12.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/32

1.

suhtautuu myönteisesti valtamerten hallinnointia koskevaan yhteiseen tiedonantoon, jonka Euroopan komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antoivat 10. marraskuuta 2016.

2.

kannattaa ehdotettuja toimia valtamerten turvallisuuden, puhtauden ja kestävän hoidon varmistamiseksi.

3.

kannattaa tavoitetta varmistaa, että EU on vahva maailmanlaajuinen toimija, joka kykenee laatimaan toimintaohjelman valtamerten hallinnoinnin parantamiseksi monialaisen, sääntöihin perustuvan kansainvälisen lähestymistavan pohjalta. Tämän EU:n aloitteen lopullisena tavoitteena on saada aikaan meriin liittyvässä toiminnassa sovellettavien sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien olosuhteiden kansainvälinen standardi eli tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden avulla voidaan varmistaa valtamerten kestävyys ja vahvistaa niillä toimintaa harjoittavien eurooppalaisten toimijoiden kilpailukykyä.

4.

kannattaa varauksetta neuvoston äskettäisiä päätelmiä (1), joissa kehotetaan luomaan entistä johdonmukaisempi toimintamalli valtamerten hallinnoinnin sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välille sekä lisäämään synergioita EU-, jäsenvaltio- ja aluetason strategioiden kesken.

5.

muistuttaa muun muassa aiemmista lausunnoistaan, jotka on annettu komission tiedonannosta ”Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa” (2), merten aluesuunnittelusta ja rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta (3), valtamerienergian mahdollisuuksien kehittämisestä (4) ja meriympäristön suojelun parantamisesta (5).

6.

painottaa Euroopan unionin johtavaa roolia sellaisessa meriasioiden hallinnoinnissa, jossa tavoitteena on huolehtia siitä, että Euroopan rannikoilla ja merillä on käytettävissä maailman kattavin toimintapoliittinen ja sääntelyjärjestelmä, jossa tunnustetaan paikallis- ja alueviranomaisten, rannikkoyhteisöjen sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden rooli sen varmistamisessa, että taloudelliset, ympäristöön liittyvät, ilmastolliset ja sosiaaliset tekijät otetaan asianmukaisesti huomioon kokonaisvaltaisen ja monitasoisen hallintomallin puitteissa.

7.

katsoo kuitenkin, että valtamerten hallinnointiin vaikuttaa niin sanottu yhteismaan ongelma (tragedy of the commons). Vaikka on olemassa joukko yleisiä maailmanlaajuisia tai merikohtaisia sopimuksia, kuten YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS), ja erityisiä, etenkin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa solmittuja sopimuksia, alalla on havaittavissa huomattavaa hajanaisuutta. Tässä tilanteessa EU:n roolina on sekä näyttää esimerkkiä että tarjota kannustimia, jotta EU:n ulkopuoliset kumppanit jäljittelisivät EU:n meripolitiikassa sovellettavia tiukkoja vaatimuksia. Tällaisia kannustimia, esimerkiksi valmiuksien kehittämistoimia, voitaisiin kenties sisällyttää kansainvälisiin kauppa- ja kehitysohjelmasopimuksiin, joita EU neuvottelee kolmansien maiden kanssa.

8.

toteaa, että EU:lla ja jäsenvaltioilla on rinnakkaista toimivaltaa kansainvälisten suhteiden alalla, meriin liittyvät kysymykset mukaan luettuina. Tämä edellyttää tiivistä koordinointia hallintotasojen välillä ja sen varmistamista, että EU:n ja jäsenvaltioiden kannat kansainvälisillä foorumeilla perustuvat alueellisten vaikutusten arviointiin niin, että toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten intressit otetaan niissä täysimääräisesti huomioon.

9.

korostaa, että monilla valtamerten hallinnointiin liittyvillä kysymyksillä on väistämättä paikallista merkitystä, kun ajatellaan resurssien hyödyntämistä, taloudellista hyötyä rannikkoalueiden, kalastusyhteisöjen ja satamien kannalta tai ympäristövaikutuksia Euroopan rannikoilla ja merillä. Ympäristö- ja ilmastopolitiikka ja valtameriä koskevat taloudelliset päätökset muualla maailmassa vaikuttavat EU:n paikallis- ja alueviranomaisiin. Tämän vuoksi tarvitaan huomattavia investointeja merten aluesuunnitteluun sekä paikallis- ja aluetason hallinnon tukemiseen.

10.

korostaa, että meripolitiikka on suoraan yhteydessä rannikkoalueiden talous-, ympäristö- ja aluesuunnittelupolitiikkaan. Paikallis- ja alueviranomaisten tapa hoitaa rannikkoalueiden politiikkaa vaikuttaa avomerialueisiin suoraan. Avomerellä tapahtuva toiminta on usein nähty helppona ratkaisuna sellaisen toiminnan yhteydessä, jota rannikolla vastustetaan. Näin on esimerkiksi tuulipuistojen kohdalla.

11.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisilla on toimivaltaa ja myönteisiä kokemuksia hallinnoinnista useilla eri aloilla, kuten kalastuksessa, äyriäisten pyynnissä ja vesiviljelyssä, (esim. tehottomille kalastuslaivastoille myönnettävissä) tuissa, talous- ja ympäristöpoliittisissa toimenpiteissä (esim. merten roskaantuminen) ja tarkastustehtävissä (esimerkiksi alusten tarkastus), joilla on myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia muilla alueilla EU:n ulkopuolella. Usein paikallis- ja alueviranomaiset ovat myös osa satamaviranomaistahoja.

12.

muistuttaa AK:n (6) ja OECD:n (7) viimeaikaisesta, meri- ja siniseen talouteen liittyvästä tutkimustyöstä. Komitea toteaa paremman sääntelyn agendan mukaisesti, että etukäteen tehtävät vaikutustenarvioinnit, myös alueellisten vaikutusten arvioinnit, ovat välttämättömiä kaikkien eri alojen mahdollisesti aiheuttamien uhkien, mahdollisten lieventämistoimenpiteiden ja odotettavissa olevien sosioekonomisten seurausten kartoittamiseksi ennen uuden lainsäädännön antamista, luonnonvarojen uusien hyödyntämistekniikoiden sallimista ja uusien merellisten suojelualueiden määrittelemistä.

13.

muistuttaa uusista YK:n määrittämistä kestävän kehityksen tavoitteista, jotka EU:n ja YK:n kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet. Valtamerten hallinnointi koskee kestävän kehityksen tavoitetta 14 (vedenalainen elämä), tavoitetta 13 (ilmastotoimet) ja myös tavoitetta 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt). Komitea suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmaan ottaa nämä tavoitteet huomioon EU:n eri politiikoissa (8), sillä se voisi tarjota hyvän lähtökohdan sellaisen yhteisymmärryksen rakentamiseen kansainvälisellä tasolla, jossa mennään kestäväpohjaista valtamerten hallinnointia koskevia alakohtaisia ratkaisuja pidemmälle.

14.

katsoo sitä vastoin, että valtameristä peräisin olevia tavaroita ja hyödykkeitä olisi voitava tuoda kolmansista maista EU:n sisämarkkinoille vain sillä ehdolla, että kyseiset maat siirtyvät asteittain lähemmäksi EU:n soveltamia tiukempia normeja, esimerkiksi saaliiden poisheittämisen kieltämistä merellä.

15.

katsoo, että yhteisessä tiedonannossa määritellyt kolme ensisijaista aihealuetta, jotka on jaettu 14 toimeen, muodostavat asianmukaisen perustan valtamerten hallinnointiin liittyvien lisätoimenpiteiden toteuttamiseksi EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Vaikka tiedonannossa käsitellään ensisijaisesti meripolitiikan kansainvälistä osa-aluetta, siihen sisältyy myös paikallinen ja alueellinen ulottuvuus sekä toimivallan ja suoran alueellisen vaikutuksen että erikoistumisasteen ja valtameristä riippuvuuden osalta.

16.

toteaa siltä osin kuin kyse on toimesta 1, joka koskee kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen puutteiden korjaamista oikeudellisten puitteiden parantamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, että kansainvälisellä tasolla on jo olemassa kattava oikeudellinen kehys, joka käsittää merirajat, merenkulun, saaristojen aseman ja kauttakulkujärjestelyt, talousvyöhykkeet, mannerjalustaa koskevan lainkäyttövallan, syvänmerenpohjan kaivostoiminnan, luonnonvarojen käyttöä koskevat järjestelyt, meriympäristön suojelun, tieteellisen tutkimuksen ja riitojen ratkaisun. Komitea muistuttaa asiaan liittyen siitä, että nykyiset hallinnolliset rajat sekä eurooppalaisten paikallis- ja alueyhteisöjen kulttuuriset ja perinteiset erityispiirteet olisi otettava huomioon valtamerten hallinnointia käsittelevän politiikan laatimiseksi.

17.

katsoo, että EU:n politiikka kalastuksen sääntelyyn, merten aluesuunnitteluun ja makroaluestrategioihin liittyvissä asioissa on jo määrätietoista. Kaavoitus on joissakin jäsenvaltioissa tärkeä paikallisen maa- ja vesialuesuunnittelun poliittinen väline. Paikallisviranomaiset vastaavat jo nyt rannikkoalueita ja aluevesiä koskevasta suunnittelusta. Euroopan komission ehdottamat hallinnointitavat tai oikeudelliset puitteet eivät saa haitata kaavoituksen hyödyntämistä strategisena välineenä. Suurimpana ongelmana EU:n tasolla ja erityisesti maailmanlaajuisesti on valvonnan ja tehokkaan täytäntöönpanon puute. Näyttämällä esimerkkiä EU kykenee näin ollen esittämään vaatimuksia vastavuoroisuudesta ja tarjoamaan kannustimia neuvotellessaan uusista kansainvälisistä säännöistä kolmansien osapuolten ja järjestöjen kanssa. Tämä maailmanlaajuinen aloite näiden sääntöjen täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maille, alueille ja taloudellisille toimijoille.

18.

on toimen 2 osalta yhtä mieltä siitä, että alueellisen kalastuksenhoidon ja kalastusyhteistyön edistäminen keskeisillä valtamerialueilla alueellisten hallinnoinnin puutteiden korjaamiseksi parantaa EU:n kalastusalan asemaa ja auttaa muita täyttämään EU:ssa voimassa olevat tiukat normit.

19.

on huolissaan siitä, että merenpohjan kaivostoimintaa koskevat komission ohjeet saattaisivat viedä huomiota pois EU:n resurssitehokkuussuunnitelmista, etenkin kun teknologiaa luonnonvarojen hyödyntämiseksi ei ole testattu ja se saattaa vahingoittaa luonnonympäristöä. AK kehottaa koordinoimaan jäsenvaltioiden neuvotteluja Kansainvälisessä merenpohjajärjestössä (ISA).

20.

suosittelee tähän viitaten, että EU pyrkisi kampanjoinnin ja kannustinten avulla siihen, että muut maat ja organisaatiot ottaisivat käyttöön eurooppalaisen keltaisten ja punaisten korttien järjestelmän mallina siitä, miten puuttua laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen maailmanlaajuisesti, mustien listojen laatiminen ja sääntöjen noudattamatta jättämisen johdosta määrättävät vientikiellot mukaan luettuina. Lisäksi komitea kehottaa nopeuttamaan nykyisiä suunnitelmia sähköisen välineen soveltamisesta saalistodistusten hallinnoinnissa. Tällaisin toimenpitein tuettaisiin alaa niillä alueilla, missä asetettuja säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan tiukasti.

21.

katsoo, että toimi 3, jossa tähdätään kansainvälisten organisaatioiden välisen koordinoinnin ja yhteistyön parantamiseen sekä valtamerikumppanuuksien perustamiseen valtamerten hoitoa varten, hyödyttää alueellisia meriliikenteen keskuksia entistä parempien kansainvälisten yhteyksien ansiosta.

22.

katsoo, että paikallisilla ja alueellisilla kilpailukyky- ja huippuosaamiskeskittymillä voi olla tärkeä rooli etenkin alueilla, joilla on vahva merellinen ulottuvuus, ja syrjäisimmillä alueilla. Niitä on tuettava taloudellisesti EU:n työskentelyä valtamerten hallinnoinnin alalla tukevien kansainvälisten tutkimusryhmien ja teknologian siirron foorumien kehittämisessä.

23.

vastustaa ajatusta kokonaan uusien kansainvälisten sääntöjen ja organisaatioiden luomisesta. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että on järkevämpää parantaa nykyistä hallinnointi- ja täytäntöönpanojärjestelmää kiinnittämällä huomiota tehottomuuksiin ja lisäämällä kansainvälistä koordinointia. Ennen uusien toimenpiteiden käynnistämistä tietyllä alalla (esim. öljynetsintä) onkin tärkeää varmistaa, että kerrannaisvaikutukset muilla politiikanaloilla ja sektoreilla (esim. kalastus) ymmärretään kunnolla.

24.

suosittaa siltä osin kuin kyse on luonnon monimuotoisuuden hallinnoinnista kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla, että EU parantaa koordinointia EMSA:n (9) ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) kanssa ja ottaa Euroopan alueet tiiviisti mukaan koordinointitoimiin ja Euroopan lähialueiden kuulemiseen.

25.

katsoo, että valtamerten hallinnointi on osa EU:n monitasoista hallintoa ja vaatii näin ollen kansallisten ja EU:n resurssien yhdistämistä valmiuksien kehittämistä, tarkastustoimintaa, täytäntöönpanon valvontaa, pelotevaikutuksen aikaansaamista ja kaikkien nykyistä oikeudellista kehystä rikkovien tahojen syytteeseenpanoa varten. Tämä edellyttää toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista valmiuksien kehittämistä koskevaan toimeen 4, sillä tämä hyödyttää suoraan rannikko- ja merialueita monissa teknisissä ja hallinnollisissa näkökohdissa.

26.

korostaa, että toimella 5, joka koskee merten ja valtamerten turvallisuuden takaamista, on merenkulkijoiden, yritysten ja satamaoperaattoreiden kannalta ratkaiseva merkitys ja että se keskeinen tekijä pakkotyön ja ihmiskaupan torjunnassa. EU:n olisi jatkossakin oltava tämän alan johtava lainkäyttövaltaa omaava taho, jolla on kattavin merten ja satamien turvallisuutta koskeva oikeudellinen kehys, ja käytettävä merkittävää kansainvälistä vaikutusvaltaansa kannustaakseen vastavuoroisiin järjestelyihin maailman muissa osissa.

27.

katsoo, että kansallisten viranomaisten ja Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex), EMSAn ja EFCAn välisen yhteistyön on johdettava yhteisten merivalvontavalmiuksien luomiseen siten, että EU tarjoaa tarvittaessa nykyaikaisia aluksia ja uusinta teknologiaa valvonnan tehokasta toteuttamista varten.

28.

katsoo toimen 6 osalta, että on ehdottomasti pantava täytäntöön COP21-kokouksessa Pariisissa solmittu YK:n ilmastosopimus, jotta voidaan lieventää ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia valtameriin, rannikkoalueisiin ja ekosysteemeihin ja vaikuttaa maapallon lämpenemisestä ja valtamerten pinnan noususta aiheutuviin tuleviin kustannuksiin. Maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet edellyttävät paikallisia mukauttamistoimenpiteitä, sillä valtaosa ilmaston vaikutuksista on luonteeltaan paikallisia. Alue- ja paikallisviranomaisilla onkin – kuten alueiden komitea on äskettäin todennut (10) – ratkaisevan tärkeä rooli valmisteltaessa ja pantaessa täytäntöön kansallisia, EU:n ja kansainvälisiä sopeutumiskehyksiä, joissa käsitellään ilmastonmuutoksen seurauksia maailman valtamerten kannalta. Tähän tarvitaan erityisvalmiuksia ja rahoitustukea kaikille alueille, mukaan lukien syrjäisimmät alueet, joilla on strateginen sijainti Atlantilla ja Intian valtamerellä sekä Karibianmerellä. Lisäksi Pariisin sopimuksen noudattamiseksi on ehdottomasti paitsi otettava käyttöön toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi merialueiden hallinnoinnissa myös luovuttava merkittävästä osasta maan alla sijaitsevista fossiilisista polttoaineista. Näin ollen komitea katsoo, että toimea 6 on johdonmukaisuuden vuoksi vahvistettava sisällyttämällä siihen toimenpiteitä uuden öljynetsintätoiminnan estämiseksi Euroopan herkillä merialueilla.

29.

korostaa, että toimi 7, joka koskee laittoman kalastuksen torjuntaa ja valtameriin perustuvien ruokavarojen kestävän kehityksen mukaisen hoidon tehostamista maailmanlaajuisesti, hyödyttää suoraan EU:n kalastusalaa. Tämä edellyttää, että vahvistetaan nykyisiä alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä ja varmistetaan niiden täysi toimintakyky ja että parannetaan Euroopan komission valtuuksia neuvotella alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa ja tukea niitä.

30.

on toimen 8 mukaisesti samaa mieltä siitä, että ympäristöä EU:ssa ja kolmansissa maissa vahingoittavat kalastustuet olisi lakkautettava vaiheittain. On määriteltävä asianmukaisia kannustimia ja lieventäviä toimenpiteitä, jotta varmistetaan kalastuksesta erittäin riippuvaisten yhteisöjen elinkelpoisuus sekä EU:ssa että muualla.

31.

katsoo, että merten roskaantumista ja ”muovimeren” torjuntaa koskeva toimi 9 on yksi tämän ehdotuksen tärkeimmistä aloitteista. Se hyödyttää suoraan matkailu- ja kalastusalaa. Mikäli ihmiskunta jatkaa muovin levittämistä luontoon samaa tahtia kuin nyt, on meressä vuonna 2050 enemmän muovia kuin kaloja. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat nykyisine jätehuoltoa ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevine toimivaltuuksineen vaikuttaa asiaan ratkaisevasti. Paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli, sillä niillä on edellytykset tuottaa energiaa talteen korjatun muovin poltolla. EU:ssa viedään vielä nykyäänkin 28 prosenttia jätteistä kaatopaikalle. Tehokas EU:n ekologinen kehys roskaantumisen ehkäisemiseksi, mukaan lukien mikromuovin mahdollinen kieltäminen unionissa, edellyttää asianmukaista täytäntöönpanoa paikallis- ja aluetasolla ja jatkuvaa investoimista puhtaampiin teknologioihin sekä merten roskaantumisen ehkäisemiseen tähtäävien räätälöityjen paikallisten ja alueellisten toimintapolitiikkojen kehittämistä. Tässä yhteydessä olisi myös jatkettava etenemistä kohti yhteistä järjestelmää paitsi satamien vastaanottolaitteiden myös aluksella syntyvästä jätteestä ja lastijäämistä perittävien maksujen osalta, jotta jätteitä ja jäämiä ei purettaisi ennen aluksen ankkuroitumista satamaan. Vaikka Euroopan alueet ja paikallisyhteisöt kuuluvat suurimpiin merten roskaantumisen ja muovimeren aiheuttajiin, ne kärsivät myös roskista, jotka ovat peräisin EU:n ulkopuolelta, joten kansainvälinen yhteistyö on olennaisen tärkeää.

32.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen torjua valtamerten pilaantumista ja erityisesti merten roskaantumista mutta toteaa, että tämä on vasta ensimmäinen askel kohti nykyistä puhtaampia valtameriä ja että EU ja jäsenvaltiot voivat näyttää esimerkkiä ottamalla käyttöön yhteisen suunnitelman, jotta ammusten, kemiallisten aineiden ja ydinmateriaalin kaltaiset haitalliset aineet saadaan lopulta poistettua meristä. Komitea korostaakin tässä yhteydessä sellaisten kokeiluhankkeiden merkitystä, joiden avulla voidaan kehittää ja tuoda esiin EU:n valmiuksia, teknologioita ja sitoutumista rauhaan. Tällaiset hankkeet voivat johtaa teknologia- ja osaamisvientiin, jota kolmannet maat ja järjestöt voivat hyödyntää kannustimena vastaavanlaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi muualla.

33.

katsoo, että tällainen valtamerten pilaantumista koskeva yhteinen suunnitelma voi lisäksi tuoda konkreettista hyötyä merellisille alueille ja yhteisöille paitsi suoraan osaamisen, asiantuntemuksen ja parantuneiden pelastuspalveluvalmiuksien muodossa, kun on kyse etsintä-, pelastus- ja elvytystoimista, myös yleisemmin matkailu- ja kalastusalan tulojen kasvun, laajemman taloudellisen kehityksen sekä aiempaa puhtaamman ympäristön ja terveyteen liittyvien hyötyjen muodossa ei vain EU:n rannikkoalueilla vaan myös lähialueilla ja koko valtamerten ekosysteemissä.

34.

toteaa, että toimi 10, joka koskee merten aluesuunnittelun edistämistä globaalilla tasolla, Unescon hallitusten välisen merentutkimustoimikunnan mahdolliset merten aluesuunnittelua koskevat kansainväliset ohjeet mukaan lukien, on sopusoinnussa AK:n aiempien lausuntojen kanssa, joissa korostetaan EU:n edistynyttä merten aluesuunnittelupolitiikkaa ja paikallis- ja alueviranomaisten panosta. Lisäksi EU:ssa toimiville yrityksille tarjoutuu tässä yhteydessä tilaisuus tarjota asiaan liittyviä palveluja ja tuotteita kaikkialla maailmassa.

35.

kannattaa tähän liittyen toimea 11, jossa pyritään saavuttamaan kymmenen prosentin meri- ja rannikkoalan suojelua koskeva maailmanlaajuinen tavoite ja hoitamaan ja valvomaan suojeltuja merialueita tehokkaasti ja siten käytännössä perustamaan ”valtameripuistoja”. Nykyiset tutkimukset vastaavanlaisista hankkeista Australiassa osoittavat, että tästä hyötyvät matkailu- ja kalastusala naapurialueilla, mikä voidaan toistaa muualla, myös osissa Euroopan rannikkoa. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää osallistaa paikalliset sidosryhmät ja parantaa niiden vaikutusmahdollisuuksia määritettäessä ja hallinnoitaessa suojeltuja merialueita. Suojellut merialueet, joita varten on osoitettu liian pienet resurssit, tai saatavilla olevien tieteellisten tietojen vähäisyys, voivatkin olla merkittävä este kestäväpohjaiselle talouskehitykselle, kun kyse on esimerkiksi merienergiasta ja satamista.

36.

katsoo toimen 12 osalta, että yhtenäinen EU:n strategia valtamerten havainnointia, kansallisia kalastustietoja ja meriin liittyvää laskentaa varten edistää tietopalveluja ja havainnointia. Onkin yhdistettävä nykyiset valtamerten ja merenpohjan kartoitukseen tarkoitetut EU:n ja kansainväliset foorumit, kuten EMODnet ja valtamerten havainnointiohjelma Copernicus, ja niistä on tehtävä yhteentoimivia. Lisäksi olisi edistettävä IPBES:n (maailmanlaajuinen foorumi ja hallitustenvälinen elin, joka on avoin kaikille YK:n jäsenvaltioille ja joka pyrkii vahvistamaan tieteen, politiikan ja paikallisen tietämyksen välistä yhteyttä biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin liittyvässä päätöksenteossa) kaltaisia aloitteita, muun muassa sellaisten uusien välineiden kehittämistä kuin pohjoinen IPBES, EU MAES (Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services (ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoitus ja arviointi)) ja Esmeralda (ekosysteemipalveluiden kartoituksen parantaminen politiikkojen laadintaa ja päätöksentekoa varten).

37.

katsoo, että erilaisten nykyisten ja tulevien tietokantojen yhdistäminen johtaa siihen, että syntyy monialaista meriosaamista ja -tietoa, jota voidaan hyödyntää lukuisilla eri aloilla, kuten ympäristönsuojelussa, kalastus- ja vesiviljelyalalla, katastrofiavussa, ensivaiheen toimissa ja pelastuspalveluissa, rajavalvonnassa ja muuttoliikkeen valvonnassa sekä liikenteessä. Komitea ei näe tarvetta uusien tietokantojen luomiselle, vaan katsoo, että jo olemassa olevia tietokantoja voidaan koordinoida, jotta niistä on hyötyä jäsenvaltioille.

38.

korostaa, että meriosaamista ja valtamerten kartoitusta koskevien yhteensopivien, kattavien ja keskenään limittyvien tietokantojen luominen ja tietojen kerääminen edellyttää, että synergiaetuja paitsi EU:n eri toimielinten ja toimivaltaisten kansallisten elinten välillä mutta myös muiden jäsenvaltioiden ja kansainvälisten organisaatioiden välillä lisätään, sillä yhteisten tietojen tulee olla lähtökohta yhteisten, valtameriä koskevien ratkaisujen kehittämiseksi.

39.

korostaa, että meriosaamisen ei pidä olla vain julkiselle sektorille kuuluva asia. Yksityisellä sektorilla, kalastusalan ja merirahtikuljetusalan yrityksillä sekä laivanrakennus-, televiestintä- ja bioteknologia-alan yrityksillä ja merenalaisia öljy- ja kaasuesiintymiä etsivillä yrityksillä voi olla ratkaiseva rooli sellaisten ympäristötietojen kokoamisessa ja jakamisessa, joita ne keräävät harjoittaessaan omaa toimintaansa merellä. EU:n ja muiden kansainvälisten elinten on tarjottava tähän kannustimia ja helpotettava tätä prosessia niin, ettei lisätä tarpeettomia rasitteita.

40.

toistaa Euroopan komissiolle esittämänsä kehotuksen edistää julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuuksien hyviä käytänteitä sinisen talouden alalla (11). Edistämistoimissa olisi otettava huomioon pk-yritysten tarjoamat mahdollisuudet ja eräiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten rajalliset hallinnolliset valmiudet.

41.

korostaa, että monien valtameriin liittyvien haasteiden epäsymmetristen alueellisten vaikutusten vuoksi useita eri politiikanaloja koskevat merialan tiedot on saatettava paikallis- ja alueviranomaisten saataville siten, että niihin on helppo päästä käsiksi ja niiden käyttö on vaivatonta.

42.

kehottaa sinistä kasvua käsittelevien aiempien lausuntojensa mukaisesti (12) lisäämään ”siniseen” tutkimukseen ja innovointiin tehtäviä investointeja (toimi 13) ja painottaa tässä yhteydessä merenkulkijoiden ammatillista koulutusta ja osaamista, joita on kehitettävä tiiviissä yhteistyössä merielinkeinoalojen kanssa.

43.

kannattaa kansainvälisen valtameriä koskevan tutkimuksen ja innovoinnin sekä alan tiedekumppanuuksien kehittämistä. Ne olisi suunniteltava tukemaan merialan tutkimukseen ja innovointiin investoivia alueita (toimi 14). Tässä yhteydessä EU:n politiikkoja ja ohjelmia, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelmaa sekä EMKR:a, Life-ohjelmaa, Verkkojen Eurooppa -välinettä ja EAKR:a, voidaan hyödyntää valtamerten tutkimus- ja innovointikumppanuuksien kehittämiseksi myös kolmansien maiden kanssa.

44.

katsoo, että sinisen kasvun strategialla voi tällä alalla olla merkittävä rooli, ja kehottaa käynnistämään strategisia aloitteita paikallis- ja aluetasolla, levittämään tietoa hyvistä käytänteistä ja onnistuneista hankkeista sekä soveltamaan niitä muilla alueilla keskittyen erityisesti meri- ja rannikkoalueiden toimintoja koskevaan tutkimuksen ja innovointiin.

45.

katsoo, että valtamerten hallinnointi vaikuttaa paikallis- ja alueviranomaisiin hyvin epäsymmetrisellä tavalla asettamalla haasteita, joihin niillä ei useinkaan ole valmiuksia vastata. Samanaikaisesti muutoksilla sääntelykehyksissä tai kalakantojen tai luonnonvarojen hyödyntämisessä muualla maailmassa voi olla suoria taloudellisia tai sosiaalisia vaikutuksia eurooppalaisiin rannikkoyhteisöihin ja alueisiin, jotka ovat merkittävällä tavalla riippuvaisia valtameriin liittyvistä toiminnoista.

46.

katsoo kuitenkin, että EU:n paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla aloitteellinen rooli niin, että ne ottavat käyttöön kestävyysajattelun mukaisia toimintapolitiikkoja liikakalastuksen ja merten pilaantumisen estämiseksi, edistävät EU:n monitasoista hallintoa ja toimivat sen puolesta, että EU ja jäsenvaltiot, joiden lainkäyttövaltaan kuuluu yli kymmenen prosenttia maailman valtameristä, näyttävät esimerkkiä kansainvälisissä valtameriin liittyvissä neuvotteluissa.

47.

esittää nykyisen toimielinten välisen sopimuksen ja sääntelyn parantamista koskevan paketin mukaisesti, että komissio, neuvosto, parlamentti ja AK järjestävät yhdessä säännöllisesti valtamerten hallinnointia käsittelevään järjestelmälliseen vuoropuheluun kuuluvia tilaisuuksia kehittääkseen yhteisvoimin uusia meriin liittyviä poliittisia aloitteita, joihin EU:n asianomaisten rannikko- ja merialueiden ja -yhteisöjen, erityisesti saarten, eristyksissä olevien alueiden ja syrjäisimpien alueiden, edustajat tai heidän suoraan valtuuttamansa edustajat osallistuvat aktiivisesti. Tämä vuoropuhelu voisi kattaa erilaisia mereen liittyviä unionin makroaluestrategioita koskevat olemassa olevat sidosryhmäfoorumit, ja siihen voisi osallistua myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen edustajia.