EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.8.2016

COM(2016) 498 final

KOMISSION KERTOMUS

ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevasta jäsenvaltioiden ja Euroopan lääkeviraston lääketurvatoiminnasta (2012–2014)

{SWD(2016) 284 final}

KOMISSION KERTOMUS

ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevasta jäsenvaltioiden ja Euroopan lääkeviraston lääketurvatoiminnasta (2012–2014)

1.Johdanto

Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden laatua, tehoa ja turvallisuutta testataan ja arvioidaan Euroopan unionissa (EU) tiukasti, ennen kuin niille myönnetään lupa joko jäsenvaltion tai EU:n tasolla. Myyntiluvan saamisen jälkeen niitä valvotaan lääketurvatoiminnalla.

Lääketurvatoiminnalla tarkoitetaan Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaisesti haittavaikutusten tai muun lääkkeisiin liittyvän ongelman havaitsemista, arvioimista, ymmärtämistä ja ehkäisemistä.

Joitakin sivuvaikutuksia tai haittavaikutuksia ei ehkä havaita, ennen kuin suuri määrä ihmisiä on todellisessa käytössä saanut lääkettä. Siitä syystä on olennaisen tärkeää, että kaikkien lääkkeiden turvallisuutta seurataan koko sen ajan, kun niitä käytetään terveydenhoidossa.

Ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden lääketurvatoiminnan oikeudellisen kehyksen muodostavat unionissa asetus (EY) N:o 726/2004 1 ja direktiivi 2001/83/EY 2 . Lainsäädäntöä on muutettu vuosina 2010 3 ja 2012 4 .

Asetuksen (EY N:o 726/2004 29 artiklassa edellytetään, että Euroopan lääkeviraston (EMA) toteuttamista lääketurvatoiminnan tehtävistä raportoidaan säännöllisesti, ja direktiivin 2001/83/EY 108 b artiklassa edellytetään vastaavaa raportointia jäsenvaltioiden toteuttamista lääketurvatoiminnan tehtävistä.

Tässä raportissa ja siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 5 kuvaillaan ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden turvallisuuden seurantaa ja valvontaa käsittelevän EU:n yhteistoimintaverkoston toimintaa. Ensisijaisesti tarkastellaan uuden lainsäädännön mukaisesti aloitettua toimintaa vuodesta 2012 vuoden 2014 loppuun saakka. Lisäksi annetaan tietoja joistakin tehtävistä ja prosesseista, jotka on aloitettu viimeistään heinäkuussa 2015.

2.Euroopan sääntelyviranomaisten vahva yhteistyö

Uuden lääketurvatoimintalainsäädännön keskeinen tavoite on varmistaa, että sääntelyviranomaiset pystyvät vastaamaan uusiin tai kiireellisiin terveysongelmiin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Sitä varten lääkealan sääntelyviranomaiset Euroopan talousalueen (ETA) 31 maassa, EMA ja Euroopan komissio tekevät läheistä yhteistyötä kumppaneina verkostossa, jossa keskustellaan uusista ongelmista ja ratkaistaan ne nopeasti, jotta potilaat voivat saada turvallisia ja tehokkaita lääkkeitä. 6 Valmiutta toteuttaa nopeita ja vaikuttavia sääntelytoimia tehostettiin lainsäädännössä perustamalla lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea, lujittamalla tunnustamis- ja hajautetun menettelyn koordinointiryhmää (ihmislääkevalmisteet) sekä ottamalla käyttöön uusia nopeutettuja päätöksentekomenettelyjä, jos kansanterveys vaarantuu.

2.1Jäsenvaltioiden tehtävät

ETAn yksittäiset jäsenvaltiot muodostavat koko lääketurvajärjestelmän kantavan voiman. Jäsenvaltiot tarjoavat suuren osan resursseista ja tietämyksestä, joita tarvitaan, kun arvioidaan signaaleja mahdollisista uusista sivuvaikutuksista, ja ne toimivat johtavassa asemassa tietojen arvioinnissa ja analysoinnissa, kun turvallisuusongelmia arvioidaan Euroopan tasolla. Ne pitävät yllä tarkastuslaitoksia, joissa varmistetaan, että EU:n markkinoilla olevat lääkkeet valmistetaan asianmukaisesti ja ovat laadukkaita ja että teollisuuden lääketurvajärjestelmät toimivat odotetulla tavalla.

Silloin, kun ei ole kyse keskitetyn menettelyn mukaisesti luvan saaneista lääkkeistä, toimivalta johtaa päätöksentekoa annetaan lainsäädännössä ETAn kansallisia sääntelyviranomaisia edustavalle elimelle, ihmislääkevalmisteista vastaavalle tunnustamis- ja hajautetun menettelyn koordinointiryhmälle 7 .

2.2Euroopan lääkeviraston tehtävät

Euroopan lääkevirastolla on EU:n järjestelmässä keskeinen tehtävä. Se koordinoi järjestelmän toimintaa ja antaa teknistä, sääntelyyn liittyvää ja tieteellistä tukea jäsenvaltioille ja teollisuudelle.

Uusi tieteellinen komitea, lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea, perustettiin heinäkuussa 2012. Komitean toimeksianto käsittää kaikki ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden riskinhallinnan näkökohdat. Komitean jäseniin kuuluu lääketurvatoiminnan ja sääntelyn asiantuntijoita EU:n jäsenvaltioista sekä Euroopan komission nimittämiä tieteellisiä asiantuntijoita ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja potilasjärjestöjen edustajia. Liitteessä olevassa kaaviossa 1 esitetään riskinarviointikomitean esityslistalla heinäkuun 2012 ja joulukuun 2014 välisenä aikana olleiden tärkeiden lääketurva-asioiden suhteelliset osuudet.

2.3Komission tehtävät

Euroopan komissio on keskitetyn lupamenettelyn piirissä olevia lääkkeitä käsittelevä toimivaltainen viranomainen ja EU:n lääketurvajärjestelmää tukeva oikeudellinen viranomainen.

3.Tärkeimmät lääketurvatoimintaan liittyvät tehtävät ja toiminnat

Koko lääketurvaprosessi on erittäin hyvin koordinoitu koko sääntelyverkostossa, lääketeollisuudessa ja terveydenhoitojärjestelmissä alkaen järjestelmistä, joilla seurataan ja havaitaan mahdollisia haittavaikutuksia, aina sääntelytoimintaan riskien lievittämiseksi. Järjestelmään syötetään paljon tietoa, ja sitä saadaan myös EU:n ulkopuolisilta sääntelyviranomaisilta, yliopistomaailmalta, terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä ja potilailta.

Lääketurvaprosessi voidaan jakaa seuraaviin keskeisiin tehtäviin:

Riskinhallinnan suunnittelu – jokaisen uuden lääkkeen riskit arvioidaan, ja kyseisten riskien minimoimiseksi ja tietojen keräämiseksi laaditaan suunnitelma. Lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea tarkasteli 48:aa riskinhallintasuunnitelmaa heinä–joulukuussa 2012, 637:ää vuonna 2013 ja 597:ää suunnitelmaa vuonna 2014. Jäsenvaltiot ottivat vastaan kansallisen lupamenettelyn piirissä olevia lääkkeitä koskevat riskinhallintasuunnitelmat. Niitä oli yhteensä noin 3 500 vuonna 2012, 7 500 vuonna 2013 ja 9 000 vuonna 2014.

Mahdollisia sivuvaikutuksia eli lääkkeiden haittavaikutuksia koskevien tapauskertomusten kerääminen ja hallinnointi. Liitteessä olevassa kaaviossa 2 esitetään vakavia epätoivottuja vaikutuksia koskevien tapauskertomusten määrä vuosina 2011–2014.

Tietojen havaitseminen ja hallinta – epäilyttäviä sivuvaikutuksia koskevien raporttien analysointi signaalien tunnistamiseksi. Lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea on arvioinut syyskuun 2012 ja joulukuun 2014 välisenä aikana yhteensä 193 yksilöllistä signaalia. Liitteessä olevassa kaaviossa 3 esitetään niiden keskustelujen lukumäärä, joita riskinarviointikomiteassa on käyty joko uusista signaaleista tai niiden seurannasta, ja kaaviossa 4 esitetään yleiskatsaus signaalien arviointia seuranneisiin sääntelytoimiin.

Lääkkeiden rutiinimainen riski-hyötysuhteen seuranta määräaikaisten turvallisuuskatsausten avulla ja niiden antamista koskevan aikataulun (EURD-luettelon) ylläpitäminen. Riskinarviointikomitean tarkastelemien määräaikaisten turvallisuuskatsausten lukumäärä oli 20 heinä–joulukuussa 2012, 436 vuonna 2013 ja 471 vuonna 2014. Liitteessä olevassa kaaviossa 5 esitetään yleiskatsaus määräaikaisten turvallisuuskatsausten arvioinnin jälkeisiin sääntelytoimiin. Lisäksi kansallisille toimivaltaisille viranomaisille toimitettiin puhtaasti kansallista arviointia varten noin 5 000 määräaikaista turvallisuuskatsausta vuonna 2012, 3 500 vuonna 2013 ja 3 000 vuonna 2014, ja työnjakomenettelyssä käsiteltiin samoina ajanjaksoina 62, 151 ja 116 määräaikaista turvallisuuskatsausta.

Lausuntopyynnöt – merkittävien turvallisuutta ja riski-hyötysuhdetta koskevien ongelmakohtien Euroopan laajuinen tarkastelu. Lääketurvallisuuden riskinarviointikomitealta pyydettiin heinäkuun 2012 ja joulukuun 2014 välisenä aikana 31 turvallisuuslausuntoa. Yhdeksän lausuntopyyntöä koski keskitetyn lupamenettelyn piirissä olevia lääkkeitä, ja lopuissa käsiteltiin yksinomaan kansallisessa lupamenettelyssä olevia lääkkeitä. (Ks. liitteessä oleva kaavio 6.) Lisäksi joistakin kansallisen tason turvallisuusepäilyistä keskusteltiin tunnustamis- ja hajautetun menettelyn koordinointiryhmässä (ihmislääkevalmisteet), jotta voitiin ratkaista, tarvitaanko arviointia EU:n tasolla. Keskustelut eivät lopulta johtaneet lausuntopyyntöön. Tällaisia koordinointiryhmän keskusteluja käytiin kaksi vuonna 2013 ja kuusi vuonna 2014.

Lisäseurannan alaisia tuotteita ja tuotteita, joiden myyntilupa on peruutettu, koskevien tietojen hallinta. Vuoden 2014 lopulla lisäseurannan alaisten lääkkeiden luetteloon kuului 193 keskitetyn lupamenettelyn piirissä olevaa lääkettä ja kahdeksan ainetta 1 269:ssä kansallisen luvan saaneessa tuotteessa. Euroopan lääkevirasto sai 132 myyntiluvan peruuttamista koskevaa ilmoitusta vuonna 2014.

Tutkimusten arviointi ja koordinointi tuotteen myyntiluvan myöntämisen jälkeen käyttämällä myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä turvallisuus- ja tehokkuustutkimuksia. Lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea käsitteli heinäkuun 2012 ja joulukuun 2014 välisenä aikana määrättyjä myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä turvallisuustutkimuksia, jotka eivät olleet interventiotutkimuksia. Käsiteltäviä tutkimusraportteja oli yhteensä 38. Lisäksi jäsenvaltiot arvioivat 17 edellä tarkoitettua raporttia, jotka koskivat kansallisen lupamenettelyn piirissä olevia lääkkeitä.

Tarkastukset sen varmistamiseksi, että yhtiöiden lääketurvajärjestelmissä noudatetaan hyvää lääketurvatapaa. Tarkastuksia tehtiin 207 vuonna 2012, 195 vuonna 2013 ja 167 vuonna 2014, ja tarkastuksista 26 (2012), 37 (2013) ja 48 (2014) koski keskitetyn lupamenettelyn piirissä olevia lääkkeitä.

Tiedottaminen turvallisuuteen liittyvistä ongelmakohdista sekä vuorovaikutus ja yhteistyö asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa. Lääketurvallisuuden riskinarviointiryhmän kokousten esityslistat, pääkohdat ja pöytäkirjat julkaistaan, samoin kuin julkiset lääketurvatiedotteet merkittävistä kysymyksistä. Lääketurvatiedotteita julkaistiin 14 vuoden 2012 loppupuoliskolla, 78 vuonna 2013 ja 57 vuonna 2014.

Järjestelmien kehittäminen ja ohjeiden laatiminen sekä tutkimuksen edistäminen tietämyksessä olevien aukkojen paikkaamiseksi.

Järjestelmän toiminnan sekä laillisten velvoitteiden ja normien noudattamisen seuranta.

Koulutus ja valmiuksien kehittäminen.

4.Järjestelmien ja palvelujen kehittäminen

Euroopan lääkeviraston tehtäviin kuuluu myös joidenkin sellaisten järjestelmien ja palvelujen tarjoaminen, joita lääketurvaverkosto tarvitsee toimiakseen. Uudessa lainsäädännössä on edellytetty joidenkin uusien järjestelmien ja palvelujen kehittämistä ja toisten tehostamista tai yksinkertaistamista. Jäsenvaltiot ja keskeiset sidosryhmät, lääketeollisuus mukaan luettuna, ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet näiden järjestelmien suunnitteluun ja kehittämiseen. Työhön on sisältynyt seuraavien järjestelmien ja palvelujen kehittäminen:

Kaikki EU:ssa (sekä keskitetyssä että kansallisessa menettelyssä) myyntiluvan saaneet lääkkeet on sisällytetty 57 artiklan mukaiseen tietokantaan 8 , jossa on tiedot yli 580 000 lääkkeestä lähes 4 300:lta myyntiluvan haltijalta.

Kirjallisuuden seurantapalvelu – EMAn on seurattava lääketieteellistä kirjallisuusvalikoimaa ja etsittävä raportteja tiettyjen aktiivisten aineiden epäillyistä sivuvaikutuksista. Raportit tallennetaan Eudravigilance-tietokantaan yksittäistapausta koskevina turvallisuusraportteina. Palvelu aloitettiin kesäkuussa 2015.

Määräaikaisten turvallisuuskatsausten tietokanta on kehitetty ja saatu käyttöön raportointikauden aikana, ja sen toimivuus on onnistuneesti tarkastettu vuonna 2015.

Lainsäädännössä edellytetään Eudravigilance-tietokannan tehostamista siten, että siinä tuetaan yksinkertaistettua raportointia ja parannetaan haku-, analyysi- ja jäljitystoimintoja sekä tietojen laatua. Raportointikaudella on saatu aikaan kehitystä: muun muassa lääkkeiden haittavaikutuksista kertova verkkosivusto ja tukea signaalien havaitsemistoimintaan. Päivitetyn järjestelmän lopputarkastus lienee valmis vuoden 2018 alussa. 9

5.Yhteistyö ja koordinointi

Komissio ja Euroopan lääkevirasto koordinoivat yli 30 kansallisen toimivaltaisen viranomaisen verkostoa, minkä lisäksi ne tekevät läheistä yhteistyötä muiden kansainvälisten sääntelyviranomaisten kanssa kahdenvälisissä järjestelyissä ja monenvälisillä foorumeilla, kuten ihmisten käyttöön tarkoitettujen lääkkeiden rekisteröintiä koskevia vaatimuksia käsittelevässä kansainvälisessä harmonisointineuvostossa (ICH). Kansainvälisen yhteistyön tavoite on lääkkeiden lupamenettelyjä koskevien yhteisten lähestymistapojen ja vakioitujen vaatimusten edistäminen.

Hyvä lääketurvatoiminta perustuu sidosryhmien väliseen yhteistyöhön, ja siihen onkin lainsäädännössä kannustettu. Potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden panos on äärimmäisen tärkeä koko lääkkeiden lupamenettelyn ajan ja lääketurvatoiminnassa. Siitä vastaavat lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean jäseniä olevat kansalaisyhteiskunnan edustajat, joita kuullaan tietynlaisissa lausuntopyyntömenettelyissä erikseen.

6.Verkoston jatkuva ja tuleva kehitystyö

Lääketurvaverkostossa on koko raportointikauden ja sen jälkeenkin keskitytty koulutukseen lääketurvatoimintaa ja sääntelyn tieteellisiä perusteita koskevan ymmärtämyksen kehittämiseksi. Siten voidaan jakaa parhaita toimintatapoja, kehittää prosessien tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä parantaa valmiuksia.

Jäsenvaltiot ja EMA tarjoavat kattavaa koulutusta sääntelyhenkilöstölle ja asiaankuuluville ulkoisille sidosryhmille. Lääketurvaprosessien tehokkuus ja vaikuttavuus ovatkin parantuneet. Lääketurvatoiminnan tieteellisten perusteiden ja käytäntöjen parantamiseksi on aloitettu hankkeita, kuten yhteinen toiminta lääketurvatoiminnan yhteistyön vahvistamiseksi Euroopassa (SCOPE), Euroopan farmakoepidemiologia- ja lääketurvatoimintakeskusten verkosto (European Network of Centres for Pharmacoepidemiology and Pharmacovigilance, ENCePP) ja PROTECT-hanke 10 . Näiden hankkeiden tuloksista saadaan jo tietoa prosessin kehittämiseksi edelleen ja ohjeiden ajantasaistamiseksi.

7.Päätelmät

Euroopan lääketurvaverkosto on esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä Euroopan tasolla unionin kansalaisten eduksi. Verkostoituneen järjestelmän ansiosta osallistujat voivat jakaa parasta saatavilla olevaa asiantuntemusta ja näyttöä sekä koordinoida sääntelytoimet, jolloin saadaan kaikkien kannalta entistä tehokkaampia ja johdonmukaisempia tuloksia. Lääketurvallisuuteen on omaksuttu entistä ennakoivampi lähestymistapa, kun on saatu käyttöön tarkistetun lainsäädännön mukaiset sääntelyvälineet, kuten riskinhallintasuunnitelmat, myyntiluvan myöntämisen jälkeiset tutkimukset, signaalien havaitseminen ja hallinta EU:n tasolla, määräaikaiset turvallisuuskatsaukset ja lääkkeiden tarkastelu lausuntopyyntömenettelyssä. Todettujen lääketurvaepäilysten yhteydessä on lisäksi parannettu sääntelytoimia ja viestintää.

Järjestelmä toimii erittäin avoimesti, mikä on välttämätöntä, jotta siihen luotetaan yhteisössä, jota se palvelee. Erilaisin järjestelyin on pyritty varmistamaan, että unionin yleisö saa tarkat turvallisuustiedot oikeaan aikaan. Järjestelmään kuuluu olennaisena osana keskeisten sidosryhmien, kuten potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden, sitouttaminen sen toimintaan, myös siten, että potilaat raportoivat epäillyistä sivuvaikutuksista. Tulevaisuudessa osallistumista on tarkoitus syventää muun muassa järjestämällä julkisia kuulemisia kriittisistä turvallisuuskysymyksistä.

Järjestelmän jatkokehityksen tukeminen sekä nykyisten prosessien yksinkertaistaminen ja tehostaminen mahdollisuuksien mukaan edellyttävät infrastruktuuria, jota koskeva työ etenee. Sitä kautta kaikkien sidosryhmien sääntelyrasitus muodostuu mahdollisimman pieneksi. Tehokkuutta lisääviä ja sidosryhmien kannalta yksinkertaisempia menettelyjä tarjoavia uudistuksia ovat lääketieteellisen kirjallisuuden seurantapalvelu, uusi Eudravigilance-järjestelmä, määräaikaisten turvallisuuskatsausten tietokanta ja 57 artiklan mukaisen EU:n tuotetietokannan täysimääräinen käyttö. Työtä jatketaan muiden järjestelmien kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Tällaisia ovat muun muassa keskitetty haittavaikutusten ilmoittaminen Eudravigilance-tietokannan kautta. Tulevia parannuksia tukee myös sääntelyn tieteellisiä perusteita koskeva tutkimus, jota tuetaan muun muassa EU:n tutkimuspuiteohjelmista.

Lyhenteet

LIITE – Kaaviot ja taulukot

Kaavio 1. Lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean esityslistalla olleiden asioiden lukumäärä heinä–joulukuussa 2012, tammi–joulukuussa 2013 ja tammi–joulukuussa 2014

Kaavio 2. Yksittäistapauksia koskevien turvallisuusraporttien lisääminen Eudravigilance-tietokantaan Euroopan talousalueen maista tai sen ulkopuolisista maista 2011–2014

THA – terveydenhuollon ammattihenkilöt

Kaavio 3. Signaaleja koskevien keskustelujen aloittaminen ja seuranta lääketurvallisuuden riskinarviointikomiteassa syyskuusta 2012 joulukuuhun 2014

Kaavio 4. Signaalien arviointia lääketurvallisuuden riskinarviointikomiteassa seuranneen sääntelytoimen tyypit syyskuusta 2012 joulukuuhun 2014

Kaavio 5. Määräaikaisten turvallisuuskatsausten arviointien tulokset lääketurvallisuuden riskinarviointikomiteassa syyskuusta 2012 joulukuuhun 2014

PSUSA – määräaikainen turvallisuuskatsaus – yksittäinen arviointi

Kaavio 6. Vuosina 2012, 2013 ja 2014 aloitetut lääketurvatoimintaan liittyvät lausuntopyynnöt

Selitykset:

Vireillepano 20 artiklan mukaisesti: ainoastaan keskitetyn lupamenettelyn piirissä olevia lääkkeitä

Vireillepano 107 artiklan mukaisesti: unionin etua koskeva kiireellinen menettely

Vireillepano 31 artiklan mukaisesti: unionin etua koskeva menettely

M – myyntiluvan muutos

P – myyntiluvan peruuttaminen

K – myyntiluvan keskeyttäminen

(1)

     Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta, EYVL L 136, 30.4.2004, s. 1.

(2)

     Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä, EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1235/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkeviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 726/2004 ja pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 1394/2007 muuttamisesta ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan lääketurvatoiminnan osalta, EUVL L 348, 31.12.2010, s. 1, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/84/EU, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta, EUVL L 348, 31.12.2010, s. 74.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1027/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta, EUVL L 316, 14.11.2012, s. 38, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/26/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta, EUVL L 299, 27.10.2012, s. 1.

(5)  SWD (2016) 284 final.

(6)  Euroopan lääkevirasto, The European regulatory system for medicines and the European Medicines Agency, EMA/437313/2014.

(7)  Lisätietoja koordinointiryhmän tehtävistä ja toiminnasta annetaan seuraavalla verkkosivulla: http://www.hma.eu/cmdh.html . 

(8) Asetuksen (EY) N:o 726/2004 57 artiklan 1 kohdan l alakohta.

(9)  Lisätietoja Eudravigilance-tietokannasta saa asetuksen (EY) N:o 726/2004 24 artiklan 2 kohdan mukaisesta vuosikertomuksesta.(http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Report/2016/03/WC500203705.pdf).

(10)  Eurooppalaisen konsortion hanke Pharmacoepidemiological Research on Outcomes of Therapeutics, innovatiivinen lääkealoitehanke, jolla on sekä julkista että yksityistä rahoitusta.