EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 10.11.2016

SWD(2016) 352 final

YKSIKÖIDEN YHTEINEN VALMISTELUASIAKIRJA

Tiivistelmä kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevan kuulemisen tuloksista

Oheisasiakirja

YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos valtamerten vastuulliseen hoitoon

{JOIN(2016) 49 final}

Johdanto

Kehotus valtamerten hallinnointia koskevaan toimintaan on otettu kansainvälisesti hyvin vastaan, muun muassa kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelmassa. Kansainvälinen valtamerten hallinnointi kytkeytyy kolmeen EU-politiikan alaan eli kestävään kehitykseen, kasvuun ja työpaikkoihin sekä EU:n rooliin globaalina toimijana. Euroopalle meritalouden ja kansainvälisen kilpailukyvyn merkitys on tässä yhteydessä yhtä olennaista kuin maailman valtamerten yhä huolestuttavammaksi käyvä tila ja vaikutukset, joita ihmisen toiminnasta meriin kohdistuu. Kummassakin tapauksessa valtamerten hyvä hoito edellyttää maailmanlaajuista toimintaa sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden tiiviimpää yhteistyötä.

Karmenu Vella, ympäristö-, meri- ja kalastusasioista vastaava komission jäsen, on asettanut asian etusijalle noudattaen näin puheenjohtaja Junckerilta saamaansa tehtävää (ryhtyä muotoilemaan kansainvälistä valtamerten hallinnointikehystä YK:ssa, muilla monenvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisesti keskeisten kansainvälisten kumppanien kanssa).

Jäljempänä kuvattu kuulemisprosessi järjestettiin tarkoituksena laatia kansainvälistä valtamerten hallinnointikehystä varten aloite, jossa ehdotetaan ensimmäisiä toimenpiteitä edellä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi. Se koostui varsinaisesta kuulemisesta sekä asiaa koskevien näkemysten vaihtamiseksi sidosryhmien kanssa järjestetystä ”kuuntelukierroksesta”, johon komissaari Vella otti henkilökohtaisesti osaa.

1.JULKINEN KUULEMINEN

Komissio käynnisti kansainvälistä valtamerten hallinnointikehystä koskevan julkisen kuulemisen 4. kesäkuuta 2015. Se kohdistettiin kaikille julkisille ja yksityisille sidosryhmille sekä kansainvälisille hallitusten välisille ja muille organisaatioille, ja sillä pyrittiin kokoamaan yhteen näkemyksiä siitä, kuinka EU voisi osaltaan edistää kansainvälistä valtamerten ja merten hallinnointia. Kuulemiskierros päättyi 15. lokakuuta 2015. Kuulemisraportti on liitteenä.

Sidosryhmäkuulemisten tavoitteena oli saada kaikilta sidosryhmiltä näkemykset nykyisen valtamerten hallinnointikehyksen toimivuudesta, mahdollisista puutteista ja tavoista kummankin seikan parantamiseksi sekä kansainvälisellä että alueellisella tasolla.

Kuulemiseen saatiin yhteensä 154 vastausta. Vastaajina olivat hallitukset, julkiset elimet, liike-elämän edustajat, yhteisöt, kansalaisjärjestöt, tiedeyhteisön edustajat sekä kansalaiset.

Lisäksi komissaari Vella toteutti ”kuuntelukierroksen” kootakseen yhteen sidosryhmien ja kansainvälisten kumppanien näkemykset korkeimmalla poliittisella tasolla ja keskustellakseen etenemisvaihtoehdoista.

2.VASTAAJAPROFIILI

Kuten seuraavasta kuviosta ilmenee, suurimpana vastaajaryhmänä olivat viranomaiset (26 %), ja niiden jälkeen tulivat kansalaiset (19 %), kansalaisjärjestöt (17 %) ja yritykset (17 %).

Kuvio 1:    Vastaukset sidosryhmälajeittain (%)

Vastaukset saatiin 13 jäsenvaltion, Islannin, Norjan, Yhdysvaltain, Korean ja kansainvälisten organisaatioiden, mukaan luettuina UN DOALOS, UNESCO ja UNEP, edustajilta. Niistä noin 15 prosenttia tuli sidosryhmiltä, joita voitiin pitää kansainvälisinä, tai EU:n ulkopuolisista maista.

3.KUUNTELUKIERROS

Komissaari Vella osallistui 27 tapahtumaan keskustellakseen kumppanien ja sidosryhmien kanssa kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista 1 . Merialan sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa järjestettiin joukko säännöllisiä yksikkötason kokouksia, joissa pyrittiin selvittämään perusteellisemmin näiden kuulemisvastauksissaan esille ottamia aiheita.

Kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevia keskusteluja järjestettiin erityisesti kuulemisprosessin käynnistämisen 2 yhteydessä sekä vuoden 2016 Euroopan meripäivän 3 yhteydessä.

4.TIIVISTELMÄ VASTAUKSISTA JA KOMMENTEISTA

4.1.    Valtamerten hallinnointikehys

Lähes kaikki vastaajat katsovat, että valtamerten nykyinen hallinnointikehys ei ole riittävän tehokas, jotta sillä voitaisiin varmistaa valtamerten kestävä hoito. Niiden mukaan tähän ei ole syynä kehys itsessään vaan sen tehoton täytäntöönpano ja riittämätön koordinointi.

Kuvio 2:    Vastaukset yleistä ongelman määrittelyä koskevaan kysymykseen – nykyisen kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen tehottomuus

Tarve parantaa täytäntöönpanoa ja koordinointia

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että järjestelmä on hajanainen eikä olemassa olevia välineitä ole pantu täytäntöön tai niiden soveltamista ei valvota yhtenäisesti. Tehokkaampi täytäntöönpano ja koordinointi ovat edellytys sille, että valtamerten hallinnointia voidaan parantaa.

Kuvio 3:    Vastaukset kuulemisprosessissa laadittua yksittäisten ongelmien luetteloa koskevaan kysymykseen:
1)    puutteet nykyisessä kansainvälisessä valtamerten hallinnointikehyksessä;
2)    tehoton täytäntöönpano ja riittämätön koordinointi; sekä
3)    puute valtameritietämyksestä.

Kuvio 4:    Yksittäisten ongelmien asettaminen tärkeysjärjestykseen (%)    
(koskee ainoastaan vastaajia, jotka ilmoittivat tärkeysjärjestyksen)

Monet vastaajista mainitsivat välineitä, jotka on allekirjoitettu mutta joita joko ei ole ratifioitu tai ei ole pantu tosiasiallisesti täytäntöön. Merialalla olemassa olevien sopimusten hyvän soveltamisen edistäminen, seuraamusmekanismit ja valmiuksien kehittäminen mainitaan useimmin toiminnan muotoina, joita täytäntöönpanon puutteiden korjaamiseksi tarvitaan.

Monet mainitsevat valtamerten hallinnointikehyksen hajanaisuuden, joka johtuu esimerkiksi eri alojen siiloutumisesta. Merialueista käytävän kilpailun lisääntyminen tarkoittaa, että nykyinen toimintamalli on riittämätön ja tarvitaan enemmän yhteistyötä, myös meriluonnon suojelun osalta.

Kaikki vastaajat toivovat parempaa koordinointia sekä maailmanlaajuisella että alueellisella tasolla. Parannuksia tarvitaan sekä ”horisontaalisesti” (esim. YK:n virastojen ja ohjelmien välillä ja alueellisten organisaatioiden välillä) että ”vertikaalisesti” (esim. globaalin, alueellisen ja kansallisen tason välillä).

Vähemmistö vastaajista haluaa, että perustetaan erityinen koordinointielin. Useimmat katsovat, että parempaan koordinointiin olisi päästävä käyttämällä paremmin olemassa olevia rakenteita. Koordinoivan elimen olisi joka tapauksessa varmistettava nykyistä tiiviimpi yhteistyö valtameriasioiden parissa toimivien organisaatioiden välillä mahdollisia ristiriitoja ja päällekkäisyyksiä vähentäen.

Useat vastaajat toivovat lisää läpinäkyvyyttä päätöksentekoon ja sidosryhmien osallistumista uuteen hallinnointirakenteeseen nykyistä suuremmalla panoksella. Nämä seikat ovat keskeisen tärkeitä myös järjestelmän toimivuuden kannalta.

Oikeudellisten puutteiden korjaaminen

Monet toivat esille puutteita kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisiin alueisiin sovellettavassa oikeudellisessa kehyksessä ja uusiin toimintoihin sovellettavassa sääntelykehyksessä.

Luonnon monimuotoisuus kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla alueilla

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että tarvitaan YK:n merioikeusyleissopimuksen alainen kansainvälinen oikeudellinen väline, joka koskee meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla. Muutamat vastaajat mainitsevat mahdollisuuden luoda kansainvälinen mekanismi, jonka avulla voitaisiin perustaa suojeltuja merialueita aavalle merelle, vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt aavalla merellä suoritettavia ympäristövaikutusten arviointeja varten ja vahvistaa merten geenivarojen oikeudellinen asema.

Tällaisen välineen muotoilu tulevaisuudessa nähdään myös hyväksi tilaisuudeksi lujittaa koordinointia ja yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden sekä eri alojen välillä.

Kehittyvät toiminnot

Useat vastaajat ottavat esille oikeudellisia puutteita, jotka liittyvät kehittyviin toimintoihin kuten uusiutuvan energian tuotantoon aavalla merellä, syvänmeren hiilivetyjen hyödyntämiseen ja merenpohjan kaivostoimintaan. Ne kytkeytyvät tarpeeseen varmistaa, että kyseisiä toimintoja säännellään ja johdetaan asianmukaisesti muun muassa parhaita käytäntöjä edistämällä. Selkeiden sääntöjen määrittely parantaa myös oikeusvarmuutta yritysten osalta sekä suojaa uusia investointeja.

Periaatteet ja uudet järjestelyt, joilla tulevaa toimintaa olisi ohjattava

Vastaajat toivovat, että tulevaa toimintaa ohjaavat ekosysteemiin perustuva lähestymistapa, ennalta varautumisen periaate ja aiheuttamisperiaate sekä laajassa mielessä monialainen lähestymistapa. Ne korostavat myös ympäristövaikutusten arviointien tärkeyttä.

Monet mainitsevat kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 14 (säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä), jonka toteuttaminen on valtamerten hallinnoinnin parantamiseksi olennaisen tärkeää.

Alueellinen valtamerten hallinnointikehys

Monet vastaajat katsovat, ettei kansainvälistä valtamerten hallinnointia voida rajata globaaliin kehykseen. Ne pahoittelevat sitä, ettei kuulemisasiakirja koske alueellista kehystä.

Ne suosittelevat parantamaan yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden välillä. Monet painottavat alueellisen lähestymistavan merkitystä valtioille, jotka jakavat merialueen.

Kaikki pitävät tärkeinä alueellisia meriyleissopimuksia ja alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä. Niillä kummallakin on keskeinen merkitys meriympäristön suojelun ja kalakantojen kestävän hoidon kannalta, ne pyrkivät selvittämään merten pilaantumisen ja liikahyödyntämisen kaltaisia haasteita ja ne on nostettava tehtäviensä tasalle, muun muassa toimintaa tehostamalla.

Alueelliset meriyleissopimukset

Monien vastaajien havaitsemiin meriyleissopimusten puutteisiin kuuluvat maantieteellinen hajanaisuus, täytäntöönpanon laiminlyönti, heikot valmiudet ja yksiköiden välisen koordinoinnin puuttuminen. Muutamat korostavat lisäksi yleissopimusten rajoitettua toiminta-aluetta, esimerkiksi kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla.

Parempi koordinointi auttaisi rakenteita käsittelemään merten pilaantumisen kaltaisia kysymyksiä tehokkaammin, ja tämä koskee yhtä hyvin alueellisten meriyleissopimusten välistä yhteistyötä kuin alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjäkin. Hyvinä esimerkkeinä vastaajat mainitsevat yhteisymmärryspöytäkirjat, jotka on tehty OSPAR:n ja NEAFC:n välillä sekä UNEP/MAP/Barcelonan yleissopimuksen ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) välillä.

Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt

Useimmat vastaajat pitävät alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen roolia ja toimintaa myönteisenä. Muutamat kuitenkin tuovat esille liikakalastuksen ja LIS-kalastuksen jatkumisen ja ehdottavat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimintavalmiuksien parantamista kehitysmaissa.

Useat vastaajat uskovat, että LIS-kalastuksen ongelmaa olisi käsiteltävä laaja-alaisemmin, jotta se voitaisiin selvittää koko ketjun osalta pyynnistä markkinoille. Tämä edellyttää kaikkien sidosryhmien sitoutumista ja tiivistä yhteistyötä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, IMO:n ja FAO:n välillä, olemassa olevien välineiden, kuten FAO:n maailmanlaajuisen kalastusalusrekisterin ja alusten seurantajärjestelmän, ratifiointia ja soveltamista sekä satelliittiseurannan kaltaisten uusien tekniikoiden käyttöä.

4.2.Valtameritietämys

Tiedon puutteet

Lähes kaikki vastaajat vahvistavat, että puutteellinen tietämys valtameristä heikentää kansainvälistä valtamerten hallinnointikehystä erityisesti merialan toimintoja koskevan vaikutustenarvioinnin osalta.

Merkittäviä ongelmia näyttää olevan tiedonkeruun koordinoinnissa, tietojen jakamisessa sidosryhmien välillä ja tutkimusrahoituksen turvaamisessa. EU:n roolia viimeksi mainitussa korostetaan.

Alat, joilla tarvitaan parempaa tietämystä

Taloudellinen toiminta

Kaikki taloudellisen toiminnan alat hyötyisivät merialan tietojen paremmasta saatavuudesta. Muutamat katsovat, että siitä hyötyisivät ensi sijassa uudet kehittyvät alat. Muut ajattelevat, että myös perinteiset alat löytäisivät tätä kautta ratkaisuja sille, kuinka käsitellä valtamerten lämpenemisen ja kasvihuonekaasujen vähentämisen kaltaisia haasteita, sekä mahdollisuuksia kestävien teknologioiden kehittämiseen.

Parempi tietämys on ratkaisevan tärkeää valtamerten luonnonvarojen kestävälle hoidolle, johon sisältyy myös kalakantojen ja tiettyjen kalastusmenetelmien parempi arviointi. Laajemmin tarkasteltuna parempi ymmärrys meriympäristöstä auttaisi toimijoita toimimaan nykyistä enemmän tietoon perustuvalla tavalla ja viranomaisia suunnittelemaan merellä toteutettavia toimintoja.

Meriympäristö

Muutamat osanottajat painottavat tarvittavan parempaa tietämystä, jotta ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa sovellettaisiin suunnitteluun nykyistä tehokkaammin ja ymmärrettäisiin paremmin valtamerten merkitys ilmastolle maailmanlaajuisesti sekä valtameriin kohdistuvat ilmastonmuutoksen seuraukset.

Koordinoinnin ja tietojen jakamisen parantaminen

Lähes kaikki vastaajat mainitsevat merentutkimuksen koordinoinnin ja tietojen jaon. Useimmat näkevät, että tässä on kyse enemmänkin olemassa olevien tietojen tehokkaasta käytöstä ja tietojen saatavuudesta kuin laajemmista tietokannoista, joiden perustaminen on kallista ja vie paljon aikaa.

Nykyistä järjestelmää pidetään hajanaisena, minkä vuoksi tiedoissa saattaa olla päällekkäisyyksiä tai ne voivat jäädä käyttämättä. Vastaajat pitävät hyvänä esimerkkinä EU:n EMODnetiä ja kannattavat maailmanlaajuisen EMODnetin perustamista. Siihen sovellettaisiin yhteisiä vaatimuksia, ja siihen osallistuisivat kaikki tiedontuottajat, myös yksityinen sektori.

Muita tapoja parantaa tietojen jakamista ja yhteistyötä ovat vastaajien ehdotusten mukaan:

hallitusten välisen merentutkimustoimikunnan lujittaminen;

”tiedon siltojen” rakentaminen alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden välille (esim. ICES:n, OSPAR:n ja HELCOM:n välinen yhteistyö);

kansainväliset tutkimusyhteenliittymät (esim. Galway Statement);

synergioiden kehittäminen tutkimusohjelmien välille; sekä

tutkijoiden ja poliittisten päätöksentekijöiden välinen vuoropuhelu.

4.3.EU:n rooli valtamerten hallinnoinnin suunnittelussa

Monet vastaajat uskovat, että EU:lla on merkittävä rooli kansainvälistä valtamerten hallinnointia parannettaessa, koska

se on aktiivinen toimija alan foorumeilla ja neuvotteluissa maailmanlaajuisella ja alueellisella tasolla;

se on globaali toimija merialalla; sekä

sillä on asiantuntemusta osallistua kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen parantamiseen.

Johtajuus

Monet vastaajat pitävät EU:ta merkittävänä toimijana kaikissa kansainvälisissä ja alueellisissa merialan organisaatioissa. Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sillä on kyky ja legitimiteetti toimia merkittävässä roolissa edistettäessä olemassa olevien sopimusten ratifiointia ja tosiasiallista täytäntöönpanoa ja parannettaessa kansainvälisten ja alueellisten järjestelyjen koordinointia. Enemmistö vastaajista katsoo, että EU:n on oltava aktiivinen toimija monimuotoisuusneuvotteluissa sekä pyrkimyksissä kohti kestävän kehityksen tavoitetta 14 ja muita kestävän kehityksen tavoitteita.

Muutamat katsovat, että EU:n olisi oltava edelläkävijä tasavertaisten toimintaedellytysten luomisessa merialan sidosryhmille ja innovoinnin ja yritysten välisen kilpailun tukemisessa. Sen olisi käytettävä hyödyksi taloudellista painoarvoaan ja osallistuttava aktiivisesti sääntöjen kehittämiseen uusia kehittyviä toimintoja varten.

Muutamat myös näkevät, että EU:lla on hyvät edellytykset toimia (edelleen) johdossa torjuttaessa LIS-kalastusta ja edistettäessä ihmisarvoisia työoloja merialoilla. Sen olisi jatkettava toimintaansa etenkin nykyisten sääntöjen noudattamisen valvonnan tehostamisen osalta.

Asiantuntemus

Suurin osa vastaajista näkee EU:n lisäarvon olevan sen eri alojen asiantuntemuksessa. Ne korostavat, että EU on kehittänyt välineitä merialan toimintojen parempaa johtamista, kestävän kasvun edistämistä sekä meriympäristön suojelemista varten. Ne mainitsevat erityisesti EU:n meripolitiikan, meristrategiapuitedirektiivin, merten aluesuunnittelua koskevan direktiivin ja uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan.

Yhteistyö EU:n ulkopuolisten kumppanien kanssa

Useat vastaajat myöntävät, että kehitysmailla ei ehkä ole kykyä taata olemassa olevien sopimusten asianmukainen soveltaminen ja merialan toimintojensa kestävä kehitys. Ne toivovat, että EU toimii tiiviissä yhteistyössä kehitysmaiden kanssa ja antaa niille asiantuntemusta, jotta ne pystyisivät tarttumaan valtamerten tarjoamiin mahdollisuuksiin täysimääräisesti ja osallistumaan kansainvälisiin ja alueellisiin foorumeihin.

Muutamat vastaajat mainitsevat tarpeen tehdä valtameriin ja meriin liittyvien toimintojen osalta yhteistyötä naapurimaiden kanssa. Ne katsovat, että tässä yhteydessä voisi olla hyödyllistä käyttää EU:n naapuruuspolitiikkaa.

5.PÄÄTELMÄT

Kuulemisprosessi ja siihen sisältyvä kuuntelukierros vahvistivat pitkälti arvion, jonka mukaan kansainväliseen valtamerten hallinnointiin liittyvän toiminnan on oltava määrätietoisempaa ja johdonmukaisempaa. Komissio on sisällyttänyt havainnot valtamerten hallinnointia koskevaan aloitteeseensa.

Vastaukset vahvistavat sen, että kansainvälisessä valtamerten hallinnointikehyksessä on puutteita, jotka on korjattava esimerkiksi tehostamalla täytäntöönpanoa, tukemalla enemmän kehitysmaita, paikkaamalla oikeudelliset puutteet ja parantamalla koordinointia.

Ne korostavat myös, että tarvitaan jatkuvasti lisää ja parempaa tutkimusta. Valtamerten hallinnointia käsittelevässä tiedonannossa kyseiset näkemykset otetaan huomioon sekä valtamerten hallinnoinnin nykytilaa koskevassa analyysissä että ehdotetuissa toimissa.

Tästä syystä komissio esittää sidosryhmien esille ottamien kysymysten käsittelemiseksi 14:ää toimea kolmella ensisijaisella aihealueella seuraavasti:

Toivetta kansainvälisen ja alueellisen valtamerten hallinnointikehyksen paremmasta täytäntöönpanosta ja koordinoinnista käsitellään yhteisen tiedonannon toimissa 1, 2 ja 3. Toimella 1 pyritään lisäksi paikkaamaan oikeudellisia puutteita.

Kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä käsitellään useimmissa toimissa, erityisesti toimissa 3, 4, 13 ja 14.

Toimilla 6–11 pyritään vähentämään valtameriin kohdistuvaa painetta, jonka useat sidosryhmät ottivat esille.

Toimilla 12, 13 ja 14 on tarkoitus lujittaa kansainvälistä merentutkimusta ja parantaa asianomaisia tietoja.

Yhteisessä tiedonannossa esitetyt toimet ovat erottamaton osa Agenda 2030 -ohjelmaan ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteeseen 14 ja muihin kestävän keityksen tavoitteisiin liittyvää EU:n toimintaa vastaajien kyseisten sovittujen sitoumusten perusteella esittämän toimintakehotuksen mukaisesti.

ABNJ: Kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevat alueet

BBNJ: Luonnon monimuotoisuus kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla alueilla

CBD: Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus

UN DOALOS: UN Division for Ocean Affairs and the Law of the Sea (valtameriasioita ja merioikeutta käsittelevä YK:n alaosasto)

EMODnet: Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko

FAO: YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö

GFCM: Välimeren yleinen kalastuskomissio

HELCOM: Itämeren suojelukomissio (tunnetaan myös nimellä Helsingin komissio)

ICES: Kansainvälinen merentutkimusneuvosto

IMO: Kansainvälinen merenkulkujärjestö

ISA: Kansainvälinen merenpohjajärjestö

LIS-kalastus: Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus

NEAFC: Koillis-Atlantin kalastuskomissio

OSPAR: Yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta

PSMA: Satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus ja lippuvaltiotoiminta

RFMO: Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt

RSC: Alueelliset meriyleissopimukset

SDG: Kestävän kehityksen tavoite

UNEP/MAP: YK:n ympäristöohjelma / Välimeren alueen toimintasuunnitelma

UNESCO: YK:n kasvatus-,tiede-ja kulttuurijärjestö

(1)   http://ec.europa.eu/dgs/maritimeaffairs_fisheries/consultations/ocean-governance/doc/ocean-governance-summary_en.pdf  

(2)   World Ocean Summit (3.-5. kesäkuuta 2015);
Ilmoitus valtamerten hallinnointia koskevista julkisesta kuulemisesta ja kuuntelukierroksesta (Lissabon, 4. kesäkuuta 2015);
https://ec.europa.eu/commission/2014-2019/vella/announcements/announcement-ocean-governance-public-consultation-and-listening-tour-world-ocean-summit-lisbon-4_en

(3)  Temaattinen istunto II: Valtamerten hallinnoinnin parantaminen;
https://ec.europa.eu/maritimeaffairs/maritimeday/en/programme-items/thematic-session-ii-improving-ocean-governance  
Konferenssiraportti: https://ec.europa.eu/maritimeaffairs/maritimeday/sites/mare-emd/files/2016-emd-conference-report.pdf