Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52017PC0619

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS tuotantomaksujen sekä lisämaksun laskemiseen tarvittavan kertoimen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 sekä tuotantomaksujen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 2000/2001

COM/2017/0619 final - 2017/0269 (NLE)

Bryssel 24.10.2017

COM(2017) 619 final

2017/0269(NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

tuotantomaksujen sekä lisämaksun laskemiseen tarvittavan kertoimen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 sekä tuotantomaksujen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 2000/2001

{SWD(2017) 348 final}


PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Unionin tuomioistuin antoi 9. helmikuuta 2017 tuomionsa asiassa C-585/15, Raffinerie Tirlemontoise SA v. Belgian valtio. Tuomiossaan se julisti pätemättömiksi tuotantomaksujen ja lisämaksun kertoimen laskemisen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 12 päivänä lokakuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2267/2000 sekä sokerialan tuotantomaksumäärien vahvistamisesta markkinointivuodeksi 2000/2001 11 päivänä lokakuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1993/2001.

Komissio vahvisti kyseisten markkinointivuosien maksut alun perin sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä syyskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/1999 nojalla. Kyseisessä asetuksessa säädettiin järjestelmästä, jossa sokeriala rahoittaa itseään joustavilla tuotantomaksuilla.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/1999 mukaisesti säännelty sokerialan yhteinen markkinajärjestely perustui seuraaviin: periaate, jonka mukaan tuottajilla on kunakin markkinointivuonna täysi taloudellinen vastuu kiintiöt ylittävien yhteisön tuotantoylijäämien kaupaksi saattamisesta aiheutuvista tappioista suhteessa sisäiseen kulutukseen, ja kullekin yritykselle myönnettyjen tuotantokiintiöiden mukaisesti eriytettyjen hinta- ja myyntitakuiden järjestelmä.

Taloudellisen vastuun periaate taattiin tuottajien osuudesta muodostuvalla perustuotantomaksulla, jota sovellettiin kaikkeen A- ja B-sokerin tuotantoon ja joka rajoitettiin kahteen prosenttiin valkoisen sokerin interventiohinnasta, ja B-maksulla, jota perittiin B-sokerin tuotannosta ja joka voi olla enintään 37,5 prosenttia viimeksi mainitusta hinnasta. Koska alan itserahoitustavoitetta ei voitu saavuttaa näiden maksujen avulla, asetuksessa (EY) N:o 2038/1999 säädettiin markkinointivuosittain lisämaksusta, joka perittäisiin tuottajilta. Asetuksen (EY) N:o 2038/1999 33 artiklassa säädettiin seikoista, jotka oli otettava huomioon maksuja laskettaessa.

Tuomioistuin ei edellä mainitussa tuomiossaan kyseenalaistanut tuotantomaksujärjestelmää tai periaatetta, jonka mukaan sokerintuottajien oli kannettava täysi taloudellinen vastuu tappioista, jotka kunakin markkinointivuonna aiheutuu unionin sisäisen kulutuksen ylittävän kiintiötuotannon ylijäämien kaupaksi saattamisesta, ja sokerintuottajilta perittiin kiintiötuotannosta maksu, jonka komissio vahvisti markkinointivuosina 1999/2000 ja 2000/2001 aiheutuneiden tappioiden kattamiseksi.

Tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että komissio on laskenut väärin vuosimaksut, jotka on vahvistettu kyseiselle ajanjaksolle neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/1999 mukaisesti. Se katsoi, että komission asetuksissa (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 käyttämä maksujenvahvistamismenetelmä oli virheellinen, koska se johti katettavien kustannusten arvioimiseen liian suuriksi ja näin ollen liian suurien maksujen perimiseen sokerintuottajilta.

Tuomio jätti oikeudellisen tyhjiön markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 maksujen tarkan määrän suhteen. Kyseisille markkinointivuosille vahvistetut maksut olisi tuomion noudattamiseksi korvattava takautuvasti sovellettavilla uusilla maksuilla, jotka lasketaan tuomioistuimen validoiman menetelmän mukaisesti.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 266 artiklan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Asetusten (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 kumoamisen vuoksi asianomaiselle ajanjaksolle olisi vahvistettava uudet maksut.

Sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn kehys on muuttunut vuoden 1999 jälkeen: Neuvoston asetus (EY) N:o 2038/1999 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1260/2001, joka puolestaan kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 318/2006, joka sekin kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007. Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EU) N:o 1308/2013. Näin ollen neuvoston asetus (EY) N:o 2038/1999 ei voi enää olla oikeusperusta maksujen oikaisulle. Sen vuoksi komissiolla ei ole toimivaltaa antaa tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavaa oikaisevaa säädöstä.

SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta maksujen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet. Ehdotetun asetuksen luonne huomioon ottaen SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohta näyttäisi oleva sopiva oikeusperusta oikaistujen sokerimaksujen vahvistamiseksi asiaankuuluville markkinointivuosille.

Tuomioistuin täsmensi edellä mainitussa tuomiossaan kaikki seikat, jotka on otettava huomioon laskettaessa neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/1999 33 artiklassa tarkoitettua keskimääräistä tappiota, jota on käytettävä tuotantomaksuilla katettavan kokonaistappion arvioimiseksi. Keskimääräinen tappio on eritoten laskettava jakamalla maksettujen tosiasiallisten vientitukien kokonaismäärä kiintiösokerin viedyillä kokonaismäärillä riippumatta siitä, vietiinkö ne vientituella vai ilman. Tuomioistuimen vahvistaman uuden menetelmän soveltaminen johtaa asianomaisen ajanjakson tuotantomaksuilla katettavien keskimääräisen tappion ja kokonaistappion huomattavaan pienenemiseen.

Sen vuoksi ehdotetussa asetuksessa vahvistetaan markkinointivuosiksi 1999/2000 ja 2000/2001 sokerin tuotantomaksut, jotka on laskettu uudelleen tuomioistuimen vahvistamaa menetelmää käyttäen. Näin jäsenvaltiot voivat laskea sokerintuottajille maksettavat palautukset niistä liikamaksuista, jotka näiltä on samana ajanjaksona peritty. Jäsenvaltioiden olisi maksettava maksujen tarkistamisen vuoksi sokerintuottajille suoritettavat palautukset noudattaen sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, myös kansallisia vanhentumisaikoja. Niiden olisi varmistettava, että palautukset maksetaan talouden toimijoille, jotka ovat hakeneet palautuksia oikeutetusti ja ajoissa.

Markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 tuotantomaksujen tarkistaminen vaikuttaa myös määrään, joka sokerintuottajien oli maksettava juurikkaanviljelijöille sen erotuksen vuoksi, joka oli A- tai B-maksun enimmäismäärän ja kyseisten, asianomaisina markkinointivuosina perittyjen tuotantomaksujen välillä.

Sokerinvalmistajat maksoivat nimittäin sokerialalla vuoteen 2006 voimassa olleen sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti tuotantomaksun, mutta perivät näistä kustannuksista 60 prosenttia takaisin juurikkaanviljelijöiltä maksamalla juurikkaasta alhaisemman hinnan. Jos tuotantomaksut vahvistettiin pienemmiksi kuin A- tai B-maksun enimmäistaso (eli 2 ja 37,5 prosenttia valkoisen sokerin interventiohinnasta), asetuksen (EY) 2038/1999 36 artiklan 2 kohdan mukaan sokerintuottajien oli maksettava sokerijuurikkaan myyjille 60 prosenttia kyseisen maksun enimmäismäärän ja tosiasiallisesti perittävän perustuotantomaksun tai B-maksun välisestä erotuksesta.

Sen vuoksi tässä oikaisevassa säädöksessä vahvistetaan tarkistetut määrät, jotka sokerintuottajien olisi maksettava takaisin sokerijuurikkaan myyjille. Sokerijuurikkaan myyjille olisi palautettava ainoastaan vanhojen ja uusien määrien välinen erotus.

Sokerin tuotantomaksujen palautus muodostuu niiden sokerin tuotantomaksujen oikaisusta, jotka alun perin maksettiin EU:n omiin varoihin. Jäsenvaltioiden on vahvistettava uudet sokerin tuotantomaksuoikeudet uusien tuotantomaksujen perusteella viimeistään 30. syyskuuta 2018.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Komissio on esittänyt jäsenvaltioille työasiakirjan, joka liittyy oikaistujen sokerimaksujen määrittämiseen ja 9. helmikuuta 2017 annetun tuomioistuimen tuomion noudattamiseen. Tämä työasiakirja esiteltiin ja siitä keskusteltiin maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomiteassa 28. syyskuuta 2017.

Joukko jäsenvaltioita pyysi komissiota valmistelemaan maksujen oikaisemiseksi säädöksen, johon olisi sisällyttävä unionin talousarviosta suoritettavat korot, jotka liittyvät palautuksiin, jotka asianomaiset jäsenvaltiot ovat maksaneet tai maksavat asianomaisina vuosina liikaa maksuja maksaneille sokerintuottajille. Jotkin valtuuskunnat ehdottivat myös, että korko olisi laskettava yhdenmukaisena kantana Euroopan tasolla.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 sokerin tuotantomaksujen oikaisusta aiheutuu EU:n talousarvion omiin varoihin 116 318 466 euron negatiivinen korjaus. Jäsenvaltiot saattavat edellä mainitun määrän lisäksi vaatia komissiolta korvausta niihin korkoihin, jotka ne tosiasiallisesti maksavat kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomaisina vuosina liikaa perittyjä maksuja palauttaessaan. Jäsenvaltiot maksattavat korkomenot EU:n talousarviosta erikseen esittämällä vastaavat maksutositteet.

 5.    LISÄTIEDOT

Komissio antaa tämän neuvoston asetusta koskevan ehdotuksen ohella samaan aikaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan eräiden sellaisten seikkojen täsmentämiseksi, jotka liittyvät pääoman palautukseen ja maksettavaan korkoon, sokerijuurikkaan myyjille suoritettavaan palautukseen, kirjanpitoon ja palautusprosessin seurantaan.

2017/0269 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

tuotantomaksujen sekä lisämaksun laskemiseen tarvittavan kertoimen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 sekä tuotantomaksujen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 2000/2001

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/1999 1 33 artiklan 8 kohdassa ja 34 artiklan 5 kohdassa komissio valtuutettiin vahvistamaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskivat sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa toimivilta kiintiön haltijoilta perittäviä perustuotantomaksuja ja lisämaksun laskemiseen tarvittavaa kerrointa.

(2)Komission asetuksissa (EY) N:o 2267/2000 2 ja (EY) N:o 1993/2001 3 vahvistettiin tuotantomaksut ja lisämaksun laskemiseen tarvittava kerroin sokerialalla.

(3)Sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen yhteydessä asetus (EY) N:o 2038/1999 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1260/2001 4 . Asetus (EY) N:o 1260/2001 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 318/2006 5 . Asetuksella (EY) N:o 318/2006, joka sittemmin kumottiin ja sisällytettiin neuvoston asetukseen (EY) N:o 1234/2007 6 , korvattiin järjestelmä, jossa sokeriala rahoitti tuotantokiintiöjärjestelmän joustavilla tuotantomaksuilla, uudella tuotantomaksujärjestelmällä, jonka tarkoituksena on rahoittaa sokerialalla sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvat menot. Väliaikaista tuotantomaksua sovellettiin 30 päivään syyskuuta 2017 saakka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 1308/2013 7 nojalla. Kyseisellä asetuksella kumottiin ja korvattiin asetus (EY) N:o 1234/2007.

(4)Unionin tuomioistuin julisti 9 päivänä helmikuuta 2017 8 antamallaan tuomiolla asetukset (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 pätemättömiksi. Tuomiossaan tuomioistuin totesi, että asetuksen (EY) N:o 2038/1999 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että keskimääräisen tappion laskemiseksi on tarpeen jakaa kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientitukiin liittyvien todellisten kustannusten kokonaismäärä kyseisten tuotteiden vietyjen määrien kokonaismäärällä riippumatta siitä, onko kyseisille määrille tosiasiallisesti maksettu vientitukea vai ei.

(5)Tuomioistuin totesi myös, että asetuksen (EY) N:o 2038/1999 33 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tuotantomaksujen kokonaismäärän laskemiseksi on otettava huomioon keskimääräinen tappio, joka lasketaan jakamalla kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientitukiin liittyvien todellisten kustannusten kokonaismäärä kyseisten tuotteiden vietyjen määrien kokonaismäärällä riippumatta siitä, onko kyseisille määrille tosiasiallisesti maksettu vientitukea vai ei.

(6)Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa tuotantomaksut ja lisämaksut aiheelliselle tasolle, jotta tuomioistuimen tuomiota voidaan noudattaa.

(7)Keskimääräinen tappio on eritoten laskettava jakamalla maksettujen tosiasiallisten vientitukien kokonaismäärä niiden tuotteiden viedyillä kokonaismäärillä, joille vientitukea voitiin maksaa, riippumatta siitä, vietiinkö tuotteet vientituella vai ilman. Tuomioistuimen täsmentämän menetelmän soveltaminen johtaa asianomaisen ajanjakson tuotantomaksuilla katettavien keskimääräisen tappion ja kokonaistappion huomattavaan pienenemiseen.

(8)Markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 tuotantomaksujen tarkistaminen vaikuttaa määrään, joka sokerintuottajien oli maksettava juurikkaanviljelijöille sen erotuksen vuoksi, joka oli A- tai B-maksun enimmäismäärän ja kyseisten, asianomaisina markkinointivuosina perittyjen tuotantomaksujen välillä.

(9)Sokerinvalmistajat maksoivat nimittäin sokerialalla vuoteen 2006 voimassa olleen sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjen mukaisesti tuotantomaksun, mutta perivät näistä kustannuksista 60 prosenttia takaisin juurikkaanviljelijöiltä maksamalla juurikkaasta alhaisemman hinnan. Jos tuotantomaksut vahvistettiin pienemmiksi kuin A- tai B-maksun enimmäistaso (eli 2 ja 37,5 prosenttia valkoisen sokerin interventiohinnasta), asetuksen (EY) 2038/1999 36 artiklan 2 kohdan mukaan sokerintuottajien oli maksettava sokerijuurikkaan myyjille 60 prosenttia kyseisen maksun enimmäismäärän ja tosiasiallisesti perittävän perustuotantomaksun tai B-maksun välisestä erotuksesta.

(10)Sen vuoksi olisi vahvistettava tarkistetut määrät, jotka sokerintuottajien olisi maksettava takaisin sokerijuurikkaan myyjille. Sokerijuurikkaan myyjille olisi palautettava ainoastaan vanhojen ja uusien määrien välinen erotus.

(11)Markkinointivuoden 1999/2000 osalta kokonaistappio, jota maksut eivät kata ja joka on laskettu uudelleen tuomioistuimen täsmentämän menetelmän mukaisesti, on 66 941 664 euroa. Sen vuoksi olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 2038/1999 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kerroin, jota sovelletaan kyseiseen markkinointivuoteen takautuvasti.

(12)Markkinointivuoden 2000/2001 osalta kokonaistappio, jota maksut eivät kata ja joka on laskettu tuomioistuimen täsmentämän menetelmän mukaisesti, on 49 376 802 euroa.

(13)Oikeusvarmuuden vuoksi ja jotta eri jäsenvaltioiden asianomaisia talouden toimijoita kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, on tarpeen asettaa päivämäärä, jona tässä asetuksessa vahvistetut maksut olisi viimeistään todettava neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 9 2 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(14)Talouden toimijoilta perittiin ylimääräisiä maksuja markkinointivuosilta 1999/2000 ja 2000/2001. Jäsenvaltioiden olisi maksettava palautukset, jotka suoritetaan maksujen tarkistamisen vuoksi talouden toimijoille, noudattaen sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, myös kansallisia vanhentumisaikoja. Niiden olisi varmistettava, että palautukset maksetaan talouden toimijoille, jotka ovat hakeneet palautuksia oikeutetusti ja ajoissa.

(15)Tässä asetuksessa vahvistettua tuotantomaksujen laskentaa ja lisämaksuja olisi sovellettava asetusten (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 voimaantulosta alkaen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.Sokerialan tuotantomaksut markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 osalta vahvistetaan liitteessä olevassa 1 kohdassa.

2.Markkinointivuoden 1999/2000 lisämaksun laskemiseen tarvittava kerroin vahvistetaan liitteessä olevassa 2 kohdassa.

3.Määrä, joka sokerinvalmistajien on maksettava markkinointivuodelta 2000/2001 sokerijuurikkaan myyjille A- ja B-maksujen vuoksi, vahvistetaan liitteessä olevassa 3 kohdassa.

2 artikla

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 2 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettu toteamisen päivämäärä on viimeistään 30 päivä syyskuuta 2018.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 1 artiklaa sovelletaan kuitenkin

13 päivästä lokakuuta 2000 markkinointivuoden 1999/2000 osalta,

12 päivästä lokakuuta 2001 markkinointivuoden 2000/2001 osalta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

   Neuvoston puolesta

   Puheenjohtaja

RAHOITUSSELVITYS

RAHOITUSSELVITYS

FS/17/4938476

6.2.2017.1

PVM: 6.9.2017

1.

BUDJETTIKOHTA:

Ks. jäljempänä talousarvioennusteet.

Luku 1 1 – Momentti 1 1 0 (Markkinointivuoteen 2005/2006 ja sitä edeltäviin markkinointivuosiin liittyvät tuotantomaksut):

05 07 02 (Riitojen ratkaisu)

MÄÄRÄRAHAT:

B2017;

TAE 2018

p.m.;

p.m.

29 miljoonaa euroa

22,3 miljoonaa euroa

2.

NIMI:

NEUVOSTON ASETUS tuotantomaksujen sekä lisämaksun laskemiseen tarvittavan kertoimen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 sekä tuotantomaksujen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 2000/2001.    

3.

OIKEUSPERUSTA:

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohta.

4.

TAVOITTEET:

Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa takautuvasti markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 sokerin tuotantomaksut, jotka lasketaan uudelleen tuomioistuimen täsmentämällä menetelmällä.

5.

VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON

12 KK:n AJANJAKSO

(miljoonaa euroa)

VARAIN-HOITOVUOSI

2018

(miljoonaa euroa)

VARAIN-HOITOVUOSI

2019

(miljoonaa euroa)

5,0

MENOT

   EU:N TALOUSARVIOSTA (TUET/INTERVENTIOT)

   KANSALLISISTA TALOUSARVIOISTA

   MUISTA LÄHTEISTÄ

102,2

102,2

ei sovelleta

5.1

TULOT

   EY:N OMAT VARAT (MAKSUT/TULLIT) – Ks. Huomautuksia

   KANSALLISELLA TASOLLA

-93,1

-93,1

ei sovelleta

5.2

LASKUTAPA:

Ks. huomautukset

6.0

MAHDOLLISUUS RAHOITUKSEEN TOTEUTETTAVANA OLEVAN TALOUSARVION KYSEISEEN LUKUUN OTETUISTA MÄÄRÄRAHOISTA

ei sovelleta

6.1

MAHDOLLISUUS RAHOITUKSEEN TOTEUTETTAVANA OLEVAN TALOUSARVION LUKUJEN VÄLISILLÄ SIIRROILLA

 

Ei

6.2

LISÄTALOUSARVION TARVE

Ei

6.3

MYÖHEMPIIN TALOUSARVIOIHIN OTETTAVAT MÄÄRÄRAHAT

Ks. huomau-tukset

HUOMAUTUKSIA:

Unionin tuomioistuin antoi 9. helmikuuta 2017 tuomionsa asiassa C-585/15, Raffinerie Tirlemontoise SA v. Belgian valtio. Tuomiossaan se julisti pätemättömiksi tuotantomaksujen ja lisämaksun kertoimen laskemisen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 12 päivänä lokakuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2267/2000 sekä sokerialan tuotantomaksumäärien vahvistamisesta markkinointivuodeksi 2000/2001 11 päivänä lokakuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1993/2001.

Tuomio noudatti niitä perusteluja, joita tuomioistuin oli soveltanut 27. syyskuuta 2012 antamassaan tuomiossa (Jülich II -tuomio) 10 . Kyseisessä tuomiossa selkeytettiin menetelmää, jota olisi pitänyt käyttää sokerimaksujen laskemiseksi. Tämän seurauksena tuottajilla on oikeus saada palautuksena liialliset summat, jotka on maksettu aiheettomasti asianomaisten markkinointivuosien osalta maksettuina perusteettomina tuotantomaksuina. Tällaiset liikamaksut ovat kerryttäneet unionin budjettia, lukuun ottamatta jäsenvaltioiden omiin kansallisiin talousarvioihinsa Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen 2014/335 (EU, EURATOM) 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittamia keruumaksuja.

Oikaisusäädöksellä vahvistetaan takautuvasti markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 sokerin tuotantomaksut, jotka on laskettu uudelleen tuomioistuimen edellä mainitussa Jülich II -tuomiossa vahvistamalla menetelmällä. Tuomion mukaisesti ja perusteettoman edun periaatetta noudattaen niiden toimijoille maksettavien palautusten, joilla hyvitetään vanhojen ja uudelleenlaskettujen maksujen välinen erotus, on sisällettävä hyvityskorot kansallisia sääntöjä noudattaen.

Jäsenvaltioille takaisin maksettava kokonaismäärä on seuraavan suuruinen:

Omat varat – pääoma

66,9 miljoonaa euroa markkinointivuodelta 1999/2000 ja 49,4 miljoonaa euroa markkinointivuodelta 2000/2001; yhteensä 116,3 miljoonaa euroa * 80 % = 93,1 miljoonaa euroa maksuja keruumaksujen jälkeen.

Hyvityskorko

Omiin varoihin liittyvät määrät eivät sisällä haettuja hyvityskorkoja. Koska korot määritellään kansallisessa lainsäädännössä, niitä ei voida tällä hetkellä vahvistaa lopullisesti. Kansallisia korkoja koskevien, Jülich-tuomiosta saatujen tietojen perusteella ja olettaen, että keskimääräiset korkokulut ovat 5 prosenttia vuodessa, markkinointivuodelta 1999/2000 perittävää pääomaa korotettaisiin 90 prosentin korolla (18*5 %) ja markkinointivuodelta 2000/2001 perittävää pääomaa korotettaisiin 85 prosentilla (17*5 %).

Näin ollen arvioidut korkokulut olisivat yhteensä (66,9*90 %) + (49,4*85 %) = 102,2 miljoonaa euroa.

Hyvityskoron määrä maksetaan budjettikohdasta 05 07 02 – Riitojen ratkaisu. Maksujen odotetaan tapahtuvan varainhoitovuonna 2018.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 2038/1999, annettu 13 päivänä syyskuuta 1999, sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 252, 25.9.1999, s. 1).
(2) Komission asetus (EY) N:o 2267/2000, annettu 12 päivänä lokakuuta 2000, tuotantomaksujen ja lisämaksun kertoimen laskemisen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 (EUVL L 259, 13.10.2000, s. 29).
(3) Komission asetus (EY) N:o 1993/2001, annettu 11 päivänä lokakuuta 2001, sokerialan tuotantomaksumäärien vahvistamisesta markkinointivuodeksi 2000/2001 (EUVL L 271, 12.10.2001, s. 15).
(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 1260/2001, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2001, sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1).
(5) Neuvoston asetus (EY) N:o 318/2006, annettu 20 päivänä helmikuuta 2006, sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä (EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1).
(6) Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).
(8) Asia C-585/15, Raffinerie Tirlemontoise, ECLI:EU:C:2017:105.
(9) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014, perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (EUVL L 168, 7.6.2014, s. 39).
(10) Yhdistetyt asiat C-113/10, C- 147/10 ja C- 234/10, Zuckerfabrik Jülich ja muut, ECLI:EU:C:2012:591.
Top

Bryssel 24.10.2017

COM(2017) 619 final

LIITE

asiakirjaan

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

tuotantomaksujen sekä lisämaksun laskemiseen tarvittavan kertoimen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 1999/2000 sekä tuotantomaksujen vahvistamisesta sokerialalla markkinointivuodeksi 2000/2001

{SWD(2017) 348 final}


1)

1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sokerialan tuotantomaksut

2)

1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lisämaksun laskemiseen tarvittavat kertoimet markkinointivuodeksi 1999/2000 0,10034

3)

1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määrä, joka sokerintuottajien on maksettava juurikkaanviljelijöille B-maksun enimmäismäärän ja tosiasiallisesti perityn määrän välisen erotuksen osalta

(1)  Hinta B-maksun osalta vakiolaatuisten juurikkaiden tonnia kohden (euroa).

Top