3)[Maksujen vahvistaminen; talousarvion suuruus]

a)Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen maksujen suuruuden vahvistaa yleiskokous pääjohtajan ehdotuksesta siten, että erityisliiton tulot yhdessä muista 2 kohdassa tarkoitetuista lähteistä saatavien tulojen kanssa riittävät tavanomaisissa olosuhteissa kattamaan kansainvälisen rekisteröintipalvelun ylläpitämisestä aiheutuvat kansainvälisen toimiston menot.

b)Jos järjestön ohjelmaa ja talousarviota ei ole hyväksytty ennen uuden varainhoitokauden alkua, pääjohtajalle annettu valtuutus täyttää velvollisuudet ja suorittaa maksut on samantasoinen kuin edellisellä varainhoitokaudella.

(4)[2 kohdan v alakohdassa tarkoitettujen erityisrahoitusosuuksien vahvistaminen] Maksuosuuksien vahvistamiseksi jokainen sopimuspuoli kuuluu samaan luokkaan kuin Pariisin yleissopimuksen nojalla, tai jos se ei ole Pariisin yleissopimuksen sopimuspuoli, siihen luokkaan, johon se kuuluisi Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolena. Kansainvälisten järjestöjen katsotaan kuuluvan maksuluokkaan I (yksi), jollei yleiskokous yksimielisesti toisin päätä. Maksuosuutta painotetaan osittain sopimuspuolesta peräisin olevien rekisteröintien lukumäärän mukaan yleiskokouksen päätöksen perusteella.

(5)[Käyttöpääomarahasto] Erityisliitolla on käyttöpääomarahasto, joka muodostuu erityisliiton kaikkien jäsenten ennakkomaksuista erityisliiton niin päättäessä. Jos rahasto käy riittämättömäksi, sen kartuttamisesta päättää yleiskokous. Yleiskokous vahvistaa osuuden ja maksuehdot pääjohtajan ehdotuksesta. Jos jollakin varainhoitokaudella erityisliiton tulot ylittävät menot, käyttöpääomarahaston ennakkomaksuja voidaan pääjohtajan ehdotuksesta ja yleiskokouksen päätöksellä maksaa takaisin jäsenille suhteessa näiden alkuperäisiin maksuihin.

(6)[Isäntävaltion suorittamat ennakot]

a)Päämajasopimuksessa, joka on tehty sen valtion kanssa, jonka alueella järjestön päämaja on, on määrättävä, että käyttöpääomarahaston osoittautuessa riittämättömäksi tämän valtion on suoritettava ennakkoa. Tällaisten ennakkojen suuruudesta ja niiden suoritusehdoista on tehtävä kussakin tapauksessa erillinen sopimus asianomaisen valtion ja järjestön välillä.

b)Edellä a alakohdassa tarkoitetulla valtiolla ja järjestöllä on oikeus sanoutua kirjallisella ilmoituksella irti velvollisuudesta suorittaa ennakoita. Irtisanominen tulee voimaan kolmen vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona siitä on ilmoitettu.

(7)[Tilintarkastus] Tilintarkastukset suorittaa yksi tai useampi erityisliiton jäsenenä oleva valtio tai ulkopuoliset tilintarkastajat järjestön varainhoitosääntöjen mukaisesti. Yleiskokous nimeää tilintarkastajat näiden suostumuksella.

25 artikla
Täytäntöönpanomääräykset

(1)[Kohde] Tämän asiakirjan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohdat vahvistetaan täytäntöönpanomääräyksissä.

(2)[Tiettyjen täytäntöönpanomääräysten määräysten muuttaminen]

a)Yleiskokous voi päättää, että tiettyjä täytäntöönpanomääräysten määräyksiä voidaan muuttaa ainoastaan yksimielisesti tai ainoastaan kolmen neljäsosan enemmistöllä.

b)Yksimielinen päätös on edellytyksenä sille, että yksimielisyyttä tai kolmen neljäsosan enemmistöä koskevaa vaatimusta ei enää vastaisuudessa sovelleta täytäntöönpanomääräyksiin sisältyvän määräyksen muuttamiseen.

c)Kolmen neljäsosan enemmistöllä tehty päätös on edellytyksenä sille, että yksimielisyyttä tai kolmen neljäsosan enemmistöä koskevaa vaatimusta sovelletaan vastaisuudessa täytäntöönpanomääräyksiin sisältyvän määräyksen muuttamiseen.

(3)[Tämän asiakirjan ja täytäntöönpanomääräysten välinen ristiriita] Jos tämän asiakirjan määräysten ja täytäntöönpanomääräysten määräysten välillä on ristiriita, ensin mainitut ovat ensisijaisia.

VI luku Tarkistaminen ja muuttaminen

26 artikla
Tarkistaminen

(1)[Tarkistuskonferenssit] Tätä asiakirjaa voidaan tarkistaa sopimuspuolten diplomaattikonferenssissa. Diplomaattikonferenssien kutsumisesta päättää yleiskokous.

(2)[Tiettyjen artikloiden tarkistaminen tai muuttaminen] Tämän asiakirjan 22–24 ja 27 artiklaa voidaan muuttaa joko tarkistuskonferenssissa tai yleiskokouksessa 27 artiklan määräysten mukaisesti.

27 artikla
Tiettyjen artikloiden muuttaminen yleiskokouksessa

(1)[Muutosehdotukset]

a)Ehdotuksia 22–24 artiklan ja tämän artiklan muuttamiseksi voi tehdä sopimuspuoli tai pääjohtaja.

b)Pääjohtajan on annettava muutosehdotukset tiedoksi sopimuspuolille vähintään kuusi kuukautta ennen niiden käsittelyä yleiskokouksessa.

(2)[Enemmistöt] Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen artiklojen muutokset hyväksytään kolmen neljäsosan äänten enemmistöllä, lukuun ottamatta 22 artiklan tai tämän kohdan muutoksia, joiden hyväksyntään vaaditaan neljän viidesosan äänten enemmistö.

(3)[Voimaantulo]

a)Lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan b alakohtaa, 1 kohdassa tarkoitettuihin artikloihin tehdyt muutokset tulevat voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun pääjohtaja on vastaanottanut kyseessä olevan sopimuspuolen valtiosäännön mukaisten menettelytapojen mukaisesti annetun kirjallisen hyväksymisilmoituksen kolmelta neljäsosalta niistä sopimuspuolista, jotka olivat yleiskokouksen jäseniä muutoksen hyväksymisen ajankohtana ja joilla oli oikeus äänestää muutoksesta.

b)Edellä olevaan 22 artiklan 3 tai 4 kohtaan tai tähän alakohtaan tehty muutos ei tule voimaan, jos jokin sopimuspuoli kuuden kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä yleiskokouksessa ilmoittaa pääjohtajalle, että se ei hyväksy muutosta.

c)Tämän kohdan määräysten mukaisesti voimaan tuleva muutos sitoo kaikkia valtioita ja hallitustenvälisiä järjestöjä, jotka ovat sopimuspuolia muutoksen voimaantulon ajankohtana tai jotka tulevat sopimuspuoliksi myöhemmin.

VII luku Loppumääräykset

28 artikla
Tämän asiakirjan sopimuspuoleksi tuleminen

(1)[Liittymiskelpoisuus] Jollei 29 artiklasta ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu,

(I.)mikä tahansa valtio, joka on Pariisin yleissopimuksen osapuoli, voi allekirjoittaa tämän asiakirjan ja tulla sen sopimuspuoleksi;

(II.)mikä tahansa valtio, joka on järjestön jäsen, voi allekirjoittaa tämän asiakirjan ja tulla sen sopimuspuoleksi, jos se ilmoittaa lainsäädäntönsä olevan alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja tavaramerkkejä koskevan Pariisin yleissopimuksen määräysten mukainen;

(III.)mikä tahansa hallitustenvälinen järjestö voi allekirjoittaa tämän asiakirjan ja tulla sen sopimuspuoleksi, jos ainakin yksi kyseisen hallitustenvälisen järjestön jäsenvaltioista on Pariisin yleissopimuksen osapuoli, edellyttäen, että kyseinen hallitustenvälinen järjestö ilmoittaa olevansa asianmukaisesti valtuutettu omien sisäisten menettelyjensä mukaisesti tulemaan tämän asiakirjan sopimuspuoleksi ja kansainvälisen järjestön perustamissopimuksen nojalla sovelletaan lainsäädäntöä, jonka nojalla maantieteellisille merkinnöille voi saada alueellisia suojanimityksiä.

(2)[Ratifiointi tai liittyminen] Jokainen 1 kohdassa tarkoitettu valtio tai hallitustenvälinen järjestö voi tallettaa

(I.)ratifioimiskirjan, jos se on allekirjoittanut tämän asiakirjan; tai

(II.)liittymiskirjan, jos se ei ole allekirjoittanut tätä asiakirjaa.

(3)[Tallettamisen voimaantulopäivä]

a)Ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen voimaantulopäivä on se päivä, jona asiakirja talletetaan, jollei b alakohdasta muuta johdu.

b)Sellaisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen voimaantulopäivä, joka on hallitustenvälisen järjestön jäsenvaltio ja jonka osalta alkuperänimitysten tai maantieteellisten merkintöjen suoja voidaan saada ainoastaan hallitustenvälisen järjestön jäsenvaltioiden kesken sovellettavan lainsäädännön perusteella, on se päivä, jona kyseisen hallitustenvälisen järjestön ratifioimis- tai liittymiskirja talletetaan, jos kyseinen päivä on kyseisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivää myöhempi. Tätä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta valtioihin, jotka ovat Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia, eikä se vaikuta 31 artiklan soveltamiseen tällaisten valtioiden osalta.

29 artikla
Ratifioinnin ja liittymisen voimaantulopäivä

(1)[Huomioon otettavat asiakirjat] Tätä artiklaa sovellettaessa otetaan huomioon ainoastaan ne ratifioimis- tai liittymiskirjat, jotka 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valtiot tai hallitustenväliset järjestöt ovat tallettaneet ja joilla on 28 artiklan 3 kohdan mukainen voimaantulopäivä.

(2)[Tämän asiakirjan voimaantulo] Tämä asiakirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun 28 artiklassa tarkoitetuista liittymiskelpoisista osapuolista viisi on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

(3)[Ratifioinnin ja liittymisen voimaantulo]

a)Tämä asiakirja sitoo voimaantulopäivästään alkaen valtioita ja hallitustenvälisiä järjestöjä, jotka ovat tallettaneet ratifioimis- tai liittymiskirjansa vähintään kolme kuukautta ennen tämän asiakirjan voimaantulopäivää.

b)Tämä asiakirja sitoo muita valtioita ja hallitustenvälisiä järjestöjä kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona ne ovat tallettaneet ratifioimis- tai liittymiskirjansa tai muuna myöhempänä kyseisessä kirjassa ilmoitettuna päivänä.

(4)[Ennen liittymistä tehdyt kansainväliset rekisteröinnit] Liittyvän valtion alueella, ja jos sopimuspuoli on hallitustenvälinen järjestö, alueella, jolla sovelletaan asianomaisen hallitustenvälisen järjestön perustamissopimusta, sovelletaan tämän asiakirjan määräyksiä alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin, jotka on jo suojattu tällä asiakirjalla silloin kun liittyminen tulee voimaan, jollei 7 artiklan 4 kohdasta ja IV luvun määräyksistä, joita sovelletaan soveltuvin osin, muuta johdu. Liittyvä valtio tai hallitustenvälinen järjestö voi myös ratifiointi- tai liittymiskirjaansa liitetyssä ilmoituksessa täsmentää, että 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ja 17 artiklassa tarkoitettuja ajanjaksoja jatketaan täytäntöönpanomääräyksissä tältä osin tarkennettuja menettelyjä noudattaen.

30 artikla
Varaumien kielto

Tähän asiakirjaan ei saa tehdä varaumia.

31 artikla
Lissabonin sopimuksen ja vuoden 1967 asiakirjan soveltaminen

(1)[Niiden valtioiden väliset suhteet, jotka ovat sekä tämän asiakirjan että Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia] Niiden valtioiden keskinäisiin suhteisiin, jotka ovat sekä tämän asiakirjan että Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia, sovelletaan yksinomaan tätä asiakirjaa. Valtiot eivät kuitenkaan saa Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan nojalla voimassa olevien alkuperänimitysten kansainvälisten rekisteröintien osalta myöntää vähäisempää suojaa kuin Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan nojalla vaaditaan.

(2)[Suhteet niiden valtioiden, jotka ovat sekä tämän asiakirjan että Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia, ja niiden valtioiden, jotka ovat Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia mutta eivät tämän asiakirjan sopimuspuolia, välillä] Valtio, joka on sekä tämän asiakirjan että Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuoli, soveltaa edelleen tapauksen mukaan Lissabonin sopimusta tai vuoden 1967 asiakirjaa suhteissaan niihin valtioihin, jotka ovat Lissabonin sopimuksen tai vuoden 1967 asiakirjan sopimuspuolia mutta eivät tämän asiakirjan sopimuspuolia.

32 artikla
Irtisanominen

(1)[Ilmoitus] Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän asiakirjan pääjohtajalle osoitetulla ilmoituksella.

(2)[Voimaantulopäivä] Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja vastaanottaa ilmoituksen, tai minä tahansa ilmoituksessa mainittuna myöhempänä päivänä. Irtisanominen ei vaikuta tämän asiakirjan soveltamiseen mihinkään käsiteltävänä olevaan kansainväliseen hakemukseen eikä mihinkään kansainväliseen rekisteröintiin, joka on voimassa irtisanomista koskevan ilmoituksen antavan sopimuspuolen osalta irtisanomisen voimaantuloajankohtana.

33 artikla
Tämän asiakirjan kielet; allekirjoittaminen

(1)[Alkuperäiset tekstit; Viralliset tekstit]

a)Tämä sopimus allekirjoitetaan yhtenä alkuperäisenä englannin-, arabian-, kiinan-, ranskan-, venäjän- ja espanjankielisenä kappaleena, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

b)Neuvoteltuaan asianomaisten hallitusten kanssa pääjohtaja laadituttaa viralliset tekstit muilla yleiskokouksen mahdollisesti määräämillä kielillä.

(2)[Allekirjoittamiselle asetettu määräaika] Tämä asiakirja on avoinna allekirjoittamista varten järjestön päämajassa yhden vuoden ajan sen hyväksymisestä.

34 artikla
Tallettaja

Tämä asiakirja talletetaan pääjohtajan huostaan.

(1)

     11 artiklan 2 kohtaa koskeva julkilausuma: Tätä asiakirjaa sovellettaessa katsotaan, että silloin kun alkuperänimityksen muodostavan nimityksen tai maantieteellisen merkinnän muodostavan merkinnän tiettyjä elementtejä pidetään alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa yleisniminä, niiden suojaamista tämän kohdan nojalla muissa sopimuspuolissa ei vaadita. Varmuuden parantamiseksi tavaramerkkiä ei voida evätä tai mitätöidä tai sääntöjenvastaisuutta ei voida todeta sopimuspuolissa 11 artiklan nojalla sellaisen elementin perusteella, joka on yleisnimi.

(2)

     12 artiklaa koskeva julkilausuma: Tätä asiakirjaa sovellettaessa katsotaan, että 12 artikla ei rajoita tämän asiakirjan niiden määräysten soveltamista, jotka koskevat ennen kansainvälistä rekisteröintiä tapahtunutta aiempaa käyttöä, sillä alkuperänimityksen muodostava nimitys tai maantieteellisen merkinnän muodostava merkintä voi jo kokonaan tai osittain olla yleisnimi muussa sopimuspuolessa kuin alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa, esimerkiksi koska nimitys ja merkintä tai sen osa on identtinen sellaisen termin kanssa, joka on tavanomainen yleiskielinen yleisnimitys tavaralle tai palvelulle toisessa sopimuspuolessa, tai se on identtinen rypälelajikkeen tavanomainen nimi toisessa sopimuspuolessa.