EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 14.12.2018

COM(2018) 843 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan demografisista tilastoista annetun asetuksen (EU) No 1260/2013 täytäntöönpanosta

1.Johdanto

Asetuksella (EU) N:o 1260/2013 Euroopan demografisista tilastoista 1 (jäljempänä ’asetus’) luodaan yhteinen lainsäädännöllinen viitekehys Euroopan väestöä ja väestönmuutostapahtumia koskevien tilastojen kehittämiselle, tuottamiselle ja levittämiselle.

Jäsenvaltiot olivat aiemmin antaneet tilastoihin tarvittavat tiedot vapaaehtoisesti jo useiden vuosien ajan, mutta koska nämä tiedot perustuivat jäsenvaltiosta toiseen vaihtuviin demografisiin määritelmiin, käsitteisiin ja metodeihin, ilmeni tietojen epäyhtenäisyyteen, vertailukelvottomuuteen, epäjohdonmukaisuuteen ja ajantasaisuuden puutteeseen liittyviä riskejä. Yhteisen viitekehyksen tarkoituksena oli vastata tarpeeseen saada vuosittain korkeatasoisia demografisia tilastoja, joita käytetään laaja-alaisesti perustana lukuisten eri politiikkojen muotoilussa ja arvioinnissa, erityisesti kansallisen ja alueellisen tason sosiaali- ja talousasioita käsiteltäessä. Tämä on erityisen tärkeää, sillä väestöä ja väestönmuutostapahtumia koskevat tilastot ovat useilla eri toimintalinjoilla käytettävien indikaattorien nimittäjiä.

Asetuksen 11 artiklassa edellytetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 ja toisen kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023. Tämä asiakirja on mainittu ensimmäinen kertomus.

Tämän kertomuksen kohdassa 2 esitetään yleiskatsaus Euroopan demografisista tilastoista sekä erityisesti asetuksen vaatimuksista ja asiaan liittyvistä täytäntöönpanotoimeenpiteistä, jotka komissio on hyväksynyt. 2

Kohdassa 3 luodaan katsaus siihen, miten asetus on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa määritettyjen Euroopan tilastojen laatukriteerien osalta, vertailtavuus ja tiedontoimittajille ja vastaajille aiheutuva rasite mukaan lukien.

Kohdassa 4 kuvataan käytetyt tiedonkeruu- ja arviointimenetelmät, myös ne, joita käytetään kokonaisväestön arviointiin (asetuksen 4 artikla).

Kohdassa 5 raportoidaan toteutettavuustutkimusten keskeisimmät tulokset ”vakinaisen asuinpaikan” määritelmästä ja sen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (8 artikla).

Lopuksi kohdassa 6 luodaan ennakoiva katsaus näkökohtiin, jotka on otettava huomioon, kun yhteistä viitekehystä päivitetään edeltävien kohtien päätelmien pohjalta.

2.Katsaus asetuksen piiriin kuuluviin demografisiin tilastoihin

Keskeiset tilastoalat, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o 1260/2013, ovat seuraavat:

·väestön jakautuminen iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan

·elävänä syntyneet eriteltyinä seuraavasti: sukupuoli, syntymäkuukausi, elävänä syntyneiden lasten järjestys, äidin ikä, äidin syntymävuosi, äidin syntymämaa, äidin kansalaisuus (maa) ja äidin asuinalue

·kuolleet eriteltyinä seuraavasti: ikä, sukupuoli, syntymävuosi, asuinalue, syntymämaa, kansalaisuus (maa) ja kuolinkuukausi

·”vakinaisesti asuvan” väestön 3 kokonaismäärä unionin erityistarkoituksia varten.

Asetus muodostaa oikeusperustan tietojen keräämiselle seuraaviin tarkoituksiin:

Øyksityiskohtaiset demografiset tilastot väestöstä, elävänä syntyneistä ja kuolleista kansallisella ja alueellisella tasolla (3 artikla)

Økokonaisväestömäärän mittaaminen neuvoston määräenemmistöllä tapahtuvaa äänestystä varten, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 2 kohdan mukaisesti (4 artikla).

Vaikkakin jäsenvaltiolta edellytetään ”vakinaisesti asuvaa” väestöä koskevia tietoja, jonkinasteinen jousto on 3 artiklan osalta sallittua, ja jäsenvaltiot voivat toimittaa tietoja ”laillisesti asuvan” väestön tai ”rekisteröidyn” väestön ja näihin liittyvien väestönmuutostapahtumien perusteella (elävänä syntyneet ja kuolleet). Erityisesti asetuksessa (2 artikla d kohta) määrätään, että jollei vakinaisen asuinpaikan olosuhteita voida määrittää, ”vakinaisella asuinpaikalla” voidaan katsoa tarkoitettavan laillista tai rekisteröityä asuinpaikkaa.

Asetuksen täytäntöönpanon tukemiseksi komissio (Eurostat) toimii tiiviissä yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa, jotka osallistuvat asiaan liittyvien tietojen tuottamiseen ja toimittamiseen. Se on tehnytkin niin jo niiden monien vuosien ajan, kun tietojen anto perustui vapaaehtoisuuteen. Kansalliset tilastolaitokset toimittavat tilastot Eurostatille.

Asetuksen (EU) N:o 1260/2013 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio antoi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 205/2014 vahvistaakseen tietojen jaotteluun liittyvät käytännön järjestelyt sekä tietojen toimittamisen määräajat ja tarkistukset. Tämän johdosta jäsenvaltiot toimittavat Eurostatille myös

·vuosittaiset ennakkotiedot kokonaisväestöstä, elävänä syntyneiden kokonaismäärästä ja kuolleiden kokonaismäärästä kansallisella tasolla (kuuden kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä)

·kuukausittaiset ennakkotiedot elävänä syntyneiden kokonaismäärästä ja kuolleiden kokonaismäärästä siten, että tiedot kattavat vähintään viitevuoden kuusi ensimmäistä kuukautta (kyseisen viitevuoden marraskuun 30 päivään mennessä).

Asetuksen mukaisesti toimitettujen tietojen lisäksi jäsenvaltiot välittävät vapaaehtoisesti tietyn määrän taulukoita (esim. tiedot kuolleista eriteltyinä iän, sukupuolen ja saavutetun koulutusasteen mukaan), joita käytetään elinajan odotteen laskemisessa koulutustason mukaan.

”Vakinaisen asuinpaikan” käsitteen ja määritelmän noudattamista valvotaan tiukasti, ja näin asetuksella varmistetaan, että neuvoston määräenemmistöllä tapahtuvaa äänestystä varten toimitetut väestöä koskevat tiedot (4 artikla) ovat vertailukelpoisia jäsenvaltioiden välillä.

3.Välitetyn tiedon laatu

Tässä kohdassa arvioidaan asetuksen täytäntöönpanoa Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen 4 periaatteiden ja Euroopan tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 223/2009 5 12 artiklan kanssa linjassa olevien laatukriteerien mukaisesti.

Asetuksessa (EU) N:o 1260/2013 edellytetään, että jäsenvaltiot keräävät, koostavat, käsittelevät ja välittävät yhdenmukaistettuja tilastoja väestöstä ja väestönmuutostapahtumista. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa tiedon laatu soveltamalla erityisiä laatukriteereitä, joita ovat esimerkiksi oikea-aikaisuus ja tarkkuus (ks. jäljempänä) ja jotka niiden tulee raportoida Eurostatille. Eurostat tarkistaa jäsenvaltioiden laatua koskevat metatiedot ja arvioinnit ja julkaisee tilastoja verkkosivustollaan moniulotteisina taulukoina tai analyyttisina artikkeleina, joihin on liitetty asiaan liittyvät metatiedot.

Jo ennen asetuksen voimaantuloa jäsenvaltiot toimittivat vapaaehtoisesti suurimman osan asetuksessa edellytetyistä tiedoista. Tietojen saatavuus ja kattavuus ovat kuitenkin parantuneet merkittävästi uuden oikeusperustan yhteydessä. Tietojen laatua koskevat yleisparannukset ovat johtaneet tietojen tarkkuuden, yhtenäisyyden ja vertailukelpoisuuden kohentumiseen. Jäsenvaltiot ovat kehittäneet tietolähteitä ja tietojen valmistelussa käytettäviä tilastovälineitä, mikä on parantanut kattavuutta ja tietojen toimittamisen oikea-aikaisuutta. Tästä syystä komissio on voinut lyhentää tiedon levittämiseen tarvittavaa aikaa, mikä puolestaan on entisestään parantanut tietojen julkaisemisen ajantasaisuutta ja niiden toimittamista käyttäjien saataville esim. parannettujen metatietojen ja yhdenmukaistettujen tietojen osalta (ks. jäljempänä oleva kohta 3.4).

Lisäksi tietojen keruu on yhdistetty muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 862/2007 3 artiklassa säädettyjen tietojen keruuseen 6 . Näin varmistetaan johdonmukaisuus väestöä, väestönmuutostapahtumia ja muuttoliikettä koskevien tietojen eri väestöjaotteluissa ja mahdollisimman pitkälle myös väestörakenteessa. Myös jäsenvaltioiden metatietojen toimittamiset on yhdistetty.

3.1.    Merkityksellisyys

Komissio käyttää demografisia tilastoja, kun se laatii säännöllisiä kertomuksia, toimintapoliittisia ehdotuksia, EU-lainsäädännössä edellytettyjä täytäntöönpanokertomuksia ja politiikka-analyyseja. Esimerkiksi sen kertomuksissa taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta 7 ja EU:n työllisyys- ja sosiaalipoliittisen neljännesvuosikatsauksen ”väestökehitysliitteessä” (Special Supplement on Demographic Trends of the EU Employment and Social Situation Quarterly Review) 8 käytetään alueellisia ja kansallisia tietoja väestöstä ja väestönmuutostapahtumista. Yksi asetuksen mukaisesti välitettyjen tietojen suora sovelluskohde liittyy Eurostatin kolmen vuoden välein julkaistaviin väestöennusteisiin 9 , jotka osoittavat, miten väestön koko ja rakenne voisivat muuttua, mikäli tietyt hedelmällisyyteen, kuolleisuuteen ja muuttoliikkeeseen liittyvät olettamukset pysyisivät voimassa. Näitä ennusteita käytetään myös ikääntymisraportteihin 10 , joiden avulla voidaan arvioida väestön ikääntymisen pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia.

Lisäksi tilastot ovat keskeinen tekijä EU-päätöksentekoprosessissa, sillä jäsenvaltioiden painotettu äänimäärä neuvoston määräenemmistöllä tapahtuvassa äänestyksessä perustuu väestömäärään.

Asetuksen mukaisesti tuotettuja tilastoja käyttävät säännöllisesti kansalliset viranomaiset, kansainväliset järjestöt, tutkijat ja kansalaisjärjestöt, joiden toiminta liittyy monenlaisiin aiheisiin, suunnittelemiseen, valvontaan ja ohjelmien arvioimiseen lukuisilla sosiaalisilla ja taloudellisilla politiikan aloilla. Tilastoja käytetään esimerkiksi

·väestön ikääntymisen ja sen kestävään kehitykseen ja hyvinvointiin kohdistuvien vaikutuksien analysoimisessa

·hedelmällisyyden arvioimisessa perhepolitiikan yhteydessä

·asukaskohtaisten tilastojen laskemisessa.

Kaikista Eurostatin levittämistä tilastoista väestöön liittyvät tilastot ovat eniten käytettyjä. Eurostatin verkkosivuston osiossa ”Population” 11 esitellään saatavilla olevat tilastot, tarkasteltavana oleva EU-lainsäädäntö (erityisesti asetus (EU) N:o 1260/2013) ja tiedonkeruumenetelmät. Vuoden 2016 puolivälistä lähtien tämä on ollut kävijämäärän perusteella käytetyin temaattinen osio noin puolen miljoonan vuosittaisella näyttömäärällä.

Vuosina 2015–2017 12 vuosittaiset väestötiedot kansallisella tasolla 13 olivat johdonmukaisesti sosiaalitilastotaulukoista suosituimpia (11–18 prosenttia katselukerroista vuositasolla) ja kärkikolmikossa Eurostatin katselluimmista taulukoista. Käyttäjien kiinnostus väestömuutostietoja kohtaan on kasvussa. ”Demographic balance and crude rates at national level” 14  taulukon katselukerrat kasvoivat 66 prosenttia vuosina 2015–2017, eli se vahvisti asemaansa yhtenä suosituimmista Eurostatin tietosarjoista.

Nämä tulokset vahvistavat, että tiedot ovat käyttäjille ja suurelle yleisölle merkityksellisiä.

3.2.    Tarkkuus

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot saavat vapaasti päättää, mitä tietolähteitä ne käyttävät kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Tarvittaessa voidaan käyttää tieteellisesti perusteltuja ja hyvin dokumentoituja tilastollisia arviointimenetelmiä (asetuksen 7 artikla).

Perustietojen lisäksi Eurostat saa erityisesti tietojen tarkkuuteen liittyviä metatietoja, joista ilmenevät muun muassa

·käytetyt tietolähteet ja menettelyt

·tietoihin mahdollisesti sovelletut arviointi- tai mallintamismenettelyt

·näiden menettelyjen mahdolliset vaikutukset asetuksen määritelmien noudattamiseen.

Asetuksen voimaantulosta lähtien tietojen validointia on parannettu ottamalla kyselyn osalta käyttöön aiempaa useampia ja perusteellisempia tarkastuksia. Jäsenvaltiot tekevät nämä tarkastukset ennen tietojen välittämistä, mikä parantaa tietojen laatua yleisesti. Vastaavasti aiempaa paremmat säännöt, joilla Eurostatin tietokannassa olevat tiedot validoidaan ennen niiden levitystä, ovat kohentaneet tulosten laatua entisestään.

Vaikka monia parannuksia on tehty, seuraavien seikkojen tarkkuudessa on edelleen tiettyjä ongelmia:

·alipeitto (esim. kun henkilöt eivät rekisteröi asumistaan)

·ylipeitto (esim. kun henkilöt eivät poista itseään rekisteristä, sillä usein siihen ei ole velvollisuutta tai perustetta).

Tässä yhteydessä Eurostat edistää kumppanimaiden ilmoittamien peilikuvavirtojen käyttöä korjatakseen kattavuusvirheitä, jotka johtuvat henkilöiden haluttomuudesta rekisteröidä asumistaan ja poistaa itseään rekisteristä. Se on seurannut näitä toimia käymällä perinpohjaisia keskusteluja kansallisten tilastolaitosten kanssa ja helpottamalla peilikuvavirtojen tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä samalla, kun otetaan huomioon henkilötietojen suojaa koskevat säännöt ja erot eri jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

Eurostat ja jäsenvaltiot työskentelevät keskeytyksettä yhdessä ratkaistakseen avoimet kysymykset, ja parannuksista keskustellaan ja sovitaan komission väestötilastoasioita käsittelevän asiantuntijaryhmän vuosittaisissa tapaamisissa, joissa kaikki tilastolaitokset ovat edustettuina.

3.3.    Ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Eurostatille toimitettavien tietojen tärkein määräaika, joka koskee suurinta osaa demografisista tiedoista, on 12 kuukautta viitevuoden päättymisestä; kolme pientä tietosarjaa välitetään 6:n, 8:n ja 11:n kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

Asetuksen mukaisten tietotoimitusten oikea-aikaisuuden on havaittu parantuneen huomattavasti verrattuna aiempaan, vapaaehtoisuuteen perustuneeseen lähestymistapaan. Tämä on seurausta erityisesti Eurostatin tietopyyntöjen mukaisesta automatisoidun tiedonhaun käyttöönotosta jäsenvaltioissa ja Eurostatin suorittamasta säännöllisestä valvonnasta. Joitakin yksittäisiä, kertaluonteisia ongelmia, kuten häiriöitä tietoteknisten järjestelmien kaatumisen yhteydessä, esiintyy edelleen.

Koska asetuksen mukaisia tietoja toimitetaan nyt jäsennellymmin ja oikea-aikaisemmin, Eurostat on kyennyt valmistelemaan tietojenkäsittelyään ennakkoon ja näin nopeuttamaan ja tehostamaan tietojenkäsittelyä ja tiedonlevitystä. Tietojen vastaanottamisen ja validoinnin sekä niiden Eurostatin verkkosivustolla julkaisemisen välillä tarvitaan nyt vähemmän aikaa kuin ennen. Käsittelyaikaa ovat lyhentäneet myös asteittain käyttöönotetut automatisoidut sisäiset validointimenettelyt ja mahdollisista virheistä annettava palaute kansallisille tiedontoimittajille.

3.4.    Saatavuus ja selkeys

Jäsenvaltioiden tiedot ja EU:n tason aggregaatit ovat vapaasti saatavilla Eurostatin verkkosivustolta. 15 EU:n demografiset tilastot 16 ovat käyttäjien saatavilla kolmen kanavan kautta:

·Otsikon ”Tables” alta löytyy ennalta määriteltyjä kaksiulotteisia taulukoita, jotka kattavat yleisimmät tietotarpeet ja jotka on laadittu eritoten palvelua harvemmin käyttäville tai aiheeseen vähemmän perehtyneille käyttäjille.

·Otsikon ”Database” alta löytyy moniulotteisia taulukoita, joiden avulla käyttäjät voivat tehdä tarkempia ja yksityiskohtaisempia hakuja. Eurostat toteuttaa käyttäjän pyynnöstä myös räätälöityjä hakuja, joilla voidaan vastata erityisiin tai yksityiskohtaisiin tietotarpeisiin.

·Säännöllisesti päivitettävät artikkelit ovat helppo keino tutustua väestötilastoihin; niissä yhdistetään kaavioita, taulukoita ja analyysejä monenlaisista väestöön liittyvistä aiheista. 17

Demografiset tiedot sisältyvät koostejulkaisuihin, kuten Eurostatin alueelliseen vuosikirjaan 18 ja erityisiin demografisiin aiheisiin keskittyviin yksityiskohtaisiin julkaisuihin. 19 Tietojulkaisuihin liittyy useasti vuodessa lehdistötiedotteita tai lyhyitä uutisia, joiden jakelu on laajaa. Eurostat edistää Eurostatin Statistics Explained artikkeleiden käyttöä antamalla enemmän tietoa tilastoista, suuntauksista ja niiden tulkinnasta. Näitä artikkeleita 20 laaditaan ja päivitetään säännöllisesti monista tiedoista, joita kerätään asetuksen nojalla.

3.5.    Vertailukelpoisuus ja yhdenmukaisuus

Euroopan demografisissa tilastoissa käytetään hyvin yhdenmukaisia käsitteitä, määritelmiä, luokitteluja ja menetelmiä. Menetelmäkysymyksistä keskustellaan säännöllisesti väestötilastoihin keskittyvässä komission asiantuntijaryhmässä, joka myös kannustaa kokemusten ja yhteisten käytäntöjen vaihtoon EU:ssa ja muualla. Varmistaakseen tilastojen vertailukelpoisuuden Eurostat tarkistaa, ovatko sen vastaanottamat tiedot sisäisesti ja pidemmällä aikavälillä johdonmukaisia sekä alueittain ja jäsenvaltioittain vertailukelpoisia Euroopan tilastojärjestelmän laadunvarmistuspuitteiden mukaisesti. 21

Asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten tilastojen osalta väestötietojen ”vakinaisen asuinpaikan” käsitteen tiukka soveltaminen on osoittautunut hankalimmaksi ongelmaksi ratkaista. Ponnistelut ovat yhä käynnissä, ja monet jäsenvaltiot voivat nyt määrittää ”vakinaisen asuinpaikan” kansallisiin tietolähteisiinsä perustuen. Jotkin jäsenvaltiot ovat tietoisia puutteista, joita ne eivät voi korjata 3 artiklan mukaisesti kaikkien vaadittujen yksityiskohtaisten (ja erityisesti alueellisten) tietotasojen osalta. Esimerkiksi osa ei pysty soveltamaan 12 kuukauden kriteeriä väestömäärille ja väestönmuutostapahtumille, ja syynä tähän on usein se, että kansallinen tilastointikäytäntö henkilön laskemiseksi mukaan väestömäärään perustuu kansalaisia koskeviin pysyviin kriteereihin tai kuuden kuukauden kriteeriin. Muutamissa tapauksissa tietojen vertailtavuuteen vaikuttavat tietyt pienehköt ongelmat, jotka koskevat ainoastaan ”pysyvän rekisteröinnin” käsitteen käyttöä ilman oleskeluaikakriteereitä. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi ’väestön’ tilastollisia määritelmiä on tarkennettava.

Yleisesti ottaen demografiset tilastot ovat vertailukelpoisia pidemmällä aikavälillä. Epäyhtenäisyyksiä voi kuitenkin ilmetä, kun jäsenvaltiot parantavat tai muuttavat menetelmiään tai muokkaavat tilastoissa käytettyjä alueellisia yksiköitä. Tästä ilmoitetaan asianmukaisesti Eurostatin tietokannassa olevissa tiedonlevitystaulukoissa ja dokumentoidaan käyttäjille Eurostatin verkkosivuston metatietojen tai asiaan liittyvien julkaisujen kautta.

3.6.    Toimenpiteet laadun parantamiseksi

Eurostat seuraa edelleen niitä yksittäisiä tapauksia, joissa asetusta ei noudateta, siltä osin kun tiedot ovat epätäydellisiä tai heikkolaatuisia tai niitä ei ole toimitettu lakisääteisissä määräajoissa. Se valvoo ja arvioi näitä tietotoimituksiin liittyviä näkökohtia jatkuvasti ja ottaa yhteyttä asianosaisiin jäsenvaltioihin teknisellä ja hallinnollisella tasolla ongelmien ratkaisemiseksi.

4.Tiedonkeruu ja arviointimenetelmät

4.1.    Asetuksen 3 artiklan mukaiset tiedot

Jäsenvaltiot kokoavat tiedot käyttäen omia kansallisia tietolähteitään ja käytäntöjään, mutta niillä on velvollisuus varmistaa välittämiensä tietojen ja metatietojen laatu sekä käyttää sellaisia tietolähteitä ja menetelmiä, joiden avulla on mahdollista noudattaa yhteisesti sovittuja määritelmiä. Eurostat voi tarkastella kansallisia käytäntöjä, sillä jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa sille käyttämänsä tietolähteet, määritelmät ja arviointimenetelmät sekä näiden mahdolliset muutokset.

Asetusta noudattaakseen jäsenvaltiot ovat parantaneet 3 artiklan mukaisesti Eurostatille toimittamiensa tilastojen laatua käyttämällä useampia tietolähteitä, kuten sairausvakuutusrekistereitä, verorekistereitä ja vuoden 2011 väestölaskentaa. Lisäksi suurin osa jäsenvaltioista on tehnyt viime vuosina suuria muutoksia väestö- ja asuntolaskennoissa käyttämiinsä tietolähteisiin ja menetelmiin tai suunnittelee tai harkitsee tällaisia muutoksia parhaillaan; etupäässä tässä on kyse hallinnollisista lähteistä saatavien tietojen käytön lisäämisestä ja siirtymisestä pois perinteisistä väestönlaskentatavoista (ovelta ovelle tai postitse paperimuodossa). Tällä on tärkeä vaikutus vuosittaisten demografisten tilastojen tuottamiselle jäljempänä olevissa kohdissa 4.3 ja 5 selitetyn mukaisesti.

4.2.    Asetuksen 4 artiklan mukaiset tiedot

Asetuksen 4 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot raportoivat Eurostatille kokonaisväestönsä määrän unionin erityistarkoituksia varten tarkan ”vakinaisen asuinpaikan” käsitteen mukaisesti. Ne voivat arvioida tämän ”laillisesti asuvan” väestön tai ”rekisteröidyn” väestön perusteella käyttäen tieteellisesti perusteltuja, hyvin dokumentoituja ja julkisesti saatavilla olevia arviointimenetelmiä.

Kansallisten metatietotiedostojen mukaan suurin osa jäsenvaltioista arvioi ”vakinaisesti asuvan” väestön kokonaismäärän, koska ne eivät voi mitata sitä suoraan.

Toiset jäsenvaltiot ilmoittivat Eurostatille, että ne arvioivat ”vakinaisesti asuvan” väestönsä määrän soveltamalla yleistä mukautusta maansa väestöön ottaakseen huomioon

·aliraportoidut muuttovirrat (eli henkilöt, jotka eivät rekisteröineet asumistaan saapuessaan jäsenvaltioon tai jotka eivät poistaneet itseään rekisteristä poistuessaan) ja/tai

·aliraportoidut väestönmuutostapahtumat (eli ulkomailla tapahtuneet tapahtumat, joita ei ole raportoitu lainkaan tai jotka on raportoitu viiveellä).

Toisten jäsenvaltioiden tulee mukauttaa kansallista ”oleskelun keston” 22 käsitettään kyetäkseen arvioimaan ”vakinaisesti asuvan” väestön määrän käyttäen 12 kuukauden aikaperustetta.

Eurostat ei ole havainnut puutteita jäsenvaltioiden välittämissä metatietotiedostoissa ja dokumentaatiossa käytetyissä menetelmissä eikä laatuongelmia tuloksissa.

4.3.    Kustannukset ja rasite

Asetuksen 7 artiklan tarkoituksena on vähentää tilastotietojen toimittamisesta vastuussa oleville tahoille aiheutuvaa vastausrasitetta; sen avulla jäsenvaltiot voivat

·valita tietolähteet kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti

·käyttää asianmukaisia tilastollisia arviointimenetelmiä edellyttäen, että ne ovat tieteellisesti perusteltuja ja hyvin dokumentoituja.

Suurin osa jäsenvaltioista ilmoittaa metatietotiedoissa, että ne käyttävät hallinnollisia tietolähteitä demografisten tilastojen tuottamiseen, jolloin vastaajille ei koidu rasitetta.

Tilastolaitoksille aiheutuva rasite rajoittuu asetuksessa vaadittujen tietojen valitsemiseen ja asiaa koskevien taulukoiden tuottamiseen. Tämän rasitteen katsotaan olevan pienin mahdollinen. Niille tilastolaitoksille, jotka eivät käytä ”vakinaista asuinpaikkaa” kansallisissa tilastoissaan, rasitteen voidaan kuitenkin katsoa olevan suurempi ensimmäiselle viitevuodelle tuotettavien väestölukujen osalta (4 artiklan mukaisesti), sillä niiden on pitänyt kehittää erityinen menetelmä ja soveltaa arviointimenetelmää vuodesta 2014 alkaen.

5.Toteutettavuustutkimukset

Asetuksen 8 artiklassa jäsenvaltioita edellytetään tekemään toteutettavuustutkimuksia ”vakinaisen asuinpaikan” määritelmän käytöstä väestön ja väestönmuutostapahtumien yhteydessä. Tutkimuksissa mm. analysoidaan nykyisiä ja mahdollisia tietolähteitä, tietojen käsittelyä ja mahdollisuutta arvioida tarvittavia tilastoja. Ensisijaisesti niiden tarkoituksena on arvioida käsitteiden ja määritelmien vertailukelpoisuuden parantamisen laajuutta ja näin parantaa tietojen laatua ja vertailtavuutta.

EU/ETA-maat 23 tekivät toteutettavuustutkimuksia ”vakinaisen asuinpaikan” määritelmän käytöstä kaikissa asetuksessa vaadituissa väestöjaotteluissa ja väestönmuutostapahtumissa arvioidakseen, olisiko mahdollista päätyä yhteen, kaikille jäsenvaltioille ja tiedoille yhteiseen ”väestön” käsitteeseen. Taloudellista tukea tarjottiin tukien muodossa. Kaikki maat toimittivat Eurostatille raportit tutkimustuloksista asetuksen mukaiseen määräaikaan mennessä (31.12.2016). Raportit osoittavat, että määritelmän soveltaminen olisi ongelmallista joillekin jäsenvaltioille, erityisesti niille, jotka käyttävät hallinnollisia tietolähteitä toimittaessaan Eurostatille tietoa demografisista tilastoista ja väestölaskennoista (joihin useiden jäsenvaltioiden demografiset tilastot perustuvat).

Tämä ongelma voi yleistyä, kun hallinnollisia tietoja käyttävien jäsenvaltioiden määrä kasvaa. Esimerkiksi käynnissä oleva valmistelutyö vuoden 2021 väestö- ja asuntolaskentoja varten osoittaa, että 13 maata 31:stä asetuksen mukaisia tietoja toimittavasta EU-/ETA-maasta suunnittelee parhaillaan ensisijaisesti rekisteripohjaista laskentaa, 8 perinteistä laskentaa ja 10 yhdistettyä laskentaa, joka perustuu yleensä väestörekisteriin. Vuoden 2021 väestölaskennan jälkeen tasapaino voi kallistua enemmän rekistereiden suuntaan, sillä jotkin jäsenvaltiot, jotka tekevät väestölaskennat yhä perinteisellä tavalla, etsivät toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia lähestymistapoja, jotka perustuvat hallinnollisiin tietoihin.

Lyhyesti:

·Jotkin jäsenvaltiot arvioivat väestömääränsä vuosittain käyttäen vuoden 2011 väestölaskennassa sovellettuja demografisia komponentteja (elävänä syntyneet, kuolleet, maahan ja maastamuutto).

·Toiset arvioivat väestömäärää tilastollisten väestörekistereiden perusteella.

·Monet käyttävät tai tulevat käyttämään useita (yleensä hallinnollisia) tietolähteitä ”vakinaisen asuinpaikan” määrittämisessä erityisesti väestölaskentojen kehityksen yhteydessä.

Jäsenvaltioiden raporteissa mainitut pääasialliset ongelmat ja vaikeudet, jotka liittyvät ”vakinaisen asuinpaikan” käsitteen sovellettavuuteen, voidaan ryhmitellä seuraavasti:

·”Oleskelun kestolle” on eri vaihtoehtoja: 3 kuukautta, 6 kuukautta, 9 kuukautta, 12 kuukautta ja ajallisesti rajoittamaton. Tavallisesti jäsenvaltiot kykenevät tulemaan lähemmäs 12 kuukauden oleskelua, mutta pääasiassa yleisellä mukautuksella aggregoidulla tasolla (esim. asetuksen 4 artiklan mukaisesti vaadittuja tietoja varten). Ne eivät kuitenkaan ole siinä asemassa, että voisivat tulla lähemmäs 12 kuukauden oleskelua 3 artiklassa vaadituilla yksityiskohtaisilla tasoilla.

·Vaikka rekisteristä poistuminen ja asumisen rekisteröinti uuteen asuinpaikkaan ovatkin usein pakollisia, useissa jäsenvaltioissa niin ei tehdä tai se tehdään viiveellä.

·Jäsenvaltiot voivat yleensä vain laskea henkilöt, joiden oleskelu on laillista tai laillistettua. Tämän vuoksi epäsäännöllisesti oleskelevia henkilöitä ei voida laskea, vaikka heidän voitaisiinkin katsoa olevan osa vakinaisesti asuvaa väestöä.

·Väestörekisteriä ja/tai hallinnollisia tietoja käyttävillä jäsenvaltioilla voi olla vaikeuksia päätellä ”aikomusta jäädä”, kuten ”vakinaisen asuinpaikan” määritelmässä vaaditaan, erityisesti joidenkin erityisryhmien (kuten turvapaikanhakijoiden) osalta.

·Kun käytetään (vakinaisen asuinpaikan) väestölaskennan väestöosatekijöitä, tulisi arvioida, ovatko väestönmuutostapahtumat johdonmukaisia ”vakinaisen asuinpaikan” käsitteen kanssa, eli kerätäänkö tämän käsitteen osalta myös väestönmuutostapahtumatiedot. Tätä arviointia ei kuitenkaan aina tehdä.

·Joitakin ”vakinaisesti asuvan” väestön 24 ”erityisryhmiä” ei voida tunnistaa tai ei ole mahdollista arvioida, onko ne otettu tai jätetty ottamatta mukaan laskentaan (esimerkiksi ne henkilöt, jotka asuvat säännöllisesti useammassa kuin yhdessä asuinpaikassa vuoden aikana tai jotka oleskelevat maassa laittomasti tai ilman henkilöasiakirjoja).

Jäsenvaltioiden päätelmät tiivistettynä:

·Eräät jäsenvaltiot toteavat, että ne jo toimittavat ”vakinaisen asuinpaikan” tiedot, koska niiden väestömäärä arvioidaan vuosittain vuoden 2011 (vakinaisen asuinpaikan) väestölaskennan väestökomponentteja (elävänä syntyneet, kuolleet, maahan- ja maastamuutto) käyttämällä. Keskustelut jatkuvat asianosaisten maiden kanssa.

·Eräät jäsenvaltiot taas arvioivat, että niiden ”oman maan väestö” (pääasiassa rekisteröity väestö) on hyvin lähellä ”vakinaisesti asuvaa väestöä” erityisesti kokonaistasolla, eikä tätä ole tarvetta muuttaa, sillä laatu on riittävä ja mukautuksista aiheutuisi lisäkuluja. Tarkemmin eritellyllä tasolla (eli asetuksen (EU) N:o 205/2014 vaatimilla tasoilla) erot voivat kuitenkin olla suurempia, ja niiden mahdollisesti aiheuttama vaikutus yksityiskohtaisempiin demografisiin tilastoihin tulisi tutkia.

·Joissakin jäsenvaltioissa ”vakinainen asuinpaikka” voidaan määrittää erilaisilla arviointimenetelmillä (kuten käyttämällä eri hallinnollisten tietojen ”signaaleja” sen arvioimiseen, asuvatko henkilöt jäsenvaltiossa). Näiden menetelmien kehittämistä on kuitenkin jatkettava, sillä nyt ne eivät toimi kaikkien vaadittujen jaotteluiden osalta; jotkin maat eivät esimerkiksi kykene määrittämään asuinaluetta.

6.Euroopan väestötilastojen edelleenkehittäminen

Tämä kertomus on osoittanut, että asetus on parantanut huomattavasti Euroopan demografisia tilastoja tietojen saatavuuden, kattavuuden, (tilastolaitosten tietotoimitusten) ajantasaisuuden ja (Eurostatin tietojen tuottamisen ja levittämisen) oikea-aikaisuuden osalta. Tietojen laadun parantamisessa on ollut apua tiedonkeruun yhdistämisestä asetuksen (EY) N:o 862/2007 3 artiklan nojalla saatavien tietojen kanssa ja asiaan liittyvistä täytäntöönpanotoimenpiteistä sekä vuoden 2011 väestölaskennasta. Tulevaisuudessa laadun parantamista tulisi edelleen jatkaa, erityisesti ali ja ylipeitto-ongelma olisi korjattava.

EU:n ja kansallisen tason viralliset elimet, valtioista riippumattomat järjestöt ja suuri yleisö käyttävät yhä enemmän asetuksessa säädettyjä tilastoja. Tietojen tulisi vastata esiin nousevia käyttäjätarpeita (esim. Euroopasta turvapaikkaa hakevien ihmisten tulvaa koskien) demografisten muutosten valossa, samalla kun otetaan huomioon tietojen tarjoajille aiheutuva rasite.

Keinoja parantaa tilannetta harkitaan vuoden 2021 jälkeisten EU:n väestölaskentojen valmistelujen yhteydessä.

7.Päätelmät

EU-/ETA-maiden yhteisten ponnistelujen ansiosta asetuksen täytäntöönpanolla on lisätty korkeatasoisten Euroopan demografisten tilastojen määrää ja parannettu niiden laatua.

Asetuksen mukaisen Euroopan demografisten tilastojen tuotantojärjestelmän voidaan katsoa olevan valmis ja toiminnassa, ja se antaa eri sidosryhmille ja paikallisille, alueellisille, kansallisille ja kansainvälisille hallinnoille merkityksellistä tietoa. Väestön käyttäytyminen ja rakenne ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa, ja kun uusia tietolähteitä ja menetelmiä tulee saataville, asetuksen mukaisten tietojen tuotannon ja tilastojen tiivis valvonta ja samanaikainen kehittäminen tulevaisuuden tarpeita silmällä pitäen on merkittävä haaste myös tulevina vuosina.

(1)      Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1260/2013, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, Euroopan demografisista tilastoista (EUVL L 330, 10.12.2013, s. 39).

(2)      Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 205/2014, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2014, yhdenmukaisten edellytysten vahvistamisesta Euroopan demografisista tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1260/2013 täytäntöönpanoa varten tietojen jaottelun, toimittamisen määräaikojen ja tarkistusten osalta (EUVL L 65, 5.3.2014, s. 10).

(3)    ’Vakinainen asuinpaikka’ on paikka, jossa henkilö yleensä viettää päivittäisen lepoaikansa, lukuun ottamatta väliaikaista poissaoloa vapaa-ajan, lomien, ystävä- ja sukulaisvierailujen, työn, terveydenhoidon tai uskonnollisten pyhiinvaellusmatkojen vuoksi. Seuraavia on pidettävä kyseisen maantieteellisen alueen vakinaisina asukkaina:

(4)       http://ec.europa.eu/eurostat/web/products-manuals-and-guidelines/-/KS-32-11-955  

(5)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).

(6)      Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 862/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista sekä ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 kumoamisesta (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23).

(7)       http://ec.europa.eu/regional_policy/en/information/cohesion-report/

(8)       http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/6917833/KE-BM-15-003-EN-N.pdf/ (saatavilla ainoastaan englanniksi).

(9)       http://ec.europa.eu/eurostat/web/population-demography-migration-projections/population-projections-data (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(10)       https://ec.europa.eu/info/publications/economy-finance/2018-ageing-report-underlying-assumptions-and-projection-methodologies_en (saatavilla ainoastaan englanniksi).

(11)       http://ec.europa.eu/eurostat/web/population-demography-migration-projections (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(12)      Tämä kattaa kaiken asetuksen piiriin kuuluvan levittämisen, sillä 3 artiklan mukaisesti kerätyt tiedot levitettiin ensimmäistä kertaa vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä.

(13)      ”Population on 1 January” – verkkokoodi: tps00001 (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(14)      ”Population change – demographic balance and crude rates at national level” – verkkokoodi: demo_gind (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(15)      Eurostatin verkkosivusto ( http://ec.europa.eu/eurostat ) ja tietokanta ( http://ec.europa.eu/eurostat/data/database ) (molemmat saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(16)       http://ec.europa.eu/eurostat/web/population-demography-migration-projections (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(17)       http://ec.europa.eu/eurostat/web/population-demography-migration-projections/population-data (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(18)       http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Eurostat_regional_yearbook (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(19)      Ks. esimerkiksi Eurostatin viimeisin tiedote (Eurostat News Release) ensimmäisistä väestöestimaateista (10.7.2018). ” EU population up to nearly 513 million at 1 January 2018 ” (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(20)       http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Population (saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

(21)       http://ec.europa.eu/eurostat/documents/64157/4392716/ESS-QAF-V1-2final.pdf/bbf5970c-1adf-46c8-afc3-58ce177a0646 (saatavilla ainoastaan englanniksi).

(22)      Katso kohta 3.5.

(23)      Asetus (EU) N:o 1260/2013 ei vielä sisälly Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen yhteistyöstä tilastojen alalla.

(24)      Tiettyjen väestöryhmien osalta, joihin sovelletaan erityismenettelyä, saattaa olla epäselvyyttä siitä, sisällytetäänkö heidät jäsenvaltion ”vakinaisesti asuvaan” väestöön. Lisätietoja saat V luvusta (Population bases) osoitteessa:    
http://www.unece.org/fileadmin/DAM/stats/publications/2015/ECECES41_EN.pdf (saatavilla ainoastaan englanniksi).